Elokuussa 2018 tekemämme road tripin kokonaissaldo oli 10 päivää, 10 maata, yli 2000 km autolla, noin 2800 km lentäen ja yli 300 km junalla. Reissun ensimmäisessä osassa kiertelimme Alpeilla ja toisessa osassa ajoimme Benelux-maiden läpi. Viimeiset neljä yötä vietimme Tanskassa koira-aiheisten harrastuksien ja ystävien parissa.
”PASSPOORTS! IDEEEES!” -huudot kajahtelivat junan käytävillä noin kahden aikaan yöllä. Juuri kun olimme löytäneet jonkinlaiset nukkuma-asennot junan penkeillä. Meni hetki tajuta, että kuka ja miksi haluaa meiltä passeja keskellä yötä junassa, kun niitä ei ole tähänkään saakka reissun aikana kyselty sitten lentokentiltä lähdön. Ikkunasta ulos vilkaistuani tajusin, että olemme Flensburgin asemalla, joka sijaitsee Saksan ja Tanskan rajalla. Passit löytyvät onneksi repusta ja rajavartijat saatiin tyytyväisiksi sekä hiljaisiksi. Oli turha toivo saada enää unta tämän jälkeen.
Puoli viiden aikaan aamuyöllä juna saapui etuajassa Tanskan Odenseen, joka oli pääteasemamme. Tiedättekö sen tunteen, kun etukäteen miettii, että kyllä sitä nyt yhden yön seisoo vaikka päällään.. Näin mekin pohdimme, kun järjestelimme itsemme yöjunaan sen sijaan, että olisimme valinneet pehmeän sängyn ja yöpymisen Hampurissa. No, mutta siellä sitä olimme asemalla supervirkeinä zombeina muutaman tunnin unien jälkeen. Autovuokraamo aukeaisi seitsemältä, joten muutama tunti piti tappaa aikaa aseman käytäviä mittaillen. Onneksi 7-Eleven ja muutama kahvio avasivat ovensa ja saimme hieman aamupalaa.
Uusi vuokra-auto Tanskasta
Raahasimme laukkumme vajaan kilometrin päässä olevalle autovuokraamolle. Katselimme pihalla olevaa autorivistöä ja totesimme, että yksikään niistä ei vastannut varaamaamme autoa. Kiva juttu, saisimme vielä kaiken kurjuuden päälle jonkun ”Ford similarin”. Odensen vuokraamossa tuskin olisi lentokentän tapaan monia vaihtoehtoja tarjolla.
Europcarin ystävällinen herrasmies käsitteli varauksemme ja huomasin, että samalla ulos on ilmestynyt uusi valkoinen auto. Kävin salaa kurkkaamassa autoa tarkemmin ja se osoittautui Jaguar E-Paceksi! Siistiä!
Sain juuri ja juuri pidettyä pokerinaamani Ilkalle, joka oli heikoista yöunista johtuen väsynyt ja edelleen sitä mieltä, että nyt sitten ajellaan ”Ford similarilla” loppureissu. Hänen ilmeensä kuitenkin kirkastui silminnähden, kun selvisi minkä auton saamme. Yllättäen minun ei tarvinnutkaan ajaa vaan sain istahtaa apukuskin paikalle, joka oli varmasti paras ratkaisu siinä koomassa. Ilkka sai nukuttua junassa muutaman tunnin enemmän.
Vaiherikkaan vuorokauden palaset alkoivat loksahdella kohdalleen. Olimme siis heränneet edellisaamuna Alankomaiden Groningenista, käyneet ihailemassa tähden muotoista linnoitusta Bourtangessa, syömässä Bremenissä, palauttamassa auton Hampuriin, matkustaneet yöjunalla Tanskaan ja hakeneet uuden vuokra-auton alle. Enää pitäisi ehtiä lauttaan, joka lähtee 50 kilometrin päästä Svendborgista kohti seuraavaa määränpäätämme Ærøskøbingia.
Reitti
Lauttamatka Ærøskøbingiin
Vihdoinkin tuttuja maisemia! Svendborgin lauttasatamassa odotteli jo muitakin saarelle menijöitä. Olimme onneksi varanneet autopaikan ajoissa jo edellispäivänä, sillä saarelle on runsaasti menijöitä ja vaikka lautta on iso, eivät kaikki autot mahdu aina mukaan.
Lautan henkilökunta ohjaa autot sisään rekisterinumeroiden perusteella, jota meillä ei tietenkään varaushetkellä ollut, joten kävin kertomassa autot sisään ohjaavalla henkilölle varaustunnuksemme. Laitoin samalla sähköpostia lauttayhtiöön, että rekisterinumero on heidän tiedossaan kun palaamme saarelta. Näin siirtyminen lautalle on molemmin puolin sujuvampaa.
