Mainos: Georgia Travel
Georgia on vuoristoinen valtio Kaukasuksen alueella, Itä-Euroopan ja Länsi-Aasian rajalla. Sen hallinnollinen pääkaupunki on Tbilisi, ja maassa asuu noin 3,7 miljoonaa ihmistä.
Georgia on ollut asuttu tuhansien vuosien ajan ja sillä on pitkä historia eri imperiumien vaikutuspiirissä. Maa kuului Neuvostoliittoon, kunnes itsenäistyi vuonna 1991.
Maa tunnetaan mm. vuoristomaisemistaan sekä viinintuotannon perinteistään. Historia, kulttuuri ja uskonto ovat georgialaisille syvästi merkityksellisiä, ja ne nivoutuvat saumattomasti yhteen niin ruoassa, arkkitehtuurissa kuin jokapäiväisessä elämässäkin.
Tbilisi
Tbilisi on Georgian pääkaupunki ja suurin kaupunki, jossa asuu noin 1,2 miljoonaa ihmistä. Se sijaitsee Kura-joen varrella ja on ollut maan kulttuurin, politiikan ja talouden keskus jo yli 1500 vuoden ajan.
Saavuimme kaupunkiin Turkish Airlinesin lennolla Istanbulin kautta, jonne lento Helsingistä kestää vajaat neljä tuntia ja sieltä jatkoyhteys Georgiaan noin kaksi tuntia.
Vietimme Tbilisissä yhteensä neljä yötä ja se toimiikin hyvänä solmukohtana Georgiassa, sillä tieyhteydet esimerkiksi vuoristoon ovat talvisin jopa suljettuina.
Lisäksi teimme yön yli matkat Georgian itäosassa sijaitsevalle Kakhetin viinialueelle ja pohjoisen Mtskheta-Mtianeti -vuoristoalueelle.
Matkamme oppaana toimi georgialainen Guro Alapishvili ja matkan järjestelyistä vastasi Georgia Travel. Mukanamme matkusti 10 muuta matkailuvaikuttajaa, joiden artikkeleihin löydät lopusta linkkejä.
Nähtävyydet Tbilisissä
Ensimmäinen kohteemme löytyi noin 10 kilometrin päästä hotelliltamme. The Chronicle of Georgia on massiivinen ja vaikuttava veistoskokonaisuus, joka kohoaa Keeni-kukkulalla lähellä Tbilisin keinotekoista merta, Tbilisi Sea’ta. Monumentin suunnitteli tunnettu kuvanveistäjä Zurab Tsereteli vuonna 1981 ja rakennustyöt alkoivat vuonna 1985.
Muistomerkki kohoaa jyrkän portaikon yläpäähän, ja sen huipulta avautuvat upeat näkymät Tbilisin pohjoisosiin. Rakennelma koostuu 16 valtavasta pylväästä, jotka ovat jopa 30–35 metriä korkeita. Yläosissa nähdään kuninkaiden, kuningattarien ja kansallissankareiden hahmoja, kun taas pylväiden alaosat kertovat kohtauksia Kristuksen elämästä.
Vapauden aukio (Freedom Square) sijaitsee Tbilisin keskustassa ja on ollut monien historiallisten tapahtumien näyttämö. Aukion nimi on vaihdellut eri aikakausina: tsaarin aikaan se tunnettiin Paskevich-Erivansky-aukiona, Neuvostoliiton aikana Beria- ja Lenin-aukiona, ja nykyinen nimi otettiin alunperin käyttöön vuonna 1918.
Aukiolla sijainnut Lenin-patsas kaadettiin kansalaisten toimesta vuonna 1991 pian Georgian irtauduttua Neuvostoliitosta. Patsaan kaataminen sai runsaasti huomiota kansainvälisessä lehdistössä, sillä tapahtuman nähtiin symboloivan voimakkaasti Neuvostoliiton hajoamista ja kansojen irtautumista kommunistisesta hallinnosta.
Vapauden aukion keskellä nykyään komeileva Pyhän Yrjön patsaan on suunnitellut samainen Zurab Tsereteli, joka suunnitteli Chronicle of Georgian. Pyhä Yrjö on Georgian suojeluspyhimys.
Kiersimme oppaan kanssa Tbilisin kaupungin kaduilla ja kujilla. Hän esitteli meille erilaisten talojen julkisivuja tarinoineen sekä päästi kurkistamaan upeisiin rappukäytäviin, jotka ovat aiemmin olleet loistokkaiden asuntojen sisäänkäyntejä.
Näitä rakennuksia ei ole erikseen merkitty, joten löydät ne parhaiten paikallisen oppaan kanssa. Hän johdatti meidät kapeaa kujaa sekä jyrkkiä kierreportaita pitkin upeaan Leghvtakhevi Canyoniin, joka on kallioiden väliin uurtunut rotko Abanotubanin rikkikylpyläalueen takana.
Rotkon pohjalla virtaa joki, joka laskeutuu pienestä vesiputouksesta. Siltojen kaiteet ovat lukkojen täyttämiä ja reittimme johtaa kauniin mosaiikkilaatoin koristellut rakennuksen luokse, jota voisi äkkiseltään luulla moskeijaksi. Kyseessä on kuitenkin Orbeliani Baths -kylpylä.
