Risteilyn ajankohta 6.–20.12.2022
Olimme mukana 14 vuorokauden tutkimusristeilyllä Antarktiksella Hurtigrutenin M/S Roald Amundsenin kyydissä. Ensimmäisessä artikkelissamme kerromme tarkemmin risteilylle valmistautumisesta ja toisessa osassa rantauduimme ensimmäistä kertaa Etelämantereelle.
Pysähdyskohteet ja reittimme
Ushuaia – Drake Passage – Orne Harbour – Danco Island – Lemaire Channel – Port Charcot – Börgen Bay – Damoy Point – Whalers Bay – Point Wild/Elephant Island – Drake Passage – Stanley – Saunders Island – New Island – Ushuaia
Börgen Bay
Antarktiksen valloitus jatkui, kun aamu alkoi uskomattoman kauniissa maisemissa saksalaisen tähtitieteilijän Karl Börgenin mukaan nimetyllä Börgen Baylla. Aamupäivän ohjelmassa oli veneajelua tällä lahdella ja sitä ennen kävimme kannella testaamassa päivän lämpötilan, jotta osaisimme varustautua oikein.
Sää oli kuin Kittilässä maaliskuussa. Aurinko lämmitti, mutta pieni viima ja kylmyys muistuttivat, että on parempi kuitenkin varustautua lämpimästi. Söimme rauhassa aamupalan laivan ravintolassa ja odottelimme vuoroamme päästäksemme veneajelulle.
Lumihuippuiset vuoret hallitsivat maisemaa ja niiden väleistä laskeutui valtavia jäätiköitä, joista oli lohkeillut paloja kellumaan veteen. Jäätiköiden kokoa ja mittasuhteita oli todella haastavaa arvioida, sillä ne näyttivät olevan lähellä, mutta kun lähdimme kumiveneellä ajamaan niitä kohti, ne olivat kuitenkin todella kaukana ja jopa useamman tuhannen metrin korkuisia.
Pingviinejä ja leopardihylje
Pingviinit molskivat vedessä pienissä laumoissa, kun ajelimme lähes tyynessä poukamassa jäälohkareiden keskellä. Kiersimme yhden jäävuorista ja siellä se lepäsi, leopardihylje! Sellaista olimme toivoneet näkevämme ja siinä se nyt köllötteli aivan lähietäisyydellä. Olipa hieno hetki!
Meidän ryhmämme nimi oli myös Leopard Seals (leopardihylje) ja aina, kun laivalla järjestettiin aktiviteetteja, meitä kutsuttiin noiden ryhmien nimillä ja ne olivat myös takkiemme hihoissa eri värisillä tarralapuilla.
Ravintola Aunessa oli ensimmäistä kertaa tällä risteilyllä ruuhkaa lounasaikaan ja tuntui, että kaikki olivat pakkautuneet sinne samalla kertaa. Ensimmäisenä päivänä, kun ylitimme Drakensalmea, ravintola ammotti lähes tyhjillään. Oli mukavaa nähdä, että kaikki olivat suoriutuneet lounaalle ja laivalla olikin täyttöaste noin 60 %. Matkustajia mahtuisi kyytiin maksimissaan 500.
Damoy Point
Lounaan jälkeen lepuutimme hetken ja meille tulikin pikalähtö, kun rantautumisaikataulussa oltiin edellä. Damoy Pointissa meitä odottivat rakennukset, joita Antarktikselle lentävät koneet ja laivat voisivat hyödyntää tukikohtinaan. Rannalla asui tietysti myös pingviiniyhdyskuntia, joiden touhuja pääsimme seuraamaan lähietäisyydeltä.
Tällä rantautumisella oli mahdollista tehdä kuuluisa “polar plunge”, eli dipata itsensä jääkylmään veteen. Me emme moisesta viihteestä innostuneet vaan teimme myöhemmin oman “polar plungemme” laivan kannen poreammessa sekä uima-altaalla huomattavasti lämpimämmässä vedessä.
