Azerbaidžan on Kaukasuksen alueella sijaitseva maa, jossa yhdistyy idän ja lännen vaikutteita. Se tunnetaan öljystä, vuoristoisesta luonnosta ja rikkaasta kulttuuriperinteestä, jossa turkkilaiset, persialaiset ja venäläiset piirteet sekoittuvat ainutlaatuisesti.
Maan pääkaupunki Baku sijaitsee Kaspianmeren rannalla. Keskustan rinteillä kohoavat futuristiset Flame Towers -pilvenpiirtäjät ja vanhankaupungin kapeat kujat muistuttavat historiasta.
Bakun Formula 1 -osakilpailu, Azerbaijan Grand Prix, ajetaan Bakun katuradalla, jonka pitkät suorat mahdollistavat jopa yli 350 km/h huippunopeudet. Vierailumme ajankohta osui viikon takaisten formulakisojen jälkimaininkeihin, joten näimme vielä paljon F1-aiheista rekvisiittaa ympäri kaupunkia.
Saapuminen
Bakunmatka uhkasi alkaa kivisesti. Lento saapui Bakun kentälle puoli yhden aikaan yöllä ja jonotettuamme vajaan tunnin verran laukkuhihnan ääressä ainokaista matkalaukkuamme, ei kentällä ollutkaan tilauksemme mukaisesti kuskia odottamassa meitä.
Molempia väsytti, sillä matka Helsingistä Bakuun kulki Turkish Airlinesin siivillä tehden kuuden tunnin välilaskun Istanbulissa. Itse lennot kestivät neljä ja kaksi tuntia.
Kokonaisuudessaan matka kotoa perille hotellin sänkyyn kesti noin 18 tuntia. Azerbaidžanin aikavyöhyke on UTC+4 eli tunnin edellä Suomea.
Kentältä onneksi löytyi virallisen oloinen taksin palvelutiski, josta saimme tilattua kyydin suoraan hotellille ja sovittua hinnankin valmiiksi. Kyyti kentältä keskustaan maksoi 26,71 Azerbaidžanin manatia eli siedettävät 13,50 €.
Reitti
Tähän reissuun yhdistyivät vierailut kolmessa maassa ja reitti kulki ensin lentäen Helsingistä Istanbulin kautta Azerbaidžaniin Bakuun – Bakusta lento Tbilisiin Georgiaan – Tbilisistä autokyyti Jerevaniin Armeniaan ja takaisin Tbilisiin – sekä lopuksi lento Tbilisistä Istanbulin kautta Helsinkiin
Vietimme Bakussa kolme yötä, Jerevanissa kaksi yötä ja Tbilisissä yhden yön (lentokentällä).
Majoitus
Radisson-hotelliketju on hyvin samankaltainen kuin Hilton ja ne sijaitsivat itseasiassa ihan vierekkäin Bakun rantabulevardin varrella. Meidät majoitettiin toiveidemme mukaisesti mahdollisimman korkealle 10. kerrokseen.
Ikkunastamme aukesivat mahtavat näkymät niin pilvenpiirtäjille, kuin Kaspianmeren ja rantabulevardin suuntaan. Katseemme kiinnittyi valtavaan Azerbaidžanin lippuun, joka liehui lahden toisella reunalla.
Kyseessä on Flag Square parkin 162 metriä korkea lipputanko, jonka lippu on peräti 70 x 35 metrinen ja painoakin sillä on huimat 350 kiloa.
Ikkunamme alta kulki Baku Circuitin pääsuora, jossa paikalliset intoutuivat ajamaan hyvinkin reipasta tahtia. Yön tunteina liikenne hiljeni kyllä, eikä ääniä kantautunut juurikaan ylimpiin kerroksiin.
Hotelli tarjosi meille kaiken sen, mitä kaipasimme: siistin ja turvallisen huoneen, mukavan sängyn, toimivan suihkun, maittavan aamiaisen (lisämaksusta), vesipullot päivittäin sekä laatikollisen keksejä, joille tuli aikaisina aamuina käyttöä.
