Risteilyn ajankohta 6.–20.12.2022

Olimme mukana 14 vuorokauden tutkimusristeilyllä Antarktiksella Hurtigrutenin M/S Roald Amundsenin kyydissä. Ensimmäisessä artikkelissamme kerromme tarkemmin risteilylle valmistautumisesta, toisessa osassa rantauduimme ensimmäistä kertaa Etelämantereelle ja kolmannessa teemme vielä viimeiset rantautumiset Antarktikselle.

Risteilyn kymmenentenä päivänä saavuimme Falklandinsaarille seilattuamme kaksi päivää Drakensalmen yli. Saaret eivät olleet meille ennestään tuttuja ja vähän harmittelimme, että aikaa Antarktiksella oli lopulta niin vähän. Meille oli kuitenkin tiedossa kertakaikkisen upeaa ohjelmaa ja valtavasti lisää eläinbongauksia.

Pysähdyskohteet ja reittimme

Ushuaia – Drake Passage – Orne Harbour – Danco Island – Lemaire Channel – Port Charcot – Börgen Bay – Damoy Point – Whalers Bay – Point Wild – Drake Passage – Stanley – Saunders Island – New Island – Ushuaia

Stanley, Falklandinsaarten pääkaupunki

Odotukset Falklandinsaarille olivat aika nollissa, sillä kaikki ajatukset risteilyn osalta olivat vielä Antarktiksen upeissa maisemissa. Olimme viettäneet siellä viisi tapahtumarikasta päivää ja nyt kahden päivän Drakensalmen ylityksen jälkeen luvassa olisi kolme päivää Falklandinsaarilla. Mietimme, että miten ihmeessä siellä saisi sen verran vietettyä aikaa, mutta totesimme, että se varmasti selviää muutaman päivän sisällä.

Ankkuroiduimme Stanleyn sataman lähistölle ja saimme ohjeiksi pukeutua omiin kenkiin, eikä pelastusliivejä tarvittu tällä rantautumisella. Siirryimme rantaan pelastusveneiden virkaa toimittavilla isommilla tender-veneillä.

Stanley on vajaan 3000 asukkaan kaupunki satamineen ja palveluineen. Se muistuttaa tunnelmaltaan ja ulkonäöltään pientä brittiläistä kylää. Koostaan huolimatta Stanley on tosiaan kaupunki. Sille myönnettiin kaupunkistatus kesäkuussa 2022.

Olimme toimittaneet passimme jo aiemmin laivan infoon, josta kaikkien matkustajien maahantuloasiat hoidettiin keskitetysti. Riitti siis, kun marssimme maahantulokopin läpi hyttikorttien kanssa. Huomasimme heti maihin saavuttuamme läheisellä laiturilla pötköttelevän merileijonalauman.

Kalkkunakondori

Opastettu kaupunkikävely

Meitä oli vastassa pieni ja herttainen nainen. Hän oli oppaamme Stanleyn kaupunkikävelyn osalta. Tämä oli laivan järjestämä maksuton retki, jolle sai halutessaan ilmoittautua. Paikoista saa aina enemmän irti paikallisoppaan johdolla, joten vietimme seuraavan tunnin tämän mukavan rouvan seurassa.

Hän kertoi meille pääkadun varrella olevista rakennuksista ja vinkkasi mm. kirkon kohdalla, mitä sisältä kannattaisi yrittää bongailla. Yksi aiheista oli lasimaalaus, jossa on pyöräilevä nainen. Kävimmekin bongaamassa sen vielä myöhemmin ja löysimme myös oppaamme appivanhempien muistolaatan. Kirkon pihalla oli näyttävä kahden sinivalaan leukaluista tehty muistomerkki.

Kirkon jälkeen, pääkadun toisella puolella meren rannassa sijaitsi pitkä nurmikaistale, jonka keskellä makasi jalustalla pitkä tukki. Kyseessä oli SS Great Britainin mesaanimasto.

Erinäisten seikkailujen jälkeen alus makasi haaksirikkoutuneena vuosikymmeniä Stanleyn edustalla, josta se lopulta tarinasta kiinnostuneen pohatan rahoittamana hinattiin Bristoliin, Iso-Britanniaan ja entisöitiin museoksi. Laivan mesaanimasto makaa Stanleyssa ja loput aluksesta on nähtävissä Bristolissa, jossa se aikoinaan myös rakennettiin vuonna 1843.

