Sattuipa juhannusta odotellessa niin hauskasti, että kävi muutaman päivän varoitusajalla komennus lähteä pariksi päiväksi Pariisiin työmatkalle. Mikäs siinä, ajattelin, vaikka aika rivakka reissu siitä lopulta muodostui.

Olin etukäteen katsellut sääennustuksista, että paleltumisen vaaraa ei ole. Jätin siis suosiolla talvipompan pakkaamatta ja otin sen sijaan useampia vaihtopaitoja ja shortsit. Tämä osoittautui oivalliseksi päätökseksi, sillä jo heti koneesta noustua huomasin että taitaa olla tulossa lämmin päivä. Luvassa oli läppärin räpläämistä isossa varastohallissa useiden lukittujen ovien ja porttien takana. Halusitpa lähteä juomaan vettä, laskemaan sitä tai vaikkapa ulkoilemaan hetkeksi, piti ruinata varastopäällikkö tai vastaava eskorteeraamaan ovista molempiin suuntiin. Vaikka varaston sisällä oli tukahduttavan kuuma, ulkona tilanne oli vielä pahempi.

Illaksi lämpötila nousi ainakin 37 asteeseen, eikä se tuntunut laskevan ollenkaan pimeän tultuakaan. Seuraavana päivänä työkaverit kertoivat, että oli ollut kuumin yö Pariisissa vuoden 1872 jälkeen.

Olin matkassa työkaverin kanssa, mutta olimme joutuneet eri hotelleihin. Onneksi välimatkaa oli vain satakunta metriä. Kävimme työpäivän päätteeksi kirjautumassa ja jättämässä kantamukset hotelleihimme. Pikaisen suihkun jälkeen jaksoi juuri ja juuri vaihtaa kuivat vaatteet päälleen ja lähteä kaveria vastaan. Olimme menossa syömään ranskalaisten työkavereiden kanssa.

Saatoin kävellä vähän ohi kaverin hotellista. Onneksi Pariisissa tuntuu löytyvän paljon erilaisia oikoreittejä…

Lihakauppa aina kiinnostaa. Halal-aivoja sun muita rauhasia ja ruumiinosia.

 

Kaverit löytyivät ja paikallisasiantuntemuksella valittu ruokapaikka osoittautui erinomaiseksi. Nälkäkin oli tosin ehtinyt jo yltyä kovaksi. Suomalaisena toimistorottana tottuu siihen, että saa päivällä lounaan joka on ihan oikeaa ruokaa. Aina Ranskassa ollessa tuntuu käyvän niin, että sitä sinnitellään jos jonkinlaisten sämpylöiden voimalla työpäivä, hotellin turviin päästään hengähtämään siinä klo 18 hujakoilla (ei helpota, että vatsa elää vielä Suomen ajassa) ja klo 20–21 saattaa olla toivoa löytää edestään jotain oikeaa ruokaa.

Tällä kertaa päivän ateria nautittiin Asian Wok – Bistro Thai -nimisessä ravintolassa.

Alkuun katkaraputäytteisiä kevätkääryleitä.

Pääruuaksi ankkaa.

Sattui niin hauskasti, että Ranskassa vietettiin kyseisenä iltana kansallista musiikkipäivää tms. Kaikkialla oli erilaisia musiikkiesityksiä kadulla, ravintoloissa pauhasi musiikki ja koko kansakunta tuntui jalkautuneen Pariisin kaduille nauttimaan juhlasta läkähdyttävässä helteessä.

Jos oma viinipullo ja patonki oli päässyt jo loppumaan, sai kasvonsa säilytettyä piknik-seurueessaan hankkimalla täydennystä.

 

Saint-Martinin kanavan yllä kohosi kävelysiltoja. Ihmisiä oli kerääntynyt kanavan varrelle kavereineen nauttimaan eväistä. Tyhjiä paikkoja ei ollut jäljellä.

 

 

 

Kanavaa pitkin lipui bilelaiva. Tällä porukalla vaikutti olevan fasiliteetit kunnossa ja mieliala korkealla. Katoksen alla on pitopöydät, valkoiset pöytäliinat ja takuulla rajattomasti ilmaista Bollingeria. Hyvät kekkerit selvästi!  😀

Risteyksessä soitettiin musiikkia kovalla. Tämmöisiä parveilupisteitä oli aina parin korttelin välein.

Parvekkeella setä ja täti ruiskivat vesipyssyllä väkijoukkoon. Tuskin ketään ainakaan haittasi tuossa helteessä. Kaikki olivat jo valmiiksi hiestä märkiä.

Pokemon Go Raid Battle oli beta-testattavissa Pariisissa ja Köpiksessä. Noh. Mä nyt satuin olemaan tällä kertaa Pariisissa.

Pariisin kivimiehet. Vapise, Eliel Saarinen.

Reissun aikataulu oli sen verran tiukka, että varsinaiset turistinähtävyydet jäi kiertämättä täysin. Tässä nyt ois tämmöinen epäriemukaari. Tämän juuressa käytiin vielä nesteytyksellä ennen unia.

Aamulla oli eri meininki. Kadut tyhjänä.

 

Hotellin hississä olisi voinut kessutella ja soitella respaan.

Äänestäkää Jeesusta.

 

Työmatka sähköyksipyöräisellä.

Ainiin! Ehdin mä yhden nähtävyyden nähdä – auton ikkunasta. Notre-Dame!

Sateenkaariliput. Ranskassa ei taideta turhaan penseillä toisten asioista.

Festarivessa oli jäänyt vielä risteykseen. Harmi että sen kerran kun olisi ollut helpotus, ei ollut hätää.

Aamupalalla vasta puristettua appelsiini- ja verigreippimehua. Croissanttit, kaffet, kananmuna ja erilaisia leipiä. Tää oli ehkä terveellisintä ja parasta mitä koko loppupäivänä pääsinkään syömään.