Olemme saaneet ihastella upeita kuvia jäätiköistä ja jäävuorista, ja samalla kuulla surullisia uutisia niiden hupenemisesta. Pääsimme Huippuvuorilla todistamaan näitä omin silmin lähietäisyydeltä. Kokemus oli katkeransuloinen. Massiivisten jäätiköiden kauneus ja koko hätkähdytti. Samaan aikaan saimme kuulla ja nähdä miten nopeasti tilanne on muuttunut viimeisen noin sadan vuoden aikana, yhä kiihtyvällä vauhdilla. Upeat sinihohtoiset jäälohkareet ja murtumapinnat olivat luonnossa jos mahdollista, niin vieläkin kauniimpia kuin televisiossa ja kuvissa.
Mitä jäätiköt ovat?
Jäätikkö on massiivinen jäävirta, joka syntyy lumen sataessa jäätikön kertymäalueelle, eli akkumulaatioalueelle. Uutta lunta muodostuu myös härmistymällä ilman kosteudesta suoraan lumeksi erityisesti vähäsateisilla alueilla, kuten Antarktiksella. Uuden lumen painon alla alemmat kerrokset tiivistyvät edelleen jääksi, jolloin jään sisään jää myös pieniä ilmakuplia. Näistä kuplista tutkijat pystyvät mittaamaan ilmakehän koostumusta satojen tuhansien vuosien takaa.
Jäät kerääntyvät korkeammilta alueilta matalammille, kuten vuorten välisiin soliin ja laaksoihin, joissa jäämassa virtaa edelleen alas, jossa se lopulta poistuu jäätiköstä joko sulamalla tai lohkeamalla irti suurina kappaleina. Jäätikkötyyppejä on kahta erilaista päätyyppiä, “lämpimiä” ja “kylmiä”. Pääsääntöisesti napa-alueilla esiintyy kylmiä jäätiköitä, jotka ovat ympäri vuoden kauttaaltaan jäässä ja liikkuvat hitaasti. “Lämpimät” jäätiköt esiintyvät yleensä alueilla, jossa jäämassa osittain joko sulaa lämpötilan tai muuttuu paineen vaikutuksesta elastiseksi. Nopeasti liikkuva jäätikkö irrottaa liikkuessaan maaperästä mukaan soraa ja isompiakin järkäleitä. Jatkuva pitkäaikainen paine ja kuluminen muodostaa maaperään mm. hiidenkirnuja jotka ovat meille Suomessakin tuttuja jääkauden jättämiä luonnonmuodostelmia.
Jäätiköiden hupeneminen
Jäätikön yksi määritelmistä onkin se, että sitä syntyy kertymäalueella lisää, se virtaa painovoiman vaikutuksesta alaspäin ja lopulta sulaa tai lohkeaa. Tämä on luonnollinen kiertokulku, mutta mitä sitten tarkoitetaan sillä kun jäätiköiden kerrotaan hupenevan?
Jos uutta lunta muodostuu hitaammin, kuin sitä sulaa, jäätikön koko pienenee. Tätä ei voi suoraan nähdä tai arvioida sulamisvesien tai irtoavien lohkareiden määrästä. Jäätikköjen kokoa seurataan vuodesta toiseen ja verrataan tätä vuosittaista muutosta edellisiin. Tällä perusteella voidaan todeta mihin suuntaan jäätikön koko muuttuu. Huippuvuorilla jäätikköjen on mitattu vetäytyvän 40–70 metriä vuodessa riippuen siitä mitä aluetta tarkastellaan. Huippuvuorten pohjois- ja itäpuolella jäätikkö on jopa kolme kilometriä paksua, kun taas länsipuolella paksuus on noin 800 metriä.
Huippuvuorilla jäätikön kertymäalueen on mitattu vetäytyneen vuosien 1990 ja 2017 välillä miltei kuusi kilometriä. Lopputulos kaikessa raakuudessaan on nähtävillä edellisen linkin kuvassa. Jäätiköt kutistuvat kaikkialla maailmassa. Tänä kesänä on Euroopan Alpeilta uutisoitu mm. Mont Blancin Italian puoleisen jäätikön romahdusvaarasta ja Matterhornin murenemisuhasta kun ikijää ei enää pidä vuorenrinteitä kasassa.
