Kypros on Välimeren itäosassa sijaitseva saari, joka kuuluu maantieteellisesti lähi-itään, mutta kulttuurillisesti ja poliittisesti Eurooppaan. Saaren etelä- ja länsiosat muodostavat Kyproksen tasavallan, joka on EU:n jäsen. Pohjoisosan hallinnassa on vain Turkin tunnustama Pohjois-Kyproksen turkkilainen tasavalta.
Lisäksi saarella on kaksi Yhdistyneen kuningaskunnan hallinnoimaa tukikohta-aluetta (Akrotiri ja Dhekelia), jotka ovat Britannian merentakaisia alueita. Tämä tekee Kyproksesta monen valtion hallintoa sisältävän saaren ja sieltä saakin yhdellä vierailulla peräti kolme TCC-aluetta.
Kyproksen lyhyt lähihistoria
Kyproksen hallinta siirtyi erinäisten liittolaisuuksien ja sopimuksien kautta Turkilta Iso-Britannialle vuonna 1878. Iso-Britannia sai näin kätevässä paikassa sijaitsevan tarkkailupaikan lähi-idän tapahtumille. Vuonna 1914 Iso-Britannia otti koko saaren omistukseensa.
Brittihallinnon myötä Kyproksen kreikkalaisperäisen väestön isänmaallisuus alkoi kuplia ja he halusivat Kyproksen siirtyvän Kreikan haltuun. Turkkilaisperäisen väestön huoli kasvoi ja Iso-Britannia jäi hankalaan välikäteen, sillä saaren liittäminen Kreikkaan ei ollut Brittien etujen mukaista.
Kreikka vei kiistan YK:n käsittelyyn, jossa Iso-Britannia kuitenkin onnistui estämään saaren liittämisen Kreikkaan. Aseellinen kamppailu kuitenkin syttyi ja lopputuloksena on kahtia jaettu saari, jossa on kaksi Iso-Britannian hallinnassa olevaa aluetta.
Kypros on itsenäinen valtio, joka ei tunnusta Pohjois-Kyproksen turkkilaista tasavaltaa. Alueiden välillä kulkee YK:n valvonnassa oleva “vihreä linja”, jonka ylittäminen on ollut muille kuin YK-joukoille ja diplomaateille mahdotonta huhtikuuhun 2003 saakka.
Reitti
Kävimme tämän matkan aikana kolmessa eri maassa, jotka olivat: Turkki, Istanbul – Kypros, Nikosia, Dhkelia, Famagusta – Kreikka, Ateena. Matkamme ajankohta oli maaliskuu 2025.
Saapuminen Turkin puolelle
Saavuimme Kyproksen saarelle Istanbulista ja lensimme Turkin alueelle Ercan-lentokentälle, sillä lentoyhteydet olivat meille sopivimmat ja melko edulliset Pegasus-yhtiöllä.
Tätä lentoyhteyttä olisi voinut selvittää alkuun vähän paremmin, sillä ilmeisesti Turkin puolelle saapumista ei suositella maiden poliittisen tilanteen vuoksi. Me emme kuitenkaan esimerkiksi lentojen varaustilanteessa saaneet mitään indikaatiota siitä, miksi näin ei voisi tehdä.
Googlasimme hotellille päästyämme erilaisia skenaarioita, mitä meille voisi tapahtua yrittäessämme lähteä saarelta ja ikävimmillään meidät olisi voitu ohjata lentämään samaiselta Ercanin kentältä takaisin Istanbuliin ja meille olisi voitu antaa maahantulokielto. Tämä olisi sotkenut pahasti matkasuunnitelmamme.
Saapuminen kentälle ja tuloselvitykset menivät ongelmitta ja pian olimme lentokenttäbussin kyydissä matkalla kohti pääkaupunkia Nikosiaa, joka on näiden kahden alueen rajalla. Kuski jätti meidät noin kilometrin päähän rajalta ja todettuamme, ettei Uber toimi ja takseja ei näy, lähdimme kävelemään kohti Ledra Palace Checkpointia.
Ylityspaikka löytyikin nopeasti ja menimme molempien passintarkastusten läpi kävellen. Saaren kahtiajakoisuus alkoi hahmottumaan meille. Rajakoppien välissä oli vain muutamia asuintaloja ja melko aavemainen tunnelma. Kissoja oli myös joka pihalla ja ne olivat enemmän tai vähemmän likaisia.