Kaksi yötä Ærøskøbingissa
Kun seitsemän vuotta sitten haimme broholminkoira Pluton tältä saarelta, emme arvannet, että palaamme tänne vielä monta kertaa uudelleen. Saari jo itsessään on aivan upea ja Ærøskøbingin vanha kaupunki on kuin suoraan sadusta. Saaren esittelyn voit lukea aiemmasta postauksestamme.
Pluton kasvattaja Dorthe odottelikin jo meitä ihanan broholminkoirakolmikon Agneksen, Gjallin ja Dagmarin kanssa. Agnes on Pluton sisko ja Gjall sekä Dagmar sen pentuja. Dorthella on sisustustarvikeliike maatilansa yhteydessä ja täällä viettäisimme seuraavat kaksi yötä.
Vaihdettuamme kuulumiset kävimme moikkaamassa myös kaikki muut maatilan eläimet, upeat hevoset, lampaat ja hellyydenkipeät possut. Keräsimme pihalta kurpitsoja illan ateriaa varten. Heikot yöunet painoivat vielä, joten otimme muutaman tunnin tirsat, jotta jaksaisimme seurustella illalla Dorthen kanssa.
Valmistelimme yhdessä illallisen, jonka jälkeen lähdimme saaren länsipuolelle rannalle, joka oli myös meille uusi. Aiemmin olimme käyneet samalla puolella olevalla 33 metriä korkealla Voderup Klintillä, jota mainostetaan saaren oppaassa. Nämä kalliot eivät olleet yhtä korkeita, mutta ranta on yhtä kaunis ja mikä parasta, saimme olla täällä kaikessa rauhassa. Koirat nauttivat ulkoilusta ja me myös.
Illalla vaihdoimme kuulumisia pöydän äärellä. Ilkka sai käydä laskemassa kaupan puolelta tuopillisen jos toisenkin saaren Ærø Bryggeri -panimolla tuotettua olutta itselleen. Pöydästä löytyi herkkuja niin suomalaiseen kuin tanskalaiseenkin makuun. Dorthe rakastaa Geisha-suklaata, joten sitä löytyy aina tuliaisina. Tällä kertaa mukana oli myös Kettukarkkeja (Pihlaja), joiden taustalla on hieno tarina.
Perjantai oli reissumme päivistä ainoa, jonka vietimme aamusta iltaan samassa majapaikassa. Lähdimme kauppareissulle ja samalla kävimme kiertelemässä saarta. Ajelimme saaren pohjoisimpaan kaupunkiin Søbyyn, jonne pääsee lautalla Jyllannista.
Matkaa kaupunkien välillä on vain muutamia kymmeniä kilometrejä, joten siirtyminen sujuu nopeasti. Meri vilahtelee peltomaisemien välillä ja maalaistalojen pihoilla näkyy mitä erilaisempia eläimiä.
Perjantai-iltana teimme yhdessä lettuja, jotka täytimme ja pakkasimme mukaan ja nautiskelimme rannalla auringon laskiessa. Näistä hetkistä on tärkeät kesämuistot tehty.
Neuvoimme Dorthea myös Instagramin käytössä ja poistimme turhat Instatilit. Ihana nähdä, että hän on jatkanut kuvien laittamista aktiivisesti. Dorthe on taitava valokuvaaja ja hän myy kaupassa myös omia maalauksiaan. On ollut hienoa seurata miten hän on saanut rakennettua kaupan kotitilalleen ja laajennettua sen niin suosituksi. Toivotaan, että somenäkyvyys tuo hänelle vielä enemmän asiakkaita.
Saarellahan vierailee vuosittain jopa satoja tuhansia turisteja. Kukapa ei tykkäisi ihastella suloisia possuja tai kierrellä viihtyisässä sisustusliikkeessä ja nautiskella vaikka oluen kyytipojaksi.
Kohti Broholmia
Lauttamatka takaisin mantereelle kestää 75 minuuttia, joten meillä oli aikainen herätys, jotta ehtisimme ajoissa näyttelypaikalle. Dorthe oli jättänyt meille muistoksi pienen lahjan. Saimme mukaamme lisäksi eväät ja paikallista omenamehua, joita ehdimme nauttia lauttamatkalla.
Edessä olisi hektinen päivä, kun Gudmen kaupungin kupeessa olevan Broholmin linnan pihapiiriin kerääntyy yli 200 broholminkoiraa omistajineen erikoisnäyttelyyn. Tapasimme näyttelyalueella suomalaiset yhdistystoverimme sekä runsaasti ulkomaisia ystäviämme.
