Dominica itsenäistyi Iso-Britanniasta vuonna 1978. Sen pinta-ala on 750 km² ja asukasluku noin 72 000. Dominican bruttokansantuote on yksi itäisen Karibian matalimmista ja maa onkin painiskellut talousongelmien kanssa. 2000-luvun alussa se meinasi suistua vakavaan taloudelliseen kriisiin, mutta mm. turismin ja banaaninviljelyn avulla talous saatiin käännettyä kasvuun.
Maatalous banaaninviljely etunenässä on kuitenkin erittäin altista sääolosuhteille ja turismi onkin ollut merkittävä taloudellista tasapainoa ylläpitävä tekijä. Korona on varmasti aiheuttanut ankaria haasteita Dominicalle ja dominicalaisille.
Sen perusteella mitä koko tämän reissun aikana näimme, Dominica jäi kaikista vierailemistamme saarista mieleen erityisesti varsinaisena sademetsäparatiisina vuoristoisine maastonmuotoineen, joita peitti sankka vihreä viidakko silmänkantamattomiin.
Päiväretkelle valmistautuminen
Saint Kittsin peruunnuttua reittiohjelmasta saavuimme Dominicaan päivää suunniteltua aiemmin. Heräsimme reippaina klo 5.40 ja hipsimme kannelle kuvaamaan auringonnousua. Siirryimme siitä suoraan aamupalalle Windjammeriin sen auettua ja sitten kävimme pikaisesti hakemassa päivän varusteet mukaan.
River Tubing -retki Hibiscus Ecotoursin hoteissa saaren toisella puolella lähellä Marigotin kaupunkia starttasi matkaan jo kello kahdeksan. Päivän ohjelmaan liittyi vesiaktiviteetteja, joten olimme pukeutuneet valmiiksi uikkareihin ja päälle vedimme vain jotain kevyttä paitaa ja sen sellaista.
Ajeltuamme noin 45 minuuttia Dominican asfalttiteitä, jyrkkäprofiilisia rinteitä ylös ja alas sademetsän ympäröimää maisemaa, saavuimme lopulta Hibiscus Ecotoursille. Hetken päästä oli tarkoitus antautua Paguajoen aaltojen armoille suurissa kumirenkaissa kelluen.
Hibiscus Ecotours
Riisuimme ylimääräiset varusteet ja jätimme ne autoon odottamaan. Saimme lainaksi kelluntarenkaan sekä lisäksi kelluntaliivit ja kypärän. Vaikka vesi oli matalaa, oli virtapaikoissa suuri mahdollisuus osua kiveen. Siltä varalta neuvottiinkin keino nostaa pehvaa ylemmäksi ja suoristaa kroppaa kivikkoja lähetyessä.
Saimme turvallisuusopastuksen ja samalla pääsimme pikaisesti tutustumaan tähän ekokylään. Hibiscus Eco-Village on viimeinen ja ainoa kalinago– eli karibi-intiaanien reservaatti. Heimo on ollut siinä määrin merkityksellinen ja tärkeässä valta-asemassa alueella, että se on antanut nimensä koko Karibialle.
Jokikelluntaa ja vaarallisia tilanteita
Meidät tuupattiin yksi kerrallaan renkaassa istuen jokeen virran vietäväksi. Vaikka meille kerrottiinkin, että luvassa on pääosin leppoisaa menoa, oli joessa vuorotellen myös nopeasti virtaavia kohtia ja sitten taas tyynempää vettä.
Oppaat vetelivät tyynissä, tasaisissa kohdissa vedessä kellujia joella eteenpäin ja auttoivat myös pohjaan juuttuneita tai muuten vain pulaan joutuneita. Välillä menimme letkana eteenpäin pitäen toisiamme käsistä tai renkaista kiinni.
Ilkka lipui joella reippaasti etujoukoissa, kun taas Katri meinasi kevyempänä usein jäädä jonon hännille. Yhdessä vauhdikkaammin virtaavassa kohdassa kelluntarengas kippasi ympäri ja Katri heitti pari kuperkeikkaa vedessä renkaan jatkaessa matkaansa. Onneksi mitään pahempaa ei käynyt kivikkoisessa koskessa ja niin puhelin, kuin aurinkolasitkin pysyivät kyydissä mukana.
Katrille tällainen veden varaan joutuminen on yksi pahimmista peloista, mutta matalassa vedessä ei onneksi ollut juurikaan hukkumisvaaraa, enemmänkin olisi ollut mahdollista kolhiutua kiviin, mutta kypärä ja pelastusliivit suojasivat onneksi.
