Meillä on parhaan ystäväni Minnan kanssa tapana tehdä koiralenkkejä Helsingissä ja sen lähimaastossa lyhyelläkin varoitusajalla. Minna on innokas geokätköilijä ja hän löytääkin upeita reittejä meille, joista jotkut ovat osoittautuneet todellisiksi helmiksi. Tiesitkö esimerkiksi, että Helsingin Jakomäestä löytyy suo ja luonnosuojelualue?
Näillä treffeillä sovimme, että tavoitteenamme on löytää tänä vuonna aina uusi paikka tutkittavaksi lähiympäristöstämme.
Maaliskuun lopulla kevätaurinko lämmitti jo mukavasti, mutta pipo, hanskat ja toppatakki olivat silti oivallisimmat välineet ulkoiluun. Pohdimme yhdessä, että olisi mukavaa mennä meren rannalle ja siihen tarpeeseen vastasi täydellisesti Espoon rantaraitin varrella ollut Karhusaari. Retkipaikan sivuilta löytyivät hyvät kuvaukset vaihtoehdoista.
Aivan Länsiväylän ja Keilasataman tuntumassa oleva Karhusaaren niemenkärki on jäänyt itseltäni aivan pimentoon vaikka olen siitä monesti ajellut ohi ja ollut töissäkin Keilasatamassa. Nyt oli sopiva hetki korjata tilanne. Keilasataman tornitalojen edustalla oli massiiviset tietyöt meneillään, mutta löysimme hyvin parkkitilaa Keilalahdentien varrelta.
Karhusaareen olisi mennyt myös autotie ja parkkitilaa löytyi vielä ihan Keilalahdentien päästä, josta sillan alittamalla oli enää lyhyt matka Karhusaareen. Keilaniemen metroasemalta on muuten vain kilometrin kävelymatka saareen ja jos suuntaat tornitalojen ohi meren rannalle, saat nauttia lähes koko matkan hienoista maisemista.
Karhusaaren puolella vastassa oli ensimmäisenä hieman ränsistynyt talo, joka oli paketoitu tiukasti kuormaliinoilla. Ehkä sen kattoa ollaan haluttu suojata talven sateilta ja myräköiltä.
Jatkaessamme matkaa eteenpäin, tulimme pihapiiriin joka osoittautui Karhusaaren taidekeskukseksi. Pihapiirin jälkien perusteella täältä löytyy myös asukkaita, joten jatkoimme matkaamme eteenpäin kohti rantaa. Edessämme löytyi Sinebrychoffin huvila, jota voi muuten vuokrata erilaisiin tapahtumiin.
Maalit olivat hieman rapistuneet, mutta huvila pihapiireineen näytti todella upealta. Jatkoimme matkaa kauniille laiturille, jonne kalastajat olivat virittäneet onkensa. Laiturilla oli pieni katos, jossa voi pidellä sadetta.
Rannan tuntumassa meni kävelytie, joka oli ehdottomasti Karhusaaren kauneinta antia. Kaatuneet puut koristivat kivikkoista rantaa ja liikkeellä oli vain muutamia ulkoilijoita meidän lisäksemme. Saaren keskivaiheille oli rakennettu uimaranta ja lähistöltä löytyi muutama uimakoppi. Kesällä tämä on varmasti viihtyisä paikka, mutta nyt meri oli vielä osittain jäässä, joten veteen ei ollut asiaa.
Jatkoimme rannan myötäisesti eteenpäin käveytietä, jonka päässä meillä tuli vaihtoehdoiksi jatkaa sillan yli kohti Westendiä tai kävellä takaisin ja mennä autolle saman alikulkusillan kautta, josta olimme tulleet.
Vaikka saari tai itseasiassa niemi ei ole kovin suuri, olimme saaneet aikaa kulutettua jo tunnin verran, joten päädyimme kävelemään metsän kautta takaisin. Löysimme muutaman geokätkön sekä jonkun rakentaman majan metsästä. Peurakin vilahti metsässä, mutta jatkoi nopeasti matkaansa.