Tiesitkö, että jäävuorten ja jäätikköjen lohkeamispintojen sininen hohde syntyy valon taittuessa jään sisältä takaisin ulos? Jään pitää siis olla erittäin kovassa paineessa tiivistynyttä ja sisältää mahdollisimman vähän ilmakuplia ja likaa. Lohkeamispinnan pitää myös olla teräväreunainen, jotta valo voi taittua suoraan ulos. Jos pinta olisi pyöristynyt, valo siroaisi ja jää näyttäisi vain valkoiselta.
Smeerenburg
Risteilymme upein näky odotti meitä Smeerenburgin jäätiköllä. Siirryimme laivalta rantaan venekuljetuksella ja pääsimme kävelemään jäätikölle. Lahden pohjukassa kohosi noin 30 metriä korkea jyrkkäreunainen jäätikön reuna, josta vierailummekin aikana irtosi pariin otteeseen kappaleita mereen. Jos ei sattunut katsomaan tai kuvaamaan juuri oikealla hetkellä, hetki oli jo ohi. Kun molskahduksen ääni saapui, olivat aallotkin jo tasaantuneet. Sen sijaan kaukaa jäätikön uumenista kuului tuon tuosta jyrinää ja jyskettä, kuin ukkonen olisi jylissyt. Ääni syntyi syvällä jäätikön uumenissa sen liikkuessa kohti rantaa.
Tiesitkö, että jäätikön mukaansa maaperästä keräämä sora ja lika suojaavat jäätikköä sulamiselta? Erityisesti hitaasti virtaava jäätikkö, joka ei reunastaan lohkea mereen vaan sulaa, on yleensä likaisen näköinen koska pinnassa on soraa. Likainen jäätikkö on hyvä juttu.
Ympäröivissä rinteissä saatoimme nähdä selvät rajat; Vuorten yläosat olivat tummat ja alaosat vaaleammat. 130 vuotta sitten jäätikön pinta oli värien rajalla. Tämän jälkeen jäätikkö on alkanut sulaa nopeasti, jolloin alaosat ovat jääneet vaaleammiksi. Kiihtyvän sulamisen alkua edelsi “pieni jääkausi”, jolloin lämpötila on ollut noin 400 vuoden ajan keskimääräistä kylmempi. Silloin ei ollut myöskään vielä teollistumisen aika alkanut, eikä ihmiskunnan vaikutuksesta huolimatta jäätiköt ainakaan päässeet hupenemaan. Jäätikköjen sulaminen on kiihtynyt voimakkaasti entisestään 1970-luvulta alkaen. Voi hyvin kuvitella mielessään, miten koko jäätikkö on ulottunut pitkälle vuonon suuta kohti. Samanlaisia rajoja näimme kaikkialla vuorten rinteissä risteilyn aikana.
Jäätikön sulamisen seuraukset
Jos Grönlannin jäätikkö sulaisi kokonaan, merenpinta nousisi 7 metriä. Jos Etelämantereen länsiosan jäätikkö, joka nyt jo lohkeilee, romahtaisi kokonaan mereen, merenpinta nousisi 5 metriä. Lähde Wikipedia.
Osa maista ja kaupungeista tulisi jäämään kokonaan veden peittoon ja maapallon kartta piirtyisi kokonaan uudenlaiseksi. Merenpinnan nousu tulee vaikuttamaan IPCC:n mukaan kaikkien ihmisten elämään.
Mitä voimme tehdä?
Kasvisruoan lisääminen ruokavaliossa vähentää tietysti lihan kulutusta. Lihakarjan kasvattaminen kuormittaa mm. rehunkasvatuksen kautta. Erityisesti ulkomailta tuotu edullinen liha on monesti tuotettu soijarehulla, jonka viljelyalan kasvattamiseksi raivataan valtavia määriä metsää päivittäin pelloiksi.
