Sardinia on Italian toiseksi suurin saari ja se sijaitsee Välimerellä. Saaren maisemat ovat monipuolisia, ja niitä hallitsevat karut vuoret, upeat hiekkarannat ja kirkas sininen meri.

Cagliari on Sardinian pääkaupunki ja siellä asuu runsaat 150 000 asukasta. Sardinian saarella asuu kaiken kaikkiaan noin 1,7 miljoonaa ihmistä. Maantieteellisesti Sardinia sijaitsee lähempänä Afrikkaa kuin Italian manneraluetta.

Reittimme Maltalta Milanoon

Sardinia oli juhannusmatkamme kolmas kohde. Meillä oli kymmenen päivää aikaa ehtiä Milanoon, josta olimme varanneet paluulennon Suomeen. Matkan varrella vierailemme neljässä eri maassa ja neljällä eri saarella.

Reittimme varrella olivat Malta, VallettaItalia, Sisilia, Catania ja Palermo – Sardinia, Alghero ja Santa Teresa Gallura – Ranska, Korsika, Bonifacio – Italia, Pisa – San Marino – Italia, Milano.

Saapuminen Sardiniaan

Cagliarin kaupunkia ehdimme näkemään vain lentokoneesta, sillä nappasimme lentokentältä Aviksen toimipisteestä allemme Seat Atecan ja lähdimme ajamaan kohti Luoteis-Sardiniaa.

Tämä oli yksi kunnianhimoisimmista matkapäivistämme, sillä olimme aamulla heränneet aikaisin Cataniasta ja tavoitteenamme oli ollut mennä sekä Sisilian, että melkein koko Sardinian halki yhden päivän aikana.

Autoillen Italiassa

Saimme auton allemme nopeasti ja lähdimme tutustumaan italialaiseen liikennekulttuuriin, josta meillä ei ollut kovin positiivista ennakkokäsitystä. Auto on kuitenkin Sardiniassa melkeinpä pakollinen, jos haluaa matkaohjelmasta yhtään omannäköisen.

Iltaa vasten liikennettä oli onneksi vain vähän ja tämän kokemuksen perusteella uskallamme väittää, että Sardinian liikennekulttuuri on hieman leppoisampaa kuin Manner-Italiassa. Ehkäpä autoja on myös vähemmän saarella.

Bussilla tai junalla matkanteko olisi vienyt meiltä tuplasti enemmän aikaa. Autolla saimme pidettyä aikataulun napakkana ja toivomamme kohteet ohjelmassa.

Algheroon yön pimeydessä

Vajaan kolmen tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme Algheron kaupunkiin ja Hotel Alguerin pihaan. Hotellin omistaja oli jättänyt meille tarkat ohjeet avaimen sijainnista ja viestin, että saisimme jättää auton etuoven eteen. Olipa helpottavaa, ettei tarvinnut lähteä etsimään pysäköintipaikkaa enää yöllä.

Pääsimme hyvien ohjeiden ansiosta nopeasti huoneeseemme ja kävimme nukkumaan puolen yön maissa. Herätys meillä oli jo heti aamuvarhain, joten tässä hotellissa emme ehtineet viihtyä edes kahdeksaa tuntia.

Kävimme aamupalalla, joka oli yllättävän monipuolinen italialaiseksi. Tarjolla oli jopa sämpylöitä juustolla sekä jogurttia. Ihaninta olivat kuitenkin omistajaherrat, joita arvelimme veljeksiksi.

He olivat todella ystävällisiä ja avuliaita. Saimme myös jättää laukkumme päiväseikkailun ajaksi hotellille. Auton siirsimme parkkiin ihan lähelle hotellia odottamaan.

Algheron kaupunki

Tässä kauniissa rannikkokaupungissa asuu noin 40 tuhatta asukasta. Kaupunki on entinen linnoitettu satama ja sen vanhakaupunki onkin nykyään suosittu turistikohde.

Satamasta löytyi ClubSwan-kisan tyylikkäitä purjeveneitä, mutta meillä oli tähtäimessä vain yksi kohde, ja se oli läheinen luola, jonne etsimme veneretken. Olimme jälleen onnekkaita säiden kanssa, sillä luoliin ei ollut päässyt veneellä rantautumaan kovan tuulen vuoksi kolmena edellisenä päivänä.

Neptune’s Grotto

Ostettuamme veneretkelle liput, kävimme vielä pikaisesti kahvilla ja menimme hyvissä ajoin laivan luokse. Se lastattiinkin ääriään myöten täyteen porukkaa, ja lähdimme liikkeelle jopa hieman etuajassa.

