Myös Ayers Rockina tunnettu Uluru on valtava monoliitti keskellä Australiaa. Se on yksi Australian tunnetuimmista ja ikonisimmista luontokohteista ja se löytyy myös Unescon maailmanperintölistalta.
Tänne matkustaminen jännitti meitä erityisen paljon, sillä olimme varanneet melko tiukan vaihdon Sydneyssä Ulurun koneeseen. Matkaa maata pitkin olisi kertynyt lähes 3000 kilometriä, joten vajaan neljän tunnin lento siirtymiseen oli järkevin vaihtoehto.
Uluru kohteena sijaitsee todella syrjässä Australian takamailla Pohjoisterritoriossa ja siellä ollaan vahvasti säiden ja luonnon armoilla.
Saapuminen Sydneyyn
Qantasin lento Singaporesta saapui perille aamukuudelta paikallista aikaa. Siirryimme ensin syöttämään automaattiin maahantulotietoja. Sen jälkeen jatkoimme maahantulokortin ja lentokoneessa täytetyn lapun kanssa eteenpäin kentällä eri tarkastuspisteistä läpi.
Pääosin etenimme automaattien kautta, joissa otettiin kuvat ja skannattiin passit. Maahantulo meni sujuvasti eteenpäin ja muistutti paljon Amerikan vastaavaa prosessia. Myös tänne vaadittiin etukäteen matkustuslupa (ETA).
Laukut saapuivat nopeasti ja viimeisenä edessä oli vielä tullin “no customs” -jono, jossa maahantulokortti sekä lentokoneessa täytetty lappu otettiin pois. Koko prosessiin meni onneksi vain vajaa tunti ja hyvä niin, koska edessä oli vielä terminaalin vaihto ja seuraava lento.
Australian rajalla -ohjelman kuvauksia oli muuten käynnissä saapumispäivänämme ja sarjan henkilökuntaa tuli meitä vastaan. Emme kuitenkaan päässeet tällä kertaa telkkariin.
Lento kohti Ayers Rockia
Siirryimme bussikyydillä kotimaan lentojen terminaaliin numero kaksi, jossa Jetstar operoi. Siellä olivati vastassa automaatit sekä henkilökuntaa auttamassa check-inin kanssa. Automaatti antoi tehdä check-inin vasta kolme tuntia ennen lentoa, joten odottelimme sitä vartin verran.
Saimme laukkutägit printattua, jonka jälkeen piti odotella vielä tunti, että pääsee lähtötiskille. Tiskeillä oli kyllä ihmisiä, mutta he päästivät jättämään laukut vasta kaksi tuntia ennen koneeseen nousua.
Tämä oli meistä vähän hassua, mutta istuskelimme kiltisti odottamaan vuoroamme ja menimme varttia ennen jonoon. Pääsimme suht nopeasti jättämään laukut ja läpi turvatarkastuksesta. Ehdimme vielä loungeen välipalalle. Tässä kohtaa väsytti aika paljon, sillä olimme matkustaneet samoilla silmillä lähes 20 tuntia.
Lähtöportilla punnittiin vielä kaikkien käsimatkatavarat ja painavimmat laitettiin ruumaan. Meidän reput painoivat hieman yli ja alle sallitun seitsemän kiloa, joten saimme mennä nuhteitta ja lisämaksutta läpi, koska yhteispaino jäi alle seitsemän kilon rajan per laukku. Jetstarin henkilökunta oli tosi ystävällistä, joskin he olivat myös napakoita ja tehokkaita.
Lennolla
Lento Ayers Rockille lähti ajallaan ja lentoaikaa oli edessä 3 h 50 min. Lensimme siis suoraan Ulurun alueelle. Vaihtoehtona olisi ollut myös Alice Springs, josta olisi tullut vielä viiden tunnin ajomatka perille.
Maisemat lentokoneesta olivat kyllä hienot ja eri sävyissä hohtavaa aavikkoa näkyi silmänkantamattomiin. Koko Australian manner on ranta-alueita lukuun ottamatta lähestulkoon erämaata.
