Vietimme heinä-elokuun taitteessa neljä yötä Romanian pääkaupungissa Bukarestissa. Ensisijainen syymme matkustaa tänne oli osallistua Mensan vuosittaiseen EMAG-tapahtumaan, joka järjestetään joka vuosi eri Euroopan kolkassa.
Tämä tapahtuma antoi hyvän syyn toteuttaa vihdoinkin kierroksen Balkanin alueella, jota olemme pohtineet jo pidempään. Tästä artikkelista löytyvät Bukarestin keskeisimmät nähtävyydet, pieni historiaosuus vallankumousajasta sekä kokemukset yöbussimatkasta Bukarestista Bulgarian Sofiaan.
Mensan järjestämää ohjelmaa olisi ollut tarjolla keskiviikosta sunnuntaihin. Poimimme joukosta meitä kiinnostaneet kiertokävelyt ja osallistuimme päätöspäivän brunssitilaisuuteen. Gaalaillalliset ja luennot jätimme väliin. Vietimme jonkin verran myös aikaa muiden suomalaisten kanssa, joita paikalle oli matkustanut parikymmentä.
Mensan tapahtumien pääpaikkana toimi Novotel-hotelli, jonka tilalla on aiemmin ollut teatteri. Se on kuitenkin tuhoutunut pommituksissa ja muistona on enää uudelleen rakennettu teatterin julkisivu.
Majoitus
Me majoituimme Hilton Garden Innissä noin viiden minuutin kävelymatkan päässä Novotel-hotellista. Nyt aika monessa Hilton-ketjun erilaisissa hotelleissa majoittuneena täytyy vain jälleen toistaa samaa, että kaikki toimii näissä hotelleissa erinomaisesti.
Meillä on kultajäsenyys ja vakiotoive korkealla olevasta huoneesta. Jäsenyyden myötä saamme yleensä huoneupgragen, joten saimme huoneen ylimmästä, seitsemännestä kerroksesta Bukarestin kattojen yltä.
Aamupala kuului myös kultajäsenyyteen ja se oli erittäin monipuolinen, erityisesti kasvispainotteisesti syövän Katrin mieleen. Hyödynsimme myös kahdesti hotellin kuntosalia sekä pyykinpesumahdollisuutta.
Hotelli sijaitsi erittäin hyvällä paikalla vanhankaupungin laidalla, joten meillä oli lyhyt kävelymatka kaikkiin keskeisimpiin nähtävyyksiin.
Kävelykierrokset
Kävelykierrokset järjesti Interesting Times Bureau ja voimme lämpimästi suositella heidän palveluitaan, jos olet menossa Bukarestiin.
Communism-kierros
Kuulimme kierroksilla jonkin verran Romanian historiaa edellisten vuosisatojen ajalta, mutta huomionarvoista oli se, ettei diktaattori Nicolae Ceaușescua ja hänen vaimoaan Elenaa mainittu ollenkaan nimeltä muilla kierroksilla.
Tällä kierroksella tämä herra olikin sitten pääosassa, ja vaikka historia oli meille molemmille jonkin verran tuttua, oli paikallisen oppaan omakohtaisten kokemusten kuunteleminen sydäntäsärkevää.
Siinä missä me olemme eläneet useamman riippumattoman uutismedian, musiikin ja lehtien keskellä, meillä on ollut kotona lämmitys, kaupoissa hyllyt täynnä ruokaa ja koulussakin sitä on tarjottu ilmaiseksi, on romanialaisten arki ollut varsin toisenlaista vuosien 1974–1989 välillä.
Diktaattori Ceaușescu ja hänen vaimonsa olivat rakentaneet valtakunnan, jonka keskiössä oli heidän palvomisensa. Tämä näkyi mm. siten, että heidän kuvansa koristivat päiväkoteja ja kirkkoja.
Palvontaa vahvistettiin kansallishymnien avulla. Televisio- ja radiolähetykset olivat käytännössä propagandaa. Puhelinlinjoja katkottiin mielivaltaisesti.
Muiden valtioiden ja erityisesti Amerikan suuntaan pidettiin hyvät välit näyttävästi. Rahaa lypsettiin erilaisiin hankkeisiin ja yhtenä suuruudenhulluuden maamerkkinä voidaan pitää parlamenttitaloa, joka on maailman toiseksi suurin hallinnollinen rakennus Pentagonin jälkeen, ja jonka rakentaminen on maksanut neljä miljardia euroa. Lisäksi se on eräs maailman painavimmista rakennuksista, ellei jopa kaikkein painavin.
