Kaupallinen yhteistyö Hurtigruten.
Entisaikojen tunnelmaa henkivä, 64-vuotias M/S Nordstjernen toimi tukikohtanamme kolmen yön ajan, kun seilasimme Huippuvuorten länsirannikkoa kohti 80. leveyspiiriä elokuun lopulla. Vaikka laivaa on uudistettu risteilyasiakkaiden tarpeisiin, siellä saattoi nähdä paljon alkuperäisiä puupintoja ja laivan alkuperäistä asua onkin pyritty säilyttämään mahdollisuuksien mukaan.
Laivan matkustajakapasitetti
Laivassa on kapasiteettia noin 150 matkustajalle. Meidän kanssamme risteilyllämme oli mukana 77 matkustajaa ja lisäksi 37 miehistön jäsentä, eli yhteensä meitä oli reissulla 114 henkilöä. Alunperin laiva oli suunniteltu jopa 400 matkustajalle, mutta se remontoitiin 80-luvulla nykyisen kaltaiseksi.
Huippuvuorilla on omat rajoituksensa siihen, kuinka monta matkustajaa voi kerralla viedä maihin, joten laivojen koon kasvattaminen tuo laivalta jalkautumiseen omat haasteensa. Saarten luonto on myös hyvin haavoittuvaista, joten isot turistimassat saattaisivat aiheuttaa siellä peruuttamatonta vahinkoa kasvustolle.
Hytit
Pienet hytit ovat hieman ahtaita, mutta toisaalta tämä kannustaa matkustajia viettämään enemmän aikaa laivan yleisissä tiloissa. Yleisissä tiloissa kuuluu myös kuulutukset jos henkilökunta havaitsee villieläimiä.
Hyttejä löytyy laivalta kolmesta eri kerroksesta ja videoilla kierrämme laivan hyttikerroksia ympäri. Meillä oli ikkunallinen omalla wc:llä ja suihkulla varustettu hytti kolmoskannelta, johon olimme erittäin tyytyväisiä. Alimman kannen hytit olivat todella pieniä ja siellä oli kovempi meteli, joka tuli konehuoneesta.
Matkapahoinvoinnin kannalta laivan keski- ja alaosassa saattaa olla paras paikka olla, mutta itse koimme myös ikkunan tärkeäksi osaksi sitä, ettei huono olo päässyt yllättämään, kun ulos pystyi kurkistelemaan silloin kun halusi.
Ruokailut laivalla
Meistä kahdesta Ilkka on kaikkiruokainen, mutta Katrilla on jonkun verran ruokarajoitteita, jotka ilmoitimme hyvissä ajoin etukäteen risteilymme yhteyshenkilölle. Ruokarajoitteet olikin huomiotu hienosti ja ne tarkistettin vielä pöytävarauksen yhteydessä risteilyn ensimmäisenä päivänä. Erikoisruokavalioiden toteuttaminen Huippuvuorilla vaatii tavallista enemmän valmisteluita, sillä jo ihan perusraaka-aineiden saaminen sinne voi olla tietttyjen tuotteiden osalta haastavaa.
Jokaiselle siis nimettiin oma istumapaikka laivan ainoasta ravintolasta lähtöpäivänä, joka pysyi samana koko risteilyn ajan. Meidän kuuden hengen pöytäseurueessa olivat itävaltalaiset Helga ja Harald sekä jo aiemmista blogitarinoista tutut Saksassa tukikohtaansa pitävä pariskunta; japanilainen Yukie ja hollantilainen Carrel.
Ruokaa oli saatavilla vain tiettyihin etukäteen ilmoitettuihin kellonaikoihin ja ohjelma laivalla oli muutenkin kohtalaisen tiukasti aikataulutettu rantautumisten mukaisesti. Aamiainen tarjoiltiin kello 7.30–8.30 ja siitä noin kolmen tai neljän tunnin kuluttua lounas, molemmat noutopöydästä. Kolmen ruokalajin illallinen tarjoiltiin pöytiin. Vettä ja kahvia oli saatavilla iltapäivisin ja lisäksi yhtenä päivänä meitä hemmoteltiin kaakaolla.
Ruoka oli ihan erinomaisen hyvää olosuhteet huomioituna ja uskallan omasta puolestani sanoa, että se oli parempaa kuin Karibian risteilyllä (Costan laivalla). Kasvisruokavalio osattiin huomioida hyvin ja tarjolla oli joka päivä monipuolinen kattaus, josta sai varmasti kasattua itselleen mieleisen aterian, mm. erinomaista graavattua lohta, kasviksia eri tavoilla, hedelmiä, juustoja sekä kastikkeita.