Ulurun ympäristö vähän jopa yllätti, ettei siellä ollutkaan ihan tasaista aavikkoa vaan hieman kumpuilevaa aromaisemaa ja myös paljon puita sekä pensaita.
Taivaalla oli runsaasti pilviä, joten laskeutuessa ei ollut mitään toivoa nähdä Ulurua tai Kata Tjutaa lentokoneesta. Koneen laskeutuessa satoi tosi paljon ja siirryimme ripein askelin koneesta kohti pientä terminaalia.
Auton vuokraus
Saavuimme terminaaliin suoraan Aviksen tiskille, joka oli samassa hallissa laukkuhihnan kanssa. Tämä oli erittäin nopea ja suoraviivainen autonvuokraus. Näytimme Suomen ajokortit ja meillä oli kansainväliset ajokortit hankittuna myös, sillä ne ovat pakolliset Australiassa, mutta niitä ei tarvinnut näyttää kenellekään tällä kertaa.
Vuokraaja oli kartalla kaikista Amexin eduista, eikä niistä tarvinnut erikseen keskustella, eli lisäkuljettaja ja vakuutukset olivat nolla euroa. Valkoinen Toyota odotteli valmiina parkkipaikalla ja oli aika kokeilla ensimmäistä kertaa vasemmanpuoleisessa liikenteessä ajamista.
Ajovuoron voitti vähän paremmin nukkunut, eli Ilkka. Katri toimi kartanlukijana ja täällä, jos jossain kannattaa tämä homma hoitaa aloittaa, sillä vastaan tuli vain kourallinen autoja ja kaistojakaan ei ollut hämmentämässä kuin yhdet molempiin suuntiin.
Ayers Rockin resortille oli kentältä matkaa vain muutamia kilometrejä, joten se löytyi helposti ja parkkitilaa oli tarjolla runsaasti hotellin edustalla. Tosin ne lainehtivat sateen jäljiltä.
Majoitus: Emu Walk Apartments
Varasimme lentojen kanssa samaan aikaan majoituksen, sillä hotelleja on alueella rajoitettu määrä. Hotellimme Emu Walk Apartments oli samaa ketjua viereisen Desert Garden hotellin kanssa ja siellä olisi ollut huoneita Uluru-näköalalla.
Ne tosin olisivat maksaneet kolme kertaa enemmän kuin tämä meidän huone, joten emme tehneet vaihdosta. Majoitus maksoi kolmelta yöltä 590 euroa. Lennoista ja muista kuluista löydät muuten tarkempaa tietoa aiemmasta artikkelistamme.
Huoneistossa oli iso olohuone, oma keittiö, tilava makuuhuone, wc ja suihku sekä pesukone. Tänne olisi mahtunut neljä henkeä ihan loistavasti, joten meillä ruhtinaallisesti tilaa.
Ayers Rock Resort
Suurin osa alueen hotelleista, ravintoloista ja kaupoista löytyy ympyrän muotoisen tien varrelta. Keskeltä löytyy näköalakukkula, josta saa ensimmäisen vilkaisun Ulurulle, johon on resortilta vielä matkaa 24 kilometriä. Lähiympäristöön tutustuessa voi havaita, että ollaan todellakin keskellä ei mitään.
Aivan kävelymatkan etäisyydellä hotellista löytyy pieni ostoskeskus, jossa on supermarketti, muutama ravintola, matkamuistoliike ja turisti-info. Kävimme kaupassa tekemässä aamiaisostokset ja haimme ravintolasta pizzat hotellille.
Ruokatarjonta on pääosin pikaruoka- ja grillityylistä, joten mitään gourmet-elämyksiä ei kannata tältä kohteelta odottaa.
Totesimme myös, että nettiyhteydet ovat aika heikot ja televisiokin toimi vain pätkittäin.
