Vietimme heinäkuussa 2026 kaksi yötä aivan Itärajan tuntumassa Suomen suurpetojen keskellä.
Olemme juuri asettuneet kojuihin ohjeiden mukaan mahdollisimman äänettömästi, kun musta hahmo ilmestyi horisonttiin metsän reunassa. Se oli suuri ja valtava ruskea karhu, joka kävelee hiljalleen rauhallisen itsevarmoin askelin metsän reunasta esiin.
Se pysähtyy nuuhkimaan maata hetkeksi, kiertelee metsäaukiolla, katselee ympärilleen ja jatkaa matkaansa takaisin metsään. Me istumme hengitystä pidätellen hiljaa pienessä kuvauskojussa ja seuraamme sitä haltioituneina.
Tällaista ei pääse ihan joka päivä kokemaan.
Matkustimme heinäkuussa Kuhmoon viettämään kaksi yötä karhu- ja susikojuilla. Tarkoituksena oli nähdä Suomen vaikuttavimpia suurpetoja niiden omassa elinympäristössä rajavyöhykkeen lähettyvillä. Toiveemme villieläinten näkemisestä ylittyivät moninkertaisesti ja erämaakojussa yöpyminen oli unohtumaton kokemus.
Kahden yön aikana näimme ainakin kolme eri karhua, vähintään kaksi sutta ja ahman sekä lukuisia lintuja. Todistimme myös karhun ja suden samanaikaista kohtaamista, joka oli erityisen hieno hetki.
Mikä on karhu- ja susikoju?
Kuhmo tunnetaan yhtenä Suomen parhaista kohteista suurpetojen tarkkailuun ja kuvaamiseen. Alueen syrjäisissä metsissä elää karhuja, susia ja ahmoja, ja niiden tarkkailua varten metsään on rakennettu erilaisia kuvauskojuja.
Meidän palveluntarjoajamme oli Wildlife Safaris Finland, joka järjestää Kuhmossa suurpetojen kuvaus- ja katseluelämyksiä, joilla voit nähdä karhuja, susia, ahmoja, kotkia, pöllöjä sekä muita metsän asukkeja.
Kojut on rakennettu pääosin puusta ja vanerista. Ne ovat sateen- ja tuulenkestäviä, mutta lämmitystä tai sähköä niissä ei ole. Kamera-aukoissa on naruilla suljettavat pussit, joten kameran objektiivin tai vaikkapa kiikarit saa laitettua valmiuteen eläinbongaamisia varten.
Katselukojun ansiosta ihminen pysyy piilossa mahdollisimman häiriöttömästi ja on vieraana eläinten luonnollisessa ympäristössä. Eläimet liikkuvat luonnossa omaan tahtiinsa, eikä koskaan ole varmaa, näkyykö eläimiä ollenkaan. Sen vuoksi tuntui hyvältä idealta varata kojuille kaksi yötä.
Ryhmämatka valokuvaajan johdolla
Me olimme mukana ammattivalokuvaaja Päivi Arvosen ryhmässä. Päivi on ammattiluontokuvaaja ja viestintäasiantuntija, ja olemme seuranneet somen kautta hänen järjestämiään karhusafareita Kuhmossa jo useamman vuoden ajan.
Safareille voi osallistua ryhmän mukana tai itsenäisesti. Me halusimme osallistua Päivin järjestämälle karhusafarille, sillä tunsimme hänet ennestään ja oli helppoa lähteä mukaan hänen järjestämälleen safarille luottavaisin mielin.
Teimme varauksen jo vuotta aiemmin ja Päivi järjestääkin enää vain yhden karhusafarin vuoden 2027 aikana. Hänen sivuiltaan löydät kuitenkin myös muita mielenkiintoisia matkakohteita ja voit aina kysyä räätälöityjä kuvausmatkoja mm. Keniaan.
Matkalla Itärajalle
Helsingistä Kuhmoon, Wildlife Safariksen toimipisteeseen on lähes seitsemän tunnin ajomatka, joten lähdimme liikkeelle jo edellispäivänä.
Vietimme yhden yön hurmaavassa maatilamajoituksessa Yläpihan Tilalla Valtimossa, josta meillä jäi ajettavaa vielä perille 1,5 tunnin verran.
Upeiden vaaramaisemien keskellä sijaitseva Yläpihan Tila tarjoaa pienimuotoista majoitusta hirsirakennuksessa, jonka pihapiirissä vanhojen aittojen keskellä tuntuu siltä, kuin olisi hypännyt toiselle vuosisadalle.
Teimme pienen kävelypatikan läheiselle Itkukivelle, emmekä malttaneet olla poimimatta mustikoita, joita oli tänä kesänä tarjolla runsain mitoin.
