Herkullista ruokaa, suomalaista sisua ja sotahistoriaa
Mediamatka: Visit Virolahti
Kymenlaaksossa sijaitseva Virolahti on Suomen kaakkoisin kunta. Siellä asuu vakituisesti noin 3000 ihmistä ja määrää täydentävät mökkiläiset. Kymmenen aktiivista kyläyhdistystä pitävät alueen elinvoimaisena.
Alueella on paljon kaunista mäntymetsää, jonka katveessa näkyy poikkeuksellisen paljon jääkauden aikaisia siirtolohkareita. Jotkut lohkareista ovat niin suuria, että niitä ei ole ollut mahdollista siirtää vaan on ollut helpompaa jättää koristamaan ne tien reunustoja.
Virolahden kunta on perustettu jo vuonna 1336 ja Venäjän rajan läheisyys on vaikuttanut laajasti paikan historiaan. Kieltämättä omaankin mieleen hiipi kaikenlaisia ajatuksia ollessamme välillä vain muutaman kilometrin päässä rajalta.
Luotto Suomen rajavartiolaitokseen on kuitenkin kova, niin meillä kuin paikallisillakin. Lisäksi Natoon liittyminen antaa lisäturvaa. Mielenrauhaa voi hakea lisää Bunkkerimuseosta, jonne myös naiset ovat olleet yhä kiinnostuneempia tulemaan.
Kävijälle Virolahti on mukava kohde, sinne pääsee Helsingistä erinomaisen hyvää E18 moottoritietä 90 minuutissa ja alueen nähtävyydet on kerätty selkeään karttaan. Hienot, visuaaliset opastaulut valokuvineen auttavat tutustumaan kohteisiin ja oli ilo huomata, että koiravieraat olivat tervetulleita lähes kaikkiin paikkoihin, joissa kävimme.
Nähtävyydet
Virolahden Bunkkerimuseo
Virolahden Bunkkerimuseo sijaitsee Virolahden läpi halkovan Vaalimaantien (seututie 170) varressa, noin kahdeksan kilometrin päässä Virolahden keskustasta länteen kohti Haminaa. Bunkkerimuseossa esittellään Talvisodan ja Jatkosodan aikaisia autenttisia aseita ja puolustusasemia sekä tietoa sodan ajan olosuhteista.
Yksi hätkähdyttävimmistä yksityiskohdista lienee tonnien painoisten kivenjärkäleiden muodostama panssarivaunueste, joka on osa Salpalinjan eteläpäätä. Salpalinja rakennettiin neljässä vuodessa koko Suomen ja Venäjän silloisen rajan matkalle hidastamaan ja estämään mahdollisen hyökkääjän kulkua.
Salpalinja ulottuu Virolahdelta Petsamoon (joka aikoinaan kuului Suomelle) Pohjoisen Jäämeren rantaan, ja sen kokonaispituus on 1200 kilometriä.
Salpalinjan rakentaminen kesti kaikkiaan noin kolme vuotta ja se on Suomen kaikkien aikojen ylivoimaisesti suurin rakennusprojekti. Vertailun vuoksi 32 kilometrin pituisen Hamina-Vaalimaa moottoritien (E18) rakennus kesti 2000-luvulla niin ikään kolme vuotta.
Salpalinja ei koskaan joutunut sotatantereeksi, vaan pelkkä tieto sen olemassaolosta riitti tyrehdyttämään hyökkäyshaaveet maata pitkin syvemmälle Suomeen.
Jokainen 170 cm korkea ja noin kolmen tonnin painoinen järkäle on siirretty yksi kerrallaan Salpalinjalle, neljän kiven riviin ja kaivettu osittain maan sisään. Panssarieste on yli 200 kilometriä pitkä ja sijaitsee Salpalinjan eteläosassa, josta vihollisen oletettiin todennäköisimmin hyökkäävän. Jos haluat kertoa ulkomaalaiselle mitä Sisu on, kerro Salpalinjasta.
