Elokuussa 2018 tekemämme road tripin kokonaissaldo oli 10 päivää, 10 maata, yli 2000 km autolla, noin 2800 km lentäen ja yli 300 km junalla.
Ensimmäisen osan kertomuksesta Munchenista Alppien kautta Ranskaan julkaisimme aiemmin. Tässä postauksessa käsittelemme reissun toista osaa, jossa siirryimme Luxemburgista Belgiaan, sieltä Alankomaihin ja ensimmäisen autonvuokrausetapin lopuksi Hampuriin.
Reitti
Päivä 4 Luxemburg – Belgia
Vietimme päivän Luxemburgissa, jonne saimme kivoja vinkkejä sieltä kotoisin olevalta Luminoucity–blogin Kathrinelta. Ihastuimme kovasti kaupunkiin ja kiertelimme sitä useamman tunnin ajan ennen seuraavaa ajovuoroa. Luxemburg teki meihin molempiin suuren vaikutuksen sen vihreydellään ja hurjilla korkeuseroillaan.
Tankkasimme välipalaa ja kävimme paikallisten suosimassa Scott’s-pubissa oluella, jonka jälkeen oli vuorossa lyhyempi ajopäivä Belgian puolelle Liegeen.
Varasimme majoituksen vasta ajettuamme hotellin pihalle. Joen varrella sijainnut hotelli vaikutti ihan tyylikkäältä, joskin siellä oli jonkin verran remonttia kesken. Saimme auton pihalle hotellin eteen ja pyynnöstä huoneen mahdollisimman ylhäältä jokinäköalalta. Respassa meitä varoitettiin jättämästä mitään näkyville autossa, koska “shit happens sometimes”.
Raahasimme laukkumme huoneeseen ja kun katselimme ikkunasta ulos, näimme mieskaksikon kokeilemassa autojen ovia parkkipaikalla. Meidän autoon he eivät koskeneet, mutta ei jäänyt epäselväksi millä asialla olivat. Tämä kokemus jätti meille valitettavasti aika p*skan fiiliksen koko kaupungista vaikka näin olisi toki voinut tapahtua missä vaan.
Testasimme hyvät arvostelut saaneen hampurilaisravintolan ja vierailimme hienolla juna-asemalla. Illan päätteeksi yritimme löytää hotellin kattobaarin, mutta sen sijaan päädyimme hortoilemaan aasialaisturistien kanssa pilkkopimeässä yläkerroksessa, jossa oli selkeästi vielä remontti pahasti kesken. Aulabaarista löytyi onneksi kuohuvaa, joten Katri sai kippistää 25 käydyn maan kunniaksi.
Jos aikaa ja jaksamista olisi ollut, olisimme käyneet kiipeämässä Montagne de Bueren 374 askelmaa korkean portaikon. Lisäksi kaupungista löytyi muutama upea kirkko, joiden ohi ajoimme. Belgian kaupungeista moni meille suositteli myös Bryggeä, mutta se olisi tehnyt liian ison mutkan matkaamme.
Kilometrit päivän aikana:
Luxemburg – Liege, Belgia 130 km
Päivä 5 Belgia, Beuningen – Alankomaat, Groningen
Edellisillan fiilikset ja hotellin käytäviltä kantautuneet porausääneet kannustivat meitä kaasuttamaan mahdollisimman pian pois Liegestä kohti Alankomaita. Teollisuuskaupunkina tunnetun Liegen halki virtaava Meuse-joki tuntui seuraavan meitä pitkään kun suuntasimme pohjoiseen.
Alppien ja Ranskan puolella jatkuneet korkeuserot olivat vain hailakka muisto, kun ajelimme peltomaisemissa kohti Alankomaiden pohjoisosaa. Tämä pätkä sisälsi eniten tietöitä koko matkalla ja oli maisemienkin osalta aika tylsä, kunnes löysimme mystisen puusilmäpuiston Beuningenista! Tämä ei käsittääksemme ole mikään virallinen nähtävyys, mutta varsin hauska ja erikoinen löytö.