Saapuminen Kuhmoon Wildlife Safariksen majoitukseen
Saimme jo etukäteen hyvät ohjeet siitä, että karhukojut ja majoitustilat sijaitsevat todella syrjässä ja lähimpään kauppaankin on matkaa 60 kilometriä. Niinpä tankkasimme auton ja ostimme riittävästi evästä ennakkoon. Teimme viimeiset täydennykset vielä Kuhmossa.
Wildlife Safaris sijaitsee kauniin Kuikkajärven rannalla ja sieltä löytyy mökkitasoista majoitusta nykyaikaisilla mukavuuksilla, eli sähköllä ja vesivessalla varusteltuna.
Me saimme Ilkan kanssa huoneen, jossa olisi kerrossänkyjen ansiosta mahtunut majoittumaan neljä henkilöä. Huoneessa oli pieni keittiö sekä jääkaappi. Eteisessä sijainneen WC:n jaoimme viereisen huoneen majoittujien kanssa ja suihkut löytyivät rantasaunan puolelta.
Valmistautuminen kojuille lähtöön
Ennen ensimmäistä kojuyötä kävimme Päivin johdolla läpi käytännön asiat ja saimme turvallisuusohjeet siihen, miten kojussa toimitaan. Olimme jo etukäteen saaneet neuvoksi mykistää kaikki laitteet ylimääräisistä tärinöistä, piippauksista sekä valoista.
Tärkeintä oli tietää, että kojuihin mennään koko porukalla tiettyyn kellonaikaan. Niistä pääsee pois vain joko auringon laskiessa tai vasta aamulla kello kahdeksan. Muina aikoina kojuista ei saa poistua.
Niinpä pakkasimme mukaan kaiken tarvittavan ja hieman ylimääräistäkin. Emme olleet vielä varmoja, että jäisimmekö kojuun yöksi. Jännitys alkoi kasvamaan, kun lähdimme autojonossa ajamaan hiekkateitä pitkin vieläkin lähemmäs rajavyöhykettä.
Ensimmäinen ilta kojulla
Kun saavuimme kojuille, pysäköimme autot niiden taakse keula paluusuuntaan päin. Siirsimme tavaramme pikaisesti ja mahdollisimman äänettömästi sisälle, asetimme kameran kuvausaukkoon ja asetuimme hyviin katseluasemiin.
Sitten alkoi jännittävä odotus. Kojuja on useammassa sijainnissa ja meidän ensimmäisen illan paikkana toimi Paratiisi-niminen alue. Se lunasti nimensä jo ensimmäisten tuntien aikana, sillä meille näyttäytyi kolme eri karhua, kaksi sutta ja myös vilkas ahma vipelsi paikalle.
Olimme aivan häkeltyneitä tästä kaikesta! Näimme jopa karhun ja suden sulassa sovussa samaan aikaan, joka on harvinaista ihan maailman mittakaavassakin. Lisäksi paikalla lenteli runsaasti korppeja, lokkeja, harakoita sekä muita lintuja. Hyvällä tuurilla voit bongata myös haarahaukkoja ja merikotkia.
Yksi asia on kuitenkin hyvä tietää etukäteen: eläimet saapuvat kuvauskojujen läheisyyteen ruoan toivossa. Kyse ei siis ole aivan siitä, että istuisimme metsässä täysin sattumanvaraisesti odottamassa, milloin karhu tai susi päättää tulla vastaan.
Ruokintaan liittyy luonnollisesti paljon erilaisia näkemyksiä ja myös eettistä keskustelua. Emme ota siihen tässä jutussa kantaa, vaan kerromme omasta kokemuksestamme millaista oli viettää kaksi yötä kuvauskojuilla.
Avara luontoparatiisi suoraan edessämme
Ajantaju katosi kokonaan illan aikana, kun ihastelimme kojun ikkunoista avautuvaa luontonäytelmää. Olimme varautuneet pienellä järjestelmäkameralla, kiikareilla sekä puhelimilla. Eläimiä vilisti niin tiuhaan, että saimme hyviä kuvia sekä videoita ja ehdimme nautiskella tästä näytöksestä myös omin silmin.
Muutaman tunnin kuluttua oli selvää, että haluamme ehdottomasti jäädä kojuun koko yöksi nauttimaan tästä elämyksestä koko rahan edestä. Viestittelimme Päivin ja muiden tiimiläistemme kanssa äänettömästi Whatsapilla ja iloitsimme myös sitä kautta hienoista eläinkohtaamisista.
Karhut liikkuivat rauhallisemmin ja niitä näimme pääosin vain yhden kerrallaan. Yksi oli selvästi vanhempi kuin muut. Sudet kävivät myös yksitellen haaskalla ja lähtivät sitten jatkamaan matkaansa. Ahman vierailut olivat myös nopeita. Linnut pitivät sellaista elämää, että kojuilla ei ollut hiljaisia hetkiä valoisan aikaan.