Ilta-ajelu ja dingon kohtaaminen
Hyppäsimme autoon ja lähdimme ajamaan kohti Ulurua. Matkalta löytyy merkittyjä näkoalapaikkoja, joista voi ihailla auringonlaskua ja saada Ulurusta hyviä valokuvia. Lähemmäs pääsee vain maksamalla kansallispuistomaksun.
Me olimme ostaneet 38 Australian dollarin hintaiset (noin 23 euroa) liput etukäteen netistä ja ne olivat voimassa kolme päivää. Liput skannattiin kansallispuistoon menevällä portilla autosta käsin. Myös portilta olisi saanut ostaa liput.
Pysähdyimme yhdelle näköalapaikalle ja kotoa mukaan otetut kärpäshatut tulivat tarpeeseen, sillä pienet ärsyttävät kärpäset tulivat naamalle heti, kun tuuli ei puhaltanut niitä pois.
Uluru oli hengästyttävän upea ja valtavan kokoinen 384 metrin korkeudellaan. Lähdimme kiertämään sitä autolla ympäri ja mikä tuuri meillä kävikään, sillä näimme heti dingon ja ehdimme saada siitä myös kuvia!
Uluru erilainen joka puolelta, joten se kannattaa kiertää tavalla tai toisella.
Ajoimme takaisin näköalapaikkojen puolelle auringon laskiessa ja huomasimme, että Uluru hohti hetken aikaa aivan punaisena. Se oli ihan uskomaton näky! Pysähdyimme kuvaamaan sitä ja tilanne oli hetkessä ohi. Kannattaa siis olla nopea tämän hetken kanssa, sillä se ei toistunut enää seuraavina iltoina samanlaisena.
Peruuntunut retki
Illaksi varattu Fields of Lights -retki oli peruttu sateen ja hankalien olosuhteiden vuoksi, eikä samalle viikolle ollut enää vapaata, joten saimme siitä rahat takaisin (92 dollaria kahdelta).
Olimme varanneet retket hyvissä ajoin jo viikkoja aiemmin, mutta sää voi tehdä kepposia ja tämä siis peruuntui meistä riippumattomista syistä.
Sateiden vuoksi pyöräily aluella oli myös kiellettyä, sillä polut ovat vielä pehmeät. Lämpötilan kohotessa liikaa, osia reiteistä saatetaan sulkea. Luonnon ehdoilla siis mennään vahvasti.
Hyödynsimme vapaaillan lepäämiseen ja uni tuli kyllä tarpeeseen pitkän matkustuspäivän jälkeen. Totesimme vielä päivän päätteeksi, että kaikki seitsemän mannerta on nyt valloitettu. Aika upea saavutus!
Ensimmäinen kokonainen päivä Ulurulla
Hyvin nukutun yön jälkeen meillä oli tiedossa vapaapäivä. Aluksi mietimme, että varaammeko retkiä joka päivälle, mutta kun vuokrasimme auton, halusimme jättää yhden päivän vapaaksi ja liikkua oman aikataulumme mukaan.
Ulurun rauhallisessa ympäristössä vasemmalla puolella ajamista oli helppoa opetella, sillä liikennettä oli hyvin vähän ja se oli verrattain rauhallista. Jaoimme ajovuorot tasaisesti, että molemmat saisivat tuntumaa liikenteeseen.
Ajaminen oli yllättävän helppoa ja ainoa asia, joka meinasi unohtua, oli vilkkuviiksen käyttäminen, joka tapahtui ratin oikealta puolelta molempiin suuntiin. Pyyhkijät olivat vasemmalla puolella.
Näköalatasanne Kata Tjutalle ja Ulurulle
Kata Tjutalle mennessä matkan varrelta löytyi näköalatasanne, josta avautuivat hienot maisemat näille molemmille vuorille. Lyhyen kävelyreitin varrella on opasteita alueen kasvillisuuteen ja eläimiin liittyen. Parkkipaikoilla oli hyvin tilaa pysäköidä.
