Argentiinan ja Brasilian rajalla sijaitsevat Iguassun vesiputoukset ovat kolmanneksi suurimmat koko maailmassa. Putouksia on 2,7 kilometrin matkalla yhteensä 275 kappaletta.
Vaikka kyseessä on yksi Etelä-Amerikan tunnetuimmista nähtävyyksistä, oli paikalle pääseminen omatoimisesti silti kohtalaisen työläs prosessi, joten jaamme tässä nyt kokemukset mahdollisimman tarkasti, jotta niistä olisi apua myös muille putouksilla vieraileville.
Vietimme alueella neljä yötä ja kolme kokonaista päivää. Putouksille suositellaan varattavaksi vähintään kaksi päivää ja koska me vietimme kohteessa myös joulun, varasimme varmuuden vuoksi kolmannen päivän, koska emme tienneet miten paikalliset viettävät jouluaattoa ja miten se vaikuttaa mm. puistojen aukioloaikoihin.
Lennot
Voit lentää joko Argentiinan puoleiseen kaupunkiin Puerto Iguazuun tai Brasiliaan Foz do Iguacuun. Paraguayn puolella on ilmeisesti myös oma lentokenttänsä, mutta siitä meillä ei ole kokemusta.
Kannattaa valita lentokenttä sen mukaan mistä päin tulet ja missä kaupungissa aiot majoittua. Me lensimme Iguassulle Argentiinasta, joten otimme sisäisen Aerolineas Argentinas -lentoyhtiön lennon. Lento lähti Buenos Airesin maan pääasiassa sisäisiä lentoja operoivalta, keskustan tuntumassa sijaitsevalta Jorge Newberyn (AEP) lentokentältä.
Lentoja ei löytynyt suoraan SkySkannerista, vaan lähdimme etsimään Iguassulle lentäviä yhtiöitä paikallisen lentokentän sivuilta. Sitä kautta selvisi, että Iguassulle lentää tosiaan Aerolineas Argentinas sekä Latam Airlines.
Muitakin lentoyhtiöitä löytyi, mutta löysimme näiltä lentoyhtiöiltä matkasuunnitelmaamme sopivimmat lennot. Hard Rock Cafen -paitamyymälä löytyi muuten Iguassun Argentiinan puoleiselta lentokentältä juuri ennen uloskäyntiä.
Hard Rock Cafen sivujen mukaan kentälle on avattu maaliskuussa 2023 paitamyymälän lisäksi tai tilalle kokonainen HRC ravintola. Tätä emme itse nähneet, mutta toisaalta ei meillä olisi ollut myöskään aikaa syödä.
Rajamuodollisuudet
Ylitimme Argentiinan ja Brasilian rajan kolme kertaa ja vierailimme Brasilian kautta Paraguayssa kerran. Ensimmäisellä kerralla oppaamme keräsi passit ja kävi hoitamassa rajamuodollisuudet Argentiinan puolella.
Brasilian rajan toimistossa menimme koronarokotustodistusten kera jonoon, jossa opas kävi kysymässä virkailijalta, että haluaako hän tarkistaa meidät. Ei halunnut, joten rajamuodollisuudet olivat siinä.
Takaisin tullessa opas kävi jälleen passien kanssa toimistossa ja meidän ei tarvinnut nousta erikseen autosta. Passit on siis hyvä pitää mukana ja tarkista muiden asiakirjojen sekä rokotusten tarve lähempänä matkaasi.
Iguassun putouksilla vierailu
Putoukset sijaitsevat Brasiliassa ja Argentiinassa. Brasilian puolelta saat paremman kokonaisnäkymän, kun taas Argentiinan puolella pääset kävelemään putousten lomassa viidakkoon rakennetuilla reiteillä.
Lisäksi voit tehdä veneretken putousten alle ja kokea Devil’s Throatin pauhun. Voit nähdä putoukset myös helikopterista käsin ja retki- sekä opasvalikoima alueella on laaja. Meidän suositus on, että jos haluat päästä kivuttomimmin, osta retket sisäänpääsylippuineen hyvissä ajoin etukäteen.
Päivä 1, putoukset Argentiinan puolelta
Olimme varanneet kahden päivän retken Viatorin kautta, jossa ensimmäisenä päivänä luvassa olisi kahdeksan tunnin vierailu Argentiinan puoleisessa puistossa. Meille ilmoitettiin edellisiltana Whatsapin kautta noutoaika, joka oli aikaisin aamulla noin 7.30 maissa. Kuski tuli pienellä bussilla hakemaan ja noudimme kymmenkunta muuta ihmistä eri puolilta Puerto Iguazua.
