Barbados itsenäistyi Iso-Britanniasta vuonna 1966, mutta jäi kuitenkin osaksi Yhdistyneiden Kuningaskuntien kansainyhdistystä. Barbados irtautui kansainyhteisöstä vuonna 2021 ja siitä tuli tasavalta. Sen pinta-ala on 439 km2 ja asukkaita siellä on arviolta hieman vajaat 300 000. Saari on reilut 30 km pitkä ja leveyttä sillä on enimmillään 25 km.
Vuonna 1640 Barbadokselle tuotu sokeriruoko ja sen viljely muuttivat perustavanlaatuisesti koko saaren elämän. Barbadoksesta kehittyi yksi maailman suurimmista sokerintuottajista.
Sokeriruo’on viljely oli maan pääelinkeino 1980-luvun vaihteeseen, jolloin turismi meni maanviljelystä ohi. Barbados on myös yksi maailman merkittävimpiä uhanalaisten karettikilpikonnan ja merinahkakilpikonnan pesimisalueita.
Barbados on listattu maailman viidenneksi kalleimmaksi maaksi ja sen kyllä huomasi niin hotelleja varatessa, takseissa kuin ruokaillessakin. Hotelliyöt olivat helposti 200 euron luokkaa tunnetuissa ketjuhotelleissa.
Taksi maksoi halvimmillaan satamasta hotelliin 20 euroa ja kalleimmillaan taisimme maksaa hotellilta etukäteen tilatusta kyydistä jopa 60 euroa. Ruoka-annokset olivat lähes joka ravintolassa alkaen noin 20 euroa.
Barbadoksella muuten kannattaa huomioida, että siellä on oma dollarinsa, mutta myös USD käy valuuttana. Kaksi Barbadoksen dollaria vastaavat yhtä USD:tä. Taksit maksettiin useimmiten käteisellä ja Uber ei ainakaan meidän vierailuhetkellämme ollut toiminnassa.
Hurrikaanit vaikuttavat Barbadokseen noin joka neljäs vuosi ja suoraan myrsky uhkaa saarta joka 20. vuosi. Viimeisin saarelle osunut tuhoisa hurrikaani oli Tomas vuonna 2010. Silloin tuuli puhalsi saaren lentokentällä 165 km:n tuntivauhtia ja aiheutti paljon aineellista tuhoa.
Saapuminen Barbadokselle
Lensimme Suomesta Frankfurtin kautta Barbadokselle tammikuun 2022 lopulla Lufthansalla ja Eurowings Discoveryllä. Lentoaika oli Saksasta vajaat 10 tuntia ja lähes tyhjässä koneessa kaukomatka taittui leppoisasti molempiin suuntiin, kun tilaa oli enemmän kuin riittävästi.
Barbadoksen visit-sivuilta löytyivät tarkat ohjeet maahantulon kriteereistä ja meidän pääsymme kolmesti rokotettuina sekä PCR-testattuina sujui ripeästi lentokentällä. Saimme myös vihreät rannekkeet, joiden avulla meitä ohjattiin lentokentällä eteenpäin tarkastuspisteeltä toiselle.
Kerroimme aiemmassa risteilyartikkelissamme matkalle valmistautumisesta enemmän.
Ensimmäinen majoitus
Hotellimme Yellow Bird sijaitsi Oistinsin alueella noin seitsemän kilometriä Bridgetownin keskustasta etelään. Koko tämä rantaviiva ja vielä hotelliltamme eteenpäin aina Miami Beachille asti vaikutti olevan turistien suosimaa aluetta ja erilaisia hotelleja sekä muita majoituksia löytyi reitin varrelta runsaasti.
Aivan hotellin edustalta lähtevän St Lawrence Gap -kadun varrella oli runsaasti ravintoloita ja etenkin ilta-aikaan katu sykki elämää, kun ihmiset ja autot virtasivat katua pitkin välillä jonoksi saakka viettämään iltaa ravintoloihin.
Me nautimme yöelämän sijaan aikaisista aamuista ja heräsimme lähes aina auringonnousun aikaan tai jopa ennen sitä. Hotellimme edustalta aukenivat merimaisemat ja heti ensimmäisenä aamuna onnistuimme bongaamaan kilpikonnia, jotka kävivät matalassa rantavedessä haukkaamassa happea.
Korona-tilanne Barbadoksella
Tartuntamäärät olivat Barbadoksella aika matalalla ja hygieniasta pidettiin tarkasti huolta. Maskipakko oli kaikkialla sisätiloissa, eikä kauppoihin ollut asiaa ilman käsidesin käyttämistä ovella. Myös kuumetta mitattiin kauppojen ja hotellin auloissa. Keskustan isommassa tavaratalossa asiakkaat jopa kuvattiin sisäänkäynnillä.
Maskeja käytettiin myös jonkun verran ulkotiloissa, mikäli turvavälejä ei ollut mahdollista pitää. Se oli kieltämättä tukalaa, kun lämpötila huiteli 30 asteen tienoilla.
Ruokailut
Hotellihuoneessamme oli oma keittiö, joten suuntasimme heti ensimmäisenä lomapäivänämme lähikauppaan. Löysimme muutamankin vaihtoehdon kilometrin säteeltä ja onnistuimme ostamaan niin aamu- kuin välipalatarpeita. Hintataso kaupoissa oli korkea ja todennäköisesti ruokailut olisivat majoituksen lisäksi olleet kalliit miten tahansa hoidettuina.
Ravintolatarjontaa oli paljon, mutta jostain syystä me emme onnistuneet löytämään kuin muutaman kerran sellaisen ravintolan, jossa olisi ollut myös kasvisruokailijalle sopivaa syötävää. St Lawrence Gapin varrelta löytynyt Mimosa-ravintola oli yksi parhaista löydöistämme. Sieltä Katri tilasi itselleen herkullista kasvispestopastaa ja Ilkka sai lautaselleen barracudaa.
Pyöräretki saarella
Olimme varanneet pyörät etukäteen Pedal Barbados -nimiseltä firmalta, jonka löysimme Instagramin kautta ja se oli saanut myös hyvät arvostelut Googlessa. Varaus toimi hyvin ja Kenrick vastaili nopeasti kysymyksiimme Instagramin kautta ja antoi myös Whatsapp-yhteystiedot viestittelyä varten.