Näköalatasanteet kannattaa hyödyntää, sillä niistä näkee kohteet parhaiten, eikä luonto kärsi liikaa ympärillä. Teiden varsilla on myös paljon keltaisella viivalla merkittyjä alueita, joissa pysähtyminen ei ole sallittua. Busseille on vielä omia pysäköinti- ja näköalapaikkoja.
Kata Tjuta
Ulurulla käyneet tuttumme suosittelivat vierailemaan myös Kata Tjutassa ja me yhdymme samaan mielipiteeseen. Myös The Olgas nimellä tunnettu vuoristo koostuu useista suurista punaisista kivimuodostelmista ja nousee korkeimmillaan 546 metriin maan pinnalta.
Toisin kuin Ulurulla, Kata Tjutassa pääsee kävelemään vuorien väliin jääviin laaksoihin, jotka ovat todella vaikuttavat ja värisävyiltään monipuoliset.
Punainen väri tulee raudasta, sininen basaltista ja musta väri tulee levästä, jota kasvaa kosteudessa kun sadevesi virtaa kiven pinnalta alas maahan. Vuorille muodostuu sateella upeita vesiputouksia.
Kata Tjutan vaellus
Karttaan kannattaa tutustua hyvin etukäteen. Alueella on esimerkiksi vain yksi wc ja se on paljon kauempana parkkipaikasta. Vesipiste löytyy reitin alkupäästä ja siellä on myös hätäpuhelin sekä liuta varoituksia ja ohjeita.
Tämä alue on niin kaukana kaikesta, että puhelinkin yhdistyy vain satelliittiin.
Vaelluksemme alkoi Valley of the Winds -laaksosta, jonka läpi tuuli puhalsi miellyttävästi. Reitti jatkui alas toiseen laaksoon, josta oli mahdollista lähteä kiertämään 4.1 km pituinen ympyräreitti.
Me lähdimme näköalapaikan suuntaan, sillä kello oli jo sen verran paljon, että emme olisi välttämättä ehtineet kiertää reittiä kokonaan ympäri. Lisäksi vastaantulijat varoittivat, että polku tulvii jostain kohdista eikä läpi pääse kuivilla kengillä.
Reittiä kuvattiin osittain jyrkäksi ja kävimme etukäteen tarkistamassa turisti-infossa, että onko luvassa kenties jotain korkeanpaikankammoiselle hankalaa.
Kyseessä oli kuitenkin enemmänkin haastavaa maastoa ja muutama kohta, joissa kallio oli jyrkempi. Selvisimme reitistä kuitenkin ongelmitta eikä lämpötilakaan onneksi kohonnut liian kuumaksi.
Näköalat toiselta tasanteelta olivat aivan huikeat ja päätimme kääntyä sieltä takaisin, sillä emme tienneet, miten kauan loppumatkaan menisi aikaa ja odottaako siellä miten suuri vesieste.
Ulurun auringonlasku
Kiersimme vielä paluumatkalla Ulurun autolla siinä toivossa, että näkisimme dingon uudelleen. Se pysytteli kuitenkin piilossa ja kuulemma opaskaan ei ole nähnyt sellaista kuin kolme kertaa. Aikamoinen tuuri siis meillä!
Uluru muuttuu kirkkaan punaiseksi vain silloin, kun aurinko hohkaa siihen oikealla tavalla ja näin ei käynyt tänä iltana. Se oli silti näyttävän näköinen auringon laskiessa ja parkkipaikka täyttyi sitä ihailemaan tulleista autokunnista.
Ulurulle myydään muuten paljon illallisia auringon laskiessa ja näitä näkyi parkkipaikan reunalla. Monet olivat varustautuneet omin piknik-eväin myös, mutta me koimme kärpästen pörrätessä ympärillä syömisen vähemmän tarpeelliseksi ja tyydyimme nauttimaan maisemista.
Heikko ruokatarjonta
Ravintolat eivät ole saaneet täällä kovin kummoisia arvosteluja, joten yritimme valita niiden keskeltä parhaimmat arvostelut saaneen Outback-hotellin ravintolan. Sen tarjonta ei kuitenkaan vakuuttanut, sillä ruoka (lihat) olisi pitänyt grillata itse pihalla ja siihen kylkeen olisi saanut salaattipöydän.