Matkaa puistoon oli noin 20 kilometriä ja me olimme varanneet vain opastuksen, joten meidät ohjattiin lippuluukulle ostamaan puiston sisäänpääsylippuja, jotka maksoivat 4000 Argentiinan pesoa (noin 22 euroa). Maksoimme liput käteisellä, mutta myös luottokortit olisivat kelvanneet.
Seurueestamme useampi puhui veneajelusta ja käsitimme, että se on jotenkin kova juttu, joten olimme pian samassa jonossa ostamassa myös venelippuja. Venelipuista sai pulittaa hieman enemmän, eli noin 50 euroa per henkilö.
Esitteessä luvattu englanninkielinen opastuksemme oli vaihtunut vihaiseen argentiinalaismuoriin, joka huusi espanjaksi meille, että hän on pomo ja häntä on toteltava. Ryhmämme muut osallistujat osasivat espanjaa, joten he ystävällisesti käänsivät meille tämän kipakan rouvan äksyilyt.
Kun olimme päässeet lippuluukuilta sisälle puistoon ja rouva sai kerättyä meidät yhteen, vaihtui mielentila aivan toiseksi ja hän olikin todella ystävällinen. Tosin vain espanjaksi.
Tästä alkoi päivän ehkä erikoisin ja turhauttavin osuus. Puisto oli todella hyvin kaupallistettu ja erityisesti Argentiinan puolella oli reitit, myymälät, museot ja ravintolat kuin pienessä kylässä. Meidät kävelytettiin niiden ohi ja teimme nopean kierroksen museossa.
Osa ryhmästä ei ollut tulossa veneajelulle, joten heidät ohjattiin toisaalle. Me veneajelulle ilmoittautuneet jouduimme odottelemaan lopulta lähes kaksi tuntia veneille johtavaa kyytiä, joka hieman harmitti, sillä olisimme varmasti voineet käyttää tuon ajan paremminkin. Ryhmämme muut jäsenet pitivät meitä ajan tasalla ja kertoivat väliaikatietoja kyytien saapumisesta.
Veneajelu Devil’s Throat’iin
Suuret keltaiset maasturit keräsivät meidät vihdoin kyytiin ja alkoi viiden kilometrin mittainen hyvin töyssyinen viidakkoajelu. Opastus oli enimmäkseen espanjaksi, joten keskityimme katselemaan maisemia ja väistelemään oksia. Maasto oli hyvin tiheää viidakkoa, jossa ei näkynyt eläimiä. Vain paljon erilaisia puita ja muuta kasvustoa.
Saavuimme veneajelun lähtöpisteeseen, jossa meille annettiin suuret, keltaiset, vedenkestävät pussit. Siirryimme rappusia pitkin kohti rantaa ja tässä vaiheessa huomio kiinnittyi perhosiin, joita leijaili ympärillämme valtavasti. Meidät ohjattiin ottamaan pelastusliivit ja laitoimme reppumme märkäpusseihin.
Halusimme tietysti taltioida veneajelun mahdollisimman hyvin, joten pidimme tässä vaiheessa vielä kameran, puhelimet sekä 360-kameran käsillä. Pikamoottorivene vei meidät kovaa vauhtia kohti putouksia. Veneajelu kesti vain 12 minuuttia, mutta kaikkinensa tähän aktiviteettiin meni siis lähes kaksi tuntia, odotteluineen lähes neljä.
Palataan vielä hetkeksi takaisin veneajelun tunnelmiin. Lähestyimme pauhaavia putouksia ja saimme kuvata niitä hetken turvalliselta etäisyydeltä. Opas alkoi vetämään päälle sadetakkia ja arvelimme, että nyt voi olla hyvä hetki laittaa kamera ja puhelimet suojapussiin.
Olimme oikeassa, sillä pian olimme valtavan vesiputouksen alla ja saimme kyllä täyden trooppisen kasteen, kuin vettä olisi kaadettu päälle ämpäritolkulla. Jos siis mietityttää, että kastuuko veneajelulla, niin vastaus on: kyllä ja läpimäräksi.
Jos veneen toisella puolella istuvilla ei vielä ollut kengät täynnä vettä, niin kohta oli, sillä kaarsimme saman putouksen alle uudelleen. Venekuskien kikkailu putouksen kuohuissa oli aika hurjaa ja samalla niin siistiä.
Loppuhuipennukseksi ajoimme vielä kovaa suoraan putouksen alle niin, että hetken aikaa ympärillä oli pelkkää vesisumua. Elämys oli ohi minuuteissa ja vene lähti kiitämään takaisin paikkaan, josta meidät oli otettu kyytiin.