Aurinko laski noin 22.30 ja siinä vaiheessa piti päättää, lähteekö nukkumaan Kuikan kämpälle vai viettääkö yön kojussa. Meillä oli mukana kaikki tarvittava, joten jäimme kojuun. Niistähän löytyy myös kuivakäymälä, joten me pärjäsimme mainiosti aamuun saakka.
Eläinten yöbileet ja karhun hönkäys
Linnut hiljenivät illan hämärtyessä ja vain muutama satunnainen korppi hyppeli kojun edustalla. Se oli kuitenkin hyvä, sillä etenkin sudet tulivat paikalle niin huomaamatta, että hoksasimme ne yleensä lintujen reaktioista.
Todennäköisesti jo aiemmin illalla nähdyt eläimet tekivät uusintakäyntejä metsäaukiolle ja tunnelma oli suorastaan maaginen, sillä meidät ja villieläimet erotti vain ohuet vaneriseinät sekä kamera-aukkojen täkkitoppaukset.
Ilkka kävi nukkumaan kojun patjoilla pehmustetulle lattialle ja Katri otti ensimmäisen vahtivuoron. Eläimiä näkyi tasaiseen tahtiin ja oli todella jännittävää seurata niiden liikkeitä hiirenhiljaa.
Yöllä kolmen aikoihin Katri havahtui siihen, että suurin karhuista tuli aivan kojun edustalle ja hän alkoi videokuvaamaan sitä kamera-aukosta. Karhu lähtikin kävelemään kojua kohti ja tuli niin lähelle, että sen hengityksen sekä turkin hajun saattoi haistaa!
Jalat tutisten Katri jatkoi kuvaamista ja karhu liikkui rauhallisesti kojun sivulle, jonka jälkeen se kävi istumaan viereiselle mättäälle ilman mitään kiirettä.
Ilkan kuorsauskaan ei säikäyttänyt karhua pois, vaan se jatkoi hetken päästä matkaansa kojujen taakse metsään. Ihan uskomaton kohtaaminen!
Heinäkuisena yönä hämärämpää oli vain muutaman tunnin verran ja auringon sarastaessa linnut palasivat niitylle. Niitä seurasivat sudet ja ahmakin kävi vielä vierailulla. Ihan pian kello olikin jo kahdeksan. Tuntui, että yö oli mennyt lopulta hujauksessa ja oli aika poistua kojusta.
Aamupalaa ja päiväunet
Kuikan kämpillä meitä odottivat mukavasti sängyssä nukkuneet ryhmäläiset Päivin johdolla. Kertasimme yön tapahtumia ja siirryimme aamupalalle. Voileivät ja herkulliset pannarit maistuivat erityisen hyviltä pitkän yön jälkeen.
Päivärytmi muuttui hetkessä nurinkuriseksi, sillä Katri meni nukkumaan ja Ilkka sen sijaan lähti Päivin ja muiden kanssa vierailemaan läheisessä Elimyssalon luonnonpuistossa.
Iltapäivällä oli hetki aikaa käydä suihkussa, jonka jälkeen kämpillä tarjoiltiin herkullista lounasta. Sen yhteydessä oli mahdollista tehdä eväsleipiä illaksi kojulle ja viiden aikaan lähdimme jälleen ajamaan letkassa kohti seuraavan yön kohdetta.
Hiljaisempi yö Lake-kojulla
Saavuimme pienen lammen rannalle, josta löytyi useampia kojuja vierekkäin. Asetuimme jälleen ripeästi sisälle tavaroinemme ja ryhdyimme odottelemaan. Tällä alueella oli nähty vaihtelevasti eläimiä, joten odotimme jännityksellä, että millaiseksi meidän ilta ja yö muodostuisivat.
Yksi susi kävi selkeästi tiedusteluretkellä alkuillasta, mutta sen jälkeen paikalla päivystivät enimmäkseen lokit, harakat sekä korpit. Lintuja olikin hauska seurata peilikirkasta vedenpintaa vasten ja pohdimme, että mistä niiden mikäkin käytös johtuu.
Saimme odotella ensimmäistä karhua useamman tunnin, mutta odotus palkittiin, kun metsästä kömpi lammen rannalle suuri musta uroskarhu. Se kierteli lampea vailla mitään kiirettä ja saimme nauttia sen majesteettisesta seurasta ainakin vartin verran.
Kuikan kämpillä yöpyjät lähtivät jälleen nukkumaan puoli yhdentoista aikoihin ja eläimet pysyivät visusti piilossa.