Kävimme mahdollisimman monessa turistiliikkeessä ja yritimme ostaa sieltä matkamuistoja tukeaksemme paikallisia. Kovin kummoisia ostoksia emme saaneet tehtyä, sillä emme yleensä halua ostaa mukaamme mitään turhaa.

Ostoskassiimme päätyivät pingviinimagneetti sekä paikallista diddle-dee-hilloa. Kävimme lisäksi myös supermarketissa, josta ostimme suklaata sekä pingviiniuutiset, eli paikallisen sanomalehden.

Paikallinen olut ja maksu- sekä nettihaasteet

Ilkan iloksi Falklandinsaarilta löytyi yksi panimo ja paikallista olutta. Paikansimme panimon, joka ei ollut auki, mutta saimme kuvat sen edessä. Kyseistä olutta myi ravintola nimeltään Victory pub, jossa istahdimme tuopillisten verran nauttimaan aitoa brittiläistä pubitunnelmaa.

Koko saari on siis Iso-Britannian hallinnassa ja sen kyllä huomasi niin lipusta, puhelinkopeista, tienviitoista kuin paikallisten puheestakin.

Varsin nopeasti kävi ilmi, ettei pankkikortti todellakaan tuntunut kelpaavan Stanleyssä kovinkaan monessa paikassa. Maksuvälineenä toimi käteinen, joskin paikallisen Falklandin punnan lisäksi kelpuutettiin tavallisia Iso-Britannian puntia, Amerikan dollareita, Chilen pesoja ja myös tuttuja euroja.

Laivan henkilökunnan mukaan Stanleyssä on yksi pankkiautomaatti, mutta kukaan ei tuntunut tietävän missä se oli. Otimme siis maihin mukaan varuiksi sekä euroja että dollareita.

Saimme oluen ja limun maksettuamme 20 euron setelistä takaisin vajaat 10 puntaa. Rahaa ei kuitenkaan ollut syötäväksi asti mukana, joten siirryimme seuraavaan ravintolaan, jossa komeili ovella rivi maksukorttien kuvia ja sielua lämmittävä WiFi-logo. Langatonta nettiä emme valitettavasti saaneet kuitenkaan käyttöömme, mutta söimme hyvin ja saimme maksettua ostoksemme kortilla.

Falklandille muuttoa harkitsevia kehotamme ottamaan etukäteen selvää nettiyhteyksistä. Tarjoilijan mukaan ne ovat varsin kovissa hinnoissa. Itse tutkiskelisin vaihtoehtona Starlinkiä, jonka kautta Hurtigrutenin koko laivaston nettiyhteydet toimivat. Oli muuten parhaat nettiyhteydet laivalla vielä koskaan, huolimatta siitä minne reitti meidät vei!

Luontoretki

Syötyämme hyvin, siirryimme vielä parin myymälän kautta satamassa sijatsevalle turisti-infopisteelle, josta seuraava ohjelmanumeromme starttaisi. Olimme ilmoittautuneet Nature Trail -kävelylle, jossa meidät ohjattaisiin kolmen tunnin mittaisen kävelyn aikana paikallisten eläinten ja kasvien ääreen.

Näin myös tapahtui. Saimme nähdä useita eri lintulajeja sekä kasveja. Pyydettiinpä jotakin kasvia jopa nuuhkimaan ja arvaamaan tuulessa miltä se tuoksuu. Ilkkakin ilmoittautui innokkaaksi haistelijaksi. Noustessaan mättäältä rivistöstä kuului uteliaita kysymyksiä, että miltä kukka mahtoi tuoksua. Ehdotettiin samalla vitsikkäästi muun muassa viskiä.

Tuoksussa oli kuitenkin erottunut ehkä hyvin vieno vivahdus vaniljaa, joka osoittautui oikeaksi! Kasvin paikallinen lempinimi oli Vanilla Daisy, siis vapaasti käännettynä vaniljakakkara. Taas oli suomalainen aistikkuus hetkeksi nostettu kansainvälisissä piireissä sen ansaitsemaan huomion valokeilaan.