Palautimme vedenkestävät pussit ja väänsimme pois enimmät vedet vaatteista. Meitä fiksummat olivat ottaneet kengät ja sukat pois veneajelun ajaksi, se olisi ollut hyvä idea. Osalla oli myös pelkät uikkarit. Päivä oli kuitenkin tosi kuuma, joten märät vaatteet eivät kauheasti menoa haitanneet, ehkä jopa ennemminkin piristivät.
Lounas
Meille oli järjestetty lounastauko ja tässä kohtaa olikin jo hyvä saada evästä. Lisäksi päivä oli todella kuuma, joten vettä ja limua kului pullokaupalla. Lounasmenu oli aika leipä- ja välipalavoittoinen, joten siitä ei sen enempää mainittavaa.
Viimeinkin viidakkopoluille putousten sekaan
Vihdoinkin kello kahden aikaan lähdimme kohti luontopolkuja ja saimme nähdä ensimmäiset vilaukset vesiputouksista maalta käsin. Tässä kohtaa olimme olleet puistossa jo viisi tuntia, joten ajankäytön olisi voinut suunnitella opastuksen osalta hieman paremmin.
No, ripeän opasrouvamme ansiosta ehdimme onneksi kiertää kaikki polut, joita saatavilla oli, mutta aika rivakkaa tahtia. Korkeuseroja oli paljon, joten hyvästä kunnosta oli etua siinä vauhdissa. Näimme kuitenkin upeita putouksia ja ehdimme ottaa runsaasti kuvia ja videoita.
Putouksista näkyi välillä enemmän ja välillä vähemmän viidakon keskellä, mutta siellä oli tosi kiva tunnelma ja sateenkaaria näkyi myös paljon.
Viimeisin näköalareitti meni putousten päältä, joka oli myös todella hieno. Kokonaisuudessaan täytyy sanoa, että vaikka menimme polut aika ripeällä tahdilla, oli kokonaisuus silti kertakaikkisen vaikuttava. Yksi poluista/silloista oli suljettuna, sillä syksyn runsaat sateet olivat rikkoneet sillan.
Kiirehdimme junalle, joka kuljetti meidät takaisin puiston sisäänkäynnille missä meillä oli vielä mahdollisuus käydä nopeasti vessatauolla sekä ostaa matkamuistoja.
Kuskimme odotteli jo portin ulkopuolella, joten kiirehdimme sinne. Puisto sulkeutui viideltä, joten olimme viimeisten joukossa lähdössä pois.
Päivä 2, Iguassun putoukset Brasilian puolelta
Meitä tultiin hakemaan hotellilta aamulla klo yhdeksän maissa ja kuski tuli paikalle lähes aikataulussaan. Tällä kertaa mukana oli myös ystävällinen herra, joka puhui vähän englantia.
Haimme muutamia muita ihmisiä toisista hotelleista ja mukaan tulivat myös italialainen uusi ystävämme Alessandro argentiinalaisen tyttöystävänsä Alejandran kanssa. Juttelimme paljon heidän kanssaan edellispäivänä, joten oli mukavaa nähdä jälleen ja viettää toinenkin päivä yhdessä.
Lähdimme ajamaan kohti Argentiinan ja Brasilian rajaa. Opas keräsi passimme ja kävi hoitamassa rajamuodollisuudet. Meillä piti olla myös koronarokotustodistukset mukana, mutta niitä ei tarkistettu.
Meille kerrottiin, että puistossa ei myydä lippuja vaan ne on hankittava netistä etukäteen. Taistelimme edellisiltana lippujen oston kanssa varmaan kaksi tuntia ja kokeilimme kolmea eri luottokorttia.
Verkkokauppa antoi vain virheilmoituksen, eikä lippujen osto onnistunut. Henkilö, jonka kanssa viestittelimme Whatsaspissa väitti, ettei portilta voi ostaa lippuja, mutta siellä oli kyllä automaatit, joista lippujen ostaminen onnistui hetkessä hyvin helposti korttimaksulla. Oli erikoista, ettei opas tarjonnut tätä vaihtoehtoa, ehkä siellä olisi kaivattu dollareita.
Puistoon ei ollut juurikaan jonoa, joten kävelimme porteista sisään ja sieltä bussille, joka kuljetti meidät kohti putouksia. Vain puoli tuntia lippujen ostosta ja eteemme aukesi upea maisema vesiputouksille! Näin sen pitäisi mennäkin.
Opas kertoi, että reitti loppuu panoramahissille ja, että tapaamme siellä 1,5 tunnin kuluttua. Lähdimme kävelemään reittiä, joka ei ollut esteetön. Porrasaskelmista huolimatta reitillä oli myös muutamia liikenteessä lastenvaunujen kanssa.