Vain lyhyen kävelymatkan päästä löytyy köysirata, jonka kyydissä pääsee Mother of Georgia -patsaan äärelle ja hienolle näköalapaikalle kaupungin ylle. Tämä oli yksi suosikkiaktiviteeteistamme, sillä köysiradan kyydistä näkyi hienosti myös vuolaasti virtaavan Kura-joen kauniit törmät.
Köysiradan juurelta pääsee helposti Rike-puistoon, josta kannattaa suunnata kauniille Rauhansillalle. Taakse jäävät “tuubit” odottavat vielä tyhjillään uutta toimintaa, mutta ne täydentävät mielenkiintoisesti uuden ja vanhan arkkitehtuurin sekoittamaa kaupunkikuvaa.
Yksi Tbilisin suosituimmista nähtävyyksistä on The Clock Tower eli Kellotorni, joka sijaitsee vanhassa kaupungissa Shavteli-kadulla. Se valmistui vuonna 2010 ja sen kerrotaan olevan kaupungin suurin kello. Kellon seinämältä löytyy kauniita keramiikkalaattoja ja niiden joukkoon on piilotettu myös kaupungin pienin kello.
Jäimme odottamaan kello seitsemän järjestettävää esitystä, joka alkaa kellon yläosasta, jossa kultainen enkeli tulee ensin soittamaan kelloa. Sen jälkeen alempaa tornista aukeaa nukketeatteriesitys.
Meidan Bazaar on täydellinen ja tunnelmallinen paikka tuliaisostoksille. Se sijaitsee vilkkaan Meidani-aukion alla ja siellä on ollut kaupankäyntiä jo 400-luvulta saakka.
Museo
Vilkkaan Shota Rustaveli Avenuen varrella sijaitseva Georgian kansallismuseo sulkee ovensa iltakuudelta ja on kokonaan suljettuna maanantaisin.
Tämä kannattaa ottaa huomioon, ettei käy kuten meille – Ehdimme tutustua museon aarteisiin ainoastaan noin puolen tunnin ajan ja suurin osa näyttelystä jäi kokonaan näkemättä.
Oppaan johdatuksessa ehdimme kuitenkin tutustua alakerran kultaisiin koruihin ja koristeisiin. Esineistö on hämmästyttävän yksityiskohtaista ja kaunista, etenkin ottaen huomioon sen, että ne ovat peräisin 2000-3000 vuoden takaa. Georgialainen korutaide olikin tunnettua antiikin Kreikkaa myöten.
Korutaiteen lisäksi museossa voit nähdä eri ihmislajien pääkalloja, sekä noin 1,8 miljoonaa vuotta vanhat ihmisen jäänteet, jotka ovat vanhimmat tunnetut koko Euroopassa. Lisäksi näytteillä on keramiikkaa, täytettyjä eläimiä sekä mineraaleja ja fossiileja.
Museossa on myös vaihtuvia näyttelyitä, joista kannattaa ottaa erikseen selvää jos suunnittelee vierailua. Tällä hetkellä olisi ollut mahdollisuus tutustua neuvostopropagandaan, ihmisoikeuksien ja mielipiteiden rajoittamiseen sekä vankileireihin.
Lisäksi näytillä olisi ollut valokuvia ja esineistöä Georgian “oman pojan” Josif Stalinin ajan vainoista. Valitettavasti nämä synkemmän matkailun kategoriaan kuuluvat näyttelyt jäivät meiltä kokematta.
Mtskheta
20 kilometrin päässä Tbilisistä sijaitseva Mtskheta on yksi Georgian vanhimmista ja pyhimmistä kaupungeista. Se on nykyään UNESCOn maailmanperintökohde, ja myös Georgian ortodoksisen kirkon hengellinen keskus.
Kukkulan laella sijaitseva Jvarin luostari on 500–600 -luvuilla rakennettu,”ristin luostari”, jossa Pyhä Nino pystytti ristin 300-luvulla – se on yksi Georgian vanhimmista ristipohjaisista kirkoista ja sieltä aukeavat hienot näkymät Mtskhetaan ja Aragvi- ja Mtkvari-jokien yhtymäkohtaan.
Paluumatkalla vuoristosta teimmekin sopivasti pysähdyksen Mtskhetan kaupunkiin, josta avautuivat näkymät luostariin. Kaupungin keskustasta löytyvä Svetitskhovelin katedraali on 1000-luvulla rakennettu UNESCO-kohde ja sen alle uskotaan haudatun Kristuksen viitan.
Uskonnollisuus
Uskonto on erittäin tärkeä osa Georgian kulttuuria, identiteettiä ja arkea. Suurin osa väestöstä kuuluu Georgian ortodoksiseen kirkkoon, joka on yksi maailman vanhimmista – Georgia omaksui kristinuskon valtionuskonnoksi jo 300-luvulla.
Ortodoksisuus näkyy vahvasti arkkitehtuurissa, juhlissa ja elämäntavassa: luostarit ja kirkot ovat keskeisiä maamerkkejä, ja monet perinteet sekä juhlapäivät pohjautuvat uskonnolliseen kalenteriin. Pyhä Nino, kristinuskon tuonut nainen, on kansallinen sankari ja kunnioitettu pyhimys.
