Kaupallinen yhteistyö Hurtigruten.
Saavuimme maanantaina iltapäivällä (26.8.2019) Huippuvuorille, Longyearbyenin lentokentälle SAS:n kyydillä. Risteilypakettiimme sisältyi laivamatkan ja aterioiden lisäksi kaksi hotelliyötä sekä bussikuljetukset lentokentän ja hotellin välillä.
Huippuvuorille lentää tällä hetkellä vain Norwegian ja SAS muutamia kertoja päivässä, joten lennot kannattaa varata hyvissä ajoin. Lentokentältä on matkaa Longyearbyenin keskustaan viitisen kilometriä ja se on järkevintä taittaa jääkarhuvaaran vuoksi taksilla tai bussilla (noin 15 euroa edestakaisin).
Radisson Blu Polar -hotelli
Sijainniltaan erinomainen Radisson Blu Polar toimi majapaikkanamme ensimmäisenä yönä. Hotelli oli sisustukseltaan tummasävyinen ja kodikas takkoineen päivineen. Kengät jätettiin erilliseen eteishuoneeseen ja ystävällinen vastaanottovirkailija tarjoutui auttamaan, jos halusimme varata retkiä. Ulkoporeamme ja sauna olivat myös käytössämme niin halutessamme
Hotellin yhteydessä toimi Barentz Gastropub, joka tarjoili nälkäisille matkustajille ihan oivalliset burgerit ensi nälkään. Kasvisvaihtoehto löytyi myös kolmen burgerin listalta.
Hotellihuoneesta oli mainiot näköalat vastarannan vuorenrinteille ja sen parhaat puolet saimme nauttia aamulla erinomaisella aamiaisella. Aikaiset herätykset olivat tämän reissun teemana ja meidän tulikin olla valmiina laukkujen kanssa klo 8.30 hotellin aulassa odottamassa bussikuljetusta.
Camp Barentz
Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Camp Barentz, josta löytyi kopio mökistä, jossa Willem Barentz asui löytäessään Svalbardin vuonna 1596. Mökin pihapiiristä löytyy koiratarha sekä kota, jossa meille tarjoiltiin vohvelit norjalaisella ruskealla juustolla, brunostilla, tai hillolla sekä mehua ja kahvia. Eväitä syödessä saimme kuunnella luennon jääkarhuista.
Green Dog Svalbard
Camp Barentzin yhteydessä toimii Green Dog Svalbard, joka on yksi Huippuvuorten useista koiratarhoista. Koirat ovat rodultaan enimmäkseen siperian- tai alaskanhuskeja ja niiden ensisijainen tehtävä on toimia rekikoirina.
Suomalaisen kotikoiran omistajan silmin koirien olot näyttivät jokseenkin karuilta. Hiekkaseen maahan oli kiinnitetty pitkät kettingit, joissa jokaisella koiralla oli oma muutaman metrin pituinen kettinki, oma nimellä varustettu koppi ja vain niukasti liikkumatilaa.
Aluksi meitä kiellettiin menemästä koirien luokse, mutta lopulta rapsuttelu olikin sallittua ja koirat ottivat kaiken huomion vastaan valtavalla ystävällisyydellä. Yritimme päästä vielä myöhemmin tänne koiratarhalle, mutta emme ehtineet järjestää kyytiä ajoissa, sillä tarha sijaitsee jääkarhualueella kauempana keskustasta.
Jääkarhu olikin tallustellut tarhan nurkilla reilu viikko matkamme jälkeen.
Kyydissä olleiden kiinalaisten toiveesta pysädyimme ottamaan kuvia jääkarhukyltille. Siitä tulikin melkoinen kilpajuoksu, että ehdimme saada Ilkasta Pokémon kuvan ennen kun kyltin edusta oli täynnä innokkaita kiinalaisia.
Svalbardin museo
Seuraavaksi bussi kurvasi takaisin keskustaan ja pääsimme tutustumaan Svalbardin museoon. Yleensä emme hakeudu matkoillamme aktiivisesti museoihin, mutta tämä oli hienosti toteutettu läpileikkaus Huippuvuorten elämästä ja eläimistä.
Museosta löytyivät kaikki Huippuvuorten eläin- ja lintulajit esiteltyinä aidossa koossaan, paljon historiatietoa mm. hiilikaivoksista sekä myös nykyisten Huippuvuorten asukkaiden esittelyitä tarinoineen. Myös museossa hipsittiin joko sukkasilteen tai sitten kenkien päälle sai laittaa suojat.
Siirtyminen M/S Nordstjärnen laivalle
Laivamme lähtöaika oli kello 13 ja bussi toimitti meidät ajoissa satamaan. Laukut siirrettiin bussista suoraan laivan keskiosaan ja matkustajat siirtyivät hitaasti sisään laivan ylempään kerrokseen.
Pääsimme sisään viimeisten joukossa ja saimme hyttiavaimemme sekä muovikortin, joka toimi risteilykorttinamme. Sitä emme tosin tarvinneet missään vaiheessa. Kävimme myös varaamassa paikat ravintolasta ja nämä olisivat vakiopaikkamme kaikissa ruokailutilanteissa laivalla. Erikoisruokavaliot varmistettiin vielä tässä ja ne oli saanut ilmoittaa laivalle etukäteen.
Oppaan avustuksella saimme laukkumme ja löysimme hyttiimme. Pienellä pyöreällä ikkunalla, kerrossängyllä, omalla wc:llä, suihkulla, tuolilla, käännettävällä pöydällä ja pienellä vaatekomerolla varustettu hytti toimisi majapaikkanamme seuraavat kolme yötä. Lattiatilaa oli sen verran vähän, että kahta matkalaukkua on turha haaveilla avaavansa samaan aikaan.