Meidän ihana tarjoilija hemmotteli meitä vielä ylimääräisillä jälkiruuilla ja kun henkilökunta esittäytyi risteilyn lopuksi, sai kokki raikuvimmat aplodit kaikista. Ruokailut hoidettiin kyllä niin mallikkaasti kaikin puolin, ettei niitä voi kun kehua.
Vierailu komentosillalla
Laivan ylin johto löytyy komentosillalta, jossa laivaa ohjasivat filippiiniläinen kapteeni sekä norjalainen perämies. Kapteeni ja oppaamme Remi tekivät yhdessä päätökset rantautumisista sekä muista risteilyyn liittyvistä asioista.
Komentosillalta oli parhaat maisemat ja esteetön näkyvyys ympäristöön. He ilmoittivat myös, jos laivan ympärillä näkyi valaita tai muita villieläimiä ja sen ansiosta onnistuimme näkemään mm. mursuja sekä sinivalaan ja muita valaita.
Komentosilta oli pyritty säilyttämään mahdollisimman pitkälti alkuperäisessä asussaan ja sieltä löytyi mm. edelleen toiminnassa oleva seinäpuhelin. Laiva on suojeltu vuodesta 2012 lähtien ja se on osa norjalaista kulttuuriperintöä, joten sen kuntoa vaalitaan kaikin tavoin.
Vierailu konehuoneessa
Laivan hymyilevin mies oli ehdottomasti konehuoneen päällikkö Tito. Hän oli kotoisin filippiineiltä ja on seilannut M/S Nordstjernenin mukana useita vuosia. Tito ja hänen henkilökuntansa tuntevatkin laivan läpikotaisin ja mikäli jotain ongelmia ilmenee, he todennäköisesti osaavat korjata ne omin voimin.
Laivan konehuone oli erittäin siisti ja kaikelle oli selvästi omat paikkansa. Alkuperäisiä rakenteita oli maalattu raikkailla väreillä ja jos meteli ei olisi ollut korvia huumaava, siellä olisi voinut viihtyä ihmettelemässä pidempäänkin.
Unen laatu ei välttämättä ole hyvä millään puolella laivaa, mutta konehuoneen meteli ei kantanut meidän hyttiimme. Toisin oli kuulemma laivan pohjimmaisessa kerroksessa, joten tätä asiaa kannattaa miettiä hyttiä valitessa.
Mukanamme oli muutama Fazerin suklaalevy, joista yhden annoimme kiitoksena Titolle ja konehuoneen väelle, sillä he ensinnäkin päästivät meidät tutustumaan tiloihinsa, mutta olivat myös aina kohdatessamme superystävällisiä.
Laivan muut tilat
Tunnelma laivalla olikin hyvin erilainen kuin suurilla risteilyaluksilla. Ystävällinen henkilökunta tuli nopeasti tutuksi ja monilla henkilökunnan jäsenillä oli laivalla useampia työtehtäviä, kuten tarjoilua, hyttien siivousta ja matkustajien seurantaa maihinnousussa. Osa konehuoneen henkilöistä ajoi myös pikaveneitä ja huolehti laivan ulkokansien siisteydestä.
Laivalla sai kierrellä vapaasti kaikissa muissa tiloissa paitsi selkeästi henkilökunnalle merkityissä, sillä heidän yksityisyyttään ja lepoaikojaan tuli kunnioittaa.
Risteilyohjelma oli sen verran hektinen, että meillä ei ainakaan ollut missään vaiheessa tylsää hetkeä laivalla. Ulkokansilta oli lähes aina uutta nähtävää ja sisätiloissa juttuseurasta ei ollut puutetta, sillä suurin osa risteilyväestä viihtyi yhteisissä tiloissa.
Lähtöpäivä laivalta
Saimme selkeät ohjeet jo illalla, että laukut on tuotava keskikannelle ennen aamupalaa ja samassa yhteydessä hoidetaan respaan maksut juomista ja muista ylimääräisestä, mitä laivalta on ostettu. Me heräsimme hyvissä ajoin ja pakkasimme sekä veimme tavaramme ohjeiden mukaisesti oikeille paikoille. Laskun maksettuamme siirryimme odottelemaan aamupalaa, joka oli edellisaamujen tapaan runsas ja monipuolinen.
