Death Valley, eli Kuolemanlaakso ei nimensä perusteella suoranaisesti vedä puoleensa, mutta onhan se kieltämättä aika legendaarinen vierailukohde. Wikipedian mukaan paikka on Yhdysvaltojen kuivin, kuumin ja matalin. Ajoimme helmikuun 2017 lopulla Los Angelesista Las Vegasiin ja vaikka matkalla oli useita houkuttelevia kohteita, oli Death Valley niistä ehdottomasti se, jonne halusimme mennä.
Death Valley on alueena valtavan suuri (225 km pitkä) ja sinne pääsee ajamaan autolla useammastakin suunnasta. Jos otetaan kartalta kohteeksi Badwater Basin, joka meidän mielestä on se alueen kovin juttu, niin sinne Los Angelesista on ajomatkaa himpun vajaat 500 km ja Las Vegasista reilut 200 km. Ihan suoraan reitin varrella tämä ei ole vaan reittivalinnoista riippuen saa tehdä 200–300 km:n mutkan, jos lähtöpiste on Los Angeles ja päätepysäkki Las Vegas tai toisinpäin.
Aluetta koskevat varoitukset on syytä ottaa tosissaan, etenkin kesäaikaan. Helmikuun lopulla lämpötila hiveli t-paitakelejä ja tämän kalkkilaivan kapteenin iho alkoi punoittamaan vajaan tunnin ulkoilun aikana. Olisi pitänyt ymmärtää laittaa aurinkorasvaa tai suojata iho paremmin tällä nopealla visiitillä. Kun omat varustelut ovat kunnossa Death Valleyn vierailua varten, eli riittävästi vettä, evästä ja ne aurinkorasvat, niin kannattaa varmistaa myös auton kunto. Tutustu myös säätiedotuksiin ennen alueelle menoa, sillä sateet saattavat aiheuttaa tulvia ja katkaista tiet.
Kesähelteellä, joka siis tuolla autiomaassa voi tarkoittaa jopa +50 astetta, on autokin kovilla. Eli kannattaa ottaa tämä reitin suunnittelussa ja auton vuokrauksessa huomioon. Meidän uljas Camaro toimi kuin unelma tälläkin etapilla. Mitä pienemmäksi tiet käyvät, sitä vähemmän palveluita löytyy ja kalliimmaksi bensan hinta nousee. Jos ajat samaa reittiä kuin me, on hyviä pysähdys- ja tankkauspaikkoja moottoritie 15 varrella Barstow’ssa sekä Bakerissa.
Jos valitset reitiksi tien 127 Bakerista kohti Shostonea, tulee matkalla Renovillen kohdalla eteen pitkä, noin 15 kilometrin pätkä viivasuoraa tietä. Kaverilta kuulin, että tässä voi (jos haluaa ja uskaltaa) testata auton suorituskykyä.
Death Valley’ta halkoo tie numero 178 ja sitä voi ajaa kumpaan suuntaan tahansa. Me valitsimme myötäpäivän, koska se tuntui hyvältä vaihtoehdolta. Maisema oli kuin jostain lännen elokuvasta: aavikkopensaita, kivikkoja, mäkiä ja ympärillä vuoristoa. Kun liikennemerkissä lukee “Next services 57 miles”, se todellakin tarkoittaa sitä. Pimeällä et saa tästä paikasta mitään irti, paitsi jos haet extreme-seikkailua. Alueella ei ole palveluita, katuvaloista puhumattakaan. Meitä vastaan ajeli jonkun verran pyöräilijöitä ja heidän huoltojoukkoina toimineita pakettiautoja.
Kohtaaminen kojootin kanssa
Yksi reissumme mukavimmista kohtaamisista tapahtui juuri tällä reitillä. Onneksi ajelimme kohtalaisen hiljaa, sillä autome edestä kipitti ihan oikea kojootti! Auto seis ja kamerat esiin! Meidän onneksemme kojootti ei ollut kovin arka, vaan se itseasiassa palasi katsomaan meitä tien reunustalle varmaankin ruuan toivossa. Poseeraus edestä ja sivusta, en olisi voinut parempaa kojoottimallia toivoa! Lyhyen kuvaussession jälkeen kojootti katosi aavikolle ja me jatkoimme matkaa.
Badwater Basin
Kuolemanlaakson varsinainen kohokohta on Badwater Basin, joka on Pohjois-Amerikan alin piste. Se sijaitsee 86 metriä merenpinnan alapuolella. Alue oli aavikkolaakson ensimmäinen paikka, jossa törmäsimme isompaan määrään ihmisiä ja autoja sitten Bakerista lähdön. Jätimme auton pienehkölle parkkialueella ja parkkipaikan vierestä löytyi myös wc. Tarkista mennessäsi pysäköintimaksun tarve.