Löysimme yöpaikan noin 200.000 asukkaan kaupungista nimeltä Groningen. Tällä kertaa hotellimme sijaitsi aivan keskustorin laidalla. Parkkipaikkaa hotellilla ei ollut vaan auto piti viedä läheiseen parkkihalliin, jossa oli muuten kapeimmat luiskat ikinä! Auton peruutus- ja sivututkat huusivat kuin viimeistä päivää, meidän yrittäessä päästä hallin toiseen kerrokseen.
Onnistuneen pysäköinnin jälkeen pääsimme tutustumaan kaupunkiin, joka ansaitsee oman postauksensa. Tämä oli kyllä melkoinen mini-Amsterdam ja tuntui siltä, että pyöriä vilisti joka puolella hurjaa vauhtia. Hotellivalinta oli todella onnistunut tällä kertaa ja huoneemme oli erittäin hiljainen vaikka viereisellä torilla oli todella meluisa tivoli.
Löysimme aivan erinomaisen ruokapaikan, Jumbo-nimisen supermarketin sekä kauniin kanavaravintolan. Kuulimme jälkikäteen, että Groningenissa on myös punaisten lyhtyjen katu!
Kilometrit päivän aikana:
365 km
Päivä 6 Alankomaat, Groningen, Bourtange – Bremen, Hampuri
Hyvien yöunien jälkeen oli aika pakata tavarat ja suunnata kohti parkkihallia. Edelliskerrasta viisastuneina toinen jäi auton ulkopuolelle ohjaamaan, kun toinen tähtäsi autoa parhaansa mukaan kapeaan luiskaan. Seinien naarmuista päätelleen autojen kylkiä sovitellaan tässä hallissa usein seinään, mutta me emme jättäneet omia vauhtiraitojamme tänne.
Ajoimme noin 60 kilometriä Groningenista lounaaseen, jossa sijaitsee Bourtangen linnoitus keskellä peltoja. Tämän tähden muotoisen linnoituksen historia ulottuu 1500-luvun lopulle ja nykyisin se toimii ulkoilmamuseona.
Voit pyöritellä alla olevaa 360-videota, joka on otettu ajessamme pois linnoitukselta.
Linnoituksen sisälle pääsi ajamaan siltoja pitkin autolla ja pienellä parkkipaikalla oli hyvin tilaa autollemme, vaikka moni muukin oli tullut ihailemaan tätä erikoista nähtävyyttä.
Paluumatkalla pysähdyimme kuvaamaan Vlagtvedden kylää, jonka taloja koristivat Yhdysvaltain liput. Meille jäi epäselväksi, että mistä syystä tämä liputus oli järjestetty, mutta luulemme, että se liittyi johonkin paikalliseen tapahtumaan.
Moottoritie kutsui jälleen ja seuraavaksi suuntasimme Bremeniin. Ilkka löysi meille paikallisen kalaravintolan nimeltä Knurrhahn ja sen vieressä oli vielä sopivasti parkkihalli. Oli todella virkistävää saada eteen ihan simppeli annos uunissa paistettua lohta, perunoita ja salaattia. Hurjan isosta annoksesta huolimatta jälkiruokalistan omenastruudeli houkutteli sen verran vahvasti, että tilasimme vielä sellaiset.
Ajomatka Bremenistä Hampuriin vei noin kaksi tuntia. Hampurin keskustassa oli tähän mennessä pahimmat ruuhkat, kun yritimme alkuillasta päästä kohti rautatieasemaa, jonne auto pitäisi palauttaa. Meillä oli onneksi runsaasti aikaa, koska olimme ostaneet aiemmin päivällä liput yöjunaan, joka veisi meidät Hampurista Odenseen, Tanskaan.
