Mannerlaattojen liittymäkohdassa sijaitseva Islanti on tunnettu upeista luontokohteistaan. Ne kannattaakin kokea tavalla tai toisella, jos olet matkustamassa tähän saarivaltioon.
Me vierailimme Islannissa joulukuussa, jolloin päivän pituus Reykjavikissa oli noin neljä tuntia. Se asetti hieman haasteita luontokohteiden näkemiselle. Myös sääolosuhteet arveluttivat meitä, eivätkä suotta. Tiet olivat olleet suljettuina rajun talvimyrskyn vuoksi, joka oli riepotellut Islantia vain pari päivää ennen saapumistamme.
Päädyimme valitsemaan päivän mittaisen bussiretken, jossa meidät kierrätettiin tunnettujen luontokohteiden äärelle. Bussiretken varasimme jo Suomesta Sagamatkojen kautta. Reykjavikin päässä retkiä operoivat mm. Flybus & Reykjavik Excursions. Retki vei meidät Golden Circlenä tunnettua reittiä Thingvellerin kansallispuiston ja geysirien kautta Gullfossin vesiputoukselle. Päivän päätteeksi kävimme moottorikelkkailemassa Langjökullin jäätikön laidassa.
Mukanamme oli Kameraliike.fi:ltä testiin saatu Ricoh Theta V 360-kamera. Artikkelin joukossa on vertailuvideoita, jotka on otettu Ricohilla ja Samsung Gear 360 -kameralla.
Kannattaa suurentaa videot koko ruudun kokoiseksi, niin näet paremmin kummankin kameran kuvanlaadun.
Osa kuvista on otettu iPhone Pro 11 -puhelimella, jonka kamera on osoittautunut erinomaisen hyväksi myös hämärämmissä olosuhteissa.
1. Thingvellirin luonnonpuisto
Thingvellir, tai islantilaisittain kirjoitettuna Þingvellir, on luonnonpuisto, jossa upeiden maisemien ympäröimät Euraasian ja Pohjois-Amerikan mannerlaatat hitaasti erkanevat toisistaan.
Thingvellir on lisätty Unescon maailmanperintölistalle vuonna 2004, mutta ei geologisten perusteiden ansiosta vaan siksi, että Islannin parlamentti, Allting, on perustettu siellä 900-luvulla. Siitä lähtien se on myös toiminut parlamentin pitopaikkana vuoteen 1799 saakka, josta se tauon jälkeen siirrettiin Reykjavikiin. Paikalla on myös julistettu Islannin viralliseksi uskonnoksi kristinusko vuonna 1000 ja Islannin itsenäisyysjulistus vuonna 1944.
Thingvellir voisi hyvinkin täyttää vaatimukset Unescon maailmanperintökohteeksi myös geologisin perustein, sillä paikka on yksi vain parista tunnetusta paikasta, jossa suuret mannerlaatat eli tektoniset laatat erkanevat toisistaan. Laattojen törmätessä toisiaan kohti, syntyy vuoristoja, kuten Himalajalla, mutta kuten Thingvellirissä, niiden erkaantuessa syntyy rotko jossa laavaa nousee lähelle pintaa ja muuttuu uudeksi maankuoreksi.
Aurinko oli nousemassa hissukseen, kun bussimme kurvasi tämän kohteen parkkipaikalle. Kävimme näköalatasanteella ihailemassa maisemia ja kävelimme vähän matkaa laavan reunustamalla polulla.
2. Geysirit
Geysirit, eli kuumat lähteet tulevat varmaan ensimmäisenä mieleen Islannista. Niitä on toki muuallakin, mutta ei aivan missä tahansa, sillä niiden syntyminen vaatii erityiset olosuhteet. Alueen täytyy olla tuliperäinen, jolloin maankuoren alla vellova magma on niin lähellä pintaa, että se lämmittää pohjaveden.
Lisäksi kallioperässä pitää olla riittävästi onkaloita, että pohjavesi pääsee niissä virtaamaan ja tietysti myös purkautumaan jostain ylös maanpinnalle. Kun kallion onkaloihin virtaava ja kerääntyvä pohjavesi kuumenee riittävästi, sen lämpötila ylittää kiehumispisteen. Se ei kuitenkaan voi alkaa kiehua, koska onkalossa ei ole tilaa mihin kaasuuntua.
Veden kiehuessa sen olomuoto muuttuu nestemäisestä kaasumaiseksi, ja sen tilavuus kasvaa moninkertaiseksi. Maan alla vesi ei kuitenkaan pääse kiehumaan paineen alla, vaan se ylikuumenee. Onkaloissa kuumentunut vesi pyrkii kuitenkin löytämään reitin ulos. Lopulta se löytää reitin pinnalle, ja maan alla onkaloissa kuumentunut vesi pääsee höyrystymään. Höyry laajenee ja työntää ulos pyrkiessään vettä ilmaan, jolloin syntyy geysir. Se on siis kuumaa vettä ja höyryä joka suihkuaa ilmaan tuliperäisen maaperän kuumentamana.
Strokkur, jolla pysähdyimme, on Islannin aktiivisin geysir ja se suihkuttaa kuumaa vettä ilmaan 5–10 minuutin välein. Alueella oli myös muita kuplivia muta-altaita ja geysirejä.
Tämän kohteen läheisyydestä löytyi ison ravintoakokonaisuuden lisäksi hotelli.
3. Gullfossin vesiputous
Gulfossin upea vesiputous koostuu kahdesta erillisestä putouksesta, joista ylempi on 11 metriä ja alempi 21 metriä korkea. Yhteensä vesiputous on siis 32 metrinen ja se on yksi Euroopan suurimmista vesiputouksista. Joulukuussa putous oli osittain kauniisti jäässä, mutta vettä virtasi silti runsain mitoin.
