Kypros on Välimeren itäosassa sijaitseva saari, joka kuuluu maantieteellisesti lähi-itään, mutta kulttuurillisesti ja poliittisesti Eurooppaan. Saaren etelä- ja länsiosat muodostavat Kyproksen tasavallan, joka on EU:n jäsen. Pohjoisosan hallinnassa on vain Turkin tunnustama Pohjois-Kyproksen turkkilainen tasavalta.
Lisäksi saarella on kaksi Yhdistyneen kuningaskunnan hallinnoimaa tukikohta-aluetta (Akrotiri ja Dhekelia), jotka ovat Britannian merentakaisia alueita. Tämä tekee Kyproksesta monen valtion hallintoa sisältävän saaren ja sieltä saakin yhdellä vierailulla peräti kolme TCC-aluetta.
Kyproksen lyhyt lähihistoria
Kyproksen hallinta siirtyi erinäisten liittolaisuuksien ja sopimuksien kautta Turkilta Iso-Britannialle vuonna 1878. Iso-Britannia sai näin kätevässä paikassa sijaitsevan tarkkailupaikan lähi-idän tapahtumille. Vuonna 1914 Iso-Britannia otti koko saaren omistukseensa.
Brittihallinnon myötä Kyproksen kreikkalaisperäisen väestön isänmaallisuus alkoi kuplia ja he halusivat Kyproksen siirtyvän Kreikan haltuun. Turkkilaisperäisen väestön huoli kasvoi ja Iso-Britannia jäi hankalaan välikäteen, sillä saaren liittäminen Kreikkaan ei ollut Brittien etujen mukaista.
Kreikka vei kiistan YK:n käsittelyyn, jossa Iso-Britannia kuitenkin onnistui estämään saaren liittämisen Kreikkaan. Aseellinen kamppailu kuitenkin syttyi ja lopputuloksena on kahtia jaettu saari, jossa on kaksi Iso-Britannian hallinnassa olevaa aluetta.
Kypros on itsenäinen valtio, joka ei tunnusta Pohjois-Kyproksen turkkilaista tasavaltaa. Alueiden välillä kulkee YK:n valvonnassa oleva “vihreä linja”, jonka ylittäminen on ollut muille kuin YK-joukoille ja diplomaateille mahdotonta huhtikuuhun 2003 saakka.
Reitti
Kävimme tämän matkan aikana kolmessa eri maassa, jotka olivat: Turkki, Istanbul – Kypros, Nikosia, Dhkelia, Famagusta – Kreikka, Ateena. Matkamme ajankohta oli maaliskuu 2025.
Saapuminen Turkin puolelle
Saavuimme Kyproksen saarelle Istanbulista ja lensimme Turkin alueelle Ercan-lentokentälle, sillä lentoyhteydet olivat meille sopivimmat ja melko edulliset Pegasus-yhtiöllä.
Tätä lentoyhteyttä olisi voinut selvittää alkuun vähän paremmin, sillä ilmeisesti Turkin puolelle saapumista ei suositella maiden poliittisen tilanteen vuoksi. Me emme kuitenkaan esimerkiksi lentojen varaustilanteessa saaneet mitään indikaatiota siitä, miksi näin ei voisi tehdä.
Googlasimme hotellille päästyämme erilaisia skenaarioita, mitä meille voisi tapahtua yrittäessämme lähteä saarelta ja ikävimmillään meidät olisi voitu ohjata lentämään samaiselta Ercanin kentältä takaisin Istanbuliin ja meille olisi voitu antaa maahantulokielto. Tämä olisi sotkenut pahasti matkasuunnitelmamme.
Saapuminen kentälle ja tuloselvitykset menivät ongelmitta ja pian olimme lentokenttäbussin kyydissä matkalla kohti pääkaupunkia Nikosiaa, joka on näiden kahden alueen rajalla. Kuski jätti meidät noin kilometrin päähän rajalta ja todettuamme, ettei Uber toimi ja takseja ei näy, lähdimme kävelemään kohti Ledra Palace Checkpointia.
Ylityspaikka löytyikin nopeasti ja menimme molempien passintarkastusten läpi kävellen. Saaren kahtiajakoisuus alkoi hahmottumaan meille. Rajakoppien välissä oli vain muutamia asuintaloja ja melko aavemainen tunnelma. Kissoja oli myös joka pihalla ja ne olivat enemmän tai vähemmän likaisia.
Kyproksen puolella
Huokaisimme helpotuksesta, että ainakin Kyproksen puolelle oli helppoa tulla Suomen passilla. Mutta raja oli kovin hiljainen, eikä takseja näkynyt missään. Olisimme varmaan voineet sellaisen tilata, mutta ilma oli sopivan lämmin, joten lähdimme kävelemään kohti hotellia.