Tavoitteena oli rakentaa itsenäinen, velaton valtio, joka ei ole kenestäkään riippuvainen. Tämän hinta oli kuitenkin kallis, eikä loistelias elämä tai varat välittyneet kansalaisille. Sen sijaan kaikkea säännösteltiin. Sokeri ja leivät olivat kortilla. Ruokakauppojen hyllyt olivat tyhjillään ja lapset laitettiin jonottamaan ruokaa, kun vanhempien oli mentävä töihin.
Lämmitystä oli talvipakkasillakin vain tunti päivässä ja kouluissa ei ollenkaan. Kansalaisten mitta alkoi pikkuhiljaa täyttyä ja kun näin kävi, tapahtumat alkoivat edetä nopeaa tahtia.
Vallankumous kärjistyi lopulta joulukuussa 1989 ja sen seurauksena Nicolae ja Elena syöstiin vallasta. Heidät vietiin nopeaan näytösoikeudenkäyntiin, jonka jälkeen heidät teloitettiin. Teloitus näytettiin myös televisiossa.
Vallankumouksen aikana armeija ampui mellakoivia opiskelijoita ja surmansa sai yhteensä yli tuhat henkilöä. Nämä tapahtumat kestivät noin kymmenen päivää. Kansainvälinen media eristettiin Grand Hotel Bukarestiin, jonka edustalle mellakat siirtyivät, jotta niistä saatiin välitettyä tietoa myös ulkomaille.
Kiersimme näitä tapahtumapaikkoja, joista monissa on muistomerkkejä näistä tapahtumista. Yksi tuoreimmista on vasta joulukuussa 2023 pystytetty vallankumouksen uhrien muistomerkki. Muistomerkki kuvastaa minkälaista tuhoa luoti tekee kulkiessaan kehon läpi – pieni sisääntuloaukko, mutta luoti tekee valtavaa tuhoa kehon sisällä.
Muistomerkin edustalla on puolikaaren muodossa hylsyjä ja se sijaitsee paikalla, jossa ammuttiin mieltään osoittanutta opiskelijajoukkoa. Teoksen kylkeen on tallennettu paikalla menehtyneiden 13 opiskelijan nimet.
Tunteet ovat edelleen ristiriitaisia. Ajat ovat todella paljon paremmin nyt, mutta historia ei saa toistaa itseään ja sen vuoksi siitä pitäisi puhua enemmän.
Jos haluat perehtyä Ceaușescun edesottamuksiin tarkemmin, kannattaa tutustua Yle Areenan loistavaan 12-diktaattoria podcastiin, sekä sen Ceaușescu-jaksoon.
Dark Side -kierros
Kierroksella tutustuimme romanialaiseen Bellun hautausmaahan, sekä paikallisiin hautajaisiin ja vainajiin liittyviin tapoihin. Hautajaisissa haudalle kannetaan väliaikainen puuristi. Ristin kantaja saa tehtävästään palkkion.
Puuristit ovat haudalla seitsemän vuotta, jonka jälkeen synnit on saatu sovitettua ja tämän jälkeen risti poltetaan. Samaa ristiä ei siis käytetä uudelleen toiselle henkilölle. Monilla perhehaudoilla oli jykevät kiviset ristit, joihin puuristi oli kiinnitetty.
Romaniassa vainajiin liittyy runsaasti uskomuksia ja tapoja, joihin suhtaudutaan aika vakavastikin. Romanian kansallissankari Vlad Dracul on toiminut esikuvana klassiselle vampyyritarinalle ja myös vampyyreihin on Romaniassa uskottu.
Vainajien sydän on ollut tavallista varmuuden vuoksi lävistää puisella vaarnalla. Tämä ei enää ole virallisesti sallittua, mutta kuulemma “tarvittaessa onnistuu” kyllä edelleen.
Hautausmaalta voi löytää paljon piiloviestejä ja upeita monumentteja sekä patsaita. Aiemmin haudoilla on ollut runsaasti kultakoristeita, mutta 90-luvun alun vallankumouksen yhteydessä muistomerkkejä on rikottu ja haudoista varastettu mm. kullattuja kirjaimia, kaikki arvokkaat koristeet ja jopa vainajien kultahampaat. Moni haudoista olikin lukittu.
