Saint Lucia itsenäistyi vuonna 1979 Iso-Britanniasta. Se kuuluu Kansainyhteisöön, joten nimellisesti valtionpäähenkilönä silti toimii tätä tekstiä kirjoitettaessa vuonna 2022 Iso-Britannian kuningatar Elisabeth II. Kansainyhteisö tuntuu hieman hähmäiseltä käsitteeltä itsellekin, joten ehkä asiasta pitäisi ottaa erikseen selvää, ja kirjoittaa siitä artikkeli.
Saint Lucian pinta-ala on 617 km² ja asukasluku vajaat 190 000. Sen pääelinkeino on niin ikään turismi, joskin banaaninviljely tulee merkittävänä toisella sijalla ja kalastus kolmannella.
Kuten muutkin itäisen Karibian saaret Barbadosta lukuunottamatta, Saint Luciakin on tuliperäinen, ja sen tunnetuimpia nähtävyyksiä ovatkin Sulphur Springs -rikkilähteet. Tämä kohde taitaa olla maailman ainoa “drive-in” tulivuori. Toinen vaikuttava nähtävyys ovat entisten tulivuorten purkauskanavista muodostuneet kartion muotoiset Pitons-kaksoisvuoret.
Barbadoksen jälkeen Saint Lucia näyttäytyi suurten korkeuserojen ja serpentiiniteiden saarena, joka ei todellakaan houkutellut pyöräilemään ja meillä olikin onneksi autokyyti varattuna Pitons-retkeä varten.
St. Lucia on ainoa naisen mukaan nimetty Karibian saari ja myös valtio koko maailmassa. Se sai nimensä Syrakusalaisen pyhimyksen Lucian mukaan, jonka päivää vietetään myös Suomessa joulukuun 13. päivä. St. Lucialla puhutaan englantia ja kreolia, joka on syntynyt useampien kielien sulauduttua toisiinsa.
St. Lucian pääelinkeinot ovat turismi, maatalous ja kalastus. Maatalous perustuu pääosin banaaninviljelyyn. Banaani on yleinen raaka-aine myös St. Lucialaisessa keittiössä. Oppaamme luetteli erilaisia banaaniruokia sen verran pitkän litanian, että mieleen tulivat väkisinkin Forrest Gump -elokuvan katkarapuruokalajit.
Päiväretki Pitons-vuorille
Laivalta ostettu retki lähti käyntiin satamassa hieman takkuisasti, kun oppaat alkoivat järjestää bussien paikkoja uudelleen. Retkelle oli ilmeisesti myyty viime hetkillä kuusi lisäpaikkaa, joista oppailla ei ollut tietoa ja pienissä busseissa ei tietenkään ollut ylimääräistä tilaa.
Lopulta jokaiselle järjestyi paikka ja pääsimme matkaan. Vaikka St. Lucia on vain 43 kilometriä pitkä, ajomatkaan saaren toiselle puolelle kului lähes pari tuntia. Reitti kulki jyrkkiä rinteitä ylös ja alas, välillä ohitimme kalastajakyliä, joihin oli vedetty tiet vasta 1960-luvulla.
Opas ohjasi ryhmämme jyrkähköä mäenrinnettä ylös. Suurin osa reitistä oli jyrkkää ylämäkeä, josta osaan matkaa oli rakennettu rappusia. Matkan varrella saimme perehdytystä farmin viljelykasveihin. Kasvoipa pöpelikössä polun varrella myös muunmuassa hikkoripuuta.
Reitti oli luokiteltu vaativaksi ja mukaan suositeltiin kunnollisia vaelluskenkiä. Muutama oli lähtenyt mukaan heppoisemmissa kengissä, eikä kuntokaan lopulta riittänyt huipulle saakka. Opas neuvoi heidät paikkaan, jossa voisi odottaa ja he eivät näin hidastaneet muiden vaellusta.
Stairway to Heaven
Ylhäällä meitä odottivati upeat näköalat ensin pienemmälle ja sitten molemmille Pitoneille, jotka tunnetaan Saint Lucian kuuluisimpina nähtävyyksinä. Olimme sen verran lähellä vuoria, että niitä ei saanut mahtumaan samaan kuvaan. Onneksi olimme kuitenkin pysähtyneet jo matkalla ihastelemaan niitä paraatipaikoilta.