Kiersimme yhteensä melkein viiden kilometrin matkan rantaa pitkin ja päädyimme lopulta patagonianpingviinien yhdyskunnan liepeille. Tästä vielä hieman eteenpäin sijaitsi toinen yhdyskunta.

Matkassamme ollut opas sai pesäpallomailan kokoisella objektiivilla otettua kuvan vastarannasta niin, että kun sitä zoomasi riittävästi, saattoi nähdä kuvassa rannalla seisovan kuningaspinviinin juuri ennen kuin se muuttui pikselimössöksi! Olimme siis “nähneet” sellaisen myös itse! Myöhemmin onneksi pääsimme näkemään kuningaspingviinejä aivan läheltäkin.

Retken päätteeksi meidät kuljetettiin takaisin satamaan, josta siirryimme takaisin laivalle. Koska aikaa risteilyn päättymiseen oli vielä muutama päivä, odottelimme uteliaina illan infoa seuraavan päivän kohteesta. Olimme menossa Falklandinsaarten toiselle puolelle ja odotettavissa oli aivan erilainen päivä kuin tänään.

Falklandinsaarten luonto poikkeaa eri saarilla hyvin paljon toisistaan, erityisesti riippuen siitä miten paljon vieraslajela kullekin saarelle on päässyt leviämään. Pahimmat tuholaiset ovat ihmisen mukana salamatkustajina saarille muuttaneet rotat. Saarilla, joilla rottia ei esiinny, ovat alueen omat endeemiset kasvi- ja eläinlajit saaneet säilyä paremmin.

Illan tullen merellä alkoi nousta yhä korkeampia ja korkeampia aaltoja. Ihastelimme niitä vielä yölläkin ikkunasta. Lopulta aamuyöstä noin kello kuuden jälkeen alkoi olla jo aika hankalaa pysyä sängyn kyydissä keinutuksen ollessa hetkittäin melko reipasta.

Saunders Island

Heräsimme hurjaan keinutukseen ja erään oppaan mukaan tuulta saattoi hyvinkin olla noin 20 metriä sekunnissa. Aallon korkeutta emme saaneet koskaan tietää, mutta hyttimme sijaitsi viidennellä kannella ja aallot läiskähtivät välillä ikkunaamme vasten, joten se kertonee jo jotain säätilasta.

Katri nousi jo aikaisin aamulla kuvaamaan myrskyä hytin ikkunasta ja bongaili samalla useita delfiinejä, jotka uivat kilpaa laivamme kanssa. Myrskyvideoiden katselu ja editointi myrskyn vielä ollessa päällä ei ollut kuitenkaan kovin hyvä idea.

Sen sijaan tuli huono olo, joka ei onneksi eskaloitunut pahoinvoinniksi saakka. Ajatus riitti kuitenkin skippaamaan aamupalan, jonka korvasimme edellispäivänä Stanleystä ostetuilla suklailla. Aamupäivä klo 9.30–12 onkin laivalla ainoa hetki, jolloin ruokaa ei saa mistään ravintolasta.

Tämä pieni rako ei onneksi meidän päiväämme lannistanut vaan menimme syömään Auneen heti kello 12. Katrin harmiksi lähes kaikkiin ruokiin oli onnistuttu lisäämään tavalla tai toisella sipulia, joten lounas jäi kevyeksi. Onneksi jälkiruokapöydässä oli herkullisia valkosuklaa-eclaireja, joiden antamalla energialla jaksaisimme hyvin liikkua maissa.

Laiva saapui puolilta päivin tyynempään Saunders Island -nimisen saaren poukamaan, jossa meidän oli tarkoitus rantautua. Liimasimme myös toisillemme korvan taakse pahoinvointilaastarit. Tämä siltä varalta, että merisairaus ei ollut erityisen mukavaa. Jos siitä selvittäisiin laastarilla, niin hyvä.

Rantautumisvuoromme koitti iltapäivällä ja näimme jo laivan ikkunoista, että rannassa olisi paljon pingviinejä. Olimme olleet infossa, jossa annettiin pukeutumisohjeita ja kerrottiin päivän säästä. Sää olisi aurinkoinen ja asteita 15–20 välillä, joten pukeuduimme suht kevyesti päivään.