Monille georgialaisille uskonto on osa historiallista jatkuvuutta, erityisesti maan monien valloittajien ja miehitysten jälkeen. Kirkolla on yhä vahva asema yhteiskunnassa, ja uskonnollinen perintö on ylpeyden aihe.
Sighnaghi
Tämä 110 km päässä Tbilisistä sijaitseva Sighnaghin kaupunki tunnetaan rakkauden kaupunkina, sillä siellä on helppoa mennä naimisiin. Tosin liitto täytyy tulla myös purkamaan samaan kaupunkiin. Se sijaitsee 790 metrin korkeudella merenpinnasta ja sieltä avautuvat upeat näkymät Kaukasuksen vuoristoon.
Noin kahden kilometrin päässä Sighnaghista löytyy Bodben luostari, joka on tärkeä pyhiinvaelluskohde. Lähistöllä on myös Lost Ridge -panimo, josta kerromme lisää tuonnempana.
Viini
Kakheti on Georgian tunnetuin viinialue ja maan viinintuotannon sydän, joka sijaitsee itäisessä Georgiassa, noin 2 tunnin ajomatkan päässä Tbilisistä. Alueella on viljelty viiniä yli 8000 vuoden ajan.
Kakhetin viinitiloilla yhdistyvät perinteinen kvevri-menetelmä (viinin käyminen saviruukuissa maahan haudattuna) ja moderni viinintuotanto. Alueelta löytyy satoja viinitiloja, suurista tuottajista pieniin perhetiloihin, ja se on suosittu viiniturismikohde.
Perinteinen viininkypsytysastia kvevri on munan muotoinen saviruukku, joka on kaivettu kaulaansa myöten maan sisään. Sana kvevri tarkoittaakin maan alle haudattua.
Perinteisessä georgialaisessa viininvalmistuksessa myös rypäleiden siemenet, kuoret ja rangat jätetään kvevriin kypsymisen ajaksi, ja se antaakin viineille napakan tanniinisuuden. Näin menetellään myös valkoviinien kanssa, mutta erityisesti Georgialle ominaisen oranssin viinin valmistuksessa.
Georgiassa kasvaa yli 500 viinirypäleen alkuperäislajiketta. Georgiaa kutsutaankin monesti viinin synnyinmaaksi, vaikka tuskinpa asia on aivan noin yksioikoinen. Niin tai näin, viineistä kiinnostuneelle Georgia on todellinen kulta-aitta!
Khareba Winery
Khareba Wineryn erikoisuutena on kaksi 1,5 km pitkää, vuoren sisään rinnakkain kulkevaa tunnelia, joissa sekä säilötään, että kypsytetään viinejä. 13 yhdystunnelia mukaan laskettuna käytävää riittää maan alla yhteensä 7,7 kilometriä.
Luolassa vallitsee luonnostaan tasainen 12–14 asteen lämpötila ja 30–50% suhteellinen kosteus, joka takaa viinille täydelliset olosuhteet kypsymiseen.
Nautimme viinitilan terassilla erinomaisen georgialaisen lounaan perinteiseen tapaan – pöydät notkuen ruuasta. Talon viinit toimivat hyvin myös ruuan kanssa, mutta niiden lisäksi pääsimme maistamaan myös georgialaista rakuunalimsaa.
Khareba Wineryllä on tuotannossa kaikkiaan 70 erilaista viiniä. Kaikki tilan viinit valmistetaan omien viinitarhojen rypäleistä, jotta voidaan varmistua rypäleiden laadusta ja puhtaudesta.
Erään käytävän perällä meitä odotti juhlallinen tilaisuus, kun viinitilan mestarit ikiaikaisen laulurituaalin säestyksellä avasivat kvevrin, ja saimme sieltä maisteltavaksemme savikulholliset aivan tuoretta kvevri-viiniä.
Siirryimme vielä georgialaisen keittiön master class -kurssille, jossa saimme tutustua perinteisen churchkhela-karkkien valmistukseen sekä shoti-leivän paistamiseen. Näppärimmät meistä saivat mestaroida omat herkkunsa aivan omin kätösin.
Churchkhela on eräänlainen omituinen makkaran ja käsinvaletun kynttilän sekasikiön näköinen pötkylä, joita ei voi olla näkemättä myytävänä siellä täällä ympäri Georgiaa.
Kyseessä on makeahko herkku, joka syntyy pujottamalla saksanpähkinöitä lankaan ja dippaamalla pähkinät viinimarjamehusta ja jauhoista keitettyyn liisteriin. Naru nostetaan vetämällä se varovasti yläviistoon tatara-taikinasta ja ripustetaan kuivumaan.
Churchkhela ei ole erityisen makea, tai edes maukaskaan, mutta se säilyy pitkään. Churchkhelat kulkevatkin yleisesti eväänä vaeltajilla ja jopa sotilailla.
Shoti-leipä on vehnäjauhoista, vedestä, suolasta ja hiivasta valmistettu leipä. Taikina muotoillaan pitkulaisen veneen muotoiseksi, sen pintaa kostutetaan parista kohdasta suolavedellä ja koko paketti läimäistään tonen, eli pyöreän pystyuunin seinään kiinni paistumaan.