Heti parkkipaikan vierestä löytyy terassirakennelma opastauluineen, eli tässä kohtaa olet alimmassa pisteessä. Vastapäisen kallion seinästä löydät merkinnän, missä kohtaa merenpinnan taso on. Aavikolle on mahdollista lähteä kävelemään ja näin myös moni tekee. Varaudu siihen, että suolatasangon alla on upottava mutakerros, joten kengät saattavat likaantua, jos poikkeat reitiltä.
Lähistöltä löytyy muutamia muitakin suosittuja nähtävyyksiä, kuten Devil’s Golf Course ja Artist’s Drive. Jälkimmäinen oli tarkoitus ajaa läpi, mutta se oli suljettu tulvavahinkojen kunnostustöiden vuoksi.
Pienoinen yllätys oli, että kun ajoimme Badwater Roadin loppuun, meitä vastassa onkin yhtäkkiä jeeppivuokraamo, hotelli, golf-kenttä ja vierailijakeskus. Nämä löytyivät paikasta on nimeltä Furnace Creek. Google Mapsin satelliittikuvan mukaan sieltä löytyy myös pieni lentokenttä. Jos siis haet todella eksoottista paikkaa golfata tai yöpyä, niin tämä on hyvä vaihtoehto. Takuulla keskellä ei mitään.
Meidän matka jatkui tietä 190 kohti Pahrumpia ja siitä 160 tietä pitkin Las Vegasiin. Upeita vuoristomaisemia sai ihailla pitkin matkaa ja aurinkokin ehti laskea juuri sopivasti, kun tärkeimmät kohteet oli ehditty nähdä.
Muistilista Death Valley’hyn
- Huomioi sääolosuhteet
- Varaa mukaan juotavaa ja evästä
- Varmista, että bensaa on riittävästi
- Lähde liikkeelle ajoissa, jotta ehdit ajaa alueen läpi päiväsaikaan
- Muista suojautua auringolta
18 comments
Ihana kojootti! Villieläinten näkeminen reissuilla on aina ihan parasta. Mekin ollaan oltu onnekkaita kojoottien näkemisen suhteen Yellowstonessa ja Kanadan puolella. Ne tuntuu olevan tosi tottuneita ihmisiin noissa turistisissa paikoissa.
Kuulostaa siltä, että Death Valleyssa olisi tosiaan ihanteellista vierailla talvella, ettei tarvitse pelätä lämpöhalvausta.
Tuttua seutua minulle, vaikka en ole itse ankallispuistossa ollut. Death valley on enemmän yleisnimi kuin erisnimi. Se tarkoittaa niin laajaa ja kuivaa aavikkoa, että mies ja hevonen ei pysty kantamaan riittävästi vettä ylittääkseen sen. Ankallispuiston sijasta olin usein Saltonilla. Saltonin säätila on pari astetta Death Valleytä viileämpi. Salton on 71,9 metriä diipimpi meren pintaa eli jää siis niukaksi kakkoseksi Death Valleylle, mutta kukaan ei ole valittanut.
Myös kojootteja olen nähnyt riesaksi asti.
Kävin noin neljän kilometrin päässä Death Valleyn puiston reunasta. Ajattelin, ettei maisemat oleellisesti muutu neljän kilometrin matkalla, mutta pääsymaksun joutuu maksamaan.
Saltonilla on lintuja toisin kuin Kuolemanlaaksossa. Puolitoista miljoonaa uikkua, silloin kun minä olin siellä.
Kojootti ja Devil's golf course kelpaisi molemmat! Aika mielenkiintoista seutua tuo, seuraavalla reissulla Vegasiin tarvitsee itsekin vuokrata auto. Tuolla on uskomattoman paljon upeita luontokohteita lähellä niin kuin tämäkin!
P.S. Upea tuo pyöräilykuva, ihan kuin kangastus. Ehkä olikin 🙂
Tuonne minäkin haluan! Death Valley kuuluu ehdottomasti tuon alueen vierailtaviin kohteisiin, vaikka se tekeekin matkaan aikamoisen mutkan, oli lähtökaupunki sitten mikä tahansa. Death Valleyn vierailu kutkuttaa aika paljon, mutta toisaalta olen lukenut myös kauhukertomuksia siitä, kuinka auto jää kiinni hiekkaan, eikä puhelimessa ole kuuluvuutta lähimaillakaan. Tuonne täytyy varmasti varustautua kunnolla, ja ajaa kieli keskellä suuta, ettei auto vahingossa jää jumiin. Death Valleyyn saa varmaankin ihan helposti kulutettua koko päivän?
