Risteilyn ajankohta 6.–20.12.2022
Olimme mukana 14 vuorokauden tutkimusristeilyllä Antarktiksella Hurtigrutenin M/S Roald Amundsenin kyydissä. Aiemmassa artikkelissa kerroimme tarkemmin risteilylle valmistautumisesta ja mitä kaikkea matkalle kannattaa varata mukaan, kun kohteena on Etelämanner.
Pysähdyskohteet Antarktiksella
Tässä artikkelissa käymme läpi tarkemmin Antarktiksen ensimmäisten neljän kohteen retkiä ja näytämme, millaisissa maisemissa seikkailimme pingviinien, valaiden, merilintujen ja hylkeiden keskellä.
Ushuaia – Drake Passage – Orne Harbour – Danco Island – Lemaire Channel – Port Charcot – Börgen Bay – Damoy Point – Whalers Bay – Point Wild – Drake Passage – Stanley – Saunders Island – New Island – Ushuaia
Drakensalmen ylitys
Drakensalmi (Drake Passage) on merialue Etelä-Amerikan ja Antarktiksen välillä. Se tunnetaan hurjasta maineestaan yhtenä maailman petollisimmista merialueista, jossa aallokko voi olla jopa 12-metristä.
Alueen tarinat hurjista sääolosuhteista eivät ole aivan tuulesta temmattuja, sillä viikkoa ennen matkaamme Viking Polaris -alus kohtasi salmella harvinaisen Rogue-aallon, joka turmeli laivan ikkunoita rikki.
Alueella ei silti tuule jatkuvasti niin lujaa vaan jokainen risteilyvieras tulee oppimaan termit “Drake lake” ja “Drake shake”, joita laivalla käytetään kuvaamaan tätä 800 kilometrin pituista merimatkaa.
Me saimme kokea menomatkalla jonkinlaista välimuotoa aallokon ollessa noin 3–4 metristä ensimmäisenä meripäivänä ja huomattavasti rauhallisempaa toisena meripäivänä.
Saimme suoritettua laivalla pakolliset ohjelmanumerot kuten saappaiden noudon sekä vaatteiden imuroinnin. Lisäksi kävimme syömässä kolmesti päivässä laivan ravintoloissa ja kuuntelimme luennot päivän ohjelmista.
Laivalta löytyi upea maisemasauna, joka oli varustettu kahdella suomalaisella Harvian kiukaalla. Kävimmekin useana päivänä saunomassa ja pulahdimme kannen poreammeisiin ihastelemaan Drakensalmen merimaisemia.
Bongasimme toisena meripäivänä myös ensimmäiset valaat, sillä aivan laivan lähietäisyydellä uiskenteli upea miekkavalasparvi. Yksittäisiä valassuihkuja näkyi laivalta todella usein, joten kaikista ei kuulutettu erikseen, mutta tästä miekkavalasparvesta kapteeni kuulutti ja ehdimme kannelle ihailemaan sitä.
Orne Harbour
Heräsimme, kun laiva lipui lahteen ja maata oli vihdoin näkyvissä. Vaikka keli oli ulkona harmaa ja luntakin tuprutteli, oli jylhä vuoristomaisema omalla tavallaan lumoava. Tiesimme Huippuvuorten matkan jäljiltä, mitä odottaa arktisten alueiden maisemilta ja ne olivat juuri niin upeat, kuin toivoimmekin.
Olimme laittaneet kellon soimaan jo kello 6.30, sillä maihinnousu tapahtui ryhmissä ja ensimmäiset matkustajat alkoivat siirtyä pikakumiveneisiin jo kahdeksan aikaan. Ehdimme syödä rauhassa aamupalan ja valmistautua omaan vuoroomme.
Harmaus väistyi aamunpäivän aikana ja meidän vuoromme koittaessa aurinko paistoi ja hohti vielä lumisten hankien kautta niin, ettei ilman aurinkolaseja ei olisi pärjännyt ulkona. Siirryimme ensin kolmannelle kannelle, kun ryhmäämme leopardihylkeitä kuulutettiin.
Pikaveneisiin mahtui kerralla noin kymmenen henkilöä, joten meidät jaettiin ryhmiin ja kuljetettiin maihin useamman veneen voimin. Kumivene jätti meidät kivikkoiselle rannalle ja olimme jo hieman nähneet hyttimme ikkunasta, millainen kiipeilyurakka meitä odottaisi.
Meille jaettiin kävelysauvat ja vaikka yleensä emme koe moisia tarvitsevamme, olivat ne tällä kertaa oivallinen apu jyrkähkössä rinteessä, jonka liukkaita polkuja kipusimme ylös laivan kumisaappailla. Lämpötila oli nollan tuntumassa ja meillä oli ehkä vähän liikaakin vaatetusta, sillä kiivetessä tuli nopeasti lämmin.
Laivalla oli aika paljon vanhempaa väkeä, joten osalla kului kiipeämiseen todella kauan aikaa. Me taas olisimme hyväkuntoisina voineet kiivetä nopeamminkin ja ohitimme muutamassa sopivassa kohdassa porukkaa, että ehtisimme huipulle kuvaamaan.
Etelämanner valloitettu!