Kävelimme käytännössä putouksia vastapäätä ja ne näkyivätkin upeasti monesta kohtaa reittiä puiden lomasta. Välillä reitillä oli näköalaterasseja, joista sai parempia valokuvia.
Argentiinan puolella meille selitettiin, että saattaisimme nähdä paljon eläimiä, mutta emme nähneet ainuttakaan. Täällä edestämme käveli nenäkarhuperhe ja vaikka ne olivat todella suloisia, niin niiden purema voi olla todella kivulias.
Osa ihmisistä syötti ja yritti silittää niitä, me pysyttelimme turvallisen matkan päässä eivätkä eläimet yrittäneet lähestyä meitä. Näimme myös upean suuren liskon sekä muutamia pienempiä. Perhosia näkyi tällä puolella vähemmän kuin Argentiinassa.
Kohina yltyi ja ihmisten määrä lisääntyi, kun lähestyimme vesiputousten huipennusta Union Waterfallia, joka sijaitsee Brasilian ja Argentiinan maiden rajojen keskellä.
Parhaalle kuvauspaikalle oli ruuhkaa ja silta täyttyi ihmisistä. Ilmassa oli sen verran kosteutta, että kuvasimme vain 360-kameralla ja laitoimme muun kuvauskaluston suojaan reppuun. Vesihöyryä tuli putouksesta sen verran paljon, että sillalla kastui aika hyvin, mutta lämmin sää myös kuivasi vaatteet nopeasti.
Brasilian puolen putousten kävelyosuuteen meni bussikyytien kanssa noin viisi tuntia, jonka jälkeen meidät palautettiin takaisin hotellille. Tästä syystä on järkevää varata putouksille aikaa vähintään se kaksi päivää, sillä etenkin ryhmäretkillä saattaa tulla jos jonkinlaisia muuttujia ja esim. rajamuodollisuuksiin voi mennä yllättävän paljon aikaa, johon et voi itse vaikuttaa.
Majoitus Iguassulla
Tukikohtanamme toimi O2-hotelli, joka omien sivujensa mukaan haluaa olla tunnettu modernina ja ympäristäystävällisenä majapaikkana. Olimme hotelliin todella tyytyväisiä niin sijainnin, huoneemme, kuin hotellin miljöönkin puolesta.
Kahdeksannen kerroksen huoneestamme olivat hienot näköalat Iguazu-joelle sekä Brasilian puolelle. Hotellin uima-allas sijaitsi kattoterassilla, josta oli 360-näkymät Iguassun alueen ylle myös Paraguayihin sekä Brasiliaan.
Aamupala oli monipuolinen ja nautimme myös yhden aterian kattoterassin ravintolassa. Kävelyetäisyydeltä löytyi useampia muitakin ravintoloita sekä paikallisia marketteja.
Sellainen lisähuomio, että käteistä kannattaa varata mukaan jonkin verran jo Iguassulle saapuessa. Ainakin Argentiinan puolella automaateille oli todella pitkät jonot ja korteilla maksaminen ei ollut itsestäänselvyys joka paikassa.
Iguassun retkille lähdettäessä ajoimme useiden hotellien kautta ja majoituksia löytyi ainakin Argentiinan puolelta moneen lähtöön. Myös keskelle viidakkoa oli mahdollista majoittua, joskin sieltä sitten on pidempi matka kauppoihin ja ravintoloihin.
Meriharakka-blogin Pirkko ja Lasse majoittuivat kansallispuiston sisällä olevaan Belmond-hotelliin, jossa etuna on se, että pääsee vierailemaan puistossa ennen muita kävijöitä ja saa nautiskella myös auringonnousuista ja -laskuista kaikessa rauhassa viidakon keskellä. Käy lukemassa heidän blogiartikkelit Iguassun putouksilla vierailusta Brasilian ja Argentiinan puolilla.
Putoukset Argentiinan vai Brasilian puolelta?
Me olimme tyytyväisiä, että varasimme riittävästi aikaa ja näimme putoukset molempien maiden puolelta. Saimme kokea myös huikean veneajelun. Jos sinulla on kiire, mene sille puolelle katsomaan putouksia, jossa majoitut ja jonne lennät, niin säästät jonkin verran aikaa.
Jos olet hyvässä kunnossa, kipität helposti Argentiinan puolen reitit läpi parissa tunnissa. Huomioi kuitenkin korkeuserot ja näköalatasanteet, etenkin korkeanpaikankammoisena. Mikäli kaipaat helpompaa patikointia ja kauniin kokonaisnäkymän putouksista, valitse Brasilian puoli.
Argentiinan puoleinen Puerto Iguazun kaupunki oli paljon pienempi ja rosoisempi kuin rajan toisella puolella Brasiliassa sijaitseva Foz do Iguaçu. Jälkimmäisestä ajoimme vain autolla läpi, mutta se vaikutti miljööltään modernimmalta ja sieltä löytyi tutumpia ketjuhotelleja.