Kyproksen puolella
Huokaisimme helpotuksesta, että ainakin Kyproksen puolelle oli helppoa tulla Suomen passilla. Mutta raja oli kovin hiljainen, eikä takseja näkynyt missään. Olisimme varmaan voineet sellaisen tilata, mutta ilma oli sopivan lämmin, joten lähdimme kävelemään kohti hotellia.
Patikkamatkaa tuli lopulta neljän kilometrin verran, joka kyllä laukkuja vetäessä tuntui kovin pitkältä matkalta, vaikka kotona se olisi meille verrattain lyhyt kävelylenkki. Tulipahan nähtyä samalla saaren arkisempaa puolta.
Hilton Nicosia
Olimme varanneet majoituksen Hilton Nicosiasta, joka löytyi pitkän jalkapatikan jälkeen, sillä se sijaitsee hieman sivummalla Nikosian keskustasta. Ensivaikutelma hotellista oli hieno, sillä ulkoapäin vaatimattoman rakennuksen sisältä löytyi suuri ja valoisa, avonainen marmoreilla sisustettu aulatila. Saimme huoneen neljännestä kerroksesta näköalalla uima-altaalle.
Tämä oli viiden tähden Hilton ja aamupala piti sisällään kaikkea, mitä vaan osasimme toivoa. Runsaasti kasviksia, paljon lämpimiä vaihtoehtoja, hedelmiä ja lisukkeita moneen makuun. Aamudokauksesta kiinnostuneille löytyi vaihtoehtoja kuohuvista Smirnoffiin sekä oma Bloody Mary -piste.
Testasimme myös hotellin hienon kuntosalin ja hyödynsimme maksuttomat shuttle-kyydit Nikosian keskustaan.
Ravintolat
Pitkästä kävelymatkasta nälkiintyneinä menimme hotellilta nurkan takana sijaitsevaan Hokkaido-ravintolaan syömään sushia ja aasialaisia herkkuja, oli kyllä tosi hyvää. Ruoan päälle teimme vielä visiitin paikalliseen supermarkettiin, jossa olikin oikein mahtava valikoima kaikenlaista.
Toisena ravintolana mainittakoon Nikosian keskustasta löytyvä libanonilainen Fanous, jossa viihdyimme hyvän tovin. Pöytään kannettiin runsas kattaus monenlaisia lautasia, joilla oli värikkäitä kasviksia ja tahnoja.
Oluet
Olutta on pantu Kyproksella pronssikaudelta saakka, mutta suurimmaksi osaksi tuotannosta vastaa limassolilainen panimojätti KEO. KEOn lager tunnetaan naapurimaita myöten, ja maistoinpa minäkin sitä tölkillisen. Ei siitä sen enempää.
Kyproksen käsityöolutkulttuuri on kuitenkin varovasti heräilemässä. Kovin montaa pienpanimoa ei saarelta aivan helposti löydy. Muutamia kyllä, ja Google Mapsin mukaan pari panimoa jopa itse pääkaupungista Nikosiasta.
Varsinaisen matkailusesongin ajankohdan alkaessa vasta myöhemmin kesällä, sekä sunnuntaipäivä saattoi vaikuttaa siihen, että pari paikannettua panimoa ja taproomia löytyivät kaupungilta varsin aution näköisinä. Kohdalle sattui myös sateinen päivä, joka hieman latisti intoa vaellella etsimässä olutta kovin laajalti.
Palatessamme päiväretkeltä Pohjois-Kyproksen puolelta, löytyi rajan tuntumasta sekä Turkin, että Kyproksen puolelta kuitenkin runsaasti ravintoloita ja onneksi myös olutbaareja.
Tämä Ledra Streetin rajapiste oli huomattavasti vilkkaampi kuin aiempi enemmänkin autoliikenteelle tarkoitettu raja, josta saavuimme ensimmäisellä kerralla Kyproksen puolelle.
Ihmetys oli suuri, kun erään baarin hanasta löytyi suomalaisen Flying Dutchman Brewingin IPAa. Olut tietysti maisteltiin ja todettiin hyväksi, mutta ei sitä kuitenkaan voida laskea kyproslaiseksi. Hauska yhteensattuma kuitenkin!
Nikosian keskustasta paikannetun libanonilaisen ravintolan Fanousin jääkaapista löytyi aitoa libanonilaista käsityöolutta, jota ei myöskään lasketa kyproslaiseksi. Eikä se myöskään ollut kovin erityisen makuista. Itseasiassa se ei maistunut juuri miltään.