Oli hieno tunne päästä astelemaan uudelle mantereelle heti risteilyn alussa ja vieläpä niin upeissa maisemissa. Nousumetrejä kertyi noin sata, kun olimme päässeet ylös. Myssypingviinien metelöinti kuului pitkin matkaa ja välillä niitä seikkaili rinteessä aika lähellä meitä. Huipulta aukesivat todella upeat maisemat ja otimme sieltä paljon valokuvia sekä videoita.
Pingviineillä oli pieni alue, jossa ne rakensivat pesiään ja touhuilivat omiaan. Niiden jälkiä näkyi joka puolella ja ne kiipeävät mereltä hyvinkin korkealle etsimään mahdollisimman hyvää pesäpaikkaa. Me pysyttelimme yli viiden metrin päässä pingviineistä, että emme häiritsisi niitä.
Opas alkoi hoputtamaan, että olisi aika siirtyä alas. Me lähdimme käskystä reippaasti kohti polkua ja täyttelimme saappaiden jättämiä monttuja oppaiden ohjeiden mukaisesti, etteivät pingviinit jää niihin jumiin. Osalla matkustajista oli vaikeuksia pysyä pystyssä liukkaassa maastossa ja oppaat kävivät välillä vetämässä heitä ylös hangesta.
Danco Island
Aamun rantautumisen jälkeen kävimme lounaalla ja iltapäivällä luvassa oli vielä kumiveneajelu Danco-saaren lähettyvillä. Maisemat vaan paranivat ja vedessä kelluvat suuret jäälohkareet näyttivät niin kauniilta lumisten vuorten lomassa.
Saarella asui isompi yhdyskunta valkokulmapingviinejä. Suuret ruskeat läikät lumessa paljastivat helposti niiden pesintäalueet ja kun aluetta tarkasteli lähemmin, huomasi pienet polut, joita pitkin pingviinit kulkivat pesältä merelle ja takaisin ravinnonhakureissuillaan.
Niitä oli tuhansia, niin vedessä veneemme ympärillä kuin rantakivikossa. Tiesitkö muuten, että jotkut pingviinilajit kiipeävät korkeille kallioille siksi, että kalliota vasten on parempi hautoa munia kuin lumessa.
Söpöydestään huolimatta pingviinit ovat myös aikamoisia haisuleita, jonka saimme myös huomata rantaa lähestyessämme. Pujottelimme veneellä upeiden jäälohkareiden keskellä ja bongasimme myös komean hylkeen päiväunilla yhden jäätikön päällä.
Tarjolla olisi ollut myös kajakkiretkiä sekä yöpymismahdollisuus teltassa rannalla. Hinnat olivat vaan sen verran suolaiset, että me jätimme retket suosiolla väliin (telttayö 438 euroa/hlö).
Lisäksi retkille osallistuminen ei ollut mitenkään varmaa, vaan ne arvottiin kaikkien halukkaiden kesken, sillä niin kajakkeja kuin telttojakin oli mukana vain rajallinen määrä. Retkiä ei myöskään ole välttämättä tarjolla kaikilla risteilyillä.
Ilkka muuten erotti kuulutusten joukosta vähän ikävämmän code blue -kutsun lastausalueelle, joka tarkoitti elvytystä. Ilmeisesti tilanne saatiin hoidettua, sillä matkamme jatkui normaalisti. Onneksi niin, sillä Etelämanner on todella hankala paikka evakuoida ketään.
Näimme päivän aikana myös kaksi muuta laivaa ja yhden purjeveneen. Kotiin päästyämme tutkimme aihetta vähän lisää ja Antarktikselle risteilee näköjään useita erikokoisia aluksia.
Lemaire Channel
Edellisiltana yhdeksän jälkeen jäätikön reunalle jätetyt telttailijat oli noudettu laivan kyytiin takaisin viiden maissa aamun sarastaessa. He olivat kuulemma saaneet pingviinin ja hylkeen seurakseen, joten nukkuminen oli jäänyt vähemmälle niiden sekä jäätikön ääniä ihmetellessä.
Päivä oli uskomattoman kaunis ja tyyni. Matkamme jatkui hiljalleen pitkin Lemairen upeaa, 11 kilometriä pitkää salmea, jonka molemmin puolin kohosivat jylhät, teräväkärkiset vuoret. Peilityynen lahden pinnalla lipui isompia ja pienempiä jäälohkareita kauniissa sinisen sävyissä. Aurinko paistoi niin kirkkaasti, ettei kannelle ollut asiaa ilman aurinkovoidetta ja -laseja.
Laivamme eteni hyvin hitaasti jäälohkareiden lomassa ja jään paljouden vuoksi rantautumisemme myöhästyi useammalla tunnilla. Olimme silti onnekkaita, että pääsimme salmen läpi, sillä se olisi voinut olla niin jäässä, ettei laivalla olisi päässyt siitä, vaan olisimme menneet seuraavaan kohteeseen kiertoreittiä.
Antarktiksella päiväohjelmat ja reittivalinnat ovat vahvasti sidottuja säähän, joten kukaan ei pysty sanomaan varmaksi, mitä huomenna tai edes saman päivän aikana tapahtuu.