Nähtävyydet
Azerbaidžanin pääkaupunki Baku on tosiaan yksi Formula 1 -kisakaupungeista, ja siten TV:stä tuttu monille. Kisojen myötä Baku myös toimii matkakohteena ajoittain suurillekin vierailijajoukoille.
Tämän kyllä saattoi Bakusta aistia. Kaupunki oli siisti ja selkeä. Ruokailu- ja shoppailuvaihtoehtoja oli tarjolla runsaasti, ja ajoittaisista kieliongelmista huolimatta kaikki asiat järjestyivät sujuvasti.
Massiivisia katsomorakennelmia näkyi edelleen rantabulevardin varrella ja saatoimme vain kuvitella, millainen hulina kaupungissa oli ollut kisojen aikana.
Liekkitornit (Flame Towers)
Pilvenpiirtäjien ystäville kaupungista löytyy runsaasti tyylikkäitä ja moderneja rakennuksia. Tutuimmat näistä lienevät kaupungin takana kohoavilla rinteillä lepattavat Liekkitornit. Nämä kolme tulenliekin muotoista pilvenpiirtäjää valmistuivat vuonna 2012 eivätkä ne voi jäädä huomaamatta kaupungissa vierailevalta.
Torneissa sijaitsee toimisto- ja asuintiloja sekä Fairmont Hotel, jossa majoittuminen lienee ainoa tapa päästä käymään itse tornissa. Ne saattavat kyllä olla parhaimmillaan ulkopuolelta ihailtuina. Tornit valaistaan pimeän tullen erilaisin värein ja kuvioin. Niistä kauneimmat saivat tornit näyttämään miltei aidoilta liehuvilta liekeiltä.
Funikulaari
Liekkitornien juurelle päättyy funikulaarin rata. Funikulaari avattiin vuonna 1960 ja se kulkee jyrkkää rinnettä ylös rantabulevardin tuntumasta 455 metrin matkan.
Kyyti lähtee aina 15 minuutin välein muutaman tunnin ajan päivässä, ja kyyti maksaa manatin (50 senttiä) per henkilö. Siis pikkurahan verrattuna jalan kiipeämiseen tai mäkeä mutkittelevaan autoreittiin taksilla.
Vanhakaupunki
Bakun vanhakaupunki ei ole järin suuri, mutta sielläkin sai silti suuntavaistonsa sekaisin. Talojen väliset kapeat kujat eivät noudata mitään logiikkaa, mutta tuntuivat kyllä aina johtavan jonnekin.
Vanhankaupungin kiinnostavimpia yksityiskohtia lienevät talon seinään taiteiltu Baku Lion, joka on jonkinlainen muraalin ja köynnöskasvin risteytymä, vanhankaupungin historialliset kylpylät ja Unescon maailmanperintökohteeksi valikoitu historiallinen Neitsyttorni.
Miniatyyrikirjojen museo
Erikoinen nähtävyys on myös vanhastakaupungista löytyvä Miniatyyrikirjojen museo. Museo on avattu vuonna 2002 ja vuonna 2015 se hyväksyttiin Guinnessin ennätysten kirjaan.
Museon perusti paikallisen taidemaalarin Tahir Salahofin sisar Zarifa Salahova. Hän alkoi kerätä miniatyyrikirjoja vuonna 1982. Hän kartutti kokoelmaansa seuraavien 30 vuoden aikana ja museosta löytyykin yli 6500 minikirjaa peräti 64 eri maasta. Löytyipä sieltä kokonainen hyllyllinen suomalaistakin kirjallisuutta!
Nizami street ja Fountains Square
Bakun keskustaa halkovan Nizami streetin varrelta löytyvät kaupungin tärkeimmät shoppailupaikat. Katu on muutettu kävelykaduksi ja sen tunnistaa komeasta kalansuomukuvioisesta kivetyksestä.
Nizami street onkin kaupungin vilkkainta turistialuetta ja sen liepeiltä löytyy runsaasti ravintoloita, kahviloita ja shoppailtavaa niin isompaan kuin pienempään tuhlailuntarpeeseen.
