Lähes kuukauden mittainen Etelä-Amerikan ja Antarktiksen matkamme alkoi olla loppusuoralla ja olimme varanneet Buenos Airesiin majoituksen kahdeksi yöksi reissumme päätteeksi, jotta ehtisimme tehdä vielä päiväreissun Uruguayn puolelle.
Olimme rakentaneet aikataulumme ja reittimme omatoimisesti, joten jos joku suunnitelmistamme olisi pettänyt, olisi Uruguay ollut helppoa tiputtaa listalta pois ja silti meillä olisi ollut hyvin pelivaraa paluulennollemme.
Aikatauluamme horjutti eniten Argentiinan jalkapallon maailmanmestaruus, joka viivästytti yhtä lennoistamme muutamilla tunneilla. Brasiliasta ehdimme pois juuri ennen jalkapallosuuruus Pelén menehtymistä, joka aiheutti siellä kolme päivän maansurun.
Päiväretken suunnittelu Uruguayhin
Olimme kartoittaneet etukäteen lauttayhtiöt ja lukeneet Matkalla Missä Milloin -blogista, että päiväretki Colonia del Sacramentoon on hyvinkin helposti tehtävissä Buenos Airesista. Niinpä varasimme liput netistä lautalle vielä ollessamme Rio de Janeirossa, eli noin pari päivää ennen suunniteltua lauttamatkaa.
Olisimme voineet ostaa liput jo huomattavasti aiemmin, mutta emme saaneet täyttä selvyyttä peruutusmahdollisuuksista. Päätimme siis jättää lippujen oston tähän vaiheeseen, jolloin olimme enää yhden lennon päässä Buenos Airesista.
Colonia del Sacramento valikoitui kohteeksemme sen vuoksi, että sinne oli lyhyempi lauttamatka kuin Montevideoon ja se oli näin sopivampi päiväkohteeksi. Kohteeseen operoi kolme eri lauttayhtiötä, joista päädyimme Buquebussiin. Hintaa päivälipuille tuli noin 100 euroa/henkilö.
Kohti terminaalia
Saavuimme Buquebussin terminaaliin hyvissä ajoin, pari tuntia ennen lautan lähtöä. Olimme ensimmäisten joukossa ja ehdimme istua vain hetkeksi kahvikupposten ääreen, kun terminaaliin olikin ilmestynyt jo pitkä jono.
Siirryimme hotellissa printattujen lippujen sekä passien kanssa tiskille, josta saimme lauttaliput. Tiskille olisi voinut jättää myös matkatavaroita, jos sellaisia olisi ollut mukana.
Turvatarkastus ja passeihin leimat
Lippujen kanssa siirryimme terminaalin yläkertaan, jossa sijaitsi turvatarkastus sekä passintarkastus ensin Argentiinan tiskillä, jossa meistä otettiin jo aiemmilla rajanylityksillä tuttu valokuva sekä sormenjälki. Sen jälkeen siirryimme viereiselle Uruguayn tiskille, jossa saimme passeihimme leimat.
Siirryimme seuraavaan lähtöhalliin, johon alkoi muodostua pitkä jono, joka kiemurteli ympäri hallia. Liityimme saman tien jonon jatkoksi ja saimme sen ansiosta myös lautassa hyvät istumapaikat.
Terminaali oli kaikin puolin siisti ja prosessi siirtymisten suhteen selkeä. Kahvila sekä vessat löytyivät helposti ja osa henkilökunnasta puhui myös englantia, joten lähtökokemus oli oikein miellyttävä.
Lauttamatka
Lautalla oli kahvila sekä tax free -myymälä ja runsaasti istumapaikkoja, jotka täyttyivät nopeasti. Lisäksi business-matkustajille oli omat tilat, joihin olisi ollut saatavilla hieman arvokkaammat liput.
Tax free -myymälässä oli hyvin samantyylinen valikoima kuin lentokenttien myymälöissä ja hinnatkin olivat myös sen mukaiset; esimerkiksi suklaalevy maksoi 10 dollaria.
Lauttamatka kesti noin puolitoista tuntia ja olimme Uruguayn puolella puolenpäivän aikaan. Mietimme myös mahdollisuutta käydä sieltä käsin Montevideossa autolla, jolloin matkaa olisi tullut noin 200 kilometriä suuntaansa, mutta tähän aikataulumme ei taipunut.
