Armenia on pieni, vuoristoinen maa Etelä-Kaukasiassa, Euroopan ja Aasian rajalla. Se on yksi maailman vanhimmista kristityistä valtioista. Kristinusko on ollut maan valtionuskonto jo vuodesta 301. Pääkaupunki on Jerevan ja naapurimaita ovat Georgia, Azerbaidžan, Iran ja Turkki.
Meille Armeniasta tuttua entuudestaan oli yksi kaikkien aikojen suosikkiyhtyeistämme System of a Down, joka on alkuperältään armenialais-amerikkalainen.
Reitti
Tähän reissuun yhdistyivät vierailut kolmessa maassa ja reitti kulki ensin lentäen Helsingistä Istanbulin kautta Azerbaidžaniin Bakuun – Bakusta lento Tbilisiin Georgiaan – Tbilisistä autokyyti Jerevaniin Armeniaan ja takaisin Tbilisiin – sekä lopuksi lento Tbilisistä Istanbulin kautta Helsinkiin
Vietimme Bakussa kolme yötä, Jerevanissa kaksi yötä ja Tbilisissä yhden yön (lentokentällä).
Kyyti Armeniaan
Olimme vierailleet aiemmin Azerbaidžanissa, ja koska näiden kahden maan välit eivät ole kunnossa, reittimme Armeniaan kulki Georgian Tbilisin kautta.
Autokyyditykset Armeniaan ja sieltä takaisin Tbilisiin oli varattu Get Your Guiden kautta, ja saimme todella hyvin infoa kyydeistä jo hyvissä ajoin ennen matkaa Whatsappin kautta. Meiltä kysyttiin myös passin numerot, jotka tarvittiin rajanylitystä varten.
Viestintä toimi erinomaisesti aina lähtöhetkeen saakka ja saimme todella hyvät kuvalliset ohjeet tapaamispaikasta, auton rekisterinumeroa ja kuskin nimeä myöten. Harvoin ihan näin täsmällisesti hoidetaan retkien järjestelyitä.
Rajan ylitys
Matkamme kesti noin kuusi tuntia ja se sujui rattoisasti kahdeksan matkustajan tila-autossa. Pysähdyksiä oli lähes tunnin välein ja useissa pysähdyspaikoissa oli kauppa tai huoltoasema.
Monissa kohteissa oli kyykkyvessat, joiden siisteys oli vähän mitä sattuu, eikä paperiakaan ollut välttämättä tarjolla. Vessat olivat onneksi maksuttomia, sillä meillä ei ollut Armenian valuuttaa tässä vaiheessa mukana, eikä Georgian larejakaan.
Rajalla meni vajaa tunti ja siitä suurin aika Georgian puolen rajapisteelle jonottaessa. Armenian rajapisteellä Cilla haastateltiin perinpohjaisesti, ja perusteellinen virkailija halusi kaikilta ryhmän naisilta Whatsapp-numerot ja hotellien osoitteet. Ilkan numerosta hän ei ollut kiinnostunut.
Vakavilla ilmeillä alkaneet haastattelut päättyivät lopulta virkailijan Evelle heittämään nyrkkitervehdykseen, josta olimme kaikki lopulta enemmän tai vähemmän positiivisesti hämillämme, mutta Armenian puolella oltiin! Tämä uusi maa oli Katrille 71. ja Ilkalle 72.
Kaahausta maaseudulla
Rajan jälkeen meillä oli vielä neljä tuntia matka-aikaa pääkaupunkiin Jerevaniin. Maisemat olivat kauniin vuoristoiset ja vehreät. Armenialaiset sanovatkin maansa pohjoisosaa “pikku-Sveitsiksi”.
Matkamme eteni reipasta vauhtia, joka välillä hirvitti, sillä takapenkillä ei ollut toimivia turvavöitä. Auton ikkunasta näkyi välillä lehmiä ja koiria teiden varsilla olevien pikkukylien lähettyvillä.
Pysähdyimme useita kertoja myös Armenian puolella ja tankkasimme autoon lisää kaasua. Menetettyä aikaa kirittiin kiperilläkin ohituksilla, mutta niin vain saavuimme lopulta ruuhkien saattelema kohti Jerevanin DoubleTree Hiltonia, jonka edustalle kuskimme jätti meidät.
Majoitus
Tällä kertaa emme jääneet Hiltoniin, mutta saimme sieltä aivan ihanaa palvelua ja apua niin valuutan nostamiseen kuin hotellikyytien järjestämiseen. Taksisovellukset eivät toimineet ja kahden eri hotellin kautta kuljetukset ja viestiminen sekä hintojen sopiminen kuljettajan kanssa eivät olisi olleet välttämättä helpoin tehtävä kielimuurin ammottaessa välissämme.