Paikalle oli saapunut tietysti valtava määrä tanskalaisia, joiden kansallisrotu broholminkoira on, mutta lisäksi paikalla oli hollantilaisia, italialaisia, saksalaisia, ruotsalaisia ja norjalaisia. Päivä sujuikin mukavia rupatellessa ja tietysti myös yhdistysasioita hoitaessa. Kansainvälinen yhteistyö on todella tärkeää, kun kyseessä on näin pienilukuinen, harvinainen rotu.
Näyttelyn jälkeen kiiruhdimme kirjautumaan majapaikkaamme, joka sijaitsi Thurøssa, Svendborgin kupeessa. Tämä oli ainoa majoitus, jonka olimme varanneet etukäteen ennen reissua. Yllätys olikin mieluisa, kun meille oli varattu kokonainen talo! Lisäksi pihalla tepasteli komeita kukkoja ja kanoja.
Tämä tyylikäs majapaikka meni kyllä hieman hukkaan, sillä aikaa emme ehtineet siellä viettää nukkumista enempää aikaa. Suomalaistoverimme asuivat samassa kompleksissa, eikä heidänkään majoitustilat olleet hassummat! Tämä paikka täytyy laittaa talteen tulevien vuosien varalle.
Pitkän näyttelypäivän jälkeen meillä on ollut tapana mennä paikalliseen sushi-buffettiin, eikä tämäkään vuosi tuonut poikkeusta. Kahdeksan hengen seurueemme mahtui vaivatta illalliselle Svendborgin satamassa sijaitsevaan Kings Buffettiin ja saimme jokainen mahamme täytettyä noutopöydän antimista. Iltamme jatkui tästä vielä leirintäalueelle, jossa tapasimme tanskalaiset ystävämme.
Reissun viimeinen päivä
Kello herätti aamulla kahdeksan jälkeen ja oli aika pakata tavarat autoon. Kanatkin heräilivät tepastelemaan pihalle ja moikkasimme vielä pikaisesti suomalaiskaverimme. Oli aika siirtyä seuraamaan broholminkoirien ulkomuotoarviointeja Brobyssä sijaitsevaan Dogcenteriin.
Täytyy muuten tässä kohtaa mainita, että tuo Jaguar, joka oli erittäin mukava yllätys, oli myös hyvin miellyttävä auto ajaa. Niin miellyttävä, että ajoimme ensin ohi oikean liittymän. Pienen lisämutkan kautta oikea paikka kuitenkin löytyi ja pääsimme seuraamaan useamman koiran arvosteluita. Suomeen tuodut harvinaiset mustat broholminkoirat saivat erinomaiset arvostelut, joista olimme erityisen iloisia.
Hyvästelimme muut suomalaiset, tanskalaiset sekä italialaiset ystävämme ja oli aika jatkaa matkaa. Pieni hyydytys oli päällä, eikä seuraavasta yöpaikasta ollut vielä tietoa. Lentomme Helsinkiin lähtisi Billundista, joten suuntana oli Jyllanti. Sovimme pysähdyspaikaksi Middelfartin, joka meidän suussa taipuu näppärästi keskipieruksi. Sieltä löytyy maanmainio marketti nimeltään Kvickly, jossa on ehkä hienoin ja monipuolisin olutvalikoima, johon olemme Tanskassa törmänneet.
Ilkka pääsi valitsemaan tuliaisia ja kävimme samalla syömässä viereisessä ravintolassa. Pohdimme, että jaksaisimmeko ajaa Aarhusiin, joka on vielä käymättä, mutta reissuväsymys painoi sen verran, että mukavuus voitti ja varasimme ihanan kuuloisen viiden tähden hotellin Vejlen läheltä, Kellers Parkista. Halusimme nauttia vielä meren läheisyydestä viimeisenä iltana.
Kellers Park osoittautui todella hienoksi alueeksi, jollaiseen emme olleet vielä aiemmin törmänneet Tanskassa. Ajelimme upeiden yli 100-vuotiaiden kartanoiden ohi ja saatoimme iloksemme todeta, että yhdessä niistä viettäisimme viimeisen yömme. Comwell Kellers Park koostui kolmesta hienosta rakennuksesta, joilla oli pitkä historia mm. mielisairaalana.
Säntäilin aulassa sen verran innokkaasti puhelimen kanssa, etten huomannut edessä olevaa lasiovea. Vaikka pääni on jokseenkin kova, ei se onneksi mennyt lasista läpi. Komean kuhmun sain kuitenkin matkamuistoksi. Niinpä ilta taittui hotellihuoneen mukavassa Hästens-sängyssä jääpussia otsalla pidellen. Tälli oli sen verran kova, että skippasimme illallisen suosiolla. Kun pahin tuska oli laantunut, kävimme vielä läheisessä satamassa ihailemassa auringonlaskua ja Ilkka pääsi testaamaan paikallisen McDonald’sin automaattitilauksen.