Jos kivinen panssarieste tekikin suuren vaikutuksen, ovat itse bunkkerit toki Bunkkerimuseon päänähtävyys. Museon alueella on useita erilaisia bunkkereita, joihin pääsee tutustumaan myös sisäpuolelta. Lisäksi museossa on nähtävillä erilaisia ampuma-aseita, tykkejä sekä muita sota-ajan varusteita.
Kannattaa pyytää kierrokselle mukaan opas, joka osaa kertoa muun muassa ampumalinjoista ja bunkkereiden olosuhteista paljon mielenkiintoisia tarinoita! Opastus sisältyy museolipun hintaan.
Bunkkerimuseolta on mahdollista myös vuokrata polkupyörät ja käydä fillariretkellä Salpalinjan maisemissa, kuten me teimme.
Pyterlahden louhos
Pyterlahden kivilouhos sijaitsee Virolahden keskustan eteläpuolella. Toiminta louhoksella alkoi 1700-luvun alussa, ja sieltä louhittiin punertavaa rapakivigraniittia tsaari Pietari I:n perustaman uuden kaupungin raaka-aineiksi.
Jos olet käynyt Pietarissa, olet todennäköisesti törmännyt virolahtelaiseen graniittiin. Tunnetuimmat Pyterlahdelta louhitut kivet löytyvät muun muassa Iisakinkirkon 48 valtavasta 16,5 metrisistä pilareista sekä Palatsiaukiolla Talvipalatsin edessä nököttävästä Aleksanterin pylväästä.
Pylvästä sanotaan maailman suurimmaksi yhdestä kappaleesta veistetyksi monoliitiksi. Se on 25,6 metriä pitkä, leveimmältä kohdaltaan 3,66 metriä paksu ja painaa noin 660 tonnia.
Louhoksella pääset liikkumaan merkittyä reittiä pitkin tutustuen matkan varrella opastekyltteihin, joissa kerrotaan tekstein ja kuvin louhoksen historiasta sekä monoliitin irroituksesta ja kuljetuksesta Pietariin.
Pyterlahden graniitti on erityisen kaunista ja se kestää hyvin säiden ja saasteiden kulutusta. Virolahtelaista graniittia on käytetty Pietarin rakennusaineeksi yhteensä jopa kolme miljoonaa tonnia.
Kiessi-museo ja Kesäkahvila Kiessi
Harjun oppimiskeskuksen pihapiirissä sijaitsee kaksi suurta punaista rakennusta, joista toinen toimii kahvilana ja suurempi kätkee sisälleen hevosajoneuvoihin erikoistuneen Kiessi-museon.
Museossa esitellään virolahtelaisen Risto Rahkosen keräämiä rekiä ja kärryjä sekä kerrotaan niiden käyttötarkoituksista. Museon sisätiloista löytyy seinäkankaita, joissa on kiehtovia tarinoita kuvineen historian varrelta.
Tuntui uskomattomalta ajatella, että vain 80-vuotta sitten hevoskuljetukset ovat olleet avainasemassa, ja että sodissakin hevosten rooli apuna kuljetuksissa on ollut korvaamaton. Suomenhevosia pidettiin korkeassa arvossa ja ne olivat rakkaita omistajilleen.
Vielä 1910-luvulla Helsingissä työskenteli yli 850 vossikkaa, jotka toimivat mm. tavara- ja taksiliikenteessä, sairaskuljetuksissa, tulipalojen sammutuksissa, raitiovaunujen vetäjinä, apuna jätehuollossa, puhtaanapidossa sekä rakennustyömailla.
Risto pelasti vuosien varrella lukuisia erilaisissa käyttötarkoituksissa olleita rekiä ja kärryjä, joista kertyneen kokoelman hän lahjoitti Virojoen kyläyhdistyksen tiloissa toimivalle museolle vuonna 1999.
Museota vastapäätä sijaitseva Kesäkahvila Kiessi toimii vanhan viljamakasiinin tiloissa ja sieltä voi ostaa pientä makeaa ja suolaista purtavaa. Sekä kahvilan, että museon tiloja voi vuokrata myös juhliin ja erilaisiin tilaisuuksiin.
