Grenada itsenäistyi vuonna 1974 Iso-Britanniasta. Sen pinta-ala on 348,5 km2 ja asukasluku runsaat 110 000. Grenadan pääelinkeino on turismi, mutta se tunnetaan myös tärkeänä mausteiden tuottajana. Tärkein Grenadalla tuotetuista mausteista on muskottipähkinä, jonka lisäksi siellä tuotetaan vientimarkkinoille muunmuassa banaania ja suklaata.

St George's Grenada

Rauhallinen aamu laivalla

Laivamme saapui Grenadan pääkaupungin St. George’sin satamaan auringon noustessa. Tämä oli yksi risteilymme aamuista, kun meillä ei ollut kiire lähteä aikaisin retkelle vaan ehdimme käydä aamupalalla rauhassa laivan à la carte -ravintolassa, Great Gatsbyssä.

Buffetin noutopöydän sijaan ruuat valittiin listalta ja tarjoilija toi ne pöytään. Etuna oli se, että saat juuri sinulle valmistettua ruokaa ja voit tilata esimerkiksi uppomunia, joita on hankalaa toteuttaa buffet-ruokailijoille valmiina.

Hyödynsimme kiireettömän aamun pakaten rauhassa tavaramme, sillä tälle päivälle ohjelmassa olisi snorkkeliretki erittäin jännittävään kohteeseen, merenalaiseen patsaspuistoon. Kävimme myös järjestelemässä uutta retkeä vastaanotossa, sillä yksi tulevista retkistämme oli valitettavasti peruuntunut.

St George's Grenada

Grenada, St. George’sin satama

Grenadassa satamasta ulos pääsi ainoastaan järjestetyille retkille. Niitä saattoi hankkia etukäteen tilaamalla Royal Caribbeanin nettisivuilta, sovelluksesta tai laivan vastaanotosta. Satamassa oli vielä tarjolla paikallisten järjestäjien kierroksia Annandalen vesiputouksille ja Fort Frederickin linnoitukseen 90 dollarin hintaan. Omin neuvoin kaupungille ei saanut lähteä hortoilemaan tässä kohteessa.

Ne Tammelat - Welcome to Grenada

Satamaan oli rakennettu laivavieraille ostoskeskus, jossa kävimme kiertelemässä ja ostamassa muutaman pullon Coca-Colaa, jotta saimme 50 dollarin setelin vaihdettua tippikelpoisemmiksi pikkuseteleiksi. Ehtipä Ilkka vielä maistaa aidon paikallisen grenadalaisen oluenkin.

Matkamuistomyymälä Grenadassa

Katamaraanin kyydillä patsaita etsimään

Kun kello tuli 12 oli aika siirtyä laiturin varteen kokoontumispaikalle. Siitä siirryimme ohjatusti katamaraanin kyytiin ja lähdimme seilaamaan kohti snorklauspaikkaa. Mukana oli yli 40 kanssamatkustajaa ja neljä miehistön jäsentä, jotka toimivat myös oppaina retkellä.

Ilkka ja Grandeur of the Seas

Kaikille jaettiin snorkkelit sekä räpylät ja halukkaat saivan myös kelluntaliivit. Me olimme ostaneet omat räpylät ja snorklaussetit etukäteen Suomesta, sillä ajatus vuokrattavista snorkkeleista ei houkutellut koronatilanteen vuoksi.

Saimme tarkat ohjeet siitä, ettei vesissä vaaninut mitään vaarallisia kaloja kuten haita, mutta yhtä otusta kiellettiin käpälöimästä; merisiiliä. Merisiilin piikki katkeaa kuulemma kosketuksesta ja jää ihoon alkaen kulkeutua vain syvemmälle ja syvemmälle erittäen kipua aiheuttavaa myrkkyä.

Merisiilejä muuten näkyi todella paljon, joten tämä ohje jäi kyllä erittäin tarkasti mieleen ja pysyimme kaukana niistä otuksista.

Katri katamaraanilla

Patsaiden etsintää oppaan johdolla

Lopulta pääsimme kaikki veteen ja yksi oppaista lähti ohjaamaan joukkoa. Hänellä oli tiedossaan missä kohdassa veden alla lymyilevät patsaat piileskelivät. Niitä olisikin ollut aivan turha yrittää löytää itsekseen, sillä olimme sen verran kaukana rannasta, että mitään selkeitä kiintopisteitäkään ei ollut helppoa hahmottaa.

Rantatörmää vedenalaisen patsaspuiston tienoilla

Oppaan avulla patsaat löytyivät melko nopeasti. Ensimmäinen niistä oli noin neljän metrin syvyydessä sijaitseva teos nimeltään Vicissitudes, joka esitti piirissä seisovia lapsia, jotka pitivät toisiaan kädestä kiinni. Oppaamme kutsui patsasta myös nimellä Circle of life.

Patsaita oli jännittävää etsiä sekä katsella veden alla. Sukellusvälineillä kokemus olisi ollut varmasti vielä vaikuttavampi, sillä patsaat olivat useamman metrin syvyydessä. Vaikka Ilkka sukelsi räpylöiden ja snorkkelin avulla niin syvälle kuin pystyi, jäi patsaisiin matkaa vielä ainakin metri.

Vicissitudes - Molinere Underwater Sculpture Park, Grenada
Kuva: Shutterstock

Kaloja tai koralleja ei vedessä juurikaan näkynyt, matalammissa kohdissa bongasimme kyllä niitä merisiilejä, joista etukäteen varoitettiin. Vesi oli paikoittain melko syvää ja välillä sameaa ja patsaat – noh, ne olivat pohjassa. Meillä ei ollut vedessä valokuvaamiseen sopivaa välineistöä mukana, joten ostimme kuvapankista muutaman kuvan näistä upeista patsaista.

Christ of the Deep ja The Nutmeg Princess

Piirissä seisovien lapsipatsaiden jälkeen siirryimme seuraavalle teokselle, jonka nimi oli Christ of the Deep. Tämä patsas oli vielä edellisiä syvempänä ja sitä oli vaikuttavasta olemuksestaan huolimatta todella vaikea paikantaa.

Viimeiseksi siirryimme vielä The Nutmeg Princess -patsaan luokse. Patsas esitti muskottipähkinän päällä seisovaa naista, jonka kädet olivat kohotettu yhteen pään ylle. Tämä patsas olikin helppo löytää ja sitä pääsi aika lähelle ihailemaan sukeltaen lähemmäksi. Myös Katri, joka pysytteli pinnan tuntumassa, ehti nähdä kaikki samat patsaat.

Christ of the Deep - Molinere Underwater Sculpture Park, Grenada
Kuva: Shutterstock

Underwater Sculpture Park

Vedenalainen patsaspuisto, viralliselta nimeltään Molinere Bay Underwater Sculpture Park, lienee eräs tunnetuimmista Grenadan nähtävyyksistä. Vaikka vedenalaisia patsaita ja patsaspuistoja löytyy muualtakin maailmasta, Grenadan puisto on niistä kaikkein ensimmäinen. Pääosa patsaista on puiston perustajan Jason deCaires Taylorin laatimia.

Se on perustettu vuonna 2006, kaksi vuotta hurrikaani Ivanin tehtyä laajamittaisia tuhojaan alueen koralliriutoille. Patsaita on yhteensä 75 kappaletta 800 neliömetrin laajuisella alueella noin 5 metrin syvyydessä. Patsaat ovat valmistettu sementistä ja ruostumattomasta teräksestä. Korallieläinten on helppo kiinnittyä niiden huokoiseen pintaan ja alkaa kasvattaa uutta riuttaa alueelle.

Sen lisäksi, että patsaat toimivat korallien kasvualustana, ne houkuttelevat turisteja pois läheisiltä hurrikaanilta säästyneiltä koralliriutoilta, jotka ovat hyvin herkkiä ylimääräiselle häiriölle.

Patsaiden näkeminen omin silmin oli sävähdyttävä elämys. Tuntui aika hurjalta nähdä ihmishahmoja syvällä veden alla, vaikka tiesikin niiden olevan vain patsaita. Muuta elämää vedessä näkyi kovin vähän, mutta se kai ainoastaan vahvistaa koralliriuttojen elämää synnyttävästä ja houkuttelevasta voimasta.

Grandeur of the Seas - Royal Caribbean

Uimaranta

Snorklauksen jälkeen siirryimme takaisin katamaraanille nauttimaan virvokkeita. Karibialainen turisteille tarjottava suosikkijuoma tuntui olevan rommin ja jonkinlaisen hedelmämehun sekoituksesta syntyvä rommipunssi, joka oli samaan aikaan makeaa sekä terävää.

Katamaraani kuljetti meidät laivamme ohi Grenadan rannikkoa myötäillen turkoosin veden ja vaalean hiekan valtaamalle uimarannalle, jossa saimme polskutella vielä jonkin aikaa ennen paluuta laivalle.

Ilkka kelluu kuin korkki

Lue myös muut artikkelimme tästä matkasta