Sen sijaan jättipotti löytyi määrätietoisen vaelluksen ja etsinnän tuloksena aivan YK:n vartiotornin juuresta, Green Linen betonimuurien ja sen kauniiden ja kantaaottavien muraalien katveesta.
Tsekkilästen kaverusten perustama Golem Brewhouse ammentaa viehättävällä tavalla juuriltaan niin panimon nimessä kuin raaka-aineissa. Ainakin itselleni tämä osui suoraan sydämeen ja makuhermoon. Minulla taitaa olla jonkinlainen herkkä kohta mitä tulee tsekkiolueen ja -historiaan.
Itselleni ei tsekkioluesta tule ensimmäisenä mieleen IPA, mutta niin vain Golem paneekin ehtaa hipsteriolutta, eikä tässä suhteessa ole jumiutunut kotimaansa pilsneriin, joka tosin lienee maailman parasta omassa lajityypissään.
Golemin Grapefruit Double IPA ja perus IPA olivat kerrassaan mainioita kumpikin. Suosittelen lämpimästi etsimään Golem Brewhousen tai vähintään heidän oluitaan, mikäli olet käymässä Kyproksella!
Akrotíri ja Dekéleia
Kyproksella sijaitsee saaren siirtomaahistorian jäänteinä kaksi brittiläistä tukikohtaa Yhdistyneen Kuningaskunnan hallinnoimine alueineen. Koukkasimme oppaamme Cemaliayen kanssa pyynnöstämme näistä toisessa, Larnacan kaupungin lähettyvillä sijaitsevassa Dekéleiassa saadaksemme kerättyä alueesta saavutettavan TCC-pisteen.
Mitään varsinaista nähtävää ei alueella ollut ja opas ihmettelin kovasti, että miksi me haluamme juuri tänne, kun saarelta löytyisi paljon hienompiakin alueita. Saimme kuitenkin tahtomme läpi ja hän vei meidät alueelle.
Havaintojemme mukaan maantien viivoitukset oli maalattu brittityyliin ja paikallisessa ruokakaupassa hyllyt oli täytetty pääasiassa brittiläisin tuotemerkein. Muuten alue muistutti melko tavallista paikallista kylää. Täältä ei siis kannata odottaa mitään sen suurempaa näkemistä.
Varoshan aavekaupunki
Famagustan kupeessa sijaitseva Varoshan aavekaupunki on sen sijaan yksi Kyproksen erikoisimmista nähtävyyksistä. Alue oli ennen 1970-lukua vilkas ja ylellinen lomakohde, mutta Turkin miehityksen myötä se suljettiin ja jäi autioksi vuosikymmeniksi.
Nykyisin osa Varoshasta on avattu yleisölle ja kävely sen hylätyillä kaduilla on kuin aikamatka menneisyyteen. Alueen hotellit ja muut rakennukset on jätetty paikoilleen rapistumaan.
Alueelle on vapaa pääsy, mutta suuremmille ryhmille tarvitaan opas. Paikalle pääsee helposti autolla, ja iso pysäköintialue helpottaa vierailua. Porttien sisäpuolelta löytyy vuokraamoja, joista voi ottaa alleen polkupyörän tai pienen “golfauton” kierrosta varten.
Rantaviivasta vain pieni kaistale on vapaassa käytössä ja hienojen maisemien äärellä tulee mietteliäs olo. Eikö aluetta saisi mitenkään takaisin käyttöön? Keskusteluita on ilmeisesti käyty ja käynnissä, mutta matkassa on vielä monta mutkaa ennen kuin Varosha olisi taas turvallinen suuremmille määrille vierailijoita.
Tämä on ehdottomasti vierailun arvoinen kohde ja parhaan kokemuksen saat oppaan kanssa. Alueella on sotilaita vartioimassa ja tiettyjä rakennuksia ei saa kuvata. Lue myös Reissukuume Eveliinan kokemukset sekä vinkit.
Famagusta
Matkamme jatkui kohti Famagustan keskustaa ja opas kävelytti meidät Lala Mustafa Pashan moskeijan edustalle, joka on Famagustan vanhankaupungin tunnetuin maamerkki. Se rakennettiin vuosien 1298–1400 välillä Pyhän Nikolauksen katedraaliksi ja toimi katolisena kirkkona vuoteen 1571 saakka, jolloin ottomaanit valloittivat kaupungin ja muuttivat sen moskeijaksi.
