*Yhteistyössä seikkailupuisto Korkeen kanssa
Kevättalvella 2017 korviini kantautui iloisia uutisia kun kuulin, että seikkailupuisto Korkee on avaamassa toisen köysiseikkailupuiston Helsingin Paloheinään, ihan meidän kodin lähelle. Köysiseikkaileminen on jo kahden viime kesän ajalta tuttua, joten totesin, että tätä pitää päästä heti kokeilemaan!
Kävin muutamaankin otteeseen seuraamassa rakennustöiden valmistumista ja vain viikkoa ennen avajaisia puistossa näytti jo oikein hyvältä. Sovimme, että tulen heti avajaispäivänä testaamaan köysiseikkailua uudessa puistossa ja kirjoittelen siitä kokemukseni blogiin.
Paloheinässä seikkailijaa odottaa yhdeksän latvarataa, jotka ovat 3-15 metrin korkeudella ja vaikeusasteita löytyy helposta haastavaan oman valinnan mukaan. Pisin vaijeriliuku on 100 metriä ja radan erikoisuutena on yhdeksännellä radalla sijaitseva base-hyppy.
Seikkailupäiväni alkoi aamulla aikaisin, kun suuntasin Paloheinän majalle, varmistaen että olen varmasti ensimmäisten joukossa tutustumassa uuteen puistoon. Kymmeniä muitakin innokkaita oli hoksannut puiston avajaiset, joten yksin ei tarvinnut jonotella. Sain aika nopeasti Paloheinän majan päädyssä sijaitsevasta toimistosta kypärän ja valjaat sekä ohjeet siirtyä puiston puolelle turvaopastukseen.
Ystävällinen henkilökunta avusti valjaat päälle ja varmisti, että ne ovat kiinni kunnolla. Sen jälkeen siirryttiin helpolle testiradalle, jossa käytiin läpi valjaiden perustoiminnot ja säännöt, miten radoilla liikutaan. Nopean ja selkeän opastuksen jälkeen oli aika siirtyä seikkailemaan.
Ensikertalaiselle suosittelen käymään radat läpi numerojärjestyksessä, sillä ne alkavat helpoimmasta ja etenevät siitä rata kerrallaan haastavampiin. Itse aloitin radasta numero kaksi, joka sekin oli helppo rata ja siirryin sen jälkeen radalle numero seitsemän, jonne piti kiivetä riipputikkaita pitkin. Itseni tuntien arvelin, että käsivoimat hyytyvät, jos kahlaan useampia ratoja läpi ensin, joten halusin napata yhden vaativamman radan heti alkuun. Seitsemänneltä radalta löytyi suosikkipisteeni, eli levähdyspenkki, jossa oli mukavaa ihailla maisemia ja napata samalla muutama selfie.
 |
| Kiitokset apukuvaajille, Ilkalle ja Plutolle! |
Näiden ratojen jälkeen siirryin ykkösradalle, jossa vastaan tuli hauska lehmä-aiheinen kiipeilytehtävä. Kolmosradasta tuli oma suosikkini useiden vaijeriliukujen vuoksi ja nelosradalta löytyi puiston pisin, 100 metrin vaijeriliuku.
Radoilla viisi ja kuusi alkumatka oli sama ja toinen radoista päättyi hyppyyn alas helikopterista. Pakkohan se oli kokeilla! Valjaat kiinni ja hyppy alas. Vajaan kymmenen metrin pudotus sujahti hetkessä ja mätkähdin turvallisesti selälleni pehmeälle hakealustalle.
Vaikka puisto näyttää ulkopuolelta katsottuna pieneltä, meni radoilla mukavasti aikaa ja ehdin kahdessa tunnissa käydä läpi seitsemän rataa. Seikkailuaikaa on kolme tuntia, joten se riittää hyvin kaikkien yhdeksän radan läpikäymiseen. Jätin radat numero kahdeksan ja yhdeksän odottelemaan seuraavaa seikkailukertaa, joka on edessä toivottavasti mahdollisimman pian.
Kiitokset kivasta seikkailupäivästä Paloheinän Korkeen henkilökunnalle!
Paloheinän Korkeessa voit harrastaa myös geokätköilyä, metsäjoogaa ja kickbikingia, käy tutustumassa netti– ja Facebook-sivuihin.
16 comments
Arvasin, että sinne on olemassa alhainen painorajoitus, minkä takia seikkailupuisto on ihan perseestä.
Stacy: toivottavasti huomasit, että 40kg painoraja koskee lastenratoja, mutta aikuisten radalla painoraja on hulppeat 130kg. Naisten keskipaino Suomessa on noin 70kg, joten raja tulee vastaan vasta jos painat melkein samanverran kuin kaksi keskikokoista naista. Mielestäni painoraja ei siis ole millään muotoa alhainen. On myös huomioitava, että radat vaativat kohtalaista kuntoa ja mikäli erittäin suurikokoinen henkilö pitäisi pelastaa korkeuksista, paikalle pitäisi mahdollisesti kutsua palokunnan lisäksi puolustusvoimat.
Hui apua, hyppy helikopterista kuulostaa aivan kauhealta 😀 Olen kerran käynyt kiipeilemässä Mustikkamaan radalla. Korkeanpaikankammoiselle tosi pelottava mutta samalla palkitseva kokemus. Minäkin innostuin, kun huomasin uuden puiston Paloheinässä!