Kaikki risteilyn toiminteet oli suunniteltu hyvin etukäteen, jotta homma toimi matkustajille mahdollisimman kivuttomasti eikä epämääräisiä jonoja tai ryysistä syntynyt missään vaiheessa.
Oppaat ja laivan henkilökunta olivat järjestäneet meille vielä jäähyväisseremonian, jonka yhteydessä jokaiselle matkustajalle jaettiin Polar Hero -sertifikaatti ja lisäksi niille, jotka uskaltautuivat pulahtamaan jäisessä vedessä annettiin vielä erikoisdiplomi. Bussi odotti meitä laivan edustalla ja pakkasimme tavaramme sinne ja hyvästelimme vielä haikein fiiliksin laivan henkilökunnan.
Jääkarhujen ja villieläinten bongaus
Jos suunnittelet lähtöä tällaiselle matkalle, niin ehkä voisi karkeasti sanoa, että mitä kalliimman reissun otat, sitä varmemmin näet enemmän. Tosin luonto on arvaamaton, joten välttämättä mikään rahasumma ei takaa odottamaasi elämystä.
Meidän laivamme oli kohtalaisen suuri ja sillä on mahdotonta lähestyä hiljaa kohteita. Lisäksi laivalla ei saa mennä 300 metriä lähemmäksi rantaa, joten sekin rajoittaa näkemistä jonkun verran. Muista siis hyvät kiikarit.
Kaikilla paikallisilla oli tarinoita jääkarhuista ja kuulimme niitä todella paljon. Joku sanoikin, että jääkarhuja näkyy joka toisella risteilyllä ja eläimet ovat läsnä Huippuvuorilla, mutta suurin osa niistä asuu alueella, jossa ihmisiä ei juurikaan asu tai vieraile.
Tässä parhaat jääkarhubongauksemme:
12 comments
Ja mä kun luulin, että Star Clippersin hytit on pienet, mutta ne onkin ihan tilavat, kun siellä on parisängyt. 😀 Ei tosiaan voi odottaa noilta laivoilta ihan samaa tasoa kuin Karibian risteilijöiltä, mutta tärkeintä tosiaan onkin se mitä tuolla pääsee näkemään. Ihan hyvän näköiset pöperöt!
Moi Elina, ja kiitos kommentistasi!
M/S Nordstjernen ei totta tosiaan ollut Karibian risteilijöiden kanssa samaa kaliiberia. Kyseessä on museoitu laiva, ja kyyti on sen mukaista.
Mielestämme kuitenkin Nordstjernen soveltui Huippuvuorille kuin nenä naamaan. Koko matkustajakunta saatettiin viedä kerralla maihin, toisiin matkustajiin ja henkilökuntaan tutustui ja lopulta ei tuolla olisi ollut edes aikaa viihtyä missään kasinolla tai taxfree-shopissa. Kaikelle on paikkansa. 🙂
Olipas mielenkiintoinen tämä laivaesittely, niin on vähän parempi käsitys millaisilla aluksilla noilla retkillä liikutaan. Vaikutti kyllä kaiken kaikkiaan upealta tämä teidän reissu ja laivanhan tilat vain kuvastavat sitä, että ollaan hieman erilaisella reissulla matkassa. Jonakin päivänä vielä tuonne…
Kiitos kommentista, Rami!
Mukava kuulla, että pidit esittelystä. Tämä laiva on niin erityinen, että se ansaitsee tulla ikuistetuksi ja esitellyksi. Se todellakin sopi kuin valettu juuri tällaiselle risteilylle!
Useimmat alukset tuolla taitavat olla vähän isompia, ja niiden kohdalla rantautumisessa voi olla ongelmia, koska rannalle saa viedä kerrallaan vain 100 matkustajaa. Nordstjerneniltä saatiin mennä koko kööri samaan aikaan ja ehdimme siten rantautua useampia kertoja eri kohteissa saman päivän aikana.
Huippuvuoret kohteena ei varmasti jätä ketään kylmäksi, mutta ainakin meille nimenomaan nuo rantautumiset olivat kohokohtia. Ja tietysti myös valaat ja mursut!
Jaahas. Star Clippersin hytit näyttävät varsin hulppeilta 😀 Ja alushan ei tosiaan risteile vain Karibialla, vaan myös mm. Andamaanianmerellä ja Välimerellä.
Mutta sama täyttösuhde on ollut teillä. Eli kun me olimme Star Clippersin risteilyllä, oli samalla tavalla puoli laivaa tyhjänä.