Goottilainen arkkitehtuuri, korkeat holvit ja koristeelliset ikkunat kertovat rakennuksen alkuperästä, kun taas minareetti paljastaa sen nykyisen käyttötarkoituksen.
Moskeija kohoaa laajan aukion laidalla, jota reunustavat vanhat kivitalot, kahvilat, kaupat ja Palazzo del Provveditoren eli Kuvernöörin palatsin rauniot. Läheltä löytyy myös Gazimağusa Kalesi, joka on Famagustan sataman vieressä sijaitseva, venetsialaisten vahvistama 1300-luvun linnoitus. Se suojasi kaupunkia mereltä tulevilta hyökkäyksiltä.
Salamiksen rauniot
Famagustan pohjoispuolella sijaitsevat Salamiksen rauniot tarjoavat kiinnostavan kurkistuksen kreikkalaiseen ja roomalaiseen arkkitehtuuriin. Alueella on kylpylöiden ja teattereiden raunioita. Britit veivät aikoinaan osan patsaista, mukaan lukien niiden päät, omiin museoihinsa, joten Salamikseen jäi paljon päättömiä patsaita.
Kristinuskon myötä naisille rakennettiin oma vessa, sillä ei ollut enää soveliasta kuljeskella alasti ja käyttää puolikaaren muotoista ryhmävessaa vastakkaisen sukupuolen kanssa.
Kylpylöissä puhdas vesi virtasi akveduktista, huuhteli viemärit ja mahdollisti puhtaan kylvyn. Marmorilattioiden alla oli lämmitysjärjestelmä, joka piti lattiat ja vedet mukavan lämpiminä. Kylpylän käyttöjärjestys oli ensin kylmävesiallas, sitten lämminvesiallas ja lopuksi uudelleen kylmävesiallas.
Teatterista on jäljellä vain vähän raunioita, mutta sen historiaan kuului muun muassa gladiaattoritaisteluja, joissa nähtiin leijonia ja tiikereitä.
Roomalainen amfiteatteri on tunnistettavissa sijainnistaan: kreikkalaiset rakensivat teatterinsa korkealle, josta avautuivat kauniit näkymät, kun taas roomalaiset rakensivat tasaiselle maalle, sillä teatterin pääasiallinen tarkoitus oli viihde, ei maisemien katselu.
Apostoli Barnabaan luostari
Salamiin läheisyydessä sijaitsee Apostoli Barnabaan ortodoksinen luostari, joka on rakennettu Kyproksen kirkon perustajana pidetyn Barnabaan oletetulle hautapaikalle. Luostarin perustaminen ajoittuu 400-luvun loppuun, mutta nykyiset rakennukset ovat peräisin 1700-luvulta.
Luostarin viimeiset asukkaat, kolme munkkiveljestä, tunnettiin ikonien maalaajina. Nykyään luostari toimii ikonimuseona, jossa voi ihastella heidän ja muiden mestareiden töitä.
Päivä Nikosiassa
Kaupungissa on paljon museoita, mutta me halusimme viettää aikaa ulkona. Niinpä teimme oman “dark side” -kierroksen, joka alkoi Pafoksen portin lähellä sijaitsevalta YK-rakennukselta.
Sieltä jatkoimme matkaa rajaa myötäillen ja pysähdyimme kuvaamaan reitin varrelle osuneita muraaleja, joita löytyi aluksi Google Mapsista, mutta kiertelemällä sitäkin enemmän. Mainittakoon näistä erityisesti Mural 2boys.
Turistien suosiman kävelykadun löydät laittamalla karttaan Ledra Street ja sen kautta pääsee myös helposti Turkin puolelle. Muista pitää passi mukana, kun ylität rajaa, sillä tarkastukset tehdään molempiin suuntiin.
Shacolas Tower
Nikosiassa ei vielä ole kovin montaa korkeaa rakennusta, mutta yksi kaupungin varhaisista maamerkeistä on vuonna 1952 valmistunut 11-kerroksinen Shacolas Tower, joka sijaitsee aivan vanhankaupungin sydämessä. Rakennus erottuu ympäristöstään ja tarjoaa harvinaisen mahdollisuuden nähdä Nikosia yläilmoista käsin.
Ylimmässä kerroksessa toimii pieni museo, jossa kerrotaan kaupungin historiasta ja kehityksestä valokuvien, karttojen ja esineiden avulla. Pienen videoesityksen jälkeen nautimme vielä kerroksen kolmeen eri suuntaan avautuvista maisemista yli vanhankaupungin kattojen, turkkilaisen ja kyproslaisen puolen rajavyöhykkeen sekä kaukaisuudessa kohoaville vuorille asti.