Lähiruoka on lähellä tuotettua ruokaa. Se vähentää kuljetuksessa väkisinkin syntyviä päästöjä ja lisäksi tukee lähialueen tuottajia, jotka voivat edelleen kehittää ja laajentaa tuotantoaan. Suomessa kasvatettu ruoka on laadukasta ja ravitsevaa.
Voimme suosia puhtaita ja uusiutuvia energiantuotantomuotoja, kuten aurinko- ja tuulivoimaa. Eikä sovi unohtaa ydinvoimaa, jonka merkitys on erityisen tärkeä kunnes muista päästöttömistä tavoista saadaan kehitettyä riittävän tehokkaita.
Kierrättämällä saadaan kerättyä talteen materiaalia uusiokäyttöä varten. Raaka-aineita ei tarvitse valmistaa tai etsiä lisää, kun voimme käyttää ainakin osan käytöstä poistuneista materiaaleista uudelleen. Osa kierrätettävästä materiaalista voidaan käyttää myös energianlähteenä.
Kukaan tuskin haluaa muuttaa kaikkia kulutustottumuksiaan ainakaan kerrasta, mutta ehkäpä edes vähän kerrallaan voi ottaa joitakin konsteja omaan käyttöön tai ottaa ilmastoasioita huomioon tehdessään erilaisia valintoja, vaikkei ilmastoystävällinen vaihtoehto aina olekaan se halvin.
Myös Hurtigruten kantaa kortensa kekoon ympäristönsuojelussa ja he ovat perustaneet säätiön, jonka kautta tuetaan monia tärkeitä hankkeita.
18 comments
Oli kyllä todella kattava ja ajatuksia herättävä juttu! Kiitos siitä. Luin muitakin teidän juttuja Huippuvuorilta ja kohde kyllä kiinnostaa edelleen kovasti.
Kiitos kommentista!
Jäätiköt ovat kauniita ja kiinnostavia. Niiden näkeminen herätti sen verran tunteita, että niistä kertomatta jättäminen olisi ollut pyhäinhäväistys.
Mukava kuulla, että Huippuvuoret kiinnostavat. Meiltä on vielä muutama artikkeli tulossa. Stay tuned!
Upeita kuvia. Jäätikön kauneutta ei voi vangita kameralle – se pitää kokea itse. Olen käynyt kolmella jäätiköllä Norjassa (myös vaeltamassa), Islannissa sekä Uudessa-Seelannissa. Alpeilla olen käynyt Itävallassa lähinnä jäätikön reunalla, mutta kiinnostavaksi teki se, että paikalla oli valokuvia 100 vuoden takaa jotka näyttivät kuinka suuri jäätikkö oli tällöin ollut. Jäätiköllä liikkuminen oli todella upeaa, ja tutkia miten valo pääsee taittumaan jäässä.
Kiitos kommentistasi, Jani!
Asia on juuri näin – Kameralla ei saa koko kauneutta talteen. Tuollaisia vanhoja kuvia on todella mielenkiintoista päästä vertailemaan nykyhetken kanssa. Tykkään tuollaisia katsella muistakin aiheista. Myös Huippuvuorten jäätiköistä on tuollaisia vertailukuvia olemassa. Mutta vaikka niitä näkee kuvista, on kokemus vielä vaikuttavampi kun paikan näkee omin silmin.
Niin herättelevä postaus jäätiköiden sulamisesta ja ilmastonmuutoksesta. Olisi mahtavaa päästä näkemään jäätikön kauneus itse, mutta varmasti olisi myös karua todeta livenä, miten jäätiköt hupenevat. Olen aina haaveillut reissusta Huippuvuorille. Pitääkin lukaista nuo teidän aiemmat postaukset sieltä.
Kiitos kommentistasi, Jenna!
Näissä jäätikköasioissa pitää tietysti luottaa ensisijaisesti pitkän ajan mittaustuloksiin. Omin silmin kertaluonteisesti tilanteen näkemällä voi nähdä vain sen hetkisen tilanteen. Omasta puolestamme ainakin voimme vahvistaa, että kokemus tukee mittaustuloksia eikä ole syytä epäillä niiden pohjalta laadittuja ennusteita.