Rannan retkellä kävelimme jäätiköllä vajaan kilometrin oppaiden merkitsemää reittiä. Vastassa oli jyrkkä lumivalli, johon oppaat olivat tehneet meille etukäteen askelmat. Lumisten portaiden kiipeäminen tuotti monille vaikeuksia niin ylös- kuin alaspäin mennessä.
Hyvästä fyysisestä kunnosta on siis ehdottomasti hyötyä tällaisella matkalla ja osallistujien fyysisiä valmiuksia varmistettiin myös etukäteen risteilylle vaatimuksena olleella lääkärin allekirjoittamalla todistuksella.
Risteilyllä oli mukana kaikenikäistä ja -kuntoista väkeä, joten emme ole ihan varmoja, että kieltääkö varustamo ketään matkustamasta tänne. Joka tapauksessa hitaammat menijät saattavat viivyttää omaa tahtiasi kävelypoluilla, joten kärsivällisyyttä tarvitaan välillä.
Pingviinit olivat joka tapauksessa ihan huikeita jälleen ja näimme niitä niin maalla kuin vedessäkin. Vaikka ne tepastelevat maalla hassun näköisesti, ovat ne vedessä kuin vikkeliä pikku raketteja. Parhaimmillaan pingviinit uivat jopa 14 kilometrin tuntivauhtia.
Deception Island ja Whalers Bay
Seuraavana päivänä seilasimme pidemmän pätkän kauempana rannan tuntumasta. Aamulla ei ollut kiirettä lähteä mihinkään, vaan ehdimme nauttia aamupalasta rauhassa ja Katri kävi salilla, kun taas Ilkka jäi hyttiin katsomaan telkkaria ja kirjoittelemaan muistiinpanoja.
Päivän kohteena oli vanhan, mutta edelleen aktiivisen tulivuoren muodostama Deception Island, jonka kraatterin laitojen suojassa sijaitsee hylätty valaanpyytäjien tukikohta, Whalers Bay. Saarella sijaitsee runsaasti valaanpyytäjien rakennuksia ja välineitä, jotka on museoitu.
Menimme lounaalle puoliltapäivin ja samoihin aikoihin laiva ajoi sisään upeaan ruskeiden kallioiden reunustamaan salmeen. Samalla kuulutukset kertoivat, että etenemme hyvin varovasti, sillä salmi on todella kapea. Lumiset maisemat olivat vaihtuneet mustaan rantahietikkoon ja ruskeaan vuoristoon.
Saimme myöhemmin kuulla myös, että tämä oli kauden ensimmäinen kerta kun salmeen pääsee, sillä aiemmilla kerroilla se on ollut jäässä. Me olimme olleet todella onnekkaita säiden puolesta. Salmeen lipui myös toinen Hurtigrutenin tutkimuslaiva Fram, mutta se jatkoi matkaansa vähän sivummalle meistä.
Laivamme jäi keskemmälle salmea ja rantauduimme kumiveneillä lahdenpoukamaan, joka oli itse asiassa tulivuoren kraatteri ja ylhäältä päin katsottuna hevosenkengän muotoinen. Lähdimme kävelemään muiden punatakkisten kanssamatkustajien tavoin höyryävällä rannalla eteenpäin.
Aivan vesirajan tuntumassa seikkaili myssypingviinejä, joita seurailimme hetken aikaa, mutta meillä oli jo kiire jatkaa eteenpäin, sillä kuulimme, että rannan päässä pötköttelisi leopardihylje. Jo toinen sellainen matkallamme!
Hylje heitti evän pystyyn meille kuin moikatakseen ja aukaisi pari kertaa valtavan suunsa, jonne mahtuisi hyvin pingviini jos toinenkin, joita hassua kyllä, viihtyi vain muutaman metrin päässä hylkeestä. Pidä viholliset lähellä.. Vai miten se menikään.
