Levi – Laskettelua ja hauskanpitoa sopivassa suhteessa

Vierailimme Ilkan kanssa yhdessä ensimmäistä kertaa Levillä parin yön pikavisiitillä vuonna 2014 toiveissa nähdä revontulia. Majoituimme Panorama-hotellissa Levitunturin laella ja olimme varanneet ohjelmistoon mm. moottorikelkkailua pimeällä ja lumikenkäretken Levitunturin huipuille. Vaikka hienoimmat revontulet jäivät näkemättä, oli reissu kaikin puolin onnistunut ja Levin tiivis keskusta tuli hyvin tutuksi kauppojen sekä ruokaravintoloiden osalta. Laskettelu jäi tuolla reissulla väliin, joten asiaan oli tehtävä korjaus.

Lyhyehkö talvikauteni 2016–2017 oli pitkän tauon jälkeen pitänyt sisällään laskettelupäivän Alpeilla, Messilässä, Los Angelesissa ja Las Vegasissa, joten kuin tilauksesta tuli mahdollisuus lähteä vielä harjoittamaan tuota hauskaa lajia Leville isommalla kaveriporukalla. Maaliskuun puolivälissä aurinko lämmittäisi jo mukavasti ja lunta olisi edelleen riittävästi. – No, lumen osalta odotukset ainakin täyttyivät.

Pidennetyn viikonloppureissun majapaikaksi oli varattu Immelmökit, jotka sijaitsivat kävelymatkan (n. 700 m) päässä Levikeskuksesta ja eturinteiden hisseistä. Viihtyisät mökit sisälsivät kaiken, mitä laskettelulomalainen voi toivoa, pehmeä sänky ja puhtaat lakanat, lattialämmitys, sauna, hyvä suihku ja oma keittiö. Hyvästä seurasta puhumattakaan.

Tällä reissulla Levi tuli tutummaksi niin rinteiden kuin yöelämänkin osalta

Olin varannut suksisetin etukäteen Elan Ski Shop & Rental -liikkeestä, josta kävin heti ensimmäisen laskupäivän aamuna ne hakemassa. Ystävällinen palvelun kruunasi ehdottomasti parhaat varusteet, joita olen tänä talvena vuokrannut. Key Cardin (hissilipun) latasin jo aamulla etukäteen netissä, joten olin valmis rinteeseen.

Päiväelämää löytyi yllin kyllin rinneravintoloista, joissa kävimme tankkaamassa evästä laskujen välillä. Tutuiksi tulivat koilisrinteen alla sijaitseva ravintola Draivi, etelärinteen ravintola Sivakka sekä Café Nietos ja Levin huipulla sijaitseva tunturihumppaa sekä buffet-ruokaa tarjoileva ravintola Tuikku.

Suffeli-kaakao

Eturinteiden juurella oleva legendaarinen Vinkkari tuli testattua pikaisesti perjantain laskupäivän jälkeen, tämä on oivallinen paikka pitää etkot iltaa varten, jos radio suomipop -tyylinen soittolista on lähellä sydäntä. Bilekansaa viihdytti ansiokkaasti intoa täynnä oleva dj.

Tuikun yläkerrassa oli lauantai-iltapäivänä juhlat ylimmillään, kun Petri Nygårdin Selvä päivä raikui kaiuttimista. Osa paikalla olleista norjalaisturisteista oli jo sanonut hyvästit selvälle päivälle, eikä monot enää tahtoneet löytää pihalla suksien siteisiin. Hienosta näköaloista tai terassista emme päässeet tällä reissulla valitettavasti nauttimaan lumisateen ja sumuisen kelin vuoksi. Jälkimmäinen laskupäivämme päättyikin kovan lumimyräkän takia autokyydin tilaamiseen Tuikusta alas Levikeskukseen.