Hieman pettyneinä menimme pizza- ja hampurilaislinjalla. Missasimme myös kaupan, sillä se oli mennyt seitsemältä kiinni, joten meillä oli tosi ohuesti aamupalaa. Katri jätti pizzastaan puolet aamuksi, joten sillä tavalla ei tarvinnut lähteä tyhjällä vatsalla seuraavan aamun retkelle.
Toinen kokonainen päivä Ulurulla
Heräsimme aamulla neljän maissa aika pätkittäin nukutun yön jälkeen. Olimme varanneet SEIT Toursilta auringonnousuretken Ulurulle, johon meitä tultiin noutamaan kello 5.30.
Desert Garden -hotellin edusta pursuilikin jo väkeä jonottamassa Hop-On, Hop-Off -busseihin, jotka ovat yksi vaihtoehto Ulurun ja Kata Tjutan vierailuihin. Ulurulle on nimittäin matkaa 24 km ja Kata Tjutalle noin 50 km. Kävellen ei siis ole asiaa resorttialuetta pidemmälle.
Opas poimi meidät ja noin kymmenkunta muuta hotellivierasta pikkubussin kyytiin ja lähdimme ajamaan pilkkopimeässä kohti Ulurua.
Meille jaettiin eväskassit, joissa oli sisällä mysliä, maitoa, termoskannussa kuumaa vettä, vesipullo, omenamehu, keksejä ja pähkinäpatukka sekä kahvi- ja kaakaotarpeet.
Lähdimme kiertämään Ulurua sen itäpuolelta aika vauhdikkaasti ja opas pysähtyi välillä kertomaan tarinoita alueen historiasta ja uskomuksista.
Tiettyjä osia Ulurusta ei saanut kuvata, sillä ne ovat pyhiä. Alueen omistavat alkuperäiskansat ja heidän ansiostaan Uluru ei ole samanlainen turistikylä, kuin mitä joistain kohteista on tehty rahanhimo silmissä.
Ulurun alueelle ajettaessa jokaisella, myös retkillä tulee olla kansallispuistolippu. Alueen sisäpuolella on vierailukeskus, parkkipaikkoja, muutama vesipiste sekä muutamat wc:t.
Vaellus Ulurun ympäri
Kävelyreitti oli tasainen ja leveä. Se olisi ollut helppoa mennä myös omatoimisesti, mutta oppaan kanssa etuna oli se, että kuuli samalla mielenkiintoisia asioita alueen kasveista, elämistä sekä historiasta.
Plus meillä olisi Ilkan kanssa mennyt varmaan kolme kertaa enemmän aikaa, kun olisimme jääneet kuvaamaan ja ihmettelemään kaikkea. Opas piti hyvän vauhdin yllä ja retkeen meni kokonaisuudessaan kuusi tuntia. Kiven ympäri kävellessä matkaa kertyi noin 11 km.
Reitin varrelta löytyi luolia ja vesialtaita sekä kalliomaalauksia, joiden kaikkien ympärille liittyi tarinoita. Pyhät kohdat oli merkitty kuvauskielloilla, joita pyrimme kunnioittamaan.
Retken jälkeen
Opas palautti meidät resortille kello 11.30 ja siirryimme kaupan kautta huoneeseen lepäilemään sekä pyykkäämään, sillä meillä oli oma pesukone. Olipa kätevää, että saimme pestyä vaatteita, sillä reissua oli vielä monta päivää edessä.
Kävimme loppupäivästä vielä syömässä ja ihailemassa Ulurua kertaalleen näköalapaikalta. Hotellimme läheltä löytyi myös alkuperäiskansojen taidenäyttely, jonka kiersimme läpi.
