Turkin suurin kaupunki Istanbul sijaitsee Bosporinsalmen molemmin puolin, ulottuen sekä Euroopan että Aasian puolelle. Kaupunki on maailman ainoa metropoli, joka sijaitsee kahdessa eri maanosassa. Istanbulissa asuu yli 16 miljoonaa ihmistä, ja sen historialliset nähtävyydet ja kulttuurien kirjo tekevät siitä eläväisen suurkaupungin.
Bosporinsalmi yhdistää Mustanmeren ja Marmaranmeren. Salmen yli kulkee kolme riippusiltaa, ja vesiliikenne on vilkasta. Lautat, kalastusalukset ja tankkerit seilaavat salmea ristiin rastiin.
Me odotimme etukäteen vielä hektisempää ja ehkä jopa kaoottisempaa kaupunkia, mutta Istanbul osoittautui paikoin yllättävän rauhalliseksi, liekö ramadanilla ollut vaikutusta asiaan.
Reitti
Kävimme tämän matkan aikana kolmessa eri maassa, jotka olivat: Turkki, Istanbul – Kypros, Nikosia, Dhkelia, Famagusta – Kreikka, Ateena.
TCC-alueiden (Traveler’s Century Club) bongarille vinkkinä, että kannattaa yhdistää Istanbulin matkaan joku lähikaupunki, sillä Istanbulin alueesta heltiää vain yksi piste, vaikka kävisi sekä Euroopan että Aasian puolella Bosporinsalmea. Yhteensä saimme tästä matkasta viisi uutta TCC-aluetta.
Nähtävyydet
Meillä oli aikaa Istanbulissa kolme yötä ja kaksi kokonaista päivää. Olimme suunnitelleet muutaman kohteen etukäteen ja jätimme tilaa myös vapaammalle tutkiskelulle. Suurimmat moskeijat ovat niin suosittuja, että niihin kannattaa hankkia liput etukäteen.
Vaikka kaupungin tunnetuimmat moskeijat ja suosituimmat alueet ovat kohtalaisen lähellä toisiaan, kannattaa myös siirtymisiin varata aikaa ja perehtyä eri kulkuvälineisiin etukäteen.
Istanbul Sapphire
Turkin korkein rakennus löytyy Istanbulin pohjoissuunalta. Sapphire Sky Deck on 261 metriä korkea ja sen näköalatasanne löytyy 236 metrin korkeudesta. Rakennuksesta löytyy 187 luksusasuntoa.
Sapphire on myös Euroopan korkeimpien asuinrakennusten joukossa, joskin esimerkiksi Lontooseen kohoaa pilvenpiirtäjiä sitä vauhtia, etteivät korkeuslistat pysy useinkaan kovin pitkään ajantasaisina.
Otimme hotellilta Uberin Sapphireen, sillä se oli päivän kaukaisin kohteemme ja halusimme säästää aikaa. Matka bussilla pilvenpiirtäjälle olisi vienyt toista tuntia. Jännittävän muotoinen rakennus erottuikin jo pitkälle.
Paikan sisäänkäynti löytyi metroaseman ja kauppakeskuksen rullaportaita alas kulkemalla, sekä seuraamalla Sapphire-kylttejä vielä toiset rullaportaat alas.
Liput näköalatasanteelle maksoivat noin 15 euroa per henkilö. Ylhäältä olisi löytynyt myös jonkinlainen Sky Ride 4D -elämys, mutta siihen emme hankkineet lippuja. Myös matkamuistomyymälä sekä kahvila löytyvät huipulta, mutta muuten tornin tarjonta oli varsin vaatimaton.
Näkymät kyllä olivat hienot ja erityisen kiinnostavat, koska koko Istanbulin rakenne tuntuu poikkeavan kaikista muista näkemistämme suurkaupungeista.
Minkäänlaista tieverkostoa ei oikeastaan ollut näkyvissä. Talot olivat sikin sokin miten sattuu ja mikä mihinkin suuntaan rakennettu. Talojen välissä risteävien teiden saattoi vain kuvitella siellä risteilevän.
Tämä näkymä tuki sitä kokemusta, jonka saimme useilla taksimatkoillamme Istanbulissa. Joskus autolla saattoi joutua tekemään pitkänkin lenkin, vain palatakseen jonkin ajan päästä vastaantulevaa kaistaa pitkin takaisin voidakseen kääntyä oikeaan suuntaan.