Kuvasimme hyljettä hetken aikaa ja pian oli aika lähteä patikoimaan ylemmäs Devil’s Window -nimisen kukkulan päälle, jonka kohdalla oli aukko vuoren seinämässä. Sieltä oli huikea pudotus alas ja pystysuorat kalliot olivat todella vaikuttava näky.
Ihailimme hetken aikaa maisemia, jonka jälkeen tulimme varovasti alas jyrkkää rinnettä pitkin, sillä irtokivien vuoksi liukastumisen vaara oli suuri. Hieman iäkkäämmillä kanssamatkustajilla oli jälleen hankaluuksia näissä jyrkissä kohdissa ja heille jaettiin avuksi kävelysauvoja.
Palasimme katsomaan vielä leopardihyljettä, joka oli kääntynyt ympäri ja oli jo lähes kuono vedessä. Se availi suutaan vielä pari kertaa ja olisi ollut hauskaa jäädä seuraamaan sen etenemistä, mutta meidän oli aika jatkaa matkaa katsomaan rannan hylättyjä, melkein sortumispisteessä olevia rakennuksia.
Rannan valtavissa, jo ruosteisissa tankeissa oli säilötty valaanrasvaa ja paikka muistutti surullisella tavalla siitä, miten julmaa valaanpyynti on aikoinaan ollut. Moni valaslaji onkin vähentynyt lähes sukupuuton partaalle tämän vuoksi. Nykyisin valaanpyyntiä säädellään kansainvälisen komission toimesta, mutta siitä huolimatta mm. Japani harrastaa kaupallista valaanpyyntiä.
Niille, jotka eivät vielä Damoy Pointissa rohjenneet tehdä polar plungea, tarjottiin täällä toinen mahdollisuus ja moni kävikin rannalta käsin pulahtamassa veteen. Kaikille pulahduksen tehneille annettiin laivassa diplomit muistoksi.
Elephant Island
Heräsimme aamulla kauniiseen auringonpaisteeseen ja tasaisen rauhalliseen seilaamiseen. Kauempana rannassa häämötti lumisia vuoria ja välissä mustia vuorenhuippuja, joiden rinteillä oli vähemmän lunta. Olimme matkalla kohti viimeistä Antarktiksen pysähtymistämme, Elephant Islandia.
Tämä Antarktiksen osuus oli mennyt niin nopeasti ja maisema muuttui merkittävästi jo vähälumisemmaksi edellispäivänä. Kannattaa siis ehdottomasti nauttia risteilyn ensimmäisistä päivistä maisemineen tällä reitillä.
Kävimme aamupalalla, jonka jälkeen kuuntelimme hytissä luentoa ja lepäilimme. Aika kului jotenkin tosi nopeasti laivalla ja ruokailut rytmitttvät päivää mukavasti. Luentoja olisi voinut katsoa telkkarista myös jälkikäteen koko risteilyn ajan tai osallistua niille tutkimuskeskuksen salissa.
Puimme ulkovaatteet päälle ja menimme kannelle katselemaan maisemia. Osuimme sinne melkoisen hyvään aikaan, sillä valaita tuli vastaan todella tiuhaa tahtia. Yritimme kuvata niitä parhaamme mukaan ja näimme monta upeaa suihkua sekä pyrstöä.
Myös pingviinejä ui joka puolella ja vaikka niitä oli jo totuttu näkemään päivittäin, kannelta bongattiin myös harvinaisempi kultatöyhtöpingviini (macaroni), josta mekin onnistuimme saamaan yhteiskuvan myssypingviinin kanssa. Laivalla kerättiin lista eläinbongauksista ja oppaat ottivat havaintoja mielellään vastaan.
Laivalla oli muuten ihan mahtava yhteishenki oppaiden, henkilökunnan ja matkustajien kesken. Kaikkia moikattiin ja juttu lähti kulkemaan tilanteessa kuin tilanteessa. Milloin vaan sai käydä kysymässä mieltä askarruttavia juttuja ja oppaat kertoivat mielellään alueen eläimistä sekä luonnosta.