Kumivene vei meidät rantaan, jossa olikin aika kova aallokko. Oppaat tekivät hartiavoimin töitä vedessä märkäpuvuissa seisten, että jokainen pääsi rantautumaan turvallisesti kumiveneistä. Kukaan meistä ei säästynyt täysin kuivana, joten tämä on hyvä muistaa tällaisilla reissuilla. Aina vedenpitävä kerros mukaan rantautumisiin ja kamerat turvaan myös vedenpitäviin pusseihin.

Kastuneet housut kuivuivat kuitenkin nopeasti ja koko vene-episodi unohtui, kun näimme rannalla valtavat laumat pingviinejä ja niiden poikasia. Saarella pesi neljä eri pingviinilajia: valkokulma-, kuningas-, patagonian- sekä kalliotöyhtöpingviinejä. Näimme vihdoinkin myös niitä kauan odotettuja kuningaspingiivinejä, joka jäi edellispäivältä harmittelemaan.

Pingviinit tekivät pesiään saarella täydessä touhussa ja niitä oli joka puolella. Hiekassa, kukkapuskissa, mäen rinteessä.. oli epätodellista nähdä pingviini ja lammas vierekkäin sulassa sovussa vihreällä rinteellä.

Kiipesimme ylöspäin rinnettä, joka kävi yhä jyrkemmäksi vaikka menimme sitä ylös loivasti. Laivan jykevät kumisaappaat eivät olleet ketterimmät kiipeilykengät, joten eteensä sai hieman katsoa. Jyrkässä rinteessä oli vain kumpparin levyinen polku, eikä tosiaankaan mitään aitoja. Pudotusta oli useampia satoja metrejä, jos olisi käynyt huonosti.

Matkalla ohitimme valtavan valaan luurangon, jota oli pakko pysähtyä kuvaamaan ja ihastelemaan. Nähtävää ympärillä oli niin paljon, että halusi vain ehtiä nauttimaan maisemista ja myös taltioimaan ne kameroille. Onneksi täällä ei ollut rajoituksia maissa olevien ihmisten määrissä.

Pingviinejä ja albatrosseja

Ylempänä rinteellä oli valtava kolonna kalliotöyhtöpingviinejä, joita emme olleet vielä edellisillä pysähtymisillä nähneet. Nämä rokkitukat hurmasivat meidät oitis ja vietimmekin jonkin aikaa ihmetellen niiden touhuja. Kanssamatkustajat etenivät jyrkkää rinnettä vielä kauemmaksi, joten mekin lähdimme seuraamaan mitä sieltä löytyisi.

Olimme jo aiemmin nähneet muutamia pesiviä albatrosseja kauempaa, mutta nyt ne olivat todella lähellä. Olin juuri katsonut dokumenttia linnuista ja oli uskomatonta nähdä samanlainen pesä poikasineen aivan silmien edessä.

Parilla albatrossilla oli jo pieni untuvikko pesässään ja yksi rakensi pesää määrätietoisella otteella vieressä. Kerrassaan uskomattomia lintuja. Toisaalla toinen lintu varasti pesätarpeita ja lennätti niitä muualle.

Kuvasimme lintuja jonkin aikaa ja lähetin Ilkan menemään edellä jyrkkää mäkeä, jotta hän saisi itse säädellä vauhtinsa korkeanpaikankammoisena. Pääsimme turvallisesti pingviinien luokse ja ihmettelimme rinteeseen tehtyjä pesiä. Maisemat olivat kuin jostain elokuvasta lampaineen vihreillä niityillä. Sääkin oli uskomattoman hieno.

Menimme samaa reittiä takaisin ja kuvasimme vielä kertaalleen jokaista pingviinilajia ja otimme kuningaspingviineistä 360-videoita. Joku onneton turisti oli hukannut lippiksensä ja se oli lentänyt pingviinien alueelle, joten opas kävi noukkimassa sen sieltä. Olisi tärkeää, ettei rantaan jätetä mitään ylimääräistä. Edes vessassa ei käydä rannassa vaan kaikki tarpeet hoidetaan laivassa.

Saaren omistaja

Juttelimme vielä ennen lähtöä saaren omistajan kanssa. Hän tuli rannalle mukaan autolla ja kertoi samalla, että täällä käy noin 60 risteilijää per kausi. Hän on lammasfarmari ja saa varmasti osansa tuloista myös laivavierailuista.