Samoin katuja kävellessä, niillä ei oikein tuntunut olevan mitään suuntaa, vaan tiet mutkittelivat minne sattuu ja jopa saattoivat vain päättyä yllättäen kokonaan tai kaartaa aivan väärään suuntaan.
Pilvenpiirtäjässä vierailu oli todella rauhallinen ja ruuhkaton elämys, vain kourallinen ihmisiä oli paikalla samaan aikaan lauantaiaamusta. Saimme kierrellä osittain avoimilla näköalatasanteilla ihan rauhassa.
Kuzguncuk
Otimme Sapphirelta taksin Aasian puolelle ja saimme kokea samalla niin Bosporinsalmen ylityksen tiesillan kautta kuin Istanbulin ruuhkat.
Laitoimme Uberin osoitteeksi Kuzguncuk Bostanı, joka oli jonkinlainen arboretum. Puiston puut vaikuttivat olevan vielä melko nuoria, joten niissä ei näin alkukeväästä ollut kovasti ihmeteltävää.
Muutamat kirsikkapuut kyllä olivat kukassa, joten saimme kokea jonkinlaisen hanaminkaltaisen ja näimme tietysti paljon kissoja sekä suuria katukoiria.
Puistoon oli parkkeerannut myös rivi paikallisia muoreja myymään valmistamiaan herkkuja. Kielimuuri meinasi hieman hidastaa kaupantekoa, mutta Ilkka sai maistaa erään muorin käärimiä dolmia, jotka muistuttavat kreikkalaisia kaimojaan – siis viininlehtikääryleitä.
Dolma herkisti Ilkan kasvoille niin tyytyväisen ilmeen, että rivin jokainen muori alkoi tyrkyttää omia herkkujaan. Tässä kohtaa oli pakko kieltäytyä kohteliaasti ja taputtaa merkiksi vatsaa, joka oli vielä pinkeänä hotellin aamupalan jäljiltä.
Pääkohteemme tällä alueella olivat ottomaaniaikaiset puutalot, jotka löytyvät Google Mapsista Kuzguncuk Evleri -hakusanalla. Muutenkin tämä kaupunginosa vaikutti todella viehättävältä vaihtelulta Istanbulin Euroopan puoleiseen vilinään. Sokerina pohjalla saat rantaan kävellessä hienot valokuvat Bosporin sillasta.
Lähdimme Uberilla takaisin Euroopan puolelle, sillä Ilkka halusi päästä testaamaan paikallisia käsityöoluita, joiden maistelun jälkeen jatkoimme nähtävyyksien kiertelyä.
Istanbulin käsityöoluet
Istanbulista löytyy muutamia pienpanimoita, ja eräs niistä on nimeltään Torch Brewery. Panimo oli saanut Google Mapsissa mairittelivia arvioita, joten pyysimme taksin viemään meidät paikan päälle.
Kyseessä oli jonkinlainen suljettu ravintola-alue, jossa oli muutama erillinen ravintola ja Torch Breweryn beer garden nimeltä The Populist. Koska paikasta sai sopivasti myös ruokaa, päätimme syödä siellä.
Ilkan burgeri oli aivan ok, vaikkakin hieman vaatimaton. Katrin salaattikaan ei saanut aikaan suurempia riemunkiljahduksia. Nälkä kuitenkin tuli taitettua ja pari olutta maisteltua samalla.
Torch Breweryn IPA oli varsin oivallinen, mutta erityismaininnan ansaitsee panimon Honey Pepper Ale! Ilkka ei aikonut ensin maistaa koko olutta, mutta koska hunaja ja mustapippuri kuulostavat sen verran erikoisilta mauilta oluessa, päättikin hän uteliaisuuttaan muuttaa mieltään.
Makeat ja maustetut oluet eivät erityisemmin Ilkkaa viehätä ja tässä oluessa tiivistyi mahdollisuus totaaliseen katastrofiin. Mitäpä ei tehtäisi TikTok-yleisön riemuksi!
Tämä kaikki osoittautui kuitenkin turhaksi. Honey Pepper Ale ei ollut lainkaan makeaa, eikä mustapippurin makua olisi pystynyt tunnistamaan juuri mustapippuriksi jos ei sitä oltaisi mainittu oluen nimessä.
Itseasiassa makuyhdistelmä oli pikemminkin miellyttävä, ja erikoisella tavalla jopa tuttu. Onkohan Sisu-pastillien reseptiä koskaan missään paljastettu? Suosittelen alkamaan selvittää asiaa hunajaa ja mustapippuria yhdistelemällä!
