Sattuipa juhannusta odotellessa niin hauskasti, että kävi muutaman päivän varoitusajalla komennus lähteä pariksi päiväksi Pariisiin työmatkalle. Mikäs siinä, ajattelin, vaikka aika rivakka reissu siitä lopulta muodostui.
Olin etukäteen katsellut sääennustuksista, että paleltumisen vaaraa ei ole. Jätin siis suosiolla talvipompan pakkaamatta ja otin sen sijaan useampia vaihtopaitoja ja shortsit. Tämä osoittautui oivalliseksi päätökseksi, sillä jo heti koneesta noustua huomasin että taitaa olla tulossa lämmin päivä. Luvassa oli läppärin räpläämistä isossa varastohallissa useiden lukittujen ovien ja porttien takana. Halusitpa lähteä juomaan vettä, laskemaan sitä tai vaikkapa ulkoilemaan hetkeksi, piti ruinata varastopäällikkö tai vastaava eskorteeraamaan ovista molempiin suuntiin. Vaikka varaston sisällä oli tukahduttavan kuuma, ulkona tilanne oli vielä pahempi.
Illaksi lämpötila nousi ainakin 37 asteeseen, eikä se tuntunut laskevan ollenkaan pimeän tultuakaan. Seuraavana päivänä työkaverit kertoivat, että oli ollut kuumin yö Pariisissa vuoden 1872 jälkeen.
Olin matkassa työkaverin kanssa, mutta olimme joutuneet eri hotelleihin. Onneksi välimatkaa oli vain satakunta metriä. Kävimme työpäivän päätteeksi kirjautumassa ja jättämässä kantamukset hotelleihimme. Pikaisen suihkun jälkeen jaksoi juuri ja juuri vaihtaa kuivat vaatteet päälleen ja lähteä kaveria vastaan. Olimme menossa syömään ranskalaisten työkavereiden kanssa.
Saatoin kävellä vähän ohi kaverin hotellista. Onneksi Pariisissa tuntuu löytyvän paljon erilaisia oikoreittejä…
Lihakauppa aina kiinnostaa. Halal-aivoja sun muita rauhasia ja ruumiinosia.
Kaverit löytyivät ja paikallisasiantuntemuksella valittu ruokapaikka osoittautui erinomaiseksi. Nälkäkin oli tosin ehtinyt jo yltyä kovaksi. Suomalaisena toimistorottana tottuu siihen, että saa päivällä lounaan joka on ihan oikeaa ruokaa. Aina Ranskassa ollessa tuntuu käyvän niin, että sitä sinnitellään jos jonkinlaisten sämpylöiden voimalla työpäivä, hotellin turviin päästään hengähtämään siinä klo 18 hujakoilla (ei helpota, että vatsa elää vielä Suomen ajassa) ja klo 20–21 saattaa olla toivoa löytää edestään jotain oikeaa ruokaa.
Tällä kertaa päivän ateria nautittiin Asian Wok – Bistro Thai -nimisessä ravintolassa.
Alkuun katkaraputäytteisiä kevätkääryleitä.
Pääruuaksi ankkaa.
Sattui niin hauskasti, että Ranskassa vietettiin kyseisenä iltana kansallista musiikkipäivää tms. Kaikkialla oli erilaisia musiikkiesityksiä kadulla, ravintoloissa pauhasi musiikki ja koko kansakunta tuntui jalkautuneen Pariisin kaduille nauttimaan juhlasta läkähdyttävässä helteessä.
Jos oma viinipullo ja patonki oli päässyt jo loppumaan, sai kasvonsa säilytettyä piknik-seurueessaan hankkimalla täydennystä.
Saint-Martinin kanavan yllä kohosi kävelysiltoja. Ihmisiä oli kerääntynyt kanavan varrelle kavereineen nauttimaan eväistä. Tyhjiä paikkoja ei ollut jäljellä.
Kanavaa pitkin lipui bilelaiva. Tällä porukalla vaikutti olevan fasiliteetit kunnossa ja mieliala korkealla. Katoksen alla on pitopöydät, valkoiset pöytäliinat ja takuulla rajattomasti ilmaista Bollingeria. Hyvät kekkerit selvästi! 😀
Risteyksessä soitettiin musiikkia kovalla. Tämmöisiä parveilupisteitä oli aina parin korttelin välein.
Parvekkeella setä ja täti ruiskivat vesipyssyllä väkijoukkoon. Tuskin ketään ainakaan haittasi tuossa helteessä. Kaikki olivat jo valmiiksi hiestä märkiä.
Pokemon Go Raid Battle oli beta-testattavissa Pariisissa ja Köpiksessä. Noh. Mä nyt satuin olemaan tällä kertaa Pariisissa.
Pariisin kivimiehet. Vapise, Eliel Saarinen.
Reissun aikataulu oli sen verran tiukka, että varsinaiset turistinähtävyydet jäi kiertämättä täysin. Tässä nyt ois tämmöinen epäriemukaari. Tämän juuressa käytiin vielä nesteytyksellä ennen unia.
Aamulla oli eri meininki. Kadut tyhjänä.
Hotellin hississä olisi voinut kessutella ja soitella respaan.
Äänestäkää Jeesusta.
Työmatka sähköyksipyöräisellä.
Ainiin! Ehdin mä yhden nähtävyyden nähdä – auton ikkunasta. Notre-Dame!
Sateenkaariliput. Ranskassa ei taideta turhaan penseillä toisten asioista.
Festarivessa oli jäänyt vielä risteykseen. Harmi että sen kerran kun olisi ollut helpotus, ei ollut hätää.
Aamupalalla vasta puristettua appelsiini- ja verigreippimehua. Croissanttit, kaffet, kananmuna ja erilaisia leipiä. Tää oli ehkä terveellisintä ja parasta mitä koko loppupäivänä pääsinkään syömään.
16 comments
Ollaan Tepon kanssa käyty Pariisissamyös tuollainen pikamatka. Muistaakseni perjantaina mentiin ja sunnuntaina palasimme. Silloin ei onneksi vaan ollut noin kuuma!
Olen muuten ihan hurahtanut Pokemoniin. Pelaan sitä kaikkialla. Paras pelipaikka on tähänmennessä ollut Jordan, niin yllättävältä kuin se kuulostaakin.
Hahaa! Se on ihan hauska peli, sanoivat mitä sanoivat 😉
Mun paras paikka oli ehkä helmi-maaliskuussa Los Angeles, mutta siihen saattoi liittyä se, että juuri samaan aikaan oli julkaistu uusia pokemoneja.
Pariisiin ehkä pitää ottaa uusikin pyrähdys. Paremmalla ajalla ja oikein vaimon kanssa!
Oi, mä niin tykkään noista eurooppalaisista kesätapahtumista. On lämmintä ja pimeää, jengiä parveilee joka puolella hyväntuulisina, viiniä saa mistä vaan ja kaikkialla hyvä tunnelma – pitkälle aamuyöhön asti. Ai että, usein meillä vaan nuo skidit torppaa heti iltasuunnitelmat, mutta onneksi on joskus myös reissuja ilman lapsia.
Tää vaan sattui valitettavasti niin yllättäen, eikä aikataulun vuoksi ehtinyt oikein jäädä nautiskelemaan, mutta olihan tuolla huikea tunnelma ja meno päällä. Olisi ollut hauska ehtiä istahtamaan omien eväiden kanssa joukon jatkoksi.
Onpas siellä ollut lämmintä! Meilläkään ei juhannussää ollut loppujen lopuksi niin huono kuin pelättiin, mutta lämpöasteita olisi voinut olla enemmän. Porukkaa on näyttänyt olevan runsaasti liikkeellä. Aika kivannäköinen toi shamppanjalaiva, siellä olis varmasti viihtynyt koko yön 🙂
Porukkaa tosiaan riitti. Laivalla näytti olevan yhdet parhaista bileistä, vaikka kyllä muuallakin tuntui olevan hyvä meno. Käsittämätöntä mistä sitä porukkaa riittikin joka kadunkulmaan ja puistikkoon.
Toi on aivan parasta, jos sattuu joku tapahtumapäivä kohdalle, että kaduilla on paikalliset juhlimassa. Silloin kaupunki näyttää todella eläväiseltä ja on helppo tempautua menoon mukaan.
Totta! Sattui hyvä tuuri kohdalle.
Oi, kuuma kesäyö Pariisissa kuulostaa mahtavalta. Tuo puhelin ja tuhkakuppi on aika kätevä lisä hississä. 😀 Näyttää myös viihtyisältä tuo joen ranta. Siinä olisi varmaan mukava siemailla vähän kylmää valkkaria kuuman päivän päätteeksi. 🙂
Hissi oli kyllä niin pieni koppi, että hätäpuhelimelle voi olla tosiaan käyttöä, jos siellä joku alkaisi sauhutella! 😀
Huh, no on siellä ollut kuuma! Ja onpa ollut väkeä liikenteessä. Näyttää jotenkin tosi viihtyisältä, kun jengi istuskelee tuossa joen varrella. Mäkin varmaan kuumana päivänä etsisin vesielementtiä, jos se edes vähän tois viilennystä. 🙂
Hahaa! Epäriemukaari on ihan riittävä, ei se oikea paljon sen kummempi ole 😉 Mutta Pariisi on aina Pariisi ja mä lähtisin sinne koska vaan, oli sitten +37 tai -37 ja aikaa yksi yö tai puoli vuotta. Työmatkaa sinne odotellessa…
Oi miten tuli ikävä Pariisin tunnelmaa. Oon käynyt kerran, ja silloin viisi päivää, mutta ei ollut tarpeeksi millään. Mutta joo, huhhuh hellettä! Toivottavasti löytyi ilmastointi hotellista 🙂 Vaikka yksi yöhän nyt menee ilmankin, varsinkin kun kaduilla riittää meininkiä 🙂
Jotkut istuskelivat tuolla kanavan varrella liottamassa varpaitaan vedessä. Se näytti ihan erityisen kivalta! Varsinkin kun oli justiinsa viettänyt päivän jotkut ihmeen turvakuoret kenkien päällä.
Taitaa se oikea olla ainakin aika paljon isompi. Tähän hätään tuo kyllä riitti ihan hyvin.
Kyllähän tuonne lähtisi ihan mielellään paremmalla ajalla uudelleen. 🙂
Taisi siellä olla ilmastointi sentään. Ainakin uni maistui hyvin.
Ei se kyllä tainnut olla pohjolan asteille säädetty, koska pian suihkun jälkeen alkoi hikikarpalot puskea taas otsalle.