Saint Vincent ja Grenadiinit itsenäistyivät Iso-Britanniasta vuonna 1979. Valtio muodostuu Saint Vincentin pääsaaresta ja ⅔ Grenadiinien saariryhmän saarista. Valtion yhteenlaskettu pinta-ala on 389 km² ja asukasluku runsaat 110 000.

Saaret löysi 22. tammikuuta 1498 ensimmäisenä eurooppalaisena Kristoffer Kolumbus, joka myös nimesi Saint Vincentin.

Saarten tärkein elinkeino on banaaninviljely ja seuraavaksi tärkeimpänä kasvaa turismi. Turismi on saanut tervetullutta nostetta Saint Vincentin toimittua joidenkin tunnettujen elokuvien filmauspaikkana. Näistä mainittakoon muun muassa Pirates of the Caribbean elokuvat Mustan helmen kirous ja Kuolleen miehen kirstu sekä Myrskyn todistajat (White Squall).

Saint Vincent ja Grenadiinit

Retkelle valmistautuminen

Viimeisen risteilypäivän aamuna saavuttiin St. Vincentin satamaan. Valitsemamme päivän vaellusretki oli peruuntunut ja olimme hankkineet sen tilalle kajakki- ja snorklausretken. Retken lähtö oli klo 10.30, joten ehdimme käydä hyvin aamupalalla ja tähystellä fregattilintuja sekä kaunista Kingstonin kaupunkia laivan kannelta.

Kajakki- ja snorkkeliretken liput
Upea fregattilintu

Siirryimme ohjatusti rannan puolelle ja siitä edelleen bussiin, joka kuljetti meidät rantoja mukaillen kauniiseen poukamaan, jossa meitä odotti kokonainen armada kajakkeja.

Kajakit ja kanootit

Retken vetäjällä meinasi hieman loppua huumori, kun aivan kaikki eivät tuntuneet jaksavan kuunnella ohjeita miten kajakkiin astutaan kyytiin ja miten sitä melotaan. Kajakki on aika kiikkerä väline ensikertalaiselle.

Melonta vaihtuu snorklaukseen

Katri vaihtoi viime hetkellä meille käyttöön läpinäkyvästä muovista tehdyn kanootin, joka olikin nerokas valinta. Pohjan läpi saattoi ihastella merenpohjaa ja kaloja. Vesi oli satumaisen kirkasta.

Yllättävän hyvin kaikilla kuitenkin melonta sujui eikä kukaan tainnut tehdä eskimokäännöstä. Joillain pariskunnilla taisi tosin tulla hieman riitaa ja melankalistelua.

Läpinäkyvä kanootti
Melontaretki alkaa

Kanootilla lepakkoluolan läpi

Yllätyksenä retkellä oli aito lepakkoluola, josta saimme puikkelehtia kanooteillamme ja kajakeillamme läpi. Luola oli niin kapea, ettei siellä voinut meloa, vaan vauhtia piti lykkiä seinämistä käsillä. Ilkka onnistui katkaisemaan kyntensä jonnekin raapiessaan lisää vauhtia.

Pirates of the Caribbeanin kuvauspaikoilla
Lepakkoluola Saint Vincentillä

Pientä lisähaastetta toimitukseen toi se, että meren aallot nostivat ja laskivat vedenpintaa luolassa jatkuvasti. Luolassa kävi siis melkoinen virtaus. Välillä pysyttiin väkisinkin paikallaan ja sitten mentiin vauhdilla niin, että kolina vain kävi.

Luolan lopussa oli vielä katosta riippuva stalagtiitti, jonka kohdalla piti muistaa kyyristyä, ettei osu pää kattoon. Luolassa asusti tosiaan lepakoita ja niitä singahteli aivan kaiken aikaa joka suunnasta. Kokemus oli niin nopeasti ohi, ettei lepakoita ehtinyt edes säikähtämään.

Pirates of The Caribbean leffan maisemissa

Snorklausranta

Kun kaikki halukkaat olivat päässet luolasta läpi (sen pystyi myös halutessaan ohittamaan), meloimme jonkin matkaa eteenpäin todella kauniiseen ja idylliseen poukamaan. Samassa paikassa on kuulemma kuvattu Pirates Of The Caribbean: Mustan Helmen Kirous -elokuvaa.

Saimme ohjeet siirtyä uimaan poukaman toista laitaa pitkin, koska toisella puolella vesi oli matalaa ja pohja täynnä merisiilejä. Merisiilit ovat sekä rauhoitettuja, että aiheuttavat kivuliaita ongelmia pistäessään.

Katri Saint Vincentillä

Vesi oli todellakin kirkasta ja niin lämmintä, ettei siellä uiminen tuntunut virkistävän ollenkaan. Näimme vedessä merisiilien lisäksi mm. merikäärmeitä ja mureenoja sekä erilaisia kaloja ja korallimuodostelmia. Täällä snorklaaminen olikin yksi reissun hienoimmista kokemuksista.

Rommia paluumatkan kyytipojaksi

Oppaamme oli varsinainen seuramies ja opasti meidät retkeen kuuluneiden drinkkilippujen kanssa läheiseen ravintolaan, joka avattiin varta vasten meille. Lipuilla sai virvokkeen tai jo tutuksi tullutta rommipunssia (kts. Ne Tammelat Antigualla ja Grenadalla).

Rohkeimmat pääsivät maistelemaan myös vähän miestä vahvempaa rommia ja Ilkka oli tietysti uteliaana myös testaamassa tätä tavaraa. Saint Vincent tunnetaan Karibialla rommiasioissa siitä, että Karibian väkevin rommi valmistetaan siellä. Sitä tehdään kolmea eri vahvuutta, joista nyt oli mahdollisuus kokeilla “keskivahvaa”.

Kyseinen “Sunset Very Strong rum” on vahvuudeltaan kipakahkot 84,5 tilavuusprosenttia.

Rommimaistiaiset

Rommi maistui lähinnä pontikalta ja kynsilakanpoistoaineelta. Se poltti mennessään, ja päästi väkisinkin komean karjahduksen kokeneemmankin viskinmaistajan huulilta, joilta miltei puhdas etanoli oli kevyessä tuulenvireessä jo haihtunut.

Saint Vincent

Ravintolassa pysähtymisen jälkeen ajelimme takaisin laivalle. Opas lauloi melkein koko loppumatkan. Muuten retki oli kyllä oikein mukava.

Satamaan palattuamme pysähdyimme vielä nauttimaan pakolliseksi muodostuneen paikallisen saintvincentläisen oluen. Myymälässä olisi ollut myynnissä myös vasta maistamaamme rommia, mutta se jäi hyllyyn. Kaikkea voi maistaa, mutta ostopakkoa ei sentään ole!

Saint Vincent

360-tunnelmia rannalta

Lue myös muut artikkelimme tästä matkasta