Villieläimiä on kyllä mahtava kohdata! Nämä kojootit tosin lienevät melkein kesyjä. Kuin pulut tai pullasorsat. Losin nurkilla sydämentykytyksiä aiheuttivat myös mm. pesukarhu, pelikaanit, kolibrit ja sokerina pohjalla delfiinit ja valas!
Talviaikaan tuolla oli aivan siedettävä lämpötila. En uskalla edes ajatella pahimpia kesäkuukausia.
Salton kuulostaa myös kiehtovalta paikalta! Täytyy tutustua siihen tarkemmin. Tuo pääsymaksu me missattiin kokonaan! Onkohan se voimassa myös talviaikaan.. Parkkipaikalla ei näkynyt henkilökuntaa, mutta parkkimaksu pulitettiin kiltisti.
Kiitos Rami! Ehdottomasti auto alle ja lähiympäristöä tutkimaan 🙂
Ainakin meidän käynnin aikana tiet olivat erinomaisessa kunnossa ja vastaan tuli sen verran liikennettä, että ihan hiljaisesta autiomaasta ei ole kyse. Mutta varustautuminen ennakkoon kannattaa joka tapauksessa. Ajomatkoineen menee helposti koko päivä. Me lähdetiin aikaisin aamulla Los Angelesista ja pysähdyttiin pari kertaa matkalla. Itse aavikolla haahuiluun tuolla alimmassa pisteessä meni varmaan max tunnin verran aikaa, mutta jos olisimme pysähtyneet kaikissa kohteissa, joita matkalla oli, olisi aikaa mennyt vielä reilusti enemmän.
Meillä spring breakin aikaan tarkoitus ajella täältä Kaliforniasta Arizonaan ja luultavasti mennään Dead Valleyn läpi. Sinne ei tosiaan kannata kesän kuumimpaan aikaan suunnata. Dead Valleyhän on kansallispuisto, joten siitä syystä siellä on jotain palveluja (onneksi), ja teitä pidetään kunnossa. Silti aina käy mielessä, että mitä jos auto hajoaa tmv. Iik!
Ihanaa matkaa teille! Olihan se tosiaan aika jännittävä ja kuumottava paikka, joten toivotaan, että kaikki menee hyvin ja autokin pysyy kunnossa 🙂
Me ollaan suuntaamassa kesällä noille seuduille, ja vaikka matkasuunnitelma on oikeasti muuten jo kokonaan lukkoon lyöty, niin Las Vegasin ja San Diegon välissä on kaksi yötä, joille ei olla vielä buukattu majoitusta. Alustava ajatus olisi viettää ne Joshua Tree NP:ssä (tai jos siellä on aivan sietämättömän kuuma niin B-suunnitelma on hotelli Palm Springsissä), mutta voisin nyt tsekkailla Death Valleytä myös hiukan, jos se jollain kommervenkillä matkareitille asettuisi.
Mielenkiintoinen postaus ja hyviä huomioita tuonne suuntaaville! Maisemat on aika karuja, tuolla ei varmasti hirveästi elä mitään.
Kuulostaa siltä, että päädytte mihin tahansa, niin teillä on huikea matka edessä! 🙂
Kiitos Anne! Kojootti ja lokit olivat ainoat, joihin me törmättiin. Kaikkialle ne lokitkin löytävät tiensä 🙂
Mä en ole koskaan käynyt (vieläkään) Death Valleyssa, vaikka noilla nurkilla on paljon tullut reissattua. Ehkäpä johtuu siitä, että yleensä ollaan kevät/kesä/syksy aikaan Kaliforniassa, jolloin tuonne ei juurikaan ole asiaa. Pitäisi siis sijoittaa Suomen talveen tuo vierailu.
Hyvä tuo muistilista, jota ei voi korostaa koskaan tarpeeksi; vettä ihmisille ja bensaa autolle. Tämä ollaan opittu jo ekasta LA-Vegas roadtripistä v 2003, jolloin bensa meinasi loppua kesken…
As I walk through the Valley of the shadow and death.. Death Valley kuuluu ehdottomasti listalle jossa pyörähtää Kaliforniasta Las Vegasiin ajaessa, tämä siis mukana Yhdysvaltojen bucket listilla kunhan sinne joskus lähtee pyörimään.
Ps. Kiva kun lisäätte artikkeleihin ohjeita kuinka minnekin oikeasti pääsee kulkemaan.
Kiitos Sanna kommentista! Toivottavasti pääsette jossain vaiheessa piipahtamaan Death Valleyssa, me tykättiin kyllä todella paljon!
Kiitos Mikko! Kiva kuulla, että ohjeista on iloa. Toivottavasti teidän reissu toteutuu jossain kohtaa 🙂