Tärkeitä vinkkejä Ulurun matkaa suunnittelevalle
- Tee kaikki alueelle liittyvät varaukset hyvissä ajoin, sillä resursseja on rajoitetusti tarjolla
- Kuumimmat kuukaudet ovat joulu-, tammi- ja helmikuu, jolloin lämpötila nousee jopa yli 40 tai 50 asteeseen
- Alueella voi vierailla vuoden ympäri, mutta olosuhteet voivat olla äärimmäisen kuumia tai kylmiä
- Maaliskuun loppu oli meistä todella hyvä aika, lämpötila pyöri 20-30 asteen välillä ja sehän tarkoitti meille miellyttäviä shortsi- ja t-paitakelejä
- Opas kertoi tykkäävänsä eniten lokakuusta, jolloin talvi on jo ohi
- Uluru ei ole aavikkoa vaan aroa ja siellä sataa noin 20-30 cm vuosittain, joka antaa mahdollisuuden monipuolisemmalle kasvustolle
- Ulurulle muodostuu sateella upeita vesiputouksia
- Alueelta voit bongata yli 200 lintulajia, liskoja sekä dingoja
- Kenguruita alueella ei ole vaikka varoitusmerkkejä näkyikin tien varsilla
- Osta kärpäshattu etukäteen. Lierihatun mallinen voisi olla paras, silloin kasvoille jää tilaa ja kärpäset eivät pääse lähelle silmiä tai korvia munimaan
- Paikka on helppo omatoimimatkaajalle, kun jaksat hieman selvittää asioita etukäteen
- Resorttia kiertää ilmainen shuttle ja se kuljettaa myös lentokentälle, takseja Ulurulla ei ole ollenkaan
- Campervaneilla ei saa yöpyä kansallispuiston alueella
- Bensa-asemia on vain yksi, auton tankkaus maksoi noin 23 euroa (puoli tankillista)
- Auton vuokraus ja palautus oli erittäin helppoa ja sujuvaa Avikselta
- Hyviä retkitoimijoita ovat esim. Seit Tours ja AAT Kings
- Kansallispuistoon pääsee vain sen aukioloaikoina
- Kings Canyon löytyy reilun 100 km:n päästä ja se on kuulemma myös vierailun arvoinen kohde
- Kannattaa varata vierailuun vähintään kaksi kokonaista vuorokautta.
Ulurun nettisivuilla on runsaasti hyvää infoa ja tarjolla olevia retkiä. Niitä löytyy lisää myös Get Your Guiden sivuilta.
Kolmen yön visiitin jälkeen jätimme haikein mielin tämän uniikin luontokohteen taaksemme ja matkamme jatkui Ulurulta Melbourneen Jetstarin siivillä.
Vieraile Ulurulla 360-videoiden kautta
Lue myös muut artikkelimme tästä matkasta
Singaporen nähtävyydet kahdessa vuorokaudessa
Singaporen tunnetut päänähtävyydet ehtii kiertää hyvin parissa päivässä ja se toimi meille oivallisena pysähdyspaikkana matkalla Australiaan.
Uusi-Seelanti risteillen – 10 vuorokautta
Matkustimme Australiasta Uuteen-Seelantiin Ovation of the Seas -aluksella. Mukana kustannukset ja syklonin reitille tuomaa lisäjännitystä.
26 päivän matka Australiaan, Uuteen-Seelantiin ja Singaporeen
Miten suunnittelimme matkan Australiaan ja Uuteen-Seelantiin sekä Singaporeen, ja paljonko se tuli maksamaan
18 comments
Upea tuo kuva Ulurusta! Me jätettiin Uluru omalla matkalla väliin, mutta seuraavalla matkalla sitten (mukaan lukien Kata Tajuta). Sen verran oli kyllä omalla matkalla hurjat lämpötilat ihan rannikollakin, joten ehkä ihan hyvä…
Mutta todella upeita näköisiä maisemia. Tosiaan erilaisia ovat eripuolilta. Ja dingon kohtaaminen oli aivan huippua!
Ilmeisesti tuo teidän viettämä aika taisi olla aika optimaalinen?
