Moldova sijaitsee maantieteellisesti paikassa, jossa se on aina ollut kahden suuren kansan puristuksissa. Nykyajan Moldovan mielenmaisemaa ymmärtääkseen on katsottava sen menneisyyteen ensin Osmanien valtakunnan ja Venäjän kiistakapulana, sitten liittoutuneiden ja akselivaltojen ristitulessa toisen maailmansodan aikana, ja nyt valinnan edessä EU:n ja Venäjän väliltä.
Moldovalaisten identiteetti
Menneiden konfliktien aikana apu on saapunut aina idästä. Venäjä suojeli moldovalaisia osmaaneilta ja kylmän sodan aikana Neuvostoliitto toi rutiköyhälle kansalle kaasuputket, sähkön ja traktorit. Ei siis ole ihme, että kansa on kiitollinen ja luottaa Venäjään. Kaikki se vähä mitä on, on saatu sieltä.
Moldova on kuitenkin jakautunut. Kun varallisuutta ei käytännössä ole ja tulevaisuutta ei nähdä paljoa huomista pidemmälle, ansaitut tulot sijoitetaan saman tien. Yleensä komeisiin autoihin ja uusiin kännyköihin.
Maaseudun asukkaita ja vanhuksia varakkaammat kaupunkilaiset ja nuoriso näkevät sosiaalisesta mediasta Euroopan ja muiden länsivaltioiden vaurauden ja haluavat päästä siihen käsiksi. Heidän valintansa on EU, kun köyhempi maaseutu ja vanhempi väestö haluaa turvautua Venäjään, joka heitä on auttanut aina ennenkin.
Lokakuussa 2024 kansanäänestyksessä Moldova päätti täpärällä enemmistöllä hakea EU:n jäsenyyttä. Äänestystulos oli 50.35 % puolesta ja 49.65 % vastaan. Moldovan eri puolilla kierrellessämme oli omin silmin nähtävissä, miten eri alueet olivat käytännössä 100 % jommalla kummalla kannalla. Kun saimme samalla kuulla taustoista eri näkökulmille, avartui oma ymmärrys aivan uudella tavalla.
Meille ei tullut suurena uutisena se, että erilaisia mielipiteitä on ja niiden taustaa voi olla hankala ymmärtää vain omasta kuplasta käsin. Sen sijaan oli erityisen valaisevaa ymmärtää miten suuri merkitys on tällaisella, jopa satojen vuosien ja useiden sukupolvien mittaisella koko kulttuurin kattavalla henkisellä perinnöllä.
On mielenkiintoista nähdä miten eri tavalla tulevaisuudessa osaamme katsoa vieraiden kulttuurien valintoja ja tapoja. Ainakin tulemme varmasti tonkimaan hieman enemmän taustoja, emmekä tyydy ainoastaan toteamaan, että onpa erikoista tai ettemme osaa ymmärtää. On hyvä tiedostaa ja muistaa, että omat tapamme ja ajatusmallimme vaikuttavat luultavasti vähintään yhtä omituisilta joidenkin muiden mielestä.
Ensimmäinen NomadMania-matkamme
Moldova oli toiseksi viimeinen Euroopan maa, jossa emme olleet vielä käyneet, joten kun huomasimme ryhmämatkan mahdollisuuden NomadManian sivuilla, vieläpä varsin edulliseen hintaan, tartuimme tilaisuuteen.
Varasimme lennot siten, että meille jäi kaksi yötä aikaa tutustua Chișinăuhun omatoimisesti, jonka jälkeen liityimme muun ryhmän seuraan loppumatkan ajaksi. Viiden päivän matkan hinta oli 635 euroa/henkilö ja se piti sisällään neljän yön majoitukset aamiaisilla, kaikki aktiviteetit sekä kuljetuksen ja mahtavan englanninkielisen paikallisoppaan.
Hinnan ulkopuolelle jäivät lennot, lounaat, illalliset sekä juomat (päiväretkille oli vettä saatavilla), matkavakuutukset sekä muut henkilökohtaiset kulut.
Ryhmässämme oli mukana 14 henkilöä ja edustettuna oli mm. amerikkalaisia, englantilaisia, venäläisiä, italialainen, malesialainen, ukrainalainen ja me kaksi suomalaista. Paikallisoppaamme Nikolai oli syntyperäinen gagauzialainen, eli moldovalainen.
Mikä onkaan parempaa, kuin matkailuintoinen porukka yhdessä reissaamassa. Yhteisiä keskustelunaiheita riitti läpi matkan ja oli mahtavaa saada uusia ystäviä ympäri maailmaa. Matkamme ajankohta oli 7.–14.4.2026
Saapuminen
Lensimme maan pääkaupunkiin Chișinăuhun Riian välilaskun kautta AirBalticilla ja matka kesti Helsingistä Riikaan tunnin ja sieltä Moldovaan kaksi tuntia. Varsin kompakti lentoaika siis.
