Bulgaria oli Balkanin alueelle suuntautuneen matkamme toinen valtio ja uusi kohde meille molemmille. Kyseessä on Kaakkois-Euroopassa sijaitseva noin 6,5 miljoonan asukkaan maa, jonka naapurimaita ovat Romania, Serbia, Pohjois-Makedonia, Kreikka ja Turkki.
Bulgarian pääkaupunki on historiallinen, yli 2000 vuotta sitten perustettu Sofia, joka sijaitsee lähes 2300 metriä korkean Vitosha-vuoren juurella.
Saavuimme Sofiaan aamuvarhaisella Flixbussin yövuoron kyydissä Romanian Bukarestista ja suuntasimme bussiasemalta väsyneinä suoraan hotellillemme Hilton Sofiaan. Vietimme kaupungissa yhteensä kolme yötä. Kokemuksia bussimatkastamme löydät edellisestä artikkelista.
Majoitus
Borisova Gradina -puiston lähettyvillä sijaitseva Hilton Sofia otti meidät ystävällisesti vastaan jo aamuvarhaisella. Olimme varautuneet odottelemaan huonetta iltapäivään asti, mutta saimmekin sen jo samantien ja pääsimme hetkeksi lepäämään ennen Sofiaan tutustumista.
Huoneemme sijaitsi hotellin kahdeksannessa kerroksessa ja näimme sieltä hienosti keskustan ylle. Huoneessa meitä odottivat tervetulomacaronsit ja vesipullot.
Tästä Hiltonista löytyi oma lounge kultajäsenille, josta sai virvokkeita ja pientä purtavaa pitkin päivää. Hyödynsimme myös hienon kuntosalin palvelut ja kävimme treenaamassa siellä.
Nähtävyydet
Sofia vaikutti yleisilmeeltään vauraammalta kuin Bukarest. Kaupungin keskustan sydän oli eläväinen kävelykatu, jonka varrella sijaitsi paljon kahviloita, kauppoja ja ravintoloita. Sivukujien tunnelma oli hieman nuhjuisempi, mutta joka puolella oli silti siistiä.
Keskustan alueelta löytyi isoja kauniita puistoja, joskin helteinen kesä oli kuivattanut nurmikoita, eivätkä suihkulähteet olleet kaikkialla toiminnassa.
Hotellimme edustalla sijaitsi näyttävä betonirakennus, National Palace of Culture, jota tyydyimme ihailemaan tällä vierailulla vain ulkopuolelta. Sen edustalla oli mahdollista kuvata itsensä Sofia-kyltin edessä.
Sofiassa oli helppoa liikkua jalkaisin, joten patikoimme kilometrin mittaisen kävelykadun päähän, josta löytyi ortodoksinen Saint Nedelian katedraali ja pian sen takaa kaupungin muinaisia noin 1500 vuoden ikäisiä raunioita esittelevä Ancient Serdika.
Upea kultakupolinen Aleksanteri Nevskin katedraali kannattaa ehdottomasti lisätä kierrokselle, samoin läheltä löytyvä Pyhän Sofian basilika.
Kaupungilla järjestetään ilmaisia kävelykierroksia joka päivä klo 11, 14 ja 18, jotka lähtevät Serdika-aseman lähettyviltä. Sama kohde toimi myös meidän päiväretkemme tapaamispaikkana.
Jos meillä olisi ollut aikaa enemmän, olisimme käyneet Vitosha-vuorella päiväretkellä. Sitä kehuttiin kovasti, mutta paahtava, lähes 40 asteen kuumuus ei houkutellut meitä tällä kertaa patikoimaan.
Ravintolat
Etenkin kävelykadun varrelta löytyi runsaasti houkuttelevia ravintoloita ja koska meillä oli aikaa vain kolmen yön verran, käytimme helpoimmin löytyvät ravintolat hyödyksemme. Nautimme mm. maukkaat poke-kulhot Blue Poke -nimisessä surffihenkisessä ravintolassa.
