Olipa kerran miehellä vaimo, Chevrolet Camaro ja lomapäivä Los Angelesissa. Vaimo otti Camaron ja ajoi vuorille laskettelemaan.

Mitä sitten Hollywoodissa voi tehdä Oscarien aatonaattona kukonpierun aikaan aamulla? Ensi järkytyksestä toivuttuani, mieleni alkoi tehdä kolpakollista kahvia ja lähdin suunnistamaan Hollywood Boulevardia länteen kohti Dolby Theateria, koska muistin sillä suunnalla olevan useampiakin Starbuckseja. Voisin samalla katsastaa lounaspaikkoja ja bongata Walk of Famelta tuttuja tähtiä. Aamu oli vielä viileä ja varhainen, ja kauppojen ja liiketilojen ovisyvennyksissä piti majaansa paikallisia laitapuolenkulkijoita. Hampunkukka tuoksahteli ilmassa vain harvakseltaan kun ulkona yöpyjät vasta hiljalleen heräilivät. Aika kirpakka ilma nukkua ulkona, vaikkei sentään yhtä hyytävää kuin vuosi sitten tammikuussa New Yorkissa. Hurjaa touhua.

Tähtiä oli joka toisessa laatassa, kahdessa rivissä koko matkan Dolby Theaterille, ja päätinkin kävellä kadun eteläpuolta menomatkalla ja palata toista puolta takaisin. Tuttuja nimiä, bändejä ja animaatioelokuvatähtiäkin tuli vastaan vähän väliä, ja napsin niistä kännykällä kuvia talteen. En oikein tiedä miksi. Ehkä aikani kuluksi. Olihan minulla kokonainen päivä tuhlattavaksi juuri niin kuin itse koin parhaaksi. Kadun eteläpuolen kievarit ja kuppilat eivät herättäneet minkäänlaista aamiaisnälkää. Paluumatkalla tilanne osoittautui samaksi myös pohjoispuolella. Ehkä vain olen hiukan nirso, mutta olihan minulla aikaa ja tilaisuus tänään syödä juuri siellä missä itse haluan.

Bongattujen tähtien joukossa mm. Peter Falk, Debbie Reynolds, Rush, Mötley Crüe, Marilyn Monroe, Adam West, The Muppets, Donald Duck, Tinker Bell, Hugh Jackman, Bruce Lee, William Shatner, Julie Andrews, George Takei, Pat Morita ja Bruce Willis

 

Aikani tähtilaattoja seurattuani huomasin saapuvani Dolby Theatrelle, jonka edusta oli verkkoaidalla eristetty rahvaasta, ja jonka suojissa rakennettiin hulppeita lavasteita parin päivän päästä pidettävää Oscar-gaalaa varten. Aidan takana vartioi parin kymmenen metrin välein poliiseja. Näin lavasteiden raosta toisella puolella häämöttävän Hard Rock Cafen kyltit. Tiedusteltuani mahtaako sinne olla pääsyä nyt lainkaan, ystävällinen poliisimies kertoi takapuolelta sinne pääsevän. Jonkinlainen kumma tapa on muodostunut siitä, että reissuilta ostan itselleni HRC:stä paidan tai lippiksen joka kaupungista. Noh, loppujen lopuksi se jäi täältä ostamatta.

 

 

 

 

Poliisin ohje ei vielä sisältänyt tietoa siitä, että verkkoaidalla eristetyn Oscar-alueen toisella puolella kulki Hollywood Boulevardin pohjoispuoli, ja se oli samalla tavalla avoin kävelijöille kuin eteläpuolikin. Tämä selvisi kun uteliaisuuttani kävelin vielä satakunta metriä verkkoaidan reunustaa rakennustöitä ällistellen. Aita päättyi, ja sen kierrettyäni huomasin olevani Chinese Theatren edessä. Aamuvarhaisella alue oli vielä miltei tyhjä ja pääsin hyvässä rauhassa tepastelemaan leffatähtien jalanjäljillä.

 

 

 

 

 

Chinese Theatren jälkeen seuraavaksi saavuinkin Dolby Theatren pääportille, johon oli jo vedetty punainen matto. Matto oli valkoisen muovin alla suojassa, mutta ihmetyksekseni, ja varmuuden vuoksi parilta poliisilta luvan kysyttyäni, sain luvan sitä pitkin tepastella sisään kohti varsinaista gaalatilaa. Matto jatkui muutamia kymmeniä metrejä jonkinlaiseen pyöreään aulaan johtaviin kimmeltäviin rappusiin, jossa seitsemän suurta Oscar-patsasta odottivat kuin Jukolan veljekset sadeviitoissaan lopullista sijoituspaikkaansa. Aulatilan toisella puolella oli suuret lasiovet, joiden takana näin jotain liikettä. Hivuttauduin lähemmäksi kurkistaakseni sisään ja ottaakseni kuvia, kun sisällä olijat alkoivat hämmentyneinä heilutella käsiään ja hätistellä minua pois. Ilmeisesti ihan näin pitkälle ei olisikaan saanut tulla. Ehkä joku vartija olisi voinut liietä tännekin käännyttämään eksyneitä.

 

Palasin kadulle ja sen pohjoispuolta Starbucksin kautta hotellille hetkeksi huilaamaan ja odottamaan väliaikatietoa että hiihtokeskukseen on päästy turvallisesti. Tätä sainkin odotella aika pitkään, ja meinasi jo vähän nousta kylmä hiki, kun ei mitään kuulunut muutamaan tuntiin lähdöstä. Onneksi kuittaus kuitenkin lopulta tuli, ja päätin lähteä takaisin Dolby Theatrelle päin etsimään ruokaa. Siellä nimittäin vaikutti olevan isompikin kauppakeskus myymälöineen ja ravintoloineen.

Tämä aavistus piti paikkansa. Teatterin takaa löytyi kompakti, mutta useiden (4-5) kerrosten korkuinen Mall. Turistikeskuksen pyhimmässä ytimessä kun oltiin, myymälöitä löytyi monenlaisia. Oakley, Victorias Secret (tavallinen ja Pink, mitä eroa näillä nyt sitten onkaan, musta ne oli molemmat pinkkejä), sukkakauppa(!), maailman suurin karkkikauppa Sweet! Hollywood ja useita erilaisia ravintoloita. Nälkä alkoi kalvaa, ja päätin syödä tänään tacoja Cabo Wabo Cantinassa. Tacot olivat erinomaisia ja hanasta sai oivallista Goose Island IPAa!

 

 

 

Nälkä taltutettuna jäin vielä hortoilemaan ostarille ja löysin itseni kuolaamasta Cold Stone Creameryn ikkunalasin takana erivärisiä jäätelölaareja. Noh, saanhan tänään itse itseäni viihdyttää, kuten parhaaksi koen, joten kävin ostamassa jälkkäriksi pieneen kippoon hattara- ja pistaasijäätelöitä.

 

Paluumatkalla elimistö oli työskennellyt vatsaan tilaa vielä yhdelle oluelle Hollywood Boulevardin varrella, jonne vaimo jo viestittelikin olevansa matkalla takaisin. Lähtö lennosta kohti Santa Monican hiekkarantoja.

 

 

 

 

Lue myös muut juttumme:

 

Los Angeles

 

Las Vegas