Moldovan päässä jonottelimme passintarkastukseen, mutta rajamuodollisuuksissa ei ollut meidän osaltamme mitään ihmeellistä. Ryhmästämme osalla porukasta passeissa olleet Afrikan maiden viisumit olivat aiheuttaneet kyselyitä. Suomen passilla ei ollut ongelmia ja erillistä viisumia ei siis tarvittu.
Bolt-kikkailua lentokentällä
Lentokentältä pois pääsy olikin sitten varsin mielenkiintoinen prosessi, sillä Boltit vetivät itsensä piiloon sovelluksesta ja yrittivät ilmeisesti ohjata kentän ihmisiä taksijonoihin. Takseja, myös Bolt-tarroilla varustettuja, oli siis jonossa, mutta sovelluksen mukaan autoja ei ollut saatavilla.
Yritimme tilata pitkään autoa Boltin kautta Radissonille ja kuskin löydyttyä kyytimme hylättiin silti melko pian. Vartin verran ihmettelimme tätä temppuilua ja seurasimme jonon toimintaa. Hoksasimme vaihtaa osoitteen hotellin vastapäiseen Lud’sin pubiin ja heti tärppäsi.
Seuraajamme kommentoivat Instaramissa, että tällaista toimintaa harrastetaan myös muualla, joten on hyvä miettiä joku varasuunnitelma kentältä pois pääsyyn.
Ensivaikutelmat Moldovasta
Vajaan puolen tunnin taksimatkan aikana oli hyvin aikaa havainnoida ympäristöä, jossa näkyi paljon ei niin tyylikkäitä betonitaloja 70- ja 80- luvuilta. Katukuva oli kuitenkin siisti ja pääkadun tuntumassa ei näkynyt kulkukissoja tai -koiria, joihin tulee aina kiinnitettyä herkästi huomiota.
Liikenne on vilkasta, mutta ei vaikuttanut ihan tolkuttomalta. Tiet olivat aika kuoppaisia, joten kyyti oli sen mukaista. Mikä eniten yllätti oli se, että autot antoivat tietä jalankulkijoille. Tätä selitti se, että lain mukaan niiden on pakko pysähtyä suojatien eteen, mutta ei kannata koittaa onneaan muissa kohdissa, sillä silloin ei ole pakko pysähtyä.
Kivijalkaliikkeitä oli runsaasti ja niitä edustivat paikalliset brändit. Länsimaisille tuttujen ketjujen kauppoja tai ravintoloita näkyi harvakseltaan, mutta niitäkin oli. McDonald’s -ravintoloitakin löytyy Chișinăun ympäristöstä kymmenkunta.
Radisson Blu Leogrand Hotel
Tässä hotellissa kaikki oli viimeisen päälle, ovimies jopa pyöritti pyöröovea puolestamme, joka oli hellyttävän ystävällistä. Olisimme ehkä jaksaneet tehdä sen itsekin.
Aamupala oli todella hyvä ja kaikkien länsimaiseen makuun katettujen antimien lisäksi noutopöydistä löytyi myös paikallisia herkkuja. Hotellin aulasta löytyi myös kaksi ravintolaa, joista toisessa söimme saapumispäivänä maukkaat hampurilaiset.
Ylimmästä kerroksesta löytyy upeilla näköaloilla varustettu tyylikäs kattoravintola. Listahinnat olivat siellä kuitenkin melko korkeat muuhun Moldovan hintatasoon verrattuna, joten tyydyimme nauttimaan siellä vain drinkit auringonlaskua ihaillen.
Hotel Olsi
NomadManian ryhmämatkaan sisältyi majoitukset hotelli Olsissa, joka sijaitsi muutaman korttelin päässä pääkadulta. Niin hinnat kuin fasiliteetit tippuivat puoleen Radissonista.
Huoneemme oli kuitenkin ihan tilava ja siisti, kaikki oli suunnilleen kunnossa, mutta kyllä meillä tuli ikävä Radissonin palvelua, jossa pesuaineita tai vessapaperia ei tarvinnut olla kyselemässä ja täydet vesipullotkin tulivat huoneeseen päivittäin. Moldovassa hanavettä ei suositella juotavaksi.
Aamupalalta löytyi paahtoleipää, paistettuja kananmunia, puuroa, kurkkua, tomaattia, nakkeja ja sen sellaista. Palvelutaso oli hieman nihkeä ja erityismaininta annettakoon käytävien pehmeistä nahkaverhoilluista seinistä.
