Antarktiksen risteilymme reitti koukkasi loppumatkasta vielä Falklandinsaarten kautta. On myönnettävä, että etukäteen hieman mietitytti, mitä kiinnostavaa siellä mahtaa olla.
Vaikka häikäisevän upealla Antarktiksella olisi totta tosiaan viettänyt mieluusti aikaa mahdollisimman pitkään, oli sieltä kuitenkin joskus lähdettävä. Eikä Falklandinsaaret loppujen lopuksi suinkaan olleet pettymys!
Kuten olimme jo aiemmin ehtineet tottua, järjestettiin Roald Amundsenilla päivittäin useampiakin luentoja eri aiheista. Antarktikselle mennessä ja vielä siellä ollessamme luennot painottuivat enimmäkseen Antarktiksen eläimistöön, valaanmetsästykseen ja ilmastonmuutoksen vaikutuksiin Antarktikseen ja muihin suuriin jäätikköalueisiin, sekä sitä kautta koko maailmanlaajuiseen ilmaston lämpenemiseen.
Laivan suunnattua kohti Falklandinsaaria, oli ensimmäisenä edessä kaksipäiväinen Drakensalmen ylitys. Luennoilla kerrottiin Falklandinsaarten eläimistä ja luonnosta, mutta eräs mielenkiintoisimmista oli chileläisen oppaamme Lucianon pitämä esitys Falklandin sodasta ja erityisesti asioista, jotka siihen johtivat.
Falklandin sota 1982
Falklandin sota käytiin vuonna 1982 ja se kesti kaksi kuukautta. Olin toki kuullut sodasta aiemminkin, mutta mitään kovin perinpohjaista en siitä tiennyt ennalta. Olikin mielenkiintoista saada kuulla näin syvältä taustoista ammentava kertomus chileläiseltä, joka oli katsellut tilannetta ikään kuin ulkopuolelta, mutta kuitenkin melko läheltä.
Falklandinsaaret löydettiin länsimaisten löytöretkeilijöiden toimesta 1500-luvun lopulla. Suurin piirtein samoihin aikoihin, mutta eri puolille saaria toisistaan tietämättä, sinne perustivat siirtokuntansa niin britit, ranskalaiset sekä espanjalaiset.
Hieman vuorotellen saarten hallintaoikeudesta vuoroin luovuttiin ja taas lunastettiin takaisin näiden kolmen maan välillä ristiin ja rastiin. Lopulta saaret lakkasivat kiinnostamasta kovasti ketään, mutta virallisesti ne jäivät kuulumaan Britannialle.
Saarille oli jo ehtinyt asettua pitkäaikainen brittiläinen siirtolaisyhdyskunta 1900-luvulle tultaessa. Ilmeisesti Falklandinsaarten kylmät ja kosteat tuulet olivat briteille tuttuja ja kotoisia. 1900-luvun loppupuolelle tultaessa tilanne Falklandinsaarten herruudesta alkoi kuitenkin kiristyä Argentiinan ja Britannian välillä.
1900-luvulla oli Argentiinan presidenttinä toiminut kahdessa eri jaksossa Juan Perón. Hänen suosionsa presidenttinä alkoi hiipua ja hänen kansan suuresti rakastama vaimonsa Eva ‘Evita’ Duerte Perón kuoli.
Juan Perón vietti vuosia maanpaossa juonien itsensä takaisin presidentiksi vuonna 1973, mutta kuoli itse heinäkuussa 1974. Juan Perónin uusi vaimo Isabel otti presidentinviran hoidettavakseen seuraavaksi pariksi vuodeksi.
Evita Perón oli niin pidetty, että edelleen Perónit nauttivat jonkinlaisesta unelmien presidenttiparin statuksesta. Evitan ja Juanin profiilikuvat löytyvät muun muassa keskeiseltä paikalta Buenos Airesin keskusaukion pilvenpiirtäjien kyljestä ja heidän valokuviaan ja erilaisia patsaita voi nähdä siellä täällä kautta Argentiinan.
Evitan tarinasta on tehty samanniminen elokuva vuonna 1996, jossa pääosaa esittää poptähti Madonna. Leffa on kyllä katsottu, mutta en muista miten uskollinen se on historialle.
Vuonna 1976 Jorge Videla nousi sotilasvallankumouksen myötä Argentiinan johtoasemaan, mutta paikka oli tuulinen ja kansa oli hankala pitää tyytyväisenä. Valtakunnan johtajan paikka vaihtuikin muutamaan kertaan lyhyen ajan sisällä lopulta sotaan johtavan tyytymättömyyden lisääntyessä.
Vuonna 1981 diktaattorin paikan otti Leopoldo Galtieri. Johtaakseen kansan huomion muualle, sekä vauhdittaakseen kansakunnan taloutta, Galtieri päätti järjestää kahnauksia naapurimaidensa kanssa.
Argentiina ajautui ensin miltei sotaan Chilen kanssa kiistoista muutamien pikkusaarten hallinnasta Beaglensalmessa. Selvittyään täpärästi tästä Galtieri keksi yllättäen kiinnostua Falklandinsaarista.