Paikallisia näkyi paljon näillä kävelykaduilla ja perheet sekä ystävykset kulkivat usein käsikynkässä ryhmissä. Myös poliisit olivat jalkautuneet kaduille, eikä ainakaan päiväsaikaan liikkuminen tuntunut turvattomalta.
Puistot
Bakun kaduilla oli helppoa edetä kävellen, kunhan piti silmällä suurempien kaupunkia halkovien väylien tien ylitys- ja/tai alituspaikkoja, sillä niiden missaaminen saattoi tehdä isonkin mutkan reittiin.
Kaikkia kaupungin hienosti hoidettuja puistoja emme ehtineet paikantaa, mutta mainittakoon ainakin Khangani Garden sekä Park Sahil, joita sivusimme kävellessämme kohti 28th May -päärautatieasemaa.
Päärautatieasema ja Yasil Bazar
Azerbaidžanin itsenäisyyspäivän mukaan nimetty 28th May -asema toimii liikenteen solmukohtana Bakun keskustassa. Eläväisen aseman ympäristöstä löytyy mm. ostoskeskus ja rautatiemuseo. Me suuntasimme kuitenkin asemalta sivummalle kohti Yasil-basaaria.
Tällä Bakun suurimmalla ruokatorilla myydään hedelmiä ja vihanneksia, kalaa, lihaa, juustoja, yrttejä, mausteita, pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä, mehuja, hilloja sekä paikallisia herkkuja, kuten kaviaaria ja sahramia.
Meidän huomiomme kiinnitti kuitenkin lampaannahkaan valmistettu juusto, jonka tyrmäävän vivahteikkaasta mausta Ilkka pääsi nauttimaan keväisellä Georgian matkalla. Juuston omaleimaisen aromin taustalla piilee se, että nahkapussissa karvat ovat sisäpuolella.
Tori oli ainoa paikka, jossa myyjät olivat turhankin innokkaita meitä kohtaan ja tottakai se on luonnollinen osa basaarikulttuuria. Muutoin Bakussa sai kierrellä erittäin rauhassa, eikä kukaan tullut vetämään hihasta kaupungilla toisin kuin esimerkiksi Istanbulissa.
Baku Boulevard
Yksi kaupungin ylpeydenaiheista on yli kuusikilometrinen rantabulevardi, joka kulkee Kaspianmeren rantaviivaa pitkin. Jos valitset käydä vain yhdessä puistossa Bakussa, niin tätä kannattaa harkita ykkösvaihtoehdoksi, sillä näet rannalta hienosti myös kaupungin silhuetin sekä Liekkitornit.
Me teimme aamukävelyn hotelliltamme rantaa pitkin ja ihastelimme matkan varrelle osuneita lukuisia hienoja kukkaistutuksia, puita, patsaita, kaktuspuistoa ja eri tavoin koristeltuja puiston osioita.
Rannan erikoisuutena mainittakoon Little Venice, jonne oli nimensä mukaisesti rakennettu pieni Venetsiaa etäisesti muistuttava alue kanaaleineen kaikkineen. Täältä voikin ostaa romanttisen “gondoliajelun” ja alue on kuulemma erityisen kaunis iltaisin.
Futuristisen ulkoasun omaava Carpet Museum pitää sisällään maailman suurimman azerbaidžanilaisten mattojen kokoelman, joka olisi ollut varmasti mielenkiintoinen. Me tyydyimme ihailemaan tätä rullalla olevan maton näköistä rakennusta vain ulkopuolelta.
Mosaic Wall ja Memorial Day
Etsiessämme kaupungista lisää muraaleja, törmäsimme Google Mapsin kautta erikoiseen mosaiikkiseinään kaupungin itäosassa. Massiivisella teoksella ei ollut ruuhkaa, joten saimme ihmetellä sitä aivan rauhassa.
Sateen uhasta huolimatta päätimme kävellä rantaviivaa pitkin takaisin hotellimme suuntaan. Paikansimme matkalla isomman supermarketin ja päädyimme lopulta Victory Parkiin keskelle suurta väkijoukkoa.