Lounaan lomassa katselimme maisemia ja saimme videolle ihan mielettömällä tuurilla juuri jäälautan alle uiskentelevan lahtivalaan. Näimme muutamia muitakin valaan suihkauksia päivän aikana ja vilauksen ryhävalaan selkäevästä.
Tämän kanavan läpi lipuminen oli yksi matkan huippuhetkistä ja meni kärkeen kauneimpien maisemien joukkoon, mitä olimme koskaan nähneet. Lemairen kanavaa pidetään yhtenä Antarktiksen kauneimmista reiteistä, eikä ihme.
Port Charcot
Rantautumispaikaksemme oli valittu uskomattoman kauniin lahden tyyni poukama Port Charcot, jossa kellui suuria jäävuoria. Aika tuntui pysähtyneen tänne ja olisimme voineet jäädä ihailemaan maisemia pidemmäksikin aikaa.
Port Charcot on nimetty ranskalaisen Jean-Baptiste Charcotin mukaan, jonka johtaman retkikunnan tukikohtana tämä poukama toimi talven yli tutkimusretken aikana vuosina 1903–1905. Port Charcotissa on edelleen nähtävissä leiriytymisen jäänteitä, kuten muun muassa suuri kiviröykkiö, jonka huipulla kohoaa puinen tolppa sekä veneen jäännökset.
Wikipediasta löytyy muuten lista Etelämantereen kaikista nykyisistä ja entisistä leireistä ja tukikohdista, joista joissakin saattaa päästä risteilyn mukana vierailemaan.
Meidän ryhmämme Leopard Seals oli tällä kertaa ensimmäisenä vuorossa. Meidät kuljetettiin maihin kumiveneillä ja oppaat olivat käyneet tekemässä jäätikölle portaat valmiiksi lumeen, jotta pääsimme rantautumaan mahdollisimman sujuvasti. Vaihtoehtoina oli kiivetä ylös näköalapaikalle tai mennä katsomaan pingviinejä. Meillä oli 90 minuuttia aikaa ja päätimme suorittaa molemmat rastit aloittaen pingviineistä.
Olimme lähellä useampaa valkokulmapingviiniyhdyskuntaa, joten oli hauskaa katsella miten ne sukkuloivat vedessä sekä maalla. Pingviinit on muuten tosi helppo paikantaa rannoilta, sillä ne sotkevat ympäristönsä tehokkaasti kakalla. Tarvitsee vaan seurata ruskeita vanoja rannasta ylöspäin ja sieltä ne pingviinitkin löytyvät.
Pingviinit hautovat muniaan mieluummin kallion kuin kiven päällä, joten ne saattavat kiivetä todella korkealle löytääkseen hyvän pesäpaikan. Ne vaikuttavat kömpelöiltä lumessa ja pötkähtelevät nenälleen jatkuvasti, mutta ovat silti todella ketteriä tarpeen tullen ja jotkin lajit hyppäävät ylöspäin jopa puolet omasta korkeudestaan.
Kävelimme myös näköalapaikalle ja osalle kävely rinteen huipulle oli selvästikin liian raskas aktiviteetti vaikka maasto tässä kohteessa ei ollut edes kovin jyrkkä. Me ehdimme valokuvata hyvin ja alas tullessamme pääsimme vielä aivan lähietäisyydelle kuvaamaan pingviinejä ennen venematkaa takaisin laivalle. Olipa upea päivä ja rantautuminen!
Sauna ja porekylvyt
Laivaan saavuttuamme vaihdoimme uikkarit päälle ja menimme kannella sijaitsevaan poreammeeseen, jossa vesi oli todella lämmintä. Viihdyimme altaissa hetken aikaa, kävimme saunassa ja siirryimme illalliselle Fredrikson-ravintolaan, joka tunnetaan hampurilaisistaan sekä pirtelöistään. Sellaiset mekin otimme ja kyllä ne olivat todella herkullisia.
Viimeiset matkustajat palasivat laivaan rannalta ja lähdimme lipumaan jäälauttojen keskeltä kohti seuraavaa kohdetta. Emme malttaneet pysyä poissa kannelta, sillä ilta oli tyyni ja maisemat edelleen niin kauniita. Ihmettelimme, että eikö pimeä tule tosiaan ollenkaan.
Näimme myös jäälautalla jääpingviinin, joka olikin ainoa laatuaan sillä matkalla, joten oli onni, että satuimme paikalle ja saimme pingviinistä vielä kuvankin talteen. Selvitimme vielä ennen nukkumaan menoa, että millaista ohjelmaa seuraavana päivänä olisi ja moneltako meidän pitäisi herätä. Tällä reissulla kello soi melkein joka aamu aikaisin vaikka olikin lomaa.
Vieraile Etelämantereella 360-videoiden avulla
Lue myös muut artikkelimme tältä matkalta
Falklandin sota – tutkimusmatka menneisyyteen
Etelä-Atlantilla sijaitsevat Falklandinsaaret ovat olleet kiistanalainen alue, jonka hallinnasta ovat sotineet keskenään Argentiina ja Iso-Britannia.
Upeat Falklandinsaaret – kuin suoraan luontodokumentista
Falklandinsaaret osoittautuivat todelliseksi luontokohteeksi, sillä saarella on erittäin rikas eläimistö pingviinien ja muiden lintulajien osalta.