Buenos Airesista lähti lauttoja myös suoraan Montevideoon ja lauttamatkan kesto olisi ollut vajaat neljä tuntia per suunta. Lentäen perille olisi päässyt noin tunnissa.
Saapuminen Colonia del Sacramentoon
Pääsimme kohtalaisen täydeltä lautalta ulos terminaaliin ja siirryimme laukkujen noudon kautta vielä passintarkastukseen. Näistä pisteistä selvisimme kuitenkin läpi noin kymmenessä minuutissa ja oli aika lähteä tutustumaan tähän uuteen maahan ja kaupunkiin.
Colonia del Sacramento oli todella rauhallinen, miltei unelias paikka. Tämä oli täysi vastakohta Buenos Airesin hektiselle menolle ja oikeastaan aivan täydellinen viimeisen päivän hengähdyspaikka vauhdikkaalle matkallemme.
Nähtävyydet
Suuntasimme kohti vanhaa kaupunkia sykomoriviikunapuiden reunustamia tunnelmallisia kujia pitkin. Meillä ei ollut tarkempia suunnitelmia kohteen varalle vaan tutkimme uteliaina eteen tulevia paikkoja.
Colonia del Sacramenton historiallinen vanhakaupunki on nimetty Unescon maailmanperintölistalle vuonna 1995. Kaupunginosa on melko pieni, vain muutaman korttelin levyinen ja kilometrin pituinen, joten tärkeimmät nähtävyydet löytyvät väkisinkin.
Vanha majakka kohoaa valkoisena lähellä niemen kärkeä ja näkyy jo satamaa saavuttaessa. Otimme sen summittaiseksi kiintopisteeksemme, ja matkalla osuimme Puerta de la Ciudadelan nostosillalle. Sillan ja portin kautta oli aikoinaan ainoa pääsy sisään kaupunkiin vallihaudan yli.
Niemen molempia laitoja reunustivat vanhat linnoitukset, Bastion del Carmen ja Bastion de San Miguel.
Aurinko paistoi miltei pilvettömältä taivaalta, ja lämpötila alkoi kohota todella kuumaksi. Onneksi päivän ohjelmaan ei oltu suunniteltu kireätahtista vierailua useissa toinen toistaan tärkeämmissä kohteissa, vaan saatoimme vaeltaa miltei vailla päämäärää omaan tahtiimme eteenpäin.
Paikallista käsityöolutta
Lyhyen mutta korventavan kuvaussession päätteeksi sulkesimme yhteistuumin matalasta holvikaaresta pimeään kellariin, jonka ovella kutsuvasti riippui kyltti lupaillen paikallisia käsityöoluita.
Buen Suspiro osoittautui sisältä varsin viehättäväksi ja mukavan viileäksi pieneksi baariksi. Ruokaakin olisi ollut tarjolla, mutta meille riitti sillä hetkellä juomat. Jääkaapista löytyi mystisiä käsityöoluita, joita ei turhaan oltu koristeltu prameilla etiketeillä tai edes viivakoodeilla. Kyse oli tosiaan hyvin pienen tuotannon panimon tuotteista. Siis suorastaan aarreaitta!
Kaupungin historiaa
Jatkoimme matkaa kohti niemenkärjessä nököttävää kirkkaan valkoista majakkaa. Majakka on rakennettu entisen nunnaluostarin raunioille 1800-luvun lopulla ja se on pelastanut olemassaolonsa aikana lukemattomien merimiesten henkiä.
Paraguayn päiväreissulla ylittämämme Paraná-joki yhdistyy Uruguay-joen kanssa ja laskee Argentiinan ja Uruguayn rajalle muodostaen Atlantin valtameren voimakkaiden tuulten kanssa vaarallisen “merimiesten helvetiksikin” kutsutun Rio de la Platan estuaarin.
Lounashetki
Tässä vaiheessa tutustuminen uruguaylaiseen keittiöön alkoi kiinnostaa molempia. Valitettavasti näkemämme perusteella kaupungissa ravintoloita oli melko harvakseltaan. Niemenkärjestä löytyi muutamia, jotka tuntuivat kuitenkin olevan joko kiinni tai täynnä asiakkaita.
Aivan autenttista uruguaylaista ravintolaa ei tuntunut löytyvän etsimälläkään, joten nälän pakottamina päätimme mennä syömään pizzat Mojito-ravintolassa. Kun ruokalistalta oli löytynyt molemmille jotain sopivaa, ilmeni että maksu onnistuu ainoastaan käteisellä. Lähdimme siis takaisin kaupungille.