Suolainen leipä on maukas ja mukava lisä ruokailun yhteydessä, mutta sellaisenaan syötynä, vatsa valmiiksi pullollaan, sitä ei kyllä kovin paljoa jaksanut enää ahmia kukaan.
Goderdzishvili Cellar, Bakurtsthide
Goderdzishvili Family Cellarin viinitila oli Kharebaa huomattavasti pienempi ja persoonallisempi perhetila. Pääsimme maistelemaan muutamaa tilan omaa viiniä ja kuulemaan lisää kvevri-ruukuista.
Maistelimme viinejä tilassa, jonka lattiassa oli kvevri-ruukkujen kansia. Ruukkuja on eri kokoisia aina muutamien kymmenien litrojen kokoisista useamman tuhannen litran vetoisiin saakka.
Kurkistimme pienestä kvevrin aukosta muutaman tuhannen litran astian sisään, ja kuuntelimme miten ruukun puhdistus on pienikokoisen henkilön hommia.
Jotenkin vaikea kuvitella miten kukaan lasta suurempi voi niin pienestä reiästä mahtua, mutta pakkohan se on uskoa, sillä ruukut on puhdistettava rypäleiden jäämistä ja muusta ryönästä, sekä desinfioitava ennen uutta viiniannosta.
Viinin valmistuttua ruukun pohjalta kerätyistä jäysteistä tislataan chachaa. Valmistustapa on vastaava kuin vaikkapa grappalla ja niin myös maku. Itse nautin viinirypäleeni mieluummin viininä.
Nautimme viinitilalla vielä perinteisen georgialaisen lounaan. Jälleen pöydät notkuen ja yli tarpeidemme. Kuulemma georgialaiseen tapaan kuuluu, että ruokaa kannetaan pöytään lisää niin kauan kuin joku sitä vielä syö. Uusia lautasia ladotaan entisten päälle, vaikka niillä on edelleen ruokaa ja tyhjää pöytäpintaa ei pian näy missään.
Suomalaissilmin tämä tuntuu melko hullulta ja hirvittää miten paljon ruokaa menee hukkaan. Kuulemma kaikki ruoka kuitenkin kerätään talteen ja syödään itse myöhemmin tai lahjoitetaan eteenpäin sitä tarvitseville. Toivotaan niin.
Pohjois-Georgia
Viinitilakierrosten sekä Tbilisin pysähdyksen jälkeen oli aika siirtyä kohti pohjoista ja Kaukasuksen lumihuippuisia vuoria. Matkaa seuraavaan yöpaikkaamme oli noin 150 km ja pysähtymättä ajaen siihen kuluu aikaa yli kolme tuntia.
Tiesitkö, että Kaukasusvuoristo on massiivinen vuorijono, joka kulkee Georgian pohjoisrajalla ja erottaa Euroopan Aasiasta. Kazbek on 5047 metriin kohoava jäätikkövuori ja se on yksi maan korkeimmista ja vaikuttavimmista.
Ananuri
Ananurin linnoituskompleksi sijaitsee Aragvi-joen rannalla, noin 70 kilometriä pohjoiseen Tbilisistä matkalla Kazbegiin, ja se on historiallisesti merkittävä puolustuslinnoitus, joka suojasi strategista kulkureittiä vuoristoon. Kirkko ja sen tornit edustavat Georgian keskiaikaista arkkitehtuuria.
Gudauri
125 km päässä Tbilisistä sijaitseva Gudaurin Ystävyyden monumentti (Friendship Monument) on suuri, futuristinen ja näyttävä rakennelma Georgian ja Neuvostoliiton ystävyyden kunniaksi.
Yhdet matkan upeimmista maisemista avautuivat tämän monumentin ympäriltä ja vietimme hetken niistä nauttien. Monumentin alta löytyi ravintola ja parkkipaikan ympäristöstä muutamia turistikojuja.
Jvari Pass
Pian Gudaurin jälkeen pysähdyimme Jvari Mountain Passille, joka on tien korkein kohta 2395 metrin korkeudessa ja jossa sijaitsee myös saksalaisten sotavankien hautausmaa.
Matkaa hotellillemme oli tässä kohtaa alle 30 kilometriä ja ajoimme kauniiden vuoristomaisemien keskellä hetkittäin ruuhkissa, sillä samalla reitillä oli paljon rekkoja liikenteessä.
Teiden varsilla oli myös tunneleita lumivyöryjen varalta. Osa Georgian vuoristoalueista on eristyksissä talvella, mutta tätä reittiä pidetään rekkaliikenteen vuoksi auki ympäri vuoden.
Vain haastavimmat sääolosuhteet saattavat sulkeat tiet hetkittäin. Tätä reittiä pääsee myös matkan varrella oleviin laskettelukeskuksiin.
Gergeti Trinity Church
Kaukasian vuoriston syleilyssä sijaitseva Gergeti Trinity Church on yksi Georgian tunnetuimmista ja kuvatuimmista maamerkeistä. Kirkko sijaitsee 2170 metrin korkeudessa ja matkasimme sinne nelivetoisten tila-autojen kyydissä.
Ylös olisi voinut myös kiivetä itse, mutta ajan ollessa rajallinen, tämä vaihtoehto palveli meitä parhaiten.