Monipuolinen Antarktis – tutustu mantereen ainutlaatuiseen luontoon
Antarktis yllätti meidät paitsi uskomattoman kauniilla luonnollaan, myös monimuotoisuudellaan. Esittelyssä Antarktiksen kauneimmat rantakohteet!
Etelämanner – 6. maanosa valloitettu!
Jokainen Etelämantereen risteily taitaa olla erilainen. Sääolot määräävät aina minne ja miten rantautumiset onnistuvat. Meitä suosi satumainen onni!
14 päivän risteily Antarktikselle
Tutkimusristeily Antarktikselle oli uskomattoman hieno kokemus ja elämys, jota emme unohda varmasti koskaan.
Muita blogijuttuja Antarktikselta
https://www.matkallamissamilloinkin.com/risteily-etelamantereella/
https://www.rantapallo.fi/kaikkimaanosat/2011/12/10/antarktiksen-valloitus-osa-1/embed/
Matkakohteena Etelämantere - Tarinoita Maailmalta
Kuukausi Etelämantereella oli ikimuistoinen kokemus. Tähän matkaan mahtui lukematon määrä eläinkohtaamisia, jotkut söpöjä, toiset kerrassaan mykistäviä kaikessa kauneudessaan. Etelämantere ei säästä huolimatta jätä kylmäksi!
Etelämanner arkistot - Adalmina's Adventures
Etelämanner oli ollut jo jonkin aikaa bucket-listallani, mutta alunperin se ei kuitenkaan kuulunut maailmanympärimatkani suunnitelmiin. Onneksi kuitenkin muutin...
38 comments
On nuo Etelämantereen maisemat vain upeita! Ja kaikki upeat eläinhavainnot, erityisesti hylkeet, pingviinit ja valaat kruunaavat kokonaisuuden. Mutta vaikka eläimiä ei juuri näkyisikään, on maisemat tosiaan muutenkin todellla hienot ja ainutlaatuiset! Ja jotenkin tykästyttiin Hutigruteniin aluksena, ja myös henkilökunta oli todella asiantuntevaa.
Kiitos kommentista, Mikko!
Ihan totta, että Antarktiksen maisemia jaksaisi ihastella ihan vaikka ilman eläimiäkin. Silti on jotenkin aivan riemastuttavaa huomata miten paljon elämää siellä lopulta on! Pingviinejä on aivan kaikkialla, lisäksi erilaisia hylkeitä siellä ja täällä. Merilintuja lentää aivan jatkuvasti kaikkialla. Ja sitten tietysti valaita, joita on valitettavan vähän, mutta Antarktiksella niitäkin pääsee aivan varmasti näkemään.
Olitteko tuolla samalla Roald Amundsenilla myös? Se oli kyllä todella mukava alus, niin kuin varmasti heidän muutkin aluksensa. Henkilökunta tekee risteilykokemuksesta ison osan, ja Hurtigrutenin kyydissä on saanut kokea olevansa tervetullut ja henkilökunta on hyvillä fiiliksillä myös.
Hurtigruten valikoitui laivayhtiöksi sillä perusteella, että pidimme risteilystämme Huippuvuorilla niinikään Hurtigrutenilla niin paljon. Roald Amundsen tarkentui alukseksi sen modernien vähäpäästöisten ominaisuuksiensa ja toki myös Roald Amundsenin itsensä, jonka tarinaan pääsimme perehtymään myös Huippuvuorilla ja sen jälkeen saman nimisen elokuvan muodossa. Sekin kannattaa katsoa, jos ei ole tuttu.
On kyllä hienot maisemat! Tulee ihan omat reissut ja niiden muistot mieleen. Pieni korjaus tosin, jos sallitte: kaikkialla Etelämantereella on tuo 100 matkustajan maximimäärä kerrallaan, IAATOn sääntöjen mukaan.
Tuo laiva näyttää kyllä myös todella hienolta! Ja oon vähän kade teidän helpohkosta Drakensalmen ylityksestä, kun mun eka reissulla oli juuri noita 12 metrin aaltoja, jotka oli ihan hirveitä. Muilla yrityksillä ei ollut noin pahaa, mutta en ole vielä koskaan nähnyt Drake Lake 😄
Kiitos kommentista, Annika!
Ja kiitos myös tarkennuksesta. Korjasin sen tekstiin. Itse asiassa sama 100 hengen rajoitus rantautumisissa taitaa olla myös Huippuvuorilla, ainakin museoiduissa kohteissa. Kyliin ja kaupunkeihin, joissa on satamat ja laiturit ja asutusta, pääsee luonnollisesti kerrallaan vierailemaan koko laivan väki.