Nähtävyydet Chișinăussa
Moldovan pääkaupunki Chișinău yllätti ensivaikutelmallaan. Kaupungista löytyy kauniita puistoja ja viheralueita, ja vierailumme aikaan niissä näkyi näyttäviä pääsiäiskoristeita.
Tunnelmasta huomasi, että kaupungilla valmistaudutaan pääsiäiseen, jota Moldovassa vietetään viikkoa meidän pääsiäistä myöhemmin. Katujen varsilla puissa kasvoi runsaasti misteliä, jota ei Suomessa juuri tule vastaan.
Yksi mielenkiintoisimmista löydöistä oli paikallinen Sun City -ostoskeskus Radisson-hotelliamme vastapäätä. Sieltä löytyi liikkeitä useasta kerroksesta ja huomionarvoista oli se, että kerroksesta toiseen pääsi helpoiten portaita pitkin. Liukuportaat olivat sivummalla hieman hankalasti löydettävissä.
Keskusaulassa oli kapea kala-allas, jossa koikarpit yrittivät saalistaa kilpaa vesisuihkusta tulevia kuplia. Kouru näytti tukalalta ja ahtaalta asuinpaikalta kaloille, ja hapekasta vettä taisi olla lähinnä saatavilla vesisuihkun alla.
Anime-kulttuurin ystäville oli oma erikoisliikkeensä, ja ruokakaupan heviosastolta löytyi jopa kokonaisia kaakaopuun hedelmiä. Erityisen hauska yllätys oli lähes koko kerroksen ympäri kiertävä kissakahvila, jota ihailimme tosin vain kauempaa.
Chișinăun tunnetuin pääkatu Ștefan cel Maren bulevardi on nimetty Moldovan ylimyksen Tapani III Suuren mukaan, joka hallitsi Moldovan ruhtinaskuntaa vuosina 1457–1504.
Pääkadun varrelle ovat keskittyneet tärkeimmät virastot, pankit, kaupat ja ravintolat. Kaupunki on sen verran kompakti, että siirtymällä vain muutaman korttelin sivummalle pääkadusta vilkas kaupunkitunnelma muuttuu rauhallisiksi asuinkortteleiksi.
Kaupunkikierroksella huomio kiinnittyy erityisesti rakennusten monimuotoisuuteen: samassa korttelissa voi nähdä eri vuosikymmenten arkkitehtuuria rinnakkain. Syynä tähän on kaupungin dramaattinen historia.
Chișinău pommitettiin lähes maan tasalle toisen maailmansodan aikana, joten suuri osa nykyisestä rakennuskannasta on peräisin 1950-luvulta tai sitä uudemmalta ajalta.
Paikalliset torit tarjoavat omanlaisen kurkistuksen moldovalaiseen arkeen. Myynnissä on kirjaimellisesti kaikkea tuoreista elintarvikkeista, elektroniikkaan, kodintarvikkeisiin ja alusvaatteisiin.
Kalatiskit jäivät erityisesti mieleemme: elävät kalat polskivat altaissa odottamassa ostajia. Jotkut altaista olivat kuitenkin niin ahtailta, etteivät kalat mahtuneet liikkumaan. Asiakkaat saattoivat kuitenkin ostaa ne suoraan elävinä ja taatusti tuoreina.
Yksi Chișinăun kauneimmista paikoista on Cascades-portaikko ja sen yhteydessä sijaitseva Valley of the Mills Park. Pitkät portaat johdattavat alas vehreään puistoon, josta avautuvat kauniit näkymät Valea Morilor -järvelle.
Cricovan viinitila
Vain noin 20 minuutin ajomatkan päässä Chișinăusta sijaitsee yksi Moldovan tunnetuimmista nähtävyyksistä: valtava maanalainen viinikellari. Cricovan viinitilan tunneliverkostoa on yhteensä jopa noin 120 kilometriä, joten kyse ei ole mistään tavallisesta kellarista.
Vierailijoita kuljetetaan tunneleissa autolla, sillä välimatkat ovat pitkiä. Mekin ajoimme maan alla noin neljän kilometrin matkan. Reitin varrella tuli vastaan muun muassa pieni elokuvateatteri, erilaisia viinisaleja sekä näyttäviä viinivarastoja.
Tunnelit ovat peräisin neuvostoajalta, ja niiden lämpötila pysyy ympäri vuoden noin +12 asteessa. Tasainen lämpötila ja kosteus luovat ihanteelliset olosuhteet viinien kypsyttämiselle.
Maan alla kulkiessa tuntui lähes epätodelliselta ajatella, että yläpuolella oli tavallinen maalaismaisema, samalla kun sisätiloissa avautui kokonainen viinikaupunkiverkosto.
