Golf-autoilua ja snorklausta Meksikossa

Noin sadan kilometrin päästä Belizen rajalta Meksikon puolelta löytyy risteilyturisteja varten rakennettu Costa Maya. Turistisatamat, jotka olivat lähes toistensa kopioita, olivat tulleet meille tutuiksi jo Jamaikalla sekä Belizessä. Costa Mayan satamaan rakennettu turistialue ei tehnyt tähän poikkeusta, joskin siellä oli panostettu ihan erityisen paljon viihtymiseen sillä alueen keskeltä löytyi uima-allas, smoothie-baari ja jopa flamingoja sekä papukaijoja. Näiden lisäksi turistien viihdyttämiseksi löytyi valitettavasti myös delfiinejä pienestä altaasta.

Lähdimme luovimaan tietämme ulos alueelta, sillä halusimme nähdä ja kokea muutakin kuin meluisan turistikrääsää pursuilevan alueen. Tiesimme, että ulkopuolelta löytyy pieni rantakylä, jonne suunnittelimme kävelevämme päivän aikana. Taksit odottivat portin ulkopuolella ja tarjosivat kyytejä Mahahualin rannalle kahdeksalla dollarilla.

Eräs retkiä myyvä mukavan oloinen mies lyöttäytyi seuraamme ja olimme vakaasti päättäneet ettemme tarvitse mitään, kunnes hän näytti sivua, josta löytyi vuokrattavia golf-autoja. Matkaa Mahahualiin oli kolmisen kilometriä, joten tämä tarjous osui ja upposi meihin. Saimme kolmeksi tunniksi golf-auton karttoineen 40 dollarilla ja saisimme päristellä omaan tahtiimme Mahahualiin ja takaisin. Bingo!

Siistejä katuja ajellessa totesimme auton vuokraamisen täysin oikeaksi ratkaisuksi, sillä kävellessä olisi kyllä tullut niin kuuma kuin janokin. Fillari olisi toiminut myös loistavasti tässä kohteessa, mutta niitä ei näkynyt helposti saatavilla.

Mahahual, kuin pieni rantaparatiisi

Mahahualiin saapuessamme huomasimme, ettei kyseessä ole kovin suuri paikka. Kahden kilometrin säteeltä rannan tuntumasta löytyi runsaasti ravintoloita ja hotelleja sekä kaikkea, mitä turisti saattaa rantalomaltaan kaivata. Kookosmyyjiä, pilvikauppiaita, segway-ajelua, snorklausta, sukellusta you name it. Me olimme kovassa wifin puutteessa, joten ajoimme superhienon golf-automme erään hotellin pihaan parkkiin, laitoimme kiven renkaan alle varmuuden vuoksi jarruksi ja istahdimme nauttimaan kylmistä juomista sekä nettiyhteydestä.

Maisemat olivat kerrassaan ihanat, palmut liehuivat kevyessä tuulessa ja pelikaanit tasapainoilivat rannan tuntumassa olevassa veneessä. Tästä ei ollut kiire minnekään. Paitsi vähän tietysti aikaraja auton palautuksesta raksutti takaraivossa.

• 

• 

Saimme kartan tärkeimmistä Mahahualin nähtävyyksistä, eli majakasta ja rantabulevardista. Lähdimme ajelemaan niitä läpi ja onnistuimme kahdesti yrittämään yksisuuntaiselle kadulle. Onneksi paikalliset huitoivat meidät oikeaan suuntaan ja pysäköimme automme majakan juurelle, että löytäisimme sen helposti uudelleen. Eksymisen pelkoa tässä kylässä kyllä ei ole, sen verran pieni paikka oli kyseessä.

• 

• 

Kävelimme bulevardia eteenpäin ja yritimme löytää kartassamme olleen ravintolan. Mittasuhteet olivat kyllä iloisesti pielessä ja jälleen saimme nauttia meksikolaisesta vieraanvaraisuudesta, kun turistimyymälän herra lyöttäytyi mukaamme ja lupasi viedä meidät perille. Oli kyllä ihan hauskaa jutella hänen kanssaan vaikka tiesimme, että toki hän on kiitollinen jos kävisimme paluumatkalla vähän ostoksilla hänen kaupassaan.