Capo Caccian niemenkärkeen oli vajaan tunnin venematka ja saimme ihastella jylhää niemeä useasta eri kulmasta, kunnes laiva lipui hiljalleen Neptunuksen luolan suulle.

Luolan lähettyville olisi päässyt myös autolla, mutta Ilkan helpotukseksi tulimme veneellä, sillä parkkipaikalta luolan suulle olisi pitänyt kävellä pystysuoran kallioseinämän reunalla kulkevia rappusia pitkin noin 600 askelmaa.

Veneestä pääsimme nousemaan suoraan luolan sisäänkäynnille ja ostimme kierrokselle 12 euron liput.

Täytyy sanoa, että vaikka olimme nähneet jo aiemmin upean Postojnan luolan, kyllä täälläkin pääsi vau-huudahduksia, sillä luola oli kertakaikkisen hieno! Kiersimme kapeaa, paikoin todella matalaa reittiä pitkin läpi luolan eri osia, ja sen pohjalla oleva vesi loihti tippukivipylväistä kauniita heijastuksia.

Luola oli valaistu tyylikkäästi ja miljoonia vuosia vanhoja tippukivimuodostelmia kunnioittaen.

Tämä oli kyllä niin hieno kohde, että olimme molemmat tyytyväisiä, että olimme valinneet sen matkamme etapiksi. Kiitos suosituksesta Katja!

Luolavisiitin jälkeen oli aika kiiruhtaa takaisin kohti hotellia. Nautimme nopeasti oikein maukkaat pizzat vielä läheisessä Rambla-ravintolassa.

Ajomatka kohti pohjoista

Oli aika vaihtaa kuljettajaa ja Katri pääsi myös kokemaan italialaista ajokulttuuria. Nopeusrajoitukset olivat kyllä ilmeisesti vain muodollisia, sillä yhdessäkin kohtaa tienviitassa näkyi rajoituksena 50, vauhtia mittarissa oli satanen, ja takaa tuleva päätti ohittaa silti.

Mitään ihan älyttömän hullua ei onneksi liikenteessä sattunut ja suht hyvin taidettiin molemmat solahtaa ainakin sardinialaiseen ajotyyliin.

Saaren pohjoisosan tiet olivat aika pieniä, ja välillä eajoimme kukkuloiden yli sekä kylien läpi. Maisemat olivat kauniita ja tien pientareilla näkyi paljon suuria kukkaistutuksia. Maisemat vaihtelivat oliivipuupelloista ja viinitarhoihin.

Santa Teresa Gallura

Yksi Sardinian pohjoisimmista kolkista on Santa Teresa Gallura, ja valitsimme sen kohteeksi, sillä halusimme tehdä lauttamatkan juuri täältä Korsikan puolella sijaitsevaan Bonifacioon. Kohteesta emme odottaneet mitään erityisempää, mutta Santa Teresa Gallura osoittautui todella eläväiseksi rantakaupungiksi.

Majoituimme Hotel Marinaroon, joka myös ystävällisesti lupautui pitämään huolta matkatavaroistamme päiväretkemme aikana. Kaupunki ei ollut kovin suuri, joten kävelimme ensimmäisenä iltana hotellilta muutaman sadan metrin matkan näköalatasanteelle, josta Bonifacio jo häämötti.

Ilkka löysi rannasta Horizon-nimisen ravintolan, panimon ja itse panimomestarin, jonka avustuksella listalta valikoitui juomaksi paikallista APA:a ja brittiläistyylistä bitteriä.

Lauttayhteydet Ranskaan

Suunnitelmissamme oli aluksi matkustaa sekä Sardinian, että Korsikan läpi ja jatkaa matkaa Ranskan puolella sijaitsevasta Bastian satamasta Pisaan. Julkiset yhteydet osoittautuivat kuitenkin niin haastaviksi ja aika olisi mennyt pelkästään bussissa istumiseen, joten päätimme vuokrata auton, jolla kiersimme Sardiniaa omaan tahtiin.

Lauttoja Ranskaan lähtee ainakin kolmesta eri Italian kaupungista, mutta nimenomaan Bonifacioon meni käsittääkseemme lautta vain Santa Teresa Gallurasta, joten otimme sen tukikohdaksi. Ainakin reittinä tämä oli suorin ja nopein.

Jätimme auton kaupungille ja laukut hotellin aulaan. Olimme ostaneet lauttaliput etukäteen ja hyvä niin, sillä se vaikutti melko täydeltä. Mattimyöhäisille kyllä myytiin vielä jopa autopaikkoja, mutta itse emme olisi uskaltaneet jättää lauttalippuja hyvän onnen varaan.