Pyörät saapuivat hotellille hänen toimittamana täysin ajallaan. Saimme mukaan kypärät, pumput, vararenkaat sekä lukot ja hotellilta annettiin ystävällisesti lupa säilyttää pyöriä heidän kellarissaan.
Olimme saaneet jo edellispäivän kauppareissulla esimakua liikenteestä, joka oli vasemmanpuoleista ja sisälsi paljon tööttäilyä sekä kaahaamista. Paikalliset pikkubussit tunnisti omasta “soittoäänestään” ja ne ottivat kyytiin väkeä vähän missä sattuu.
Heräsimme aikaeron ansiosta jo viiden maissa. Söimme kaupasta ostettua aamupalaa ja lähdimme hyvissä ajoin ennen liikenteen vilkastumista pyöräilemään. Jo muutaman kilometrin jälkeen tasaista rantaviivaa polkiessamme olimme aivan hiki päässä, aamulla oli nimittäin helposti jo yli 25 astetta lämmintä. Suuntasimme pääkadun vartta kohti Oistinsin keskustaa ja lähdimme sieltä saaren sisäosia kohti.
Kohti maaseutua
Reittimme kulki pienten kylien läpi välillä kapeampia ja välillä leveämpiä teitä. Autot tööttäilivät varoitukseksi ja suhahtelivat ohi. Vasemmanpuoleiseen liikenteeseen oli pakko totutella nopeasti. Näimme useita sokeriruokopeltoja myös matkamme varrella.
Kovan kuumuuden vuoksi pidimme usein taukoja ja ostimme lisää juotavaa aina kun tuli kauppoja eteen, niitä ei nimittäin ollut ihan jatkuvasti matkan varrella.
Maaseudulla talot olivat aika rähjäisiä. Moni rakennus oli jäänyt kesken ja osa oli selvästi hylättyjä. Pelloilla laidunsi vain yksittäisiä lehmiä ja jonkin verran vuohia. Kissoja näkyi siellä täällä vapaana ja pihoilta kuului koirien haukuntaa. Myös koirat liikkuivat vapaasti ja ne olivat pääosin pieniä tai keskikokoisia ja sekarotuisia.
Ihmiset olivat ihan valtavan avuliaita ja pysähtyivät neuvomaan, jos olimme pysähtyneet ihmettelemään suuntaa tai vaikkapa vaan valokuvaamaan. Kun Katrin pyörästä menivät ketjut paikaltaan, niin viidakkoveitsellä varustautunut ohi kulkenut mies pysähtyi ja nosti ne paikalleen. Kahdella seuraavalla kerralla onnistuimme tekemään saman itse, sillä Katrin pyörässä ketjut heittivät rattailta yli helposti isoimmalta vaihteelta.
Sadekuuro ja onnettomuus
Totuimme nopeasti siihen, että sadekuuroja tulee ja menee. Opimme myös hieman tulkitsemaan niitä horisontista ja jäämään sateen suojaan lenkin aikana. Ensimmäisen isomman sadekuuron jälkeen opimme karvaasti, että tiet ovat märkinä todella liukkaita ja niiden reunakivetyksiä vasten ei kannata yrittää ajaa.
Katri nimittäin lensi hienossa kaaressa katuun pyörän kanssa, kun renkaat eivät menneet haluttuun suuntaan. Ranne otti onneksi vain pienen osuman, mutta polveen tuli useampikin vekki ja sattui niin maan perhanasti. Yksi rouva pysähtyi autoineen tarjoamaan apua ja samalla kohdalla olleen talon herra roikkui myös sinnikkäästi ovella valmiina auttamaan.
Laukusta löytyi käsidesiä sekä desifiointipyyhkeitä, joilla putsasimme haavan. Laitoimme laastaria päälle, sillä verta vuosi siinä kohtaa vielä jonkun verran. Totesimme, että loput kolhut olivat vain henkisiä, joten olimme pian valmiita jatkamaan matkaa. Tavoitteenamme oli vielä polkea saaren läpi sen itärannikolle ja matkaa oli takana vasta kolmasosa.
Three Houses Parkin apinat
Saavuimme suuren kauniin puiston liepeille, josta olimme alun perin ajatelleet lähteä toiseen suuntaan, mutta näimme suuren kyltin, joka kertoi kansallispuiston alueen alkavan kyseisestä sijainnista. Muutimme suunnitelmiamme lennosta ja otimme kohteeksi “läheisen” Bath Beachin, jossa voisimme myös ruokailla.
Lähdimme kohti jyrkkää ylämäkeä, kun puskissa alkoi tapahtumaan. Apinat pomppivat korkean ruohikon seassa ja ei aikaakaan, kun ne katosivat puiden sekaan. Ne eivät todellakaan olleet kiinnostuneita meistä, päin vastoin. Olipa onni, että satuttiin juuri sillä hetkellä paikalle.
Tästä alkoi reittimme rauhallisin osuus, liikennettä ei ollut enää niin paljoa, mutta nousuja jonkin verran enemmän. Maisemat olivat myös vaihtelevammat ja poljimme myös sademetsien läpi halkovia teitä pitkin.
Pidimme evästauon Codrington Collegen tienoilla, joka oli muuhun miljööseen verrattuna aika massiivinen, hieno rakennus. Vastapainoksi löysimme keskeneräiseltä asuinalueelta hyvin ränsistyneen Heineken-mainoksilla maalatun talon, josta saimme onneksi tankattua vesi- ja limuvarastojamme.
Lopullinen kohteemme Bath Beach tarjosi upeita näköaloja koko matkalta, mutta myös ihan valtavan alamäen, jonka arvasimme odottavan meitä ylämäkenä palatessamme. Menimme kuitenkin alas etsimään syötävää ja löysimmekin aika kehnon ravintolan rannalta, josta Ilkka sai päivän lounasproteiinit – ne kaikki listalta löytyvät kanan, possun ja kalan, samassa annoksessa. Katri närkki annoksesta mitä pystyi kasvisruokailijana.
