*Yhteistyössä seikkailupuisto Korkeen kanssa
Kevättalvella 2017 korviini kantautui iloisia uutisia kun kuulin, että seikkailupuisto Korkee on avaamassa toisen köysiseikkailupuiston Helsingin Paloheinään, ihan meidän kodin lähelle. Köysiseikkaileminen on jo kahden viime kesän ajalta tuttua, joten totesin, että tätä pitää päästä heti kokeilemaan!
Kävin muutamaankin otteeseen seuraamassa rakennustöiden valmistumista ja vain viikkoa ennen avajaisia puistossa näytti jo oikein hyvältä. Sovimme, että tulen heti avajaispäivänä testaamaan köysiseikkailua uudessa puistossa ja kirjoittelen siitä kokemukseni blogiin.
Paloheinässä seikkailijaa odottaa yhdeksän latvarataa, jotka ovat 3-15 metrin korkeudella ja vaikeusasteita löytyy helposta haastavaan oman valinnan mukaan. Pisin vaijeriliuku on 100 metriä ja radan erikoisuutena on yhdeksännellä radalla sijaitseva base-hyppy.
Seikkailupäiväni alkoi aamulla aikaisin, kun suuntasin Paloheinän majalle, varmistaen että olen varmasti ensimmäisten joukossa tutustumassa uuteen puistoon. Kymmeniä muitakin innokkaita oli hoksannut puiston avajaiset, joten yksin ei tarvinnut jonotella. Sain aika nopeasti Paloheinän majan päädyssä sijaitsevasta toimistosta kypärän ja valjaat sekä ohjeet siirtyä puiston puolelle turvaopastukseen.
Ystävällinen henkilökunta avusti valjaat päälle ja varmisti, että ne ovat kiinni kunnolla. Sen jälkeen siirryttiin helpolle testiradalle, jossa käytiin läpi valjaiden perustoiminnot ja säännöt, miten radoilla liikutaan. Nopean ja selkeän opastuksen jälkeen oli aika siirtyä seikkailemaan.
Ensikertalaiselle suosittelen käymään radat läpi numerojärjestyksessä, sillä ne alkavat helpoimmasta ja etenevät siitä rata kerrallaan haastavampiin. Itse aloitin radasta numero kaksi, joka sekin oli helppo rata ja siirryin sen jälkeen radalle numero seitsemän, jonne piti kiivetä riipputikkaita pitkin. Itseni tuntien arvelin, että käsivoimat hyytyvät, jos kahlaan useampia ratoja läpi ensin, joten halusin napata yhden vaativamman radan heti alkuun. Seitsemänneltä radalta löytyi suosikkipisteeni, eli levähdyspenkki, jossa oli mukavaa ihailla maisemia ja napata samalla muutama selfie.
 |
| Kiitokset apukuvaajille, Ilkalle ja Plutolle! |
Näiden ratojen jälkeen siirryin ykkösradalle, jossa vastaan tuli hauska lehmä-aiheinen kiipeilytehtävä. Kolmosradasta tuli oma suosikkini useiden vaijeriliukujen vuoksi ja nelosradalta löytyi puiston pisin, 100 metrin vaijeriliuku.
Radoilla viisi ja kuusi alkumatka oli sama ja toinen radoista päättyi hyppyyn alas helikopterista. Pakkohan se oli kokeilla! Valjaat kiinni ja hyppy alas. Vajaan kymmenen metrin pudotus sujahti hetkessä ja mätkähdin turvallisesti selälleni pehmeälle hakealustalle.
Vaikka puisto näyttää ulkopuolelta katsottuna pieneltä, meni radoilla mukavasti aikaa ja ehdin kahdessa tunnissa käydä läpi seitsemän rataa. Seikkailuaikaa on kolme tuntia, joten se riittää hyvin kaikkien yhdeksän radan läpikäymiseen. Jätin radat numero kahdeksan ja yhdeksän odottelemaan seuraavaa seikkailukertaa, joka on edessä toivottavasti mahdollisimman pian.
Kiitokset kivasta seikkailupäivästä Paloheinän Korkeen henkilökunnalle!
Paloheinän Korkeessa voit harrastaa myös geokätköilyä, metsäjoogaa ja kickbikingia, käy tutustumassa netti– ja Facebook-sivuihin.
Vastaa