Kierros päättyi luonnollisesti viininmaisteluun, jossa pääsi tutustumaan moldovalaisiin viineihin. Sen jälkeen reitti johdatti matkamuistomyymälän kautta takaisin päivänvaloon – aivan kuten monessa muussakin matkailukohteessa.
Yksi erikoisimmista yksityiskohdista oli viinilasin muotoinen viinivarasto. Vaikka paikka oli näyttävä, huomio kiinnittyi myös vanhoihin korkkeihin, joiden pinnalla näkyi hometta.
Se kuuluu kellareiden luonnolliseen kosteaan ympäristöön eikä yleensä vaikuta pullojen sisältöön, mutta näky oli silti hieman hätkähdyttävä ja sai ainakin meidät irvistämään hetkeksi.
Retket Chișinăun ulkopuolelle
Gagauzia (etelään)
Ensimmäinen retkipäivä eteläiseen Moldovaan avasi samalla oven maan monikerroksiseen historiaan. Matka kohti Gagauziaa kulki Hînceștin kautta, jossa pysähdyimme hetkeksi ihailemaan maisemia. Portaiden yläpäästä avautui laaja näkymä ympäröivään maisemaan ja siellä oli aika ottaa yksi reissumme ensimmäisistä ryhmäkuvista.
Cimișlian kohdalla ajoimme alueen läpi, ja jo lyhytkin pysähdys paljasti tyypillisiä neuvostoaikaisia elementtejä: patsaita, muistomerkkejä ja jäänteitä menneestä ajasta, joka näkyy edelleen vahvasti maisemassa.
Rajan lähestyessä tunnelma muuttui kiinnostavaksi, sillä Gagauzian alueelle siirryttäessä ei ollut lainkaan varsinaista rajatarkastusta tai vartiointia – kuka tahansa voi ajaa alueelle vapaasti, mikä eroaa selvästi esimerkiksi Transnistriasta.
Pysähdyimme pienelle kävelylle Gagauzian pääkaupunkiin Comratiin, jonka maisemaa hallitsi suuri kultakupolinen kirkko. Porrastetulla puistoalueella oli kymmeniä merkkihenkilöiden rintakuvia. Kaupungilta löytyi tietenkin myös Lenin-patsaita, jotka muistuttavat neuvostoperinnöstä.
Lounas nautittiin paikallisessa Gagausi Sofravi -ravintolassa, joka toimii usein ryhmämatkojen pysähdyspaikkana. Ruokana oli perinteistä moldovalaista lammaspataa ja Katrille oli järjestetty kasvisvaihtoehdoksi borssikeittoa.
Matka jatkui Congaziin, jossa pysähdyimme ihailemaan vaikuttavaa kulttuuritaloa. Sinisillä kaakeleilla päällystetty rakennus erottui ympäristöstään, ja sen yhteydessä on myös teatteri- ja juhlatiloja. Ylemmässä kerroksessa sijaitsevissa tiloissa oli järjestetty mm. hääjuhlia.
Taracliassa teimme nomadmanialaisittain tyypillisen tempun ja kävelimme yhdeltä patsaalta toiselle, jotta saatoimme merkitä molemmat alueet käydyksi. Todisteena tästä otimme tietenkin myös ryhmäkuvan.
Päivän päätteeksi teimme vielä lyhyen kävelyn Taracliassa ja sielläkin puiston laitamilta löytyi yksi Lenin-patsas, joka seisoi kuusien lomassa. Puiston katukoirat olivat arkoja ja juoksivat kauemmas puistoon meidän lähestyessä.
Transnistria
Transnistria on kansainvälisesti tunnustamaton alue Moldovan ja Ukrainan välissä, joka toimii käytännössä kuin oma valtionsa. Sillä on oma hallinto, valuutta, lippu ja jopa rajatarkastukset, vaikka se ei virallisesti ole itsenäinen maa.
Transnistrialaiset itse käyttävät maastaan nimeä Pridnestrovia. Kumpikin sana tarkoittaa samaa; “Dnestr-joen toisella puolella”, mutta venäjänkielinen nimi on luonnollisesti venäjänkielisessä maassa “se oikea”, ja Transnistria-nimeen suhtaudutaan jopa kielteisesti.
Alueen asema on jopa hieman surullinen, sillä vaikka siellä asuu puoli miljoonaa venäläistä, ei Venäjä halua aluetta itselleen. Ukraina ei todellakaan halua aluetta itselleen eikä Moldovakaan näe hyötyä alueen liittämisestä maahansa. Niinpä se saa elää omaa elämäänsä rauhassa, eristyksissä muulta maailmalta.
Suomen ulkoministeriö ei suosittele Transnistriaan matkustamista ja syy on se, että paikallisten viranomaisten kanssa ei ole neuvotteluyhteyttä, joten jos joudut maassa vaikeuksiin, on apua hankalaa saada.