Valitsimme tavoistamme poiketen tällä kertaa ihan nimenomaan laivaksemme Roald Amundsenin. Yleensä mennään kohde edellä, mutta nyt oli tärkeää saada kaikki oikein. 😉
Laiva oli uusi, moderni ja vähäpäästöinen. Siinä on hyvät merenkulkuominaisuudet vakaavine siivekkeineen, vaikka onneksi emme kovin kovaan aallokkoon joutuneetkaan. Nuo 12 metriset aallot kyllä kuulostavat aika kammottavilta. Meillä taisi pahimmillaan olla ehkä 5-6 metrisiä aaltoja, mutta sekään ei lopulta kestänyt onneksi kuin muutamia tunteja. Sun pitää selvästi lähteä vielä uudelleen, jotta pääsisit kokemaan Drake Laken! 😄
Teidän reissu on kyllä ollut todella kadehdittava! Upeita maisemia ja rantautumispaikkoja. Ja paljon pingviinejä 🙂 Blue code on kyllä ikävä kuulla kesken risteilyn, mutta onneksi sitten nähtävästi tilanne ratkesi hyvin. Tuossa porealtaassa ja saunassa olisin voinut viettää koko laivassaoloaikani, mitä nyt käynyt välillä syömässä jossain ravintoloista ja yöllä nukkumassa.
Poreallas itse asiassa toi mieleen hostellimme kuumavesialtaan, johon pääsimme pulahtamaan Tongariro Alpine Crossing -patikoinnin jälkeen Uudessa-Seelannissa.
Kiitos kommentista, Ismo!
Maisemat olivat tällä risteilyllä tosiaan aivan täysien pisteiden arvoiset! Blue code oli aika kylmäävä kuulutus kuulla. Jäi mietityttämään mitä oli mahdollisesti käynyt, ja myös risteilyn mahdollinen päättyminen siihen paikkaan, jos lähdettäisiin evakuontimatkalle. Tästä ei koskaan myöhemmin kuulunut mitään, enkä lähtenyt sitä myöskään kyselemään. Ikävä tilanne, mutta onneksi taisi kuitenkin asia ratketa parhain päin.
Porealtaat ja sauna olivat kyllä tosi mukavat, mutta jotenkin ei niissä kuitenkaan raaskinut viettää kovin kauaa aikaa kerrallaan. Laivalla olisi ollut koko ajan tarjolla ihmeteltävää ja tekemistä. 🙂
Upeita maisemia ja varmasti ainutlaatuinen reissukokemus 🙂 Täytyy kyllä hattua nostaa päästä niille, jotka ovat tuonne ensimmäisiä tutkimusmatkoja tehneet. Ovat olleet kyllä rohkeita tai jopa hulluja 😀
Hienon kuuloinen kokemus, olen iloinen puolestanne!
Mullakin jäisi kyllä telttayö tuolla hintaa väliin, vähän jo pienemmälläkin hinnalla, tai ehkä mulle pitäisi vähän jopa maksaa 😀
Tuossa alkuun kirjoitit, että vaatteet imuroitiin pakollisina toimena. Miksi ne imuroitiin?
Kiitos kommentista!
Kokemus oli tosiaan erityinen ja jäi varmasti loppuiäksi mieleen! Naparetkeilijöistä ja muistakin tutkimusmatkaajista pitää todeta ihan samoin – Jollakin tavalla hulluja tai ainakin huimapäisiä ihmisiä ovat! Itse en kyllä lähtisi aivan näin kauas sivistyksestä ilman, että on joku mukana ohjaamassa ja huolehtimassa järjestelyistä. 🙂
Vaatteet (ja reput, kiikarit, kamerat ja ylipäätään kaikki varusteet jotka vietiin maihin) piti imuroida siksi, ettei niiden mukana maihin kulkeutuisi vieraslajeja. Erityisesti vaatteiden saumoissa saattaa lymytä kaikenlaista hiekanjyvää ja maankamaraa, jonka joukossa voi olla siemeniä tai munia jne. Mitään ei myöskään saanut laskea maahan, tai istua lepäämään, vaan ainoastaan laivalla desinfioitujen saappaiden oli määrä koskettaa luontoa. Tämähän ei luonnollisesti täysin voinut toteutua, koska ihmisiä kyllä pyllähteli kumoon lumessa ja jäässä.
Vieraslajeista vielä sen verran, että Antarktiksella luonto on aivan erityisen herkkää ja se on säilynyt melko puhtaana vieraslajeista. Niitä on kuitenkin päässyt sinnekin pesiytymään. Varusteiden imuroinnilla ja muilla rajoituksilla on tarkoitus minimoida riskit uusien vieraslajien pääsemisestä Antarktikselle.
Ihania kuvia. Luonto on kaunis varsinkin, kun siellä ei näy mitään ihmisen kädenjälkeä. ❤️
Kiitos kommentista, Sini!
Olen aivan samaa mieltä tuosta koskemattoman luonnon kauneudesta! Mykistävää suorastaan! ❤️
Onpas tyynen näköistä ja upeasti jää hohkaa meressä auringon valossa. Pingviinejä olen nähnyt livenä vain Etelä-Afrikassa Simonstownin rannoilla ja ne tosiaan söpöydestään huolimatta haisivat uskomattoman pahalta. No söpöys voitti ja niitä on hauska muutaman tunnin ajan katsella.
Kiitos kommentista, Jani!
Drakensalmen jälkeen Antarktiksen mantereen liepeillä yleensä onkin paljon tyynempää kuin avomerellä. Meitä kyllä suosi aivan erityisen kauniit säät koko reissun ajan. Jäävuorien sinerrys on yksi kauneimpia näkyjä, jonka itse tiedän!