Löysimme rannalta myös merikilpikonnien pesimäalueen, santsasimme lisää vettä ja valmistauduimme lähes kahden kilometrin nousuun sekä paluumatkaan saaren toiselle puolelle.
Epic Road Driversien jäljillä
Tutkimme pyöräilyä Barbadoksella ja reittejä etukäteen Epic Road Ridesin nettisivuilta ja käytimme heidän reittejään osittain apuna saarella ajaessamme. Esimerkiksi Tanskaan verrattuna Barbados on kyllä valitettavasti valovuosia jäljessä mitä tulee pyöräilyverkostoihin tai teiden kuntoon.
Pyöräilijöille ei käytännössä ole omia reittejä, eikä teiden kuntoa pysty ennalta arvaamaan. Joillakin pätkillä saimme polkea hyvinkin reipasta tahtia ja sitten taas joillain teillä asfaltin pinta oli sen verran röpelöistä, että kovempaa ajaminen ei ollut turvallista.
Vuokraamamme etujousitetut maastopyörät olivat omiaan näissä olosuhteissa. Tien reunoilla oli 30 cm levyinen viistoreunainen levike sadevesille ja juuri tällaiseen Katri osui ennen kaatumistaan. Joissain kohdissa asfaltti oli yksinkertaisesti murentunut jopa metrin alueelta tien reunasta, joten oli pakko ajaa keskemmällä tietä. Kuoppia oli paljon ja osa täynnä vettä, joten ne oli myös syytä kiertää.
Autot ohittivat kohtalaisen läheltä ja niillä oli kamala kiire. Tööttipainiketta ei säästelty missään vaiheessa. Kapeammilla teillä oli kuumottavaa ajella, kun liikennettä oli paljon molempiin suuntiin. Pyöräteitä ei tosiaan ollut missään ja jalkakäytävätkin alkoivat ja loppuivat miten sattuu. Tiukimmissa kohdissa oli vaan parasta hypätä pois pyörän selästä ja taluttaa hetken aikaa.
Vaikka autojen tööttäily oli arkipäivää ja sitä tehtiin niin tervehdysten kuin varoitustenkin merkiksi, se teki ajamisesta myös aika levotonta ja jännittävää, kun vähän väliä sai säikähtää kunnolla ääniä, isompia busseja sekä rekkoja.
Ensimmäisen päivän pyöräilysaldo oli 62 km ja pyöräretkeen kului yhteensä 11 tuntia.
Toinen pyöräilypäivä
Heräsimme jälleen aikaisin ja toisen päivän pyöräreissun suuntana oli Bridgetown. Lauantaipäivän ansiosta aamuruuhka ei ollut niin paha ja saimme ajella suht rauhallisen liikenteen seassa kohti keskustaa. Löysimme kävelybulevardin mitä kauneimmista maisemista meren rannalta ja sen varrella olikin varmaan myös Barbadoksen suosituimmat hotellit, joten taluttelimme pyöriä hyvän tovin meren rannan tuntumassa.
Rannalla näkyi runsaasti rapuja ja kolibreja. Merikilpikonnien suojelu näkyi täälläkin ja siitä muistutettiin näyttävällä muraalitaideteoksella. Sadekuurolta emme välttyneet taaskaan, mutta olimme onneksi lähellä katosta ja ehdimme suojaan viime hetkellä.
Pidimme evästauon rannalla ja meillä oli molempina päivinä repussa paljon patukoita sekä juotavaa hätävarana.
Pyörät parkkiin ja kohti Rihannan kotitaloa
Ajoimme keskustaan Chamberlain-sillan tuntumaan ja jätimme pyörät kiinni sillan kaiteeseen vuokraamosta saaduilla vaijerilukoilla. Lähdimme jalkaisin patikoimaan läpi kaupungin kohti Rihannan kotitaloa.
Matkallemme osui basaarikujia, ruuhkaisia katuja, paljon meteliä ja jos jonkinlaista putiikkia sekä feikkikamaa myyviä kojuja. Pilvi tuoksui vähän väliä ja sitä kaupattiin aika avoimesti melkein nenämme edessä. Suurimmalla osalla oli maskit myös ulkona ja tämä alue oli oikeastaan ensimmäinen koko reissulla, kun väenpaljous hieman ahdisti ja arvelutti koronan puolesta.
Rihannan kotikatu oli suht autio ja siellä oli vain muutama kävijä meidän lisäksi sillä hetkellä. Ilmeisesti kadun varrella ja talon edustalla ramppaa aika paljon väkeä, sillä sen ympäristö oli osattu kaupallistaa. Komea plakaatti esitteli hänen upeita saavutuksiaan artistina ja hänelle on sittemmin vuonna 2017 myönnetty myös Barbadoksen kunniakansalaisuus. Kotikatu oli nimetty Rihanna Driveksi, jolla se oli myös helppoa paikantaa kartalta.
Paluu hotellille
Kävelimme pyörille takaisin sataman kautta ja fiilistelimme Barbadoksen lauantaielämää. Taksit tarjoilivat kyytejä, kukot tepastelivat irti ja ihmistet istuivat talojensa kuisteilla huudellen kuulumisiaan naapureille. Moni paikallinen tervehti meitäkin ja barbadoslaisista jäikin hyvin ystävällinen vaikutelma.
Kävimme syömässä Lobster Alive -ravintolassa, josta Ilkka löysi paljonkin herkkuruokia listalta, kun taas Katrille ainoa sopiva vaihtoehto oli nuhjuinen salaatti, josta tuli lähinnä paha mieli. Onneksi eväspatukat pelastivat päivän ja pyöräreitti vei kaupan kautta hotellille.
Toisen päivän saldona oli 14 km pyöräilyä ja 5,5 km kävelyä.
Snorkkelointia ja merikilpikonnien bongausta
Menimme vielä hotellin rannasta snorklaamaan, mutta tällä kertaa näkyvyys ei ollut rannan lähistöllä kovin hyvä, joten emme viihtyneet meressä kuin ehkä vajaan tunnin. Kilpikonnia näkyi pinnan alla kyllä taas useampiakin.
Mielessä oli vielä muutamaa päivää aiemmin bongaamamme valtava rausku, joka vieraili ihan rannassa esittelemässä valtavaa piikkiänsä. Sameassa vedessä oli iso riski, ettemme huomaisi, mikäli sellainen osuisi eteen.