Jokikellunta kesti yhteensä 90 minuuttia ja se oli kyllä kaiken kaikkiaan todella hieno kokemus. Välillä paistoi aurinko ja yhdessä kohdassa meidät yllätti kunnon sadekuuro, joka vain virkisti mukavasti hellesäässä.
Paluumatka satamaan
Retken päätepisteellä meidät autettiin ylös joesta ja kuin ihmeen kaupalla meitä odotti autojemme lisäksi pari kojua jossa oli myynnissä erilaisia paikallisia käsitöitä sekä virvokkeita. Myös dominicalaista olutta on nyt siis maistettu.
Autokyyti takaisin laivalle kulki samaa reittiä. Kuskimme kertoi meille paikallisista maataloustuotteista, kuten banaaneista, dashista eli taarosta sekä siitä miten nykyään Dominican pääelinkeino on kuitenkin turismi.
Saavuimme takaisin satamaan ja kun ilmeni ettei satama-alueelta voi poistua kaupungille hortoilemaan omin nokkineen, siirryimme takaisin laivalle keräämään hieman voimia. Se mitä ehdimme auton kyydistä Dominicaa nähdä, niin satamakaupunki ei vaikuttanut kovinkaan isolta tai modernilta.
Hyppää mukaan 360-saarikierrokselle
Lue myös muut artikkelimme tästä matkasta
Saint Vincent ja Grenadiinit – Kanoottiretki lepakkoluolaan
Pääsimme melomaan Pirates of the Caribbean -elokuvasta tuttuihin maisemiin. Opas ohjasi meidät myös jännittävän lepakoita kuhisevan luolan läpi!
Sint Maarten / Saint Martin – lentokonebongausta Maho Beachilla
Ranskalaisten ja hollantilaisten hallinnoiman saaren yksi kuuluisimmista nähtävyyksistä on lentokonebongareiden suosima Maho Beach.
Dominica – Jokikelluntaa sademetsän keskellä
Jokikellunta oli yksi hauskimmista aktiviteeteista Karibian risteilyllä. Dominican vihreältä saarelta löytyi siihen täydellinen joki keskeltä sademetsää.
Antigua ja Barbuda – Jeeppiretkeilyä
Tutustuimme Antiguan saareen jeeppiajelun merkeissä. Tämä oli kaupungeista harvoja, jonne sai lähteä tutustumaan omatoimisesti satamasta.
Grenada – Underwater Sculpture Park
Merenalainen patsaspuisto on Grenadan tunnetuimpia nähtävyyksiä. Siitä on apua myös kasvualustana korallieläimille.
St. Lucian upeat Pitons-vuoret
Saint Lucian maamerkit, upeat Pitons-vuoret ovat listattu myös Unescon maailmanperintökohteiksi.
21 comments
Kerran olen harrastanut tubingia, se oli Vang Viengissa, Laosissa. Varsinainen kellunta oli rauhallista, joskus jopa aivan liian matalassa vedessä, kun rengas raapi pohjaa ja vauhti loppui. Mutta muuten tuolloin siellä oli kovaa ja jopa vaarallista meininkiä. Jengi hyppi jokeen aineissa ja kuolemantapauksia sattui…
Kiitos kommentista, Ahti!
Olen Laosista ja Vang Viengin railakkaista reissaajista kuullut joskus aiemminkin. Olisi kiinnostavaa päästä käymään Laosissa jossain vaiheessa. Saatan olla kyllä vähän turhan vellihousu osallistumaan ihan kaikkiin hurjimpiin touhuihin! 😀
Tuolla Paguajoella oli myös paljon matalia kohtia, eikä missään tainnut olla vyötärönmittaa syvempää. Siellä täällä letkaa vedettiin eteenpäin miesvoimin, mutta välillä taas mentiin toki vauhdikkaammin. Hauskaa hommaa se oli joka tapauksessa. Sai ihastella viidakkoa lähietäisyydeltä eikä tarvinnut edes vaivautua hitaissa paikoissa hilata itseään eteenpäin. Välillä meinasi takapuoli haukata kivikkoa, mutta matalissa kohdissa oli tosiaan neuvottu nostamaan ahteria ylös renkaanreiästä.
Olen joskus Suomessa ollut melontaretkellä reitillä, jossa piti lähinnä kiskoa kanoottia… oli pakollidta pitää kypärää, arvaa naurattiko
Kiitos kommentista, Mari!
Kanootilla voi olla liian matalissa vesissä varmasti aika turhauttavaa edetä. Sieltä pitää nousta sitten ihan kunnolla ulos, että pääsee ahtaikosta ohi.
Kypärä voi olla kyllä matalassa kivikossa ihan hyvä varuste. Jos on tarpeeksi syvää, niin eihän sitä päätään ainakaan SILLOIN voi varmaan kiveen kolauttaa. 😉
Dominica on tosiaan ihan omanlaisensa Karibian saarten joukossa – ja yksi pahiten viime vuosien hurrikaaneista kärsineitä, joten jokainen turisti saarella on varmasti hyvä juttu!