Keisarin huvipuisto
Venäjän viimeinen tsaari Nikolai II lomaili Virolahdella 1900-luvun alussa. Noin 700 metrin pituisen, osittain pitkospuilla katetun kävelyreitin varrelta löytyy opastauluja valokuvineen, joista voi lukea keisarillisen perheen kesänviettoperinteistä.
Luonto on jo vallannut suurimman osan silloisista nähtävyyksistä, kuten tenniskentästä ja karusellista.
Olimme liikkeellä myöhään perjantai-iltana ja saimme kiertää alueen aivan rauhassa. Kävimme ihailemassa hienoa rantamaisemaa ja kuuntelimme lintujen ääniä.
Vastarannalla kauempana oli Venäjän puoli ja lähettyviltä löytyy myös Hurpun merivartioasema, lintutorni sekä Laurin luontokirkko.
Majoitus
Harjun Hovi / Harjun oppimiskeskus
Harjun oppimiskeskuksen alueella on yli 30 numeroitua ja nimettyä rakennusta. Huomio kiinnittyy kartanomaisen alueen suuriin puihin ja kauniisiin kukkaistutuksiin, joita hyvin hoidetussa ympäristössä on runsaasti.
Alueella toimii yksityinen oppilaitos, jossa voi kouluttautua mm. hevostalouden, puutarha- tai metsäalan tai luonto- ja ympäristöalan ammatteihin.
Alue palvelee myös matkailijoita ja me majoituimme talvisin opiskelija-asuntona toimivaan kahden hengen huoneistoon. Aamupalan söimme ravintola Aurassa rippikoululeirillä samaan aikaan olevien nuorten kanssa.
Harjun alue on edullinen majoittujalle ja se on hyvä tukikohta Virolahden alueeseen tutustumiseen, sillä Salpalinja alkaa Harjusta ja siihen pääsee tutustumaan myös opastetuilla kierroksilla.
Ravintolat
Bistro Bar Potkuri
Klamilan satamassa sijaitseva Bistro Bar Potkuri on avoinna kesäisin ja ravintolan rento tunnelma välittyy heti kävijälle. Sisääntulon yhteydestä seinältä löytyy vaihtuva menu, jossa oli monipuolisesti vaihtoehtoja niin pieneen kuin suurempaan nälkään.
Ravintolan tavoitteena onkin tehdä maukasta ruokaa päivän antimista ja välttää ruokahävikkiä. Valitsimme listalta lohikeittoa sekä naudan briskettiä ja jälkiruuaksi lettuja omatekoisella raparperihillolla.
Annokset olivat kauniit ja ruoka oli todella herkullista! Kermainen lohikeitto meni heittämällä parhaiden joukkoon ja Ilkan nauttima brisketti oli erinomaisen maukasta. Jälkiruoka oli kaunis ja herkullinen.
Kesän päätapahtuma Aalloilla kerää satamaan jopa tuhatpäisen yleisön juhlimaan ja lauantaisin ravintolassa soi usein paikallisten artistien livemusiikkia tai karaokea.
Ravintolaan voi saapua myös veneellä, sillä satamasta löytyy vierasvenepaikkoja. Voit vuokrata Potkurista myös pyöriä, suppilautoja ja kajakkeja. Lähistöltä löytyy vuokrattavia mökkejä ja Harjun Hoviin tästä on matkaa alle kahdeksan kilometriä.
Takatalo & Tompuri : Kaski
330-vuotisen historian omaava sukutila teki vajaat 10 vuotta sitten sukupolvenvaihdoksen yhteydessä myös alanvaihdoksen. Entinen maito- ja myöhemmin viljatila vaihtoi toimenkuvansa tuottajasta jalostustoimintaan ja alkoi panna viljasta olutta.
Omien peltojen raaka-aine on tuttua ja sen tasalaatuisuuteen voidaan luottaa. Takatalo & Tompurin oluet ovat pääosin pohjahiivaoluita, siis lagereita. Panimon olutbrändi Kaski oli ehkä juuri tästä syystä jäänyt jopa hieman perusteettomasti omien olutkokeilujemme ulkopuolelle.