Virkistäydyimme hotellin uima-altaalla hetken ja siirryimme pakkaamaan, sillä seuraavana päivänä olisi tarkoitus siirtyä laivalle ja lähteä risteilemään kohti uusia maisemia.
Vinkit pyöräilyyn
Mikäli harkitset pyörän vuokraamista Barbadoksella huomioi, että pyöräily on todennäköisesti mukavinta Barbadoksen pohjoisosissa, jossa on enemmän luontoa ja vähemmän liikennettä. Varaudu kuumuuteen riittävällä määrällä juomista ja sopivalla vaatetuksella sekä aurinkorasvalla.
Vaikka saari tuntuu kartalla pieneltä, on siinä pyöräillen tutkittavaa useammaksi päiväksi. Kannattaa huomioida, että pimeä tulee kuuden maissa ja sen jälkeen teillä ei ole välttämättä turvallista pyöräillä.
Voimme suositella Pedal Barbados -firmaa lämpimästi vuokrauksen osalta. Pyörät olivat sopivia Barbadoksen vaihteleviin tieolosuhteisiin. Ne toimitettiin hotellille ja myös noudettiin sieltä tarkasti sovittuihin aikoihin.
Pyörät maksettiin käteisellä ja hinta oli mielestämme erittäin kohtuullinen 35 BBD/päivä, eli kahden päivän pyörävuokra meiltä molemmilta oli 70 USD. Lue myös Epic Road Ridesin vinkit ja ota sieltä reitit talteen.
Risteilyn jälkeinen yö Savannah Beach Club:ssa
Emme saaneet lentojamme sovitettua risteilyn paluupäivälle, joten jäimme vielä yhdeksi yöksi Barbadokselle. Hotelliksi valikoitui Savannah Beach Club, joka sijaitsi rannan tuntumassa noin neljä kilometriä Bridgetownin keskustasta.
Hotelli oli valtavan kokoinen ja jopa hieman sokkeloinen. Huoneemme näköala osoitti vastapäisen talon seinää, mutta pääsimme kirjautumaan sisään jo heti aamuyhdeksältä, joten emme lähteneet selvittämään huoneen vaihtamisen mahdollisuutta. Olimme vain helpottuneita, että pääsimme laivalta ulos testien kautta ja saatoimme rentoutua hetken aikaa ennen kotimatkaa.
Hotellin miljöö oli aivan ihana. Uima-allas kiemurteli palmujen ja pienten siltojen välissä sisäpihalla. Joidenkin huoneiden parvekkeet olivat ihan altaiden vieressä ja sisäpihalta oli pääsy suoraan hiekkarannalle.
Rannan baari suorastaan houkutteli iltadrinkeille, mutta vaikka asiakkaita oli vain kourallinen, tarjoilijoilla tuntui olevan kova kiire tehdä kaikkea muuta kuin palvella asiakkaita. Vietimme hotellissa vain reilun vuorokauden, mutta henkilökunnan huono fiilis ja ehkäpä epäselvä johtaminen näkyi monessa käänteessä mm. hitaana palveluna.
Antaisin hotellille silti uuden mahdollisuuden, sillä miljöö ja sijainti olivat kyllä todella hyvät. Respa palveli myös meitä hyvin ja saimme säilyttää laukkuja hotellilla sekä odotella kyytiämme viihtyisässä aulatilassa wifiä käyttäen. Olisimme saaneet viettää vielä päivän vaikka rannalla tai uiden odotellessa illalla lähtevää lentoa.
Kävimme syömässä läheisessä Sage Bistrossa, joka oli erittäin viehättävästi sisustettu paikka ja löysimme molemmat todella herkullista ruokaa. Katri sai maukkaan avokadoleivän ja Ilkka herkutteli mahi mahilla. Alkupalaksi jaoimme annoksen leipäpuusipsejä, jotka olivat todella hyviä.
Lähtöpäivänä yritimme mennä uudelleen Sage Bistroon syömään, mutta se olikin suljettu, joten menimme läheiseen Radissonin-hotelliin pizzoille. Niiden tulo kesti kauan ja kun ne vihdoin saapuivat, olivat pohjat kuin suoraan pakastealtaasta eikä täytteissäkään ollut hurrattavaa. No, niillä sai nälkää siirrettyä sen verran, että pääsimme lentokentälle.
Kotimatka
Saimme tilattua hotellilta taksin, joka vei meidät lentokentälle 30 dollarilla. Vielä lähtöselvitysjonossa meinasi nousta pala kurkkuun, että pitikö Barbadokselta Saksaan kenties olla vielä erikseen PCR-testi. Meillä olivat kyllä laivalta saadut testitodistukset, mutta oliko niillä edes mitään arvoa.
Tuhat ajatusta ehti sinkoilla mielessä jonossa, mutta onneksi turhaan, sillä lähtöselvitystiskillä meiltä kysyttiin ainoastaan passia ja sitä, toimitetaanko laukut suoraan Helsinkiin. Pääsimme koneeseen, joka lähti täysin aikataulussaan ja jälleen miltei tyhjänä, joten meillä oli ruhtinaallisesti tilaa myös nukkumiseen omilla penkkiriveillämme.
Saksan päässä meiltä tarkistettiin rokotustodistukset, kun siirryimme kansainväliseltä puolelta passintarkastuksen kautta Schengen-alueelle. Lisäksi rokotustodistuksia kysyttiin loungessa ja oli onni, että meillä oli sellaiseen pääsy, sillä vietimme Saksassa lähes 12 tuntia ennen kuin lopulta pääsimme kotiin.
Barbadokselle menee lentoja muuten myös Lontoosta ja sieltä lentoaika on 8 h. Kannattaa tarkistaa huolella myös noiden kauttakulkumaiden säännökset molempiin suuntiin.
Tee 360-virtuaalimatka Barbadokselle ja näe mm. Rihannan kotikatu
Lue myös muut artikkelimme tästä matkasta
Saint Vincent ja Grenadiinit – Kanoottiretki lepakkoluolaan
Pääsimme melomaan Pirates of the Caribbean -elokuvasta tuttuihin maisemiin. Opas ohjasi meidät myös jännittävän lepakoita kuhisevan luolan läpi!