• 

• 

• 

Oikea ravintola löytyi ja ehdimme vielä myös tepastella rannalla. Paluumatkalla emme päässeet ystävällisen herran ohi vaan saimme kierroksen hänen myymälässään. Ilkka sai maistellaa tequilaa, jotta ostopäätökset sujuisivat rivakammin. Sovimme, että annamme taskussamme olleen ainokaisen dollarin kiitokseksi opastuksesta, emmekä tällä kertaa ostaisi mitään. Sanoin Ilkalle suomeksi, että lähden nyt, yritä kipittää perässä ja sano herroille, että vaimo ei odota.

Suunnitelma melkein toimikin paitsi, että myyjäherra tarjosi Ilkalle mahdollisuutta tutustua siskoonsa, jos vaimo ei kerran odota. Siitä olisi varmaan syntynyt mielenkiintoinen seikkailu. Onneksi uskollinen mieheni kiiruhti hetken päästä perääni ja pääsimme palauttamaan golf-autoa ajoissa takaisin.

• 

• 

Costa Mayan turistikylä

Olimme varanneet snorklausretken iltapäiväksi, joten meidän oli pakko odotella sen alkamista turistikylässä. Maha kurni nälästä, mutta mikään ravintoloista ei oikein houkutellut, joten tyydyimme nauttimaan smoothiet allasalueella. Vieressämme loikoili filippiineiltä kotoisin oleva David, joka työskenteli laivallamme, mutta oli parhaillaan tauolla. Hän kertoi, että tykkää hurjasti työstään laivan uima-altaalla ja, että heillä on paljon mukavia aktiviteettejä ja bileitä henkilökunnalle. Oli kiva kuulla, että heillä on asiat hyvin, sillä risteilyvieraiden viihdyttäminen huonolla palkalla kaukana kotoa voisi olla myös hyvin ikävää.

• 

• 

Snorklausta maailman toisiksi suurimmalla koralliriutalla

Päivän kohokohta oli ehdottomasti snorklausretki, joka oli merkitty alkamaan vasta 15.30. Tätä ihmettelimme hieman, sillä laivalle piti palata kuuden aikaan. Noin 15 hengen ryhmämme vietiin bussilla Mahahualin kylän satamaan, jossa meitä odotteli vene ja myös armeijan vene sekä auto raskaasti aseistettuine sotilaineen.

Retken esitteessä sanottiin, että kyseessä oli lasipohjainen vene ja olihan se sitä toki, mutta olisi ollut surku olla pelkällä veneretkellä. Onneksi pääsimme snorklaamaan, sillä meitä odotti pinnan alla upeat värikkäät kalaparvet, yksi rausku ja kaksi merikilpikonnaa! Saimme myöhemmin kuulla, että kaikki oppaat ovat erittäin sitoutuneita kunnioittamaan meren asukkaita, eikä kilpikonnia tai muita saa esimerkiksi jahdata.

Maailman suurin koralliriutta sijaitsee Koilis-Australiassa ja tämä Belizen ja Meksikon edustalla oleva riutta on maailman toisiksi suurin. Koen olevani erittäin onnekas, että pääsin näkemään tämän kauniin paikan ja kuulemaan, että paikalliset tekevät paljon toimenpiteitä säilyttääkseen luonnon hyvinvoivana.

• 

Palatessamme Costa Mayan turistikylään liikkeet olivat jo sulkeneet ovensa ja huputtaneet kojunsa. Turistit olivat valuneet takaisin laivaan ja me kipitimme sinne muiden perässä viimeisten joukossa. Laivayhtiön kautta varatuilla retkillä on muuten se hyvä puoli, että laivan on pakko odottaa myöhästyneitä. Omatoimisesti saattaisit jäädä rannalle ruikuttamaan. Tosin seuraavana vuorossa olevaan Cozumelin satamaan olisi ollut vain noin 300 kilometrin automatka, joten laivan olisi ehtinyt saada helposti kiinni.

• 

•