Tuohon “vain kaksi tuntia ennen” – sääntöön on tullut muuten välillä törmättyä. Joskus siitä on tullut harmiakin.
Kiitos kommentista Mikko!
Australian kesäkuumalla vierailu tuolla voi olla tosi tukala, joten ehdottomasti kannattaa huomioida matkan ajankohta. Australialaiset käyvät ilmeisesti itse siellä juurikin heidän talviaikaan.
Kolme yötä ja kaksi kokonaista päivää oli mielestäni oikein sopiva ja siihen sai hyvin mahdutettua toiselle päivälle Ulurun ja toiselle Kata Tjutan. Plus sai tosiaan kolme mahdollisuutta nähdä auringonlaskun Ulurulla, kun oli oma auto käytössä.
Tämä on kyllä niin uskomattoman upea ja ainutkertainen kohde! Ihanaa, että pääsitte toteuttamaan tämän reissuhaaveen 🙂
Ja tuon dingo-bongauksen kanssa teillä kävi uskomattoman hyvä tuuri! Olen niiiiiiin monelta Australian-matkaajalta kuullut valituksia siitä, kun dingoja ei ole toiveista ja yrityksistä huolimatta näkynyt.
Kiitos kommentista Eve!
Ihan käsittämätöntä tuuria se dingon kohtaaminen <3 ja, että se vielä jäi meitä ihmettelemään siihen. Onneksi oli kamera sylissä, niin sai ikuistettua tuon hetken.
Varmasti mielenkiintoinen kohde. Mietin tässä, miten tuon löysitte.
Kun ei sinne ainakaan niin helposti näy pääsevän.
Kiitos kommentista Sari! Uluru oli ennestään tv-ohjelmista tuttu kohde ja se vaikutti sen verran upealta, että halusimme nähdä sen omin silmin. Oli kyllä todella hieno kohde!
Heh, tuota Australian rajalla -sarjaa on joskus tullut seurattua kuntosalin telkkareista alkulämmittelyn ajan – siihen voi melkein jäädä koukkuun! Ystävämme suunnittelevat reissua tuolle suunnalle ensi syksynä, pitääkin vinkata heille tästä jutusta. Meiltä tuo punainen kolossi taitaa jäädä kyllä jo näkemättä, mutta kiva vierailla siellä näinkin.
Kiitos kommentista Pirkko! Joskus meilläkin sattuu olemaan telkkari auki, kun tuo ohjelma tulee ja on niillä tullivirkailijoilla kyllä aikamoinen homma. Kaikenlaista säätäjää on liikenteessä ties minkälaisten tuliaisten kanssa.
Kiva, jos artikkelista on hyötyä ystävillenne ja meiltä saa kysellä lisää, jos tarvetta 🙂
Upeita kuvia! Uluru on minulta vielä näkemättä, vaikka Ausseissa on pari kertaa käyty. Tuonne olisi hienoa joskus päästä. Mitä siihen Fields of Lights -retkeen olisi kuulunut? Se on aina harmillista, jos retki peruuntuu ja varsinkin jos ei ole mahdollisuutta mennä toisena päivänä. Onko noita ärsyttäviä kärpäsiä Ulurulla aina vai ainoastaan kesäkaudella? Uudessa-Seelannissa oli hiekkakärpäsiä, mutta onneksi niiden kanssa kohtasimme vain lyhyesti kuin odotimme laivaan pääsyä Milford Soundilla.
Kiitos kommentista Merja! Vahva suositus kyllä Ulurulle! Field of Lights olisi ymmärtääkseni meidän lipulla käsittänyt vapaan tutustumisen ko. taideteokseen aavikolla vapaasti. Sinne oli myös illallispaketteja, mutta meille olisi riittänyt sen näkeminen.
Kärpäsiä on ilmeisesti eniten kesällä, mutta kannattaa kysyä tarkemmin melkein sieltä infosta, mikä tilanne on talvella. Me emme törmänneet onneksi hiekkakärpäsiin ollenkaan, vaikka niistä varoitettiin etukäteen.