Transnistria oli yksi matkamme erikoisimmista ja ristiriitaisimmista kokemuksista. Rajan ylitys sujui yllättävän vaivattomasti: mukana oli opas, eikä varsinaisia kysymyksiä tai tarkastuksia tullut.
Ensimmäinen pysähdys oli Benderissä, jossa vaihdoimme paikallista valuuttaa ruokakaupassa. Siirryimme autolla Alexander Nevskin katedraalille, josta siirryimme Benderin linnoitukselle.
Linnoitus tarjosi upeat näkymät Dnestr-joen suuntaan, myös venäläisten sotilastukikohtaan, jota ei suositeltu valokuvattavan. Alueella sijaitsi myös kaksi museota, joista toinen keskittyi karulla tavalla kidutuksen historiaan.
Benderin juna-asemalla oli autio tunnelma ja sen ulkopuolelta löytyi museoituja junia. Katujen varret olivat aavemaisen tyhjiä ja rapistuneiden talojen seinissä oli useita luodinreikiä. Erään talon pihassa seisoi yksinäinen, jo hieman rapistunut Moskvitch 407.
Jatkoimme kierrosta koristeellisen elokuvateatterin kautta torille ja kauppahalliin. Suuren hallin pöydillä oli esillä eläinten ruhon osia, kuten sianpäitä. Lisäksi myynnissä oli tietenkin tuoreita kasviksia sekä hedelmiä.
Bender Central Marketin neuvostohenkisessä ravintolassa tarjottu ruoka oli hyvin paikallista ja melko kotikutoista, mutta sai sillä nälkää siirrettyä. Sisustus oli vähintäänkin omaperäinen.
Myös Benderin arkkitehtuuri oli mielenkiintoista, sillä samassa korttelissa saattoi nähdä useiden aikakausien rakennuksia rinnakkain. Stalinin ajan rakennukset olivat koristeellisia ja jykeviä, kun taas 70- ja 80-lukujen rakennukset olivat selvästi karumpia ja rapistuneempia.
Sheriff – korporaatio joka pyörittää Transnistriaa
Pian ylitettyämme Transnistrian rajan, emme voineet olla huomaamatta Sheriff-logoja kaikkialla. Niitä oli huoltoasemilla, supermarketissa, Tiraspolin hienoimman hotellin seinässä ja jopa katuja lakaisevien huoltomiesten haalareissa.
Sheriff on Transnistrian suurin korporaatio, joka omistaa suurimman osan kaikista maan yrityksistä. Sheriffin taas omistaa Viktor Gushan yhtiökumppaninsa Ilya Kazmalyn kanssa, molemmat entisiä KGB-upseereja. Gushan on tiettävästi yksi entisen Neuvostoliiton jäsenmaiden varakkaimpia henkilöitä.
Käytännössä kaikkea Transnistriassa pyörittää Sheriff ja sen omistajat istuvat tukevasti Transnistrian vallankahvassa. Arvata saattaa kenen etuja he maassa ajavat, ja onko heillä agendana viedä maata kohti vapaampaa yhteiskuntaa, vai turvata omat tulovirtansa ja valta-asemansa. Niin tai näin, vaihtoehtoja ei oikeastaan ole.
Transnistria: Tiraspol
Tiraspolissa kaupungin ilme muuttui entistä mahtipontisemmaksi. Leveiden katujen varrella soi ajoittain propagandamusiikkia ja tähtikoristeet sekä lukuisat patsaat loivat vahvan ideologisen tunnelman. Virastotalojen läheisyydessä liikkumista sekä valokuvaamista rajoitettiin, ja vartijat valvoivat alueita tarkasti.
Yksi erikoisimmista vierailukohteistamme oli paikallisen keräilijän antikvariaatti, joka oli täynnä kaikkea mahdollista aina Nokian puhelimista venäläisiin kolikoihin ja hattuihin. Yksityiskokoelman laajuus oli vaikuttava ja hieman kaoottinen.
Kaupungissa näkyi myös toistuvasti maailman ensimmäisen avaruudessa käyneen ihmisen, kosmonautti Juri Gagarinin nimi ja muistomerkit.
Yllättävä yksityiskohta oli Harry Potter -patsas. Se symboloi paikallisen yliopiston ja nuorten toiveita länsimaisesta elämäntyylistä, jota moni seuraa erityisesti sosiaalisen median, kuten TikTokin kautta.
Paluumatkalla poikkesimme vielä kaupassa, jossa vaihdoimme päivän alussa rahaa. Nyt oli aika tuhlata loput Transnistrian ruplat. Tässä kaupassa myytiin muuten myös Oltermanni-juustoa sekä Finlandia-vodkaa. Päivän päätteeksi palasimme takaisin Chișinăuhun.