Onneksi asiaan saatiin korjaus ja pääsimme tutustumaan sekä panimoon, sen historiaan, että tietenkin pieneen ravintolaan. Lager on usein hyvin kevyenä oluena melko anteeksiantamaton kaikenlaisille virhemauille. Siitä syystä hyvää lageria on vaikea panna ja erityisen vaikeaa on tehdä tuotteesta tasalaatuista. Hyvästä lagerista tunnistaa asiansa osaavan oluenpanijan.
Takatalo & Tompurin Kaski-oluet ovat niittäneet panimon seitsemänvuotisen olemassaolon aikana useita palkintoja. Näistä mainittakoon muun muassa Savubock – Suomen Paras Olut 2022, Mustakaura – Suomen Paras Tumma Lager 2020 sekä Kylmäsavulager – Suomen Paras Vaalea Lager 2017. Näistä viimeisin on myös panimon suosituin olut.
Panimolla on tällä hetkellä tuotannossa noin 10 eri olutta, joista pääsimme maistamaan muutamia. Oluissa yllätti kautta linjan maun pehmeys ja tasapainoisuus. Moni oluista oli savustettu, mutta savuisuutta oli maltettu käyttää sopivan hillitysti. Myös maltaiden savustus tehdään panimolla itse – aidolla savulla eikä esanssia lisäämällä.
Saimme myös kokeilla Kasken ravintola Navetan antimia. Ravintolassa on 26 asiakaspaikkaa. Keittiö on pieni ja ruokalistalla on vain muutama vaihtoehto, mutta esimerkiksi kasvisvaihtoehto pyritään kyllä tarvittaessa järjestämään. Ravintolan raaka-aineet hankitaan pääasiassa lähituottajilta.
Me saimme syödäksemme pasta carbonaran ja lihattoman pesto pastan, sekä jälkiruuaksi oivallisen mansikka-limekermavaahto-annoksen. Kaikki ruoat on suunniteltu olutvalikoima mielessä pitäen kaveriksi jollekin Kaski-oluelle.
Itse kuitenkin ihastuin panimon pohjahiivalinjaa rikkovaan jenkkihumaloituun Punainempa red aleen niin syvästi, että nautin annokseni kaverina sen, enkä keittiön suosittelemaa Mustakauraa. Rajat on luotu rikottaviksi – Omalla vastuulla!
Vierailusta, ja oluista, jäi todella hyvä maku suuhun! Ai niin! Panimolta löytyy myös pienimuotoista majoitusta 12 hengelle. Mikä huikea miljöö esimerkiksi työpaikan tiimipäiville!
Muut kohteet
Kävimme vielä erikseen Ventovuoren ja Salpalinjan majoitustunneleissa, jotka löytyvät Kääriänmäentien ja Museotien risteyksen lähettyviltä. Näihin luoliin tutustuminen tapahtuu omalla vastuulla ja niissä ei ole valaistusta, joten otsalamppu kannattaa varata ehdottomasti mukaan.
Salpalinjan varrelta löytyy myös vihreitä Leader-kehyksiä, jotka esittelevät kiinnostavia paikallisia kohteita. Kehysten yhteydessä kerrotaan alueen kehittämistoimenpiteistä.
Me paikansimme kehykset Klamilan satamasta sekä Bunkkerimuseon pihapiiristä. Keltareunaisia National Geographic -kehyksiä voi bongata ympäri maailmaa erilaisten nähtävyyksien yhteydestä.
Lue muut artikkelit Virolahdelta ja sen lähistöltä
7 Itärannikon helmeä – Aktiviteetteja alpakoista Alvar Aaltoon
Kävimme tutustumassa itärannikon aktiviteetteihin Kotkassa, Haminassa ja Pyhtäällä. Poimi talteen nämä seitsemän vinkkiä kotimaanmatkailuun.
Upeita ja erikoisia nähtävyyksiä Kymenlaaksossa
Kotkan ja Haminan ympäristöstä löytyy paljon mielenkiintoista nähtävää E18-moottoritien varrelta. Valkmusan kansallispuisto, Strömforsin ruukki ja Virolahden Bunkkerimuseo ansaitsevat erityismaininnan.
Hei me lennetään!