Palasimme vaelluksen jälkeen takaisin reitin alkuun, jonne meille oli valmistettu paikallisia herkkuja kuten friteerattua turskaa ja friteerattuja taikinapalleroita. Kyytipojaksi tarjolla oli tulista mangokastiketta ja jälkiruuaksi viipale vesimelonia sekä mangoa.
Mitä Pitonit ovat?
Pitonit ovat entisiä tulivuoren purkauskäytäviä, joihin laava on kovettunut ja jäänyt ympäröivää maakerrosta tiiviimmäksi, ja siten säästynyt eroosiolta. Pitonit ovat nimeltään Gros (suuri) ja Petit (pieni) Piton ja ne ovat korkeudeltaan 798 m ja 743 m.
Pitonit ovat päässeet myös Unescon maailmanperintöluetteloon. Toisena merkittävänä tunnustuksena Pitoneille mainittakoon, että paikallinen olutmerkki Pitons on nimetty niiden mukaan.
Miltei kaikki Karibian saaret ovat syntyneet tuliperäisesti ja niiltä löytyy joko edelleen aktiivisia tulivuoria tai erilaisia jäänteitä tai maamerkkejä tulivuorista ja tuliperäisyydestä.
Kaakaopapujen maistelua
Bongasimme matkalla kaakaofarmeja ja paluumatkalla bussikuskimme Nigel pysäyttikin auton yhden sellaisen viereen ja kävi kaakaovarkaissa! Oppaamme halkaisi kaakaopalon ja jokainen sai napata siitä itselleen tuoreen kaakaopavun mupellettavaksi.
Kaakaopapu oli vaalean, hieman tahmaisen kerroksen peitossa ja sitä piti kuulemma ehdottomasti vain imeskellä, eikä ollenkaan olisi saanut puraista saatika nielaista. Kielloista huolimatta Katri puraisi papua ja lopulta nielaisi sen kokonaan. Oppaan silmät laajenivat halkaistun ananaksen kokoisiksi ja ehdimme jo hetkeksi säikähtää, että eihän se ole vaarallista.
Niin tai näin, siementen (tai kaakaopapujen) syönnistä raakana ei ole taikauskoa
kummempaa uhkaa, joten useampi kanssamatkustajista oli päätynyt Katrin kanssa uteliaana samaan ratkaisuun, eikä kaakaopapujen jämiä näkynyt enää. Maku ei ihan Fazerin sinistä vastannut, mutta suklaa on suklaata ja itseasiassa, jos raakasuklaa on tuttua, niin tuo maku oli jo hyvin lähellä sitä.
Musta laavahiekkaranta
Paluumatkalla pysähdyimme Soufrièressä mustan laavapohjaisen hiekan peittämälle rannalle puoleksi tunniksi virkistäytymään kukin parhaaksi katsomallaan tavalla. Osa pulahti suoraan uimaan ja me taas nautimme ilmaisesta wifi-yhteydestä.
Emme saaneet olla kauaa rauhassa, kun paikalliset nuoret pojat tulivat tuomaan Katrille kukkia ja kertomaan, miten paljon koulukirjat maksavat. Turistit ovat houkutteleva kohde monenlaisille rahanpyytäjille, mutta kieltämättä kukkien tuominen on kohteliaimmasta päästä.
Valitettavasti meillä ei ollut käteistä yhtään mukana, joten emme voineet rahoittaa poikien koulunkäyntiä tai harrastuksia enempää ja he siirtyivät jututtamaan muita turisteja.
Ajelimme loppumatkan takaisin satamaan suorempaa reittiä ja ehdimme käydä vielä satamassa sijaitsevassa baarissa siemaisemassa paikalliset saintlucialaiset oluet. Oluen vuoksi saarelle ei kannata matkustaa, mutta maisemien ja nähtävyyksien vuoksi kyllä.
Barbadoksen jälkeen Saint Lucia yllätti jyrkillä maastonmuodoillaan, luonnontilaisilla sademetsillään ja leppoisalla tunnelmallaan. Tykkäsimme Saint Luciasta mennen tullen enemmän kuin Barbadoksesta.
Tee 360-virtuaalimatka St. Lucian upeisiin maisemiin
Lue myös muut artikkelimme tästä matkasta
Saint Vincent ja Grenadiinit – Kanoottiretki lepakkoluolaan
Pääsimme melomaan Pirates of the Caribbean -elokuvasta tuttuihin maisemiin. Opas ohjasi meidät myös jännittävän lepakoita kuhisevan luolan läpi!
Sint Maarten / Saint Martin – lentokonebongausta Maho Beachilla
Ranskalaisten ja hollantilaisten hallinnoiman saaren yksi kuuluisimmista nähtävyyksistä on lentokonebongareiden suosima Maho Beach.
Dominica – Jokikelluntaa sademetsän keskellä
Jokikellunta oli yksi hauskimmista aktiviteeteista Karibian risteilyllä. Dominican vihreältä saarelta löytyi siihen täydellinen joki keskeltä sademetsää.
Antigua ja Barbuda – Jeeppiretkeilyä
Tutustuimme Antiguan saareen jeeppiajelun merkeissä. Tämä oli kaupungeista harvoja, jonne sai lähteä tutustumaan omatoimisesti satamasta.
Grenada – Underwater Sculpture Park
Merenalainen patsaspuisto on Grenadan tunnetuimpia nähtävyyksiä. Siitä on apua myös kasvualustana korallieläimille.
St. Lucian upeat Pitons-vuoret
Saint Lucian maamerkit, upeat Pitons-vuoret ovat listattu myös Unescon maailmanperintökohteiksi.
22 comments
Kauniin vehreitä maisemia. Myös nuo rannan jyrkät vuoret näyttävät todella hienoilta, niissä on jotain samaa kuin Rio de Janeiron sokeritoppavuoressa. Hauska kuulla, että saarilla oli noinkin paljon eroa ja toisaalta, että tykkäsitte St. Luciasta selvästi enemmän.
Kiitos kommentista, Mikko!
Meillä on Sokeritoppavuori (ainakin toistaiseksi) näkemättä. Nuo vihreät sademetsän peittämät vuoret ovat todella upeita! Saman kaltaisia loputtomia sademetsiä oli muillakin saarilla. Erityisesti jäi mieleen Dominica, mutta St. Lucialla maaston profiili oli ehkä kaikkein jyrkin.
Drive-in tulivuori kuulostaa kyllä jotenkin kohtalokkaalta. Hienoja maisemia kyllä, noissa maisemissa kelpaa juoda vähän turhempaakin olutta.
Kiitos kommentista!
Me ei valitettavasti päästy käymään tuolla Sulphur Springseillä. Ilmeisesti tulivuori oli turhan aktiivisessa vaihessa. Lämpötila pysytteli kyllä koko ajan sen verran korkealla, että taisin maistaa paikallista olutta joka maassa, eikä kertaakaan tarvinnut irvistellä! 😀
Muakin nauratti tuo “drive in -tulivuori” kun tuli mieleen joku vanha Aku Ankka ohjelma, jossa ne ajoi autolla suoraan sinne laavaan. En ollut ihan varma mitä tämä drive in tarkoittaa, ei ehkä sellaista kuitenkaan? Havaijilla Volcanoes Parkissa voi ajaa kyllä ihan niiden vanhojen ja vielä sen elävänkin kraatterin viereen. Aina välillä tie kuitenkin suljetaan kun tulivuori purkautuu lujempaa ja myrkkysavut saattaa tuulen mukana kääntyä. Mutta se on ihan mahtava paikka.
Noista Pitoneista tulee mieleen Kalifornian rannikolla olevat tulivuoren tulpat. Näyttävät samanlaisilta mutta täällä ne ovat vähän pyöreämpiä. Mietin olisiko ne sitten vanhempia ja eroosio jo pyöristänyt niitä. Kuuluisin niistä on Morro Rock mutta niiden yhteinen nimi on Nine Sisters. Täytyy lukea noista Pitoneista lisää. Kuulostaa mielenkiintoiselta.
Ihan mahtavissa maisemissa olette olleet!
Kiitos kommentista, Paula!
Ei tuo ihan tommoinen Aku Ankan laava-ajelu sentään taida olla. Kyseessä on siis aito tulivuoren kraatteri, joka tosin on viimeksi purkautunut 1700-luvulla. Alueella on kerätty rikkiä ja siitä juontaa nimikin. Katku leijaili ilmassa aika kauas! 😀
Kaivostoiminnan ajoilta on kraatteriin rakennettu autotie, jota pitkin sinne pääsee edelleen ajamaan. Siis todellakin sinne sisään. Tästä varmaan nimitys “drive-in”.
Varmasti ollut mielenkiintoinen paikka.
Voi noita retkien myyjiä. Olisiko rahanahneus vaiko laskuvirhe takana lisä paikoissa?
Enpä ole kaakaota noin vielä maistanut. Nyt menee kokemuslstalle.
Kiitos kommentista!
Oli tosiaan mukava ja kiinnostava retki. Meille ei oikein ole edes vaihtoehto jäädä laivalle, jos on mahdollista mennä maihin. 😀
Oma veikkaukseni tuossa retkisähläyksessä on se, että tuossa oli tapahtunut jonkinlainen sekaannus. Retkille oli varmaan tullut lisää ilmoittautumisia viime hetkellä, mutta mahtoivatko tulla juuri sille retkelle, jolle oli tarkoitus? Nimittäin kyydissä oli kourallinen henkilöitä, jotka eivät selvästikään olleet varautuneet hyvillä ulkoilukengillä fyysisesti vaativaan retkeen, niinkuin kuvauksena oli.
Olipa kiva nähdä uusia paikkoja St Lucialta. Kävimme St Lucialla juuri ennen koronaa, mutta näitä paikkoja emme nähneet.
Mitä tarkoittaa drive in tulivuori? Mietin sitä, että ne saaret, jotka edelleen emävaltionsa alaisia esim. Ranska ovat siinä mielessä etuoikeutettuja, että palkat ovat kunnollisia ja käyhyys on vähäistä
Kiitos kommentista, Mari!
Tuossa hieman ylempänä vastaan tarkemmin Paulalle Sulphur Springsistä, mutta lyhyesti mainittakoon, että kyseessä on “uinumistilassa” oleva tulivuori, josta on kerätty aikoinaan rikkiä. Kaivostoiminnan jäljiltä kraatteriin on rakennettu tie autoja varten, joita pitkin sinne pääsee edelleen ajamaan sisään! Ilmeisesti aivan kraatterin sisäpuolelle ei kovin monessa paikassa pääse autolla. Kyseessä on kuitenkin siinä määrin aktiivinen tulivuori, että rikkikaasuja purkautuu ilmoille jatkuvasti jonkinlaisista kuplivista rikkilähteistä.
Nuo muiden maiden alaisuudessa toimivat maat ovat varmasti jossain määrin saaneet nauttia emävaltioidensa hyvinvoinnista. Vaikea sanoa. Asialla on varmasti hyvät ja huonot puolensa.
Kiitos kommentista, Maria!
St. Lucialla on varmasti paljon muutakin nähtävää. Valitettavasti risteilyllä ollaan yleensä yhdessä kohteessa vain päivä ja sen aikana ei ehdi kovin montaa paikkaa käydä. Nytkin retkivaihtoehtoja oli toki muitakin.
Saari on kyllä luonnonkaunis, että mukavaa nähtävää olette varmasti saaneet nähdä itsekin! 🙂
St Lucia on vähän iso ottaa päivässä haltuun 🙂 – tai parissakaan, sillä vaikka olimme tuolla muistaakseni useammankin päivän & yön, niin kohteita on sen verran monta. Pitoneija tyydyimme katselemaan vähän etäämmältä, mutta kasvitieteellisestä puutarhasta, mm. pidimme kovasti. Ja tietysti purjevenesatamasta, jonne mm. Atlantinylityskisa ARC tapaa päättyä, mikä näkyikin sitten kivasti rantaravintoloissa!