Hautausmaalla näkyi myös paljon kissoja. Mustien kissojen uskottiin tuottavan huonoa onnea. Valtaosa romanialaisista kuuluu Romanian ortodoksiseen kirkkoon ja romanialaiset ovatkin syvästi uskonnollisia – ja taikauskoisia.
Hidden Gems -kierros
Kun pääkadun, Calea Victoriein varrelta siirtyy vain korttelin tai muutaman verran sivummalle, löytyy uskomattoman hienoja ja hyvin säilyneitä isoja huviloita kauniine puutarhoineen. Osa toimii suurlähetystöinä ja osa asuintaloina.
Kierroksen alussa pysähdyimme ihailemaan antiikin kreikkalaista temppeliä muistuttavaa Ateneul Român rakennusta. Se on myös hieno osoitus paikallisten yhteisöllisyydestä, sillä rakennus on rahoitettu pitkälti lahjoitusvaroilla. Se toimii taiteen ja kulttuuriin keskuksena, sekä mm. Romanian filharmonisen orkesterin kotisalina.
Kierroksemme jatkui vuonna 1922 rakennetulle anglikaaniselle kirkolle Biserica Anglicană din Bucureștille, jossa järjestetään jumalanpalvelusten lisäksi myös kulttuuritapahtumia.
Kirkon takaa löytyy viehättävä, paikallisten suosiossa oleva Parcul Grădina Icoanei -puisto. Sen suihkulähde ja siihen yhdistetty vesielementti ovat muistona alueen läpi joskus virranneesta joesta.
Puistosta kannattaa ehdottomasti jatkaa matkaa läheiselle Strada Dumbrava Roșie -kadulle, sillä sieltä löytyvät mahdollisesti Bukarestin kauneimmat ja myös tarkasti vartioidut rakennukset.
Näissä suurissa huviloissa on upeita yksityiskohtia ja korkeiden aitojen takana on suuria puutarhoja. Osassa rakennuksia toimii suurlähetystöjä, joten kuvaamisen kanssa kannattaa olla tarkkana. Ilkka löysi täältä upean rukoilijasirkan, joten kannattaa vilkuilla viheralueita.
Bukarestin vanhakaupunki - Centrul Vechi
Yleensä vanhat kaupunginosat kiehtovat meitä, mutta kun olimme kiertäneet aiempina päivinä yllä olevia kohteita, ei turistien täyteinen vanhakaupunki jaksanut sytyttää meitä.
Lukuisten ravintoloiden ja putiikkien lisäksi löydät sieltä kyllä myös historiallisia kohteita, kuten Vlad III Draculan rakennuttama “The Old Court” Curtea Veche, sekä UaU Gelaton, jonka käsintehdyt jäätelöt saivat meidän makuhermomme hyrisemään onnesta.
Fântânile București -suihkulähde
Yksi Nicolae Ceaușescun suuruudenhulluista visioista oli rakentaa Bukarestista “Itä-Euroopan Pariisi” ja Piața Unirii -aukion suihkulähteet olivat osa tätä suunnitelmaa.
Suihkulähteet rakennettiin jo vuonna 1980 ja ne uusittiin perusteellisesti 2018. Nykyisin ne ovatkin yhdet Euroopan edistyneimmistä. Vesielementit, valot, värit ja musiikki yhdessä muodostavat pimeän tullen visuaalisesti upean esityksen, jota ei kannata missata. Tarkista esityksen päivät ja ajankohdat vielä erikseen, sillä ne ajoittuvat viikonloppuihin ja lämpimämpiin vuodenaikoihin.
Muita mainitsemisen arvoisia nähtävyyksiä Bukarestissa ovat yhdellä pääväylistä sijaitseva 27 metriä korkea riemukaari Arcul de Triumf ja sen vierestä avautuva suuri viheralue, Parcul “Regele Mihai I”.
Merkittävän taidekokoelman sisältävä Muzeul Național de Artă al României, on ehdottomasti käymisen arvoinen, joskaan se ei tarjonnut pakopaikkaa elokuun helteistä.
Jo aiemmin mainittu parlamenttitalo, Palatul Parlamentului kannattaa myös ottaa vierailukohteeksi ja varata liput sekä mahdollinen kierros jo hyvissä ajoin etukäteen, sillä samalta päivältä liput olivat jo auttamatta loppu.