Pingviinit sensijaan ovat äänekkäitä ja haisevat. Niistä on mukavampi nauttia kuvien kautta!
No, okei okei. Kyllä niitä tuli ihan mielellään pällisteltyä. 😀
Voi eläydyin niin tuohon kauniiseen tyyneen iltaan! Ikimuistoinen hetki maailman laidalla! Mutta kyllä itteä jännittäis tuo drakensalmen ylitys, onneksi teillä oli suhteellisen rauhallinen sellainen. Ja hyvä että teillä oli nuo värikkäät turvatakit päällä, niin teidät erotti hyvin pingviineistä 😀 Ihania nekin!
Kiitos kommentista, Elina!
Tuo tunnelma laivan kannella noissa maisemissa oli jotain aivan ainutlaatuista. Drakensalmi hirvitti ja hirvittää edelleen. Itse selvittiin helpolla, mutta jos nyt olisi mahdollisuus lähteä uudelleen Antarktikselle, niin ottaisin saman riskin Drake Shakesta.
Nuo takit olivat kyllä hyvät. Ihmiset erottuivat hyvin maastosta, ja se kai niiden idea olikin. Saimme tosiaan pitää takit, ja olen omaani käyttänyt välillä täällä Suomessakin. Siis aivan käyttökelpoiset, sen lisäksi tietysti, että hihamerkit synnyttävät aivan valtavaa katu-uskottavuutta! 🤣
Jäin miettimään elvytysvaroitusta/tilannetta. Ei kyllä henkilölle/lähipiirille ollenkaan kiva tilanne – varjostaa koko matkaa, vaikka menisi hätätilanne ohitse. Toisaalta, jos itse jossain kuolisi, niin ei huono kohde!!
Kiitos kommentista, Mari!
Kyllä se elvytyshälytys herätti meilläkin siellä risteilyllä ajatuksia. Sitä ei koskaan selvinnyt mikä hälytyksen syy oli, mutta eipä se tainnut meille kuuluakaan. Ainakaan kun ei matkaa jouduttu sen vuoksi keskeyttämään.
Harmillinen homma kaiken kaikkiaan, mutta onneksi ei sen kummempia seurauksia siitä ollut. Tuo kyllä havahdutti siihen, miten pienestä matkan onnistuminen koko laivan matkustajille voi olla kiinni, kun ei apua ole saatavilla kuin päivämatkojen päässä.
No nyt on ollut elämysmatkailua isolla E:llä! Kuulostaa ja näyttää aivan upealta, tuo täydellinen meren tyyneys vielä jotenkin kruunaa kaiken kauneuden. Pelkästään noita maisemia voisi tuijotella varmasti tuntikausia, ja sitten vielä nuo eläinhavainnot siihen päälle, huh. Olisi mahtavaa kokea vastaava reissu itsekin joskus!
Kiitos kommentista, Anne!
Olet ihan oikeassa – koko matka oli Elämys isolla E:llä! Matkasta haaveillessa ja vielä sitä suunnitellessa hirvitti hinta, Drakensalmi ja varmasti muutama muukin asia. Loppujen lopuksi koko kaksiviikkoinen oli niin hieno kokemus, että a) ei kaduta ja b) lähtisin vaikka heti uudelleen, jos olisi mahdollisuus!
Mieletön kokemus!
Etelämantereen matka vaikuttaa olevan sekä maisemien että elämysten puolesta mahtava kokonaisuus. Yllättäviä palveluita löytyy laivalta, kun ei ihan ensimmäisenä olisi tullut mieleen Harvian kiuas saunassa. Toisaalta, se voi olla hyvääkin, jos ulkoilun jälkeen pitää päästä lämmittelemään hieman. Teillä kävi tuuri, että oli näin lämmin ja tyyni, mutta kai siellä huonompiakin ilmoja sattuu kohdalle.
Kiitos kommentista, Nadine!
Matka oli tosiaan todella vaikuttava ja upea kokonaisuus. Itse laiva, oppaat, matkakohde ja matkanteko itsessään, muut matkustajat, jotka olivat samalla tavalla kaikki yhtä matkahulluja kuin me itsekin. Todella kokonaisvaltainen elämys koko kaksiviikkoinen risteily!
Laiva oli uusi ja varustamo norjalainen, joten osasin kyllä odottaa laivalta saunaa. Harvian kiukaat olivat kyllä kehon lisäksi myös mieltä lämmittävä yllätys! Olimme tosi tyytyväisiä siihen, että olimme koko ajan halunneet päästä nimenomaan Roald Amundsenille.
Säiden puolesta meillä kävi tosiaan aivan satumainen tuuri. Oppaat ja laivan henkilökunta kapteenia myöten muistivat tätä kyllä meille tolkuttaa. Yleensä vastaavilla risteilyillä on vähintään pari kohdetta, joissa ei voida sään vuoksi rantautua tai reittiä joudutaan suunnittelemaan uusiksi. Sen lisäksi, että pääsimme jokaiseen paikkaan, minne oli suunniteltu mennä ja pääsimme niissä myös maihin, sää oli todella kaunis ja aurinkoinen käytännössä koko matkan ajan. Näin upeita valokuvia ei aivan joka risteilyllä tosiaankaan pääse ottamaan!