Soroca (pohjoinen)
Pohjoisen Moldovan retkipäivä vei meidät Sorocan ja Orhein maisemiin. Ensimmäinen pysähdys oli Belvedere Point, josta avautuivat upeat näkymät kumpuilevaan laaksoon, jonka pohjalla virtasi joki.
Trebujenin alueella kävelimme pienen perinnekylän ohi kohti kukkulan laella sijaitsevaa luostaria. Kallion sisään louhitussa Orheiul Vechi -luolaluostarissa oli munkkien yksinkertaisia nukkumatiloja sekä aidaton näköalapaikka jyrkänteen reunalla.
Ylempänä kukkulan harjalla sijaitsi suuri risti, jota koskettamalla sai esittää toiveen ja edempää löytyi vielä toinenkin luostari. Läheisen talon pihassa seisoi vanha ukrainalainen traktori. Täällä oli rauhallista ja hiljaista, ihan kuin aika olisi pysähtynyt jollekin menneelle vuosikymmenelle.
NomadManian aluebongaukselle uskolliseen tyyliin keräsimme Orhein kaupunkipisteen pysähtymällä keskustassa sijaitsevalle kyltille.
Candle of Gratitude -muistomerkki sijaitsi näköalapaikalla, jonne piti kivuta yli 600 porrasta. Ylhäältä avautui laaja maisema aina Ukrainan suuntaan asti. Olimme siis aivan rajan tuntumassa ja saatoimme nähdä Ukrainan lippuja liehumassa joen rannalla sijaitsevien talojen pihoilla.
Sorocassa pysähdyimme syömään modernimmassa Salat-ravintolassa, jossa pöytään kannettiin borssikeittoa, pelmeneitä ja Katrille löytyi kasvisvaihtoehtona nuudeleita.
Sorocan linnoitus oli valitettavasti suljettu, mutta kiertelimme hetken aikaa rannan alueella ja näimme myös pienen tivolin.
Yksi päivän mielenkiintoisimmista kohteista oli niin sanottu “mustalaisten kukkula”, jonne teimme pienen kierroksen autolla. Alue on syntynyt, kun nopeasti vaurastuneet mustalaisperheet ovat rakennuttaneet sinne toinen toistaan hulppeampia huviloita.
Rakentaminen on jäänyt monesti kesken rahojen loppumisen vuoksi ja useimmat rakennukset seisovat nykyään autioina. Mitään tyylisuuntaa, tai tyyliä ylipäätään, ei rakennuksissa ole seurailtu. Pikemminkin tavoitteena on ollut sisällyttää niitä joka taloon mahdollisimman paljon.
Erikoisin nähtävyys lienee Capitol Hilliä muistuttava kupolirakennus, joka sekin on jo melko huonossa kunnossa.
Opas ei suositellut meille jalkautumista alueelle, sillä paikalliset asukkaat eivät suhtaudu vieraisiin välttämättä myötämielisesti tai saatat joutua tekemään heidän kanssaan kauppaa sovun säilyttämiseksi.
Capriana & Ialove (länsi)
Viimeisenä matkapäivänä suuntasimme Chișinăusta länteen. Tämä oli lyhyempi retkipäivä, sillä osalla ryhmästämme oli lennot samalle illalle.
Ensimmäinen pysähdyksemme oli Petru Costinin ulkoilmamuseo. Metsän keskellä sijaitsevassa rinteessä oli vaikuttava kokoelma neuvostoaikaisia patsaita, kuten jättimäisiä Lenin-monumentteja, erilaisia patsaita sekä useiden merkkihenkilöiden rintakuvia.
Alueelta löytyi myös kulkuneuvoja, kuten pienlentokoneita ja jopa sotilashelikopteri, jonka sisälle sai mennä. Tämä kohde on sen verran syrjässä, että vierailu onnistuu parhaiten autolla tai opastetulla kierroksella.
Automatkojen aikana oli hyvin aikaa maisemien katseluun ja erityisesti mosaiikkikoristellut bussipysäkit kiinnittivät huomiomme, joista yhden kohdalle myös pysähdyimme.
Caprianan luostari oli yksi päivän pääkohteistamme. Luostarin pihapiiri oli hyvin hoidettu ja kyseessä onkin yksi Moldovan historiallisesti merkittävimmistä ortodoksisista luostareista. Kirkko oli kieltämättä yksi kauneimmista, joita olimme tällä matkallamme nähneet.
Matkan varrelle osui myös Moldovan suurin viinitynnyri. Se muistutti jälleen maan vahvasta viinikulttuurista ja siitä, kuinka keskeinen osa viini on Moldovan identiteettiä.