Tuulitunnelilentäminen on valtavan hauskaa puuhaa ja sopii hyvin myös korkeanpaikankammoiselle. Tässä ensikertalaisen kokemukset lentämisestä.
https://www.matkallamissamilloinkin.com/vinkit-virolahdelle/
https://www.rantapallo.fi/reissukuume/2023/07/27/mita-tehda-virolahdella/
18 comments
Virolahti osoittautui mukavaksi paikaksi. Pidimme todella paljon Bunkkerimuseosta, joka oli erittäin kiinnostava. Erityisesti Marika oli innoissaan myös luolista (kuten aina) sekä Luontonäyttämöstä. Takatalo & Tompuri olisi ollut erittäin kiinnostava käyntikohde myös, mutta jäipähän seuraavaksikin kerraksi jotain.
Kiitos kommentista, Mikko!
Bunkkerimuseo oli todella kiinnostava ja vaikuttava paikka! Miten voikaan yllättyä kerta toisensa jälkeen siitä, miten hienoja ja mielenkiintoisia paikkoja meiltä Suomesta löytyy!
Takatalo & Tompuri oli myös kiinnostava kohde! Saatoin löytää sieltä uudelleen kadonneen uskoni lager-olueen!
Virolahti yllätti positiivisesti, ja kelitkin suosi! 🙂 Toi Potkurin ruoka oli niiiin hyvää! Just eilen sanoin, et olisin pelkästään sen takia valmis ajamaan takaisin 😀
Harmi ettei ehditty treffata!
Kiitos kommentista, Eveliina!
Pikkuisen myöhästyttin, jotta oltaisiin ehditty nähdä Virolahdella! Punkkasi saattoi olla vielä vähän lämmin, kun saavuimme Bunkkerimuseolle! 😉
Oli tosi hyvä tuuri, että säät suosivat. Kohteista suurin osa on ulkotiloissa, ja olisi ollut kieltämättä hieman harmillista, jos niissä olisi pitänyt kierrellä sadevarusteissa. Paikat olivat kyllä kaikki todella mielenkiintoisia. Virolahti yllätti!
Potkurin annokset olivat kyllä paitsi visuaalisesti upeita, mutta myös kerta kaikkiaan herkullisia! Taisin sanoa kotimatkalla ihan samat sanat; Voisin palata vaikka pelkkien Potkurin pöperöiden takia!
Taisikin olla sekin joku blogimatka sekin, kun kiertelimme samoja seutuja muutama vuosi sitten. Bunkkerimuseo oli kyllä vaikuttava paikka ja maallikolle kuvaukset ympäristöstä tyyliin, että nämä kivirivistöt olivat aikoinaan este panssarivaunuille, mutta eivät enää nykyisille.
Kiitos kommentista, Pirkko!
Totta on, ettei nuo kiviesteet nykyaikaisia panssarivaunuja estäisi, mutta hidastaisivat kyllä. Suomen itärajalla on onneksi muutenkin aika hankalaa maastoa; soita, järviä yms, jotka kyllä haittaavat matkantekoa maata pitkin.
Sodankäynti on toki nykyään kovin erilaista kuin vielä 80 vuotta sitten, mutta sitten taas toisaalta, näytetään noita kaikenlaisia panssariesteitä ja linjapuolustuksia rakennettavan edelleen Ukrainassa. Ei näitä vanhoja taitoja ja keinoja kannata suoraan tyrmätäkään ja jättää unholaan. Tietysti soisi, ettei tämmöisiä koskaan missään enää oikeasti tarvittaisi.
Virolahti on loistava esimerkki kohteesta, joka on hyvä kahden päivän matkakohde. Ensimmäisenä päivänä palauttavat juomat Takatalo & Tompurilla pilkkuun saakka, ja sitten jatketaan seuraavana päivänä loput mielenkiintoiset kohteet. ja niitähän riittää mukavasti, kuten tässä tuli todettua.
Kiitos kommentista, Rami!
Mehän tehtiin kierros sitten ihan nurin perin, kun kävimme Takatalo & Tompurissa vasta aivan viimeiseksi! Noh, hyvin maistui Kaski-olut ja hienosti sujui kierros muutenkin. