Saavuimme Albaniaan Get Your Guiden kautta varatulla yksityiskuljetuksella, joka lähti Pohjois-Makedonian Skopjesta. Pysähdyimme matkalla Kosovossa, Prizrenissä päivävierailulla. Kuljettajan kanssa päivä sujuikin joutuisasti ja pääsimme turvallisesti perille Tiranaan, hotellin ovelle saakka.
Albanian puolella maan pohjoisosassa näimme kenties reissun tähän mennessä hienoimmat vuoristomaisemat. Rajanylitys Kosovosta Albaniaan oli helppo ja matkaa moottoritietä pitkin Prizrenistä Tiranaan oli vajaat 200 km.
Albanian historia
Albania oli suljettu vuosien 1944–1991 välillä. Sen hallitsijana toimi Enver Hoxha, joka eristi maan ulkomaailmasta tiukalla kommunistisella hallinnollaan.
Hoxha katkaisi suhteet niin länsimaihin kuin Neuvostoliittoon ja Kiinaan, ja rakennutti yli 700 000 bunkkeria, joita voi yhä nähdä ympäri maata – rannoilla, vuorilla ja kaupunkien keskustoissa.
Havaintoja nykyhetkestä
Tiranassa vaikutti olevan käynnissä rakennusbuumi ja törmäsimme siellä Balkanin reissun ensimmäisiin pilvenpiirtäjiin. Oppaamme kertoi, että turistimäärät ovat moninkertaistuneet ja uusia lentokenttiäkin on rakenteilla.
Havaintojemme mukaan tieverkosto ei ole kuitenkaan vielä ihan “katu-uskottavalla” tasolla, sillä ruuhkia oli monin paikoin, eikä koko maan läpi kulkevaa moottoritietä ole ainakaan vielä rakennettu. Kylien läpi ajaminen oli ruuhkaista ja parkkipaikkoja oli rajoitetusti.
Lisäksi autoilukulttuuri on varsin nuorta maan historian vuoksi, joten liikenteessä kannattaa olla senkin puolesta erityisen varovainen. Palaamme tähän aiheeseen vielä, kun kerromme Montenegroon ja Kroatiaan siirtymisistä.
Majoitus
Muutaman kilometrin päässä keskustasta sijaitseva Hilton Garden Inn otti meidät lämpimästi vastaan. Vaikka tämä hotelli ei miljööltään edustanut ihan parasta tasoa, saimme erinomaista palvelua ja upgraden juniorisviittiin.
Hilton Garden Inn -ketjun hotellit tarjoavat asiakkaiden käyttöön pyykinpesukoneet ja kuivurit, joten saimme hoidettua pyykkihuollon kätevästi ja siinä ohella treenattua samasta kerroksesta löytyvällä kuntosalilla.
Aamupala oli ihan ok-tasoa, mutta jäimme kaipaamaan monipuolisempaa kasvisvalikoimaa.
Tiranassa ei toiminut Uber, joten hotellin vastaanotosta soitettiin meille taksi aina pyynnöstämme. Ulkona oli lähes 40 astetta lämmintä, joten pyrimme minimoimaan kävelyä päivän kuumimpina tunteina.
Vinkkinä muuten, että jos etsit tasokkaampaa hotellia kaupungista, niin kurkkaa Tirana Marriot, sillä se sijaitsee keskustassa paikallisen stadionin yhteydessä. Hieno keino yhdistää konsertti tai urheilutapahtuma yhteen ja hinnat ovat todennäköisesti varsin kilpailukykyiset.
Ravintolat
Löysimme jo heti ensimmäisenä iltana hotellimme lähistöltä todella hyvän Oh, Lola! – nimisen ravintolan, joka kattoi meille pöytään mahtavia vegaanisia tapas-annoksia enemmän, kuin mitä vatsaan olisi mahtunut.
Lisää kasvistarjontaa löysimme Green & Protein -ravintolasta, jonka värikkäältä ruokalistalta löytyi runsaasti ihania vaihtoehtoja. Heillä näytti olevan ravintolat myös Kosovon ja Montenegron pääkaupungeissa.