Mainittakoon tässä kohtaa, että kautta historian vielä tähän mennessä, ei Argentiina missään vaiheessa ollut osallistunut Falklandinsaarten asuttamiseen tai miehitykseen, eikä myöskään millään tavalla ollut osallisena missään kiistoissa sen “omistajuuden” suhteen. Saaret nyt sattuivat vain kätevästi sijaitsemaan Argentiinan edustalla, joten olihan niihin perusteltavissa oleva halu hallintaoikeuteen.
On kyllä totta, että saarten lähivedet ovat tärkeitä kalastusalueita, mutta Argentiinalla ei ole ollut koskaan mitään pysyvää jalansijaa saarilla. Itseasiassa saaret olivat täysin asuttamattomat kun britit, ranskalaiset ja espanjalaiset toisistaan tietämättöminä perustivat ensimmäiset siirtokuntansa.
Vaikkei kolonialismi enää nykypäivänä oikein kestä eettistä tarkastelua, Falklandinsaarilla ei kuitenkaan sentään poljettu minkään alkuperäisväestön oikeuksia.
Leopoldo Galtierin ovela harhautus toimikin, kunnes Argentiina otti ankarasti selkäänsä briteiltä sodassa. Sodassa vastakkain olivat köyhän Argentiinan maanviljelijät vailla kokemusta sotimisesta, ja toisaalta yhden koko maailman suurimman sotilasmahdin koulutettu armeija uusimpine aseineen.
Britannia joutui operoimaan toimintaansa miltei 13.000 kilometrin päästä, mutta silloinen pääministeri Margaret Thatcher oli raudanluja johtaja ja ohjaili sodan lopputuloksen Britannialle voittoisaksi. Sota kesti kaikkiaan 74 päivää ja vaati noin 900 henkilön hengen.
Galtierin valtakausi päättyi pian häviön myötä. Hän erosi tehtävistään, vetäytyi syrjään piiloonsa maaseudulle ja Argentiina palasi lopulta takaisin demokratiaan vuonna 1983.
Falklandinsaarten pääkaupungin Stanleyn pääkadun varrella voi nähdä useita muistomerkkejä ja patsaita. Sota on edelleen hyvässä muistissa asukkailla ja tuoreita kukkia löytyi meidänkin käyntimme aikana muistomerkkien juurelta.
Lue myös muut artikkelimme tältä matkalta
Falklandin sota – tutkimusmatka menneisyyteen
Etelä-Atlantilla sijaitsevat Falklandinsaaret ovat olleet kiistanalainen alue, jonka hallinnasta ovat sotineet keskenään Argentiina ja Iso-Britannia.
Upeat Falklandinsaaret – kuin suoraan luontodokumentista
Falklandinsaaret osoittautuivat todelliseksi luontokohteeksi, sillä saarella on erittäin rikas eläimistö pingviinien ja muiden lintulajien osalta.
Monipuolinen Antarktis – tutustu mantereen ainutlaatuiseen luontoon
Antarktis yllätti meidät paitsi uskomattoman kauniilla luonnollaan, myös monimuotoisuudellaan. Esittelyssä Antarktiksen kauneimmat rantakohteet!
Etelämanner – 6. maanosa valloitettu!
Jokainen Etelämantereen risteily taitaa olla erilainen. Sääolot määräävät aina minne ja miten rantautumiset onnistuvat. Meitä suosi satumainen onni!
14 päivän risteily Antarktikselle
Tutkimusristeily Antarktikselle oli uskomattoman hieno kokemus ja elämys, jota emme unohda varmasti koskaan.
14 comments
Ne luennot olivat tosiaan todella kiinnostavia ja hyviä, ja niitä kuunteli aina mielellään. Ainakin meidän Matkalla ne olivat myös todella suosittuja. Koska me ei Falklandinsaarilla omalla risteilyllä käyneet, ei meillä ollut myöskään aihetta käsitteleviä luentoja. Mutta tosiaan, kieltämättä kuulostaa mielenkiintoiselta.
Kiitos kommentista, Mikko!
Kyllä luennot olivat tosi suosittuja myös meidän risteilyllämme. Mutta koska niitä pystyi seuraamaan myös hytistä, moni teki varmasti niin mahdollista koronatartuntaa välttääkseen.
Oli kiva, että luennot kertoivat aina sopivasti niistä eläimistä joita tulisimme seuraavaksi näkemään, tai seuraavan päivän kohteesta jos siihen liittyi jotain erityistä. Ylipäätään ohjelma laivalla oli todella hyvin suunniteltua ja toteutettua. Tyhjiä hetkiä oli päivässä lopulta varsin vähän! 🙂
Kiitos muistoja herättävästä postauksesta! Toinen lapsemme oli vuoden vanha, kun Falklandin sotaa käytiin. Jo silloin ajattelin, että mitä jos sotaa käytäisiin taas Euroopassa. 1982 oli kaksi kovin erisuhtaista maata vastakkain, nyt tilanne on vähän toinen. Voi kun saisimme olla rauhan ajassa!
Juha
Kiitos kommentista, Juha!