Mä en ole ehtinyt käymään vielä edes Mustikkamaan Korkeessa! Mutta on kiinnostanut kyllä kovasti, nyt tänä kesänä kyllä tsemppaan ja käyn jommassa kummassa. Näyttää niin hauskalle!
Pituus- ja painorajat on ihan käyttäjän oman turvallisuuden vuoksi asetettu. Niitä ei ole tehty siksi, että päästäisiin haukkumaan netissä paikan olevan perseestä.
Tiesitkö, että myös lentokoneissa ihmisten keskiarvopainoksi on laskettu 80kg, sitä painavammat ihmiset saattavat aiheuttaa merkittävän turvallisuusriskin (istuinvyö ei mahdu, matkustaja ei mahdu penkkiin, koneen matkustajien ja laukkujen paino ylittää turvalliseksi määritellyn tason koneen kestävyyttä ajatellen). Tästä syystä sairaalloisen ylipainoisia näkyy paljon mannertenvälisillä (transpositioning) risteilyillä, siellä kun ei ole matkustajia rajattu koon takia.
Elämä ei aina ole reilua, mutta onneksi omilla elämäntavoilla voi vaikuttaa siihen aika paljon 🙂
Huizaa! Tonne on pakko päästä kokeilemaan. Nyt tiedän minne vien mun kummilapset tänä kesänä 😀
Aika moni muukin, jonka olen seikkailupuistossa tavannut, on sanonut olevansa korkeanpaikankammoinen, mutta pystynyt silti seikkailemaan. Aika hieno juttu! Pääsee turvallisessa ympäristössä voittamaan pelkojaan 🙂
Aika näyttää, tuleeko Paloheinästä yhtä suosittu kuin Mustikkamaan puistosta. Hauskaa se on ja oli makeasti lihakset kipeinä seuraavana päivänä 🙂
Loistavaa! Pitäkää oikein hauskaa 🙂
Korkee tarjoaa myös muita aktiviteetteja, kuten geokätköilyä, kickbikingia ja metsäjoogaa, joihin ei ole painorajoituksia.
Noitahan nousee kuin sieniä sateella – noita puistoja siis. Joka kesä on tulee jonnekin päin uusi. Mutta ei ihmekään, nuo on kyllä tosi hauskoja paikkoja. Me kokeiltiin ensimmäistä kertaa tuollaista puistoa joskus noin kymmenen vuotta sitten Champagnessa. Heti piti päästä myös Suomeen testaamaan, kun puistoja alkoi tulla. Täytyykin muistaa tänäkin kesänä 🙂
Anonyymille: tietysti ne on tehty ajatellen käyttäjän omaa turvallisuutta. Kukkahatut kun ovat tehneet sellaisen viidakon säädöksiä, että kaiken pitää olla äärimmäisen turvallista, eikä mitään vastuuta koskaan henkilölle itselleen. Sama koskee myös lentokoneita, jotka on rakennettu täysin lentopelkoa potevien ehdoilla. Todellisuudessahan lentokoneessa on turvallisempaa kuin kotona sängyssä. Turvallisuuden ylilyönti on johtanut siihen, että on kemikalisoitu koko planeetta sen takia, että estettäisiin sängyssä tupakoinnista johtuvat tulipalot.
Ylipainoon on vaikea vaikuttaa, etenkin, jos on aineenvaihdunta sekaisin, mutta siitä voisin tehdä ihan oman postauksensa. Mun aikani menee pohdiskellessa sitä, että mikä on oikeasti vaarallista ja mikä on kukkahattutätien vaaralliseksi leimaamaa.
Jos köysipuistot ja vastaavat ei olisi rakennttu mistään Yves Rocher -metallista tai kiinatavarasta, niin silloin voisi huoletta nostaa painorajat sellaiseksi, että aikuisetkin pääsisivät osallistumaan. Tuskin sellaiseen ollaan menossa, vaan pikemminkin trendi on rakentaa kaikesta pienempää ja halvempaa. Valitusta olen kuullut jopa Suomessa tehdyistä laivoista, että vähän pitemmillä naisillakin pää osuu kattoon.
Painan 167 kg ja olen 175 cm pitkä. 130 kg ei ole mitenkään hulppea, ellei ole pygmi Keski-Afrikan tasavallasta tai lapsi. Tuo korkeuksista pelastaminen sai minut miettimään, miten minun kävisi, jos kerrostalossa tulisi tulipalo. Asun ylimmässä kerroksessa. Turvavöistä olen kanssa miettinyt, miten ne suojelevat ylipainoisia, koska olen lukenut, että eivät suojele, mutta turvavyöpakkoon ei silti ole painorajoitusta.
Nuo seikkailupuistot on hienoja! Itsellä kun on lievä korkeanpaikankammo, niin jotkut radoista yleensä mahdottomia sen takia. Pari kohtaa näistäkin näytti siltä, että sen takia ei onnistuisi. Mutta eri hauskaa puuhaa silti.
Kivaa, että vaihtoehtoja etenkin pääkaupunkiseudun alueella on jo tosi paljon! 🙂
Hienoa, että olet käynyt kuitenkin kokeilemassa! Toivotaan, että löydät ratoja, joissa pääset turvallisesti koettelemaan omia rajojasi 🙂