Kilometrit päivän aikana:
340 km
Auton palautus Hampurin juna-asemalle
Vaikka meillä oli palautusosoite autolle, ei oikea paikka löytynyt ihan helposti. Juna-asemalla oli parkkipaikka, josta löytyi Europcarin kyltit. Ilkka kävi sisällä tarkistamassa, että olemmeko oikeassa paikassa. Saimme ohjeet ajaa kauempana olevaan parkkihalliin, jonka viereiselle huoltamolle voisimme jättää avaimet. Löysimme palautuspaikan ja huoltoaseman työntekijä auttoikin meitä ystävällisesti löytämään oikean autohallin.
Edellisistä autonvuokrauksista viisastuneina halusimme kuitenkin, että joku ottaa automme vastaan ja tarkistaa sen luovutuksen yhteydessä. Pian paikalle saapuikin Europcarin työntekijä, joka otti auton vastaan. Huonolla tuurilla joku kolhisi autoa avainten luovutuksen jälkeen ja lasku olisi helppo osoittaa meille.
Hampurin rautatieaseman ympäristö ei vetänyt erityisemmin puoleensa, eikä meillä ollut mitään kohteita listattuna, joissa olisimme halunneet käydä. Siirryimme aseman sisätiloihin ja varmistimme ensin, että meillä on oikeanlaiset liput varattuna sekä junan lähtölaiturin. Asema ei ollut mitenkään valtavan viihtyisä, mutta asemahalli oli kaikessa karuudessaan upea. Philipsillä on aika hieno mainospaikka kieltämättä.
Jos jotain pitäisi suositella, niin asemalla oli pieni teekauppa, jossa oli valtavan herttainen myyjärouva. Meidän onneksi paikalla oli myös suomalaista alkuperää oleva saksalaisrouva, joka puhui erittäin sujuvaa suomea. Näin saimme tuliaisteet hankittua asiantuntevalla opastuksella.
Kulutimme aikaa aseman ravintoloissa ja haimme evääksi sämpylät. Edessä oli noin viiden tunnin junamatka Hampurista Odenseen. Herätys junassa olikin ikimuistoinen… Tarina jatkuu road tripin kolmannessa osassa.
Lue myös:
- Road trip osa 1/3 | Saksa, Itävalta, Liechtenstein, Sveitsi, Ranska ja Luxemburg
- Kuusi maata yhdessä päivässä
- Säntis – 2502 m | Seikkailu vuorelle korkeanpaikankammoisen näkökulmasta
10 comments
Olipa hauskaa, että teitte tuon kiertoajelun. Teille tuli käytännössä aikamoinen maantiedon ja kansatieteen oppituntipaketti. Saksalla on 9 rajanaapurimaata, kaikki kulkevat Saksan kautta, tavarat ja ihmiset, eikä englantia puhu kukaaan, mutta monet asukkaat ovat silti kielitaitoisia kaksi- ja kolmikielisiä (kuten minä). Huomasitte, mitä virkaa on Schengenin sopimuksella ja vapaalla liikkumisella. Ei ole kauaa siitä, kun jonotin kaikilla rajoilla passin- ja tullintarkastuksessa. Saksa on luontonsa ja kulttuurinsa puolesta monimuotoinen, ja kaiken kukkuraksi täällä on 16 osavaltiota. Kaikilla niillä on oma pääkaupunki, omat eduskunnat ja pääministerit, mutta yhteinen presidentti.
Tavallaan Suomikin on Saksan naapurimaa kuten muutkin Itämeren ympäristön maat, Ruotsi ja Baltian maat. Itämeri yhdistää, eikä enää erota.
Kiitos vielä näistä lisäyksistä. Kaiken tuon lisäksi Saksan maantieteellinen sijainti (ja koko) tekee siitä myös aika tärkeän vaikuttajan Euroopassa! Lapsena omien vanhempieni kanssa Eurooppaa autolla kierrellessä tuli kyllä tullijonottelut tutuiksi. Onni, että nykyään pääsee liikkumaan paljon helpommin.