Upea! Olipas mielenkiintoista, että olitte omatoimisella reissulla ja vuokra-autolla liikkeellä. En tiedä miksi olen ajatellut, että olitte järjestetyllä matkalla. Kiva kuulla, että se ei tuon monimutkaisempaa ole. Ehkäpä mekin joskus lähdetään noihin maisemiin. Mutta siis nuo kärpäset… yikes!
Kiitos kommentista Paula! USA:n ja Kanadan matka tehtiin pakettina, mutta tämä rakenneltiin alusta alkaen itse ja tosi hyvä tuli, vaikka itse sanommekin! 🙂
Täytyy kyllä paljastaa, että hieman kurkimme matkatoimistojen reittejä ja saimme apua myös Project Matkalta kinkkisiin kysymyksiimme. Puoli vuotta meni kaikkiaan valmisteluihin, kun teimme niitä pikkuhiljaa.
Uskaltaisin väittää, että Aussit ovat hyvin samanlainen kohde kuin USA, joten solahdatte sinne varmasti aika helposti 🙂
Uluru ja Kata Tjuta ovat kyllä niin upeat! Olin itse viime syyskuussa käymässä ja koko paikka teki vaikutuksen. Oli mahtavaa päästä nauttimaan erityisestä luonnosta ja niin ettei alueesta ollut tehty överituristista. Kärpäsiä oli syyskuussa maltillisesti ja pärjäsin ilman kärpäshattua, mutta oli kuitenkin sen verran ympärillä pyörijää että huitoa sai 😀 Teillä kävi hyvä tuuri dingon kanssa, ja pääsitte vielä noin läheltä näkemään!
Kiitos kommentista Sarianne! Mahtavaa, että tämä hieno kohde on osunut sinunkin reitille ja ilmeisen hyvään ajankohtaan.
Olimme todella positiivisesti hämmästyneitä siitä, miten vähän mitään krääsää ja muuta oli tarjolla. Puiston sisäpuolella oli superrauhallista ja ihanaa, kun siellä ei ollut mitään muuta kuin pakolliset vesi- ja wc-pisteet.
Tämä näyttää ja vaikuttaa oikein upealta kohteelta ja oli varmasti kokemisen arvoinen. 🙂 Upeita maisemia ja on tuo jotenkin jylhän näköinen! On myös kiva kokea paikkoja, joiden eteen täytyy hieman nähdä matkaa ja/tai vaivaa. 🙂 Australiassa on paljon kaikkea!
Kiitos kommentista Tiina! Ihan totta, että sellaiset paikat ovat eritysiä, jonne pääsemisen eteen täytyy tehdä enemmän selvittelytyötä. Toivottavasti näillä vinkeillä joku muukin innostuu lähtemään Ulurulle.
Hienoja asioita teille on tapahtunut tämän matkan varrella. Dingon kohtaaminen pysyy varmaan mielessä lähtemättömästi, ja miten hieno oli myös tuo punaisena hohtava Uluru!
Iloitsen kuullessani, että alkuperäiskansat omistavat jotain ja asettavat rajat kävijöille. Toisin kuin esimerkiksi Angkor Wat, josta upeudestaan huolimatta jäi meille vähän huonot fiilikset. Ulurusta olen lukenut jostain romaanista muistaakseni ja olen tietenkin nähnyt siitä kuviakin aiemmin, mutta kiva päästä teidän mukananne taas katsomaan jotain, minne itse ei ehkä fyysisesti pääse.
Kiitos kommentista Raija! Ulurulla oli kyllä todella tiukasti ja hienosti pidetty kiinni siitä, että alueella ei ollut mitään ylimääräistä tai sinne kuulumatonta. Me olimme kuin kunniavieraita, jotka saivat kokea Ulurun erityisen tunnelman.
Alkuperäisväestön taidetta oli myynnissä myös ostoskeskuksella ja siellä näimme muutamia alueen alkuperäiskansan edustajia.