Sint Maarten / Saint Martin – lentokonebongausta Maho Beachilla
Ranskalaisten ja hollantilaisten hallinnoiman saaren yksi kuuluisimmista nähtävyyksistä on lentokonebongareiden suosima Maho Beach.
Dominica – Jokikelluntaa sademetsän keskellä
Jokikellunta oli yksi hauskimmista aktiviteeteista Karibian risteilyllä. Dominican vihreältä saarelta löytyi siihen täydellinen joki keskeltä sademetsää.
Antigua ja Barbuda – Jeeppiretkeilyä
Tutustuimme Antiguan saareen jeeppiajelun merkeissä. Tämä oli kaupungeista harvoja, jonne sai lähteä tutustumaan omatoimisesti satamasta.
Grenada – Underwater Sculpture Park
Merenalainen patsaspuisto on Grenadan tunnetuimpia nähtävyyksiä. Siitä on apua myös kasvualustana korallieläimille.
St. Lucian upeat Pitons-vuoret
Saint Lucian maamerkit, upeat Pitons-vuoret ovat listattu myös Unescon maailmanperintökohteiksi.
36 comments
Karibian saaret ovat kyllä varsin kalliita ja ruoat harvemmin mitään suuria kulinaristisia elämyksiä. Lämpö ja rantamaisemat sitten paikkasivat sitä. Täytyykin lukea teidän risteilykokemuksetkin. Meinasin kerran varata Guadeloupelta risteilyn, mutta sesonki ehti juuri päättyä. Se olisi kätevä tapa kierrellä eri maita kohtuuhinnalla.
Kiitos kommentista, Tanja!
Kiinnostavaa ruokaa joutui tosiaan hieman etsiskelemään. Kaikenlaista grillikioskia tai nuhjuista katubaaria olisi ollut, mutta itse toivotaan ruoalta jotain vähän parempaa. Lisäksi koronan aikaan ei kiinnostanut aivan kovin pieniin loukkoihin ahtautua syömään. Lisäksi arvostamme sitä että saa syödä istuallaan pöydän ääressä ja ruokaa ei tarvitse syödä käsin. 😀
Onneksi laivalla ruoka oli hyvää ja sitä tiesi saavansa ilman etsimistä. Risteily on kyllä matkustustapana oivallinen esimerkiksi juuri Karibialla.
Hauskaa, että pyöräilyharrastuksenne jatkui myös reissussa. Voisi ajatella Barbadoksen soveltuvan siihen hyvin pienen koonsa vuoksi, vaikka tiet eivät aina priimakunnossa olleetkaan. Toisaalta koko näyttää olevan kuitenkin esimerkiksi noin 2/3 osaa Manner-Ahvenanmaasta, joten pyöräiltävää kyllä riittää. Tuli muuten yllätyksenä tuo hintataso, en ollut ymmärtänyt sen olevan noinkin kallis, vaikka Karibian yleisesti verrattain kalliiksi miellänkin.
Pääsikö Barbadoksella näkemään tähän vuodenaikaan myös noita merinahkakilpikonnia?
Kiitos kommentista, Mikko!
On tosiaan hauskaa, että fillarointi jatkuu myös ulkomailla! Se on ikäänkuin tuonut kokonaan uuden ulottuvuuden koko matkusteluun! Pyöräily on muuten aivan erinomainen tapa liikkua, koska se mahdollistaa suhteellisen nopean siirtymisen paikasta toiseen ja lisäksi pyörän kanssa pääsee paikkoihin joihin ei autolla pääse tai jalkaisin ehdi eikä jaksa.
Barbados vaikutti meistäkin etukäteen kartalta katsottuna kompaktilta ja helpolta pyöräillä vaikka päästä päähän. Vähänpä tiesimme! Pyörän kanssa liikkuessa kannattaa kyllä varautua “pieniin” reitti- ja aikataulumuutoksiin! 😀
Hintataso taitaa olla ylipäätään Karibian alueella aika korkea. Emme vain päässeet tai joutuneet sitä omakohtaisesti näin kipeästi kokemaan, koska vietimme muilla saarilla vain joitakin tunteja ja nekin retket olivat ohjattuja ja ennalta maksettuja.
Merinahkakilpikonnia emme valitettavasti ainakaan itse nähneet ainuttakaan. En tiedä olisiko niitä tähän vuodenaikaan ollut mahdollista nähdä. Olimme noista karettikilpikonnistakin todella innoissamme! Niitä oli nimittäin paljon. Aikaisemmin olen nähnyt merikilpikonnan kahdesti luonnossa snorklatessa. Melko kaukaa ja todella pikaisesti, ja meinasin silloinkin pissiä uimahousuihini! Olikin siis aivan todella fantastista nähdä noita nyt oikein kunnolla! 😀 <3
Varmaan muutkin Karibian saaret pääsisivät kalleuskategoriaan – sen estää se, että monet ovat edelleen emämaansa alaisia. Guadeloupelta jäi selkeimmin mieleen se, että kaikki lihatuotteet löytyivät vain pakastehyllystä. Ei niistä edes onnistu tekemään itsekään hyvää ruokaa..
Kiitos kommentista, Mari!
Tuo on muuten aivan totta. En tullut ajatelleeksi. Tosin näistä meidän vierailemistamme saarista ainoastaan Sint Maarten ei ollut itsenäinen valtio. Noh. Hintataso on kyllä Karibialla korkea. Ehkä Barbadoksella myös yleinen elintaso on muita saaria korkeampi ja siten siellä saattaisi olla elinkustannukset vielä muitakin saaria korkeammat. Lisäksi listan ykkösenä on Britannian itsehallintoalue Bermuda.
En perehtynyt ihan syvällisesti siihen miten tuo tilasto on laadittu. Iltasanomien artikkelin mukaan siinä on otettu huomioon “yleisiä elinkustannuksia, kuten vuokrien, päivittäistavaroiden, ravintoloiden ja paikallisen ostovoiman hintoja”. https://www.is.fi/matkat/art-2000008561972.html
Barbadokselta löytyi kyllä lihatuotteita kaupoista tuoreenakin. Toisaalta meren äärellä kun ollaan, olisin oikein mielelläni syönyt tuoretta kalaa tai äyriäisiä. Niitäkin joutuu monessa paikassa oikein etsimällä etsimään. Esimerkiksi Tanskassa! Ihan käsittämätöntä.
