St. Kittsin suljettua satamansa vierailijoilta (tai ainakin meidän risteilyalukseltamme) tuli matkareittiimme muutos, mutta ei ollenkaan huono sellainen. Tietysti se aiheutti hieman säätöä, kun saarien järjestys meni loppumatkan osalta hieman uusiksi ja jouduimme vaihtamaan niille varattuja retkiä toisiin.
Sint Maarten / Saint Martin
Pienen Sint Maartenin pinta-ala on vain 41,4 km² ja asukasluku noin 42 000. Muista vierailemistamme saarista poiketen, Sint Maarten ei ole itsenäinen valtio, mutta omalla tavallaan sitäkin erikoisempi järjestelyiltään.
Sint Maarten tai ranskalaisittain Saint-Martin, on jaettu puoliksi etelä- ja pohjoisosaan, joista eteläinen puolisko kuuluu Alankomaille ja pohjoinen Ranskalle. Rajamuodollisuuksia ei kuitenkaan ole vaan liikkuminen puolelta toiselle on täysin vapaata.
Rajan sijainnin tunnistaa lähinnä moottoritien varressa liehuvista Alankomaiden, Ranskan ja EU:n lipuista. Saaren asukeille sen sijaan asuinpaikalla on väliä, sillä Ranskan puolella asuvat maksavat reippaammin erilaisia veroja. Alankomaiden puolella elämäntyyli on “jenkkiläisempää” ja Ranskan puolella taas “vapaampaa” ja “eurooppalaista”.
Noh, sitä maanpuoliskojen välistä eroa emme valitettavasti omin silmin nähneet, joten on luottaminen bussikuskin selostuksiin. Mielenkiintoista se kyllä olisi ollut. Matkustimme siis bussikyydillä risteilijäsatamasta Maho Beachille, ja siis koko matkan Alankomaiden alueella. Elämä vaikutti koko matkalla toistaiseksi länsimaisimmalta.
Suolatasankoja ja huvijahteja
Sint Maartenin vanha nimi, Soualiga, juontaa suolasta ja tarkemmin suurista suolatasangoista, joissa merivedestä kuivattiin suolaa ja rahdattiin sitä muun muassa Euroopan kyltymättömille maustemarkkinoille.
Suolaa ei saarella enää valmisteta, vaan talous pyörii turismin varassa. Päiväturistien lisäksi saarella asustaa pitempiä aikoja “mökkiasukkaita” ylellisissä huviloissaan.
Lentoja monilta Euroopan lentokentiltä saapuu tiuhaan tahtiin ja satamassa parveilevien huvijahtien hulppeudesta päätellen Sint Maarten on houkutteleva kohde myös syvempitaskuisille ja lihavalompakkoisille.
Kuvassa Blackberryn perustajan Mike Lazaridiksen luksusjahti, Artefact, Philipsburgin satamassa Sint Maartenilla. Artefactin arvo on noin 150 miljoonaa dollaria.
Kuuluisa ja vaarallinen Maho Beach
Saaren tunnetuin nähtävyys lienee lentokonebongarien unelmakohde, Maho Beach ja sen välittömässä läheisyydessä sijaitseva Princess Juliana International Airport -lentokenttä. Kentän kiitorata ulottuu miltei Karibianmereen saakka. Merestä kiitoradan alkuun on vain muutama kymmenen metriä, ja siihen mahtuu kaksi kaistaa autotietä sekä hiekkaranta.
Rannan ja kiitoradan välistä löytyy autokaistojen lisäksi jykevä verkkoaita varoituskyltteineen. Muuan uhkarohkea turisti oli vuonna 2017 ahnehtinut Jet Blastina tunnettua, kiitotieltä nousevan suihkukoneen aiheuttamaa voimakkaan ilmavirtauksen aiheuttamaa iskua. Ilmavirta oli niin voimakas, että se oli pyyhkäissyt naisen jaloiltaan ja hän oli lyönyt päänsä betoniseen pientareeseen ja menettänyt henkensä.
Ajanvietteet rannalla
Nousevien ja erityisesti laskeutuvien lentokoneiden bongaus on siis ykkösaktiviteetti Maho Beachilla ja kieltämättä onkin erityisen hauskaa, kun koneet laskeutuvat melkein päälakea hipoen!
Tuskin missään muualla pääsee näin lähelle, saatika näin mehukkaisiin puitteisiin tarkkailemaan lentokoneiden laskeutumista.
Rannan molemmissa päissä on baareja ja hotelleja, joten tämä poikkeuksellinen tilaisuus on kyllä osattu hyödyntää ja kaupallistaa. Koneita laskeutui parhaimmillaan muutamien minuuttien välein, välillä taas oli pitempiä taukoja.