Seurasin instagramista tätä teidän matkaanne. Olette kyllä käyneet upeissa paikoissa. 🙂 tuo mies kaksikko kyllä kieltämättä pilaa fiilikset kyseisessä paikassa.
Kolmos osaa odotellessa.. 🙂
Kiitos ihanasta palautteesta! Kiva, että reissasit meidän mukana <3.
Kolmososa on lähes valmis ja se tulee ulos muutaman päivän sisällä 🙂
Me vietimme myös kesällä roadtripin yhteydessä päivän Luxemburgissa. Tykästyimme myös noihin korkeuseroihin kaupungissa. Muutenkin oli kaunis ja viihtyisä paikka.
Kuulostaa hauskalle reissulle! Aika paljon ootte vetänyt kymmeneen päivään.
Me oltiin näemmä samaaan aikaan roadtrippaamassa, tosin Itä-Euroopan puolella 🙂
Onnex ei käynyt teijän autolle mitään, latistaa kyllä fiiliksiä tommonen.
Mäkin jään odottamaan kolmosta. Mua kiinnostas myös tietää kustannuksista, länsipuolihan on tunnetusti kalliimpaa.
Groningen vaikuttaa hurmaavalle ja toi Bourgangen linnoitus kiinnostas myös!
Luxemburg on kyllä todella kaunis. Ihme ettei se ole sen tunnetumpi matkakohde, ainakaan täällä Suomessa. Kyllähän siellä turisteja tuntui kuitenkin pyörivän runsaasti.
Oli hieno reissu kyllä! Nyt on muuten kolmososakin julkistettu: https://blog.netammelat.fi/2018/10/road-trip-osa-3-saksa-tanska.html
Aina se vähän latistaa mieltä, kun näkee kurjuutta tai rikollisuutta. Onneksi ei nyt tosiaan osunut tämän pahemmin kohdalle kuitenkaan.
Kustannukset läntisessä Euroopassa taitavat olla tosiaan korkeammat kuin itäpuolella, vaikka kyllä sielläkin on alettu ottaa kaulaa kiinni. Varsinkin turistialueilla. Sanoisin, että suomalaisena hinnat tuntuivat hyvin kotoisilta. Emme varsinaisesti olleet millään budjettimatkalla, joten niitä kustannuksia voi olla hankala verrata mihinkään. Se maksettiin, mitä pyydettiin ja etukäteen ei pahemmin oltu selvitelty kunnolla edes reittiä.
Liikuttiin aika paljon sellaisilla paikkakunnilla, missä en ole vieraillut, vaikka lähistöllä olen ollut. Luxemburg yllätti positiivisesti kauneudellaan, upea kaupunki. Itse maakin oli aika kaunis, kun siellä tuli ajeltua. Ylipäätään Belgia ja Luxemburg yllätti korkeuseroillaan, olin kuvitellut ne aika tasaisiksi.
P.S. Huggys näytti varsin toimivalta "tilauskaavakkeineen" 🙂
Luxemburg yllätti kyllä meidätkin erittäin positiivisesti. Todella kaunis paikka!
Samoin tuo maaston muodokkuus yllätti. Lapsuuden road trippailusta on selvästi kulunut jo aikaa, kun muistikuvat ovat näin hatarat. Jotenkin sitä ajattelee, että kun Alpeilta poistuu niin maasto alkaa litistyä. Aika korkeaa vuorta ja mäkeä riittää kuitenkin melkein Alankomaihin saakka.
Huggys oli kyllä aika helmi löytö! Sieltä löytyy takuulla ruokaa ihan jokaiselle ruokavaliolle ja joka kokoiseen nälkään. Olutvalikoimasta ehdin maistella ainoastaan paikan omaa weissbeeriä, joka oli niin hyvää, että otin toisenkin törpöllisen!