Kaupallinen yhteistyö Hurtigruten.
Entisaikojen tunnelmaa henkivä, 64-vuotias M/S Nordstjernen toimi tukikohtanamme kolmen yön ajan, kun seilasimme Huippuvuorten länsirannikkoa kohti 80. leveyspiiriä elokuun lopulla. Vaikka laivaa on uudistettu risteilyasiakkaiden tarpeisiin, siellä saattoi nähdä paljon alkuperäisiä puupintoja ja laivan alkuperäistä asua onkin pyritty säilyttämään mahdollisuuksien mukaan.
Laivan matkustajakapasitetti
Laivassa on kapasiteettia noin 150 matkustajalle. Meidän kanssamme risteilyllämme oli mukana 77 matkustajaa ja lisäksi 37 miehistön jäsentä, eli yhteensä meitä oli reissulla 114 henkilöä. Alunperin laiva oli suunniteltu jopa 400 matkustajalle, mutta se remontoitiin 80-luvulla nykyisen kaltaiseksi.
Huippuvuorilla on omat rajoituksensa siihen, kuinka monta matkustajaa voi kerralla viedä maihin, joten laivojen koon kasvattaminen tuo laivalta jalkautumiseen omat haasteensa. Saarten luonto on myös hyvin haavoittuvaista, joten isot turistimassat saattaisivat aiheuttaa siellä peruuttamatonta vahinkoa kasvustolle.
Hytit
Pienet hytit ovat hieman ahtaita, mutta toisaalta tämä kannustaa matkustajia viettämään enemmän aikaa laivan yleisissä tiloissa. Yleisissä tiloissa kuuluu myös kuulutukset jos henkilökunta havaitsee villieläimiä.
Hyttejä löytyy laivalta kolmesta eri kerroksesta ja videoilla kierrämme laivan hyttikerroksia ympäri. Meillä oli ikkunallinen omalla wc:llä ja suihkulla varustettu hytti kolmoskannelta, johon olimme erittäin tyytyväisiä. Alimman kannen hytit olivat todella pieniä ja siellä oli kovempi meteli, joka tuli konehuoneesta.
Matkapahoinvoinnin kannalta laivan keski- ja alaosassa saattaa olla paras paikka olla, mutta itse koimme myös ikkunan tärkeäksi osaksi sitä, ettei huono olo päässyt yllättämään, kun ulos pystyi kurkistelemaan silloin kun halusi.
Ruokailut laivalla
Meistä kahdesta Ilkka on kaikkiruokainen, mutta Katrilla on jonkun verran ruokarajoitteita, jotka ilmoitimme hyvissä ajoin etukäteen risteilymme yhteyshenkilölle. Ruokarajoitteet olikin huomiotu hienosti ja ne tarkistettin vielä pöytävarauksen yhteydessä risteilyn ensimmäisenä päivänä. Erikoisruokavalioiden toteuttaminen Huippuvuorilla vaatii tavallista enemmän valmisteluita, sillä jo ihan perusraaka-aineiden saaminen sinne voi olla tietttyjen tuotteiden osalta haastavaa.
Jokaiselle siis nimettiin oma istumapaikka laivan ainoasta ravintolasta lähtöpäivänä, joka pysyi samana koko risteilyn ajan. Meidän kuuden hengen pöytäseurueessa olivat itävaltalaiset Helga ja Harald sekä jo aiemmista blogitarinoista tutut Saksassa tukikohtaansa pitävä pariskunta; japanilainen Yukie ja hollantilainen Carrel.
Ruokaa oli saatavilla vain tiettyihin etukäteen ilmoitettuihin kellonaikoihin ja ohjelma laivalla oli muutenkin kohtalaisen tiukasti aikataulutettu rantautumisten mukaisesti. Aamiainen tarjoiltiin kello 7.30–8.30 ja siitä noin kolmen tai neljän tunnin kuluttua lounas, molemmat noutopöydästä. Kolmen ruokalajin illallinen tarjoiltiin pöytiin. Vettä ja kahvia oli saatavilla iltapäivisin ja lisäksi yhtenä päivänä meitä hemmoteltiin kaakaolla.
Ruoka oli ihan erinomaisen hyvää olosuhteet huomioituna ja uskallan omasta puolestani sanoa, että se oli parempaa kuin Karibian risteilyllä (Costan laivalla). Kasvisruokavalio osattiin huomioida hyvin ja tarjolla oli joka päivä monipuolinen kattaus, josta sai varmasti kasattua itselleen mieleisen aterian, mm. erinomaista graavattua lohta, kasviksia eri tavoilla, hedelmiä, juustoja sekä kastikkeita.
Meidän ihana tarjoilija hemmotteli meitä vielä ylimääräisillä jälkiruuilla ja kun henkilökunta esittäytyi risteilyn lopuksi, sai kokki raikuvimmat aplodit kaikista. Ruokailut hoidettiin kyllä niin mallikkaasti kaikin puolin, ettei niitä voi kun kehua.
Vierailu komentosillalla
Laivan ylin johto löytyy komentosillalta, jossa laivaa ohjasivat filippiiniläinen kapteeni sekä norjalainen perämies. Kapteeni ja oppaamme Remi tekivät yhdessä päätökset rantautumisista sekä muista risteilyyn liittyvistä asioista.