Minusta on ihan OK, että ruoka-ajat on ilmoitettu etu käteen. Kyllä aikuinen ihminen osaa ottaa ne huomioon ja ei aina pidä olla ruokaa saatavilla ( paitsi jenkeille… 😀 )
Hei Anna,
Pahoittelut että vastaaminen kesti. Olin matkoilla. En myöskään oikein osannut keksiä vastattavaa Star Clippersiin liittyen, koska emme ole sillä koskaan matkustaneet.
Sen sijaan M/S Nordstjernenin ilmoitetut ruoka-ajat sopivat ainakin tuolle risteilylle aivan hyvin. Muut ajat vietettiin käytännössä joko maissa tai nukkumassa. Ei siellä varmasti kukaan ollut nälissään eikä myöskään norkoillut etsimässä buffettia tarjoiluaikojen välillä. 🙂
Hienolta näyttää laiva! Meitä ei oikestaan hyttien pienuus edes haittaa, vaan tuonkaltainen laiva on selllainen, joilla mieluiten matkustammekin.
Montako rantautumista päivittäin oli? 2-3?
Kiitos kommentistasi, Mikko!
Laiva oli sanalla sanoen upea. Sitä ei oikein voi verrata nykyaikaisiin luksusristeilijöihin, mutta tämä laiva onkin museoitu ja siitä pidetään sen mukaisesti huolta. Tästä tuli omalla tavallaan mieleen toinen vanha laiva, Queen Mary, joka on muutettu pysyvästi hotelliksi Los Angelesin Long Beachilla. Sekin on upeasti restauroitu ja täynnä alkuperäisiä vanhoja esineitä ja materiaaleja. Paitsi että tällä laivalla pääsimme oikein matkustamaan! Hyttien koko ei oikeasti haitannut menoa. Korkeintaan siitä oli hauska tehdä vähän huumoria. Toisalta meidän hytti oli sieltä isommasta päästä ja oma vessakin oli käytössä.
Rantautumisia oli ensimmäisenä päivänä yksi, toisena kaksi ja kolmantena kolme. Kolmen rantautumisen päivä alkoi käydä kyllä todella raskaaksi. Siirtyminen ja paluu oli oma operaationsa ja lisäksi maissa kävellessä oli kaikki aistit koko ajan tarkkana tutkimassa ympäristöä ja tietysti pälyilemässä mahdollisia jääkarhuja. Isommilla laivoilla voi rantautumisten suhteen tulla ongelmia, koska Huippuvuorilla saa maihin viedä kerrallaan korkeintaan 100 matkustajaa. Isommalla laivalla jouduttaisiin siis käyttämään matkustajia useammassa erässä maissa. Minulla ei ole tiedossa miten nämä käytännössä hoituvat isommilla aluksilla.
Jos jollain on tietoa tai kokemusta, laittakaa ihmeessä kommentti!
Itse asiassa minulla on kokemusta isommankin aluksen osalta. Ja lyhykäysyydessään se menee juuri niin kuin totesit eli matkustajia viedään venekyydein useammassa erässä. Hurtigruten hoiti tämänkin kyllä erinomaisesti. Itse voisin ajatella, että kaksi rantautumista voisi olla aika sopiva määrä lisättynä vielä jollain muulla aktiviteetilla kuten veneajelulla.
Kiitos kommentista, Mikko.
Rantautuminen useammassa erässä vie tietysti enemmän aikaa, jolloin laivan pitää seistä samassa kohteessa pitempään. Tämä voi vaikuttaa siihen miten pitkään koko risteily kestää tai miten pitkällä ehditään käydä.
Pari rantautumista päivässä voisi olla aika kiva määrä. Kolmesta ainakin alkoi olla aika uuvuksissa..
Miten pitkiä rantautumisenne muuten olivat?
Moi, Mikko!
Me olimme maissa noin 1,5h kerrallaan kussakin kohteessa. Barentsburgissa ja Ny-Ålesundissa taisi olla pidemmät pysähdykset, mutta ne olivatkin asuttuja paikkoja.
Valitettavasti tämä vastaaminen kesti hieman, sillä yritin tiedustella mahdollisia aika- ja vierailijamäärien rajoituksia Hurtigrutenilta, mutta sieltä ei nyt oikein saatu kerrottua muuta, kuin että sellaiset on. Sen muistan, että maissa sai kerrallaan olla 100 matkustajaa, mutta aikarajaa en nyt saanut vahvistettua. Arvelisin sen olevan 1-2h.