Mahtavan suolainen hinta tuolla telttayöpymisellä, mutta varmasti ikimuistoinen kokemus heille ketkä siihen päätyvät. Uskomattomia myös nuo maisemat ja tyyni merenpinta. Onneksi teitä ei aallot keikuttaneet enempää. 🙂
Kiitos kommentista, Sanna!
Enpä muista maksaneeni edes hotelliyöstä koskaan noin paljoa. (Ei kun muistanpas https://netammelat.fi/usa/ohio/columbus/doghouse-hotel-brewdog/ ) Lisäksi en oikein ole telttaihmisiä, joten ihan valtavaa hinkua ei tähän elämykseen ollut osallistua. Toisaalta, jos teltassa pitää nukkua, niin ehkäpä sitten juuri Antarktiksella. 🤣
Jotain samaa ilmeisesti tuossa risteilyssä, ainakin noiden kumiveneiden ja pienryhmien osalta kuin Galapagoksen risteilyllä, jollaiselle aikoinaan osallistuimme. Maailmanmatkaajissa(kin) Antarktis on edelleen kova juttu, olen tainnut useammankin (yli?)innostuneen esityksen siitä kuullut kokouksissamme.
Ai niin, noiden muutaman linkkaamienne juttujen lisäksi ainakin Adalmina’s Adventures on myös matkabloggaajista käynyt Antarktiksella.
Kiitos kommentista, Pirkko!
Galapagoksella taitaa olla saman tyyppisiä rajoituksia, että montako matkustajaa saa laivalla olla ja montako saa kerrallaan olla maissa jne. Kyseessä lienee siis myös “expedition”-tyyppinen kohde, joissa kumiveneet ovat kai myös se tavallinen tapa siirtyä laivalta maihin. Tenderillä/pelastusveneellä siirtyminen vaatisi kuitenkin jonkinlaisen sataman tai ainakin laiturin maista.
Tämä oli meillekin kyllä niin kova juttu, että voin hyvin ymmärtää jos joku on Antarktiksenmatkastaan esitelmöidessään vaikuttanut yli-innokkaalta! 😀 Kokemus on ihan takuulla järisyttävä kenelle hyvänsä, riippumatta reissukokemuksen määrästä!
Totta, kiitos muistutuksesta! Pitääpä kysäistä Anna-Katrilta onko ok lisätä linkki tuonne perään. 🙂
Tuo merimatka kuulostaa kyllä ikimuistoiselta monessa mielessä. Muistan lukeneeni tuon uutisenkin, tosi ikävä käänne kyseisen laivan matkustajille, vaikka kaipa jokainen ymmärtää ne riskit, kun lähtee tuollaisiin ääriolosuhteisiin. Onneks te selvisitte suht vähällä 🙂 Tuliko muuten katottua iltaisin minkä verran taivaalle, näkeekö tähtitaivaan selkeästi vai lähteekö laivasta liikaa valosaastetta?
Kiitos kommentista, Cilla!
Varmasti kellekään Antarktikselle lähtevälle ei voi olla epäselvää, että kauas sivistyksestä lähdetään. Apu on kaukana ja odotettavissa on parhaimmillaankin tavallista rajumpia luonnonoloja. Risteilylle päästäkseen piti esittää todistus että matkavakuutus on matkan aikana voimassa. Ihan perusvakuutuksiin eivät tällaiset kohteet kuulu, joten viimeistään tässä kohtaa pitäisi selvitä että kohde tosiaan poikkeaa merkittävästi tavallisista.
Toisaalta tämän vuoksi matkalle lopulta lähtevien pitää tietää minne on menossa ja olla valmiita näkemään vaivaa ja pulittamaan aika paljon tavallista lomareissua enemmän. Lopputuloksena käytännössä kaikki kanssamatkustajat ovat vähintään yhtä hulluja reissaajia kuin itsekin olemme. Aika hauskaa. 😀
Kysymys tähtitaivaasta on aika hyvä. Jäin miettimään, että me taisimme vetäytyä yleensä iltaisin sen verran aikaisin unille, ettei taivasta kauheasti tullut tiirailtua. Tuolla oli kuitenkin kesä ja sen vuoksi taivas aika kirkas vielä myöhäänkin. Laivalla oli kyllä valoja, mutta kyllä sieltä varmaan ainakin peräkannelta tai keulasta olisi ihan hyvin saanut katseltua tähtiäkin. Nyt jälkeenpäin tajuan etten tainnut tulla kauheasti taivaalle katsoneeksi, vaikka yleensä kyllä tykkään ihmetellä tähtiä. 😮
Komppaan Mikkoa, nuo kaikki eläinhavainnot kruunaavat reissun! Ihan mahtavaa, että olette päässeet näkemään niitä noinkin paljon!
Kiitos kommentista, Eveliina!
Eläinten runsaus kyllä yllätti meidät. Pingviinejä oli aivan kaikkialla ja myös lentäviä merilintuja oli paljon. Hylkeitä näkyi silloin tällöin ja valaitakin aina välillä. Jännää, että mitään maalla eläviä selkärankaisia ei Antarktiksella elä lainkaan, jos ei lisääntymishommia lasketa. Kaikki elämä on käytännössä meressä tai sen välittömässä läheisyydessä.
