Syysloman 2021 matkakohteemme Kapkaupunki Etelä-Afrikassa osoittautui todelliseksi vasta-asetelmien polttopisteeksi. Etelä-Afrikka kohteena on helppo, koska aikavyöhyke on sama kuin Suomessa. Jetlagista ei siis tarvitse toipua mennessä eikä kotiin palatessa. Toisaalta matka-aika saattaa venähtää mahdollisine välipysähdyksineen miltei vuorokauteen.
Perillä matkailijaa odottaa yhteiskunta, joka on voimakkaasti jakautunut rikkaisiin ja köyhiin. Eriarvoisuus juontaa juurensa siirtomaavalta-aikoihin ja aina 1600-luvulle saakka, jolloin hollantilaiset perustivat Hyväntoivonniemelle Etelä-Afrikan ensimmäisen siirtokunnan vuonna 1652.
Tarina on tuttu, mutta Etelä-Afrikassa sillä on vielä oma erityisen synkkä sivujuonensa laillistetun rotusortokauden muodossa. Apartheid-järjestelmä oli voimassa vuodesta 1948 vuoteen 1991 saakka, ja sen aikana kurjistettiin järjestelmällisesti mustan väestön elämää ja aiheutettiin syviä koko kansakuntaa satuttavia haavoja, jotka märkivät pinnan alla edelleen.
Huomioi turvallisuus tässä kohteessa erityisen tarkasti
Köyhyys on niin äärimmäistä, että se tuntuu miltei käsittämättömältä vaikka sen omin silmin edessään näkee. Tältä kantilta tarkasteltuna Etelä-Afrikan rikollisuuden määrä on hyvin ymmärrettävissä. Rikollisuutta on paljon, se on väkivaltaista, eikä siltä ole turvassa sivulliset eivätkä turistitkaan.
Matkustusohjeet Ulkoministeriön sivuilta on hyvä tarkistaa ennen matkaa Etelä-Afrikkaan ja niitä on syytä noudattaa. Niin teimme mekin, ja tavoistamme hieman poiketen käytimme pääasiassa virallisia turisteille suunnattuja palveluita sekä vältimme kaikenlaista turhaa ja harkitsematonta koko Kapkaupungissa viettämämme viikon ajan.
Olimme tilanneet etukäteen hotellilta kuljetuksen lentokentältä ja perille saavuttuamme tämä vaikutti hyvältä idealta. Kentällä oli kyllä tarjolla runsaastikin kaikenlaista kyytiä ja jopa bussilla olisi päässyt kaupunkiin, mutta tuntui silti turvallisemmalta aloittaa matka jotenkin hallitummin.
Hotellin ja alueen valinta
Automatka lentokentältä hotellillemme Radisson Blu Waterfrontiin kesti noin puoli tuntia. Hotellin sijainti osoittautui meille nappivalinnaksi. Kaupungin keskustassa ei kannata majoittua, koska pimeän tullen ulos ei pidä mennä lainkaan (tämä tuli suosituksena myös paikallisilta).
Waterfrontin alue on turisteille rakennettu kaupunginosa ostoskeskuksineen, ravintoloineen ja maailmanpyörineen. Alueelta on siistitty pois näkyvistä kaikki köyhyys ja kurjuus ja tilalle on tiivistetty kaikki suuren maailman palvelut ja nautinnot, sekä tietysti varakkaat turistit. Mikäli etsit hotellia tai majoitusta turvalliselta alueelta, kannattaa katsoa vaihtoehdot juuri tältä Waterfrontin ympäristöstä.
Hotellimme Radisson Blue Waterfront sijaitsi lyhyen kävelymatkan tai parin minuutin Uber-kyydin päässä Waterfrontin alueesta, joten pääsimme halutessamme helposti sinne ja myös sieltä pois. Suuren ostoskeskuksen alakerrasta löytyi monipuolinen marketti, jossa kävimme useamman kerran ja myös Alkon tapainen löytyi marketin yhteydestä.
Meidän hotellilta länteen lähti hurmaava rantabulevardi (Beach Road), jossa pääsi nauttimaan Atlantin aallonpärskeistä ja merituulesta, sekä seuraamaan hieman kapkaupunkilaisten ja heidän koiriensa arkitouhuja.