Lipussamme oli eri yhtiön nimi ja kellonaika, kuin millä laivalla lopulta matkasimme, mutta pääsimme perille kohteeseen noin tunnin lauttamatkan jälkeen.

Bonifacio

Korsikan eteläosassa sijaitseva Bonifacio on kuuluisa sen erityisestä sijainnistaan. Kaupunki on rakennettu lähes kokonaan jyrkän kalkkikivikallion päälle ja sen linnoitukset sekä keskiaikaiset kapeat kadut vetävät puoleensa laumoittain turisteja.

Yksin meidänkään ei tarvinnut olla, mutta ruuhka ei ollut ihan ylitsepääsemätön. Kiertelimme kaupungilla muutaman tunnin ajan ja ihastelimme maisemia sekä turkoosina hohtavaa merta.

Kaupungin kupeessa sijaitsi hautausmaa, jonka koristeellisissa hautakammioissa oli lukittujen ovien takana jopa kokonaisia perheitä ja sukuja haudattuna kammion lokeroihin. Muutamia oli myös tyhjillään, joten tilaakin on vielä.

Kävelimme rauhassa takaisin kohti rantaa, jossa lukuisat toinen toistaan hienommat huvijahdit olivat pysäköityinä suojaisaan satamaan. Meidän vaatimattomampi lauttamme lähti takaisin kohti Sardiniaa aikataulussaan kello viideltä.

Paluumatkalla asetuimme kannelle vielä niin, että näimme Bonifacion vielä kerran jylhien kallioiden päällä.

Ajomatka Sardinian läpi

Pitkän retkipäivän jälkeen olisi ollut ihanaa sukeltaa hotelliin lepäämään, mutta me haimme vain nopeasti laukut ja lähdimme ajamaan Sardinian halki kohti Monastirissa sijaitsevaa yöpaikkaamme.

Ajomatkaa meille kertyi hieman alle 300 kilometriä ja saimme nauttia sen varrella upeista vuoristomaisemista, korkkipuumetsistä ja alkumatkan mutkaisista reiteistä. Jotkut moottoritiet olivat tosi hyvässä kunnossa, kun taas osa heikommassa. Matkalle osui myös muutamia tietöitä, joiden kohdalla liikenne oli ohjattu kiertoreiteille.

Majoitus Hotel Palladium

Pitkän päivän jälkeen oli kätevää, että hotelli löytyi aivan moottoritien varresta. Hotel Palladiumissa oli erittäin ystävällinen vastaanotto. Saimme auton suoraan hotellin oven eteen ja suuri huoneemme oli todella siisti ja viihtyisä.

Unet maistuivat hyvin pitkän päivän ja ajomatkan jälkeen. Aamupala oli tähän mennessä käymistämme hotelleista monipuolisin. Suolaiselta puolelta löytyivät leivät, leikkeleet ja kananmunia keitettynä, paistettuna sekä munakkaana.

Leivonnaisia oli useampaa sorttia ja ne olivat todella herkullisia, mainittakoon nonnan piirakka sekä maittava pistaasitorttu. Aamiaishuoneen hurmaava vanha herra toi vielä maistiaisiksi juustoa kekseillä sekä Katrille kauniin suklaakermavaahtokupin.

Hotellilta oli lentokentälle matkaa noin 15 kilometriä. Pienen aamuhuilin jälkeen oli aika siirtyä kentälle ja jatkaa matkaa kohti Pisaa, jonne Cagliarista löytyi Ryanairin suorat lennot.

Pisa ja sen kalteva torni

Olimme varanneet Pisan lentokentältä vuokra-auton ja vuokraamon löydettyämme saimme autoksi Italian liikenteeseen sopivan kompaktin Fiat 500:n. Tavoitteenamme oli käydä paikantamassa Pisan kalteva torni ja jatkaa sen jälkeen matkaa San Marinoon.

Ruuhkat kaupungin ympärillä viivästyttivät matkaamme jonkin verran ja Pisaan ajaessa kannattaa huomioida, että siellä on vyöhykkeitä, joille ei ole sallittua ajaa. Niistä sakotetaan, joten mekin parkkeerasimme noin puolen kilometrin päähän ja kävimme vuorotellen napsimassa kuvat tornista.

Muuta ohjelmaa emme Pisan suunnalle olleet suunnitelleet vaan jatkoimme matkaa kohti San Marinoa.

Lue myös muut artikkelimme tästä reissusta