Halusimme ehdottomasti nähdä tämän upean paikan livenä reissullamme ja pohdimme eri vaihtoehtoja päästä paikalle. Emme halunneet käyttää ajamiseen yhtä kokonaista päivää (matkaa suuntaansa n. 200 km), joten pitkän harkinnan jälkeen päädyimme valitsemaan helikopteriajelun. Olihan kyseessä vielä synttäripäiväni, joten juhlan kunniaksi vähän luksusta elämään.

Teimme useamman viikon ajan etukäteisselvittelyitä ja katsoimme, muuttuvatko tarjoukset eri sivustoilla, mitä helikopterikyydeistä pyydetään. Hinnat tuntuivat pysyvän aika lailla samoina ja lentojen varaustilanne vilkastui 1-2 viikkoa ennen toivottua lentoaikaa. Mekin halusimme varmistaa, että saamme toivomamme päivän sekä ajan, joten varasimme lennon lopulta kaksi viikkoa ennen ajankohtaa.

Päädyimme Papillon -nimisen yhtiön lennolle, koska heidän sivuillaan oli selkein hinnoittelu ja retken kuvaus vastasi toiveitamme, sillä halusimme pysähtymisen kanjonin pohjalle. Valitsimme päivän viimeisen ajan, jotta näkisimme samalla auringonlaskun. Varauksessa pyydettiin soittamaan firmaan vielä päivää ennen helikopterilentoa, joten hoidimme sen ja saimme vielä ohjeet kuljetukseen liittyen.

Kyytimme saapui täsmällisesti hotellille ja hyppäsimme minibussiin, jota ajoi oikein ystävällinen vanhempi herrasmies. Hän kertoi, että haemme vielä porukkaa mukaan, jonka jälkeen ajomatkamme helikopterikentälle kestää noin 30 minuuttia. Tämä ajomatka oli meille yllätys, koska moni helikopteriajeluista lähtee Vegasin lentokentältä ihan hotellimme kupeesta, mutta aikahaan meillä oli, joten emme olleet tästä käänteestä kovin hämillämme.

Perillä Boulderissa meitä odotti pienen pieni lentokenttä ja meidät ohjattiin ilmoittautumaan ensin yhdelle tiskille ja samalla punnitukseen. Olimme ottaneet mukaamme pari levyä suomalaista suklaata, joilla ajattelimme lahjoa lentäjää, mutta vastaanottovirkailijan kuultua mistä olemme kotoisin, hän alkoi kertoa tyttärestään, joka oli ollut “suomihullu” jo pari vuotta. Jäi vähän epäselväksi tämän suomihulluuden syyt ja ilmenemismuodot, mutta päätimme antaa toisen suklaalevyistä oireenmukaiseen hoitoon nautittavaksi. Sen jälkeen siirryimme katsomaan turvavideota, jossa kerrattiin keskeisimmät asiat. Videon jälkeen odottelimme hetken aulassa, kunnes lentäjämme Travis tuli ottamaan meidät vastaan ja pienen rupattelun jälkeen siirryimme ulos kopterin luokse. Travis kävi lyhyesti vielä ohjeet läpi turvavöiden ja kuulokkeiden käytön osalta, jonka jälkeen hän ohjasi meidät painon mukaan sopiville paikoille. Koneeseen mahtui lentäjän lisäksi kuusi henkilöä. Itse pääsin takariviin keskelle ja Ilkka sai ikkunapaikan.

En edes ehtinyt jännittää, kun kopteri nousi jo kevyesti ilmaan. Lyhyt siirtyminen kiitoradalla ja hetken päästä olimme satojen metrien korkeudessa. Lensimme Hooverin padon yli, joka oli todella vaikuttavan näköinen rakennelma ilmasta käsin. Vedenpinta oli hurjan paljon alempana, kuin mitä aiempina vuosina ja raja näkyi selvästi todella kauas. Seuraavaksi ajelimme Lake Meadin yllä, joka oli todella kaunis kallioisine rantoineen. Tämä paikka on kuulemma paikallisten suosiossa kesäisin, eikä ihme. Lentäjämme kertoi tarinoita paikoista, joiden ohi ajoimme ja piti meidät ajan tasalla, kun aloimme lähestyä kanjonia.

Lensimme kanjonin sisään, keskelle upeita maisemia ja punaruskeita vuorenseinämiä. Yritimme kilpaa kuvata, videoida ja ihailla maisemia niin paljon, kun vaan ehdimme. Hetken päästä helikopteri kaarsi jyrkästi alas ja pian olimmekin laskeutuneet kanjonin pohjalle.

Shampanjapiknik piti sisällään eväskorin jokaiselle, jossa sipsejä, keksiä, omenalohkoja sekä sämpylä. Tasanteella oli myös toinen helikopteriseurue piknikillä. Meillä oli aikaa noin 30 minuuttia ja itse en malttanut istua penkille hetkeksikään vaan otin omenalohkopussin mukaan ja annoin kameran taltioida upeita maisemia. Kaikki ympärillä oleva oli vaan niin käsittämättömän suurta. Sieltä pohjalta katsellessa myös jokiristeily olisi voinut olla todella kova juttu.

30 minuuttia hurahti hetkessä ja Travis huuteli meitä takaisin kyytiin. Hieman vastahakoisesti lähdimme takaisin kopteriin ja lensimme suoraan joen päälle jatkaen matkaa kanjonin sisällä. Huumorintajuinen lentäjämme vitsaili erään seinämän lähestyessä, että ”nouse nouse” ja onneksemme kopteri nousi jyrkänteen yli ja hyvästelimme kauniin kanjonin.

Paluumatkalla meitä tervehti upea auringonlasku ja palasimme hieman eri reittiä takaisin. Paluumatka kesti noin 40 minuuttia, jonka jälkeen laskeuduimme kevyesti takaisin samalle kentälle, josta lähdimmekin. Saimme mahdollisuuden ostaa lähtiessä otetun valokuvan lentäjän kanssa ja kiersimme matkamuistomyymälän läpi. Odottelimme kyytiämme hetken aikaa ja pian auto veikin meidät takaisin Las Vegasin sykkeeseen.

Vaikka matkamme oli jo tähän mennessä sisältänyt toinen toistaan hienompia kokemuksia, taitaa tämä mennä heittämällä kärkeen.

Jos mietit helikopterilentoa, niin ainakin nämä asiat kannattaa huomioida etukäteen:
Osa yhtiöistä ilmoittaa hinnat ilman lentokenttäveroa, osa kokonaishinnan
Helikopteriajeluun sisältyy yleensä kuljetus hotellilta
Myös limusiinikuljetukset ovat yleisiä
Voit valita kanjonin ylilennon tai sellaisen, joka pysähtyy kanjonin pohjalla
Moni helikopterifirma operoi Las Vegasin lentokentältä, osa kauempaa
Kannattaa vertailla eri retkivaihtoehtoja helikopterifirmojen nettisivujen kautta
Asiakaspalautteet ja kokemukset löytyvät hyvin esim. Tripadvisorin kautta

Grand Canyoniin on mahdollista tutustua monin eri tavoin; omalla autolla, bussilla, junalla, lentokoneella, jokiveneellä, patikoiden tai pyöräillen. Suosittelen tutustumaan alueeseen hyvissä ajoin ja etsimään itselle sopivimman tavan vierailla tuossa upeassa kohteessa.


Ilkan ottama 360-kuva kanjonin pohjalta

Vastaavanlaisen reissun helikopterilla kanjoniin on tehnyt myös Kohteena maailman Rami


Lue myös muut juttumme:

Los Angeles

Las Vegas