Käteistä etsimässä
Lähin pankkiautomaatti sijaitsi parin korttelin päässä paikallisessa pankkirakennuksessa, joka olikin odottamattoman mielenkiintoinen elämys. Pankkisalin ovella seisoivat aseistetut vartijat ja tiskien edessä ihmiset asioivat kuin vielä 80-90-luvun vaihteessa kotisuomessa.
Nostimme automaatista 1500 Uruguayn pesoa, eli noin 35 euroa. Tällä saimme syödä pizzat ja juoda limut ja oluet ravintolassa, ja vielä jäi hieman rahaa ylikin. Valitettavasti niin pizzat kuin olutkin tuottivat pettymyksen.
Uruguayn hintatasosta on vaikea arvioida näillä kokemuksilla mitään, mutta kalliiltahan tuo tuntui. Toisaalta Uruguay on yksi Etelä-Amerikan vauraimpia valtioita.
Lähdimme palailemaan takaisin kohti lauttarantaa toista, hieman vilkkaampaa katua pitkin. Ulkomailla on erityisen mielenkiintoista päästä käymään aivan tavallisessa paikallisessa ruokakaupassa. Niinpä päätimme vierailla yhdessä sellaisessakin. Mitään erityistä mainittavaa ei kyllä tästä jäänyt, vaan kauppa oli harmillisen tavallinen pieni ruokakauppa.
Pian löysimme itsemme sataman vierestä ja taskussa polttelivat loput Uruguayn pesot. Päätimme käydä paikallisella huoltoasemalla ostamassa jäätelöt. Huoltoasemalta löytyi suureksi riemastukseksi vielä jääkaapillinen kylmää olutta ja sieltä jännittävä paikallinen appelsiini IPA.
Paluu lautalle
Lähdimme takaisin kohti lauttasatamaa hyvissä ajoin kolmen jälkeen (lauttamme lähti klo 17) ja se oli oikein hyvä ratkaisu, sillä terminaalissa oli jo pitkät jonot maahantuloselvitykseen.
Yläkertaan oli jo myös muodostunut todella pitkä jono lauttaan, joka muotoutui vielä sekavasti uudelleenkin. Toisen yhtiön lautta oli juuri lähdössä, joten sen kyytiin kuuluteltiin vielä viimeisiä matkustajia. Lauttoihin siis mahtuu satoja ihmisiä, joten on hyvä varata aikaa siirtymisiin.
Pääsimme muiden mukana kyytiin ja lautta irtosi satamasta jopa hieman etuajassa. Tällä kertaa saimme rauhallisemmat ikkunapaikat, joten paluumatka sujui mukavasti maisemia katsellessa.
Passintarkastus Argentiinan päässä
Argentiinan päässä passintarkastus oli saatu käsittämättömään ruuhkaan, ja meillä meni lähes tunti, että pääsimme ulos tukalan kuumasta terminaalista. Olisimme keksineet tälle ajalle parempaakin käyttöä, mutta ei auttanut kuin odottaa.
Vihdoin tiskille päästyämme meistä otettiin jo ties kuinka monennen kerran niin sormenjälki kuin kasvokuvakin. Argentiinan rajajärjestelmän automatiikassa voisi olla toivomisen varaa toistuvien maahantulotarkastusten osalta.
Ensimmäinen taksihuijausyritys
Satamassa saimme eteemme taksikuskien muurin ja kun kysyimme yhdeltä matkan hintaa kuuluisalle El Ateneon kirjakaupalle, hän rustasi laskimeensa käsittämättömän 2800 peson, eli noin 10 dollarin hinnan.
Olimme jo sen verran ajelleet takseilla, että tämä summa nostatti melkein tahattoman naurunpurskahduksen, sillä se oli moninkertainen normaalitaksaan verrattuna. Saimme kuitenkin pidäteltyä reaktiomme, kiitimme kohteliaasti ja jatkoimme matkaa.
Löysimme noin 100 metrin päästä toisen taksin, joka vei meidät kohteeseemme 600 peson hinnalla. Kannattaa siis varmistaa, että matkustaa takseilla, joissa on mittari päällä. Kerromme liikkumisesta Buenos Airesissa enemmän sen omassa artikkelissaan.