Vaikka liikkumisrajoitukset tuntuivat näin vapaasti liikkumaan tottuneille oudoilta, oli niitä oman turvallisuuden kannalta järkevää kunnioittaa. Toisaalta saimme ihastella hotellin edessä sijaitsevan aallonmurtajan vieressä leikitteleviä delfiinejä sekä satama-alueen hylkeitä. Auringon lämmittäessä syksyä paenneiden kehoa ja mieltä, alkoi kohdemaan valoisat puolet kirkastua. Luonto, lämpö ja turistin helppo elämä.
Liikkuminen pyöräillen ja kävellen
Otimme kauniin Mouille Pointin alueen rantabulevardin haltuun ja kävimme ulkoilemassa siellä paikallisten tavoin useampana päivänä. Ihmettelimme erikoisia merileväkasvustoja, jotka liikkuivat aallokon mukana.
Rantabulevardilla huomio kiinnittyi sen siisteyteen ja siihen, ettei siellä ollut juuri ollenkaan myyjiä kuin vasta pidemmällä Sea Pointin alueella. Toisaalta oli vapauttavaa, ettei kukaan yrittänyt tyrkyttää mitään. Yleisestikin etelä-afrikkalaista jäi tosi positiivinen fiilis. He olivat ystävällisiä ja auttoivat tarvittaessa, mutta pitivät myös suomalaiselle sopivasti etäisyyttä.
Vuokrasimme pyörät hotellilta ja varmistimme vastaanotosta vielä kartan kanssa, mihin asti on turvallista polkea pyörillä. Hard Rock Cafe sijaitsi kauempana keskustasta, yli 10 kilometrin päässä Camps Bay:ssä, joten otimme sen pyöräretkemme kohteeksi.
Tutustuimme pyöräillen rantaviivaan ja saimme polkea pääosin tasaisella asfalttitiellä rantaviivaa mukaillen. Cliftonin alueella alkoi olemaan hieman korkeuseroja ja piti ihan hieraista silmiä, että mistä ihmeestä on kyse.
Tien varrella samassa tasossa oli parkkitiloja, joissa oli pysäköitynä toinen toistaan arvokkaampia autoja mitä hienoimmilla näköaloilla. Parkkitilojen alta näkyi monikerroksisia taloja, jotka olivat epäilemättä myös hieman paksummalla lompakolla varustetuille ostajille tarkoitettuja. Toisella puolella vuorenrinteillä oli paikoittain lasisia hissejä, joiden kautta oli pääsy sinne rakennettuihin hienoihin taloihin.
Ihmettelimme aluksi, että miksi ihmeessä Hard Rock Cafe on sijoitettu niin “kauas” eikä kaupungin keskustaan, jossa ravintolat yleensä sijaitsevat, mutta tämä alue sopi kyllä miljöönsä puolesta ympäristöksi hyvin. Sitä paitsi, alueella asuvat ja lomailevat julkisuuden henkilöt saavat kuulemma olla siellä ihan rauhassa, joten älä hämmästy, jos löydät itsesi terassilta Camps Bayssa vaikkapa Leonardo DiCaprion kanssa.
Hop-On Hop-Off -bussikierrokset
Mikäli pyöräily tuntuu turhan extremeltä, niin Hop-On Hop-Off -bussireitti kulkee tätä samaa rantaviivaa pitkin ja pysähtyy sopivasti HRC:n edessä. Pidempi bussireitti (sininen linja) kiersi Pöytävuoren Constantian viinialueen sekä Hout Bayn kautta ja moni oli ottanut sen myös pyöräreitikseen.
Turvallisuustilanteen vuoksi heitimme suosiolla kunnon turistivaihteen päälle ja antauduimme ensimmäistä (mutta ei varmasti viimeistä) kertaa punaisten bussien kierrokselle. Käytimme busseja lopulta useampana päivänä ja teimme saman firman kautta myös opastetun retken Hyväntoivonniemelle.
Slummit näkyvät katukuvassa
Bussin kyydissä istuessa oli turvallista nähdä läpileikkaus Kapkaupungista. Pramea rantabulevardi ja arvokkaat huvilat olivat kaupungin kiiltävin puoli, kun taas heti aidattujen turistikarsinoiden ulkopuolella oli jätesäkeistä, kankaista ja pahveista viriteltyjä asuinsijoja.
Townshippejä, eli slummeja oli myös useampia ja niitä näkyi jo suoraan lentokoneesta, matkalla lentokentältä keskustaan sekä bussireitin varrella. Tavallista oli myös, että risteyksissä poukkoili ihmisiä autojen seassa joko tarjoamassa palveluitaan, myymässä tai kerjäämässä.