Vieraile Iguassun putouksilla 360-videoiden avulla
Päiväretki Paraguayhin
Teimme kolmantena päivänä vielä retken Paraguayn puolelle Monday Falls -putouksille, sillä kolmen maan risteyskohdassa oli helppoa toteuttaa vierailu siellä. Vuokrasimme auton kuljettajineen hotellilta, joka huolehti rajanylitykset ja vei meidät puistoon, jossa saimme opastetun yksityiskierroksen.
Vierailu Wanda Mines -kaivoksella
Paraguayn visiitin päätteeksi kuskimme kyyditti meidät 40 kilometriä Puerto Iguazulta etelään Wandan kylään. Siellä meille esiteltiin toiminnassa oleva jalokivikaivos, jonka uumeniin pääsimme tutustumaan erilaisten mineraalien louhintaan. Oli mielenkiintoista nähdä omin silmin valtavia “kivipönttöjä”, joiden sisällä oli toinen toistaan kauniimpia kivilajeja.
Kaivoskierroksen jälkeen meidät kävelytettiin työpajojen ohi, joissa kivistä loihditaan erilaisia matkamuistoja. Saimme tutustua matkamuistomyymälään ja myös arvokkaampien korujen osastoon, jossa meidän tietysti toivottiin tekevän runsaasti ostoksia käteisellä.
Vieraile Wandan kaivoksella
Lue myös muut artikkelit matkaltamme
Uruguay – Päiväretki Colonia del Sacramentoon
Teimme päiväretken Colonia del Sacramentoon Buenos Airesista. Se sopi rauhallisen tunnelmansa ansiosta hyvin hektisen reissumme päätökseksi.
Rio de Janeiro – Copacabanan sykkeessä
Rio de Janeiro tunnetaan kuuluisasta Copacabanan hiekkarannastaan. Sen varrelle mekin majoituimme visiitillämme juuri ennen vuodenvaihdetta.
Päiväretki Paraguayn Monday Falls -putoukselle
Monday Falls -vesiputous on noin 45 metriä korkea ja 120 metriä leveä. Se sijaitsee Paraguayn pohjoisosassa lähellä Brasilian rajaa.
Iguassun putoukset – Etelä-Amerikan TOP 1 luonnonnähtävyys
Iguassun putoukset ovat yhdet maailman suurimmista ja upeimmista vesiputouksista. Ne sijaitsevat Brasilian ja Argentiinan rajalla Etelä-Amerikassa.
Buenos Aires – Jalkapallohuuman keskellä
Buenos Aires on Etelä-Amerikassa sijaitseva suurkaupunki ja Argentiinan pääkaupunki. Sieltä alkavat myös usein seikkailut Antarktikselle.
Upeat Falklandinsaaret – kuin suoraan luontodokumentista
Falklandinsaaret osoittautuivat todelliseksi luontokohteeksi, sillä saarella on erittäin rikas eläimistö pingviinien ja muiden lintulajien osalta.
14 päivän risteily Antarktikselle
Tutkimusristeily Antarktikselle oli uskomattoman hieno kokemus ja elämys, jota emme unohda varmasti koskaan.
22 comments
Iguassun putoukset tosiaan on upea kohde, ja putousten pauhu alueella on vaikuttava. Suurin osa ihmisistä varmaan saapuu paikalla nimenomaan tätä varten, joten suuri suositus täältä sille, että käy vierailemassa kummallakin puolella. Monesti Argentiinan puoleisia putouksia tunnutaan kehuttavan enemmän, mutta me viihdyimme hyvin molemmilla puolilla.
Kiitos kommentista, Mikko!
Sekä Argentiinan että Brasilian puolella on molemmilla omat etunsa – ja haittapuolensa. Tykkäsimme itse myös kummastakin, mutta olimme myös tyytyväisiä päätökseen varata kunnolla aikaa ja käydä molemmissa. Tätä suosittelemme muillekin, jotka tahtovat tutustua Iguassun putouksiin.
Kyseessä on sen verran erityinen (ja ihan fyysisiltä mitoiltaan valtava) nähtävyys, että sitä ei ihan hetkessä koe.