Siirryimme taksilla jälleen lähemmäksi ihmismassoja, tällä kertaa Taksim-aukiolle. Paikka oli mainittu kaikissa taskuvarkaista varoittavissa oppaissa, joten sen oli oltava turistien suosiossa.
Aukiolla olikin väkeä ja niin oli myös aukiolta alkavalla Istiklal Chaddesin suositulla kävely- ja ostoskadulla, jota pitkin samosimme kohti seuraavaa panimoravintolaa, TaproomX:ää.
TaproomX:ssä maistelimme pari panimon omaa olutta, jotka olivat kyllä hyviä, mutta eivät erityismaininnan arvoisia.
Oli kiva nähdä että turkkilainen pienpanimokulttuuri on heräilemässä. Ottaa kuitenkin varmasti vielä muutaman vuoden, ennen kuin Istanbuliin kannattaa lähteä oluen perässä matkustamaan.
Auringonlasku Bosporinsalmella
Lähdimme vaeltamaan panimolta hotellimme suuntaan Sircesin kaupunginosaan ja toivoimme löytävämme mukavan paikan auringonlaskun ihailuun, sillä sen kehutaan olevan Istanbulissa erityisen upea.
Matkan varrella kuljimme Galata Towerin ohi, mutta emme tällä kertaa kiivenneet sen huipulle. Tornin juurella kiemurtelikin pitkä jono, joten liput kannattaa hankkia ajoissa, mikäli tornin näköalat kiinnostavat. Ne ovat kyllä varmasti upeat!
Miltei rantaan saakka päästyämme luikahdimme johonkin hotelliin vessakäynnille, ja sieltä poistuttuamme Katri oli joutunut henkilökunnan puhutteluun. Nohevana matkailijana Katri oli kääntänyt tilaisuuden edukseen ja tiedusteli löytyykö hotellista mahdollisesti kattoterassia. Valitettavasti juuri tästä hotellista ei löytynyt, mutta läheisestä Bank Hotellista kyllä.
Bank Hotel sijaitsee parin kivenheiton päässä rannasta, ja toden totta, sen katolta löytyy terassi ja baari. Terassin kulmapöytäkin vapautui kätevästi saksalaisen pariskunnan lähdettyä pois jostain syystä vain noin puolta tuntia ennen H-hetkeä ja kauneinta auringonlaskua.
Vaihdoimme sujuvasti henkilökunnan luvalla terassin parhaaseen pöytään ja nautimme upeista näköaloista Bosporinsalmen ylle auringon laskiessa Istanbulissa.
Oluen ja kokiksen kaveriksi pöytään kannettiin kuivattuja herneitä, cashew-pähkinöitä ja violetteja oliiveja. Kaikki nautittiin viimeistä murua myöten ja toisiamme tyytyväisinä onnitellen.
Matkaa Bank Hotellilta omalle hotellillemme oli noin kaksi kilometriä. Google Mapsin mukaan matkaan kuluisi jalan 30 minuuttia ja autolla 28. Päätimmekin ottaa loppumatkan reippailun kannalta ja kävellä takaisin hotellille.
Galata Köprüsü -silta ylittää Kultaisen sarven, joka on Bosporinsalmesta länteen haarautuva lahti, ja joka jakaa Istanbulin euroopanpuoleisen osan Stambulin ja Galatan kaupunginosiin.
Sillassa on kaksi kerrosta, joista ylemmässä kulkevat autot ja raitiovaunut, ja alemmassa sijaitsee kävelykatu sekä katkeamaton ketju kalaravintoloita. Ravintoloiden sisäänheittäjät olivat sinnikkäitä aina rasittavuuteen saakka, ja osa heistä jäi jopa vielä huhuilemaan perään, että josko kuitenkin vielä vähän juteltaisiin ravintolaan tulosta.
Päivän ruuat oli kuitenkin jo nautittu, joten jatkoimme vauhtia hidastamatta kohti hotelliamme, johon lopulta löysimmekin perille melkein suorinta reittiä. Saavutus sinänsä.
Korkeuserot olivat muuten Taksim-aukiolta alaspäin melkoiset, joten onneksi meidän ei tarvinnut kivuta reittiä toiseen suuntaan. Kissoja näkyi kujien varsilla todella paljon ja valitettavasti saimme kuunnella myös niiden välienselvittelyjä.
Upea Basilica Cistern
Olimme varanneet Get Your Guidesta (mainoslinkki) etukäteen “skip the line” -liput Basilica Cisterniin ja se oli loistava päätös. Pääsimme kulkemaan lähes jonottamatta sisään tämän kiehtovan maanalaisen vesivaraston hämärään maailmaan.