Vaikka maahantulomuodollisuuksiin ja jonotteluihin meni yhteensä kolmisen tuntia aikaa, oli kokemus silti kannattava ja suosittelemme ehdottomasti piipahtamaan myös Uruguayn puolella. Mikäli aikaa on enemmän, oli Colonia del Sacramentossa heti sataman kupeessa hotelleja ja tosiaan matka Montevideoon taittuu sieltäkin helposti lyhyiden välimatkojen ansiosta.
Vieraile Colonia del Sacramentossa 360-videoidemme kautta
Lue muut juttumme tältä matkalta
Uruguay – Päiväretki Colonia del Sacramentoon
Teimme päiväretken Colonia del Sacramentoon Buenos Airesista. Se sopi rauhallisen tunnelmansa ansiosta hyvin hektisen reissumme päätökseksi.
Rio de Janeiro – Copacabanan sykkeessä
Rio de Janeiro tunnetaan kuuluisasta Copacabanan hiekkarannastaan. Sen varrelle mekin majoituimme visiitillämme juuri ennen vuodenvaihdetta.
Päiväretki Paraguayn Monday Falls -putoukselle
Monday Falls -vesiputous on noin 45 metriä korkea ja 120 metriä leveä. Se sijaitsee Paraguayn pohjoisosassa lähellä Brasilian rajaa.
Iguassun putoukset – Etelä-Amerikan TOP 1 luonnonnähtävyys
Iguassun putoukset ovat yhdet maailman suurimmista ja upeimmista vesiputouksista. Ne sijaitsevat Brasilian ja Argentiinan rajalla Etelä-Amerikassa.
Buenos Aires – Jalkapallohuuman keskellä
Buenos Aires on Etelä-Amerikassa sijaitseva suurkaupunki ja Argentiinan pääkaupunki. Sieltä alkavat myös usein seikkailut Antarktikselle.
Upeat Falklandinsaaret – kuin suoraan luontodokumentista
Falklandinsaaret osoittautuivat todelliseksi luontokohteeksi, sillä saarella on erittäin rikas eläimistö pingviinien ja muiden lintulajien osalta.
14 päivän risteily Antarktikselle
Tutkimusristeily Antarktikselle oli uskomattoman hieno kokemus ja elämys, jota emme unohda varmasti koskaan.
4 comments
Mukavaa, että teilläkin oli miellyttävä piipahdus Uruguayssa. Sen sijaan huijaukset ja niiden yritykset ovat aina ikäviä. Itselle ei tule mieleen, että yhtään taksihuijausta tai sellaisen yritystä olisi sattunut omalle kohdalle. Rahaa sen sijaan on annettu väärin takaisin ja joskus sellainen on tullut huomattua vasta jälkikäteen, eli huijaus siis onnistui.
Kiitokset linkityksestä!
Kiitos kommentista, Mikko!
Colonia del Sacramento oli tosiaan mukava rauhallinen pysähdys. Kivan oloinen pikkukaupunki.
Huijarit ovat kyllä aika ikävä ammattikunta. Ja paras huijaushan on se, että uhri ei edes tajua tulleensa huijatuksi. Kyllä niitä varmasti sattuu itse kunkin kohdalle.
Meillä kerran Miamissa taksikuski oli antamassa aika härskisti liian vähän rahaa takaisin. Olin vielä tipannut aika mehevästi. Laskin sille siinä pariinkin kertaan eri tavalla todistaen, että sen laskelmat on pielessä ja lopulta se ymmärsi, ettei tällä kertaa huijaus taida mennä selittelemällä läpi. Harmi etten tajunnut samalla perua tippejäni. Se kaveri ei kyllä niitä lopulta olisi ansainnut.
Huijaukset kurja juttu,mutta ihanat kuvat ja kiva lukea Uruguayn reissustanne.Tukee ikävä Etelä-Amerikkaa(asuin muutaman vuoden Venezuelassa ja myös Perussa tumi vietettyä miutama kk)
Kiitos kommentista, Jael!
Onneksi tämä moninkertainen taksin hinta nyt ei ollut kovin paha huijaus. Kyse vain muutamista euroista, emmekä tähän edes langenneet. Kyse on kuitenkin periaatteista ja huijarit ärsyttävät, vaikkei itse menisi edes ansaan.
Venezuelassa ja Perussa olisi kyllä tosi kiinnostava päästä käymään!