Oppaiden tietotaito oli valtava, sillä mukana oli niin biologeja, ornitologeja, jäätikkötutkijoita ja monia muiden alan asiantuntijoita useasta eri maasta.
Lounaan jälkeen aloimme saavuttamaan Elephant Islandia ja laiva pysäköi valtavan jäätikön edustalle. Merestä kohosi massiivisia kivenlohkareita, joiden päälle pingviinit olivat tehneet taidokkaasti polkujaan ja niitä löytyi jopa korkeimmilta huipuilta. Pingviinit ovat kyllä mahdottoman kovia kiipeämään, vaikka ovatkin varsin kömpelöitä maan pinnalla.
Kumiveneajelu
Ranta oli kivikkoinen, joten sinne ei ollut tällä porukalla hyvä idea tai todennäköisesti edes mahdollista rantautua jaloittelemaan. Niinpä meille järjestettiin laivasta käsin kumiveneajelu ja pääsimme katsomaan jäätikköä lähempää, kuitenkin silti noin puolen kilometrin päästä.
Meille esiteltiin myös rannalla sijaitseva kapteeni Luis Pardon kunniaksi pystytetty patsas, joka muistuttaa saaren historiasta ja 28 henkilön retkikunnan huikeasta 4,5 kuukauden selviytymistarinasta tällä saarella.
Saimme ihailla kumiveneistä käsin pingviinien taidokkaita asuinsijoja korkeiden kivilohkareiden päällä. Pingviinien seassa pötkötteli kaikessa rauhassa myös muutamia hylkeitä.
Olimme muuten ajelun alkaessa laittamassa jalkojamme veneen pohjassa olevan köyden alle, kuten aiemmilla ajeluillakin oli tehty. Veneemme opas kuitenkin sanoi meille, että nyt niin ei tehdä, sillä tuuli oli sen verran reippaampi ja meidän ei haluttu jäävän jumiin veneeseen, jos se olisi kipannut ympäri.
Näin oli käynyt vain kuukautta aiemmalla risteilyllä. Kumiveneen kipattua oli kaksi ihmistä joutunut veden varaan ja sotkeutunut köysiin. Molemmat matkailijat menehtyivät onnettomuudessa.
Vain viikkoa ennen omaa risteilyämme, oli Viking Polaris -laiva joutunut Drakensalmessa onnettomuuteen. Yllättävä rogue-aalto oli lyönyt laivan vasemman kyljen puolelta useita ikkunoita rikki surmaten yhden matkustajan ja vahingoittaen neljää muuta.
Myös Viking Polaris oli joutunut aiemmin kumiveneonnettomuuteen. Joutuessaan rogue-aallon iskemäksi, se oli paluumatkalla kohti Ushuaiaa lähdettyään Damoy Pointista evakuoimaan kumiveneonnettomuuden uhria.
Näimme Viking Polaris -laivan satamassa ja sinne se jäi valot päällä illalla, kun meidän laivamme lähti matkaan. Olipa kerrassaan huonoa tuuria ja hurja päätös risteilylle. Näillä merialueilla turvallisuusohjeita on noudatettava hyvin tarkasti ja siitäkin huolimatta matka voi katketa yllättävällä hetkellä.
Meidän veneajelut päättyivät turvallisesti noin puolen tunnin vuorojen jälkeen ja siirryimme takaisin laivaan. Kävimme pirtelöillä Fredheim-ravintolassa ja teimme päivän some-päivitykset sekä muistiinpanot.
Siirryimme hieman myöhemmin illalliselle ja olimme ravintolassa ensimmäisten joukossa. Osalla näytti olevan pahoinvointilaastarit kiinnitettyinä korvan taakse ja mekin pohdimme, että olisiko laastarit hyvä laittaa. Havaitsimme, että laastareista tuli pientä pöhnäistä oloa ja Katrilla laastari vaikutti näköön huonontavasti, joka oli aika ärsyttävää. Totesimme, että menemme toistaiseksi ilman laastareita kohti Drakensalmen tyrskyjä.