Poke-ravintolan vierestä löytyi kuin tilauksesta rullajäätelöpuoti, ja jäätelön valmistusta olikin mukavaa seurata. Saman kadun varrella oli irtopähkinäkauppa, josta ostimme pähkinöitä ja taateleita evääksi seuraaville bussimatkoille.
Piipahdimme kaupunkikierroksella myös pizza- ja piiraspaloilla täysin vegaanisessa Rainbow Factory -ravintolassa. Se ei kyllä saanut makuhermoja täysin vakuutettua, joten Ilkka päätti vielä kokeilla perinteistä bulgarialaista Two Brothers -ravintolaa, jonka listalta löytyi leivitetty leike ranskalaisilla.
Bulgarialaisen käsityöoluen jäljillä
Sofian katukuvassa ei käsityöolut erityisemmin pistänyt silmään. Google Maps kuitenkin jälleen kerran pelasti, ja muutamia craft beer baareja ja jopa panimobaareja sivukujilta kuitenkin löytyi.
Parin korttelin päässä keskustan pääkadulta sivuun löytyi käsityöolueen erikoistuneet High Five ja Chiki Riki Craft Beer & Wine. Parin kivenheiton päässä Aleksanteri Nevskin katedraalilta taas löytyy Tap Local. Jokaisessa näissä oli aivan oma tunnelmansa ja ovat kyllä vierailun arvoiset. Paikallista käsityöolutta löytyy jokaisesta.
High Five
High Five yllätti ensin suoraan hanasta löytyvällä tanskalaisen Amager Bryghusin Black Nordic Skies stoutilla. Amager on yksi lempipanimoistani ja jääkaapista löytyi hyllyllinen heidän muita oluitaan tölkissä. Seuraava hylly oli lastattu suomalaisen Coolheadin oluilla. Itse toki nautin pari bulgarialaista olutta, Bulgariassa kun oltiin.
High Five oli aika perinteinen craft pubi baaritiskeineen, baarijakkaroineen ja ikkunalautamaisine pöytineen. Hipsteripartainen tympeä myyjä kruunasi elämyksen.
Chiki Riki Craft Beer & Wine
Chiki Rikin ovella norkoili toimettomana myyjätär, joka taisi hieman hämmästyä kun marssimme baariin sisään. Hän kuitenkin ilahtui saadessaan asiakkaita, ja vielä lisää kuullessaan meidän olevan Suomesta. Hän haaveili urasta elokuvanäyttelijänä ja piti erityisesti suomalaisista elokuvista.
Parin oluen aikana ehdimme antaa hyviä vinkkejä suomileffoista, joihin tutustua. Jotenkin on suomalaisena vaikea osata ajatella kotimaisia elokuvia katsottavan ulkomailla, mutta toisaalta onhan meillä ohjaajia ja näyttelijöitä, jotka on maailmalla tunnettuja ja arvostettuja.
Chiki Riki muistutti enemmän kahvilaa kuin baaria, mutta olutvalikoiman puolesta päästiin kyllä varsin kauas panimojättiläisten bulkkioluista.
Tap Local
Betonilla ja mustalla metallilla sisustettu Tap Local toi mieleen amerikkalaisen katubaarin. Elämystä täydensi liitutaululle kirjoitettu juomalista, joka tosin oli kyrillisin aakkosin kirjoitettu. Suorastaan häiriintyneen herkullinen yhdistelmä!
Tap Localin oluet olivat näistä kolmesta paikasta parhaat. Baarin kärkituote oli sofialaisen Kazan Artisan -panimon oluet, ja on myönnettävä niiden painivan maailmanluokan sarjassa.
Hauska yksityiskohta oli muuten se, että kun baareissa usein kannetaan pöytään naposteltavaksi suolapähkinöitä, Tap Localissa meille kiikutettiin kipollinen pikkuruisia maustekurkkuja. Yli 35 asteen helteessä suolaiset mehukkaat kurkut katosivat nopeasti suuhun!
Liikenne
Metrolla oli todella helppoa ja mukavaa liikkua Sofiassa. Maksu hoidettiin luottokortin lähimaksulla ja metroasemat sekä -junat olivat siistejä. Ajoimme muutaman pätkän myös raitiovaunuilla, joista osa oli vanhempaa ja osa uudempaa kalustoa.