Ensin yritimme kiertää tapahtumaa, mutta Bakun leveän rantakadun ylitys ei ollut enää mahdollista. Paikalliset kertoivat, että he viettivät Azerbaidžanin muistopäivää.
Päivää vietetään vuonna 2020 käydyssä toisessa Karabahin sodassa menehtyneiden sotilaiden muistoksi. Sotaa käytiin Armeniaa vastaan ja maiden välit ovatkin edelleen mutkikkaat.
Kokoontuminen vaikutti rauhanomaiselta, joten uskaltauduimme puikkelehtimaan väkijoukon läpi, jotta pääsimme jatkamaan matkaa.
Suhteet Armeniaan
Armenian ja Azerbaidžanin välinen pitkäaikainen riita liittyy Vuoristo-Karabahin alueeseen, jota molemmat maat ovat pitäneet omanaan. Alue sijaitsee kansainvälisesti Azerbaidžanin rajojen sisällä, mutta siellä asui pitkään pääosin armenialaisväestö.
Ensimmäinen sota syttyi Neuvostoliiton hajotessa 1988–1994, ja Armenia otti silloin alueen hallintaansa. Vuonna 2020 syttyi uusi sota, jossa Azerbaidžan valtasi suurimman osan alueesta takaisin Turkin tuella.
Vuonna 2023 Azerbaidžan valtasi loputkin Karabahista nopeassa sotilasoperaatiossa, ja alueen armenialaisväestö pakeni lähes kokonaan Armeniaan. Tämä päätti vuosikymmeniä kestäneen konfliktin, mutta jännitteet ja epäluottamus maiden välillä jatkuvat yhä erityisesti raja-alueilla ja diplomatian tasolla.
Kahvilat, ravintolat ja ostokset
Näyttävä Crescent Hotel on Baku Bayn rannalla sijaitseva puolikuun muotoinen hotelli, jonka kaari symboloi Azerbaidžanin lipun puolikuuta. Rakennus erottuu selvästi kaupungin rannikolla ja olisi ollut mielenkiintoista päästä sinne sisään.
Emme kuitenkaan päässeet viereistä Crescent Mallia lähemmäs tätä rakennusta, sillä se vaikutti vielä keskeneräiseltä rakennustöiden osalta. Ostoskeskuksesta löysimme italialaisen Dolce Far Niente -ravintolan, jonka miljöö oli todella viehättävä ja pizzatkin ihan hyviä, kun Katrikin sai viimein omansa pitkän odottelun jälkeen.
Erityismaininta annettakoon United Coffee Beans -kahvilalle, jossa kahvipavut paahdetaan käsin paikan päällä. Listalta löytyi makoisaa syötävää aamupalalle ja tekipä Ilkka paikan päällä kahvitastinginkin, sillä tarjolla oli flight, josta sai maistella espresson, cappuccinon ja suodatinkahvin valitsemistaan pavuista jauhettuna.
Paikallista ruokaa tarjoileva Shakh Garden löytyy vanhastakaupungista ja me kävimme nauttimassa siellä nopean välipalan erittäin maukkaiden paahdettujen pähkinöiden, rusinoiden sekä makeiden leivonnaisten muodossa.
Yhden aterioistamme nautimme kiireen vuoksi hotellissa ja se oli ihan passeli vaihtoehto, sillä kasvisruokavalikoimaa löytyi mukavasti erilaisten pastojen muodossa. Ilkan pihviannos oli muuten hyvä, mutta hiilareissa oli säästelty. Onneksi Katrin pasta oli sen verran runsas, että siitä riitti reilusti jaettavaksi.
Olut ja panimot
Olutta metsästävää matkailijaa Baku ei erityisesti hellinyt. Google Mapsista käsityöolutta etsimällä löytyi muutamia tärppejä, mutta tietysti kaikkia niitä ei ollut aikaa testata.
Liekkitorneilta kävelymatkan päästä löytyvä Beer Basha on onnistunut ainakin markkinointimielessä saamaan itsensä lupaavasti näkyville. Paikka vaikuttaa myös olevan suosittu, sillä sisään emme meinanneet ilman pöytävarausta päästä lainkaan. Kyseessä paljastuikin lopulta olevan oikeastaan pikemminkin ravintola kuin panimo.