Terveellisten ruokien vastapainoksi löytyi Cioccolatitaliani -kahvila, jonne kannattaa suunnata kahville ja leivonnaisille.
Käsityöoluet
Tirana osoittautui käsityöoluen etsijälle hieman haasteelliseksi kohteeksi. Useimmat löydökset Google Mapsista osoittautuivat erilaisiksi cocktail baareiksi, kahviloiksi tai ravintoloiksi.
Onneksi melko läheltä hotelliamme löytyi kuitenkin aito tiranalaisen Pan’s Microbreweryn taproom, jonka valikoimista löytyi mukavasti paikallisia käsityöoluita.
Baarin keittiössä syntyi mallasjuoman kaveriksi makoisat burgeritkin, joten paikka oli lopulta loistava löytö. Tiranassa laatu korvasi määrän, kuten onkin toivottavaa.
Nähtävyydet
Sky Tower
Kaupungin keskeiseltä paikalta löytynyt Sky Tower tarjosi mahtavat puitteet kaupunkikierrokselle. Rakennuksen yläkerroksen maisemaravintola nimittäin pyöri hitaasti ympäri noin kahden tunnin aikana, ja kylmiä juomia siemaillessa saimme nauttia Tiranan 360-maisemista ilmastoidussa tilassa.
Rakennuksessa toimii myös hotelli ja yläkerroksista löytyy ruokaravintola. Vietimme aikaa baarin puolella, jonne ei juomien hinnan lisäksi ollut erillistä pääsymaksua. Iso suositus tälle paikalle.
Enver Hoxhan kotitalo
Albanian työn puolueen pääsihteeri ja Albanian pääministerinä – sekä diktaattorina – toiminut Enver Hoxha asui aivan kaupungin keskustassa suurehkossa omakotitalossa. Talon tontteineen näkee hyvin Sky Towerista, mutta sitä pääsee katselemaan myös kadulta helposti.
Se vaikutti olevan tyhjillään, mutta tuoreimpien uutisten mukaan talo avautuu julkiseksi tilaksi vuoden 2025 aikana.
Tiranan Pyramidi
Enver Hoxhan kuoltua vuonna 1985, rakennettiin Tiranan keskustaan betonista ja lasista mahtipontinen pyramidi. Rakennus toimi Enver Hoxhan elämää esittelevänä museona kommunistihallinnon hajoamiseen saakka vuonna 1991.
Nykyään rakennus on avoinna yleisölle eikä menneiden aikojen historiasta voisi arvata mitään. Rakennuksen päälle voi kiivetä jyrkkiä rappusia, mutta huipulle pääsevät hissillä näköaloja ihailemaan myös liikuntaesteiset.
Tiranan linna
Kaupungin keskustasta löytyvien korkeiden kivimuurien sisään kätkeytyy Tiranan linnaksi kutsuttu alue. Kyseessä on Justinianin linnoitus, jonka historia ulottuu yli 700 vuoden taakse.
Muurien sisältä löytyy vilkas outlet-tyylinen kylä myymälöineen ja ravintoloineen. Sinne tuntui kerääntyneen myös suurin osa kaupungissa vierailevista turisteista, joihin emme muualla Tiranassa riesaksi asti törmänneetkään.
Bunk’Art 2
Hoxhan rakennuttamia bunkkereita löytyy ripoteltuna vailla tarkempaa suunnitelmaa kautta Albanian. Tarpeettomiksi ja hyödyttömiksi osoittautuneita bunkkereita on otettu käyttöön erilaisiin tarpeisiin, ja osaan niistä on perustettu museoita ja näyttelyitä.
Aivan Tiranan ydinkeskustasta löytyy yksi tällainen, nimeltään Bunk’Art 2. Hieman kaumpana, kaupungin laidalla sijaitsee toinen, Bunk’Art 1.
Bunkkerissa vierailu oli ollut toivelistalla ja Bunk’Art 2 osui kuin tilauksesta kohdalle kaupungilla. Bunkkerimuseo esitteli kommunismihallinnon aikaista historiaa ja siellä oli esillä runsaasti esineitä ja valokuvia aikakaudelta.
