Saimme seurata heti aamutuimaan, miten rannalle alkoi muodostumaan polkuja, joita pitkin sinne kuljetettiin rantatuolit ja muut viihdykkeet aurinkoa palvoville, rantaelämästä nauttiville turisteille. Illan tullen sama tehtiin toisinpäin, eli kaikki tavarat kärrättiin rannalta pois.
18 comments
Rio de Janeiro on todella kaunis kaupunki. Meillä on sieltä paljon mukavia muistoja, ja mielellään sinne(kin) palaisi. Erityisesti tuo uusi vuosi voisi olla kiinnostavaa kokea. Oletan, että juhlintaa on turvaamassa satoja poliiseja karnevaalien tapaan, joten turvallistakin silloin voisi ajatella olevan.
Kiitos kommentista, Mikko!
Juu, erityisesti nuo kummalliset vuoret joka puolella kaupungin ympärillä on tosi erikoisia ja kauniita! Ja auringonlaskut rannalla!
Me katseltiin kotona livestreamia Copacabanan uudenvuoden juhlinnasta ja olihan kyllä ainakin väkeä paikalla! Uskoisin että poliiseja ja järjestyksenvalvojia oli töissä aika runsaasti! Yhtä hurjalta tuntuu ajatuksena tuollaiset ihmismassat, kuin futishulabaloo Buenos Airesissa – jonka vältimme myös täpärästi! 🤣
Pakko udella paljonko eroa saman huoneen hinnassa olisi ollut Bookingin kautta ostettuna verrattuna suoraan hotellista?
Kiitos kysymyksestä, Mari!
Valitettavasti en ihan tarkkoja hintoja enää muista. Bookingin hinta oli kuitin mukaan runsaat 600 euroa (kolme yötä) ja muistaakseni valinta kääntyi Bookingin eduksi noin 40% alennuksen myötä. Normihinta olisi näin ollen ollut pitkälti yli 900 euroa (olisimme pärjänneet ilman aamupalaa, koska se kuuluu Hiltonin kultajäsenyyteen).
Riosta olisi löytynyt paljon halvempiakin paikkoja majoittua, mutta satsasimme ihan tieten tahtoen hieman luksukseen ja erityisesti näköalaan. Näkymät 30. kerroksesta suoraan Copacabana Beachille auringonlaskun suuntaan oli kyllä kieltämättä yksi kauneimpia hotellinäkymiä, joita on nähty!
Omasta vierailustamme kaupungissa – ja Cristo Rei -patsaalla 🙂 – on jo aikaa, mutta yksi parhaiten mieleen jäänyt retki oli kun otimme Copacabanan toisella laidalla olevalta hotelliltamme taksi Ipaneman toiseen päähän ja sitten aamun tunteina kävelimme koko Ipaneman ja koko Copacabanan rantaviivaa pitkin takaisin hotellille. Muuten kiva retki, mutta kun sitten lopulta piti ylittää ranta päästäkseen hotellille, niin sehän osoittautuikin haastavaksi paljain jaloin, oli nimittäin siinä vaiheessa aamua hiekka on sen verran kuumaa! Kengätkin oli, kädessä, mutta ei uskaltanut pysähtyä niitä laittamaan jalkaan, liian polttavan kuumaa!
Kiitos kommentista, Pirkko!
Tuo kävely Ipaneman ja Copacabanan halki rantoja pitkin kuulostaa upealta! Mahtoi ottaa aikansa; hiekassa ei edes pääse kovin vauhdikkaasti etenemään!
Voin hyvin kuvitella tuon polttavan hiekan jalkojen alla! Itselläni meinasi oikeasti kintut käristyä nilkkoja myöten Qatarin hiekkadyyneillä kun lompsittiin paljain jaloin rinnettä alas, että sai mukavaa videota!
Ai jai, olipa kiva lukea juttu Rio de Janeirosta! Se on ilman muuta meillekin must-visit-kohde sitten kun joskus siirrytään “nomadoimaan” Etelä-Amerikkaan. Jättimäiset kaupungit sinänsä eivät niin älyttömästi houkuttele, mutta Riossa kohtaa moni kiinnostava asia, ja kokemus on varmasti mieleenpainuva. Ai niin ja pisteet taas paikallisen oluen metsästämisestä, sekin olisi ilman muuta meidän to-do-listalla! Vallan kivan näköinen craft beer pubi lopulta löytyi, ja söpö koira myös!
Kiitos kommentista, Anne!
Kiva kuulla, että Rion juttumme kiinnosti! Siellä kyllä varmasti riittää tutkittavaa pitemmäksikin aikaa. Meillä oli vain pari päivää aikaa Riossa, joten piti valikoida huolellisesti mihin sen käytämme.
Paikallisen oluen – mieluiten käsityö – metsästys kuuluu kyllä oleellisesti meidän reissuille! Vaikka Katria ei niin olut kiinnostakaan, niin onneksi aikaa riittää välillä sillekin. Toisaalta, lähdenhän minäkin aina mukisematta kaiken maailman köysiratoihin ja pilvenpiirtäjiin! 😀
Tuo pubi oli kyllä tosi mukava! Jos päädytte Rioon, niin poiketkaa ihmeessä!
Voisin oikein hyvin päivystää tuolla 30. kerroksessa seurailemassa Copacabanan menoa aamusta yöhön 🙂 Mä seuraan myös tuota Seppoa ja hänen upeita kuviaan. Niiden auringonlaskut ovat jääneet erityisesti mieleen. Maailman kauneimmat kenties?
Kiitos kommentista, Annemaria!