Drakensalmen ylitys ja suunta kohti Falklandinsaaria
Ensimmäinen meripäivä Antartiksella käynnin jälkeen tuli ihan sopivaan saumaan. Edelliset päivät olivat olleet niin täynnä jännitystä ja toimintaa, että uni maistui todella hyvin ja koska merenkäyntikään ei ollut kovin paha, saatoimme olla ilman laastareita ja syödä, juoda sekä liikkua laivalla ihan normaalisti. Meiltä kerättiin aiemmin passit, joita tarvittiin Falklandinsaarille rantautumista varten.
Meripäivinä laivalla oli paljon luentoja ja aktiviteetteja. Mekin kävimme kuuntelemassa Hurtigrutenin edustajan, eestiläisen Krislinin luennon Galápagossaarista ja risteilymahdollisuuksista sinne. Olipa mielenkiintoista!
Galápagossaaret ovat erityinen kohde monellakin tavalla, sillä risteilyille pääsee vain Ecuadorista ja laivaan mahtuu 90 matkustajaa. Mieleen jäi myös sellainen erikoinen yksityiskohta, että hyttien ovissa ei ole lukkoja ollenkaan. Saarilla on mahdollista nähdä sellaisia eläimiä, millaisia ei asu missään muualla.
Meille oli järjestetty päiväohjelmaksi niin pyyhe-eläinten taittelua kuin myös vierailu komentosillalle, joka sijaitsi kannella yhdeksän.
Kapteeni esitteli laivan toimintoja ja kertoi, miten laivaa hallinnoidaan 360-moottoreilla ja kulkua tasataan myrskyssä erillisillä siivillä. M/S Roald Amundsen on yksi Hurtigrutenin uusimmista ja moderneimmista laivoista, jotka käyttävät ympäristöystävällisiä teknologioita vähentääkseen päästöjä.
Laiva ei myöskään laske ankkuria herkkään merenpohjaan vaan se pysyy itsestään paikallaan rantautumiskohteissa GPS-tutkan ja sähkömoottorien avulla.
Päivä oli pääosin aurinkoinen ja tuulta oli noin 10 m/s. Aallonkorkeus oli noin 3-4 metriä, joka tuntui menomatkaan verrattuna varsin leppoisalta. Emme siis kokeneet täydellistä Drake Shake -ilmiötä, mutta ihan täysin Drake Lake -kokemuskaan tämä ei ollut vaan jotain siltä väliltä.
Vietimme aikaa laivan ravintoloissa, joissa ruokaa oli tarjolla aamuseitsemästä illan puoli yhdeksään. Muista risteilyistä poiketen laivalla ei ollut yhtään buffettia auki koko päivää, vaan aamupalaa sai kahden ja puolen tunnin ajan, sen jälkeen taukoa oli kahteentoista asti, kun ravintolat eivät olleet auki ollenkaan.
Lounasaika alkoi kello 12 ja kesti kaksi tuntia, mutta yksi ravintoloista oli auki läpi päivän ja sieltä sai ruokaa tilauksesta sekä take awayna. Moni tilasikin hyttiin ruokaa myös. Jos haluat muuten nähdä tarkemmin laivan ruokatarjontaa, käy kurkkaamassa Instagram-tilimme Antarktis-kohokohtia.
Huomasimme, että sauna ja ulkouima-altaat olivat auki, joten kävimme illallisen jälkeen saunassa sekä poreissa. Mikä olisikaan ollut hienompi tapa ylittää Drakensalmea kuin poreammeesta käsin isomyrskyliitäjien seuratessa laivaamme.
Ilkka löysi hytin tv-valikoimista leffoja ja valitsi vielä illaksi katseltavaa Katrin käydessä nukkumaan. Kertoo muuten jotain risteilyn hektisyydestä, että vasta viikko lähdön jälkeen leffoja tulee edes etsittyä tv:n valikosta. Sen verran paljon ohjelmaa oli ollut, ettei tylsiä hetkiä ollut päässyt syntymään.