Beer Bashalla on kuitenkin myös pieni panimo, jossa valmistuu muutamia erilaisia oluita. Maistelin näistä vaihtoehdoista “vaalean” ja “specialin”, joista kumpikaan ei saanut hifistelijää hyrisemään onnesta. Molemmissa oluissa oli kyllä jokin jännä oma twisti, jonka vuoksi suosittelen näitä käymään maistamassa, mikäli ikinä satut käymään Bakussa.
Ihan pelkästään näiden vuoksi ei kuitenkaan bakunmatka kannata. Beer Basha oli loppupeleissä pettymys, vaikka vielä ravintolan porteilla rehvakkaasti luvattiin tarjolla olevan Bakun parasta olutta.
Vanhankaupungin laitamilla poikkesimme vielä pikaiselle vessa- ja olutpysähdykselle kutsuvasti nimettyyn Hops Pub Bakuun. Baarin kahdesta hanasta virtasi Carlsberg Azerbaijanin paikallista tusinalageria “33 Exportia”. Baarimikon takaa löytyi vielä saman panimon Xirdalan lageria pullossa. Molemmat voi jättää omaan arvoonsa ja kiertää tämän baarin kaukaa.
Piipahduksen parasta antia oli brittiläinen kaveri, joka istahti seuraamme juttelemaan kahden oluen ajaksi. Hän oli heittäytynyt etätyöntekijäksi ja reissaajaksi, ja asusteli tällä hetkellä Bakussa. Aivan pelkästään leppoisalta ei tämäkään elämäntapa kuulostanut.
Liikkuminen
Bakun metron jyrkät ja pitkät liukuportaat oli nostettu yhdeksi “nähtävyydeksi”, joten mekin halusimme päästä testaamaan metroa. Kompastuskiveksi meinasi koitua Baku-kortin ostaminen, joka sujui lopulta vain käteisellä.
Paikalliset auttoivat meitä kyllä ystävällisesti ja tarjosivat käyttöömme myös omia Baku-korttejaan, joita metrolla liikkumiseen tarvitaan. Kävimme lähikaupassa ostoksilla, jotta saimme isompia seteleitä rikottua ja Baku-kortin ostettua.
Korttiin ladattiin sitten arvoa, jolla metro- ja bussimatkat maksettiin. Yhden matkan hinta oli noin 35 senttiä. Julkisten käyttäminen Google Mapsin reittioppaan kanssa oli erittäin helppoa.
Lopulta sukkuloimme sujuvasti niin metroissa kuin paikallisbusseissa, joihin molempiin kortti kävi.
Käteinen ja kortit
Nostimme lentokentältä hieman paikallista rahaa, jonka saimme kyllä kulutettua, mutta Bakussa melkein joka paikassa kävi kortit. Paitsi tietysti siellä metroaseman automaatilla, jonka vaihtoehdoista vain käteismaksu oli käytössä sillä hetkellä. Isot setelit kannattaa rikkoa pienemmiksi mahdollisimman pian.
Lopuksi
Englannilla pärjäsi hyvin kaupungilla, paitsi taksikuskien kanssa. Etenkin nuoret olivat todella ystävällisiä. Meille yritettiin puhua paljon venäjää ja siihen joutui vastaamaan english please, jolloin kieli vaihtui.
Tästä kaupungista jäi kaikin puolin positiivinen kuva. Selkeän katuverkoston ansiosta, siellä oli helppoa suunnistaa ja liikkua. Sulauduimme hyvin paikallisten joukkoon, vaikka varsinkin bussissa vähän tuijotettiin.
Seuraava etappimme on...
Georgia, jonne lensimme Azerbaidžan Airlinesilla. Maarajojen ylitys ei kätevästi onnistu Georgian, eikä varsinkaan Armenian suuntaan. Lento lähti varhain aamulla pienemmästä terminaalista ajallaan, ja siirtyminen Tbilisiin sujui moitteettomasti.