Basilica Cistern (Yerebatan Sarnıcı) rakennettiin vuonna 532 keisari Justinianus I:n aikana, ja se toimi aikoinaan Istanbulin (silloisen Konstantinopolin) vesihuollon tärkeänä osana. Se pystyi varastoimaan jopa 80 000 kuutiometriä vettä, jota johdettiin sinne Belgradin metsistä akveduktien kautta.
Tunnelma syvällä maan alla oli lähes taianomainen. Peilityyni vesi, valaistut pylväiköt ja katosta tippuvat pisarat loivat rauhoittavan ja hieman mystisen tunnelman. Kuljimme metallisia kävelysiltoja pitkin ja ihailimme tätä valtavaa tilaa eri kuvakulmista.
Yksi tunnetuimmista yksityiskohdista ovat Medusan päät, jotka on kierrätetty antiikin aikaisista raunioista ja asetettu tukemaan pylväitä – toinen ylösalaisin ja toinen kyljelleen.
Suuret moskeijat ja basaarialue
Samalta alueelta Fatihin kaunpunginosasta löytyvät suurimmat ja tunnetuimmat moskeijat Hagia Sofia ja Sininen moskeija. Näihin oli myös todella pitkät jonot, joten kannattaa ostaa liput etukäteen.
Lähdimme moskeijoilta kiertoreittiä kohti Grand Basaar -aluetta, joka yllätykseksemme olikin suljettu sunnuntaina. Meiltä jäi nyt siis tämä tunnettu nähtävyys kokematta, mutta pienempiä basaarialueita löytyi paljonkin ja niissä kyllä toistui valitettavasti lähes toistensa kopioina samanlainen feikkitavara, mausteet ja paikalliset makeiset sekä muut herkut.
Spice Bazaar oli auki, mutta tämän historiallisen rakennuksen sisukset olivat restauroitu uuden veroisiksi eikä ostostarjonta juurikaan eronnut aiemmin näkemästämme feikkitarjonnasta. Mausteita oli enemmän ja sama tyrkyttäminen jatkui tälläkin puolella.
Doubletree by Hilton Sirkeci
Istanbulista löytyi useita Hiltoneita ja aluksi suunnittelimme majoittuvamme Aasian puolella, jonne myös lensimme. Kyseinen hotelli oli kuitenkin saanut huonot arvostelut, joten päädyimme tähän Sircesissä sijaitsevaan vaihtoehtoon, joka osoittautui sijainniltaan oikein hyväksi.
Kultajäseninä olimme saaneet automaattisesti huoneupgraden Queen-huoneesta King-huoneeseen, myös aamupala sisältyi hintaan ja se olikin kaikin puolin erinomainen. Kattauksessa oli runsas valikoima hedelmiä ja vihanneksia sekä meidän suosikkiamme, halvaa! Lisäksi sai tilata omeletteja, paistettuja kananmunia sekä uppomunia.
Kävimme syömässä hotellin kattoterassilla kahteen kertaan, sillä se oli helposti lähellä ja sieltä aukesivat hienot näköalat niin Bosporinsalmelle kuin läheiseen Gülhane Park -puistoon, jossa asusteli haikaroita sekä vihreitä papukaijoja.
Suurimmat moskeijat ja muitakin päänähtävyyksiä löytyi paljon tältä alueelta ja metroasema oli myös ihan vieressä.
Ravintolat
Kulinaristiset syväsukellukset paikalliseen ruokakulttuuriin jäivät nyt kokematta, sillä kumpikaan meistä ei varsinaisesti ole esimerkiksi kebabin ystävä. Ilkka kyllä maisteli sitä hotellin ravintolassa ja Katri testasi samalla jälkiruokalistalta löytyneet paikallisherkun, makean riisipuuron.
Puuron maku muistutti kotoisaa riisipuuroa, joskin se oli höystetty tukevasti sokerilla. Parasta iltapalassa olikin puuron kylkeen tilattu suuri lautasellinen tuoreita hedelmiä, josta riitti jaettavaksi molemmille.
Dubai-suklaahuuma oli myös kuumimmillaan ja siinä missä Suomessa suklaa hävisi hetkessä kauppojen hyllyiltä, oli sitä tarjolla Istanbulissa joka kaupan ja kioskin hyllyssä. Mekin maistelimme suklaata ja Ilkan tekemä video löytyy TikTokista.