Lopuksi
Saarivierailuamme varjosti jännitys aina lähtöpäivään ja lentokentälle menoon saakka, että pääsemmekö maasta pois ongelmitta. Oppaamme oli kyllä vakuutellut, että EU-passeilla ei olisi mitään ongelmia, eikä lopulta ollutkaan.
Kyproksen kahtiajakoisuus näkyi kyllä meille tämän lentokenttäselkkauksen vuoksi todella konkreettisesti. Matkustimme paljon rajavyöhykkeiden lähistöllä ja ylitimme ne useampaan kertaan, joten matkamme oli ehkä hieman eri näköinen kuin vaikkapa lomalennolla Larnacaan tai Agia Napaan saapuvalla ja meren lähellä aikaansa viettävällä turistilla.
Sää Kyproksella oli maaliskuussa noin 20 asteen tienoilla. Nikosia tarjosi rantakohteiden sijaan muureja, katutaidetta sekä rosoisempaa katukuvaa. Rajaa vartioivat sotilaat muistuttivat siitä, että poliittiset keskustelut saaren tulevaisuudesta jatkuvat.
Matkamme jatkui Kyprokselta Ateenaan, yhteen Euroopan vanhimmista kaupungeista.
Lue myös muut artikkelimme tältä matkalta
Historiallinen ja herkullinen Ateena
Antiikin loisto ja nykypäivä kohtaavat Ateenassa, joka hurmasi meidät niin historiallisilla kohteillaan kuin herkullisella ruuallaan.
Kahden maanosan kiehtova Istanbul
Istanbul on seikkailijan unelma. Koe Basilica Cisternin mystinen tunnelma, kiipeä Istanbul Sapphiren huipulle ja ylitä Bosporinsalmi lautalla.
23 comments
Kypros vaikuttaa todella mielenkiintoiselta! En selkeästi ole ollut kovin hyvin perillä saaren historiasta tai sen nykytilanteesta ja mun mielikuva siitä on ollut lähinnä rantalomakohde. Jos ja kun sinne joskus menen, niin haluan kyllä ehdottomasti vuokrata auton ja käydä tutkimassa näitä eri puolia.
Kiitos kommentista, Paula!
Rantalomakohteena sen mekin tiesimme ennestään. Koska rannat eivät niin kiinnosta, paikan päältä sitten selvisi paljon muutakin. 😀
Saarelta löytyy tosiaan nähtävää rantojen ulkopuoleltakin. Autonvuokrauksen kanssa kannattaa varmistua etukäteen, että on ok viedä auto rajan toiselle puolelle. En pitäisi aivan itsestäänselvyytenä. Sen verran kireä tuo tilanne tuntuu tosiaan olevan.
Tuosta passiongelmista olen kuullut keskustelupalstoilla ja myös Nikosian rajanylityksestä oli aiemmin ongelmia, mutta itse kun kävin maassa kymmenen vuotta sitten (!! ..tulin ja lähdin Kyproksen tasavallan puolelta Larnacasta) niin Turkkiin päin mentäessä passit katsottiin tarkasti mutta paluussa riitti kun näytti passin kantta. Nikosian kaupunki turkkilaisen osan vanhaa kaupunkia lukuunottamassa oli aika rähjäinen paikka. Kyproksen parasta antia minulle olivat Troodos vuorien alue ja sieltä ajo Pafaokseen.
Kiitos kommentista, Jani!
Me ei oikein osattu edes tulla ajatelleeksi etukäteen tilanteen olevan noin hankala. Loppujen lopuksi kaikki rajan ylitykset, ja lopulta myös maasta poistuminen, sujuivat ilman mitään ylimääräistä. Kuin emme koskaan oliskaan saapuneet maahan laitonta reittiä.
Nikosia oli tosiaan melko rähjäinen. Nuhjuiset rakennukset, paljon graffiteja (joista osa tosin upeita!) jne. Joukossa oli kyllä tuoreempaakin ja siistimpääkin lukaalia, mutta ei Nikosia kyllä mikään turistimagneetti edes yritä olla.
Meille taisi Kyproksen TOP-1 nähtävyys olla Varosha.
Mietin itsekin, että on harmillista, jos Varoshan kaupungin annetaan täysin rapistua. Toisaalta kohde on aavioituneena kiehtova nähtävyys ja kertoo maan jakautuneesta historiasta, mutta silti, tuollakin voisi olla monelle ihmiselle koti ja ranta-alue näyttää todella kauniilta.