Kiitos linkkauksesta! Vähän masentavaa tuo, että käytännössä lyhyt veneajelu vei kokonaisuudessaan niin paljon aikaa – eipä siis harmita, että päätimme jättää tuon kastelun väliin 🙂 Vaikuttaa myös, että paikan päällä lippujen ostaminen ei ole ihan ongelmatonta, joten tuo ohjeenne, että omatoimimatkailijan kannattaa huolehtia lippukuvioista hyvissä ajoin. Meillä etukäteen ostettu opas & kuljettaja hoiti tietysti koko kuvion ja tarjosi myös lisävaihtoehtoja kuten Brasilian puolella mahdollisuutta käydä lintupuistossa ja tietysti noita veneretkiä, jotka skippasimme, kuten helikopterilennonkin. Nuo putoukset jo sellaisinaan riittävät kyllä hyvin tuohon ykkössijaan Etelä-Amerikan luonnonnähtävyyksistä!
Kiitos kommentista, Pirkko!
Veneajeluun tuhrautui kyllä valitettavan pitkä aika. Osittain syynä oli tuo kipakka oppaamme, joka ei jostain syystä hommannut meitä ensimmäisiin bussikyyteihin, vaikka olimme paikalla ensimmäisinä. En oikein ymmärrä mitä siinä tapahtui.
Lippujen osto kyllä onnistui paikan päältäkin lopulta ihan hyvin. Tuskin siitä silti haittaa on, jos saa asian hoidettua etukäteen. Meillä oli kieltämättä jonkinlaista ahdistusta ilmassa noiden lippujen puuttumisen vuoksi. Siitä oli niin monessa yhteydessä varoitettu, että liput pitää hommata etukäteen.
Lintupuisto olisi kyllä ollut tosi kiva. Näin korkeanpaikankammoisena erityisesti Argentiinan puolella oli hetkittäin jopa vähän turhankin hienot näköalat, eli jouduin sitten kulkemaan sivuille vilkuilematta ja näköaloja näkemättä.
Olipa informatiivinen postaus! Itse kohde vaikuttaa mahtavalta, mutta tuo logistiikkapuoli vaikuttaa vähän sakkaavan. Tästä postauksesta saa kyllä paljon hyvin neuvoja sekä realistisen käsityksen siitä, mitä odottaa vierailulta. Harmi, että monissa huikeissa luontokohteissa elämystä syö turistisuus/kaupallisuus ja tässä tapaukssa myös huonosti turhauttava ajankäyttö odottelenuineen. Mutta upealtahan nuo putoukset näyttävät kerta kaikkiaan, eli pääsisinpä vielä jonain päivänä itsekin!
Kiitos kommentista, Taina!
Logistiikasta vielä sen verran, että muuten kyllä kaikki kyydit ja siirtymiset ja jonottelut toimivat koko reissun aja aika moitteettomasti. Iguassun venekyydille odottelun sössi (mielestäni) tuo kipakka oppaamme ja toinen tilanne oli Buenos Airesin Jorge Newberyn lentokentällä, jossa jonottelu syntyi puhtaasti valtavasta ihmismäärästä ja osin myös kielimuurista, kun jonotimme hetken väärässä jonossa.
Harmittaahan se, sillä matkalla aikaa on kuitenkin käytettävissä vain rajallinen määrä, mutta yritimme ottaa nuokin vain matkailuun kuuluvana elämyksenä paikallisesta kulttuurista! 😀
Sehän se olisi (ja on) hienoa jos löytää sellaisen upean kohteen, joka ei ole vielä turismin mukanaan tuomien ruuhkien ja krääsämyymälöiden ja sensellaisen tukahduttama. Taitaa kuitenkin olla niin, että sekin on vain ajan kysymys. Tuskin mikään paikka on alunperin suoraan perustettu turistirysäksi, paitsi tietenkin Korvatunturi! 😀
(Noh, myönnetään. Onhan niitä toki muitakin 🙂 )
Jotenkin sitä aina luulee, että jos ostaa paketin, niin asiat sujuisivat jouhevasti -eipä se niin mene – no jälkikäteen yleensä harmitukset unohtuu ja muistaa sen tärkeimmän eli nyt putoukset
Kiitos kommentista, Mari!
Niinhän sitä aina kuvittelee ja odottaa. Meillä matka alkoi risteilyllä Antarktikselle, ja siellä kyllä oppi nöyryyttä odotustensa kanssa. Vaikka meitä luonnonolot suosivatkin risteilyllä, kaikki matkat Antarktikselle eivät todellakaan suju yhtä onnistuneesti.
Ehkä koimme itsemme ihan syystäkin sen verran onnekkaiksi, että nämä pikku viivyttelyt eivät saaneet mieltä pilattua. Kuumassa oli hieman tukala odotella, mutta puissa kiipeili jos jonkinlaista ötökkää ja erilaisia perhosia ja lintuja lenteli kaikkialla. Itse ainakin olin aivan täystyöllistetty niitä ällistellessäni! 😀
Yleensä aina jossain vaiheessa reissua tulee jotain vastoinkäymisiä tai ainakin viivästystä eikä asiat mene niin kuin on kuvitellut. Minulla ainakin. Ehkä ei enää osaisi nauttiakaan kaikesta, jos aina hommat menisivät putkeen 🙂
Kaiken kaikkiaan on varmaan ollut hienoa nähdä nuo putoukset molemmin puolin ja vähän extremeä lisää!