Loppujen lopuksi matka oli kuitenkin huikea kokemus. Vastaavan kaltaista luontoa ei varmasti pääse kovin monessa paikassa näkemään. Toivottavasti jäätiköt ja arktinen luonto eläimineen ehditään pelastaa.
Tämä vastasikin kysymykseeni, miten niin jäätä ja lunta voi muodostua korkealle vuoristoon, kun sadepilvet mataavat vain jossain alta kilometrissä. Olen saanut kosketuksen jäätikköön Norjassa. Minusta yksittäisten ihmisten kulutusvalintojen sijasta pitäisi muuttaa koko taloudellinen ja poliittinen järjestelmä. Alkajaisiksi voitaisiin tarkastella esimerkiksi sodankäyntiä ja asevarustelun Mielekkyyttä.
Hei, Stacy! Kiitos kommentistasi.
On aina mukava kuulla, jos on osannut jollekulle kertoa jotain uutta. Kulutusvalintojen, järjestelmien ynnä varustelun mielekkyydestä ja paremmuusjärjestyksestä voidaan olla montaa mieltä. Sen takia varmaan onkin niin hankala löytää sitä yhteistä hiiltä, johon kaikki voisivat puhaltaa. Se on suuri sääli. 🙁
Tässähän tuli itsellekin uutta tietoa, vaikka aika monta jäätikköä on tullut nähtyä niin Pohjois-Amerikassa kuin Etelä-Amerikassakin. Ne on kyllä niin hervottoman kokoisia, että sitä kokoa ei kunnolla edes siinä jäätikön edessä ymmärrä. Chilessä sen koon hahmotti parhaiten, kun jäätikön edustalle ilmestyi yhtäkkiä pienlentokone ja huomattiin miten kärpäsen paskan kokoinen se oli siellä jäätikön luona. Me ollaan siis aina ihasteltu jäätiköitä vain kauempaa, ei olla kävelty sellaisella. Kunpa vaan jotenkin saataisiin pidettyä ne jäätiköt kasassa tulevaisuudessakin! :'(
Kiitos kommentistasi, Elina!
Mukava kuulla, että oli uutta tietoa. Kerrottavaa olisi paljon ja vaikka mistä, mutta täytyy yrittää pitää näpit kurissa, ettei käy tylsäksi. 😉
Huikeimpia paikkoja kaikista ovat juuri ne, missä tajuaa olevansa itse mitätön tahra jonkun valtavan ja upean äärellä. Paremman puutteessa tulee usein tihrusteltua tähtitaivasta. Jäätiköt ovat kauneudessaan ihan oma lajinsa. Niiden katoaminen olisi jo pelkän esteettisen arvon kannalta suuri menetys.
Minä en ole vielä onnistunut käymään jäätiköillä kertaakaan. Matkat kylmille alueille ovat jääneet aika vähille. Menimme tosin vuosia sitten Hurtigrutenin matkassa Bergenistä Kirkkoniemelle, ja tuolloin olisi voinut lähteä jäätikköretkelle. Lapsemme oli kuitenkin silloin niin pieni, ettei olisi jaksanut retkeä, joten jätimme väliin. Todella mielenkiintoiselta vaikuttaa muutenkin tuo risteily – meille jäi Hurtigrutenista todella hyvä mieli oman risteilymme perusteella. Laiva oli koko laivaston pienin, joten sieltä puuttuivat täysin isojen risteilylaivojen elementit, mikä sopi meille erinomaisesti. Uskoisin, että tuolla Huippuvuorten risteilylläkin on ollut enemmän tutkimusmatkan kuin hupiristeilyn tunnelma.
Kiitos kommentistasi, Katja!
Jäätiköllä tepastelu oli jännä kokemus, vaikka parhaiten niitä toki pääsee ihastelemaan pienen matkan päästä. Kiinnostavinta paikan päällä oli päästä näkemään lähietäisyydeltä millainen määrä soraa, sepeliä ja isompaakin lohkaretta jään mukana kulkeutuu.