Ravintolat
Reissujemme vakiokohteisiin sisätyy usein vierailu paikallisessa Hard Rock Cafessa ja myös Bukarestista löytyi sellainen. Yleensä ravintolat sijaitsevat keskustan tuntumassa, mutta tällä kertaa saimme matkustaa useamman kilometrin matkan Lacul Herăstrău -nimisen vesistön rannalle kauniiden puistomaisemien äärelle.
Kannattaakin varata aikaa myös puistoissa kiertelyyn sekä bongata samalla aiemmin mainittu riemukaari lähistöltä.
Kasvis- ja vegaaniruokaa välimerellisessä muodossa tarjoili Aubergine, joka sijaitsi vanhassa kaupungissa. Ravintola oli hauskasti sisustettu ja ruuat paitsi maukkaita, myös visuaalisesti kauniita. Erilaiset hummukset, falafelit ja muut pöydän antimet maistuivat meille molemmille.
Perinteisen romanialaisen keittiön antimia tarjoili Vatra, josta Ilkka valitsi lautaselleen possunnyrkkiä paikallisella muhennoksella, polentalla sekä kaalisalaatilla. Katri löysi listalta lohta sekä höyrytettyjä kasviksia.
Hyvää kompromissiruokaa tällä reissulla olivat poke-kulhot ja mainittakoon ainakin Novotel Hotellin takaa löytynyt Poke House – Hotel Royal Palace, josta saimme erinomaiset hyvät poket.
Junasushia löytyi Mega Mall -nimisen ostoskeskuksen Mishi Bufet -ravintolasta. Ostoskeskus oli myös mainio kohde päästä hetkeksi pakoon hellettä, jota kaupungissa riitti lähes 40 asteen verran.
Panimot & baarit
Odotukset pienpanimo-oluiden suhteen eivät olleet erityisen korkealla, mutta aivan tyystin ei tarvinnut kuitenkaan pettyä. Bukarestin keskustan alueelta löytyi lopulta kaksikin mainitsemisen arvoista keidasta oluenjanon sammuttamiseen.
Ground Zero Taproom sijaitsee Piața Universității -aukion laidalla suurin piirtein Bukarestin maantieteellisen keskipisteen kohdalla. Kyseessä on siis Ground Zero Breweryn oma baari, jonka valikoimasta noin puolet ovat omaa tuotantoa.
Oluet olivat laadukkaita ja kaikin puolin hyviä. Baarissa pystyy ja kannattaa kokeilla myös muiden romanialaisten pienpanimoiden tuotteita. Omaksi suosikikseni nousi Ground Zeron oma Morning Glory American IPA.
Ground Zero Taproomin sisätiloissa toimii kaiketi jonkinlaisessa symbioosissa myös erillinen hampurilaisbaari. Burgeri tarjosi häkellyttävän autenttisen aikamatkan suoraan 1990-luvun alun nakkikioskille kaikkine mausteineen! Oli makumaailma ennestään tuttu tai ei, mutta tämä kannattaa joko nostalgisista tai yleissivistyksellisistä syistä ilman muuta kokea!
Keskustasta vajaan kilometrin päässä länteen sijaitsee pikkuruinen, nimensä veroinen NoRoom Taproom. Ravintolassa riittää sisätiloja ainoastaan maksupäätteelle ja kylmälaitteille, joten oluen saa nauttia kadulla. Muutama jakkarakin baarin edustalta löytyy, mutta kannattaa varautua jäämään ilman.
NoRoomilla ei ole omaa panimoa, mutta valikoimasta löytyy näin pieneksi kioskiksi hämmästyttävän montaa romanialaista käsityöolutta.
Liikenne
Me saimme käyttöömme liput erittäin edulliseen julkiseen liikenteeseen, joten hyödynsimme jonkin verran metro- ja bussiyhteyksiä. Joihinkin kohteisiin ajoimme Uberilla, sillä nekään eivät olleet kovin kalliita. Bukarestin kaduilla oli jonkin verran ruuhkia, kun taas sunnuntaina useat pääkadut olivat suljettuina autoliikenteeltä.
Yleistä
Odotuksemme olivat aika vähäiset Bukarestia kohtaan. Suurin yllätys oli varmaan kaupungin siisteys ja turvallisuustaso. Emme kokeneet oloamme missään kohtaa uhatuiksi, eikä kaupungissa etenkään keskustan alueella näkynyt esimerkiksi kerjäläisiä tai kodittomia koiria ja kissoja.