Mikäli päädyt vuokraamaan auton, huomioi vasemmanpuoleinen liikenne ja se, ettet pidä mitään arvokasta näkyvillä, sillä autosi ikkuna voidaan rikkoa vaikkapa liikennevaloissa hetkessä vaikka olisit itse ratin takana.
Townshippeihin menemistä yksinään kehoitetaan välttämään, mutta niihin järjestetään normaalioloissa opastettuja kävelykierroksia. Koronan vuoksi kierrokset ovat tauolla ja niihin osallistuminen voi herättää ristiriitaisia ajatuksia.
Köyhän kansanosan varattomuudesta kertoo hyvin se, että vaikka townshipit tuntuvat aika hurjilta paikoilta – yksinään niihin menemistä kehoitetaan välttämään – nekin ovat jo paria askelmaa kauempana kaikkein karuimmista oloista. Etelä-Afrikassa on runsaasti kodittomia, he asuvat teltoissaan ja makuupusseissan katujen risteyksissä ja rakennusten syvennyksissä.
Oikeutta asuntoon townshipistä voi hakea, mutta sitä joutuu tyypillisesti jonottamaan jopa 15–20 vuotta. Yleensä kun sellaisen lopulta saa, asukas rakentaa asuntonsa takapihalle aaltopellistä mökin, muuttaa itse sinne ja vuokraa township-asuntonsa maahanmuuttaneelle vierastyöläiselle. Tämä on katujen asukkaaksi syntyneelle henkilölle käytännössä ainoa tapa saada säännöllistä tuloa.
Rantoja, vuoristoa ja pilvenpiirtäjiä
Kaupungin keskustaa hallitsivat yli 100-metriset pilvenpiirtäjät ja joidenkin katujen varsilta löytyi New Orleansin katukuvasta tuttuja, koristeellisia kaksikerroksisia, parvekkeellisia taloja. Kaupunki tarjoili kompaktissa paketissa sopivasti kaikkea, välimerellisen ilmaston, upeita vuoria, hienon rannan ja vähän New Yorkin tyyliä.
Vaikka varoitukset Etelä-Afrikan turvallisuudesta on syytä ottaa vakavasti, järkevästi matkaillen Kapkaupunki osoittautui mukavaksi ja turvalliseksi kohteeksi. Meille ei sattunut kohdalle oikeastaan mitään ikävää tai pelottavaa, vaikkakin tuntosarvet pidettiin hieman tavallista paremmin pystyssä.
Hyppää Kapkaupungin kiertoajelulle Hop-On-Hop-Off -bussin kyytiin! Listalta löutuu neljä 360-videota kaupungin hienoimmista meri- ja vuoristomaisemista. Voit pyöritellä videoita ruudullasi niin puhelimella, tabletilla kuin tietokoneellasi ja koet samat näkymät mitä me paikan päällä. Videon kuvanlaatua voit säätää kuvaruudun alareunassa olevasta rattaan kuvasta.
Lisätietoja Kapkaupungista
Kirjoitimme aiemmin matkustuksesta korona-aikana Etelä-Afrikkaan ja vain muutama viikko kotiin paluumme jälkeen Omikron-virusmuunnos valtasi otsikot ja jouluun mennessä se oli levinnyt ympäri maailmaa.
Lue kaikki artikkelimme Etelä-Afrikan matkalta
Kapkaupungin TOP-elämykset
Kapkaupungissa pääset liikkumaan turvallisesti Hop-On Hop-Off -busseilla ja niiden reiteiltä löytyykin kätevästi kaikki tärkeimmät nähtävyydet.
Monipuolinen Kapkaupunki Etelä-Afrikassa
Kapkaupunki on parhaimmillaan upea ja monipuolinen lomakohde, kun muistat huolehtia omasta turvallisuudestasi ja noudattaa annettuja ohjeita.
Matkustus koronan aikana Etelä-Afrikkaan
Matkalla koronan riepottelemassa maailmassa ei puuttunut yllättäviä käänteitä. Kaikki sujui kuitenkin hyvin ja pääsimme perille Kapkaupunkiin.
18 comments
Kapkaupungissa todentotta on valtavat tuloerot. Siellä asuu paljon hyvin varakkaita henkilöitä, mutta valtaosalla menee kurjasti. En itse asiassa muista vastaavaan törmänneeni missään muualla Afrikassa kuin juuri Kapkaupungissa ja ehkä muutamassa muussa Etelä-Afrikan kohteessa.