Kotimatka alkaa
Erinomaisen aamupalan jälkeen oli aika laittaa lippis syvälle päähän kuhmun peitoksi, kamat autoon ja alkaa siirtymään kohti Billundin lentokenttää. Matkaa oli noin 40 kilometriä ja meillä oli onneksi ihan hyvin aikaa siirtymiseen sekä auton palautukseen. Billundin lentokenttä muuten vuokraa autoja vain lentäville asiakkaille, sen vuoksi emme saaneet autoa sieltä vaan jouduimme vuokraamaan sen Odensesta, koska saavuimme Tanskaan junalla. Erikoisia sääntöjä, mutta tämä oli lopulta oikein hyvä ratkaisu meille.
Europcarin ystävällinen asiakaspalvelija otti automme vastaan lentokentän vieressä olevalla parkkipaikalla ja jätimme sateisen Tanskan taaksemme. Billundin kenttä on pieni, mutta erittäin toimiva. Sen lisäksi siellä on suuri tax free myymälä, jossa on hyvä valikoima. Ainakin kesäisin Helsingistä pääsee suorilla lennoilla Billundiin, joten tämä on myös hyvä aloituspiste Tanskan lomalle. Liikenne Tanskassa on hyvin selkeää ja samanlaista kuin Suomessa.
Lopuksi
Kymmen päivän road trip oli yksi hauskimmista tekemistämme reissuistamme. Joka päivälle riitti mukavaa tekemistä ja näkemistä. Vaikka matkustustahti oli aika hektinen ja aikataulut autonvuokrausten ja lentojen osalta kiinnitettyjä, meillä oli yöpaikkojen suhteen paljon valinnanvaraa. Oli ihan hauskaa, ettei aamulla vielä tiennyt, minkälaiseksi uusi päivä muodostuu ja minne päätyy yöksi.
Autoilu on Euroopassa helppoa kun ottaa selvää hieman etukäteen liikennekulttuurista. Lähes kaikissa maissa ajetaan moottoriteillä kovempaa kuin Suomessa ja Saksassa vauhti on erityisen kovaa. Rajanylitykset sujuivat kaikkialla ongelmitta, eikä autoamme pysäytetty missään vaiheessa.
Nettisurffailu toimi Elisan liittymillä erinomaisesti ja liittymälleni asettettu lisämaksuton EU-datasiirtomäärä riitti oikein hyvin, vaikka nettiä tuli käytettyä todella ahkerasti. Sveitsissä käytimme Reissunetti-pakettia, jonka ansiosta datakulut pysyivät sielläkin kurissa.
Meillä molemmilla oli mukana läppärit, joiden akut riittivät hyvin ajomatkoilla, joten saimme helposti varattua hotellit sekä etsittyä ruokapaikat sekä muut nähtävyydet tietokoneilla.
8 comments
Teillä oli kyllä mahtava reissu! Kilometrejä kertyi, mutta myös kerkesitte näkemään ja nauttimaan matkasta. 🙂
Melko runsas postaus.. tuli melkein ähky tätä lukiessa
Teillä oli kyllä varsin tiivit kymmenen päivää!!
Kiva bonus tuo auto, tosin ei tekisi mieli hypätä tien päälle muutaman tunnin unilla..
Mulle oli myös uusi tuttavuus tuo teidän koiruus, Broholminkoira. En olis osannut tanskalaista koiraa nimetä ennen tätä..
Kiitos! Kyllä oli kaikin puolin onnistunut reissu! 🙂
Kiitos kommentista! Kiva, että jaksoit lukea loppuun saakka 🙂
Kiitos kommentista! Broholminkoira on itseasiassa aika harvinainen rotu, populaatio on vain noin 1500-2000 yksilöä koko maailmassa, joten ei ihme, jos rotu ei ole tullut vastaan. Aivan ihania koiria, lempeitä jättejä 🙂
Kylläpä sitä näköjään kaikenlaista ehtii 10 päivässä! 😀 Mä oon niin mukavuudenhaluinen myös reissun päällä, että haluaisin jossain vaiheessa matkaa pysyä kauemmin paikallaan ja rentoutua. Onhan se kuitenkin aina mahtavaa keretä moneen paikkaan ja toisaalta matkustaminen on itsessään ihanan vapauttavaa ja virkistävää, vaikka olisikin vähän univeloissa jossain vaiheessa matkaa.
Kotona ehtii sitten levätä! 😉
Noh, ei sentään. Tämä nyt oli tämmöinen reissu, ja oikein mukava semmoinen. Me kyllä tykätään liikkua ripeästi eikä oikein osata jäädä paikallemme, mutta oli tämä kyllä aika vauhdikas ryntäys meillekin.