Alpeilla iskeneen laskettelukärpäsen puremaa piti päästä hoitamaan ja siihen tarkoitukseen sai tällä kertaa kelvata Lahden kupeessa, Hollolassa sijaitseva Messilän hiihtokeskus. Alpeista ja Etelä-Suomen hiihtokeskuksista ei voi samana päivänä puhua, mutta yhden päivän laskettelureissuun Messilä toimi oikein hyvin.
Ajomatkaa Helsingistä Messilään on reilun tunnin verran ja parkkitilaa sumuisena sunnuntaipäivänä löytyi oikein mukavasti. Hiihtovälineitä meillä ei ollut mukana ystäväni kanssa, joten marssimme suoraan vuokraamoon hoitamaan välinepuolen kuntoon. Tällä kertaa mukaan tarttuivat myös kypärä ja suojalasit, joista jälkimmäisiä ei onneksi juurikaan tarvittu.
Kuuden tunnin hissilippu kera KeyCardin maksoi 44 euroa ja välinevuokraus noin 40 euroa. Itselläni oli yli 15 vuoden tauko laskettelusta ennen Alpeille menoa ja ystävälleni oli kertynyt edellisestä lautailukerrasta 19 vuotta. Näillä eväillä lähdettiin valloittamaan rinteitä ja ihan hyvinhän se meni.
Suurin osa Messilän hisseistä on ankkurihissejä, joihin ei juuri tarvinnut jonotella. Hissit vetivät hyvin ja henkilökunta palveli ystävällisesti asiakkaita, että jokainen pääsi turvallisesti kyytiin. Kymmenestä rinteestä valtaosa oli avoinna ja siihen nähden, että lauantainakin satoi vettä koko päivän, olivat rinteet tosi hyvässä kunnossa. Vain muutamissa kohdissa oli jäätä, mutta se ei menoa haitannut.
Messilän nettisivujen mukaan suurin osa rinteistä on punaisen tason, itse emme huomanneet kovin suurta vaikeuseroa rinteiden välillä. Laskimme kaikkia muita avoinna olevia rinteitä, paitsi temppuiluun tarkoitettua Street-rinnettä. Ainoa miinus paikalle tuli rinteiden vaikeusasteiden merkinnöistä, joista bongasimme vain kaksi. Rinteet oli nimetty kyllä näyttävästi, mutta niistä ei voinut päätellä suoraan vaikeusastetta, eikä kartoissakaan ollut värikoodeja mukana.
Pisin rinne oli Laaso, pituutta 950 metriä ja lyhemmät vaikeammat rinteet olivat n. 600 metrin pituisia. Me laskimme aika reippaasti varmaan 20–30 kertaa rinteitä alas. Ainakin, jos jaloilta kysytään. Sen verran kipeiksi saatiin reidet yhden päivän aikana. Mutta hyvää urheilua se ainakin oli ja kun sumu hetkeksi hälveni, saimme ihailla kaunista Vesijärven jään pintaa. Aurinkoisena päivänä maisemat ovat varmasti monin kerroin upeammat.
Suunnitelmat seuraavien hiihtoreissujen varalle on jo tehty, koukuttavaa hommaa!