Antarktiksen ja Arktisten alueiden matkailua valvovat IAATO sekä AECO
Vuonna 1991 perustettu IAATO (The International Association of Antarctica Tour Operators) on kansainvälinen Antarktiksen matkanjärjestäjien järjestö, johon kuuluu yli 100 yritystä eri puolilta maailmaa. Heidän tavoitteenaan on valvoa ja edistää ympäristöystävällistä matkailua, joka noudattaa alueelle asetettuja kansainvälisiä lakeja sekä sopimuksia.
Vuonna 2003 perustettu AECO (Arctic Expedition Cruise Operators) on arktisilla alueilla risteilevien varustamoiden yhteenliittymä, joka taas puolestaan valvoo, että kyseisillä alueilla risteilevät laivat noudattavat yhteisiä pelisääntöjä.
AECO toimii pohjoisessa sijaitsevien arktisten alueiden tahona, mutta koska Hurtigrutenin M/S Roald Amundsen risteilee molemmilla alueilla, olivat laivalla käytössä useat AECO:n sivuilla mainitut käytännöt.
Matkustajille nämä säännöt näkyvät konkreettisesti mm. ohjeilla imuroida vaatteet ja mennä vain puhtailla saappailla Antarktikselle. Jokaisen on huolehdittava siitä, että rannoille ei jätetä eikä sieltä oteta mukaan mitään.
Eläimiä lähestytään oppaiden ohjeiden mukaisesti ja alueen luontoa kunnioitetaan liikkumalla vain merkityillä reiteillä. Jokainen vieras saa luentojen ja oppaiden kertomusten kautta mahdollisuuden syventää omaa ymmärrystään tästä ainutlaatuisesta alueesta sekä sen historiasta.
Vieraile Etelämantereella 360-videoiden avulla
Lue myös muut artikkelimme tältä matkalta
Falklandin sota – tutkimusmatka menneisyyteen
Etelä-Atlantilla sijaitsevat Falklandinsaaret ovat olleet kiistanalainen alue, jonka hallinnasta ovat sotineet keskenään Argentiina ja Iso-Britannia.
Upeat Falklandinsaaret – kuin suoraan luontodokumentista
Falklandinsaaret osoittautuivat todelliseksi luontokohteeksi, sillä saarella on erittäin rikas eläimistö pingviinien ja muiden lintulajien osalta.
Monipuolinen Antarktis – tutustu mantereen ainutlaatuiseen luontoon
Antarktis yllätti meidät paitsi uskomattoman kauniilla luonnollaan, myös monimuotoisuudellaan. Esittelyssä Antarktiksen kauneimmat rantakohteet!
Etelämanner – 6. maanosa valloitettu!
Jokainen Etelämantereen risteily taitaa olla erilainen. Sääolot määräävät aina minne ja miten rantautumiset onnistuvat. Meitä suosi satumainen onni!
14 päivän risteily Antarktikselle
Tutkimusristeily Antarktikselle oli uskomattoman hieno kokemus ja elämys, jota emme unohda varmasti koskaan.
18 comments
Ai että, kuulostaa kyllä niin upealta tämä teidän reissu! Me ei onnistuttu näkemään leopardihylkeitä, mahtavaa että näitte niitä (ainakin?) kaksin kappalein! Näitä juttujanne lukiessa kasvaa kyllä koko ajan into päästä noihin paikkoihin reissaamaan uudelleenkin. Me muuten kuuluttiin lahtivalaisiin!
Kiitos kommentista, Mikko!
Ehkä on jo tullut mainittuakin, mutta tämä oli tosiaan aivan eeppisen luokan reissu. Kaikin puolin onnistunut!