Katri nukkui pari tuntia, jonka aikana Ilkka näki yön hämärimpään aikaan ahman vipeltämässä vastarannalla. Siitä ei ollut kuitenkaan toivoakaan saada kuvamateriaalia ja koska olimme nähneet ahman jo niin hyvin edellisiltana, niin Katri päätti nukkua vielä hetken aikaa.
Seuraava karhu
Kolmen jälkeen aamuyöllä olimme vaihtaneet päivystysvuoroja ja ei aikaakaan, kun järvelle saapui vielä toinen karhu, joka tutki rauhassa ympäristöä. Olimme tyytyväisiä, että jäimme kojuun vielä toiseksi yöksi.
Eläinkohtaamiset olivat aivan huikea lisä, mutta jo pelkästään pysähtyminen luonnon keskellä oli todella rauhoittavaa. Aamuyön hiljaisina tunteina uuden päivän sarastaessa ehti rauhassa ajatella monenmoista.
Vaikka vietimme kojuissa 15 tuntia per yö, ei aika tuntunut yhtään pitkältä, sillä eläinten odottelu, hiljaisuus ja metsän tapahtumien seuraaminen oli niin kiehtovaa. Vaikka kuvauskojuilla toimi netti hyvin, ei aikaa halunnut käyttää somen seuraamiseen tai ruudun tuijottamiseen, sillä jokin ainutlaatuinen hetki olisi voinut mennä ohi.
Aamupalan kautta kotimatkalle
Väsyneinä, mutta onnellisina palasimme takaisin Kuikan kämpille, jossa meitä jälleen odotti herkullinen aamupala. Kävimme suihkussa, jonka jälkeen oli aika pakata tavarat autoon ja lähteä ajelemaan kotia kohti.
Väsymystä oli kieltämättä ilmassa, mutta onneksi Ilkka oli nukkunut paremmin edellisyön, joten hän sai isomman osan ajovuoroista.
Käytännön kokemukset kojuilla vietetyistä illoista ja öistä
Nukkuminen mietitytti meitä eniten ja se sujui tosiaan ongelmitta kojussakin, jos vaan malttoi nukkua lattialla olevilla patjoilla. Meillä oli mukana makuupussit ja kojuista löytyi myös tyynyjä.
Evääksi meillä oli kämpillä tehtyjä leipiä, proteiinijuomia sekä muuta pientä naposteltavaa. Mitään kovin rapisevia pakkauksia ei kannata pakata mukaan, eikä mitään kylmäsäilytystä vaativaa. Hunajaa ei myöskään suositella, sillä siitä karhut tykkäävät erityisesti.
Lämpötila oli noin 20 asteen tienoilla. Kojulle mennessä oli jopa kuuma, jolloin pärjäsi t-paidassa, mutta lämpötila laski iltaa ja yötä kohden siten, että hetkittäin oli viileää. Kaikki mukaan pakatut lisävaatteet hyödynsimme peittoina yön tunteina.
Meille osui hieno, aurinkoinen sää molemmille päiville, mutta eläimet eivät sääkartoista tai kellonajoista välitä, joten sen puolesta ei tarvitse olla huolissaan. Kojut ovat säänkestäviä.
WC (kuivakäymälä) löytyi kojun eteisestä ja miehille oli järjestetty lisäksi kanisteri, johon saattoi pissata.
Kojuissa oli muovituolit, joihin sai laittaa pehmusteita sekä korotuksia vaahtomuovipatjojen paloista. Lisäksi kuvausaukoista ylsi katsomaan, jos halusi istua tai olla polvillaan lattialla. Kannattaa varautua siihen, että liikkumatilaa on noin yhden tai kahden neliön verran.
Mitä pakkasimme mukaan karhu- ja susikojulle?
- Lämpimät ja rennot vaatteet, joita oli helppoa lisätä tai vähentää
- Lämpimät sukat olivat ehdottoman hyvä täydennys, sillä kojuissa kengät jätetään eteiseen
- Makuupussit, sillä vietimme yöt kojussa
- Riittävästi juotavaa ja eväitä, sillä kojusta ei pääse poistumaan kesken kaiken
- Käsidesiä
- Kamera, puhelin, kiikarit sekä varavirtalähteet
- Hyttysmyrkkyä kannattaa ottaa mukaan myös kaiken varalta
Kannattaako karhusafari, jos ei ole valokuvaaja?
Ehdottomasti! Kokemus olisi aivan upea vaikka siitä haluaisi nauttia vain omin silmin. Meille on ollut tärkeintä nähdä matkoilla villieläimiä omissa elinympäristöissään ja tämä kokemus nousi kyllä ylivoimaisesti luontokohtaamistemme kärkeen.
Kiitokset vielä Päiville kuvista, joita saimme käyttää tässä artikkelissa sekä upeasti organisoidusta karhusafarista ja elämyksestä, jota emme unohda koskaan!
Vastaa