Kiitos kommentista, Pirkko!
Dominica jäi kyllä mieleen ihan erityisesti tältä reissulta. Siellä olisi ollut kiinnostavaa nähtävää ihan varmasti vaikka pitemmäksikin aikaa. Ainakin kun me tykätään ällistellä luontoa. Dominicalla se miltei tursusi syliin!
Tuo turismi ja sen näivettyminen koronan myötä oli kyllä aika selkeästi nähtävillä kautta Karibian. Todella sääli, miten tärkeää se selvästi oli joka maalle. Ehdimme valitettavan vähän nähdä Dominicaa tuon retken ulkopuolelta – Edes kaupungille ei päässyt omin jaloin hortoilemaan.
Aika hurjissa paikoissa ihmisiä asustaa, kun miettii tuota hurrikaaniuhkaa. Käytännössä joka vuosi myrskyää ja muutamia kertoja sukupolven aikana kohdalle osuu isompi, todella tuhoisa hurrikaani.
Hauskan kuuloista puuhaa, tykkäisin itsekin! Ihana lukea teidän juttuja, tai jotenkin tuntuu että ootte tosi helposti lähestyttäviä tyyppejä ja pääsee jotenkin tosi lähelle teidän reissufiilistä! Ihan kuin olis mukana 🙂
Kiitos paljon, Elina!
Tosi mukava kuulla että reissufiilis välittyy. Ja kiva jos meistäkin tulee hyvät vibat! Toivottavasti aukeaa pian taas Matkamessuja ja muita tapahtumia, missä pääsee moikkaamaan ihan livenä.
Tervetuloa vaan ihan kaikille tervehtimään missä nyt ikinä satutaan törmäämään! 😀
Aivan mahtavan vehreän näköistä, todellakin tulee sellainen “luonto tursuaa syliin” -tyyppinen vaikutelma 😀 Ja tuo tube-kellunta oli varmasti mahtava kokemus, jo pelkästään siksi että pääsee ihailemaan tropiikin luontoa niin läheltä. Ja siihen tarkoitukseen varrmaan onkin parempi, ettei koko ajan edetä hurjaa vauhtia lasketellen, vaikka sekin olisi varmasti hauskaa.
Kiitos kommentista, Anne!
Ihan totta. Tuo kelluntavauhti oli juuri sopiva! Viidakkoa ja jopa joen pikkukaloja ehti ihastella leppoisasti virran mukana lipuessa ja välillä tuli jännempi paikka kun vauhti kasvoi ja rengas puikahti isojen kivien välistä virtauksen mukana ihan itsestään.
Viidakosta tuli vielä mieleen hauska juttu. Käytiin banaanimetsässä puskapissalla, niin jostain siitä parin banaaninvarren takaa singahti jotain tosi isoa ja nopeaa syvemmälle pöpelikköön. Hetken aikaa kävi mielessä että mitähän kaikkea kummaa täällä vaanii, mutta sitten toisaalta.. Nythän se oli juuri poistunut paikalta pikavauhtia. 😀
Apua! Rupesi jännittämään tuossa “neuvottiin keino nostaa pehvaa ylemmäksi”, mutta onneksi selvisitte ilman kolhuja. Aika kivan pitkä aika tuota kelluntaa, jotta pääsitte varmasti kunnolla tunnelmaan, kun sääkin ehti vaihtua😊
Tuo vehreä luonto🌴🌳💚
Jäi hämäämään, että miksei kaupungille saanut mennä hortoilemaan?
Kiios kommentista, Hannele!
Tuo pehvan nostaminen kyllä hyvin suojeli takapuolta. Ohje palautui jotenkin salamana mieleen kun kumirengas alkoi karahdella ensimmäisiin kivikoihin. Tuolla olisi tosiaan voinut saada aikamoisen tällin ahteriin tai jopa rankaansa. Onneksi ei tainnut kellekään sattua mitään. Ei noita vauhtipaikkoja edes niin hirveän montaa ollut matkalla loppujen lopuksi.
Kaupungille pääsy oli ihan koronan vuoksi evätty, kuten monissa muissakin satamissa risteilyn varrella. Saarilla ollaan koettu, että risteilyalukset turisteineen tuovat tullessaan tartuntapiikkejä. Mene ja tiedä, mutta näin tosiaan meneteltiin monella saarella.