Kyyti järjestyi ja rahaa taskussa oli tonnikaupalla, sillä 100 euroa vastasi viittäkymmentätuhatta Armenian dramia. Tiputimme ensin Even, Cillan ja Elinan omaan hotelliinsa ja jatkoimme matkaa Radisson Blu Jerevaniin keskustan laidalle.
Tässä vaiheessa iltaa uni olisi jo maistunut, mutta Radissonissa oli atk-häiriö ja huonetta piti odotella vielä yli tunti. Onneksi ravintolatilat olivat viihtyisät, joten Ilkka teki oluttastingin ja Katri päivän sometukset.
Hotelli oli muilta osin erinomaisen hyvä, ja vaikka meillä on myös Radissoniin etujäsenyys, siihen ei sisältynyt aamupala, joten ostimme sen erikseen kahtena aamuna.
Tarjonta ei pettänyt odotuksia vaan saimme monipuolisen startin päivään puurojen, tuoreiden kasvisten, hedelmien ja listalta tilattavien eggs benedict -leipien muodossa noin 20 euron hintaan per henkilö.
Nähtävyyydet
Olimme varanneet Get Your Guidelta koko päivän mittaisen retken, jonka reitiltä löytyi kauniita luonnonnähtävyyksiä, luostareita, sekä idyllistä maaseutua.
Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Sevan-järvi, jota kutsutaan usein Armenian helmeksi. Järvi sijaitsee lähes kahden kilometrin korkeudessa merenpinnan yläpuolella, ja on yksi maailman korkeimmalla sijaitsevista makean veden järvistä. Vuoristojen ympäröimä Sevan on suosittu niin paikallisten kuin matkailijoiden keskuudessa.
Seuraavaksi nousimme Sevanavankin luostarialueelle, joka sijaitsee järvestä kohoavalla niemellä. Luostari on perustettu 800-luvulla ja se tarjoaa upeat näkymät Sevan-järvelle. Alueella voi ihailla myös vanhoja kiviristejä eli khachkareja, joista yksi on peräisin 1600-luvulta.
Matka jatkui kohti Dilijanin kaupunkia. Vanha Dilijanin katualue hurmasi 1800-luvun puuparvekkeillaan ja perinteisellä arkkitehtuurillaan.
Dilijanista ajoimme metsien halki Haghartsinin luostarille, joka on rakennettu 900–1200-luvuilla valkoisesta kivestä. Luostari sijaitsee rauhallisessa laaksossa, ja sen ruokasali on tunnettu arkkitehtoninen mestariteos.
Seuraava kohteemme oli Goshavankin luostari Goshin kylässä. Se oli aikoinaan yksi Armenian merkittävimmistä oppineisuuden keskuksista, ja siellä voi yhä nähdä hienosti kaiverrettuja khachkareja.
Retki päättyi Parz-järven ulkoilualueelle, jota ympäröivät vuoristoiset vihreät metsät. Siellä pysähdyimme nauttimaan luonnonrauhasta ennen paluuta takaisin ruuhkaiseen Jerevaniin.
Oppaamme kertoi paljon maan historiasta ja saimme kuulla vielä erikseen heidän mutkikkaista väleistään naapurimaihin. Venäjän, Georgian ja Iranin kanssa suhteet ovat kunnossa, mutta Turkin ja Azerbaidžanin suuntiin välejä hiertävät niin aluekiistat kuin kansamurhien tunnustamattomuudet.
Retki oli kaikin puolin hienosti toteutettu ja meidät pidettiin hyvin ajan tasalla siirtymisistä. Kävimme syömässä Tsovagyughin kaupungin supermarketin yhteydessä olevassa food courtissa, josta jokainen sai valita pitkältä linjastolta mieleistään evästä.
Päivä Jerevanissa
Toisena aamuna lähdimme hotellilta kävellen läheiselle näköalapaikalle, jonka taustalla horisontissa siintää upea yli 5100 metriä korkea Ararat-vuori. Vaikka vuori sijaitsee Turkin puolella, on se myös Armenian kansallissymboli ja se löytyy Armenian vaakunasta.
Päivän pääkohde oli Cascades-patsaspuisto, jonka massiivisia portaita lähdimme kipuamaan alaspäin. Se oli hyvä päätös, sillä aurinko porotti kuumana ja tämä massiivinen teos piti sisällään lähes 600 porrasta 300 metrin matkalla.
Viisi pääterassia sisältävä rakennelma yhdistää sosialistista modernismia ja perinteisiä armenialaisia koriste-elementtejä. Portaikon rakentaminen on aloitettu jo 1980-luvulla ja se avattiin yleisölle vuonna 2002.
Alaspäin kävellessä puisto jatkuu Tamanyan-kadun varrella, jonka puistossa on esillä useita kansainvälisesti tunnettujen taiteilijoiden teoksia. Tunnistimme joukosta erityisesti kolumbialaisen Fernando Boteron runsasmuotoiset teokset.