Vau, vau ja vau! Niin upeita kuvia ja varmasti yksi hienoimmista seikkailuista, joita olette tehneet. Olen seurannut matkaanne TikTokin puolella ja videot ovat olleet niin kiinnostavia. Ei yhtään auta tähän Etelämanner-kuumeeseen.
Kiitos kommentista, Sandra!
Hienoa kuulla, että olet TikTokissa seurannut reissuamme! Matka oli tosiaan ihan huikea ja jäi varmasti molempien muistoihin loppuiäksi.
Jos Etelämanner kiinnostaa, niin ainakin meidän puolestamme voimme lämpimästi suositella matkaa sinne. 🙂
Tätä reissua tuli seurattuakin jo moneen otteeseen ja kyllähän se näin luettunakin on sellainen, että olisipa kiva itse kokea joskus samanlainen! Varmasti reissuja, jotka säilyvät lopun elämää ihan siellä kärkikahinoissa parhaana reissuna!
Kiitos kommentista, Rami!
Sen varmaan näki jo reissun aikana tekemistämme päivityksistä, että matka oli aivan huikea. Sen tunsi kyllä itsekin jo paikan päällä, että jotain aivan erityistä ollaan nyt kokemassa. Aivan takuulla tämä matka jäi loppuiäksi molemmille mieleen ja yhdeksi tärkeimmistä ja parhaista matkoistamme koskaan!
No, nyt se on tehty, mutta ei matkakuume mihinkään silti sammunut. Antarktikselle voisi kyllä mieluusti mennä toistekin, jos sattuisi tilaisuus eteen. 🙂
Jos jostain matkasta tekee pahaa seurata somessa tai lukea blogissa, niin se on kyllä tämä. Harvoin oon suuuper kateellinen jostain reissusta, mutta myönnän, tästä oon ihan super kateellinen. 😀 Miekin haluan!
Näyttää kyllä niin upealta. Ehdottomasti haluaisin itsekin toteuttaa jotain vastaavaa. Oli muuten kiva nähdä matkamessuilla ja kuulla kasvotusten lisää tästä reissusta.
Kiitos kommentista, Veera!
Kyllä meillä pikemminkin oli tarkoituksena juuri kannustaa muitakin tavoittelemaan unelmiaan. Jos teki häijyä, niin ehkä kohde kutkuttelee matkahermoa enemmän tai vähemmän tiedostetusti. 🙂 Jos Antarktis kiinnostaa, niin ehdottomasti sitä kannattaa tavoitella ja sinne lähteä, jos tilaisuus tulee!
Oli kyllä kiva nähdä pitkästä aikaa matkamessuilla! Toivottavasti nyt jatkossa tulee tämmöisiä kokoontumisia ja tapahtumia hieman tiuhempaan. Korona pisti nämäkin kaikki jäihin moneksi vuodeksi.
Upean ja monelle ikuisiksi ajoiksi vain haaveeksi jäävän reissun olette saaneet toteuttaa. Varmasti oli ikumuistoinen kokemus kaikin puolin. Tuo on muuten hauska pointti eläimistä, mitä ei monesti tulla ajatelleeksi loppuun asti: monet eläimet isoissa laumoissa haistaa jo kaukaa – haha. Mutta silti, olisi aivan huikeaa päästä ihmettelemään pingviinien elämää noin läheltä. Galapagoksella olen onneksi bongaillut pingviinejä, mutta ei noin suurissa laumoissa.
Kiitos kommentista, Laura!
Antarktis oli kieltämättä sellainen kohde, että olisi se varmaan meiltäkin jäänyt toteuttamatta, jos ei jollain tavalla olisi hieman hullu! Matka vaati aika pitkää valmistautumista ja suunnittelua sekä tietysti kärsivällisyyttäkin. Olisi ollut paljon helpompi matkustaa melkeinpä minne tahansa muualle. Nyt se tuli kuitenkin testattua ja todistettua, että Antarktis voi sittenkin muuttua unelmista todellisuudeksi. 🙂
Hajusta puheenollen, niin sehän myös osa autenttista elämystä. Melkeinpä muuten samat asiat pystyy nykyään jo nautiskelemaan kotisohvalta. 🙂
No huhhuh, jotenkin ihan epätodellisia nuo kuvat ja maisemat. Ja varmasti käsittämätön fiilis kun jalkansa viimein Antarktikselle laskee. Onnittelut Etelämantereen valloituksesta! 🤩
Kiitos kommentista, Jenni!
Maisemat olivat Antarktiksella tosiaan kuin toiselta planeetalta. Niitä olisi jaksanut jäädä ihastelemaan vaikka loppuiäkseen!
Ensimmäinen askel Antarktiksen mantereelle oli kyllä hieno hetki. Tilanne oli niin latautunut ja odotettu, että taisi nousta tukkakin pystyyn pipon alla! Sitten kuitenkin piti ripeästi vaan kiivetä hankea pitkin ylös, että loputkin veneestä pääsi maihin. Mehustelulle ja selfieille ei ollut oikein aikaa. Toisaalta kaikki oli niin lumoavan kaunista ja jännittävää, että äkkiä siinä oli jo aivan uudet ajatukset mielessä. 😀