Kaupallinen yhteistyö Hurtigruten.
Seilasimme yön aikana Barentsburgista kohti pohjoista Forlandetin saaren länsipuolelta, sillä salmi ei olisi ollut riittävän syvä laivallemme. Tämä tarkoitti sitä, että merenkäynti olisi reipasta ja edellisillan suosituin puheenaihe olikin merisairaus.
Vaikka meitä varoiteltiin kovasta merenkäynnistä yön aikana, saimme onneksi hyvin nukuttua. Laivamme M/S Nordstjernen, joka on rakennettu vuonna 1956 on erittäin vakaa ja kestää kovempiakin myrskyjä.
Magdalenefjorden 79 ° 35’N
Aamu alkoi Magdalenefjordilta, jonne laskeutui kolme jäätikkövirtaa. Vielä sata vuotta sitten vuono oli ollut umpijäässä. Jäätikköä reunustavien vuorten seinämistä näkee värieron perusteella missä kohtaa jäätikön reuna on ollut 130 vuotta sitten, jonka jälkeen se on alkanut kiihtyvällä nopeudella huveta.
Söimme maukkaan aamupalan, jonka jälkeen rantauduimme läheiselle rannalle pikkuveneillä. Rantautuminen olikin jännää puuhaa ensimmäisellä kerralla, sillä kävelimme yksitellen pieniä liukkaita portaita pitkin ulos laivasta, jonka vierellä oli kumivene odottamassa. Kumiveneeseen mahtui noin kahdeksan henkilöä. Oppaat olivat tuoneet rannalle pienen penkin, jonka kautta hypättiin maihin. Hyvät ja vedenpitävät kengät olivat tässä tärkeä varuste.
Kyseisellä lahdella oli pyydetty valaita ja valaanpyytäjien hautoja löytyy rannalta. Tosin ne ovat aidattuja, sillä paikka on yksi Huippuvuorten suosituimmista nähtävyyksistä ja ihmiset valitettavasti tallovat hautoja ja varastavat sieltä luita, jos niitä ei suojella.
Rannalle ajautunut tukki oli matkannut Siperiasta. Siperian metsurit kuljettivat kaatamiaan tukkeja pitkin jokia, ja ajoittain niitä pääsi karkuun. Merivirrat kuljettavat tukit edelleen kohti Huippuvuoria. Näitä, jopa satoja autioille rannoille ajatuneita tukkeja kerätiin talteen ja hyödynnetiin entisaikojen mökkien rakentamisessa. Huippuvuorilla ei luonnostaan kasva mitään sammalta ja jäkälää järeämpää.
Kiväärien kanssa liikkuvat oppaat muistuttivat jääkarhujen uhasta, mutta niitä ei näkynyt lahdella. Sen sijaan rannalla näkyi puolinakuja ihmisiä, sillä meille kaikille tarjottiin mahdollisuus käydä uimassa! Osa käyttikin tilaisuuden hyväkseen ja kävi pulikoimassa jääpalojen seassa.
Huippuvuorten sääntöjen mukan maissa saa olla sata ihmistä kerrallaan ja isolla laivalla ei saa mennä 300 metriä lähemmäs rantaa.
Smeerenburg Fjord ja Smeerenburg Glacier 79 ° 40’N
Lounaan aikana jatkoimme matkaa eteenpäin Smeerenburgin jäätikköä kohden. Tämä jäätikkö oli todella vaikuttavan näköinen, upein tähän mennessä nähdyistä. Opas kertoi, että menemme rantaan ja lisäksi käymme kävelemässä jäätiköllä. Tämä oli päivän toinen rantautuminen ja oli kerrassaan upeaa päästä katsomaan jäätikköä lähietäisyydeltä.
Näimme myös hylkeitä uimassa rannalla sekä lekottelemassa jäälauttojen päällä ja yksi uiskenteli meitä vastaankin. Juuri kun olimme rantautumassa, laivan ympärillä pyöri muutamia suuria jäälauttoja ja yksi törmäsi laivaamme, joka on onneksi lujaa tekoa.
Kuulimme faktoja jäätikön sulamisesta ja se toden totta hupenee kovaa vauhtia. Uusia saaria ja kiviä tulee näkyviin jopa viikossa ja vuosittain jäätikön reuna vetäytyy Huippuvuorilla 40–70 metriä riippuen mitä aluetta tarkastellaan. Näin on jatkunut 70-luvulta alkaen. Kuulimme useita todella kovia ukkosen omaisia ääniä, jotka syntyvät jäätikön liikkumisesta.
Siirryimme jäätiköltä pieniin veneisiin ja pääsimme vielä ihailemaan jäätikköä lähietäisyydeltä. Se oli todella kaunis ja puolipilvinen sää näytti täydellisesti jäätikön eri sinisen sävyt.
Laivan konehuone
Olimme sopineet oppaamme kanssa, että saamme kierroksen laivan konehuoneessa. Insinööri nimeltä Tito kierrätti meitä ympäri konehuonetta, jossa oli todella kova meteli. Vaikka laiva on vanha, konehuoneessa kaikki oli siistiä ja erinomaisessa järjestyksessä.
Konehuoneessa työskentelee kuusi henkilöä ja he korjaavat kaiken itse, Tito ollut laivalla neljä vuotta ja hän on kotoisin Filippiineiltä. Laivan konehuoneesta löytyy 40 metrinen akseli ja paljon matalia tiloja sekä jyrkkiä rappusia.
80. leveyspiirin ylitys, Moffen-saari ja mursuja!
Odotimme kovasti 80. leveyspiirin ohittamista. Se olisi mahdollista, jos sää olisi suotuisa ja olihan se. Keräännyimme kaikki laivan peräkannelle, jonne oppaat kantoivat monta tarjotillista kuohuvaa. Kapteeni tuuttasi sumutorvea sen merkiksi, että olimme ylittäneet 80. leveyspiirin ja sen kohdalla kilistimme paitsi laseja, mutta yllätykseksemme näimme myös kosinnan.
Heti kuohuvien jälkeen siirryimme laivan keulaan, jossa meitä vastaan uiskenteli kuuden mursun lauma! Olipa ihanaa nähdä niitä niin monta. Ne olivat uteliaita nuoria uroksia ja tulivat kohtalaisen lähelle laivaa. Saimme useita valokuvia ja samalla opas kertoi mielenkiintoisia faktoja mursujen elämästä.
Mursujen elämä koostuu aika pitkälti syömisestä ja lepäämisestä. Homma toimii niin, että ne sukeltavat kohti pohjaa, imaisevat suuhunsa ison kasan simpukoita, sylkevät kuoret pois ja saavat vatsansa täyteen. Sitten onkin hyvä hetki mennä lekottelemaan rannalle ja piereskelemään. Seuraavana päivänä sama toistuu.
Vastaa