Ravintolat ja panimot
Patsaspuiston visiitin jälkeen siirryimme syömään läheiseen T Philosophy -ravintolaan, jonka sisältä löytyi Ilkan iloksi myös panimo. Nautimme herkulliset annokset risottoa ja Pho-keittoa sekä kyytipojaksi talon omaa pilsneriä.
Edellisenä Iltana olimme käyneet syömässä Jerevanin Hard Rock Cafessa, joka oli kyllä harvinaisen kehno esitys ketjun ravintolaksi. Paikalla oli vain yksi pariskunta lisäksemme ja henkilökunta tuntui olevan enemmänkin harmissaan kuin mielissään vieraista.
Yleensä eläväiseen ja musiikintäytteiseen ravintolakokemukseen tottuneena täällä oli täysin hiljaista ja täysvalaistus päällä. Pyysimme hieman musiikkia ja onneksemme ruoka oli kuitenkin totuttua HRC-laatua.
Palvelusta täydet pisteet sai ainoastaan yläkerran paitamyymälän vetäjä, joka tilasi meille suurella vaivalla taksin täyttäen kaikki erikoistoiveemme reitistä molemmille hotelleille ja hinta neuvoteltiin tälläkin kertaa valmiiksi.
Niin ja HRC:ssä oli yksi taulu System of a Downista. Olipa jännä, ettei yhtyettä hyödynnetty kaupungissa turistien suuntaan millään muulla tavalla, tai ainakaan edes ahkeralla googlauksella ei löytynyt mitään “pyhiinvaelluskohdetta” faneille.
Toisaalta kaupungista löytynyt Ferment Craft Beer Bar oli Ilkalle mieluisa paikka, ja täällä pääsimme vihdoinkin kippistämään joukolla Katrin 70. maan saavutusta, joka täyttyi siis jo Azerbaidžanissa.
Ilkan olutlasiin tässä ravintolassa laskettiin hanasta paikallisen Dahook panimon Red IPA:a.
Jerevanin visiittimme päättyi samaan pisteeseen, josta aloitimme, eli DoubleTree Hiltoniin, jonka viihtyisässä aulatilassa odottelimme kyytiämme takaisin Tbilisiin.
Liikkuminen
Vaikka vietimme Armeniassa vain kaksi yötä, näimme maata auton ikkunasta paljon, ja saimme osamme myös kaupungin massiivisista ruuhkista. Siirtymisiin kannattaakin varata hyvin aikaa, sillä muutaman kilometrin matkaan saattaa vierähtää helposti reippaasti tovi jos toinenkin.
Liikennekäyttäytyminen oli melko agressiivista ja keskustassa pienetkin välit vedettiin heti kiinni kaistaviivoista välittämättä. Takseilla liikkuminen oli sujuvaa, ja saimme paljon apua kyytien järjestämiseen ystävällisiltä paikallisilta.
Kuuden tunnin autokyydit Jerevanin ja Tbilisin välillä olivat pitkät, mutta oli mielenkiintoista nähdä myös maaseudun maisemia. Etenkin, kun kyyti meni eri reittiä meno- ja paluumatkoilla.
Lopuksi
Tämä oli mainio tapa tehdä yhdistetty omatoimi- ja ryhmämatka. Koko idea matkasta lähti puoliksi vitsillä Even ja Cillan kanssa keväisellä Georgian matkalla, mutta niin vain saimme reissun toteutettua.
Cilla oli tehnyt upean pohjatyön reitin suunnittelussa, ja me pääsimme tekemään varauksia valmiin suunnitelman äärelle. Tämä meni mielestämme hienosti näin, sillä liian monta kokkia matkan suunnittelemisessa voi kariuttaa sen alkutekijöihinsä.
Jokainen sai asua haluamassaan majoituksessa, mutta isommat siirtymiset ja osan retkistä teimme yhdessä. Näin kaikille jäi tilaa toteuttaa myös omia juttujaan.
Kiitokset koko hienolle reissuporukalle Cilla, Eve & Elina!
Lue myös muut artikkelit Kaukasukselta
Kokemuksia Armeniasta
Vierailimme Armeniassa maata pitkin Georgiasta käsin. Teimme päivänretken maaseudulle ja toisena päivänä kiersimme Jerevanin nähtävyyksiä.
Azerbaidžanin Baku – Tuulten kaupunki
Vietimme kolme yötä Azerbaidžanin pääkaupungissa, Kaspianmeren rannalla sijaitsevassa Bakussa F1-kisojen jälkimainingeissa.
Elämyksellinen Georgia
Georgia hurmasi vieraanvaraisuudellaan, viinialueillaan, Tbilisin monipuolisilla nähtävyyksillä ja lumihuippuisilla Kaukasus-vuorilla.
Vastaa