Ollaan tänään ostettu lennot Barbadokselle. Meillä on neljän yön kodinvaihto artikkelisi pääkuvan kohdasta (rantabulevardilta) 350 m sisämaahan. Millainen ko. alue??? Lisäksi mitä tekisitte Barbadoksella jos teillä olisi 9 päivää? Saatiin toinenkin kodinvaihto (ei niin hieno), mutta olisi saatavilla upea kodinvaihto myös St Lucialle – mietitään, että kannattaako? Mitä ajatuksia? Lennot kyllä suht tyyriit n. 370€/hlö ja ei päästä suoraan kentältä vaan pitäisi yhdeksi yöksi välissä majoittua
Kuulostaa upealta!
Itse vain liikuimme tuolla alueella rannan tuntumassa ja pyöräilimme Hastings Main Roadia pitkin. Tuo Hastings on melko vilkasliikenteinen ja sen varrella on runsaasti pieniä ravintoloita ja ruokakauppoja. Siltä emme poikenneet syvemmälle “sisämaahan”, mutta alue vaikutti aika normaalilta paikalliselta asuinalueelta. Rannan läheisyydessä ja erityisesti tuon Richard Hayne’s Broadwalkin varrella liikkuu paljon turisteja.
Barbadoksella lähtisimme tutustumaan sen itä- ja pohjoisosassa olevaan kansallispuistoon. Puisto alkaa sieltä missä saakka kävimme pyöräillen. Puistosta löytyy muun muassa luolia ja viidakkoa sekä tietysti saaren korkein kohta. 😀 Merikilpikonniin saattaa törmätä ihan missä rannalla hyvänsä, mutta itäranikolla Batch Beachilla on suojeltu merikilpikonnien pesintäranta.
Jos aivan pohjoisimpaan kolkkaan menee, sieltä löytyy Animal Flower Cave, eli jonkinlainen merivuokkojen “pesäluola”! Tästä hieman länteen sijaitsee Crabhillin alue, joka oli ainoa seutu jonne varoitettiin turisteja menemästä.
Useat aktiviteetit Barbadoksella ovat valitettavasti aika kalliita. Barbados elää turismista ja taitaa olla yksi taloudellisesti parhaiten pärjäävistä Karibian maista. Tämä tuskin on sattumaa.
TästäKIN syystä suosittelemme ehdottomasti harkitsemaan St. Lucialle menoa. Pidimme saaresta todella paljon, vaikkakin vierailu jäi harmillisen lyhyeksi! Luonto pesee Barbadoksen mennen tullen. Turistihulinaa ja sen sellaista krääsää ja rahastusta ei ole ollenkaan samassa mittakaavassa. Jos valitsisin yhden tämän matkamme saaren, jonne menisin mieluiten uudelleen, se olisi luultavasti juuri St. Lucia.
Toivottavasti päätätte mennä St. Lucialle, ja jos menette, olisi kiva kuulla mitä tykkäsitte ja oliko nämä melko pinnallisen kokemuksen perusteella tehdyt päätelmät oikeita. 😉
Kiitos vinkeistä. Ollaan kaikesta huolimatta päätymässä siihen, että ollaan koko aika Barbadoksella. Eniten siitä syystä, että lentoajat ei mätsännyt, toiseksi siitä syystä, että mieheni haluaa relata – voidaan siitä itärannikon kodinvaihdossa vaeltaa viisi päivää ja neljä maataan etelän beachillä. Olisi nyt saatu upea kodinvaihto myös Gomeralle. Pitänee talvilomalla 2024 ja 2025 suuntautua Karibialle myös🤭😂🥰
Pyöräily ei kyllä varmaankaan ole kevyin tapa tutustua saareen. Me taisimme tehdä parikin erilaista saarikierrosta, autolla, ja silti jäi sellainen olo, että aika paljon jäi varmasti näkemättäkin. Pyörillä ette tainneet Mount Hillabylle nousta?
Tuolla Oistinsin alueella oli – aikaan ennen koronaa – perjantaisin juhlat rannalla, muistaakseni Fish party tms. nimiset, mutta voihan olla, että isot tapahtumat ovat nyt edelleen pannassa.
Kiitos kommentista, Pirkko!
Myönnettäköön, että tämä oli yksi fyysisesti rankimpia paikkoja joissa olemme pyöräilleet! Etäisyydet tuntuivat kohtuuttoman pitkiltä ja pikkukylien ja kaupunkien välillä oli nähtävissä lähinnä sokeriruokoa. Kunnes pääsimme itärannikon kansallispuistoon. Koko pyöräily olisi kannattanut aloittaa sieltä! Meillä oli tarkoituksena käydä myös Mount Hillabyllä, mutta sattuneesta syystä se jäi väliin. Ei vain pystynyt.
Oistinsissa järjestettiin kyllä Fish Fry -juhlat ja ajoimmekin sitä kautta perjantai-iltapäivästä takaisin. Olivat juuri aloitelleet ja väkeäkin oli alkanut kertyä paikalle.
Valitettavasti ilmassa oli sakeaa grillinkatkun ja festivaalihulinan elkeitä, että sen hetkisessä koronapelossamme (laivallekin piti vielä päästä sisään!) päätimme olla jäämättä paikalle pitemmäksi aikaa.
Tuolta olisi kyllä varmasti saanut sitä tuoretta kalaruokaa ja äyriäistä, jota niin kovasti olin toivonut löytäväni.
No huh mitä sissejä olette kun tuollaisessa helteessä pyöräilette. Onneksi ei käynyt pahemmin tuossa kaatumisessa. Lapsenahan sitä kaatuiltiin harvase päivä pyörillä mutta itsestä tuntuu nyt, että jos nyt aikuisena kaatuisin niin se olisi saletisti sairaalareissu. Mielenkiintoista kyllä nähdä ja kuulla millaista Barbadoksella on kun joskus ollaan puhuttu sinne menosta. Meille vaan nuo Polynesian saaret ovat niin paljon lähempänä. Tämä oli varmasti ikimuistoinen reissu risteilyineen kaikkineen.