Salamiksen rauniot kiinnostaa ehdottomasti. On huikeaa miettiä, miten jo tuolloin on rakennettu lattialämmityksiä ja miten kehittyneitä kylpylät ja vedenkulku ovatkaan olleet.
Muutoinkin saarella näyttää olevan paljon kiinnostavaa kierrettävä. Onneksi teillä reissu sujui kokonaisuudessaan hyvin rajaselvityksiä myöten.
Kiitos kommentista, Marika!
Ihan samaa ollaan pohdittu tuosta Varoshasta. Toisaalta suuri sääli, että niin hieno ranta on autiona ja raunioina. Toisaalta siitä syntyy koko paikan mystiikka ja kiehtovuus. Mahtaisiko edes olla kaupallisestikaan järkevää lopulta, jos se jyrättäisiin tasaiseksi ja rakennettaisiin uudelleen lomaparatiisiksi.
Nuo Salamiksen lattialämmitykset ja mosaiikkilattiat ja -koristeet olivat kyllä todella kiinnostavia! Nähtiinpä siellä kivillä kiipeilemässä muutamia liskojakin.
Meillä oli ohjelmassa myös käydä Kyproksen brittiläisalueella (TCC-alueen perässä), joten jouduimme jättämään kokonaan väliin saaren pohjoisosan nähtävyydet. Kyllä Kyprokselta muutamaksi päiväksi tekemistä löytyy, vaikka lopulta saari onkin aika pieni.
Varoshasta on monta YK:n päätöstä. Avaaminen oli laiton. Kaikki 15 turvallisuusneuvoston jäsenmaata olivat yksimielisiä. EU on myös tuominnut ja vaatinut edellisiin päätöksiin vedoten aluetta YK:n hallintaan ja UNFICYPille vapaan pääsyn alueelle. Varoshan entisten asukkaiden, kyproksenkreikkalaisten kiinteistöjen omistajien pitäisi päästä palaamaan takaisin. (joskus) Varoshaa ei ole lupa hajottaa tai myydä, toisen omaisuutta.
Tuolla Famagustassa olis kiva käydä. Meillä oli Kypros jo listalla koronan aikaan mut lennot peruuntu. Toisaalta ihan hyvä koska etelän ja pohjoisen raja oli tuolloin suljettu.
Kiitos kommentista, Cilla!
Nyt näköjään rajan yli pääsee tämmöiset huithapelitkin. Siis reissua suunnittelemaan! 😉
Famagusta oli parhaiten meidän mieleen koko saarelta, joten sinne kannattaa kyllä ehdottomasti suunnata. Toinen kiehtovin juttu taisi olla juuri tuo Green Line kaikkine piikkilanka-aitoineen ja vartiotorneineen. Ylipäätään koko kahtiajakautuneen saaren konsepti oli erikoinen.
Upeita kuvia. Etenkin artikkelin pääkuva – pieni on ihmisen suuren ja mahtavan historian keskellä!!
Kiitos, Mari!
Kuvia tulee aina otettua runsaasti, ja niissä onkin aina kova valikoiminen. Joskus sattuu kohdalle jopa ihan helmiä. 🙂
Tällaisissa ikiaikaisissa historiallisissa paikoissa on kyllä aina myös jännä tunnelma. Sitä huomaa kuvittelevansa millaista paikassa on ollut tuhansia vuosia aiemmin, kun paikka on vielä ollut arkikäytössä. Huikeita fiiliksiä! <3
Vaikka Nikosiassa käynnistämme onkin jo aikaa, niin tuo raja-alue keskellä kaupunkia oli kyllä hämmentävä asia.
Pohjoisessa Kyrenian pieni kaupunki oli ihan kiva – rajan yli kulki tuollon minibusseja, jotka lähtivät Nikosiasta ja sitten takaisin Kyreniasta kunhan auto sopivasti täyttyi.
Kiitos kommentista, Pirkko!
Tuo kaupungin halkova raja oli tosiaan erikoinen. Kuljeskelimme muurin tuntumassa muutamia kilometrejä etsiessämme panimoita ja sieltä täältä löytyi kaikenlaisia tarkkailupisteitä ja tukikohtia. Kerrassaan erikoinen juttu.