Ainakin mulla oli iso haave nähdä juuri nimenomaan leopardihylje ja kaksi kertaa tosiaan itse sellainen nähtiin. Ilmeisesti jollain kanoottiretkellä tms oli vielä jotkut nähneet yhden. Ne on jotenkin erikoisia ja upeita otuksia valtavine kitoineen! 😀
Kyllä täytyy myöntää, että lähtisin sen kummemmin miettimättä vaikka heti uudelleen, jos olisi vain mahdollista. Mutta ehkä käydään nyt jossain muualla ensin. Taisitte huomatakin, että lahtivalas ui laivamme alta kun olimme lounaalla. Saatiin pieni videonpätkä siitä ja otus näkyy meidän Lemaire-Instagram-reelsissä https://www.instagram.com/reel/CoodjrlglZa/ 🙂
Tuo teidän reissun e on varmasti ollut ikimuistoinen! Kiva seurata ja pohtia jospa itsellekin joskus onni toisi hienoja reissuja.
Kiitos kommentista, Sari!
Kyllä kaikki ansaitsee hienoja reissuja. Toivottavasti semmosia osuu runsaasti niin sinulle kun muillekin! 🙂
Jotenkin luulisi, että nuo kaikki pysähdykset olisivat olleet hyvin samanlaisia keskenään, mutta mitä vielä! Mielenkiintoista katsottavaa ja luettavaa 🙂
Kiitos kommentista, Eveliina!
Olet ihan oikeassa, nuo pysähdykset olivat kaikki aivan erilaisia ja se yllätti myös meidät. Siitä huolimatta, että Etelämanner on lumen ja jään peitossa miltei kokonaan, siellä on aivan valtavan paljon elämää ja lisäksi kaikenlaista muuta luonnon ihmettä joka puolella. Huikea paikka!
Upea reissu / ja mitkä säät! Onko tavsnomaista joulukuussa??? Tälle reissulle ei niin vaan voi lähteä millä purkilla vain, hyvin kertoo asiasta nuo kertomanne onnettomuudet…
Kiitos kommentista, Mari!
Ei ole ollenkaan tavallista, että noin hyvä sää suosii Antarktiksella. Yhtään missään kuussa. Varsinkaan 2 viikkoa putkeen. Kyllähän noita kauniita päiviä sielläkin toki on, mutta ylipäätään säätila on hyvin vaihtelevainen ja sitä on vaikea ennustaa.
Meille Roald Amundsen valikoitui useammastakin syystä, mutta emme edes tienneet että laivassa on ulos työnnettävät “evävakaajat”, tai miksi niitä kutsutaan. Ne lieventävät laivan keinumista aivan merkittävästi.
Lisäksi tietysti laiva oli uusi ja erityisesti suunniteltu tällaisiin oloihin. Sen kyllä tiesimme, ja se oli yksi niistä valinnan syistä. 🙂
Kylläpä oli kiinnostavaa luettavaa. Ja myös kokonaan sellaista, mistä en ollut ikinä kuullutkaan. Kiva, että kerrotte, pääsemme mukaan mekin, jotka emme itse uskaltaisi. Aila
Kiitos Aila ja Juha!
Kiva kuulla, että tykkäsitte! Halusimme näistä asioista yrittää kertoa mahdollisimman tarkasti sekä niille, jotka harkitsevat itse lähtöä Antarktikselle, mutta tietysti myös niille jotka eivät itse syystä tai toisesta sinne matkusta.
Itse kohde on kyllä niin upea, että siitä riittää kerrottavaa ja myös näytettävää kuvien ja videoiden muodossa! 🙂
Oi joi, mitä maisemia ja pingviinejä <3 Pure love! Teillä kävi hyvä tuuri sään kanssa vai onko joulukuussa yleensä noin selkeää? Ihan mahtavalta kuulosti myös porealtaasta maisemien katsominen Drakensalmen ylityksen aikana.
Kiitos kommentista, Merja!