Ihan kiva omistaa saari, jossa on tuhansia lampaita ja pingviinejä. Saari on Falklandinsaarten neljänneksi suurin, joten heillä oli autot saarella, jotta pääsisivät siellä kätevästi liikkumaan.

Saaren omistajan seurana olleella rouvalla oli myös koira mukana autossa, olipa mukavaa päästä moikkaamaan sitä. Näimme edellispäivänä myös Stanleyssa ensimmäiset koirat pitkästä aikaa ja se lämmitti mieltä.

Tuuli ei ollut yhtään tyyntynyt, ehkä jopa päinvastoin. Yli puolimetriset aallot löivät rantaan ja viisi tai kuusi opasta tekivät kaikkensa, että kumivene pysyisi paikallaan, kun matkustajia kammettiin kyytiin.

Tässä kohtaa saa kyllä olla kiitollinen siitä, että on pitänyt itsestään fyysisesti hyvää huolta, eikä kenenkään tarvitse avustaa tällaisissa tilanteissa. Yhtä vanhempaa rouvaa nostettiin veneeseen kolmen ison miehen voimin, kun hän ei pystynyt ponnistamaan itse kyytiin.

Vinkkinä myös, ettei Antarktiksen matkaa kannata jättää eläkepäiville, jos sellaisesta haaveilee. Fyysisesti hyvässä kunnossa tästä matkasta saa kaiken mahdollisen irti, kun jaksaa liikkua maissa vaihtelevissa maastoissa.

Rantautumiset tehdään paikkoihin, joissa ei ole välttämättä mitään ihmisen rakentamaa. Lumeen tehdään rappuset tilanteen vaatiessa ja avuksi saatat saada kävelysauvat. Kaikki mitä rantaan viedään, tuodaan myös pois.

Viimeinen rantautumispäivä Falklandinsaarilla.

Laiva oli pysäköinyt rauhallisemman lahden poukamaan, eikä edellisyönä keinuttanut juuri ollenkaan. Kävimme aamupalalla, jonka jälkeen haimme passimme takaisin infosta ja vietimme leppoisaa sunnuntaiaamua hytissä. Ilkka katseli aiemmin pidettyjä luentoja tallenteista ja Katri suunnitteli tulevia pakkauksia sekä kirjoitteli muistiinpanoja blogia varten.

Kovaäänisistä kuului hälytysääniä, kun henkilökunta suoritti pelastautumisharjoituksia. On hienoa, että miehistö on tilanteen tasalla, mikäli jotain kävisi. Hurtigrutenilla turvallisuus tuntuu olevan korkealla prioriteetilla ja meillä on ollut läpi reissun fiilis, että meistä pidetään todella hyvää huolta.

Rantautumiset ja veneajelut oli toteutettu niin saumattomalla yhteistyöllä ja osaamisella, että on vaikeaa keksiä mitään korjattavaa tai moitittavaa. Rantautumiset on hoidettu myös hankalissa olosuhteissa todella särmästi, sillä voisi olla kohtalokasta, jos joku tippuisi kylmään veteen.

New Island

Lähdimme lounaan jälkeen kumivenekyydeillä kohti rantaa, saareen nimeltään New Island. Siellä meitä oli vastassa pieni betoninen laituri, johon rantauduimme huomattavasti helpommin kuin edelliselle hiekkarannalle aallokon heiluttaessa kumivenettä.

Tällä saarella oli myös asutusta heti “sataman” kupeessa muutaman talollisen verran. Rannalle oli hylätty suuri laiva ja sen vierestä löytyi saaren pieni museo, jossa myytiin myös matkamuistoja. Talo oli reunustettu mahtavan kokoisilla valaan luilla. Museo kantaa kapteeni Charles Barnardin nimeä, joka hylättiin miehistöineen tälle rannalle heidän pelastamiensa brittiläisten merimiesten toimesta.