Useimmat koneista olivat pieniä potkurikoneita tai välillä suihkareitakin, mutta silloin tällöin kentälle laskeutui isompia matkustajakoneita.
Lentojen saapumisajat
Isoimpien koneiden laskeutumisajat löytyivät rannan viereisestä baarista surffilaudasta tehdystä liitutaulusta. Ne tosin vaikuttivat olevan vähän “sinne päin”, joten osoittautuikin erinomaiseksi innovaatioksi Katrilta etsiä kentän saapumisaikataulut netistä jo etukäteen ja ottaa koko päivän ohjelmasta kuvakaappaus puhelimeen.
Koneita odotellessa oli mukava käydä myös pulahtamassa veteen. Aallokko oli aika voimakas, ja jos on mitään epäilyksiä asiasta, niin kannattaa ehkä tarkkailla sitä etukäteen ennen veteen menoa. Syvemmällä aallokko ei kummemmin vaikuttanut miltään, mutta kun yritti nousta takaisin rantaan, niin ensin aalto työnsi pitkän matkaa matalalle ja kun nousit ylös, kaikki vesi alkoi virrata rannalta takaisin mereen. Sitä oli paljon. Sopivalla ajoituksella ja pikkuisella spurtilla oikealla hetkellä vedestä pääsi kyllä pois.
Ehdimme viettää rannalla yhteensä kolme tuntia, joka kyllä riitti tämän nähtävyyden kokemiseen. Palasimme bussilla takaisin satamaan ja totesimme, ettei satama-alueelta tainnut olla turisteilla asiaa ulkopuolelle.
Hienompi illalliskattaus
Palasimme laivalle ja ehdimme hieman huilata ennen risteilyn toista “formaalia” tai “dress to impress” illallista. Sydämellinen tarjoilijamme Adi oli meitä tästä jo muistuttanut edellisenä iltana, ja olimme luvanneet pukeutua silmälaseihimme! Niin teimmekin, ja ehkä kaivettiin laukun pohjalta kauluspaitakin esiin.
Kun matka on pitkä sekä etäisyydeltään, että kestoltaan, sitä mielellään jättäisi kotiin kaiken tarpeettoman. Meistä tuntuu hieman turhalta varautua erilaisiin naamiaisiin, mutta ehkä nyt juuri tämän verran voi joustaa.
Ensimmäistä risteilyä harkitseville tiedoksi saatettakoon, että risteilyllä normaalisti järjestetään erilaisia vaatekoodi-iltoja, joihin kannattaa alkaa valmistautua jo ennen matkaa niin henkisesti kuin myös tarvittaessa vaatteita pakatessa. Osallistuminen on toki vapaaehtoista, mutta laivalla on myöhäistä katua, jos on ainoa jolla on mukana pelkkiä mustia t-paitoja bändilogoilla.
Koe Maho Beachin tunnelma 360-videoiden avulla
Lue myös muut artikkelimme tästä matkasta
Saint Vincent ja Grenadiinit – Kanoottiretki lepakkoluolaan
Pääsimme melomaan Pirates of the Caribbean -elokuvasta tuttuihin maisemiin. Opas ohjasi meidät myös jännittävän lepakoita kuhisevan luolan läpi!
Sint Maarten / Saint Martin – lentokonebongausta Maho Beachilla
Ranskalaisten ja hollantilaisten hallinnoiman saaren yksi kuuluisimmista nähtävyyksistä on lentokonebongareiden suosima Maho Beach.
Dominica – Jokikelluntaa sademetsän keskellä
Jokikellunta oli yksi hauskimmista aktiviteeteista Karibian risteilyllä. Dominican vihreältä saarelta löytyi siihen täydellinen joki keskeltä sademetsää.
Antigua ja Barbuda – Jeeppiretkeilyä
Tutustuimme Antiguan saareen jeeppiajelun merkeissä. Tämä oli kaupungeista harvoja, jonne sai lähteä tutustumaan omatoimisesti satamasta.
Grenada – Underwater Sculpture Park
Merenalainen patsaspuisto on Grenadan tunnetuimpia nähtävyyksiä. Siitä on apua myös kasvualustana korallieläimille.
St. Lucian upeat Pitons-vuoret
Saint Lucian maamerkit, upeat Pitons-vuoret ovat listattu myös Unescon maailmanperintökohteiksi.
20 comments
Näitä teidän Karibia-aiheisia kirjoituksia on ollut mukava lukea. Me ollaan käyty alueen maista / saarista vain Kuubassa, ja itse olen ajatellut muiden olevan aikalailla samanlaisia keskenään, mutta selvästi eroja näyttää kuitenkin olevan. Eli sanonta “kun olet nähnyt yhden, olet nähnyt ne kaikki” ei pidä tässä tapauksessa paikkaansa.