Ialovenissa sijaitsi vanhaan koulurakennukseen perustettu museo, joka yllätti totaalisesti laajuudellaan. Ensimmäisenä meille esiteltiin paikan ylpeys, Guinnesin ennätystenkirjoihinkin päässyt hevosenkenkäkokoelma, joka oli näytillä pitkän käytävän seinillä.
Kaikkia hevosenkenkiä ei oltu ehditty vielä edes ripustamaan, vaan ne odottivat luetteloituna omilla hyllyillään, niitä oli ihan valtavasti. Näyttelyä meille esitteli Petru Costin, jonka käsialaa myös aiempi ulkoilmamuseo oli.
Näyttely sisälsi kaikkea mahdollista arkeologisista löydöistä arkisiin esineisiin, ja kokonaisuus oli ihan käsittämättömän laaja. Huoneita oli kymmenittäin ja niissä oli vanhoja televisioita, puhelimia, kassakoneita, videonauhureita, musiikkisoittimia, aseita, asusteita, leluja, lehtileikkeleitä, univormuja, kodinkoneita, kirjoja ja vaikka mitä.
Aina kun luulimme, että näyttely olisi loppumassa, löytyi nurkan takaa vielä uusi tila, jossa oli huonekaupalla lisää nähtävää. Jos aiemmilla retkillä on päässyt syntymään kirkkoähky, niin täällä vanhojen tavaroiden ähky oli lähellä. Ainakin mieleenpainuva paikka, täytyy sanoa!
Päivän lopuksi pysähdyimme vielä pizzalle samaiseen Ialoven kaupunkiin. Oli mukavaa saada länsimaisempaa sapuskaa ja samalla seurailla paikallisten elämää. Viereisessä pöydässä juhlittiin näyttävästi syntymäpäiviä ja perheet olivat kokoontuneet viettämään aikaa yhdessä.
Viimeisenä retkipäivänä oli aika hyvästellä mahtava matkaporukkamme. Osa jäi vielä Chișinăuhun yhdeksi yöksi ja osan saattelimme lentokentälle. Meidän lentomme oli vasta seuraavana päivänä, joten saimme lepäillä viimeisen illan ennen kotimatkaa.
Ravintolat Chișinăussa
Chișinău toimi tukikohtanamme koko matkan ajan, joten söimme siellä illalliset aina retkipäivien jälkeen ja ensimmäisenä päivänä myös lounaan. Kaupungista löytyy ihan mukavasti eri maiden ravintoita ja nämä kaikki sijaitsivat kävelyetäisyydellä Hotel Olsista.
Cantina
Ensimmäisen päivän lounaan söimme työpaikkaruokalaa muistuttavassa paikassa, jossa tarjolla oli yksinkertaista mutta maukasta kotiruokaa. Annokset sai valita linjastosta ja Ilkka löysi itselleen kanaa lisukkeineen, Katrille oli varattu kasvisruuaksi maukasta ratatouillea ja kaalisalaattia
La Sezătoare
Aloitimme illalliset moldovalaisesta ravintolasta, jossa annokset olivat reilun kokoisia ja tunnelma välitön. Ilkalle tarjoiltiin kania ja Katrille paistettuja vihanneksia sekä perunoita. Kokonaisuus oli erittäin edullinen ja annokset runsaita. Ruoat, vedet ja paikallinen olut maksoivat yhteensä noin 22 euroa.
Tbilisi
Toisen illan paikaksi valikoitui georgialainen ravintola, jonka keittiö olikin meille jo erittäin tuttu vuoden takaiselta reissulta. Osasimme valita listalta omia suosikkejamme, joita olivat mm. lammaspataa, georgialainen salaatti, paistetut perunat, kasvikset sekä hatsapuri.
El Paso
Tunnelmaltaan viihtyisä meksikolainen ravintola tarjosi ruokia pöytiin näyttävien liekitysten kera. Ilkan fajitas-annos oli maukas, mutta Katrin juustoisesta lohiwrap-annos olisi voinut sisältää enemmänkin kasviksia.
Olivia
Matkan viimeinen ravintola oli italialainen pizzeria, joka taisi olla jokaisen mieleen. Herkulliset pizzat tekivät kauppansa pitkän retkipäivän päätteeksi.
Panimot
Moldovassa yllätti pienpanimokulttuurin elinvoimaisuus. Useampi panimo teki tiivistä yhteistyötä keskenään, ja oli jopa hauskaa huomata, miten ne suosittelivat toistensa paikkoja ja oluita.