Eniten yllätti tieto siitä, miten paljon kaupungissa tapahtuu maanjäristyksiä, ja niistä muistutuksena oli rakennusten seinissä suuria punaisia merkkejä kertomassa sortumisvaarasta. Merkityt rakennukset on luokiteltu vaarallisiksi, eivätkä ne välttämättä kestä enää seuraavaa järistystä.
Varoitusmerkeistä huolimatta osa rakennuksista oli edelleen käytössä ja niiden korjaamista hankaloittavat erilaiset omistamiseen, vastuuseen ja velvollisuuksiin liittyvät monimutkaiset kiemurat.
Bussimatka kohti Bulgariaa ja Sofiaa
Bussin lähtöaika oli kello 23.30 ja saapumisajaksi Sofiaan oli arvioitu klo 7. Varasimme liput hyvissä ajoin jo kolmisen viikkoa ennen matkaa ja ostimme pienellä lisämaksulla etupenkin paikat. Strategiamme oli saada näköyhteys matkatavaraluukkuun, mutta sepä avattiinkin toiselta puolelta.
Bussissa oli varauksen mukaan wc, mutta onneksi menimme ennen lähtöä kurkkaamaan sitä ja oven takaa paljastuikin koppi täynnä tavaraa imuria ja kuskin vaatteita myöten. Oli siis selvää, ettei sinne mahdu kukaan tarpeita tekemään.
Bukarestin bussiasemalla oli wc naisille mallia reikä lattiassa, joten ei auttanut muu kuin kyykätä aasialaisten tapaan sinne ennen matkaa. Onneksi emme olleet juoneet kauheasti mitään illalla tietoisina pitkästä bussimatkasta.
Flixbus tuli laituriin lähes tuntia ennen lähtöaikaa, joten oli hyvä, että mekin olimme ajoissa. Aseman ja oikean bussin löytäminen oli kohtalaisen helppoa, sillä lipuissa oli karttalinkki mukana, joka osoitti suurinpiirtein oikeaan paikkaan. Bussiaseman “mediataulut” kertoivat, miltä laiturilta mikäkin bussi lähtee.
Kuski luki jokaisen matkustajan lipusta QR-koodin ja meillä ne olivat sekä printattuina, että puhelimissa kaiken varalta. Laukut työnsimme ruumaan ja reput otimme matkustamon puolelle. Kuski komensi osan matkustajista jättämään myös reput ruumaan.
Bussimatkailussa eniten jännittää se, että pysyvätkö laukut kyydissä. Me saimme omat laukkumme ruuman perimmäiseen nurkkaan. Varustimme ne ohjeiden mukaan nimilapuilla ja sisältä löytyivät myös Airtagit. Asemalla oli myös vartija, joka piti busseja silmällä kuskin ollessa kiireinen matkustajien vastaanotossa.
Bukarestista rajalle oli reilun tunnin ajomatka ja sinnittelimme hereillä rajalle saakka. Osa matkustajista nukkui pimeässä bussissa. Tonavan lähestyessä autojono alkoi kasvaa ja erityisesti rekkoja oli letkassa pitkän matkaa, osa pysähtyneenä tien poskeen.
Jumittelimme jonkin aikaa ruuhkassa ja luulen, että iso osa siitä selittyi siltatyöllä, jonka vuoksi osan matkasta oli vain yksi kaista käytössä. Pääsimme aika pian rajan yli ja Bulgarian puolella jokaiselta bussissa olijalta tultiin keräämään passit ja varmistamaan henkilöllisyys.
Passit jäivät rajaviranomaisille ja me jatkoimme bussilla odottamaan pienen matkan päähän. Tässä kohtaa oli myös ensimmäinen jaloittelutauko, mutta ei vessaa. Rajakoppien toisella puolella olisi ollut vessat, mutta kukaan ei uskaltanut lähteä sinne hortoilemaan ilman passeja. Vain hätäisimmät juoksivat puskapissalle.
Rajasäätöihin meni aikaa kaiken kaikkiaan noin tunnin verran, jonka jälkeen passit jaettiin takaisin ja varmistettiin, ettei kenenkään ollut passi hävinnyt.
Matkamme jatkui kuoppaisia teitä pitkin ja bussi hytkyi kevyesti töyssyisissä kohdissa hyvän jousituksen ansiosta.