Kirkko on rakennettu 1300-luvulla ja sen syrjäinen sijainti teki siitä tärkeän turvapaikan vihollisilta.1800-luvulla sinne siirrettiin arvokkaita kirkollisia reliikkejä ja sisätiloissa on säilynyt freskoja 1500-luvulta asti.
Vaellus vuoristossa
Reissun kohokohta oli ehdottomasti pieni vaellusretki vuoristossa. Lähdimme kipuamaan jyrkkää rinnettä ylös pienemmällä porukalla pilvien peittäessä maisemat. Vastaantulevat vaeltajat kertoivat kuitenkin, että ylempänä kirkastuu, joten ohuesta ilmasta huolimatta jatkoimme reippaina matkaa.
Mukaamme lähti suuri kaukaasianpaimenkoiran tapainen ja oppaamme kertoi, että he uskovat näiden koirien olevan edesmenneitä vaellustovereita, jotka ovat palanneet suojelemaan vaeltajia vuoriston vaaroilta.
Koira piti meidän ryhmäämme silmällä koko ajan ja kävi välillä touhuilemassa omiaan. Eläinkohtaamisen täydensi hevoslauma, joka laidunsi ylhäällä vuoristossa ja muutama niistä oli aivan reitillämme.
Oli pakahduttavan hienoa vaeltaa tällaisten eläinten seassa ja saimme niistä valtavasti lisää energiaa.
Ylhäällä olisi ollut kahvila, mutta meidän oli pakko kääntyä alas, sillä emme olisi ehtineet muuten illalliselle takaisin ja ilta oli pian pimentymässä. Vaikka vaellus ei kestänyt muutamaa tuntia enempää, oli kokemus ihan mahtava!
Matkaa reitille kertyi 4,7 km, aikaa vierähti kaksi tuntia ja nousumetrejä huimat 300! Korkeimmillaan kävimme 2535 metrissä.
Hotellit
Tbilisi: Radisson Blu Iveria
Vietimme Tbilisissä neljä yötä tässä viiden tähden Radisson Blu Iveriassa, joka sijaitsee aivan ydinkeskustassa Kura-joen varrella. Hotellin historia ulottuu Neuvostoliiton ajoille vuoteen 1967 ja se on toiminut aiemmin niin luksushotellina kuin pakolaisasumuksena.
Hotelli on remontoitu ja avattiin vuonna 2009 täysin modernisoituna nykyiseen käyttöön. Majoituimme tilavissa huoneissa kerroksissa 7. 9. ja 10., joista kaikista avautuivat hienot näkymät Tbilisin ylle. Aamupala oli myös erinomaisen monipuolinen.
Viinialue: Tsinandali Estate, A Radisson Collection Hotel
Tsinandali Estate on kuin luotu luksusta, hemmottelua, luonnonrauhaa ja upeita vuoristomaisemia kaipaavalle matkaajalle. Historiallisella kartanoalueella sijaitsevassa hotellissa olisimme viihtyneet pidempäänkin.
Aamupalalle annamme täydet 10 pistettä ja meidän makuhermojamme kutkutteli monipuolisen valikoiman joukosta löytynyt halva. Söimme myös illallisen tässä hotellissa ja ruoka oli erinomaisen hyvää myös silloin.
Vuoristo: Rooms Hotel Kazbegi
Alppikylätunnelmaa löytyi lumihuippuisten vuorten keskellä sijaitsevasta Rooms-hotellista, jossa vietimme yhden yön. Söimme hotellin ravintolassa georgialaisen lounaan ja illalliseksi saimme valita listalta toivomiamme annoksia.
Niin lounas, kuin illallisella valitut hampurilaiset olivat herkullisia. Monipuolisen aamupalan mukavin yllätys oli puuro, jota sai tilata munakaspisteeltä. Tunnelmallisen hotellin ravintola- ja aulatilat olivat kuin valtava kodikas olohuone ja vuoristomaisemat suurelta terassilta olivat kerrassaan upeat.
Georgialainen ruoka
Georgialaisen keittiön perusmaut keskittyvät saksanpähkinän, korianterin ja valkosipulin ympärille. Näitä raaka-aineita käytetään miltei joka ruokalajissa, ja yhdistelmän on myönnettävä olevan herkullinen.
Kasviksista kurkkua, tomaattia ja munakoisoa käytetään runsaasti. Liha on monesti lammasta, nautaa tai sikaa, ja tarjoillaan uunissa kypsennettynä muhennoksen tai kastikkeen kanssa, tai valmistetaan vartaassa grillaten.
Luita ja rasvaa ei siistitä lihasta turhan tarkasti pois vaan jätetään antamaan makua. Tarjottiinpa kerran vartaassa grillattua lampaan rasvaakin ihan sellaisenaan.
Luunpalat ja rasva lisäävät ruokaelämykseen elementtejä, jotka saattavat olla länsimaiseen kliinisen siistittyyn ruokaan tottuneelle kulinaarinen stressitesti.
Joka maassa on myös ikiomat erikoisruuat. Niiden jäljillä matkustavaa palkitaan monesti ainutlaatuisilla makuelämyksillä. Toisinaan miellyttävillä ja toisinaan taas ei.