Erittäin kaunis kaupunki se kuitenkin on ja todella kauniilla paikalla. Olisi mukavaa käydä uudestaankin!
Kiitos kommentista, Mikko!
Meillä ei ole ainakaan toistaiseksi kokemusta Afrikasta muualta kuin Kapkaupungista. Ehkä jotenkin helpottavaa kuulla, ettei ihan vastaavaa ristiriitaa näy muualla ainakaan kovin yleisesti.
Kapkaupunki ja ympäristö on todellakin luonnonkaunista seutua. Olisi se kuitenkin aika synkkä paikka asustaa pohattanakin, kun joutuisi eristäytymään kotiinsa ihan oman turvallisuutensa vuoksi. Sähköaidat ja vartijat omalla pihalla ei oikein tunnu kodikkaalta.
Etelä-Afrikassa selvästi “raha ja pelko” haisee – tuloerot ovat valtaisat ja pelokkaat pääsääntöisesti valkoiset asuvat omissa “vankiloissaan” eli piikkilangat ja sähköaitojen / muurien takana. Nähnyt ja kokenut tämän itsekin siellä käyneenä ja alkoi hieman vaivaamaan se jatkuva varoittelu. Asuin itse Long Streetin lähellä, City Bowlin kaupunginosassa. Muutama nisti yritti tullaa jotain sönkkäämään, mutta arvioin tilanteen ja työnsin heidät syrjään. Muutaman kerran lähti joku seuraamaan, mutta tekemällä 180 asteen käännöksen ja menemällä kauppaan tai pankkiin sisään sai nekin pois. Auton tankkauksessa aiheutin enemmän hämminkiä nousemalla pois autosta ja alkamalla juttelemaan paikallisten kanssa – tuntui että olivat täysin ihmeissään miten käyttäydyin. Maaseudulla “pelkoa” ei niin paljon haistanut ja elämän meno oli rennompaa.Namibian Windhoekissa oli lähes samanlainen fiilis kuin Kapkaupungissa, mutta sielläkin kävelin pimeällä ulkona enkä antanut pelonilmapiirin vaikuttaa.
Kiitos kommentista, Jani!
Nuo sähköaidat ja muurit kyllä näyttävät todella ikäviltä muuten niin hulppeiden huviloiden ja linnamaisten asuntojen ympärillä. Voisiko varallisuudestaan tosiaan nauttia jos on kuitenkin käytännössä vankina kotonaan.
Aika hurjalta kuulostaa nuo sinun seikkailusi. Hyvä juttu että on tilanteet selvinneet noin nätisti. Meitäkään ei yleensä kovin paljoa pelota tai haittaa hortoilla vähän sivummallakaan, mutta tuolla kyllä suosiolla välttelimme joutumasta ikäviin tilanteisiin tai paikkoihin. Onneksi se oli suhteellisen helppoa ja oivallinen reissu tästä muodostui näinkin.
Oho! Kuvittelin Kapkaupungin olevan isompi ja ahtaampi täynnä korkeita pilvenpiirtäjiä. Äiti on käynyt ja ihmetteli itsekin sitä kahtiajakautuneisuutta. Rikkailla hienot talot ja kaikki, mutta muurin takana täysin toisenlainen yhteisö. Se oli kuulemma todella silmiinpistävää ja rajua.
Kiitos kommentista, Marju!
Kaupungin keskustassa oli kyllä korkeampaakin rakennusta ja semmoista ihan oikeaa ison kaupungin hulinaa. Emme kuitenkaan siellä juurikaan liikuskelleet jalan, vaan ajelimme muutamaan kertaan keskustan läpi Hop-On Hop-Off busseilla. Päiväsaikaan siellä olisi varmaan ollut melko turvallista, mutta meillä riitti tekemistä ja näkemistä ilmankin.
Äitisi havainnot kyllä kuulostavat tutulta. Ristiriita rikkaiden ja köyhien välillä on todella suuri ja ehkä häiritsevämpi kuin vielä missään aiemmin.
Omatoimireissu Etelä-Afrikkaan viisi vuotta sitten tuli elävästi mieleen jutustanne. Pyöräily olisikin ollut mukava tapa tutustua Kapkaupungin rantoihin. Waterfrontissa ei oikeastaan tiennyt missä päin maailmaa ollaan, sillä muistikuvien mukaan ympärillä oli enemmän valkoihoisia paikallisia asukkaita tai turisteja kuin tummaihoisia alkuperäisasukkaita. Toki Hop–on Hop-off bussikierroksilla näki muutakin. Monipuolinen ja tutustumisen arvoinen kaupunki kaikkiaan.