Kadulta nähtynä bunkkerin sisäänkäynti oli vain vaatimaton betonikupu, jonka oviaukosta johti rappuset alas. Maan alla levittäytyi hämmästyttävän laaja tunneliverkosto huoneineen ja teräsovineen. Tukalan kuumuuden ja vierailijoiden määrän herättämä hiipivä ahdistus oli kuitenkin vasta alkua tälle elämykselle.
Näyttely palautti mieleen taannoisen kommunismikierroksen Bukarestissa, ja saimme kohdata huone toisensa jälkeen synkkiä välähdyksiä kurjuudesta ja kauhuista, joita diktaattorit olivat kansalaisilleen aiheuttaneet. Kohde veti karmeudessaan vertoja jopa Punaisen Ristin keskitysleirille Nišissä.
Näyttelyn esineistö sekä kiinnostavat esittelytekstit kertoivat kuitenkin Albanian todellisesta menneisyydestä. Näyttely oli kokonaisuudessaan todella kiinnostava ja ajatuksia herättävä. Jos kantti kestää, tätä näyttelyä ei kannata Tiranassa ohittaa ovelta, vaan kiivetä rohkeasti rappuja alas.
Skanderbegin aukio
Tiranan keskustassa sijaitseva Skanderbegin aukio on kaupungin pääaukio. Noin 40 000 neliömetrin laajuinen tori tuntui väljältä, vaikka sen laitamilla esiintyi musisoijia ja ihmisiäkin risteili sen halki.
Aukiolta löytyy hauska I ❤️ t -kyltti, jonka edessä voi poseerata valokuvassa. Samainen t-logo löytyy muuten kaupungin ydinkeskustassa jalankulkijoiden liikennevaloista.
Kristuksen ylösnousemuksen katedraali
Tiranan keskustaan vuonna 2012 valmistunut Albanian ortodoksisen kirkon katedraali on omalla tavallaan erikoinen ja vaikuttava näky. Moskeijoista lainattuja pyöreitä muotoja mukaileva, mutta kuitenkin moderni kirkkorakennus on arkkitehtuuriltaan varsin poikkeava.
Ulkopuolelta oli vaikea osata arvata mahtaako kyseessä olla kirkko vai moskeija. Kellotornikin voisi periaatteessa olla minareetti. Arvoitus ratkeaa viimeistään ovien sisäpuolella kristuksen ja apostolien kuvista. Kirkon katon muodostaa valtava kupoli, jonka keskellä tuijottaa alas Jeesus itse.
Islamilaisen ajattelutavan mukaan ihminen on Jumalan kuva, eikä sitä saa imitoida koska se voi vain vajavaisesti matkia luomistyötä. Islamilainen taide ei perinteisesti sisällä kuvia ihmisistä tai eläimistä, vaan muodostuu erilaisista geometrisista kuvioista ja ornamenteista.
Hoxhan kommunistihallinnon aikana kaikenlainen uskonto oli kielletty, ja Hoxha nimittikin Albaniaa maailman ainoaksi ateistiseksi valtioksi. Hallinnon kaaduttua uskonnon harjoittaminen sallittiin taas ja entiset moskeijat ja kirkot avattiin jälleen käyttöön.
Albanialaisista 45 % on muslimeja ja noin 44 % kristittyjä, joten kirkkoja ja moskeijoita löytyy vieri vierestä useita joka kaupungista.
Lana-joki
Kaupungin halki virtaa Lana-joki, joka toimi meille hyvänä maamerkkinä, sillä se virtasi myös hotellimme edestä. Lanan jokivarsi oli aiemmin rakennettu luvattomasti täyteen ja joki oli pahasti saastunut. Jokivarsi on nykyään siistitty ja veden laatua on pyritty parantamaan, mutta ei se valitettavasti silti kovin kutsuvalta näyttänyt vieläkään.
Päiväretki Beratiin
Nähdäksemme Albaniaa hieman myös pääkaupungin ulkopuolelta, päätimme tehdä päiväretken Unescon maailmanperintöluetteloon valittuun Beratin kaupunkiin. Varasimme retken Get Your Guiden kautta. Kulkuvälineenä toimi henkilöauto ja retkellä oli lisäksemme yksi muu turisti.