Elämme ikäviä aikoja. Eipä tähän oikein muuta osaa sanoa, kuin toivoa, että ihmiskunta oppisi elämään sovussa.
Olipa mielenkiintoinen ja informatiivinen postaus 🙂 Mä en ollut syntynyt Falklandin sodan aikaan, joten siitä ei luonnollisesti ole muistikuvia. Enkä muista, että koulussakaan siitä olisi puhuttu vuosikymmeniä myöhemmin….
Kiitos kommentista, Eveliina!
Eipä tuo Falklandinsota tainnut silloin, eikä varsinkaan nyt enää kovin paljoa eurooppalaisten elämää koskettaa. Korkeintaan jossain määrin brittien. Sinänsä kyllä ymmärrän heidän halunsa puolustaa siirtokuntaansa. Olihan siellä jo asustettu useamman sukupolven ajan kaikessa rauhassa.
Hmm, en oo itekään varma oonko kuullut tästä aiemmin mut ehkä jotenkin tuo nimi on tuttu! Jotenkin sitä ajattelee omissa mielikuvissaan, että jossain kaukaisella saarella keskellä merta, olisi rauhallista ja kaikki hyvin, mutta nähtävästi pienilläkin saarilla voi syttyä sota 😀
Kiitos kommentista, Elina!
Niinhän sitä voisi kuvitella. Tuon oppaamme juttujen perusteella koko sota olikin aika keksimällä keksitty homma. Jonkun kanssa piti päästä vähän kärhämöimään, jotta saatiin huomio vähän pois omasta kurjuudesta ja nousevasta kapinamielialasta.
Hämmentävästi ei mitään muistikuvaa ko. sodasta. Epäilempä, että saattaa olla, että kymmenvuotiaat tuolla puolen maailmaa eivät ehkä selkeästi pidempikestoisesta tämän hetken Euroopan sodastakaan tiedä?!
Kiitos kommentista, Mari!
En kyllä osaa arvailla miten hyvin argentiinalaislapsilla on tiedossa Euroopassa parhaillaan käynnissä oleva sota ja levottomuudet. Oman vierailumme aikana vasta saavutettu futismestaruus peitti ja tukahdutti aivan kaiken muun alleen. 😀
Nyt on tietoa ja uutisia kenen tahansa saatavilla aivan toisella tavalla kuin vielä 40 vuotta sitten. Toisaalta, voiko olettaa lapsen tai hieman vanhemmankaan olevan aivan erityisen kiinnostunut maapallon toisella puolella tapahtuvista asioista. Kyllä ne varmasti aika kaukaisilta ongelmilta tuntuu.
Muistan Falklandin sodan ja minusta oli väärin, että britit hallitsivat alueita toisella puolella planeettaa. Mutta tosiaan, Falklandin saaret kuuluvat niihin harvoihin paikkoihin, mitkä olivat täysin asumattomia ennen kuin länsimaalaiset ne löysivät. Se tekee myös Falklandin saarista kutakuinkin historiattomia.
Kiitos kommentista, Stacy!
En oikein itsekään osaa päättää millä puolella tässä asiassa pitäisi olla. Siirtomaahommelit tuntuvat aika ikäviltä asioilta ja jotenkin niiden kuvittelisi jääneen jonnekin vuosisatojen taa. Mutta onhan niitä, eikä Britannia siihen yksin syyllisty.
Tuo, että Falklandinsaaret olivat alunperin asuttamattomat tekee siitä silmissäni kuitenkin kenties vähiten väärältä tuntuvan siirtomaan. Argentiinan hyökkäys taas tuntuu aiheettomalta, tarpeettomalta ja epäreilulta. Arvelivat varmaan vain veneilevänsä paikalle ja valloittavansa saaret vähän samaan tyyliin kuin Putin arveli marssivansa Kiovaan.
Oli uskomaton voimannäyte, että Britannia pystyi puolustautumaan toiselta puolelta maapalloa.
Niin tai näin, sotiminen saa kyllä pahalle mielelle.
Kävimme Argentiinassa olisiko ollut 2011 ja silloin Buenos Airesissa näkyi kaikkialla äitien mielenilmaisuja vielä tuon sodan jäljiltä ja seinämaalauksia tyyliin Malvinas on meidän. Silloinkin oli vähän pakko kaivaa vähän tietoa tuosta konfliktista, vaikka se kovin kaukaiselta Suomessa aikoinaan tuntuikin.
Kiitos kommentista, Pirkko!
Kyllä noita erilaisia seinämaalauksia ja virallisempiakin plakaatteja ja muistomerkkejä oli tosiaan siellä täällä pitkin Argentiinaa. Onneksi käytiin risteilyllä (ja Falklandinsaarilla) heti reissun aluksi, koska en olisi kyllä tuota Malvinasia hoksannut edes yhdistää Falklandinsaariin ilman tätä johdattelua.
Aihe on toki siellä ihan fyysisestikin paljon lähempänä kuin meitä suomalaisia. Silti hieman ihmetyttää miten syviä tunteita asia paikallisissa näyttää edelleen herättävän.