Kiitos kommentista, Pirkko!
On varmasti totta, että St. Luciaa ei päivässä eikä parissa koluta läpi! Risteilyllä olimme toki tavallaan laivamme vankeja, koska takaisin oli palattava retken jälkeen. Toisaalta myös koronatilanteen takia oli turvallisinta varata retket suoraan laivalta. Monella saarella ei olisi päässyt suljetusta turistisatamasta ulos lainkaan ilman retkeä.
Mukava kuulla mitä kaikkea muuta St. Lucialta olisi voinut löytyä! 🙂
Mielenkiintoista luettavaa sellaisesta maailman kolkasta, josta itsellä ei ole hajuakaan näköjään. Lukemista hankaloittaa vähän hyvin pieni riviväli tekstissä…
Kiitos kommentista, Raija!
Mukava kuulla, että kertomukset kiinnostavat. 🙂
Kiitos myös palautteesta tuon rivivälin suhteen. Pitääpä selvittää saisiko sitä hieman säädettyä!
Tää on yks Karibian saarista, joka on kiinnostanut jo pitkään – erityisesti noiden pyramidimaisten vuorten takia. Toisaalta kiinnostais kyllä nuo oheisjututkin, kuten tuo farmi, missä kasvaa ties mitä kasvia. Kaakaon kohdalla on sanottava, että oon koettanu aina välillä syödä kaakaonibsejä, mutta ne maistuu mun suussa ihan joltain konjakilta tai viskiltä 😀 Muistan kun ostin niitä ekan kerran ja kuvittelin, et ne maistuu suklaalle. Oli aika karvas pettymys, kirjaimellisesti.
Kiitos kommentista, Cilla!
St Lucialla varmasti riittäisi kyllä paljonkin tutkittavaa! Jos on vain päivä aikaa, niin tämä meidän päiväretki oli kyllä oikein mukava. Kaakaonibsit ovat myös mun mielestäni aika ärhäköitä. Kitkeriä ja outoja. Ne taitaa kyllä olla jotenkin kuivattuja tms, koska ei nuo tuoreeltaan olleet ollenkaan niin kipakoita!
Mä haluan tuollaiselle Karibian risteilylle. Persianlahden risteilyn jälkeen on kutkuttanut tosiaankin ajatus useamman maan koluamisesta helposti laivalta käsin. Mutta sitten tuli tämä korona ym. Mutta jospa se tästä taas lähtisi liikkeelle.
Kiitos kommentista, Anna!
Useammissa maissa vierailu risteillen on tosiaan aivan erinomainen tapa matkustaa! Oma tuttu hotellihuone hytin muodossa odottelee laivalla samoin kuin säännölliset ruokailut ynnä muut palvelut. Illalla vaan ajoissa nukkumaan ja aamulla voi herätä uudessa satamassa ja ehkäpä kokonaan uudessa maassa!
Korona kyllä teki kaikesta matkustamisesta hankalampaa. Erityisesti kaikenlaista suunnittelua ja valmistelua vaativat reissut tuntuvat todella hankalilta. Koko korttitalo voi lopulta kaatua lähtöä edeltävänä iltana positiiviseen koronatulokseen. Lisäksi kaikki testitodistukset ja tarkastukset ja muu byrokratia. Toivottavasti tämä tästä helpottaa vielä lisää, vaikka kyllähän tämä näköjään nytkin jo ihan onnistuu.
Mielenkiintoinen postaus paikasta, josta en rehellisesti sanottuna tiennyt mitään etukäteen. Näiden matkablogien kautta todellakin maailma avautuu ja oppii aina uutta! En koskaan yhdistänyt, että St Lucia ja Lucian päivä liittyisivät yhteen ja samaan henkilöön, vaikka käyhän se järkeen, kun sitä miettii.
Kiitos kommentista, Sandra!
Mukava kuulla että artikkeli on ollut mielenkiintoinen. Kannattaa seurailla uusia artikkeleita, koska melko tuntemattomia saaria olivat useimmat loputkin risteilyn kohteista. Jokaisesta on tulossa oma artikkelinsa.