M/S Nordstjernenillä matkustaminen oli tosiaan aivan erilainen kokemus kuin vielä mikään laivamatka ikinä aikaisemmin. Pienellä laivalla oppi nopeasti tunnistamaan naamalta jokaisen matkustajan ja henkilökunnan jäsenen, ja koko laiva tuntui siten jotenkin intiimimmältä. Mitään ylimääräistä “viihdykettä” ei löytynyt ollenkaan, emmekä sellaisia ainakaan itse ehtineet jäädä kaipaamaankaan. Kaiken kaikkiaan laiva oli ihan nappivalinta tuollaiselle risteilylle!
Kiitos hyvästä artikkelista. Jäätiköiden sulaminen, valtamerien roskaaminen ja metsien hakkuu on kyllä surullisimmat asiat maapallolla, noin niinkun luonnon kannalta. Vaikuttaa sekä ihmisiin että eläimiin kauaskantoisesti, jotkut tuhot ovat peruuttamattomia 🙁
Kiitos kommentistasi, Cilla.
Näin asia on, surullista kyllä. Mutta täytyy pitää toivoa yllä, että saadaan pelastettua mahdollisimman paljon.
Kiitos informatiivisesta postauksesta. Koska mun mies ei lue matkablogeja (paitsi mun kirjoittamaa), voin tässä paljastaa, että me mennään ens kuussa Huippuvuorille. Tähän mennessä oon kaikki yllätysmatkat onnistunut pilaamaan puhumalla ohi suuni viimeistään matkaa edeltävänä iltana. ☺️
Kiitos kommentista, Sini.
Mukava kuulla, että pidit artikkelista. Oikein hyvä reissua Huippuvuorille, ja teemme parhaamme ettei yllätys paljastu miehellesi ennen aikojaan. Kaikkien kannattaisi kuitenkin seurata Ne Tammeloita, jos nyt ei ihan kaikkia blogeja viitsikään seurata. 😉
Me ihmeteltiin jäätiköiden vetäytymistä viime vuonna erityisesti Perito Morenossa Argentiinassa. Joskus olisi kiva päästä kävelemään myös jäätikön päälle, toistaiseksi ollaan niitä ihasteltu vain niiden juurelta.
Onko jäätiköiden vetäytyminen muuten nimenomaan lämpötilan noususta johtuvaa? Ilmeisesti, vaikka käsittääkseni myös kasvavia jäätiköitä onolemassa.
Kiitos kommentistasi, Mikko!
Normaalisti jäätikkö kasvaa talvella kun uutta jäätä muodostuu ja kesällä auringon lämmittäessä sitä sulaa. Jos vuoden aikana jäätä sulaa enemmän kuin uutta ehtii muodostua, jäätikön koko pienenee ja sen reuna silloin vetäytyy. Nyt kun ilmaston lämpenemisen vuoksi talvet ovat lyhentyneet ja vuoden keskilämpötilakin noussut, se johtaa siihen että jäätiköt eivät ehdi kasvattaa kokoaan talven aikana yhtä paljon kuin ennen. Jäätikköjen hupeneminen siis johtuu suoraan ilmaston lämpenemisestä. Vuosittaisia heittoja toki on suuntaan ja toiseen, mutta trendi on ollut yhä kiihtyvällä tahdilla tämä viimeisen sadan vuoden ajan.
Jäätiköille voi päästä kävelemään myös ainakin Alpeilla. Kävimme pari vuotta sitten Chamonixissa, jossa jäätikön laidalle pääsi junalla suoraan kylän keskustasta. Sieltä olisi päässyt edelleen köysiradalla jäätikölle, joka tosin on myös vetäytynyt viime aikoina vauhdilla. Köysirata ei taida enää viedä suoraan jäätikölle, vaan sieltä on edelleen käveltävä. Köysirata oli juuri suljettu siellä käydessämme, koska alkoi olla jo ilta, mutta käsittääkseni siellä on edelleen mahdollista päästä jäätikölle kävelemään omin jaloin.