Uberia kaupungissa ei ole, joten kannattaa tarkistaa taksien luotettavuus ja yhtiöt erikseen, sillä niissä oli jonkin verran eroja. Liikkumisen ja liikenteen koimme turvalliseksi Sofian keskustan alueella. Viitoitukset olivat merkitty sekä kyrillisillä että latinalaisilla aakkosilla.
Päiväretki Serbiaan
Reittiä suunnitellessa mietimme, että mikä olisi helpoin tapa vierailla Serbiassa. Huomasimme, että kaupunkiin nimeltä Niš tehdään päiväretkiä Sofiasta ja se sijaitsee vain noin 200 kilometrin päässä.
Varasimme toiseksi päiväksi retken Serbiaan ja kerromme siitä lisää omassa artikkelissaan. Vietimme retken jälkeen vielä yhden yön Sofiassa, jonka jälkeen oli aika jatkaa matkaa kohti uutta maata.
Siirtyminen Pohjois-Makedoniaan
Olimme varanneet bussiliput etukäteen Matpu-nimiseltä yhtiöltä. Kävimme paikantamassa bussiaseman jo etukäteen edellisenä päivänä ja hyvä niin, sillä asemia oli peräti kaksi vierekkäin. Taksikuski vei meidät väärälle asemalle, mutta onneksi meillä oli hyvin aikaa siirtyä oikealle.
Sofiasta tuntui riittävän bussiyhteyksiä runsaasti, joten ainakin päiväsaikaan sieltä olisi ollut helppoa ostaa liput ja lähteä mihin vaan eri Euroopan suuntaan.
Oikean aseman paikantamisen jälkeen piti löytää vielä oikea bussin laituri, mutta sitäpä ei näkynytkään mediatauluilla. Meidät ohjattiin avuliaiden ihmisten toimesta Matpun oman toimiston eteen, jossa kävimme vielä varmistamassa, että lippumme ovat voimassa.
Olivat ne onneksi, vaikka asiakaspalvelijarouvan ilme saikin meidät hetkeksi huolestumaan!
Kannattaakin pitää bussiyhtiön nimi mielessä, sillä oikean pysäkin paikantaminen on sen avulla helppoa ja ainakin me saimme hyvin neuvoja aseman henkilökunnalta.
Kyyti saapuu
Kymmenen minuuttia ennen lähtöaikaa toimiston eteen laiturille kurvasi pikkubussi ja ihmiset ryntäsivät täyttämään pienen pientä takatilaa suurilla laukuillaan. Me jakauduimme niin, että Ilkka meni laittamaan laukkuja säilöön ja Katri varaamaan istumapaikkoja.
Numeroidut varatut paikat olivat vain toiveunta ja jokainen istui sinne minne ehti ja mahtui. Lopulta kaikki laukutkaan eivät mahtuneet taakse ja niitä soviteltiin ensin penkeille ja lopulta ne olivat käytävällä. Myös yksi miesparka joutui seisomaan käytävällä, sillä istumapaikat loppuivat yksinkertaisesti kesken.
Kuulimme, että yhtiön kolme bussia oli hajonnut ja sen vuoksi tilalle oli tehty tämä erikoisjärjestely. No, tärkeintä, ettei koko matkaa oltu peruttu, sillä ilmeisesti lippuja ei olisi ollut enää viime hetkellä ollut edes saatavilla.
Matkalle yhden pysähdyksen taktiikalla
Matkaan oli varattu 4 h 45 minuuttia ja pysähdyimme ensimmäiselle tauolle hieman ennen rajaa. Jokainen pääsi käymään veskissä ja ostamaan tarvittaessa pientä evästä matkalle.
Bussissa oli useita bulgarialaisia ja he olivat tosi ystävällisiä meille. Juttelimme useamman kanssa ja moni harmitteli sitä, miten rajabyrokratia on niin hankalaa.