Patikkamatkaa tuli lopulta neljän kilometrin verran, joka kyllä laukkuja vetäessä tuntui kovin pitkältä matkalta, vaikka kotona se olisi meille verrattain lyhyt kävelylenkki. Tulipahan nähtyä samalla saaren arkisempaa puolta.
Hilton Nicosia
Olimme varanneet majoituksen Hilton Nicosiasta, joka löytyi pitkän jalkapatikan jälkeen, sillä se sijaitsee hieman sivummalla Nikosian keskustasta. Ensivaikutelma hotellista oli hieno, sillä ulkoapäin vaatimattoman rakennuksen sisältä löytyi suuri ja valoisa, avonainen marmoreilla sisustettu aulatila. Saimme huoneen neljännestä kerroksesta näköalalla uima-altaalle.
Tämä oli viiden tähden Hilton ja aamupala piti sisällään kaikkea, mitä vaan osasimme toivoa. Runsaasti kasviksia, paljon lämpimiä vaihtoehtoja, hedelmiä ja lisukkeita moneen makuun. Aamudokauksesta kiinnostuneille löytyi vaihtoehtoja kuohuvista Smirnoffiin sekä oma Bloody Mary -piste.
Testasimme myös hotellin hienon kuntosalin ja hyödynsimme maksuttomat shuttle-kyydit Nikosian keskustaan.
Ravintolat
Pitkästä kävelymatkasta nälkiintyneinä menimme hotellilta nurkan takana sijaitsevaan Hokkaido-ravintolaan syömään sushia ja aasialaisia herkkuja, oli kyllä tosi hyvää. Ruoan päälle teimme vielä visiitin paikalliseen supermarkettiin, jossa olikin oikein mahtava valikoima kaikenlaista.
Toisena ravintolana mainittakoon Nikosian keskustasta löytyvä libanonilainen Fanous, jossa viihdyimme hyvän tovin. Pöytään kannettiin runsas kattaus monenlaisia lautasia, joilla oli värikkäitä kasviksia ja tahnoja.
Oluet
Olutta on pantu Kyproksella pronssikaudelta saakka, mutta suurimmaksi osaksi tuotannosta vastaa limassolilainen panimojätti KEO. KEOn lager tunnetaan naapurimaita myöten, ja maistoinpa minäkin sitä tölkillisen. Ei siitä sen enempää.
Kyproksen käsityöolutkulttuuri on kuitenkin varovasti heräilemässä. Kovin montaa pienpanimoa ei saarelta aivan helposti löydy. Muutamia kyllä, ja Google Mapsin mukaan pari panimoa jopa itse pääkaupungista Nikosiasta.
Varsinaisen matkailusesongin ajankohdan alkaessa vasta myöhemmin kesällä, sekä sunnuntaipäivä saattoi vaikuttaa siihen, että pari paikannettua panimoa ja taproomia löytyivät kaupungilta varsin aution näköisinä. Kohdalle sattui myös sateinen päivä, joka hieman latisti intoa vaellella etsimässä olutta kovin laajalti.
Palatessamme päiväretkeltä Pohjois-Kyproksen puolelta, löytyi rajan tuntumasta sekä Turkin, että Kyproksen puolelta kuitenkin runsaasti ravintoloita ja onneksi myös olutbaareja.
Tämä Ledra Streetin rajapiste oli huomattavasti vilkkaampi kuin aiempi enemmänkin autoliikenteelle tarkoitettu raja, josta saavuimme ensimmäisellä kerralla Kyproksen puolelle.
Ihmetys oli suuri, kun erään baarin hanasta löytyi suomalaisen Flying Dutchman Brewingin IPAa. Olut tietysti maisteltiin ja todettiin hyväksi, mutta ei sitä kuitenkaan voida laskea kyproslaiseksi. Hauska yhteensattuma kuitenkin!
Nikosian keskustasta paikannetun libanonilaisen ravintolan Fanousin jääkaapista löytyi aitoa libanonilaista käsityöolutta, jota ei myöskään lasketa kyproslaiseksi. Eikä se myöskään ollut kovin erityisen makuista. Itseasiassa se ei maistunut juuri miltään.
Sen sijaan jättipotti löytyi määrätietoisen vaelluksen ja etsinnän tuloksena aivan YK:n vartiotornin juuresta, Green Linen betonimuurien ja sen kauniiden ja kantaaottavien muraalien katveesta.