Kiitos kommentista, Mikko!
Mukava kuulla, että meidän karibianseikkailut ovat olleet kiinnostavia. 🙂
Me ei olla käyty koskaan Kuubassa, mutta kahden Karibian eri nurkilla pyörineen risteilyn jäljiltä voidaan kyllä sanoa, että eivät ole ainakaan Karibian saaret sisaruksia keskenään. Tietysti paljon yhtäläisyyksiäkin löytyy, mutta kyllä joka saarella on aivan omat juttunsa, jo aivan saarten fyysisistä ominaispiirteistä alkaen. On ollut itseasiassa aika mielenkiintoista havaita tämä asia ihan omin aistein. Mulla oli vähän samanlaiset ennakkoarvelut itselläni Karibiasta.
Nämä Euroopan saaret Karibialla ovat kyllä aika kummallisia juttuja nykypäivänä. Mutta onhan tuo koneiden bongailu kyllä jännää varmasti. Kiinnostaisi se itseänikin. Karibia on Kuubaa lukuunottamatta tuntematonta minulle vielä.
Kiitos kommentista, Ahti!
Nuo nykyajan siirtomaat tuntuvat tosiaan kummallisilta jäänteiltä ajoilta, joiden oli kuvitellut jo päättyneen aikoja sitten. Niin kuitenkin niitä edelleen löytyy. Tuntuu vähän epätodelliselta kun opas sanoo esimerkiksi puheluiden Sint Maartenilta Alankomaihin olevan hinnoittelultaan maan sisäisiä puheluita. En oikein vieläkään ole ihan varma voiko tämä pitää paikkansa! 😀
Meillä on Kuuba toistaiseksi kokonaan näkemättä, mutta kiinnostaisi kyllä kohteena. Laivaristeily on kyllä aika näppärä tapa kiertää tutustumassa Karibiaan. Lentokoneita oli kyllä hauska bongailla, niinkuin aina! Maho Beachilla pääsi niitä ihastelemaan lähempää kuin vielä mistään muualta istumatta itse kyytiin!
Minulla on edelleen nämä Karibian saaret täydellisesti käymättä. Tai noh. Kuuba ja jotain muuta, mutta siis nämä pienemmät saaret. Into olisi kyllä kova suunnata tuonne suunnalla ja bongailla jollain risteilyllä useita maita kerralla käydyksi.
Kiitos kommentista, Anna!
Meille valikoitui tämä risteily aika puhtaasti reitin perusteella. Risteily on kyllä helppo tapa kiertää näitä pikkusaaria nopeasti. Tietysti visiitti itse saarella jää vain päivän mittaiseksi, mutta ainakin saa nähtyä että kiinnostaako paikalle palata joskus myöhemmin paremmalla ajalla.
Varsinkin nyt koronan aikaan maasta toiseen siirtymiseen liittyy aika paljon paperitöitä ja valmisteluja. Nämä saa käytännössä kaikki kuitattua sillä, että huolehtii pääsystä terveenä ja asianmukaisin testein ja todistuksin laivalle saakka. Kaikki on tavallaan “yhden kortin varassa”, mutta eipähän tarvitse sitten murehtia ja jännittää enää rajanylityksiä ja käydä uusimassa koronatestiä parin päivän välein.
En oikeastaan arvosta “nähtävyyksiä”, joissa turistit menevät alueille, joille meneminen on kielletty tai josta ainakin on varoitettu, kuten tämä pieni hiekkaranta lentokentän välittömässä läheisyydessä. Mutta kuten totesin, Sint Maartenilla on melkein pakko käydä se katsomassa – muttei tietysti ole pakko mennä ihan aidan viereen. Me testasimme kenttää myös pienkoneella lentäen kun kävimme tuolta päiväseltään juurikin St. Kittsillä – paluu illalla oli oikeastaan kyllä lentokoneestakin aika hieno, etenkin kun pienessä koneessa etupenkillä näkymä kenttää lähestyttäessä on sama kuin lentäjällä kun ohjaamon ja matkustamon välissä ei ole seinää.
Muutama vuosi sitten ranskalainen puoli oli vielä Irman jäljiltä aika raunioina, mutta eiköhän sitäkin ole saatu jo taas kunnostettua.
Kiitos kommentista, Pirkko!