Komentosillalta oli parhaat maisemat ja esteetön näkyvyys ympäristöön. He ilmoittivat myös, jos laivan ympärillä näkyi valaita tai muita villieläimiä ja sen ansiosta onnistuimme näkemään mm. mursuja sekä sinivalaan ja muita valaita.
Komentosilta oli pyritty säilyttämään mahdollisimman pitkälti alkuperäisessä asussaan ja sieltä löytyi mm. edelleen toiminnassa oleva seinäpuhelin. Laiva on suojeltu vuodesta 2012 lähtien ja se on osa norjalaista kulttuuriperintöä, joten sen kuntoa vaalitaan kaikin tavoin.
Vierailu konehuoneessa
Laivan hymyilevin mies oli ehdottomasti konehuoneen päällikkö Tito. Hän oli kotoisin filippiineiltä ja on seilannut M/S Nordstjernenin mukana useita vuosia. Tito ja hänen henkilökuntansa tuntevatkin laivan läpikotaisin ja mikäli jotain ongelmia ilmenee, he todennäköisesti osaavat korjata ne omin voimin.
Laivan konehuone oli erittäin siisti ja kaikelle oli selvästi omat paikkansa. Alkuperäisiä rakenteita oli maalattu raikkailla väreillä ja jos meteli ei olisi ollut korvia huumaava, siellä olisi voinut viihtyä ihmettelemässä pidempäänkin.
Unen laatu ei välttämättä ole hyvä millään puolella laivaa, mutta konehuoneen meteli ei kantanut meidän hyttiimme. Toisin oli kuulemma laivan pohjimmaisessa kerroksessa, joten tätä asiaa kannattaa miettiä hyttiä valitessa.
Mukanamme oli muutama Fazerin suklaalevy, joista yhden annoimme kiitoksena Titolle ja konehuoneen väelle, sillä he ensinnäkin päästivät meidät tutustumaan tiloihinsa, mutta olivat myös aina kohdatessamme superystävällisiä.
Laivan muut tilat
Tunnelma laivalla olikin hyvin erilainen kuin suurilla risteilyaluksilla. Ystävällinen henkilökunta tuli nopeasti tutuksi ja monilla henkilökunnan jäsenillä oli laivalla useampia työtehtäviä, kuten tarjoilua, hyttien siivousta ja matkustajien seurantaa maihinnousussa. Osa konehuoneen henkilöistä ajoi myös pikaveneitä ja huolehti laivan ulkokansien siisteydestä.
Laivalla sai kierrellä vapaasti kaikissa muissa tiloissa paitsi selkeästi henkilökunnalle merkityissä, sillä heidän yksityisyyttään ja lepoaikojaan tuli kunnioittaa.
Risteilyohjelma oli sen verran hektinen, että meillä ei ainakaan ollut missään vaiheessa tylsää hetkeä laivalla. Ulkokansilta oli lähes aina uutta nähtävää ja sisätiloissa juttuseurasta ei ollut puutetta, sillä suurin osa risteilyväestä viihtyi yhteisissä tiloissa.
Lähtöpäivä laivalta
Saimme selkeät ohjeet jo illalla, että laukut on tuotava keskikannelle ennen aamupalaa ja samassa yhteydessä hoidetaan respaan maksut juomista ja muista ylimääräisestä, mitä laivalta on ostettu. Me heräsimme hyvissä ajoin ja pakkasimme sekä veimme tavaramme ohjeiden mukaisesti oikeille paikoille. Laskun maksettuamme siirryimme odottelemaan aamupalaa, joka oli edellisaamujen tapaan runsas ja monipuolinen.
Kaikki risteilyn toiminteet oli suunniteltu hyvin etukäteen, jotta homma toimi matkustajille mahdollisimman kivuttomasti eikä epämääräisiä jonoja tai ryysistä syntynyt missään vaiheessa.
Oppaat ja laivan henkilökunta olivat järjestäneet meille vielä jäähyväisseremonian, jonka yhteydessä jokaiselle matkustajalle jaettiin Polar Hero -sertifikaatti ja lisäksi niille, jotka uskaltautuivat pulahtamaan jäisessä vedessä annettiin vielä erikoisdiplomi. Bussi odotti meitä laivan edustalla ja pakkasimme tavaramme sinne ja hyvästelimme vielä haikein fiiliksin laivan henkilökunnan.
Jääkarhujen ja villieläinten bongaus
Jos suunnittelet lähtöä tällaiselle matkalle, niin ehkä voisi karkeasti sanoa, että mitä kalliimman reissun otat, sitä varmemmin näet enemmän. Tosin luonto on arvaamaton, joten välttämättä mikään rahasumma ei takaa odottamaasi elämystä.
Meidän laivamme oli kohtalaisen suuri ja sillä on mahdotonta lähestyä hiljaa kohteita. Lisäksi laivalla ei saa mennä 300 metriä lähemmäksi rantaa, joten sekin rajoittaa näkemistä jonkun verran. Muista siis hyvät kiikarit.
Kaikilla paikallisilla oli tarinoita jääkarhuista ja kuulimme niitä todella paljon. Joku sanoikin, että jääkarhuja näkyy joka toisella risteilyllä ja eläimet ovat läsnä Huippuvuorilla, mutta suurin osa niistä asuu alueella, jossa ihmisiä ei juurikaan asu tai vieraile.
Tässä parhaat jääkarhubongauksemme:
Vastaa