Kolmen aikaan havahduimme hereille, kun ajoimme huoltoaseman pihaan. Vähäpuheinen kuski huusi “15 minutes” ja bussin naismatkustajat juoksivat jokainen kohti vessaa. Ilkka kävi myös jaloittelemassa. Tämän huoltoaseman pihalla näimme koko matkan oletettavasti ensimmäiset kulkukoirat.
Seuraavat kolme tuntia menivät enemmän tai vähemmän nuokkuessa ja vaikka bussin penkit olivat suhteellisen mukavat ja niitä sai kallistettua taaksepäin, ei nukkumisesta tullut juurikaan mitään, sillä bussissa oli myös todella kylmä.
Kuuden aikoihin aurinko alkoi nousta ja Sofian kaunis vuoristoinen kaupunki ilmestyi horisonttiin. Bussi jätti meidät asemalle, josta jatkoimme matkaa taksilla hotellille.
Olimme googlanneet aiemmin luotettavimmat taksiyhtiöt, sillä Uber ei Bulgariassa toimi. Keltainen taksi toi meidät bussiasemalta hotellille vaivaisen 10 levan, eli noin viiden euron hintaan. Ei paha ollenkaan.
Reitti ja kohteemme
- Romania – Bukarest 4 yötä
- Bulgaria – Sofia 3 yötä
- Serbia – Nis (päiväretki Sofiasta)
- Pohjois-Makedonia -Skopje 2 yötä
- Kosovo – Prizren (päiväretki ja siirtyminen Tiranaan)
- Albania – Tirana (päiväretki Beratiin) 4 yötä
- Montenegro – Podgorica 3 yötä
- Kroatia – Dubrovnik 1 yö
- Bosnia ja Hertsegovina – Mostar 2 yötä
- Kroatia – Split 2 yötä
Lue myös muut artikkelimme tästä matkasta
9 maan Balkanin kiertomatka
Kiertomatkamme Balkanin alueelle kesti vajaat kolmen viikkoa. Matkustimme autolla sekä bussilla ja ehdimme vierailla yhdeksässä eri maassa.
25 comments
Olimme myös Balkanilla viime kesänä. Romaniassa vietimme kaiken kaikkiaan 1,5 viikkoa. Bukarestiin teimme vain päiväretken, mutta selvästi sielläkin olisi saanut ajan kulumaan. Monipuolinen maa!
Kiitos kommentista, Mikko!
Me tykkäsimme kyllä Bukarestista, mutta tuskin kovin paljoa pitempään olisimme siellä enää jaksaneet viihtyä. Menovinkkinä Bukarestiin suosittelen kyllä ehdottomasti etsimään jonkin tuollaisen kommunismi- tai muun teemakierroksen.
Meitä jäi vastaavasti itseämme harmittamaan, että saimme nähdä Romaniasta oikeastaan ainoastaan sen pääkaupungin. Onneksi on matkablogeja, joiden kautta pääsemme kurkistamaan hieman Bukarestin ulkopuolellekin. 🙂
Itäinen Eurooppa, Romania ja Bulgaria Euroopan maista on itsellä käymättä. Bukarest voisi silloin olla yksi käyntikohde.
Enpä tajunnut, että siellä on noin paljon maanjäristyksiä!
Eniten itseä jäänyt harmittamaan reissut, jotka jostain syystä peruuntunut. Meillä Bukarest ja Etelä-Afrikka tällaisia.. Mielenkiintoinen kohde todellakin Bukarest olisi.
Kiitos kommentista, Mari!
Meillä ei onneksi montaa peruutusta ole reissusuunnitelmiin tullut. Toivottavasti jatkossakin onni suosii. Varmasti kyllä jää kaivelemaan tuollaiset.
Meillä on hyviä muistoja nyt molemmista, Bukarestista ja Kapkaupungista. Kyllä niitä kannattaa toivelistalla pitää. Aivan kelpo kohteita molemmat. 🙂
Me ei käyty Bukarestissa ollenkaan, mutta paljonhan tuolla näyttää olevan nähtävää. Kommunismikierros olisi varmasti mielenkiintoinen. Kävin Brasovissa kommunismin aikaa esittelevässä museossa, jossa oli esillä sen ajan arkitavaraa, kotien huoneita sisustuksineen ja seinillä ihmisten muistoja ja kertomuksia arkielämästä.
Kiitos kommentista, Cilla!
Me taas ei käyty oikeastaan Bukarestin ulkopuolella. Hiukan jäi harmittamaan se, mutta ei kyllä olisi saatu mitenkään mahdutettua matkaan vielä kierrosta Romanian maaseudulla. Moldovakin jäi käymättä samasta syystä.