Ei meitäkään erityisesti kiinnosta mitkään kielletyt ja vaaralliset paikat. Maho Beachille mentäessä aidalle kiellettiin menemästä ja lisäksi itse verkkoaidassa oli kieltomerkit. Kyllä pitää ihan ehdoin tahdoin haluta uhmata kieltoja ja varoituksia ja mennä seisomaan autotielle, jos väkisin niin haluaa tehdä. Itseänihän kammottaa korkeat paikatkin niin, että pidän vaikkapa Madeiran levadoja vielä paljon Maho Beachia pahempina surmanloukkuina! 😂
Tuonne Princess Julianan lentokentälle olisi kyllä varmasti huikeaa laskeutua! Jotkut lentokentät ovat vain ihan erityisiä paikkoja. Mieleen on jäänyt muun muassa Hongkong, Longyearbyen ja tästä miltei naapurista Kööpenhamina.
Jäin odottamaan kuvaa niistä silmälaseista ja iltapuvuista! Tuo Maho Beach on kyllä ehkä bucket listalle yltävä paikka ihan vaan koska on niin erikoinen. Kuvat sieltä näyttää usein aika hurjilta. Ihan mielelläni tuolla yhden kolmituntisen viettäisin.
Kiitos kommentista, Paula!
Uuhhhuh.. Noh. Yleisön pyynnöstä, nyt on lisätty kuva meistä “iltapuvuissa”. Vaikka niinkuin yritin kirjoittaa, ei nuo nyt olleet mitään niin kovin erityistä. Rillit toki tuovat katu-uskottavuutta.
Maho Beach oli kyllä jännä elämys. Kyllä siellä kannattaa pyörähtää jos liikkuu seudulla. 😉
Oi vitsit, tämä on kyllä niin jännä paikka! Aika hurja kyllä tuo kuolema, mutta toisaalta jos uhmaa varoituskylttejä syystä, niin ei tarvi jälkeenpäin ihmetellä 😐 Kyllä tuolla sais hyvin ajan kulumaan! Oliko hirveän kovaäänistä? Tuliko sellainen olo, että koko ajan vaan odotti että seuraava kone taas tulis vai alkoiko tuntien jälkeen lentokoneet jo riittämään? 🙂
Kiitos kommentista, Elina!
No, näinhän se on, että jos ehdoin tahdoin uhmaa kieltoja ja varoituksia, niin sitten on oma vika jos jotain sattuu. Seuraava vaihtoehto on sitten muurata koko ranta umpeen, mutta sitten siinä menee samalla saaren päänähtävyys.
Kyllähän isommista koneista aika kovat jyrinät lähti. Suurimmaksi osaksi koneet olivat kyllä pieniä propellikoneita tai pikkusuihkareita. Koneiden bongaus oli oikeastaan ainoaa ajanviihdettä tuolla, joten kyllä me ainakin niitä ihan odotettiin ja ilolla otettiin vastaan. Ei olla oikein Katrin kanssa mitään rantaihmisiä, vaan mieluummin koko ajan liikkeessä ja ahmitaan silmillä uutta! 😀
Tuo ranta näyttää kuumottavalta! Mietin, että pöllyääkö hiekka paljon lentokoneiden ilmavirran voimasta? Vaikka pikkusen hirvittääkin katsoa lentäviä koneita noin läheltä, pitäisihän tuo kokea (turvallisen etäisyyden päästä), jos tuolla on. Jäin itsekin odottelemaan kuvia iltakuva-asusta 😀
Kiitos kommentista, Sandra!
Kyllä tuo koneiden laskeutuminen oli aika kuumottavaa koettavaa. Pikkukoneet eivät tuntuneet missään, mutta matkustajakoneista kyllä tuli ihan mukava “tuulenvire” ja hiekkakuorinta kasvoille.
Voimakkain ilmavirtaus kuitenkin syntyy koneen noustaessa kentältä. Kannattaa hakea Googlesta vaikkapa “Maho Beach Jet Blast”, niin löytyy ihan vekkuleita videoita. Ison koneen ilmavirta puhaltaa kyllä ihmisen jaloiltaan. Tuossa kuolemaan johtaneessa tapaturmassa sinänsä ei ollut mitään muuta erityistä, kuin että nainen oli seissyt verkkoaidan luona ja Jet Blast oli puhaltanut hänet kumoon ja hän oli lyönyt päänsä autotien ja hiekkarannan väliseen betonimuuriin. Siis kokeakseen Jet Blastin vain muutaman metrin (kaksi kaistaa autotietä, yksi kumpaankin suuntaan) lähempää.
*Huokaus* “iltakuvat” on lisätty blogiin yleisön pyynnöstä… 🙂
Tuo olis melkoinen kokemus. Tuntui nimittäin jo Nizzassa, että koneet kiitää tosi läheltä, vaikka oikeesti ne oli paljon kauempana kuin tässä teidän kohteessa.