Kiitos kommentista, Eila!
Pyöräily oli tosiaan mukava tapa ajella ja nähdä vähän laajemmin ja kattavammin tuota ympäristöä. Aivan kuten se on täällä koti-Suomessakin, kuten on nyt parin vuoden ankaran fillaroinnin myötä havaittua. 🙂
Tuolla oli tosiaan noita tiettyjä selkeästi turisteille tehtyjä alueita, joissa näki pääasiassa valkoisia turisteja ja mustia myymässä delfiinisafareita ja muita retkiä. Samaten tuossa rantatiellä, jota pyöräilimme, oli lähempänä Waterfronttia pääasiassa valkoisia paikallisia lenkkeilemässä ja ulkoiluttamassa koiriaan, mutta mitä pidemmälle ajoi kohti Cliftonia ja Camps Bayta, sitä enemmän alkoi kadulla näkyä mustia ja sitä myötä köyhyyttäkin.
Jos harkitsee lähtevänsä vastaavalle pyöräretkelle Kapkaupungissa, kannattaa etukäteen vähän kuulostella miten pitkälle tuonne kannattaa ajaa. Tai sitten jos lähtee isommalla porukalla ajelemaan, niin lienee ihan turvallista. Pyöräilymaastot ja maisemathan tuolla on aivan timanttiset!
Olipas mielenkiintoinen postaus – ja vahvisti sitä kuvaa, minkä olen Kapkaupungista (muiden kertomana) saanut. Näittekö reissullanne yhtään epäilyttävää (vaara)tilannetta?
Kuulostaa paitsi mielenkiintoiselta myös hieman stressaavalta kohteelta. Olen itse tottunut poukkoilemaan kohteissa sinne tänne ja kurkistelemaan kaikille sivukujille yms. Kapkaupungissa sitä ei selkeästi voisi tehdä 😀
Kiitos kommentista, Eveliina!
Ei me loppujen lopuksi nähty eikä koettu mitään ikävää. Fillarireissulla joku kaveri alkoi laulaa Katrille tai jotain, mutta kun tulin perässä niin lauluinto laantui. Tuostakin olisi varmasti päässyt pyörällä kätevästi karkuun, jos en olisi ollut mukana. 😀
Varmasti suurin osa mahdollisesta häiriintymisen kokemuksesta kumpusikin omista odotuksista ja epäilyksistä, mutta siis aivan turhaan. Ei nyt silti oikein voi sanoa, että aivan huolettomana kannattaa tuolla kulkea. Jouduimme tosiaan itsekin vähän tarkistamaan tapojamme ja miettimään menoja etukäteen. Ex-tempore hortoilu piti jättää minimiin tai ainakin säästää noille valvotummille alueille, joissa taas ei sitten toisaalta nähnyt normaaleja turistihoukutuksia kummempaa.
Ohjatut kierrokset ja muu järjestetty ohjelma on tietysti aivan ok ja hyvin suositeltavaakin. 🙂
Meidän käynnistämme Kapkaupungista on jo parikymmentä vuotta, mutta edelleen näyttää turvallisuus olevan esillä tuolla suunnalla. Olimme tuolloin jollain olisiko ollut Finnmatkojen kiertomatkalla ja hotelli sijaitsi Downtownissa ja aika monelta ryöstettiin jotain pientä jos illalla edes kiersi korttelin. Ohjeeksi olikin saatu, että laita vähän rahaa helposti annettavaksi …
Waterfrontin alueellakin kävimme ja kävelimme sieltä sunnuntai-iltapäivällä, valoisaan aikaan, takaisin keskustaan, ongelmitta, mutta kyllä siinä välillä piti vähän vilkuilla sivuilleen, että miltä nyt vaikuttaa 🙂
Finnmatkojen opas valitteli hotellin sijaintia ja sitä, etteivät kuulemma toimistossa ymmärrä, että vaikka Waterfront on kalliimpi alue, ehkä matkatoimiston silloiseen profiiliin “liian kallis”, niin Kapkaupungin osalta olisi pitänyt tehdä poikkeus. Samaa mieltä olimme, olisi ollut huolettomampaa tuolla vartioidummalla alueella.