Kyreniassa emme ehtineet itse käydä. Kävimme sen sijaan ruokakaupassa brittiläisellä alueella. Välillä jää mietityttämään, onkohan tämä alueiden keräily sittenkään aivan järkevää! 😀
Kiitos linkkauksesta! 🙂 Famagusta oli kyllä aivan omanlaisensa kokemus, eikä vastaavaa ole tullut (ja tuskin tulee) vastaan!
Vieläkö siellä oli ennen sisäänkäyntiä laukkutarkastukset?
Kiitos kommentista, Eveliina! Ja kiitos myös vinkistä! <3
Famagusta oli tosiaan mennen tullen vaivan arvoinen paikka! Todella kiehtova ja erikoinen!
Laukkuja ei tarkastettu, mutta opas taisi olla kaikkien vartijoiden ja virkailijoiden kaveri. Kuvata sai kaikkialla muualla, paitsi parin YK-joukkojen käytössä olevan rakennuksen lähettyvillä.
Tämä olikin hyödyllinen kattaus Kyproksen historiasta ja nykypäivästä. Näköjään en itsekään ole ollut kummoisesti perillä näistä, koska en seuraa uutisia enkä politiikkaa oman hyvinvointini vuoksi., eikä Kyproksesta ehkä nykyään paljon uutisoidakaan? Silti on välillä aina hyvä saada tietää asioista. Tuo lentokenttäselkkaus on sellainen kokemus, joka varmasti tuntuu huonolta eikä tosiaan etukäteen monelle tule tietoa sellaisen mahdollisuudesta.
Kiitos kommentista, Raija!
Ei näistä Kyproksen asioista kovin tiheään eikä syvällisesti täällä pohjolassa uutisoida. Ei ollut meillekään selvää, miten kireä tilanne siellä lopulta on. Tilanne on kuitenkin aivan rauhallinen ja vakaan oloinen, mutta kyllähän tuollainen YK:n vartioima raja keskellä kaupunkia luo oman erikoisen tunnelmansa.
Tuosta lentokentästä ja väärälle puolelle vahingossa saapumisesta tuskin tarvitsee olla kovin huolissaan. Arvelisin kaikkien lentojen Euroopasta saapuvan Kyproksen puolelle, ja siten maahan saapuminen tulee hoidettua “oikein”.
Päästäkseen (tai joutuakseen) väärälle puolelle, pitää kyllä nähdä hieman lisävaivaa ja erityisesti tähdätä nimenomaan sinne. Turkista kyllä tosiaan pääsee, jos ehdoin tahdoin niin haluaa tehdä. 😀 Tällä kertaa uteliaisuus johdatti sitten meidätkin tuota reittiä.
Kiva, että kävitte Kyproksella ja näitte paljon! Siellä kyllä nähtävää riittää. Me kurvailimme saarella jokunen vuosi sitten autolla reilun viikon päivät ja näimme myös tosi paljon, mutta heinäkuussa oli kamalan kuumaa! Troodos-vuoret ja Pafos jäivät mieleen, samoin tuo Famagusta ja Salamiksen rauniot. Joitain samoja paikkoja myös siis kävimme kuin te. 🙂 Pohjois-Kyproksella Kyrenia oli myös kaunis kaupunki. Tuonne voisi mennä toistekin!
Kiitos kommentista Anu! Yksi lisäpäivä autoillen olisi ollut varmasti hieno täydennys matkaan. Täytyy kyllä sanoa, että maaliskuun sää oli meidän makuumme aivan täydellinen ja lämpötila huiteli 20 asteen tienoilla.
Hieman tuli sadettakin, mutta sehän ei meidän menoamme hidastanut. Retkipäivälle osui onneksi hieno sää!
Olipas mielenkiintoista lukea teidän kokemuksista. Olen monesti miettinyt, että Kypros olisi mielenkiintoinen kohde. Siellä on myös historiaakin sen verran, että varmasti riittää joksikin aikaa näkemistä ja tekemistä. Turkin ja Kreikan suhde on hyvin tiedossa kun molemmissa maissa on tullut matkailtua, mutta en ajatellut, että Kyproksella raja olisi noin kinkkinen.
Kiitos kommentista Paula!
Kypros taitaa olla kyllä sen puolesta todella monipuolinen, että loman voi rakentaa monella eri tavalla: rannalla viettäen, luonkohteissa autoillen tai historiallisiin kohteisiin syventyen. Lisukkeena vielä nuo eri alueet sekä rajavyöykkeet, joista EU-passilla selviää onneksi lopulta sujuvasti.