Maisemat näyttävät mukavan vihreiltä. Ja tuo jokikellunta kuulostaa muuten huippukokemukselta! En muista, että tuollaista olisi toistaiseksi ollut omissa matkakohteissa tarjolla, mutta hyvinkin voisi tulla kokeiltua. Koskenlaskua kyllä olisi ollut, mutta siihen ei toistaiseksi ole tullut lähdettyä, koska varsinkaan Marika ei siitä ole kiinnostunut.
Millä tavoin puhelin siis oli matkassa suojattuna? Vedenpitävä pussukka?
Kiitos kommentista, Mikko!
Jokikellunta oli tosi hauskaa! Voimme suositella tuollaista retkeä, jos vain osuu kohdalle. Olemme aikaisemmin olleet Belizessä vastaavan tapaisella kelluntaretkellä vanhassa maya-intiaanien pyhässä luolassa. Vesi luolassa oli syvimmissä kohdissa kymmeniä metrejä ja aivan peilikirkasta. Oli jännää pulahtaa myös uimaan tuolla! 😀
Tuo Katrin kamerapussi on itseasiassa hankittu juuri tuolla Belizen luolakelluntaretkellä. Se on siis ikäänkuin eräänlainen iso minigrip-pussi johon puhelimen voi laittaa ja sitten ripustaa koko homman kaulaansa. Ilmeisesti myös puhelimen käyttö (eli kuvaaminen) onnistuu tuon muovin läpi jotenkin.
Tuollaisia pusseja ollaan kyllä nähty myytävänä myöhemminkin, eli silmät auki!
Nyt pussukat on kyllä käteviä. Meillä oli kans sellaset viimekertaisella Meksikon ym. reissulla. Vaikka kyllähän se aina vähän hirvittää ottaa puhelin mukaan mereen 😀
Jokikellunta oli varmaan kiva kokemus. Mulle ihan vieras laji, mutta voisin ehkä omaan tahtiin lilluskella tollasella menemään!
Kiitos kommentista, Cilla!
Täytyy tunnustaa että mä en ole itse uskaltanut ainakaan toistaiseksi antaa omaa puhelintani tuonne pussiin. Kai se on nyt uskottava, että se toimii. 😀
Kellunta oli kyllä tosi hauskaa! Ehkä yksi parhaista päiväretkistä koko risteilyllä!
Mulla on kanssa tuollainen ”uimapussi”, Partioaitasta olen sen hankkinut ja toimii kyllä. Testaan aina ennen reissua täyttämällä pussin vedellä, että lorotteleeko jostain saumasta vesi ulos. Kyllä se silti hirvittää ja jännittää😀 Itse kun reissaan paljon soolona, on kiva kun voi mennä ihan tavallisellakin rannalla uimaan ilman, että täytyy kytätä, että kuka juoksee mahdollisesti puhelimeni kanssa rannalta pois tai että joutuu kyselemään joltain randomilta, että viitsitkö vahtia tavaroitani.
Dominica on niitä Karibian saaria, minne haluan ehdottomasti mennä vielä risteilyllä. Kaunis luonto, ja sopivan pieni päiväretkikohteeksi.
Tuollainen lauttakellunta olisi kiva, Etelä-Afrikassa piti kokeilla sitä, mutta vesi oli liian alhaalla. Ollut sopivaa vaihtelua varmasti teillä risteilyn ohjelmaan 🙂
Kiitos kommentista, Rami!
Dominica oli totta tosiaan rehevin ja viehättävin luontonsa puolesta kaikista näistä saarista, joilla vierailimme. Jos pitäisi (tai siis saisi) valita jonkun paikan missä kellua koko päivän kumirenkaassa tuijottelemassa sademetsää, valitsisin ehdottomasti Dominican!
Kellunta oli todella virkistävää vaihtelua ja teki hyvää risteilyn keskellä. Snorklatessakin pääsee veteen vilvoittelemaan, mutta siinäkin pitää vähän rehkiä. Tuossa sitä vain köllötteli selällään ja antoi virran viedä! Liian matalassa vedessä tuo kyllä voisi olla ikävääkin, peräti kivuliasta. Jo pelkkä ajatus selkää raapivasta tai ahteriin pökkäävästä kivenmurikasta sattuu.
Tuo olisi kyllä tosi hauska kokemus varmasti! 🙂 Dominicalla muutenkin olisi ihana käydä joskus, täytyy pistä tämä jokikellunta korvan taakse niin voi itsekin kokeilla sitten, kun saarelle joskus tulevaisuudessa tulee lähdettyä.
Kiitos kommentista, Tiina Johanna!
Kellunta oli tosiaan hauskaa! Jos sattuu niin hyvin, että on valittavissa vaikka risteilyreitti joka poikkeaa Dominicassa, sitä kannattaa kyllä vakavasti harkita! Meillä oli erittäin onnistunut päivä! 🙂