Nuo kommunismihommelit on aika hurjia tarinoita. Olo tuntuu aika tyhjältä, kun tuollaisella kierroksella se jotenkin aina kirkastuu, etteivät ne jutut ole pelkkiä tarinoita.
Bukarest ei ollut yhtään “mun” kaupunki, ja kirjoitinkin hetki sitten siitä oman postauksensa 🙂 Muu Romania olikin sitten tosi mielenkiintoinen!
Mutta noi kävelykierrokset olisi varmasti olleet kiinnostavia! Mäkin opin ihan vaan teidän Insta-storyista paljon 😀
Kiitos kommentista, Eveliina!
Meillä oli ehkä etuna se, että tarjolla oli valmiiksi valikoitua tekemistä laidasta laitaan. Nuo kierrokset olivat todella kiinnostavia ja suosittelenkin sellaisia etsimään, jos on menossa Bukarestiin.
Meillä jäi muu Romania näkemättä käytännössä kokonaan, joten emme oikein voi verrata. Itse kyllä tykkäsimme Bukarestista, mutta on samalla myönnettävä, että neljä päivää riitti hyvin ainakin meille. Ainoastaan parlamenttitalo jäi hieman harmittamaan, kun emme sinne enää saaneet hommattua lippuja.
Koko Romania on toistaiseksi käymättä. Bukarestissakin näyttää olevan tekemistä ja tutkimista vaikka kuinka paljon.
Itseäni muuten aina kuumottaa tuo, että tuleehan tavarat varmasti kyytiin. Ja ärsyttää, jos joku pilkaten ja ylenkatsoen tuhahtelee, jäädessäni hänen mielestään liikaa kyttäämään reppuni matkaa bussiin.
Kylmät bussit on mulle myös paha. Olen kovin mukavuudenhaluinen ja lämmin ei luitani riko. Toisaalta jos vertaa kylmää bussia romanian kansan kokemuksiin diktaattorin aikakautena, voi vähän kestääkin vilunväreitä silloin tällöin. Tai sitten ei. Tuo kommunismi-kierros oli kyllä mielenkiintoisen oloinen ja noissa paikoissa tulee tapahtumat ihan eri lailla todeksi.
Kiitos kommentista, Hannele!
Kyllä Bukarestista löytyy kiinnostavaa nähtävää, kuten varmasti koko Romaniasta. Kommunismi-kierros taisi olla kyllä meidän kummankin mielestä Bukarestin paras kokemus. Transylvania Draculan linnoineen olisi kiinnostanut, mutta ei valitettavasti mahtunut matkaohjelmaamme.
Nyt tänä vuonna Italiassa ja Balkanilla bussimatkailleena täytyy sanoa, että huoli ruumalaukuista on iso eikä helpota. Air Tageilla saa vähän huolta pois, mutta jos laukku jää asemalle kun bussi lähtee, niin aika hankala sen perään on lähteä. 😀
Nyt onkin ollut monta juttua myös Romaniasta, kun useampi reissukirjoittaja on ollut Balkanilla. Muistan hyvin Ceaucescun enkä kyllä itse välitä kuulla hänestä mitään. Eipä nuo hirvitykset maailmasta loput, vaikka menneisyyden kauhut ovat ihmisillä tiedossa, ikävä kyllä. Tarvitaan vain yksi hullu…
Balkan kiinnostaa ja olisi hienoa päästä tekemään roadtripiä siellä samalla kun veisi tavaraa Espanjan asuntoon. Aika kurjalta kuulostavat nuo bussiolosuhteet. Yömatkustus tuntuu kätevältä, mutta jos ei saa ollenkaan nukuttua, niin kyllähän se vie veronsa seuraavaltakin päivältä sitten. Olisiko tuolla ollut päiväbusseja myös?
Kiitos kommentista Raija! Valitettavasti näitä diktaattoreita riittää edelleen, vaikka niitä on onnistuneesti saatu syöstyä onneksi vallastakin.
Me matkustimme suurimman osan siirtymistä päiväbusseilla, eli varmasti löytyy myös sellaisia. Vain tämä Romaniasta Bulkariaan mennyt reitti oli aikatauluumme sopivin yöbussilla. Oli kyllä mukavaa ottaa yöbussin jälkeen aamulla pienet unet hotellilla ja lähteä vasta sitten reippaana uuteen päivään.