Moottoritie Kosovosta Tiranaan oli iso ja hyväkuntoinen, mutta nyt saimme nähdä ja kokea ensimmäistä kertaa aitoa albanialaista maantietä ja liikennekulttuuria. Pian Tiranasta poistuttuamme tie vaihtui yksikaistaiseksi ja oli suoraan sanoen karussa kunnossa.
Liikenneympyröitä oli rakennettu tien varrelle varsin tiuhaan, erityisesti ottaen huomioon sen, ettei kellään tuntunut olevan minkäänlaista käsitystä siitä miten niissä ajetaan. Ympyrään ajettiin suoraan sisään, ja samalla tavalla ulos kun haluttiin poistua. Minkäänlaisia kaistoja tai väistämisvelvollisuutta ei tuntunut ympyröissä vallinneen. Olin erittäin tyytyväinen siitä, ettemme olleet päättäneet esimerkiksi vuokrata autoa päiväksi.
Belsh-järvi
Päiväretken ensimmäinen pysähdys oli Belsh-järvellä. Järven rantaan oli rakennettu hulppea hotelli ja katutasossa oli mukava valikoima ravintoloita. Laiturin päähän oli ankkuroitu huvivene, jolla turisteja voidaan kierrättää järvellä. Väkeäkin istui ravintolapöydissä siinä määrin runsaasti, että suositusta kohteesta selvästi oli kyse.
Tämä kaikki vaikutti kuitenkin olevan aivan väärässä paikassa, sillä suomalaisen silmiin tämä Albanian ylpeys oli lähinnä “haiseva lätäkkö”, kuten toinen meistä lipsautti ensireaktionaan ääneen.
Beratin linnoitus
Päivän pääkohde oli Beratin kaupungin takana sijaitsevan vuoren huipulle rakennettu keskiaikainen linnoitus. Linnoituksessa toimii ravintoloita ja matkamuistomyymälöitä, mutta siellä myös asuu ihmisiä.
Kaduilla ja kujilla sai kulkea varovasti, sillä korkeuserot olivat siellä täällä melkoiset ja katukivet olivat tuhannen vuoden tamppaamisen jäljiltä hioutuneet sileiksi ja liukkaiksi.
Linnoituksen alueelta löytyy useita kirkkoja, joista erikseen mainittakoon 1300-luvulta peräisin oleva Pyhän Kolminaisuuden Kirkko sekä Cathedral of Dormition of St. Mary, jossa toimii tunnetun albanialaisen ikonimaalarin Onufrin ikonimuseo.
Pyhän Kolminaisuuden Kirkon puoleiselta rinteeltä avautuu näkymä vastakkaiselle vuorelle. Näille rinteille Enver Hoxha kirjoitutti valtavista luonnonkivistä tekstin “ENVER”. Kansalaiset osoittivat hiljaisesti mieltään vaihtamalla kahden ensimmäisen kirjaimen paikkaa.
Berat – Tuhannen ikkunan kaupunki
Pysähdyimme vielä vuoren juurella sijaitsevaan Beratiin, joka on yhdessä Albanian eteläosassa sijaitsevan Gjirokastran kaupungin kanssa valittu Unescon maailmanperintöluetteloon harvinaislaatuisen ottomaaniaikaisen arkkitehtuurin ansiosta.
Kaupunki kohoaa vuoren rinteellä ja valkoseinäisten talojen vieri vieressä sijaitsevat ikkunat antavat kaupungille omaleimaisen ilmeen. Ikkunoita tuntuu olevan aivan loputtomasti, ja tästä Berat onkin saanut lempinimensä “Tuhannen ikkunan kaupunki”.
Kävelimme kaupungin halki virtaavan Osum-joen yli etsimään ruokapaikkaa ja nähdäksemme kaupungin paremmin. Valitettavasti “traditional albanian lamb” oli kuivaksi paahdettua ja sitkeää lihaa jonka lisukkeena oli “perinteisiä” ranskalaisia perunoita ja Katrin kasvisrisotto voitti tällä kertaa ruokakilpailun.