Ilmatieteenlaitoksen sivuilta muuten näkyy säätiedot takautuvasti viimeisen 30 vuorokauden ajalta kohdan ilmasto alta, mutta tuulen voimakkuutta en ko. ajankohdalle sivuilta löytänyt, joten kyselin asiaa Levi Ski Resortista, jonka vastauksen mukaan tuuli yltyi puolessa tunnissa 19 metristä sekunnista jopa 30 metriin sekunnissa. Viisi hissiä oli jouduttu sulkemaan. Ei siis ihme, että siirtyminen huipulla hissiasemalta toiselle oli hivenen raskasta.

Kuvakaappaus Ilmatieteenlaitoksen nettisivuilta

Jos tuota mielenkiintoista lumimyräkkää ei lasketa, niin odotukseni Levistä laskettelupaikkana ylittyivät kyllä monin kerroin. Vaikka Levitunturin huippu on vain 530,3 metriä merenpinnan yläpuolella, oli siellä silti 43 eripituista vaativuudelta vaihtelevaa laskettelurinnettä. Paras yllätys oli koillisrinteiden läheisyydestä löytynyt turvallinen ja sallittu vapaalaskualue, jota pääsin testaamaan kavereiden kanssa yhden laskun verran. Onhan siinä kieltämättä oma viehätyksensä laskea koskemattomalla puuterilumella ja pujotella puiden välissä! Ensi kerralla täytyy varata tähän hauskuuteen hieman enemmän aikaa.

Ravintolatarjonta

Ruokaravintoloista testasimme ensimmäisenä iltana ravintola Myllyn Äijän, joka tarjosi oivallista lohikeittoa ja ruokalistalta löytyi suomalaiseen makuun sopivaa ruokaa ja mm. paistettua rautua sekä poroa. Nälkäisenä tästä ravintolasta ei tarvitse poistua. Pöytävarauksia ravintolaan ei voi tehdä, mutta mahduimme hyvin syömään jonottamatta isommallakin porukalla.

Yhteisillalliselle varattu ravintola Sapuska tarjoili meille maukkaan lihafonduen, joka piti sisällään härkää ja lammasta, jotka kypsennettiin itse mausteisessä lihaliemessä. Lisukkeena oli ranskalaisia, salaattia, erilaisia kastikkeita sekä kasviksia. Fonduen kypsennys oli mukava ohjelmanumero ja itse pidin kovasti lihaversiosta.

Kolmannen illan ruokapaikaksi valikoitui italialais-lappilainen Ristorante Renna, jossa ruokalistan keskiössä olivat pizzat ja pastat. Näyttäviä puualustalla tarjoiltuja pizzoja tuotiin pöytiin jatkuvalla syötöllä, eikä pastakaan ollut hassumpi valinta. Aterian kruunasi Tampereen jäätelötehtaan minttusuklaajäätelö.

Monipuolista iltaelämää

Jos menojalka vielä laskupäivän ja illallisen jälkeen vipattaa, niin keskustasta löytyy runsaasti tarjontaa siihenkin. Meidän porukan suosikkipaikka taisi olla kaksikerroksinen Ihku, jonka yläkerrassa sai nauttia karaoketarjonnasta ja alakerrassa pääsi joraamaan.

Levillä keikkailee ahkerasti myös suomalaisia eturivin artisteja, joista meidän viikonloppuna esiintymisvuorossa olivat mm. Eini, Michael Monroe ja Suvi Teräsniska. Kaksi jälkimmäistä esiintyivät Hullu Poro -areenalla, jonne keikkoja pääsee katsomaan kohtuulliseen 15–25 euron hintaan.

Viimeisenä aamuna aurinko paistoikin sitten tietysti pilvettömältä taivaalta, kun oli aika siirtyä lentokentälle ja paluumatkalle kohti Helsinkiä. Muutama talvinen kuva tuli napattua puhelimella ennen lähtöä, joten näihin maisemiin on hyvä päättää tämä kirjoitus.

Kiitos hienosta reissusta kaikille kanssamatkustajille!