Kiitos kommentista, Raija!
Kyllä se näin taitaa olla. Pienet lisämutkat ja yllätyshaasteet kuuluvat asiaan. Täytyy tietysti olla tyytyväinen, ettei mitään isompia hankaluuksia ole sattunut kohdalle. *kop* *kop* 🙂
Iguassun putoukset on joskus vielä nähtävä, ja varmaankin sitten saman tien molemmilta puolilta! Putoukset näyttävät jo kuvissa ihan älyttömän upeilta, ja paikan päällä kokemus epäilemättä on huikea, olkoonkin sitten että sen saa varmaan aina jakaa melkoisen ihmismassan kanssa. Veneretki kuulostaa jonotusta lukuunottamatta myös aika kivalta.
Kiitos kommentista, Anne!
Ehdottomasti, jos päädyt menemään Iguassulle, kannattaa käydä molemmilla puolilla. Näkymät putouksille olivat paremmat Brasiliasta, mutta tuo Argentiinan puoleinen puisto viidakkoreitteineen ja (korkeuskammoisen sielua järkyttävine) siltoineen ja näköalatasanteineen ovat kyllä aivan ikimuistoiset!
Veneretken viivyttely ja odottelu oli kyllä aika tylsä homma. Arvelen, että meillä kävi tässä kohtaa hieman huonoa tuuriakin. Jos tuonne menee, niin kannattaa ehkä yrittää huolehtia ainakin sen verran mitä itse pystyy, että oman ryhmän paikka jonossa säilyy 😀
Ehkäpä siis Brasilian puolelta putoukset näkee helpommin? Itseä ainakin turhauttaa sellaiset retket jotka kestää kauan ja sitten sitä ydin juttua on todella vähän, tai just paljon turhaa ylimääräistä siellä mukana. Oli varmaan kivaa olla myös retkellä, josta ei ymmärtänyt mitään mutta omasta mielestä ne maisemat ratkaisee, eli ovat pääasiassa. Joka tapauksessa todella vaikuttavan näköistä ja olipa kiva, että kävitte katsomassa niitä molemmissa maissa. Ei olis itellä käynyt mielessä vaan olisin tyytynyt vaan toiseen.
Kiitos kommentista, Elina!
Näin se juuri on, eli Brasilian puolelta on paremmat näköalat itse putouksiin, jotka sijaitsevat pääasiassa Argentiinan puolella. Argentiinassa taas pääsee samoilemaan reittejä pitkin purojen ja viidakon lomassa ja ihastelemaan huimaavia näköaloja aivan putousten päältä ja rotkon reunalta.
Tuo kieliongelma kieltämättä hieman harmitti, koska olimme nimenomaisesti varanneet englanninkielisen opastuksen. Olisimmehan voineet mennä puistoon vaikka aivan omine nokkinemmekin. Harmitus kyllä ainakin osittain haihtui, sillä ryhmässä oli mukana porukkaa joka osasi ainakin tärkeimmät jutut meille kääntää. Ja kuten sanoit, pääasiassa olivat tietysti itse putoukset ja kaunis luonto.
Putouksista otimme etukäteen selvää mm. toisista matkablogeista, ja oli alusta saakka päätetty juttu, että molemmilla puolilla käydään. Näin suosittelemme myös muille, jotka tuonne lähtevät. 🙂
Ihmettelen kyllä tuossa kaikkein eniten kameroiden kestävyyttä. Hyvää settiä kuitenkin saitte kuvatuksi, ihme ja kumma.
Kiitos kommentista, Stacy!
Kamera kesti kuin kestikin. Sillä on kuvattu koko loppureissun 360-videot ilman sen kummempia siivoiluja tai kuivatuksia.
Meitäkin hieman jännitti miten se selviää putouksista, mutta samalla ajattelimme, että nyt tulee niin hyvää videota, että uhraamme vaikka kameran siihen. Loppu hyvin, kaikki hyvin! 😀
Olipa hauska tarina tuosta äkäisestä oppaasta! Vaikka oli varmasti aika tympeää odotella noin kauan ja itse olisin varmaan saanut jo jonkin sortin raivarin. Upeat nuo putoukset kyllä on ja joskus oli mahtava päästä itsekin paikalle. Näillä ohjeilla matkan suunnitteleminen kyllä helpottuu huomattavasti!
Kiitos kommentista, Paula!