Lähdimme kävelemään niittyjen läpi kohti saaren vastarantaa. Ympärillä kasvoi monenlaisia kukkia ja kasveja, joista yksikään ei kuitenkaan yltänyt kovin korkealle. Saaren kasvusto oli selvästi sopeutunut tuuliseen ilmapiiriin. Niityllä oli hanhia poikasineen ja pidimme sopivaa välimatkaa niihin, eivätkä ne häiriintyneet meistä ollenkaan, vaan kuopsuttivat maata rauhassa poikaset lähellään.

Pingviinien ja merilintujen paratiisi

Huomasimme jo kauempaa korkean kallion seinustoilla pingviiniyhdyskuntia. Ne ovat kyllä uskomattoman tarmokkaita kavereita kiipeämään, vaikkei niiden maalla liikkuminen näytäkään kovin ketterältä.

Kivisillä rinteillä asusteli enimmäkseen kalliotöyhtöpingviinejä. Kalliotöyhtöpingviini voi töpöjaloillaan hypätä ja ponnistaa puolet omasta pituudestaan. Se on aika kova suoritus, saa yrittää perässä. Lajin englanninkielinen nimi onkin Rockhopper penguin.

Paikan upeus valkeni meille pikkuhiljaa, kun lähestyimme kallioiden kehystämän rotkon reunalle. Paikka oli täynnä kalliotöyhtöpingviinejä, mustakulma-albatrosseja sekä etelänmerimetsoja, jotka pesivät lähes sulassa sovussa rotkon rinteillä.

Pingviineillä oli aika vaatimattomat pesät, osa näytti vain hautovan poikastaan ilman sen suurempaa pesää ympärillä. Albatrossien pesät taas olivat hyvin taidokkaasti rakennettuja, kuin saviruukkuja siistine reunoineen. Muutamista niistä pilkisti pieniä suloisia untuvikkoja.

Mitä aiemmista luontodokumenteista on tullut havainnoitua, niin elämä on aika julmaa näillä alueilla. Jos poikanen tippuu pesästä tai erkanee vanhemmistaan, on sillä aika heikot mahdollisuudet selvitä. Onneksi näimme pääasiassa uusia elämänalkuja ja iloisia perhetapahtumia.

Kalliolla pesivien pingviinien joukosta löytyi myös harvinaisempi pariskunta, sillä kalliotöyhtöpingviinien joukkoon oli eksynyt yksi “oranssitukkainen” kultatöyhtöpingviini ja kuulimme myöhemmin oppailta, että näiden kahden eri lajin yksilön välillä oli käynyt iloinen perhetapahtuma.

Meteli ja liikenne oli jatkuvaa. Albatrossit kaartelivat ympäriinsä ja tekivät kierroksia rotkon muotoa myötäillen laskeutuessaan. Toiset linnut eivät niistä hätkähtäneet vaan nököttivät pesiensä päällä kaikessa rauhassa. Välillä pingviinit ottivat matsia keskenään ja niissä taidettiin saada aika nopeasti selvyys, että mikä on kenenkin reviiriä.

Tätä luontodokumenttia olisi voinut seurata vaikka kuinka kauan. Ainoa haittapuoli oli haju ja saimme niskaamme pienen sadekuuron, joka taisi olla ainoa koko reissulla rantautumisten aikana.

Jätimme haikeina pingviinit ja muut merilinnut pesimään. Kiersimme vielä pikaisesti museon ja otimme kuvia haaksirikkoutuneesta aluksesta. Sitten meidän olikin aika siirtyä takaisin laivaan kumiveneen kyydissä. Huuhtelimme kengät hyvin rannassa ja vielä laivaan saapuessamme.

Saappaat astuvat maahan seuraavan kerran Antarktiksella, joten emme halua välittää sinne mitään ylimääräistä kenkien pohjissa.

Rantautumisten määrä risteilyllä

Meillä oli ollut aivan uskomaton tuuri näiden rantautumistemme kanssa. Antarktikselle teimme viisi rantautumista ja Falklandinsaarille kolme. Edellisellä risteilyllä Antarktiksella oli pystytty rantautumaan kuulemma vain kaksi kertaa, koska sääolosuhteet olivat olleet niin huonot.

Ehkä tästä kannattaa napata vinkiksi se, että lähtee risteilylle vasta joulukuun puolen välin jälkeen, jolloin on suurin mahdollisuus, että alueet ovat sulia ja mm. valaita näkyy enemmän.