Tsekkilästen kaverusten perustama Golem Brewhouse ammentaa viehättävällä tavalla juuriltaan niin panimon nimessä kuin raaka-aineissa. Ainakin itselleni tämä osui suoraan sydämeen ja makuhermoon. Minulla taitaa olla jonkinlainen herkkä kohta mitä tulee tsekkiolueen ja -historiaan.
Itselleni ei tsekkioluesta tule ensimmäisenä mieleen IPA, mutta niin vain Golem paneekin ehtaa hipsteriolutta, eikä tässä suhteessa ole jumiutunut kotimaansa pilsneriin, joka tosin lienee maailman parasta omassa lajityypissään.
Golemin Grapefruit Double IPA ja perus IPA olivat kerrassaan mainioita kumpikin. Suosittelen lämpimästi etsimään Golem Brewhousen tai vähintään heidän oluitaan, mikäli olet käymässä Kyproksella!
Akrotíri ja Dekéleia
Kyproksella sijaitsee saaren siirtomaahistorian jäänteinä kaksi brittiläistä tukikohtaa Yhdistyneen Kuningaskunnan hallinnoimine alueineen. Koukkasimme oppaamme Cemaliayen kanssa pyynnöstämme näistä toisessa, Larnacan kaupungin lähettyvillä sijaitsevassa Dekéleiassa saadaksemme kerättyä alueesta saavutettavan TCC-pisteen.
Mitään varsinaista nähtävää ei alueella ollut ja opas ihmettelin kovasti, että miksi me haluamme juuri tänne, kun saarelta löytyisi paljon hienompiakin alueita. Saimme kuitenkin tahtomme läpi ja hän vei meidät alueelle.
Havaintojemme mukaan maantien viivoitukset oli maalattu brittityyliin ja paikallisessa ruokakaupassa hyllyt oli täytetty pääasiassa brittiläisin tuotemerkein. Muuten alue muistutti melko tavallista paikallista kylää. Täältä ei siis kannata odottaa mitään sen suurempaa näkemistä.
Varoshan aavekaupunki
Famagustan kupeessa sijaitseva Varoshan aavekaupunki on sen sijaan yksi Kyproksen erikoisimmista nähtävyyksistä. Alue oli ennen 1970-lukua vilkas ja ylellinen lomakohde, mutta Turkin miehityksen myötä se suljettiin ja jäi autioksi vuosikymmeniksi.
Nykyisin osa Varoshasta on avattu yleisölle ja kävely sen hylätyillä kaduilla on kuin aikamatka menneisyyteen. Alueen hotellit ja muut rakennukset on jätetty paikoilleen rapistumaan.
Alueelle on vapaa pääsy, mutta suuremmille ryhmille tarvitaan opas. Paikalle pääsee helposti autolla, ja iso pysäköintialue helpottaa vierailua. Porttien sisäpuolelta löytyy vuokraamoja, joista voi ottaa alleen polkupyörän tai pienen “golfauton” kierrosta varten.
Rantaviivasta vain pieni kaistale on vapaassa käytössä ja hienojen maisemien äärellä tulee mietteliäs olo. Eikö aluetta saisi mitenkään takaisin käyttöön? Keskusteluita on ilmeisesti käyty ja käynnissä, mutta matkassa on vielä monta mutkaa ennen kuin Varosha olisi taas turvallinen suuremmille määrille vierailijoita.
Tämä on ehdottomasti vierailun arvoinen kohde ja parhaan kokemuksen saat oppaan kanssa. Alueella on sotilaita vartioimassa ja tiettyjä rakennuksia ei saa kuvata. Lue myös Reissukuume Eveliinan kokemukset sekä vinkit.
Famagusta
Matkamme jatkui kohti Famagustan keskustaa ja opas kävelytti meidät Lala Mustafa Pashan moskeijan edustalle, joka on Famagustan vanhankaupungin tunnetuin maamerkki. Se rakennettiin vuosien 1298–1400 välillä Pyhän Nikolauksen katedraaliksi ja toimi katolisena kirkkona vuoteen 1571 saakka, jolloin ottomaanit valloittivat kaupungin ja muuttivat sen moskeijaksi.
Goottilainen arkkitehtuuri, korkeat holvit ja koristeelliset ikkunat kertovat rakennuksen alkuperästä, kun taas minareetti paljastaa sen nykyisen käyttötarkoituksen.
Moskeija kohoaa laajan aukion laidalla, jota reunustavat vanhat kivitalot, kahvilat, kaupat ja Palazzo del Provveditoren eli Kuvernöörin palatsin rauniot. Läheltä löytyy myös Gazimağusa Kalesi, joka on Famagustan sataman vieressä sijaitseva, venetsialaisten vahvistama 1300-luvun linnoitus. Se suojasi kaupunkia mereltä tulevilta hyökkäyksiltä.