Kiitos kommentista, Paula!
Kotona kun kesällä pyöräiltiin helteessä, niin sai nauttia siitä pienestä tuulenvireestä. Pyöräillessä oli jopa vilpoisampi olla kuin yrittää istua hiljaa varjossa ja varoa liikkumasta yhtään ylimääräistä. Tämä ei pätenyt Barbadoksen paahtavassa pätsissä.
Onneksi tuossa Katrin kaatumisessa ei ollut vauhtia juurikaan. Polvi otti kolhun ja sai kunnon verinaarmut. Varsinkin tämmöisissä kuumissa kohteissa tämmöiset hieman jännittää, ettei haavaan pesi jotain tulehdusta. Semmoisesta voisi saada ikävän vaivan pitkäksikin aikaa. Onneksi mukana oli reippaasti käsidesiä ja puhdistusliinoja ja tulehdukselta vältyttiin.
Kyllähän teidän kannattaa tuonne suunnalle joskus lähteä! Miamista vain laivan kyytiin ja sieltä pääsee jo vaikka minne! 😀
On ollut kyllä täyden kympin suoritus tuo Barbadoksella pyöräily. Niin muistan, miten mäkistä se maasto siellä on, ja vielä tuo lämpö ja kosteus siihen päälle. Itsehän olin Barbadoksella raskaana, ja kävely oli silloin ainoa urheilulaji, mitä harrastin, ja matkat taitoimme taksilla tai paikallispikkubusseilla.
Kiitos kommentista, Teija!
Olihan se.. Mäkistä ja kuoppaista ja äänekästä vääränpuoleista liikennettä. Toisaalta se oli myös tosi hauskaa ja päästiin näkemään paikallista elämää ihan toisella tavalla kuin taksin kyydistä. 🙂
Koronan vuoksi ei nuo kimppataksit myöskään kauheasti houkutelleet. Pyöräily oli tosi mukava tapa liikkua myös siinä mielessä, että sai olla väljästi raittiissa ilmassa. Mitä nyt autot suhahtelivat välillä turhan läheltä…
Mielenkiintoista luettavaa! On kyllä ollut aika hurja seikkailu tuo pyöräileminen, ja silti eka päivänä iso määrä kilometrejä! Silloin, kun olin vielä kunnossa, pyöräilin Tuusulasta Tammisaareen kahdessa päivässä. On suuri ero sillä, pääseekö rauhassa pyöräilemään ilman (turhia) pysähdyksiä ja hyvää tietä pitkin, vai onko reissaaminen täynnä vastaan tulevia esteitä. Meillä kesti Helsingin ulkopuolelle pääseminen varmaan puolet ensimmäisestä päivästä. Sen takia nuo teidän kilometrit kuulostaa ihan uskomattomilta, noin vaativissa olosuhteissa.
Kiitos kommentista, Raija!
Kyllä tien kunto, muu liikenne ja muut häiriöt ja hidasteet toki vaikuttavat etenemisvauhtiin. Taisin pysähtyä huokaisemaan ja kysymään joko ensimmäinen 10 km oli täynnä kun oltiin tultu vasta 3. Sen jälkeen kyllä päästiin vauhdikkaammin liikkumaan, kun liikenne vähän rauhoittui ja päästiin polkemaan pitempiä pätkiä pysähtymättä risteyksissä varomaan autoja ja lukemaan karttaa.
Noista kilometreistä suurin osa poljettiin ensimmäisenä päivänä. Toisena ei huvittanut enää lähteä ihan yhtä yltiöpäisillä tavoitteilla. 😀
Barbados on niin pieni saari, että esiintyi itselle paljon tuttuja kohteita, kun olen liikkunut nelipyöräisellä moottoroidulla välineellä ympäri saarta 😀 Eipä silti, pyöräily on hyvä tapa tutustua ja saapa samalla aktiivilomailua, niin uppoaa pari paikallista Banksia sitten palautusjuomana 😉
Ehkä tuohon alun historiaosuuteen voisi laittaa sellaisen muutoksen, että vuonna 1966 Barbados kyllä itsenäistyi, mutta jäi osaksi Kansainyhdistystä ja hallitsijana toimi Kuningatar Elizabeth. Marraskuussa 2021 Barbados irtautui Kansainyhteisöstä ja siitä tuli tasavalta, ja ensimmäisenä presidenttinä toimii Sandra Mason. Jäin miettimään sitä, että Meriharakan Pirkko ei tähän puuttunut, kun maabongarille taisi tulla vanha kohde uudelleen käytäväksi 😉
Kiitos kommentista. Myönnetään, että Banks maistui erityisen hyvältä juuri pyöräilyn päälle! 😀
Kiitos myös tarkennuksesta Barbadoksen itsenäistymiseen liittyen. Nuo siirtomaa-asiat ovat jotenkin hieman sekavia ja vaikeaselkoisia kun en ole niihin erityisesti perehtynyt. Kävin korjaamassa tekstiin nuo tarkennukset!
Johan on kallista Barbadoksella. Sitten saarta vielä hehkutetaan hienoksi paikaksi. No ei oikein siltä vaikuttanut…. Kivaa ja ehkä eksoottista on varmasti pyöräillä.
Kiitos kommentista!
Meitä vähän ihmetytti sama, että mistä tämä Barbadoksen maine matkailijan paratiisina juontaa. Arvelimme, että moni tulee täyshoitopaketilla möllöttämään loistohotellin uima-altaalle tai rantaan, ja käy ehkä sieltä jossain järjestetyillä retkillä. Kyllähän se varmasti on mukavaa, eikä rosoisemmalla puolella tarvitse paljon itseään vaivata.
Toisaalta on myös vaikea arvata miten korona mahdollisesti on muokannut meininkiä. Ainakin turismi on Barbadokselle, kuten muillekin Karibian saarille jos ei tärkein niin yksi tärkeimmistä tulonlähteistä. Tai siis oli.
Juurikin olisiko se helppohoitoisuus, kuten kanarialla? Paitsi, että siellä on jopa nähtävää.