Maisemareittiä oli koko matkan ajan. Siis varsinainen unelmakohde siinä mielessä! 😀
Sään puolesta voi oikeastaan todeta vain sen, mitä oppaat ja laivan miehistö meille moneen otteeseen muistuttivat; Olimme harvinaisen onnekkaita säiden suhteen.
Vaikka nättejäkin päiviä yleensä parin viikon risteilylle joitakin mahtuu, ei koko 2 viikon reissua kovin monesti päästä viettämään pelkässä auringonpaisteessa. Säät ovat Antarktiksella hyvin epävakaiset ja vaihtuvat nopeasti. Kurja sää voikin sitten olla Todella Kurja.
Näyttäisi olevan subantarctic brown skua tai jotain, piruko noista kihuista ottaa selvää. Pitäisi ehkä jossain vaiheessa investoida hyvään kameraan, että itse vastaavassa tilanteessa voisin dokumentoida linnun yhtä hyvin.
Kiitos kommentista, Stacy!
Tuota samaa lajia veikkaisin itsekin, tai suomeksi etelänkihu. En ole lintuässä ollenkaan, mutta ulkonäkö ja esiintymisalue täsmäisi. Laivalla sitä oppaat tietysti kutsuivat sen oikealla nimellä, mutta lintulajeja oli tuolla useita ja monet aika saman näköisiäkin. Erityisesti monet “petreleiksi” kutsutut liikkuivat nopeasti ja olivat tosi saman näköisiä keskenään. Kielimuurikin hieman haittasi lajien nimien jäämistä mieleen.
Hyvästä kamerasta oli kyllä hyötyä; kännykällä ei olisi ollut mitään toivoa saada noin hyviä kuvia. Silti näidenkin kuvien takana on kirjaimellisesti tuhansia “huteja”.
Lopulta hyvään kuvaan tarvitaan välineiden lisäksi myös tuuria ja tuhottomasti epäonnistumisia, ehkä hieman kokemustakin. Monilla oli mukana melkoisiakin kaukoputkia, mutta eipä se siltä vaikuta että niilläkään välineillä kaikki kuvat taianomaisesti onnistuvat.
Voi ihanat pingviinit! Olisi tainnut meikälläkin tuo polar plunge tekemättä…hrrr. Vai olisiko se sellainen kerran elämässä mahdollisuus, että olisi mennyt sisu kaulaan. En tiedä. Hurjaa tuo toisen laivan rikkoontuminen. Minua muutenkin hirvittää aina laivassa, että jos tulen merisairaaksi (traumoja lapsuudesta), niin en tiedä uskallanko tälle matkalle ikinä. Mutta Galapakossaaret on minun suuri haave!
Kiitos kommentista, Paula!
Kyllä tuo polar plunge kieltämättä ihan pikkuisen kutkutteli mieltä, mutta sitten se jäi suosiolla tekemättä. Jos tekee tiukkaa kahlata Suomessa 10-asteiseen mereen, vaikka rannassa on sauna lämpimänä, niin ehkä tämä ei nyt vaan ole kiva elämys.
Aika ainutlaatuinen sulka hattuun se toki olisi ollut. Huippuvuorilla olisi ollut mahdollisuus käydä myös pulahtamassa, mutta se jäi tekemättä sielläkin. Jätämme mieluusti tällä kokemuksella leveilyn muille. 😀
Galapagossaaret kyllä kiinnostaisivat! Ehkä sinnekin vielä joskus… 🙂
Tää on semmoinen risteily, jonne olen halunnut päästä. Toki monta muutakin risteilyä mutta just tää. Ehkä sitten kun viimeinenkin tipunen kasvaa kukoksi ja lentää pesästä…Kiitos postauksesta, oli mielenkiintoinen
Kiitos kommentista, Melissa!
Ainakin tämän juttusarjan mukana voi hypätä nojatuolimatkalle! Jos Antarktis on matkahaaveena, niin ei siitä ainakaan kannata kokonaan luopua. Reissu oli niin hieno elämys, että suosittelemme kyllä lämpimästi sitä.