Opas oli kyllä sen verran hiilenä ennen kierrokselle lähtöä, että ei tullut aivan ensimmäisenä mieleen mennä hänelle motkottamaan. Eikä oikein olisi ollut yhteistä kieltäkään. Onneksi tuolla riitti ällisteltävää muun muassa linnuissa ja perhosissa. 🙂
Putoukset olivat kyllä häkellyttävän upeat! Jos yhtään kutkuttelee, niin kyllä tuonne kannattaa ilman muuta lähteä!
Mielenkiintoinen tarina. Upeat maisemat, olen aina halunnut päästä Etelä-Amerikkaan mutta vielä ei olla sinne asti päästy. Rion karnevaalit on siis vielä näkemättä ja kokematta.
Kiitos kommentista, Melissa!
Etelä-Amerikka oli meillekin nyt uusi tuttavuus. Oikeastaan ainoa harmi oli se, että olisi ollut tosi kätevää osata edes hieman espanjaa.
Rion karnevaalit olisi varmasti kyllä ihan mieletön elämys! Me lähdettiin juuri uudenvuodenjuhlien alta pois, mutta katselimme kotoa jotain paikallisten livestreameja Copacabanalta, jossa olimme siis olleet vain muutamaa päivää aiemmin itse. Oli aika jännä seurata juhlia kun oma pääkoppa oli vielä samalla aikavyöhykkeellä ja väsymyksestä ihan sekaisin! 😀
Me olimme tuolla pääsiäisenä 2023. Teimme koko homman omatoimisena, toki auttoi että osaan espanjaa kohtuullisesti. Kirjoituksesi on hyvin seikkaperäinen ja hyvä joten nopsasti vain hiukan omia kokemuksia/vinkkejä:
– olimme tuolla kaksi päivää ja kolme yötä, molemmat Argentiinan puolella. Emme halunneet käyttää aikaa siirtymiin/rajanylityksiin vaikka mieli tekikin myös Brasilian puolelle.
– majoituimme https://www.palmareal.com.ar/ – oli ihan hyvä majapaikka pienine uima-altaineen
– toisen päivän pääsylipuista sai -50% antamalla ekan päivän liput
– Ekana päivänä kävelimme rauhallisesti läpi ylä- ja alapolut sekä Garganta del Diablolle. Kaikki aivan upeita joskin seuraa oli riittävästi pääsiäisen pyhinä. Erityisesti yläpolulta oli hyvät näkymät putouksille alhaalta käsin kun taas Gargantassa oli “melkein putouksessa”
– Toisena päivänä uusimme Gargantan heti aamulla, jolloin saimme olla siellä melkein yksin. Vinkki tähän on kävellä sinne junaradan vartta heti aamulla ennen kuin eka juna saapuu. Kokemuksemme täydensi Macuco Trail, jossa näimme mm. apinoita, vesisikoja, valtavan käärmeen. Polku päättyi pienelle putoukselle. Joku on nähnyt tuolla jaguaarinkin.
– Puistoon menimme Puerto de Iguazzulta bussilla, ihan toimiva systeemi kolme kertaa tunnissa, maksoi jotain 400 ARS per hlö eli ei juuri mitään
– Puerto de Iguassussa on yksi ehdoton klassikko ruokapaikaksi: La Rueda
– Argentiina on halpa maa matkustaa. Uusi MEP kurssi takaa tuon myös kortilla maksajalle. Toimi myös AEP-IGR lennoille kun maksoi pesoissa. Tavallisia 100% inflaation ruhjomia argentiinalaisia käy sääliksi
– Puiston henkilökuntaa ei voi kuin kehua – todella ystävällistä ja asiallista porukkaa
Kiitos kommentista, Heikki!
Todella hyviä vinkkejä Iguassulle! Selvästi meidänkin olisi pitänyt kiertää Argentiinan puolella omatoimisesti. Tosin sitten emme olisi älynneet mennä veneajelulle. Villieläimiä on kyllä aina niin mahtavaa nähdä, että se ajaa kyllä melkeinpä minkä tahansa muun ohi!
Tuo inflaatio ja mitä siitä nyt länsimaisena matkailijana koki, tuntui kyllä todella ikävältä. Jos olisi älynnyt, että korttiostoksista saa puolet rahasta takaisin pankilta, olisi voinut hyvin tuhlailla avokätisemminkin ja siten auttaa paikallisia. Tämä tosiasia valkeni meille vähän viiveellä, emmekä ensin edes kunnolla tajunneet mistä on kyse. Tämä (rahojen palautus) oli aivan uusi toimenpide kun kävimme joulukuussa 2022, ja siitäkin olimme ensimmäiset pari viikkoa aika eristyksissä risteilemässä Etelämantereella.