Kiitos kommentista, Pirkko!
Mielenkiintoista kuulla tilanteesta parinkymmenen vuoden takaa. Kaikesta päätellen tilanne ei ole muuttunut kummemmin suuntaan tai toiseen. Erityisesti matkatoimistojen pakettimatkoilla voisi olettaa pääsevänsä turvalliseen ympäristöön asumaan, joten kuulostaa kyllä hyvin oudolta tuo hotelli keskustasta. Toivottavasti nykyään nuo valitaan paremmin.
Itsehän valitsimme nyt majapaikkamme itse, ja se osui kyllä aika nappiin. Olisi ollut aika karu tilanne löytää itsensä tuolta keskustasta. Siellä voi toki käydä jos haluttaa, mutta ehkä majapaikalta kaipaa hieman parempaa rauhaa. 🙂
Lukioaikana koulukaveri oli tuolla vaihdossa. Isäntäperhe antoi ekana päivänä puukon lahjaksi Kuulema varmuuden vuoksi. Onneksi sitä ei ikinä tarvinnut käyttää.
Kiitos kommentista, Sini!
Aika hurja tervetuliaislahja! Hyvä ettei sille tullut tarvetta. Puukkohommeleiden toivoisi kuuluvan muutenkin lähinnä nuotionsytytyshommiin. 🙂
Meillä on Etelä-Afrikka kokonaan vielä käymättä, mutta tämän ja muidenkin blogipostausten perusteella Kapkaupunki todellakin vaikuttaa kahtiajakoiselta ja ristiriitaiseltakin. Omaan matkustapaan kuluu ehdottomasti kaupunkeihin tutustuminen jalan ja sellainen päämäärätön haahuilukin, joten en tiedä miten Kapkaupungissa sitten osaisi olla. En haluasi antaa pelolle valtaa, ja monissa vaarallisena pidetyissä kohteissa on tullut vuosien varrella omatoimisesti liikuttua, mutta toisaalta totta kai haluaa välttää ottamasta mitään typeriä riskejä.
Kiitos kommentista, Anne!
Kyllä Kapkaupunkiin kannattaa mennä tutustumaan. Se on oikein kaunis kohde, ja kivakin. Kyllä sinne keskustaankin varmaan uskaltaa jalan lähteä, jos nyt välttää hämärän tuloa. Kävimme yhden päivän päätteeksi Sky Hotellissa, josta on mukavat näköalat, mutta sieltä jouduimme odottelemaan Uber-kyytiä jokusen tovin kadulla. Silloin vähän meinasi alkaa kuumottamaan, että entä jos ei kyytiä tulekaan. Kadunvarressa tyhjänpanttina seisoskelu voisi houkutella seuraa.
Noh, me käytimme suurimmaksi osaksi noita bussikyytejä emmekä kovin syvälle keskustaan menneet jalan. Onnistui reissu noinkin oikein hyvin. Kapkaupungissa ehkäpä muutenkin luonto ja ympäristö on kiinnostavampi nähtävyys kuin kaupungin keskusta.
Hyvää matkaa, jos päätätte mennä! 🙂
Miten tuon nyt sanoisi. Etelä-Afrikka ja entinen Etelä-Rhodesia olivat mustan Afrikan ainoat kehittyneet valtiot, Rhodesia ei tosin enää koska siitä tuli Zimbabwe. Mugaben tiedättekin, mutta tuskinpa joku muu musta johtaja olisi häntä kummempi ollut. Apartheidin tarkoituksena oli suojella valkoisia, ei hyökätä mustia vastaan. Muistetaan sekin, että valkoisia oli asunut tuolla 300 vuotta ennen Aparthedia ja he tiesivät jotain miten mustien kanssa tulee toimia. Etelä-Afrikan mustat tulivat paljon paremmin toimeen kuin monen naapurimaan mustat koska heille ole rakennettu vakaa maa. Missään Afrikan maassa sitä ei ole vieläkään vaikka ne ovat olleet itsenäisiä noin 60 vuotta. Kapmaa on vielä kohtuullisen turvallinen alue verrattuna moneen muuhun. On muuten kumma, ettette ole nähneet noita piikkilanka-aitoja missään muualla.
Kiitos palautteesta.
Ollaan toki piikkilankaa nähty muuallakin. Esimerkiksi Dublinissa leikkipuistojen ympärillä.
https://netammelat.fi/eurooppa/irlanti/dublinin-nahtavyydet-ja-varjopuolet/