Salamiksen rauniot
Famagustan pohjoispuolella sijaitsevat Salamiksen rauniot tarjoavat kiinnostavan kurkistuksen kreikkalaiseen ja roomalaiseen arkkitehtuuriin. Alueella on kylpylöiden ja teattereiden raunioita. Britit veivät aikoinaan osan patsaista, mukaan lukien niiden päät, omiin museoihinsa, joten Salamikseen jäi paljon päättömiä patsaita.
Kristinuskon myötä naisille rakennettiin oma vessa, sillä ei ollut enää soveliasta kuljeskella alasti ja käyttää puolikaaren muotoista ryhmävessaa vastakkaisen sukupuolen kanssa.
Kylpylöissä puhdas vesi virtasi akveduktista, huuhteli viemärit ja mahdollisti puhtaan kylvyn. Marmorilattioiden alla oli lämmitysjärjestelmä, joka piti lattiat ja vedet mukavan lämpiminä. Kylpylän käyttöjärjestys oli ensin kylmävesiallas, sitten lämminvesiallas ja lopuksi uudelleen kylmävesiallas.
Teatterista on jäljellä vain vähän raunioita, mutta sen historiaan kuului muun muassa gladiaattoritaisteluja, joissa nähtiin leijonia ja tiikereitä.
Roomalainen amfiteatteri on tunnistettavissa sijainnistaan: kreikkalaiset rakensivat teatterinsa korkealle, josta avautuivat kauniit näkymät, kun taas roomalaiset rakensivat tasaiselle maalle, sillä teatterin pääasiallinen tarkoitus oli viihde, ei maisemien katselu.
Apostoli Barnabaan luostari
Salamiin läheisyydessä sijaitsee Apostoli Barnabaan ortodoksinen luostari, joka on rakennettu Kyproksen kirkon perustajana pidetyn Barnabaan oletetulle hautapaikalle. Luostarin perustaminen ajoittuu 400-luvun loppuun, mutta nykyiset rakennukset ovat peräisin 1700-luvulta.
Luostarin viimeiset asukkaat, kolme munkkiveljestä, tunnettiin ikonien maalaajina. Nykyään luostari toimii ikonimuseona, jossa voi ihastella heidän ja muiden mestareiden töitä.
Päivä Nikosiassa
Kaupungissa on paljon museoita, mutta me halusimme viettää aikaa ulkona. Niinpä teimme oman “dark side” -kierroksen, joka alkoi Pafoksen portin lähellä sijaitsevalta YK-rakennukselta.
Sieltä jatkoimme matkaa rajaa myötäillen ja pysähdyimme kuvaamaan reitin varrelle osuneita muraaleja, joita löytyi aluksi Google Mapsista, mutta kiertelemällä sitäkin enemmän. Mainittakoon näistä erityisesti Mural 2boys.
Turistien suosiman kävelykadun löydät laittamalla karttaan Ledra Street ja sen kautta pääsee myös helposti Turkin puolelle. Muista pitää passi mukana, kun ylität rajaa, sillä tarkastukset tehdään molempiin suuntiin.
Shacolas Tower
Nikosiassa ei vielä ole kovin montaa korkeaa rakennusta, mutta yksi kaupungin varhaisista maamerkeistä on vuonna 1952 valmistunut 11-kerroksinen Shacolas Tower, joka sijaitsee aivan vanhankaupungin sydämessä. Rakennus erottuu ympäristöstään ja tarjoaa harvinaisen mahdollisuuden nähdä Nikosia yläilmoista käsin.
Ylimmässä kerroksessa toimii pieni museo, jossa kerrotaan kaupungin historiasta ja kehityksestä valokuvien, karttojen ja esineiden avulla. Pienen videoesityksen jälkeen nautimme vielä kerroksen kolmeen eri suuntaan avautuvista maisemista yli vanhankaupungin kattojen, turkkilaisen ja kyproslaisen puolen rajavyöhykkeen sekä kaukaisuudessa kohoaville vuorille asti.
Lopuksi
Saarivierailuamme varjosti jännitys aina lähtöpäivään ja lentokentälle menoon saakka, että pääsemmekö maasta pois ongelmitta. Oppaamme oli kyllä vakuutellut, että EU-passeilla ei olisi mitään ongelmia, eikä lopulta ollutkaan.