Tuolta hotellin ikkunasta oli tosiaan aivan mahtavat näköalat niin rannan ihmiskuhinaan kuin vilkkaaseen liikenteeseen ja tosiaan myös upeisiin maisemiin ja auringonlaskuihin. Täytyy myöntää, että auringonlasku Copacabanan yllä on äärimmäisen upea näky!
Aijai, tulvahti miljoona muistoa omalta reissultani 2018 tuonne. Silloin en vielä blogannut, mutta mietin, että kehtaisko sitä tehdä jonkun muistelupostauksen? Ihan päällimmäisenä muistona on, kun mentiin Kristuspatsaalle korkeanpaikan kammoisen ystäväni kanssa. Köysiradalla sijoitettiin hänet vaunun keskelle, jotta hän ei näe kunnolla ulos. Patsaalle kiivettiin niin , että hän yritti olla katsomatta maisemia. Ylhäällä tasanteella kun häntä alkoi huipata, mentiin kumpikin makaamaan pitkin pituuttamme vierekkäin ja tutkittiin patsasta todellakin sammakkoperspektiivistä. Sokeritopalle meno päivää kahta myöhemmin olikin jo astetta helpompaa.
Upea matka näyttää teilläkin olleen. Itseäni kiinnostaa rantaelämä vähintään sen verran, että tykkään tehdä aamukävelyt rannalla ennen aamiaista. Me oltiin muuten just uuden vuoden jälkeen Riossa ja tuolloin oli vielä lavarakennelmat kasassa. Juttelin joidenkin turistien kanssa ja he olivat osallistuneet juhliin jopa lastensa kanssa ja tykänneet ja kokenet olonsa ihan turvalliseksi. Itse nimenomaan vältimme reissua tuohon aikaan:)
Kiitos kommentista, Hannele!
Kirjoita ihmeessä muistelujuttu! Ei kai siihen mitään sääntöä ole, että pitää ihan tuoreeltaan tehdä? Ehkä syytä silti mainita, että matkasta on jo kulunut aikaa. 🙂
Etpä tiedä miten helpottaa kuulla, että Kristus-patsaalle oli vielä Sokeritoppavuorta jännittävämmät matkustukset. Itselläni on aika hurja korkeanpaikankammo ja monesti uskallan katsella maisemia (joissa olen itse ollut mukana!) vasta 360-videoiltamme. Lähden silti aina mukaan, mutta tosiaan en kyllä aina pysty nauttimaan itse paikan päällä. Mulla on kyllä semmoinen pieni veto-oikeus näihin, että jos menee oikeasti liian hurjaksi niin en kyllä sitten osallistu.
Varsinkin koronan jälkeen suuret ihmisjoukot tuntuvat vielä entistä oudommilta ajatuksilta. Jotenkin vain tykätään rauhallisemmasta ja väljemmästä. Hyvä silti kuulla, että turvallista oli ollut juhlissakin. 🙂
Mikä on oma aulapalvelu? 😀 kuulostaa hienolta 😀 mutta itselläkin menee aivan hermot isossa hotellissa, missä aamiaissali on aivan tupaten täynnä väkeä, hirveä meteli ja ihmiset vain etuilee eikä kunnioita toisia ollenkaan. Ei siellä muutakun stressaannu. Dubaissa yövyin kans hotellissa, jonka ikkunasta oli näköalat moottoritielle. Sitä oli kyllä yllättävän mielenkiintoista tai jotenkin leppoista seurailla iltaisin! 🙂
Kiitos kommentista, Elina!
Oma aulapalvelu on käytännössä erillinen respa hotellissa. Ei siis tarvitse jonotella rahvaan kanssa, vaan pääset (yleensä) suoraan asioimaan. Lisäksi saatat saada tervetuliaisiksi vaikka suklaacookiet, niinkuin meille kävi Zagrebissa… 🙂
Ei tuolla onneksi ihan kauhea jono ollut respaan, mutta aamiaisella olisin kyllä arvostanut vähän hiljaisempaa ja väljempää tilaa. En ole kyllä ihan varma oliko tuolla niin, että itse ruoat piti silti hakea tuolta samoilta noutopöydiltä, ruuhkasta ja melusta.
Voi että Brasilia on kyllä yksi suurista haavekohteistani, erityisesti nyt Portugalissa ja Kap Verdellä asusteltuani. Etelä-Amerikka on mielenkiintoinen paikka ja siellä on monia uskomattoman upeita maita koluttavaksi. Brasilia on meillä on paljon myös mietinnässä siksi, että täältä Kap Verdeltä sinne saa matkustaa ilman viisumia paikallisetkin (nämä kun ei helpolla mihinkään yleensä pääse). Rio vaikuttaa hektiseltä, mutta kauniilta ja monipuoliselta! 🙂
Kiitos kommentista, Tiina Johanna!
Ota ihmeessä Brasilia tavoitteeksi! Jos Rio vaikuttaa liian vauhdikkaalta, niin onhan siellä toki paljon paljon muutakin! Esimerkiksi Iguassun putoukset olivat aivan mykistävät! Lisäksi haluaisin itse käydä Amazon-joella, vaikka vähän pitemmän kaavan mukaan!
Rio de Janeiro näyttää ja kuulostaa varsin eläväiseltä ja värikkäältä kaikella tapaa 🙂 Tuonnekin olisi kivat joskus päästä!
Kiitos kommentista, Eveliina!
No sitäpä se kyllä oli! Väkeä oli runsaasti ja tuntui ettei kaupunki käy ollenkaan nukkumaan. Me toki mentiin itse ajoissa pehkuihin, jotta jaksettiin sitten aamulla jatkaa seikkailuita. 🙂