Bussikyytimme toi meidät alemmalle näköalatasanteelle kanjonin reunalle, josta näki ja kuuli hyvin putouksen pauhaamisen. Navakka tuuli oli jo ohjaamassa meitä takaisin lämpimään bussiin, mutta ehdimme vielä kiivetä rappuset ylös seuraavalle tasanteelle, josta näkymät olivat vieläkin hienommat. Kävelyreitti olisi vienyt pidemmälle kanjonin reunaa pitkin, mutta tyydyimme ihailemaan putousta tasanteelta käsin.
Vesiputouksen tuntumaan oli rakennettu ravintola- ja huoltamorakennus sekä tietenkin asiaan kuuluva matkamuistomyymälä. Parkkipaikan yhteydessä oli maksullinen wc, mutta sisätiloista kahvilan yhteydestä löytyi myös maksuton vaihtoehto.
4. Langjökullin jäätikkö moottorikelkkaillen
Islannissa on kolme jäätikköä, joista Langjökull on toiseksi suurin. Huippuvuorten reissuilta jäi kaipuu jäätikölle, joten halusimme mahduttaa vierailun sellaiselle myös Islannissa. Meidän retkellämme homma toimi niin, että bussi kuljetti meidät tapaamispisteelle, joka oli Gulfossin vesiputouksen tuntumassa. Siitä nousimme huomattavasti haastavampiin olosuhteisiin sopivan monster truckin kyytiin, jonka mukana köröttelimme noin 45 minuuttia kohti jäätikköä.
Keskellä ei mitään meitä odotti muutama puinen mökki ja niiden tuntumassa kymmeniä moottorikelkkoja. Vaihdoimme haalarit päälle ja puimme kypärät päähän, jonka jälkeen oli vuoro lähteä moottorikelkkasafarille jäätikölle. Jäätikkö oli tietenkin lumen peitossa, joten meidän olisi kannattanut yhdistää tähän vierailu jääluolassa. Saimme nauttia kuitenkin upeista, karuista erämaamaisemista Islannin sisämaassa.
Retken järjestänyt Mountaineers of Iceland oli reissumme jälkeen vähän ikävämmissä otsikoissa, mutta meidän osalta retki sujui moitteettomasti. Ainoastaan kelkoilla olisi ollut mukavampaa ajaa vähän kovempaa.
Retken hinta ja käytännön tietoa kohteista
Jos sinulla on vain muutama päivä aikaa Islannissa, on tällainen päivän retki oivallinen ja helppo tapa napata useampia kohteita kerralla. Omaan tahtiin kiertelyn sijaan aikataulu on aika tiukka ja etenkin talviaikaan kaikki tiivistyy valoisaan aikaan.
Meillä oli mukana reilusti vaatteita sekä vettä ja pientä naposteltavaa. Bussissa syöminen oli kiellettyä. Retken kesto oli noin kaksitoista tuntia ja siihen sisältyi lounastauko. Jokaisen tunnetun nähtävyyden kyljessä oli ravintolarakennus, matkamuistomyymälät sekä wc:t ja kohtalaisen hyvin parkkitilaa.
Islannin sisämaan maisemat olivat pääosin karua tuliperäistä maastoa ja matalaa vuoristoa. Islanninhevosia näkyi paljon laiduntamassa maaseudulla. Islanti elää turismille, joten retket ovat ammattimaisesti suunniteltuja ja retkien järjestäjiä löytyy runsaasti.
Retken hinta oli 249 euroa per henkilö etukäteen varattuna. Retken hintaan vaikutti moottorikelkan vuokraus. Alla olevasta kartasta näet reittimme.
Ricoh Theta V 360 -kameran lainasi meille mukaan Kameraliike.fi
Ricoh Theta V 360-asteen 4K-kamera - Kameraliike.fi - Kameraliike.fi
Ricoh Theta V 360 asteen videokuvaa ja valokuvia tallentava kompakti kamera. 4K resoluutio, nelikanavainen sisäänrakennettu mikrofoni. Wifi & Bluetooth.
3 comments
Maisemat näyttävt kyllä todella vaikuttavilta. Alkutalvi voi muuten olla aika hyvä ajankohta matkustaa, koska tuo pieni lumipeite saa maisemat näyttämään vielä kauniimmilt ja turisteja on kenties vähän vähemmän. Haasteena on sitten tuo päivän lyhyys, mutta hyvin näytti retkenne myös sen puolesta onnistuneen.
Kiitos kommentista, Mikko!
Islantia ei tosiaan aivan turhaan kehuta ihmeellisestä luonnostaan! Lumi on jännä elementti, koska se muuttaa koko paikan aivan toiseksi. Sama käy täällä meillä Suomessa. 🙂
Päivän lyhyys kyllä tosiaan haittaa luontoon tutustumista. Ajelua tulee runsaasti ja kovin monessa eri kohteessa ei ehdi mitenkään pysähtyä valoisaan aikaan. Tällä ajelulla se vielä meni, kun lähdimme pimeällä ja samoin myös paluumatka tapahtui pimeässä. Myös kylmyys, tai oikeastaan kova tuuli, oli hieman haastava elementti. Satuimme kuitenkin paikan päälle hyvään aikaan, kun reissumme molemmin puolin raivosi oikein pahat talvimyrskyt!
Kesällä olisi helpompaa, mutta tietysti turisteja vielä paljon enemmän liikkeellä. Ehkä kevät olisi optimaalisinta aikaa.
Super hyvin kirjoitettu! – Olen lukenut tekstin muutaman kerran. Hyvin tehty!