Ikävä kyllä tässä on väärää tietoa tai tulkintaa. Inhimillistä, kun netin ihmeellisessä maailmassa seikkailee. Kyproksen hallinnasta näkee edelleen monia versioita. Kypros on yksi Kreikan saarista, etelä kuuluu Kreikkaan ja pohjoinen Turkkiin jne… ja että etelä on itsenäinen ja pohjoinen kuuluu Turkkiin.
Koko saari on Kyproksen Tasavalta, mutta pohjoista miehittää Turkki. YK:n rauhanturvaoperaatio UNFICYP aloitti Kyproksella keväällä 1964, jo aiemmin yhteisöjen välillä puhjenneiden väkivaltaisuuksien takia. Kymmenen vuotta myöhemmin ensin Kreikan juntta ja sitten Turkki suorittivat omat operaationsa. Pohjois-Kypros julistautui itsenäiseksi 1983. Pohjois-Kyproksen Turkkilainen Tasavalta (TRNC) todettiin laittomaksi (YK 541/83) eli Pohjois-Kypros (TRNC) on de facto. Pohjoinen ei kuulu Turkkiin, Turkille, se on vain ainoa, joka tällä hetkellä on tunnustanut pohjoisen itsenäiseksi valtioksi. Pakistan ja Bangladesh peruivat tunnustamisen. Etelän hallitus on saaren ainoa tunnustettu hallitus.
Pohjoisessa on oma perustuslaki, hallitus ja vaaleilla valittu johtaja.
Kypros, koko saari on ollut osa EU:ta 1.5.2004 alkaen. EU:n lainsäädännön täytäntöönpanoa lykätään saaren pohjoisosassa Kyproksen tasavallan 🇨🇾 hallintaan kuulumattomilla alueilla. Vihreä linja eli aselepolinja ei ole EU:n ulkoraja eikä valtioiden välinen raja.
Jos olet EU- tai Schengenkansalainen pääset Kyprokselle näyttämällä passin tai henkilökortin, myös Turkista pohjoispuolelle (esim. Ercan) saapuessasi. Turkissa passi. Vihreällä linjalla passi tai henkilökortti.
Raja on ollut auki vuodesta 2003 ja ylityspisteitä on avattu lisää sen jälkeen kun Kypros liittyi EU:hun. Miljoonat ihmiset ylittävät vihreän linjan vuosittain. EU:n liittymisasiakirjassa lukee mitä vihreästä linjasta on sovittu, mitkä ovat sallitut ylityspaikat jne. Kolmansien maiden kansalaisille on eri säännöt EU:n alueella ja vihreän linjan ylityksessä. Ercanille pääsee lentämään vain Turkin kautta, vaikka pohjoinen on pyytänyt lupaa suorille lennoille.
Koska netissä mainitaan maahantulokielto, sakot ja paljon muuta, niitä tapauskertomuksia voi etsiä ja kysellä yli 20 vuoden ajalta. Laillisuutta voi tarkastella EU-sääntöjen perusteella. Millä perusteella EU-kansalaisen maahantulo toiseen EU-maahan voidaan estää? Tässä tapauksessa Kyproksen Tasavallan sisällä pohjoisesta EU-alueelta vihreän linjan yli etelään EU-alueelle.
Varoshasta on monta YK:n päätöstä. Avaaminen oli laiton.
Kyproksenturkkilaisia ja -kreikkalaisia asuu saaren kummallakin puolella. Pyla oli ja on sekakylä, koska he eivät suostuneet jättämään kotejansa. Edellisten lisäksi saaren etnisiin ryhmiin kuuluu maroniitit ja armenialaiset.
Tässä muutama hakuvinkki: “20 years of free movement and Green Line trade in Cyprus bring people and communities together”. Liittymisasiakirjat ja paljon muuta tietoa löytyy EU:n sivulta, jos jaksaa etsiä. Areenalla on kuunneltavissa “Unohdettu Pohjois-Kypros”. Mielenkiintoinen on myös tämä. ON THE BORDER OF WAR AND PEACE. Olisi voitu tasapuolisuuden nimissä haastatella myös etelän “vapaustaistelijaa” tai heidän jälkeläistä 1955 perustetusta liikkeestä A ja B. “The Traitor’s Club” kirja voi myös avata aihetta kyproslaisten näkökulmasta.
Toivottavasti tämä selvitti asiaa.
Kiitos, kun avasit aihetta perusteellisesti vielä tännekin.