Berat osoittautui suosituksi turistikohteeksi ja tämä näkyi hieman ikävällä tavalla ruuhkaisuudessa ja turistiravintoloina, joissa hinta ei kohtaa laatua millään mittarilla. Jos turistien määrä kasvaa, voi Beratin kantokyky pettää pahemman kerran.
Huoltotauot reissulla
Neljän yön visiitti Tiranassa oli meille riittävä ja saimme sisällytettyä siihen myös lepopäivän, jolloin hoidimme pyykit, salikäynnin ja vierailimme läheisellä ostoskeskuksella. Tällaisten päivien pitäminen matkan varrelle on meillekin uutta, mutta haluamme varmistaa, että reissuvire pysyy hyvänä ja lepo on silloin tärkeää.
Rentouttavan päivän jälkeen olikin sitten jotain ihan muuta luvassa. Olimme jälleen paikantaneet Tiranan bussiaseman etukäteen ja varanneet myös taksin sinne hotellilta hakemaan meidät kello yhdeksän, sillä Tiranan aamuruuhkat voivat olla arvaamattomia.
Matkaa hotellilta bussiasemalle oli alle kymmenen kilometriä, mutta jono seisahtui lähes heti moottoritielle päästyämme. Mikään kolmesta kaistasta ei vetänyt ja katselimme toisiamme miettien, että hyvä kun varasimme tähän reilusti aikaa.
Navigaattori Waze osasi kertoa vain, että on ruuhkaa, mutta se myös kertoi, että pääsemme kymmenessä minuutissa perille. Navigaattorin tiedot perustuvat muiden tiellä liikkuvien ilmoituksiin ja tekoäly laskee kaikkia tietoja yhdistellen arvion matkan pituudesta.
Pian jono lähtikin liikkumaan ja ruuhkan syy selvisi. Tiilirekka oli joutunut ilmeisesti jarruttamaan hieman lujempaa, jolloin kyydissä olleita harkkoja oli levinnyt pitkin ajorataa.
Tiilien siivous oli jo hyvässä vauhdissa ja mekin pääsimme ajoissa bussiasemalle.
Tiranan bussiasema
Tämä oli hieno ja todennäköisesti aika uusi asema. Sisältä löytyi ravintolat, siisti wc sekä useiden bussifirmojen toimistoja. Saimme jo edellispäivänä paljon apua siihen, mistä Montenegron bussi lähtee ja samat neuvot saimme vielä uudelleen. Porukka asemalla oli tosi avuliasta.
Bussimme piti lähteä klo 10.15 ja ihmisiä alkoi kerääntyä paikalle odottelemaan bussia. Sitä ei kuitenkaan näkynyt vielä 10.30. Joku kävi kertomassa meille, että bussi on juuttunut ruuhkaan ja se on kyllä tulossa.
Vihdoin klo 10.45 maissa bussi ilmestyi asemalle ja kuski sanoi heti ulos astuttuaan “I’m sorry”. Laukut pakattiin ruumaan ja niistä piti maksaa erikseen kuskille kaksi euroa per laukku. Onneksi meillä oli käteistä, sillä kuski hyväksyi vain euroja maksuksi.
Hikinen bussikyyti
Ehdimme huokaista bussiin noustessa helpotuksesta, että siellä on ilmastointi, mutta ilo oli varsin lyhyt bussin täyttyessä ihmisistä.
Sisälämpötila nousi varmasti noin 30 asteen tienoille, ellei ylikin ja olimme pian hiestä märkinä.
Pysähdyimme noin tunnin ajomatkan jälkeen tauolle, joka kesti noin 30 minuuttia. Bussissa ei ollut vessaa, joten kaikki hyödynsivät vessatauon mahdollisuuden ja ostimme myös jätskit. Nestettä ja välipalaa meillä oli omasta takaa.
Albanian tieverkosto
Eniten meitä ihmetytti jo Beratiin mennessä ja myös tällä etapilla, että eikö Albaniassa todella ole moottoriteitä. Kosovosta tullessa tieverkosto oli todella hyvä, mutta nyt reittimme olivat jotain ihan muuta.