Kyproksen kahtiajakoisuus näkyi kyllä meille tämän lentokenttäselkkauksen vuoksi todella konkreettisesti. Matkustimme paljon rajavyöhykkeiden lähistöllä ja ylitimme ne useampaan kertaan, joten matkamme oli ehkä hieman eri näköinen kuin vaikkapa lomalennolla Larnacaan tai Agia Napaan saapuvalla ja meren lähellä aikaansa viettävällä turistilla.
Sää Kyproksella oli maaliskuussa noin 20 asteen tienoilla. Nikosia tarjosi rantakohteiden sijaan muureja, katutaidetta sekä rosoisempaa katukuvaa. Rajaa vartioivat sotilaat muistuttivat siitä, että poliittiset keskustelut saaren tulevaisuudesta jatkuvat.
Matkamme jatkui Kyprokselta Ateenaan, yhteen Euroopan vanhimmista kaupungeista.
Lue myös muut artikkelimme tältä matkalta
Kahden maanosan kiehtova Istanbul
Istanbul on seikkailijan unelma. Koe Basilica Cisternin mystinen tunnelma, kiipeä Istanbul Sapphiren huipulle ja ylitä Bosporinsalmi lautalla.
8 comments
Kypros vaikuttaa todella mielenkiintoiselta! En selkeästi ole ollut kovin hyvin perillä saaren historiasta tai sen nykytilanteesta ja mun mielikuva siitä on ollut lähinnä rantalomakohde. Jos ja kun sinne joskus menen, niin haluan kyllä ehdottomasti vuokrata auton ja käydä tutkimassa näitä eri puolia.
Tuosta passiongelmista olen kuullut keskustelupalstoilla ja myös Nikosian rajanylityksestä oli aiemmin ongelmia, mutta itse kun kävin maassa kymmenen vuotta sitten (!! ..tulin ja lähdin Kyproksen tasavallan puolelta Larnacasta) niin Turkkiin päin mentäessä passit katsottiin tarkasti mutta paluussa riitti kun näytti passin kantta. Nikosian kaupunki turkkilaisen osan vanhaa kaupunkia lukuunottamassa oli aika rähjäinen paikka. Kyproksen parasta antia minulle olivat Troodos vuorien alue ja sieltä ajo Pafaokseen.
Mietin itsekin, että on harmillista, jos Varoshan kaupungin annetaan täysin rapistua. Toisaalta kohde on aavioituneena kiehtova nähtävyys ja kertoo maan jakautuneesta historiasta, mutta silti, tuollakin voisi olla monelle ihmiselle koti ja ranta-alue näyttää todella kauniilta.
Salamiksen rauniot kiinnostaa ehdottomasti. On huikeaa miettiä, miten jo tuolloin on rakennettu lattialämmityksiä ja miten kehittyneitä kylpylät ja vedenkulku ovatkaan olleet.
Muutoinkin saarella näyttää olevan paljon kiinnostavaa kierrettävä. Onneksi teillä reissu sujui kokonaisuudessaan hyvin rajaselvityksiä myöten.
Tuolla Famagustassa olis kiva käydä. Meillä oli Kypros jo listalla koronan aikaan mut lennot peruuntu. Toisaalta ihan hyvä koska etelän ja pohjoisen raja oli tuolloin suljettu.
Upeita kuvia. Etenkin artikkelin pääkuva – pieni on ihmisen suuren ja mahtavan historian keskellä!!
Vaikka Nikosiassa käynnistämme onkin jo aikaa, niin tuo raja-alue keskellä kaupunkia oli kyllä hämmentävä asia.
Pohjoisessa Kyrenian pieni kaupunki oli ihan kiva – rajan yli kulki tuollon minibusseja, jotka lähtivät Nikosiasta ja sitten takaisin Kyreniasta kunhan auto sopivasti täyttyi.
Kiitos linkkauksesta! 🙂 Famagusta oli kyllä aivan omanlaisensa kokemus, eikä vastaavaa ole tullut (ja tuskin tulee) vastaan!
Vieläkö siellä oli ennen sisäänkäyntiä laukkutarkastukset?
Tämä olikin hyödyllinen kattaus Kyproksen historiasta ja nykypäivästä. Näköjään en itsekään ole ollut kummoisesti perillä näistä, koska en seuraa uutisia enkä politiikkaa oman hyvinvointini vuoksi., eikä Kyproksesta ehkä nykyään paljon uutisoidakaan? Silti on välillä aina hyvä saada tietää asioista. Tuo lentokenttäselkkaus on sellainen kokemus, joka varmasti tuntuu huonolta eikä tosiaan etukäteen monelle tule tietoa sellaisen mahdollisuudesta.