Oi, hyvän näköisiä ruokia (ja juomia 🙂 ). Mielenkiintoinen reissu teillä ja monia paikkoja kiersitte.
Kiitos kommentista Petra! Bukarest oli todella hyvien ja kasvispainotteisten ruokien ystävälle mahtava kohde! Sitä emme osanneet odottaa etukäteen.
Ihastuin itse Bukarestin vanhaan kaupunkiin ja ravintolatarjontaan, ja löytyi kaupungista myös pari upean uniikkia drinkkibaaria. Parlamenttitalon kierros oli myös todella mielenkiintoinen, aivan massiivinen rakennus kyllä 😀
Kiitos kommentista Sarianne! Olipa mahtavaa, että pääsit parlamenttitaloon. Bukarestissa oli kyllä tosi eläväinen iltaelämä, sieltä varmasti löytää jokainen jotain itselleen sopivaa 🙂
En ole ollut innostunut menemään Mensan testiin, vaikka ehkä saattaisinkin sen läpäistä. Mitä tulee museoihin, mietityttää aina se viesti, mitä niillä tahdotaan kertoa. Milloin kapitalismin kauheuksista tehdään museo. Romanian vaalit olivat taas epäselvät. Olen vieraillut Romaniassa Ceausescun aikana, jopa näin Ceausescun. Asiat eivät olleet vielä silloin kovin huonosti. Tuhoisan maanjäristyksen jälkeen kuitenkin alkoi alamäki. Romania taitaa kuulua niihin maihin, joilla ei ikinä ole asiat hyvin. Ehkä se johtuu taantumuksellisesta uskonnosta ja taikauskosta. Uskonnon hirveydet voisivat olla kanssa aiheena museolle. Aikoinaan Neuvostoliitossa oli ateismin museoita kirkoissa, mutten kerinnyt sellaisessa käymään.
Kiitos kommentista Stacy! Mielenkiintoista, että olet nähnyt myös aikaa ennen vallankumousta. Onhan tuo Romania kyllä ristiriitaisia tunteita herättävä ja historian saatossa on tapahtunut niin järkyttäviä asioita, että taitaa olla mahdotonta löytää sellaista tilannetta ja hallintoa, johon kaikki olisivat tyytyväisiä.
Tänne olisi kyllä kiehtova mennä, mutta jotenkin ei ole ollut ensimmäisenä mielessä uutta kohdetta miettiessä. Mutta ehkä jonain päivänä
Kiitos kommentista Krista! Ehkäpä eteen tulee vielä joku sopiva sattuma, joka antaa hyvän syyn matkustaa myös Bukarestiin 🙂
Kiinnostavaa seurata tätä reissuanne, tykkään kovasti maata pitkin matkailusta ja sen tuomasta seikkailufiiliksestä. 🙂 Romania on kyllä omalla bucket listillä, vaikkei ihan ykkösenä prioriteeteissa olekaan. Tulevia kohteita ja matkatunnelmia odotellen, mielenkiintoinen reitti teillä! 🙂
Kiitos kommentista Tiina! Tällä reissulla pääsi kyllä syvälle seikkailufiilikseen, kun sai jännittää bussiyhteyksien toimivuutta ja sisältöä jokaisella etapilla. Hyvin kaikki silti lopulta sujui! Lisää postauksia on vielä paljon tulossa, kannattaa pysyä kuulolla 🙂
Mukava postaus ja toi itselle kivoja muistoja mieleen Bukarestista! Olen siellä käynyt 15 vuotta sitten eli silloin olutkulttuuri oli vain perinteisten panimoiden lagereissa ja tummissa oluissa – vodkassa kulttuuri oli sitäkin laadukkaampi 😀 On mietitty yhdeksi vaihtoehdoksi kevään viikonloppukohteeksi, sillä haluaisin ehdottomasti mennä katsomaan, miten Bukarest on kehittynyt. Parlamenttitaloon voisin mennä uudemmankin kerran, oli se kerrassaan valtava kaikkine mielenkiintoisine yksityiskohtineen.
Kiitos kommentista Rami! Olutkulttuuri on aika varmasti ottanut isoja harppauksia, sen verran mielissään Ilkka ainakin oli valikoimasta. Tämä toimii tosiaan mainiona viikonloppukohteena, jos tavoitteena ei ole lähteä kiertämään Romaniaa laajemmin.