Oliko tosta risteilykokonaisuudesta muuten jotain budjettipostausta? Kiinnostais paljon tällanen setti maksaa. Sais helposti kierrettyä näitä pikkusaaria.
Kiitos kommentista, Cilla!
Täytyy myöntää, etten ole lentokoneiden laskeutumista ja nousua seurannut koskaan näin kuumottavasta paikasta! 😀
Ei olla kirjoitettu mitään budjettipostausta tästä. Lopullinen loppusumma taitaa olla vähän hämärtynytkin tuon risteilyn ympärillä Barbadoksella vietetyn ajan ja siellä touhuilun takia.
Itse risteilyn hinta oli noin 1200 € / henkilö ja toisesta henkilöstä sai 60% alennuksen. Mojovan alennuksen myötä valitsimme vielä hieman kalliimpaa hyttiluokkaa. Halvimmillaan risteilyn hinta olisi ollut sisähytissä muistaaksemme luokkaa 600-700 € / henkilö. Bongasimme hulppean alennuksen ja ostimme risteilyn jo helmikuussa 2021, eli yli vuoden ennen itse matkaa, synkimpään korona-aikaan. Risteilyn lisäksi piti ostaa lentoliput Barbadokselle, jotka maksoivat noin 700 € / henkilö.
Risteilyistä tuntuu olevan jatkuvasti jonkinlaista alennusta tarjolla, joten niitä kannattaa kyllä pitää silmällä. Laivaristeily soveltuu aivan erinomaisesti tällaisten pikkukohteiden “keräilyyn”, varsinkin kun niiden välillä ei oikein omin avuin pääse liikkumaan.
Monesti olen nähnyt kuvia tuolta rannalta ja laskeutuvista lentokoneista, varmasti mielenkiintoinen kokemus sekä kiva välipäivä rannalla nauttien. Jäin myös odottamaan kuvaa noista silmälaseista. Olen samaa mieltä tuosta hupsuttelusta, ei myöskään minun juttu, jos ollaan kahdestaan liikenteessä. Yhdellä saarella etsittiin tovi havajipaitoja… Laivalla voisi hyvin olla ainakin jotakin rekvisiittaa myynnissä.
Kiitos kommentista, Martta!
Päivä Maho Beachilla oli tosiaan ihan mielenkiintoinen. Emme osanneet sitä edes yhtään odottaa, koska laiva kurvasi sinne päivän varoitusajalla koronakäänteiden ansiosta. 🙂
Nämä pukeutumishommelit on vähän semmoinen hankala asia. Onneksi niihin ei ole pakko osallistua, mutta aika turhaksi ohjelmanumeroksi ne kyllä koen. Tykkäisin enemmän jos ei tarvitsisi suoda tämmöisille asioille ajatustakaan, vaan mennä ihan vain käytännöllisyys edellä… Tuo nyt olisi ihan ehdottomuus, että laivalta voisi ostaa edes lakanat silmänrei’illä “white night” -juhliin.
Silmälasikuva on lisätty blogiin. Siinä mallia minkä verran voi taipua ilman että alistuu!
Olisi kyllä kiva tehdä tuollainen risteily ja nähdä samalla noita pikkusaaria. Tosin tuolla suunnalla on isoistakin vielä Puerto Rico ja Jamaika käymättä. Onneksi maailmassa riittää paikkoja ja aina tulee listalle uusia houkutuksia, kun lukee näitä postauksia.
Vaikka pidänkin pukeutumisesta silloin tällöin vähän paremmin, en kyllä minäkään haluaisi raahata naamiaisasugarderoobia mukanani, kun tarkoitus on lähinnä kokea paikkoja, mutta lienee tapana noilla risteilyillä.
Kiitos kommentista, Hannele!
Karibialla riittää kyllä isompaa ja pienempää saarta koluttavaksi. Kahden karibianristeilyn jälkeen meillä on vielä kokonaan käymättä isoja ja tunnettuja saaria, kuten Kuuba, Dominikaaninen tasavalta, Puerto Rico ja Bahamasaaret! Laivaristeily on kyllä erittäin kätevä ja miellyttävä tapa käydä kerralla useammalla saarella. 🙂
Tuo asusteiden roudaaminen maapallon toiselle puolelle vain yhden illan pukeutumista varten on juuri se mikä tuossa eniten hiertää. Matkalaukuissa on muutenkin juuri ja juuri tilaa tarpeelliselle… Noh, tästäkin kuitenkin selvittiin ilman suurempaa draamaa. 🙂