Guda-juusto
Georgialaisten erikoisruokien kategoriaan valikoituu guda-juusto. Valmis juusto painaa noin 8–10 kiloa ja sen valmistukseen tarvitaan yhteensä jopa tuhannen lampaan maito. Juusto kypsyy lampaannahasta valmistetussa pussissa 60–90 päivää, jona aikana juustoon kehittyy runsaasti vivahteikkaita makuja.
Koska nahkapussissa karvat ovat sisäpuolella, juustossa voi helposti aistia lanoliinin eli villarasvan pikantteja aromeita. Juuston pienehköt, tiheässä sijaitsevat reiät tuovat mieleen pesusienen, ja kovuus ja rakenne muistuttaa lähinnä fetaa.
Harmillisesti juusto on aivan äärimmäisen suolaista, joten kovin isoa nokaretta ei tottumaton pysty tätä juustoa nauttimaan. Paras keino lieneekin koittaa löytää sitä maisteltavaksi ravintolassa, sillä juusto myydään kokonaisena 10 kilon kimpaleena, joka maksaa yli 100 euroa kappale.
Ravintolat
Ensimmäisen georgialaisen ateriamme saimme nauttia Tbilisin vanhankaupungin keskustassa, perheravintolassa nimeltä Kneina. Ravintola on perustettu remontoituun kaupunkiasuntoon.
Remontin yhteydessä rakennuksen perustuksista löytyi ikivanhoja esineitä sekä keittiö pystyuuneineen. Perhe muutti asunnosta muualle ja perusti tilalle tämän viehättävän ravintolan.
Oppaamme kutsui lounasta “kevyeksi georgialaiseksi lounaaksi”, mistä luonnehdinnasta muotoutui loppureissun ajaksi jonkinlainen synonyymi lautasten alle katoavalle pöytäpinnalle ja vääjäämättömälle ylensyönnin uhalle.
Pöytään kannettiin ensin erilaisia salaatteja, kasvisruokia, lihaa, kanaa ja juustoja. Perinteistä georgialaista hatsapuria löytyi kahta eri versiota; tavallista ja tuplajuustolla täytettyä. Juuri, kun näytti siltä, ettei pöytään enää yksinkertaisesti mahdu mitään, niin lisää kuppeja ja vaihtoehtoja ilmestyi.
Jälkiruuaksi Ilkka nautti punaviinijäätelöä ja Katri otti tavallista jäätelöä, joka oli hieman erikoista. Punaviinijäätelö osoittautui jäätelöpalloksi ja uunissa kypsennetyksi päärynäksi, joka tarjoiltiin valeltuna runsaalla annoksella siirapiksi keitettyä sokeroitua punaviiniä.
Alubali Restaurant
Illallisen nautimme Radisson Blu Iveria Hotellin lähettyvillä sijaitsevassa Alubalissa, joka tarjoilee perinteistä georgialaista ruokaa.
Pöytään kannettiin tutuksi tulleeseen tapaan ehtymättömänä virtana salaatteja, kasvismuhennospalleroita, munakoisorullia sekä erilaisia liha- ja kanavartaita. Hatsapuria oli jälleen tarjolla paria eri sorttia. Osan meistä jo luovutettua, pöytään saapui vielä makkaroitakin.
Georgialainen ruoka osoittautui melko suolaiseksi ja sen kyytipoikana jopa niinikään georgialainen Borjomi-mineraalivesi alkoi maistua aika normaalilta. Olen sitä kerran aiemmin maistanut, mutta pidin turhan töpäkkänä janojuomaksi.
Tbilisiläinen Mova Maisi oli selvästi nuorempien ja trenditietoisten georgialaisten suosiossa. Osa seurueestamme ei jaksanut lähteä mukaan illalliselle, koska kello oli jo paljon eikä kellään tainnut oikeasti olla edes nälkä.
Ravintolan henkilökunta suhtautui asiaan melko nuivasti, mutta ruokaa kuitenkin alettiin kantaa pöytään kun oppaamme muistutti, että illallisesta on kuitenkin maksettu täyden osallistujamäärän mukaisesti.
Ruoka noudatteli perinteisiä jo tutuksi tulleita annoksia, mutta modernisoidulla twistillä. Valitettavasti minkäänlaista kasvisvaihtoehtoa ei ollut, eikä kysymyksistä huolimatta tullut, joten osallistujamäärä surkastui entisestään Katrin lähtiessä takaisin hotellille.
Jälleen kerran saimme tutustua pariin uuteen versioon hatsapurista, ja nämä taisivat olla Ilkan suosikit koko reissulta.
Tsintsinali Estate Radisson hotellin ravintolaan saavuttuamme oppaamme totesi, että hänellä oli haasteita osata tilata sopivaa määrää ruokaa porukallemme. Tämä piti varmasti paikkansa, ja meistä jokainen taisi olla myös salaa tyytyväinen saadessaan välillä eteensä jotain hieman tutumpaa ruokaa.
Tilasimme itse listalta avokadotoastin ja lasagnen, sekä jälkiruuaksi caramelbrownien jäätelöpallolla. Ruoka oli erinomaisen hyvää, kellekään ei jäänyt nälkä, eikä ruokaa tainnut tällä kertaa jäädä ylikään.
Historiallisen Mtskhetan kaupungissa pysähdyimme lounaalle perheomisteiseen Georgian Picnic Cafeen, jossa perheen nuoriso toimi tarjoilijoina.