Turvallisuusharjoitukset järjestettiin laivan kannella heti aluksi ja niissä käytiin läpi pelastusliivien sijainti sekä muita käytännönasioita laivalla liikkumisen osalta.
Aloitimme risteilyn lounaalla ja se tarjoiltiin buffetista laivan ainoassa ravintolassa. Saimme huomata, että ruokapuolen kanssa tuskin tulee olemaan ongelmia, sillä laivan kokki oli valmistanut aivan erinomaiset sapuskat vaikka raaka-aineiden saaminen Huippuvuorille ei ole aina helppoa. Graavattua lohta löytyi jokaiselta aterialta, samoin perunaa, paistettuja kasviksia ja juureksia, salaatteja, lihaa ja kalaa.
Iloksemme myös pöytäseurueemme oli aivan timanttinen, japanilainen Yukie ja hänen hollantilainen miehensä Carrel olivat tulleet risteilylle nykyisestä kotimaastaan Saksasta. Toisena pariskuntana seurueessamme olivat Hilda ja Harald Itävallasta. Muumeista ja Aki Kaurismäestä riitti tarinaa samalla kun laiva lähti lipumaan kohti Barentzburgia, joka olisi ensimmäinen pysähdyspaikkamme.
8 comments
Oi vitsi, mikä reissu teillä on ollut! Huippuvuoret tuntuu olevan nosteessa ja näyttää kyllä että siellä on mielenkiintoista nähtävää. Itselläni olisi varmaan tullut sama fiilis noista koirista, mutta toisaalta, eivätköhän ne vastapainoksi saa myös juosta kelkan edessä aika paljon.
Huippuvuoret ovat kyllä upea kohde! Ei ihme, että siitä jaetaan kokemuksia auliisti. Se jättää takuulla jälkensä jokaiseen!
Vetokoirat pääsevät kuitenkin tekemään rotunsa mukaista työtä, joten eivätköhän ne liene ihan tyytyväisiä osaansa. Ne pääsevät myös viettämään eläkepäiviään kun juokseminen ei enää maistu. Näin oli esimerkiksi Romin laita, jota tuossa yhdessä kuvassa rapsuttelen. Kivoja kavereita. 🙂
Vautsi, kuulostaa todella hienolta kohteelta! Karun kauniita maisemia ja hienoa luontoa, mitäpä sitä muuta tarvitsisikaan. 🙂
Kiitos kommentistasi.
Tuota kaikkea oli tosiaan tarjolla loputtomia määriä. Ehdimme hädin tuskin käydä välillä syömässä ja nukkumassa, kun olimmekin taas jo uudessa pysähdyspaikassa järjestäytymässä rantautumista varten. Kiinnostavia rantoja ja jäätiköitä lipui ohitsemme jatkuvana virtana. Tajuntaan piirtyi hailea ajatus siitä, miten valtavasta alueesta on kyse!
Ooh vau, mikä mieletön kokemus! Ja maisemat jääkarhuntassun painalluksineen, apua… <3 Tuonne tuulen ja jään sekaan olisi upeaa päästä joskus itsekin 🙂
Budjettipostaus tuosta kohteesta kiinnostaisi muuten kovasti myös!
Kiitos kommentistasi, Iida.
Kokemus oli ikimuistoinen ja joka sentin arvoinen. Risteilyjen hinnat löytyvät parhaiten suoraan Hurtigrutenin sivulta https://global.hurtigruten.com/destinations/svalbard/#voyages ja lentoja taas kannattanee etsiä esim. Skyscannerilla tai suoraan SAS:n tai Norwegianin sivuilta. Muut yhtiöt eivät lennä Huippuvuorille.
Risteilypakettiin kuuluu hotelliyöpymiset yksi ennen ja toinen jälkeen risteilyn (riippuen tietysti lentoajoista). Samoin lentokenttäkuljetukset Longyearbyenissä sekä ateriat ja mahdolliset museomaksut risteilyn aikana, eli niiden puolesta ei kauheasti yllätyksiä kustannuksiin tullut.
Tämän kaltainen risteily maksaa alkaen noin 1500 € ja lennot arviolta noin 300 € per matkustaja.
Samassa hotellissa on näköjään majailtu. Tuo on niin totta, että näihin pohjoisen kohteisiin niin lennot kuin hotellit on varattava hyvissä ajoin, sillä lyhyen sesongin kohteissa kapasiteetti on rajallista ja kaikki tulevat tännekin samoina kuukausina.
Tuo on aivan totta, että matka ja mahdolliset lisäyöt kannattaa varata ajoissa. Hurtigruten järjestää käsittääkseni tarvittaessa myös lennot, mutta me vietimme ennen Huippuvuoria vajaan viikon Tanskassa, joten oli järkevintä hoitaa lennot itse.
Meille tuli tästä syystä tarve myös yhdelle lisäyölle, ja tosiaan majoitusvaihtoehtoja oli jäljellä puoli vuotta ennen varsinaista matkaa enää hyvin rajoitetusti. Yleiseen kansainväliseen hintatasoon verrattuna Huippuvuorilla joutuu maksamaan hyvän huoneen hinnan melko yksinkertaisesta yösijasta, mutta toisaalta kadullakaan ei oikein voi yöpyä. Näihin kannattaa tutustua ajoissa etukäteen ettei synny yllätyksiä.