Lomnický štít 2634 m – Slovakia

Kaipuu vuorille jäi kytemään vuodenvaihteessa Chamonix’hin tehdyn reissun jälkeen, joten ilahduimme suuresti kun huomasimme, että roadt rippimme varrella on upea Slovakian ja Puolan välimaastoon sijoittuva Tatran vuoristo. Googlen avustuksella selvisi nopeasti, että Slovakian toisiksi korkein vuori, Lomnický štít osuu reitillemme parhaiten ja sinne kulkee köysihissi kesäisin.

Vuoren huipulle pääseminen vaati jonkun verran etukäteistoimenpiteitä, joista ensimmäinen ja tärkein oli oikeanlaisen hissilipun varaaminen. Nettisivuilta neuvottiin varaamaan lippu Gopass-sivuston kautta ja sen pystyi tekemään aikaisintaan kuusi vuorokautta ennen haluttua ajankohtaa. Kuulostaa helpolta, mutta jonkun verran tuossa prosessissa on rehellisesti sanottuna vielä kehitettävää. Sain sähköpostitse yksityiskohtaiset ohjeet, joilla epäonnistuin kolme kertaa, enkä koskaan edennyt maksu- ja vahvistusvaiheeseen. Yritin myös puhelimitse selvittää asiaa, mutta se ei johtanut mihinkään. Varaukseni kyllä näkyi siellä, mutta se jäi bittiavaruuden kiertoradalle ikuisiksi ajoiksi. Koska epäonnistumisen mahdollisuus on suuri, suosittelen vahvasti käyttämään selaimen incognito-tilaa varauksen yhteydessä.

Ilkka onnistui kuin ihmeen kaupalla toisella yrittämällä. Varasimme lippuja heti, kun se oli mahdollista ja jo aamupäivän aikana ensimmäinen klo 10 lähtevä hissivaunu ehti täyttyä, joten saimme liput seuraavaan 10.40 lähteneeseen vaunuun. Vaunuun mahtuu vain 12 henkilöä ja se kulkee vain rajatun ajan päivässä, joten sen vuoksi kannattaa olla ajoissa liikkeellä. Lippua varatessa tulee tietää myös lähtöasema ja väliasemat, sillä ainakin meidän piti kulkea ylös kolmella eri köysihissillä. Mielestäni näille väliasemille ei tullut muista suunnista hissejä.

Lomnický štítin huipulla on kahvila, observatorio sekä mahdollisuus yöpyä. Hinta yhdelle yölle olisi ollut 650 euroa, joten jätimme tämän ainutlaatuisen tilaisuuden väliin ja varasimme majoituksen Ceder Wellness Cottage -hotellista, joka sijaitsee aivan vuoren juurella Tatranska Lomnican kaupungissa. Heti kaupunkiin saavuttuamme löytyi Pokémon-pelaajallekin tekemistä.

Viihtyisä ravintola, jonka sohvilla ilta vierähti mukavasti tietokoneiden, kuohujuoman ja oluen kera.

Huoneemme 360-kameran linssien läpi

Huoneemme parveke vuoristonäköalalla

Hyvien yöunien ja erinomaisen aamupalan jälkeen oli aika pakata tavarat autoon ja suunnata tien toisella puolella olevalle hiihtohissin lähtöasemalle. Jonoa oli jonkun verran ja printtaamamme vahvistukset piti vielä käydä vaihtamassa ski cardeiksi (em. kortit sisältyivät nettitilaukseen, mutta ne löytyvät postilaatikosta vasta reissusta palatessamme).

Ensimmäiseltä asemalta hissejä meni runsaasti ja samoin ihmisiä niiden kyydissä. Toisella asemalla olimme jo yli kilometrin korkeudessa. Siirtyminen hissistä toiseen oli mutkatonta ja matka ylös sujui ripeästi. Hissien alapuolella kulkeneilla poluilla näkyi vaeltajia. Kolmannella, Skalnaté Pleson asemalla tarkistimme ensin, mistä Lomnický štítille kulkeva hissi lähtee ja se löytyikin hyvien opasteiden ansiosta ravintolarakennuksen toiselta puolelta. Tällä asemalla oli runsaasti väkeä niin ravintolassa kuin sen ympäristössäkin, mutta vain murto-osa heistä pääsisi huipulle saakka.

Ihastelimme hetken kaunista vuoristolampea ja siirryimme ihmispaljoudesta sisälle odottamaan omaa vuoroamme. Hissiliput ja vahvistukset tutkittiin tarkasti, joten ilman asianmukaista lippua tähän kyytiin ei ole asiaa. Pian punainen vaunu tulikin ja kun edelliset matkustajat oli saatu ulos, oli meidän aikamme siirtyä kyytiin, joka lähti kellontarkasti 10.40. Päivä oli hieman pilvinen, joten emme nähneet huippua lähtöasemalta ja ajelimmekin osan hissimatkasta läpi pilvien. Noin kahdeksan minuuttia kestävä hissiajelu tarjosi upeita maisemia, mitä lähempänä vuoren huippua olimme. Vuoren rinteillä näkyi muutamia kohtia, joissa oli myös lunta.

Perille päästyämme saimme kortit, joissa näkyi numero kolme, joka tarkoitti paluukyytimme numeroa. Aikaa maisemien ihasteluun oli varattu 50 minuuttia, joten kipin kapin ulos ja kamera laulamaan. Näkymät olivat huikeat! Olimme 2634 metrin korkeudessa reippaasti pilvien yläpuolella. Ilkka tyytyi ihastelemaan näköaloja terassilta ja jätin hänet nautiskelemaan oluesta raikkaassa vuoristo-ilmassa. Tiesin, että parhaat näköalat ovat terassin ulkopuolella, joten kipitin rakennuksen reunuksella olevaa kapeaa käytävää pitkin ensimmäiselle näköalapisteelle, josta oli mahdollisuus ottaa kuvia ritiläterassille rakennetulla ulokkeella. Jatkoin matkaa eteenpäin vuoren harjalle rakennettua polkua ja pian olinkin perillä aidatulla tasanteella, jossa kiipeilijät valmistautuivat lähtemään alas. Tasanteelle tuli myös muutamia ryhmiä, jotka olivat kiipeilleet sinne vuoren reunamia pitkin.

Räpsin kuvia niin puhelimella, järkkärillä kuin 360-kamerallakin niin paljon kuin ehdin ja samalla yritin ihastella maisemia. Viereisillä vuorilla näkyi myös kiipeilijöitä, joista yhden selfiehetken onnistuin tallentamaan muistikortille. Vuorella oli arviolta 30 vierailijaa kerrallaan, joten tilaa liikkua ja ottaa kuvia riitti hyvin. Kuulin jossain kohtaa vaimean kuulutuksen, jossa tietyn numeron saaneita kutsuttiin paluumatkalle.

360-kuvat löytyvät kokonaisuudessaan Facebook-sivuiltamme

Selfien arvoinen hetki!

Jotta saat täyden ilon irti tästä kohteesta, on kuljettava tätä käytävää pitkin..

..sekä näitä rappusia.

Korkeanpaikankammoinen uskaltautui terassille nauttimaan olutta

 

Hissille kuljettiin rappukäytävää pitkin, jonka varrella oli wc sekä vuokrattava huoneisto

Huoneisto yöpyjille

Aamulla oli hieman sumuisempaa..

..huipulla käynnin jälkeen maisemat paranivat huomattavasti.

Alamäkiajelua kahdella eri kulkupelillä

Tätä upeaa hotellia mietimme myös majoitusvaihtoehdoksi