Ravintola ruokineen ja palveluineen oli erityisen viihtyisä ja mutkaton. Ruokaa virtasi jälleen pöytään ylenpalttisesti, mutta koska ruoka oli hyvää ja kaikilla taisi olla ensimmäistä kertaa reissun aikana nälkä, se upposi seurueellemme hyvin.
Ravintola sijaitsee kivenheiton päässä Mtsketan keskustasta ja UNESCOn maailmanperintöluetteloon valitulta Svetitskhovelin katedraalilta. Mtsketasta saattoi myös nähdä viereisellä vuorella nököttävän Jvarin luostarin, jolla olimme aiemmin vierailleet, ja joka myös on UNESCO-kohde.
Viimeisen illan illallinen nautittiin Tbilisissä, Kura-joen varressa sijaitsevassa Georgian House ravintolassa.
Kyseessä on fiinimmän tason ravintola, jossa valkoisten pöytäliinojen äärellä voit seurata sommelierin dekantoivan viinisi kynttilän valossa laulukvartetin esittäessä georgialaista musiikkia ja välillä tanssiryhmän esittäessä perinteisiä georgialaisia tanssiesityksiä.
Perinteiset ruokalajit nostettiin uudelle juhlallisemmalle tasolle ja tarjoilijat pitivät huolen siitä, ettei viinilasi tyhjene eikä lautanen likaannu liikaa. Tämä juhlallinen päätös reissulle oli kaikkia aisteja hivelevän hieno.
Käsityöolut
Kiertueemme ohjelmaan ei tainnut aivan alunperin kuulua panimoa, mutta kun mahdollisuus sellaiselle pääsystä virisi, halukkaita löytyi enemmän kuin riittävästi.
Koska aikaa oli jäänyt yli erään viinitilan jäätyä ohjelmasta väliin, ehdimme tehdä ylimääräisen mutkan Sighnaghin kaupungin lähettyvillä sijaitsevaan Lost Ridge Inniin ja sen panimoon.
Lost Ridge Brewery ammentaa sumeilematta Georgian viiniperinnöstä ja alunperin Kaliforniasta kotoisin oleva panimomestarinsa intohimoisesta suhteesta villihiivoihin. Georgian rehevä ja monimuotoinen luonto tarjoaa miltei loputtoman valikoiman raaka-aineita ja inspiraatiota olutkokeiluille.
Oluiden valmistuksessa hyödynnetään muunmuassa paikallisia viinirypäleitä, villejä granaattiomenoita, sekä erilaisia muita marjoja ja yrttejä luonnosta. Lisäksi läheisten rinteiden villejä humalia on kokeiltu oluissa.
Olin jo ehtinyt alistua kohtalooni, ettei Georgiasta kenties löytyisi käsityöolutta maisteltavaksi. Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt. Vaikka löysimme vain yhden pienen panimon keskeltä “ei mitään”, oli tämä vierailu sitäkin kiehtovampi!
Henkilökohtaisesti pidin farmhouse-tyylisiä oluita enemmän viimeisenä tarjotusta talon Black IPAsta. Vaikka Black IPA on joskus teennäisen ylikyllästettyä tököttiä, parhaimmillaan se yhdistelee juuri niitä elementtejä, joista eniten pidän oluessa; runsasta ja aromikasta humalointia, paahteisia kahvin ja kaakaon aromeja ja riittävästi maltaisuutta, sekä kokonaisuuden tasapainottavaa alkoholin ryhdikkyyttä.
Eläimet
Kulkukoiriin ei voi olla törmäämättä eri puolilla Georgiaa. Niitä on oikeastaan kaikkialla, missä ihmisiäkin. Ravintoloiden, kauppojen, levähdyspaikkojen, kirkkojen ja nähtävyyksien äärellä.
Koirilla on korvissa tunnisteet, joiden avulla niiden rokotuksia ja sterilointeja valvotaan eläinsuojien toimesta. Talveksi koirille on rakennettu koppeja, jotta ne pärjäisivät kylmän kauden yli.
Suurimmalla osalla olikin paksut turkit ja useimmat koirista olivat keskikokoisia tai todella suuria, mutta hyvin ystävällisiä. Kerjääminen sujuikin monilta taitavasti ja turisteilta saatavan ruuan lisäksi näimme ainakin kerran myös paikallisen ruokkivan koiria.
Kissoja näkyi huomattavasti vähemmän, mutta niitäkin oli irrallaan ja yhteishoidossa.
Kakhetin alueella liikenneruuhkaa aiheuttivat sadat lampaat, joita paimenet ohjasivat kohti vuoristoa kesän viettoon. Näky oli kieltämättä vaikuttava. Samassa kulkueessa oli myös hevosia sekä tietenkin paimenkoiria.
Hintataso ja valuutta
Georgian rahayksikkönä toimii Lari (GEL), mutta lähes kaikkialla käy kortti. Larin kolikoita oli kuitenkin hyvä kantaa mukana liikkuessa, sillä kaikki turistikohteiden vessat olivat maksullisia ja maksuksi kelpasi useimmiten vain yhden Larin kolikko. Mainittakoon myös, että osa vessoista oli kyykkyversioita etenkin maaseudulle mentäessä.