Huhhei, aika kova saavutus, että tuossa helteessä ja noissa mäissä lähditte pyöräilemään! Täytyy kyllä hattua nostaa 🙂
Heh, heti kun luin otsikosta sanan Barbados, mulle tuli jostain syystä Rihanna mieleen, vaikken naisen suuri fani olekaan 😀 Mutta näköjään jostain jäänyt mieleen, että on tuolta kotoisin.
Kiitos, Eveliina!
Olihan se rankkaa silloin, mutta seuraavana aamuna jo hymyilytti. 🙂
Kyllä tuo Barbadoksen ja Rihannan yhteys on jotenkin munkin alitajuntaan tallentunut, vaikkei ne kumpikaan mitenkään erityisellä tavalla olleet ennestään kiinnostaneet. Hyvin brändätty, jos näin voi sanoa!
Mäkään en tienny että siellä noin kallista on! Varsinkin kun sai näitä hintaesimerkkejä. Huh, kyllä te ootte kiitettävän pyörälenkin vetäny ensimmäisenä päivänä! 😀 Pyöräillessä sisäistää kohteenkin ihan eri tavalla, kun on lämpö ja kaikki hajut/tuoksut matkanvarrella ja saa helposti pysäyhdyttyä missä huvittaa, eikä tarvi etsiä autolle parkkipaikkaa! 🙂 On kyllä kiva tapa kiertää matkakohteita 🙂
Kiitos kommentista, Elina!
Pyöräily on kyllä tosiaan mukava tapa vähän laajentaa matkustuspinta-alaa. Tullaan varmasti jatkossakin fillaromaan tavalla tai toisella reissuillamme!
Barbaros vaikuttaa mukavalle, mutta kalliille kohteelle. Onneksi Katrin kaatumisessa ei käynyt pahemmin. Pyörän päällä pääsee tutustumaan lähiseutuihin tarkemmin kuin auton kyydissä. Toki monelta jäisi noissa helteissa fillaroinnit väliin 🙂
Kiitos kommentista, Merja!
Olihan se mukava nähdä ja kokea. Miettisin kyllä uudelleen lähtisinkö varta vasten takaisin.
Onni oli mukana fillarionnettomuuden kanssa, mutta varmasti molempien mielestä oli kivat pari päivää pyörän selässä! Polkiessa puski hieman tuskanhikeä pintaan, myönnettäköön! 😀
No johan teillä on ollut pyöräreissu! Itselleni tekee tiukkaa olla jalankulkijana vasemman puoleisessa liikenteessä saati pyörien päällä. En tiennytkään saaren korkeista kustannuksista, päin vastoin kuvittelin että siellä on edullista, vaikka onkin saari ja tuontituotteiden varassa.
Kiitos kommentista, Martta!
Tuo vasemmanpuoleinen liikenne toi kyllä rutkasti lisää jännitystä touhuun. Varsinkin kun se oli melko railakasta menoa. Kustannukset yllättivät meidätkin, vaikka osasimme kyllä hieman sitä odottaa.
Vitsi mä ihailen tuota teidän pyöräilyintoa! Fillarin selästä näkee niin kivasti maisemia ja voi pysähtyä kuvailemaan kun haluaa. Onneks tuossa Katrin onnettomuudessa ei käyny pahemmin! Vähän tuosta hintapolitiikasta tuli mieleen Belize. Sielläkin saarella oli melko kallista sekä kaupassa että ravintolassa, ja lisäks valuuttana kaks Belizen dollaria vasta yhtä USD:tä. Teillä oli kyllä kiva loman lopetus tuolla hotellilla. Näytti oikein viihtyisältä, ja lisäbonuksena vielä oma rivi lentokoneesta 🙂
Kiitos kommentista, Cilla!
Pyöräilykärpänen kun on päässyt puraisemaan molempia pahasti, niin sitä alkaa katsastella fillarointimahdollisuuksia ihan kaikkialla. Mikäs siinä, mukavaa touhua se on. Ja kuten sanoit, paikkoja pääsee ällistelemään ihan eri tavalla pyörällä liikkuessa.
Me käytiin Belizessä pari vuotta sitten, mutta niin pikaisesti ettei kyllä ehditty kustannuksiin juurikaan perehtyä. Vähän saman oloista meininkiä oli siellä, kuin monella näistä nyt käymistämme saarista.
Tuo lentokoneen tyhjyys oli kyllä ihan huikea lisäbonus. Sain kerrankin jalkatilaa enemmän kuin riittävästi, ja se tuli tarpeeseen. Meillä oli yli 10h pysähdys Frankfurtissa paluumatkalla ja se olisi kyllä koitunut turmioksi jos ei olisi saanut koneessa nukuttua yhtään. Vähän kyllä hirvitti kun mietti miten lennetään tyhjällä koneella edes takaisin… Tuskin oli ainoat miltei tyhjät lennot laatuaan. Toisaalta koneiden kyydissä kulkee kyllä paljon muutakin kuin matkustajia.
Teillä on ollut kyllä ihana reissu! Vitsit kun itsekin pääsisi pian jonnekin lämpimään tai no tuleehan se kesä tännekin, mutta joku reissu olisi kiva.
Kiitos kommentista, Krista!
Reissu oli tosiaan mahtava ja tuli tarpeeseen. On mukava että meilläkin kohta alkaa taas kesä, mutta onhan se silti aina aivan erityisen mukavaa päästä vähän reissuunkin. 😀
Barbadoksella olisi kyllä ihana joskus lähteä käymään! 🙂 Kiinnostaa kovasti, vaikka hintataso onkin korkeahko omaan makuun noin yleensä muutoin.. 🙂 Ihania nuo värikkäät rakennukset. Kiva lukea myös teidän pyöräilykokemuksista, itse kun en ole koskaan siinä hommassa kovin kunnostautunut, heh. 😀
Kiitos kommentista, Tiina Johanna!
Jos Barbados kiinnostaa, mutta hintataso ymmärrettävästi hirvittää, kannattaa harkita lähteä risteilylle, jonka reitille Barbados kuuluu. Päivän saa viettää Barbadosta ihaillen ja nälän voi säästää takaisin laivalle! Risteileminen on oikeasti aika kätevä tapa piipahtaa useammassakin paikassa yhden matkan aikana. 🙂