Ilkka löysi meille Aasian puolelta paikallisen dumpling-paikan, jonka annokset näyttivät upean värikkäiltä. Valitettavasti maku ja ulkonäkö eivät kätelleet tässä kohteessa, joten kannattaa valita ympäristöstä jotain muuta.
Jälkiruokapuoli sen sijaan onnistui täydellisesti, sillä löysimme kahvilan nimeltään à La Lune Patisserie, joka tarjoili meille parhaan valkosuklaarullacroissantin, mitä olemme koskaan syöneet.
Eläimet
Suurkaupungeissa on aina mielenkiintoista seurata, miten luonto integroituu ihmisvilinän keskelle, sillä hotellin vieressä olevaa suurta puistoa lukuunottamatta vihreitä alueita ja puita oli vain harvakseltaan tässä tiheästi asutetussa kaupungissa.
Lokkeja näkyi valtavasti, samoin hotellin terassilta bongasimme läheisessä puistossa asuvia papukaijoja sekä haikaroita.
Irtokissoja oli ihan joka puolella. Niitä ruokitaan ja hoidetaan yhteisesti, joka on sinällään lohduttavaa, mutta kyllä siellä joukossa oli aika rähjäisiäkin yksilöitä. Isokokoisia, paksuturkkisia katukoiria näkyi myös paljon.
Lennot & liikenne
Ostimme suorat lennot Istanbuliin Pegasukselta, joka lentää Aasian puoleiselle Sabiha Gökçen kentälle. Vaikka taksikyyti lentokentältä hotellille oli arvokas, noin 75 euroa, säästimme silti mukavasti rahaa tässä. Saimme myös nähdä Aasian puolta paljon, sillä matka kentältä hotellille kesti peräti 1,5 tuntia.
Useasti palkittuun Turkish Airlinesiin pääsimme tutustumaan Georgian matkalla vain muutama kuukausi tämän reissun jälkeen. Istanbulin päälentokenttä on myös sivussa kaupungista, joten kummalle tahansa lennätkään, niin huomioi pidemmät etäisyydet.
Uber toimi kaupungissa hyvin ja lyhyen visiittimme vuoksi käytimme sitä paljon siirtymisiin. Teimme myös lauttamatkan Aasiaan Sirkecin satamasta Uskudariin. Liput sai maksettua helposti luottokortilla ja merimatka kesti alle puoli tuntia.
Bosporinsalmen voi myös alittaa metrolla ja näin teimme paluumatkalla. Metroon pankkikorttimme eivät käyneet, joten ostimme automaatista Istanbul-kortit sitä varten.
Sää
Maaliskuun puolivälissä Istanbulissa kevät oli jo edennyt paljon pidemmälle, kun taas Suomessa oli lähtiessä lunta. Tosin Istanbulissakin oli ollut vain muutamia viikkoja aiemmin lumimyräkkä, mutta meille sää oli miellyttävä +20 astetta, eikä takkeja tarvinnut kaivaa esiin.
Lopuksi
Turkki on muslimimaa ja rukoushetkiä pidetään viidesti päivässä. Me kuulimme minareetin kumeat ja pitkälle kantavat kutsuhuudot kahdesti, ensin iltapäivällä ja sen jälkeen juuri auringon laskiessa. Oli mielenkiintoista kulkea moskeijojen edustalta ja seurata, miten paikalliset pesivät jalkojaan ja valmistautuivat rukoushetkiinsä.
Vaikka Istanbulin äänimaisema oli huomattavasti rauhallisempi, kuin mitä odotimme, ei kadulla saanut juurikaan seisoa rauhassa, vaan joku tuli jostain houkuttelemaan kauppaansa tai ravintolaansa.
Paras keino kaupustelijoita vastaan olikin olla vastaamatta mitään tai ottamatta katsekontaktia, sillä “no thanks” antoi jo kaupustelijalle lisää aseita jatkaa houkuttelua. Kovin pitkään ne eivät onneksi jaksaneet juosta perässä, mutta tämä tappoi kyllä kaikenlaisen innon ostaa heiltä mitään.
Loppujen lopuksi Istanbul jäi positiivisesti mieleen ja siellä voisi pysähtyä vielä toisenkin kerran, sillä etenkin Topkapin missaaminen jäi harmittamaan hieman. Toisekseen lentoyhteydet Aasian ja Stan-maiden suuntaan olivat kerrassaan houkuttelevat.
Istanbulista jatkoimme matkaa Kyprokselle Ercanin kentälle, joka osoittautuikin vähän jännemmäksi reitiksi. Kerromme tästäkin lisää seuraavassa postauksessa.
Vastaa