Laivalla kävimme juttelemassa virolaisen Krislinin kanssa, joka on Hurtigrutenin risteilykonsultti. Hän tuli laivaan samaan aikaan meidän kanssamme ja jää vielä seuraavalle risteilylle. Sitten hän käy kotonaan ja tulee vielä kolmelle uudelle risteilylle. Mukavanoloinen duuni kyllä hänelläkin, ihan kiva päästä viidesti Antarktikselle.

Oppaat ja koko laivan henkilökunta olivat kaikki ihan uskomattoman ammattitaitoisia ja ystävällisiä. Jokaisella oli selkeä tavoite tehdä matkasta meille kaikille ikimuistoinen ja siinä he onnistuivat täydellisesti.

Meille oli järjestetty illaksi vielä risteilyn muisteluhetki, jossa oppaat kertoivat omat parhaat palansa ja myös kapteeni miehistöineen kävi tervehtimässä matkustajia. Mukanamme ollut valokuvaaja Espen Mills oli tehnyt aivan huikean videon matkastamme muistoksi ja saimme vielä myöhemmin lisää kuvamateriaalia matkalta.

Viimeinen meripäivä ja valmistautuminen risteilyn päätökseen

Saimme viimeisenä meripäivänä hytin ovelle kirjeet, joissa olivat värilliset laukkutägit sekä ohjeet laivasta poistumiseen. Laukut täytyi jättää jo edellisiltana hytin ulkopuolelle, josta ne toimitettiin keskitetysti lentokentälle. Meidän vuoromme poistua laivasta olisi aamulla kahdeksan jälkeen ja meille jäisi vielä muutama tunti aikaa liikkua Ushuaiassa ennen kuljetusta lentokentälle.

Söimme rauhassa aamupalan ja kävimme palauttamassa lainassa olleet kumisaappaat takaisin. Samalla luovuimme hihaan kiinnitettävistä tarralapuista, joiden avulla meidät oli ryhmiteltu laivassa alueen eläinten mukaan.

Kävimme kuuntelemassa luennon Islannista ja Huippuvuorista, lisäksi osallistuimme ilmastonmuutos -keskusteluun, jossa kävi hyvin selväksi, että aihe on todella monisyinen ja haastava myös aihetta tarkemmin tutkiville tahoille.

Maksoimme loppulaskumme risteilystä, joka oli noin 500 euroa. Se piti sisällään kaksi 79 euron arvoista retkeä Falklandinsaarilla, koronatestit ennen lähtöä 65 euroa/kpl sekä virvoitus- ja alkoholijuomia laivan muista kuin ruokaravintoloista. Ruokailun yhteydessä nautitut alkoholijuomat sisältyivät risteilyn hintaan.

Viimeinen risteilypäivä oli sujunut ehkä vähän jopa haikeissa fiiliksissä. Matka oli ollut uskomattoman hieno ja kaikki oli sujunut moitteettomasti meidän näkökulmasta. Sää olisi voinut olla mitä tahansa ja me saimme kauniita aurinkoisia päiviä lähes joka pysähdykselle. Drakensalmella olisi voinut myrskytä ihan huolella, mutta pääosin seilasimme suht siedettävissä aallokoissa. Vain yhtenä aamuna Falklandinsaarten ympärillä oli kovempaa merenkäyntiä.

Näimme enemmän pingviinejä kuin uskalsimme koskaan toivoa ja meillä oli tuuria myös lajien kanssa, sillä bongasimme seitsemän eri lajia, kun kolmekin olisi ollut jo aika hyvin!

Tämä reissu jää kyllä muistoihin todennäköisesti kaikkien aikojen parhaana matkana, josta on vaikeaa pistää paremmaksi.

Matkamme jatkui takaisin Buenos Airesiin, jossa oli risteilymme päätöspäivänä, eli 20.12. juhlittu Argentiinan joukkueen jalkapallon maailmanmestaruutta noin viiden miljoonan ihmisen voimin. Juhlan kunniaksi kansalaisille myönnettiin vapaapäivä. Tämä sekoitti myös meidän lentoaikataulumme, mutta ei onneksi muutaman tunnin viivästystä pahemmin.

Vieraile Falklandinsaarilla 360-videoiden avulla

Lue myös muut artikkelimme tältä matkalta​