Passintarkastukset
Ensimmäisellä rajapisteellä Bulgarian puolella meidät komennettiin ulos autosta ja myös matkatavarat piti kantaa ulos. Muutamien laukut avattiin pöydälle, mutta meidän laukkuihimme ei puututtu ja passikin katsottiin vain Katrilta.
Toisella luukulla passit katsottiin molemmilta ja virkailija kysyi mihin olemme menossa ja olemmeko työ- vai lomamatkalla.
Kolmannella tarkastuspisteellä olimmekin jo Pohjois-Makedonian puolella, jossa passit tarkastettiin vielä kertaalleen. Sen jälkeen pääsimme jatkamaan matkaa uuteen maahan.
Huomasimme, että on hankalaa pysyä perässä, että mikä maa on EU:ssa, milloin ollaan Schengen-alueella, mitkä maat kuuluvat Natoon jne. Osalla maista prosessi on vielä vaiheessa, joten kannattaa tarkistaa ajantasaiset tiedot netistä.
Hikinen loppumatka
Ilma lämpeni huomattavasti vuoriston ylityksen jälkeen, joten loppumatka Skopjeen sujui erittäin lämpimissä tunnelmissa, eikä ulkona vallinnut lähes 40 asteen lämpötila tuonut helpotusta.
Pääsimme perille kuitenkin lopulta noin kolme varttia aikataulusta edellä ja saimme tästä hyvää esimakua siitä, miten hikisiä bussimatkat Balkanilla voivat olla. Onneksi emme vielä tässä vaiheessa tienneet, että niitä on tulossa monta lisää.
Datasiirron hinta pompsahti rajan ylityksen jälkeen reilusti, sillä siirryimme pois EU-hinnoittelun alueelta. Tällä alueella matkustettaessa kannattaakin lukea saapuvat tekstiviestit tarkasti, sillä roaming-hinnoittelu oli pilvissä kesällä 2024.
Lue myös muut artikkelimme tältä matkalta
9 maan Balkanin kiertomatka
Kiertomatkamme Balkanin alueelle kesti vajaat kolmen viikkoa. Matkustimme autolla sekä bussilla ja ehdimme vierailla yhdeksässä eri maassa.
Bukarest – “Itä-Euroopan Pariisi”
Romanian pääkaupunki Bukarest on rosoinen kaupunkikohde, josta löytyy monipuolista nähtävää. Täältä käynnistyi Balkanin 9 maan kierroksemme.
Synkkien nähtävyyksien Niš Serbiassa
Teimme päiväretken Serbian kolmanneksi suurimpaan kaupunkiin nimeltään Niš. Vierailukohteemme olivat synkkiä, mutta samalla mielenkiintoisia.
Skopje – parhaat palat kahdessa päivässä
Pohjois-Makedonian Skopjesta mieleen jäivät erityisesti kaupungin keskustan lukuisat patsaat sekä aukiolla oleskelleet suuret katukoirat.
Päiväretki Kosovon Prizreniin
Teimme päiväretken viehättävään Kosovon Prizreniin yksityiskuljettajan kanssa. Aamumme alkoi Skopjesta ja saavuimme alkuillasta Tiranaan.
Albania – Tirana & Berat
Tiukan kommunistisen hallinnon alla ollut Albania kasvaa ja kehittyy vauhdilla. Viihdyimme Tiranassa neljä yötä ja teimme päiväretken Beratiin.
Podgorica – Montenegron pääkaupunki
Montenegron upeus löytyy todennäköisesti sen pääkaupungin Podgoridcan ulkopuolelta. Kaupunki vaikutti suorastaan uneliaalta, ehkäpä helteen uuvuttama?
Bosnia ja Hertsegovina – historiallinen Mostar
Mostar on Bosnia ja Hertsegovinan kulttuurihelmi – historia, silta ja tunnelma lumoavat matkailijan.
Bussimatkailua Kroatian rannikolla – Dubrovnik & Split
Kroatian rannikon kaupungit toimivat Balkanin kiertomatkamme väli- ja päätepisteinä. Vietimme yhden yön Dubrovnikissa sekä kaksi Splitissä.
Vastaa