Syöminen ja juominen on maassa edullisempaa, mutta esimerkiksi viiden tähden hotellien hinnat ovat samalla tasolla kuin Euroopassa. Turisteille myynnissä olleet villatuotteet olivat verrattain edullisia.
Liikenne
Siirryimme paikasta toiseen minibussilla, joka tuntui olevan erittäin suosittu keino liikkua turistien keskuudessa. Luostarikohteisiin vietiin turisteja myös isommilla busseilla. Liikenne oli oikeanpuoleista vaikkakin joissain autoissa ratti oli “väärällä” puolella.
Tbilisin ympäristössä oli paljon ruuhkia ja erityisesti kaupungin keskustassa ajaminen vaikutti olevan oma taitolajinsa ahtailla kujilla. Maaseudulla liikenne vaikutti kohtalaisen normaalilta, joskin kaahareita mahtui myös joukkoon. Tieverkoston kunto vaihteli ja välillä kyyti oli hyvinkin pomppuista.
Sää
Matkamme osui toukokuun puoliväliin ja sää oli suomalaiseen makuun täydellinen etenkin Tbilisissä sekä lähialueilla. Lämpötila pysytteli 20 asteen tienoilla ja vain illemmalla oli tarvetta vetää pitkähihaista päälle.
Vuoristossa oli hieman viileämpää, lämpötilan pudotessa noin 10 asteen tienoille.
Georgia Travel
Suunnitellessasi matkaa Georgiaan, Georgia Travel -sivusto on erinomainen aloituspiste. Se toimii maan virallisena matkailuportaalina ja tarjoaa kattavasti tietoa Georgian eri alueista, nähtävyyksistä, tapahtumista ja käytännön asioista.
Sivustolta löytyy inspiroivia vinkkejä kaikenlaisiin elämyksiin, kuten vaellukseen, viinimatkoihin tai talviurheiluun.
Georgia Travelin kautta voi myös tutustua paikallisiin palveluntarjoajiin, kuten majoituspaikkoihin, opaspalveluihin ja retkijärjestäjiin.
Lopuksi
Georgian poliittinen tilanne on tällä hetkellä jännittynyt ja jakautunut. Ulkoministeriön sivuilla kerrotaan, että maahan matkustettaessa kannattaa noudattaa tavanomaista turvallisuutta, mutta siellä mainitaan myös loppuvuodesta 2024 tapahtuneista mielenosoituksista.
Ilman kaupunkikierroksemme opasta ja etukäteen lukemiamme juttuja emme olisi todennäköisesti huomanneet mitään poikkeavaa. Tilanne siis ei näy tavalliselle turistille, mutta seiniin ja liikkeiden edustoille on maalattu kantaa ottavia lauseita. Kaupunkikierroksen vetänyt naisoppaamme kertoi osallistuvansa mielenosoituksiin työpäiviensä jälkeen.
Kiitos vielä mainiosta matkaseurasta kanssareissaajat: Cilla, Eve, Mikko, Marika, Anikó, Maria, Mari, Marja-Liisa, Krista ja Timo sekä upeat oppaamme ja kuljettaja!
6 comments
kiitos itsellenne matkaseurasta! Oli tosiaan monipuolinen maa, jossa on valtavasti nähtävää. Vuoristoalue oli meidän suosikkimme, mutta viihdyimme kyllä muutenkin mainiosti.
Kiitos kommentista ja seurasta Mikko! Vuoristoihin ei pääse ihan joka päivä, etenkään noin hienoihin. Georgiaan kyllä voisi lähteä uudelleenkin, erityisesti luontokohteisiin.
Olipa todella kiva ja kattava postaus. Yhden tämän artikkelin luettuaan voi helposti suunnitella Georgian reissun. Vain Mustanmeren alue uupuu, kun siellä emme käyneet. Kiitos tägäyksestä.
Kiitos kommentista Mari! Meidän matkaohjelma oli kyllä varsin kiva ja monipuolinen, joten tällaisesta riittää ohjelmaa vaikka pidemmäksikin aikaa 🙂
Kiitos teillekin hauskasta ja kivasta seurasta + lounge-hengailuista! Oli ihan yks mun suosikkireissuista tämä. Rakastin etenkin Tbilisiä ja vuoristoa. Vaikka olin lukenut maasta etukäteen ja nähnyt videoita, tuli silti yllätyksenä, miten upeaa kaikki lopulta oli! Pakko kyllä palata vielä uudelleen. Onneks tuo on suhteellisen fiksun lentomatkan päässä. Että pääseepähän syömään taas perunoita.. 😀 Kirjoittelen oman ensimmäisen postauksen ens viikolla, kunhan saan Aasia-postaukset valmiiks.
Kiitos kommentista ja seurasta! <3 Samoin, porukka teki tästä matkasta kyllä tosi ikimuistoisen ja kerrankin oli aikaa höpötellä vähän enemmänkin.
Linkataan sitten sun postaus, kun saat valmiiksi ja tuon ihanan sun ottaman yhteiskuvankin nappasin mukaan vallan kysymättä! Toivottavasti se oli ok.
Uusi reissu kyllä kiinnostelee kovasti ja ehkä ne naapurimaat siihen kylkeen 😉