Lähes puolet matkasta Tiranasta rajalle oli tietä, jossa meni yksi kaista molempiin suuntiin. Teiden varsilla oli hotelleja, korjaamoja, pieniä tienvarsikojuja ja kaikkea mitä vaan saattaa tarvita.
Kylien kohdalla liikenne hidastui ja ympyröihin mentiin “kaikki kerralla kuka mihinkin väliin mahtuu” -periaatteella. Erityisesti Shkoderin ympärillä liikenne oli todella ruuhkaista. Oli erinomaisen hyvä ratkaisu valita siirtymiset “yksi per päivä” -taktiikalla, sillä olimme aikataulusta reilusti jäljessä.
Rajamuodollisuudet
Pääsimme vihdoin viimein rajalle, jossa koko bussi tyhjennettiin matkustajista passintarkastukseen. Kävimme jokainen Albanian puolen rajakopilla passin kanssa ja odotimme sen jälkeen, että bussi ajaa hakemaan meidät.
Ajoimme hieman eteenpäin ja sama ruljanssi uudelleen Montenegron rajakopilla. Nämä rajakäytännöt mietityttivät eniten ja näihin prosesseihin saatiin menemään tunnin verran aikaa.
Kohti Podgoricaa maastopalojen keskellä
Vihdoin olimme Montenegron puolella. Viimeisen kierrepallon matkaamme toivat maastopalot, jotka eivät onneksi muuttaneet reittiämme vaikka näimme isot savupatsaat bussista.
Viiden erittäin hikisen tunnin jälkeen saavuimme viimein Podgorican bussiasemalle, josta reippaina kävelimme vielä reilun kilometrin matkan majoitukseen.
Lue myös muut artikkelimme tältä matkalta
9 maan Balkanin kiertomatka
Kiertomatkamme Balkanin alueelle kesti vajaat kolmen viikkoa. Matkustimme autolla sekä bussilla ja ehdimme vierailla yhdeksässä eri maassa.
Bukarest – “Itä-Euroopan Pariisi”
Romanian pääkaupunki Bukarest on rosoinen kaupunkikohde, josta löytyy monipuolista nähtävää. Täältä käynnistyi Balkanin 9 maan kierroksemme.
Bulgarian Sofia on yksi Euroopan vanhimpia kaupunkeja
Bulgarian Sofia oli varsin viehättävä ja mutkaton kaupunkikohde. Keskeisimmät nähtävyydet olivat helposti saavutettavissa kävelyetäisyydellä.
Synkkien nähtävyyksien Niš Serbiassa
Teimme päiväretken Serbian kolmanneksi suurimpaan kaupunkiin nimeltään Niš. Vierailukohteemme olivat synkkiä, mutta samalla mielenkiintoisia.
Skopje – parhaat palat kahdessa päivässä
Pohjois-Makedonian Skopjesta mieleen jäivät erityisesti kaupungin keskustan lukuisat patsaat sekä aukiolla oleskelleet suuret katukoirat.
Päiväretki Kosovon Prizreniin
Teimme päiväretken viehättävään Kosovon Prizreniin yksityiskuljettajan kanssa. Aamumme alkoi Skopjesta ja saavuimme alkuillasta Tiranaan.
Podgorica – Montenegron pääkaupunki
Montenegron upeus löytyy todennäköisesti sen pääkaupungin Podgoridcan ulkopuolelta. Kaupunki vaikutti suorastaan uneliaalta, ehkäpä helteen uuvuttama?
Bosnia ja Hertsegovina – historiallinen Mostar
Mostar on Bosnia ja Hertsegovinan kulttuurihelmi – historia, silta ja tunnelma lumoavat matkailijan.
Bussimatkailua Kroatian rannikolla – Dubrovnik & Split
Kroatian rannikon kaupungit toimivat Balkanin kiertomatkamme väli- ja päätepisteinä. Vietimme yhden yön Dubrovnikissa sekä kaksi Splitissä.
Vastaa