Panimoiden välillä tuntui vallitsevan yhteinen tekemisen henki, jossa kilpailun sijaan korostui yhteisö ja paikallisen käsityöoluen näkyvyyden kasvattaminen. Tämä oli ilo huomata ja se on myös pienpanimokulttuurille hyvin tyypillistä.
Litra Brewing Company
Chișinăun keskustassa sijaitseva Litra oli panimoista monipuolisin. Paikka toimi rennosti myös ravintolana, ja siellä vietettiin aikaa pidempäänkin. Paikka oli siisti ja viihtyisä ja valinnanvaraakin oli runsaasti. Nautimme Litralla oluen kaverina myös burgerit, ja kumpaakin voi suositella. Jos kaupungin panimoista pitäisi valita vain yksi, se olisi Litra.
LaBREWtory Brewing Company
LaBREWtory oli panimoista persoonallisin kokemus. Amerikkalaisten omistama panimo oli perustettu vanhaan rakennukseen, ja se oli ulkoiselta olemukseltaan melko rosoinen.
Panimo oli kuitenkin täynnä elämää ja tapahtumia: keikkoja, rentoa meininkiä ja jopa kissaperhe, joka liikkui tiloissa kuin osa henkilökuntaa. Takapihalta löytyi jopa pieni grilli, jossa paikalliset kokkaavat ruokiaan tapahtumapäivinä. Ota siis makkarapaketti mukaan kauniina päivinä ja oluet voit ostaa kylkeen panimon valikoimasta.
Erityisvinkkinä vielä, että jos suomalainen metallibändi etsii poikkeuksellista keikkapaikkaa, tämä olisi juuri sellainen. Kannattaa olla panimon henkilökuntaan yhteydessä.
Elvis Craft Brewery
Chișinăun keskustan liepeillä niinikään sijaitseva Elvis Craft Brewery Taproom edustaa pienpanimoiden kokeilevaa puolta. Valikoimissa oli luonnollisesti tavallisempiakin vaihtoehtoja, kuten lagereita ja IPAa, mutta myös esimerkiksi Melon Weisse -vehnäolutta ja sakeaa tomaattigosea, joka muistutti enemmän bloody mary -drinkkiä kuin olutta. Huikea elämys, mutta ei varmasti sitä mitä kuvittelee löytävänsä!
Moldova NomadManiassa
Moldova jaetaan kolmeen eri alueeseen NomadManiassa, joista Chișinăussa käymällä saat yhden, Gagauziasta toisen ja Transnistrianista kolmannen aluepisteen. Lisäksi voit kerätä merkintöjä yli 40 eriteemaisesta kohteesta.
Moldova oli meidän 75. maa ja saimme molemmat kolme uutta NomadMania-aluetta, uusia DARE-alueita, pääkaupunkeja, rajanylityksiä, linnoituksia sekä uskonnollisia kohteita. Sivusto tarjoaa paljon vinkkejä myös matkan suunnitteluun jo etukäteen.
Lopuksi
Moldova vaikutti aluksi maalta, jossa ei olisi mitään kiinnostavaa nähtävää, mutta taitavan oppaan kanssa sieltä löytyi hurjan paljon kaikkea mielenkiintoista. Mitä enemmän meille avattiin maan historiaa, sitä kiehtovammaksi kohteet muuttuivat.
Historian valossa nykypäivän Moldovakin näyttää aivan toisenlaiselta, kuin miltä ensin vaikutti. Instagramin puolelta löydät kohokohdista videot reissupäiviltämme.
Mikäli matkailu ja maabongaus sekä erikoisemmat kohteet kiinnostavat, suosittelemme lämpimästi liittymään NomadManiaan. Sivustolta löydät valmiita ryhmämatkoja, jäsenten omia matkasuunnitelmia sekä tapahtumia eri maissa. Myös Suomeen on suunnitteilla tapahtuma elokuuksi, pysy kuulolla!
Jos menet Moldovaan ja haluat mahtavan oppaan mukaan, annamme ison suosituksen Nikolaille. Laita viestiä, jos haluat hänen yhteystietonsa.
One comment
Todella kivalta kuulostanut NomadMania-matka!
Moldova kiinnostaisi kovasti. Kun kiersimme Balkania vuokra-autolla, olisimme halunneet käydä Moldovassa. Vuokrafirmamme ei kuitenkaan sallinut sitä, ja toisaalta itsekin halusimme lopulta käyttää senkin ajan Romaniassa emmekä lähteä Moldovaan julkisilla. Paljon sielläkin olisi varmasti kiinnostavaa nähtävää. Transnistria kiinnostaisi erityisesti. Oltermanni-juusto ja Finlandia-vodka kyllä yllättivät.
Kalatiskeistä täytyy sanoa, että pelkästään ne nähdessään olisi voinut kuvitella olevansa jossain päin Aasiaa.