Saavuimme sateiseen Tbilisiin aikaisin aamulla ja saimme kentältä kyydin nukahtamisen partaalla olevalta Bolt-kuskilta, jonka auton bensamittarin valo paloi uhkaavasti.
Osa kaduista oli suljettuina, joten ruuhkat keskustan ympärillä olivat massiiviset. Olimme jo noin kilometrin päässä keskustasta, kun kuski lähti kiertämään ruuhkia vuoriston kautta, ajaen tuhatta ja sataa.
Pääsimme onneksi turvallisesti perille. Teimme Elinalle pikaisen nähtävyyskierroksen, sillä maa oli hänelle uusi, kävimme syömässä hatsapuria erinomaisessa Friendly Corner -ravintolassa ja teimme pikaiset tuliaisostokset, sillä autokyytimme kohti Armeniaa lähtisi jo iltapäivällä kahdelta.
6 comments
Kiva palata teidän postauksen myötä Bakun tunnelmiin 😊 Sekä nähdä, mitä kaikkea te pääsitte tuolla touhuamaan. Mekin käytiin metroilemassa. En ole hetkeen ollut niin pahassa ruuhkassa missään 😅
Kiitos kommentista, Eve!
Oli kyllä mukavaa myös itse palailla ajatuksissa Bakuun, kun viimeistelimme tätä artikkelia. Oli myös hauskaa, että hieman hajaannuimme tekemään kukin omia juttujamme. Saatiin porukalla varmasti kahlattua läpi paikkoja tehokkaammin!
Meidän metroreissu sujui oikein hyvin. Satuitte varmaan juuri johonkin työmatkaruuhkaan tai vastaavaan. 😮
Huh, varsin raskas menomatka tosiaan. Mistä tämä kuski oli tilattu ja selvisikö se, miksi hän ei tullut? Maa tosiaan olisi kiinnostava matkakohde. Todella paljon ehditte Bakua nähdä verrattain lyhyessä ajassa, pitkälti kaikki olennainen taisi aikalailla tulla nähtyä…
Kiitos kommentista, Mikko!
Kyydin tilasimme hotellilta. Tosin itse varauksen yhteydessä ainoastaan kyydin lähtöaamuna takaisin kentälle, ja yritin sitten jälkeenpäin lisätä myös noudon kentältä kun tajusin miten myöhään olimme saapumassa.
Soitin kentältä hotellille jossa tietysti pahoiteltiin ja seliteltiin jotain epämääräistä viikonlopusta ja ettei tilaustani oltu kirjattu ylös tms. Hotellilta ei tosiaan koskaan tullut mitään lopullista vahvistusta, että kyyti tulee.
Onneksi kentältä sai luotettavan taksin tilattua helposti ja nopeasti. Lopulta se oli myös puolet halvempi kuin hotellin kautta varattuna olisi ollut. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Kyllä tosiaan ehdimme aika kivasti Bakua kiertää. Muutamia paikkoja jäi, jotka olisi ollut kiva nähdä myös, ja nyt jäi kokonaan näkemättä Azerbaidzania Bakun ulkopuolelta. Yksi lisäpäivä olisi varmasti saatu vielä hyvin kulumaan, mutta tyytyväisiä olemme näinkin. 🙂
Jännä lukea tästä matkasta eri blogeista. Nuo liekkitornit kyllä jäivät mieleen heti ensimmäisestä jutusta. Teillä on ollut kovasti vaihtelevia maisemia ja paikkoja reissun aikana!
Kiitos kommentista, Raija!
Oli myös tosi hauskaa matkustaa bloggaajakollegoiden kanssa! Kaikilla oli vähän omia juttuja, joita haluttiin ja myös päästiin erikseen tutkimaan ja toteuttamaan. Siirtymät tehtiin yhdessä ja sekin oli mielestäni tosi toimivaa. On myös kiva päästä näkemään mitä muut tekivät ja näkivät päiviensä aikana.
Suosittelen kyllä tämmöistä irtolaisryhmämatkailua muillekin! 😀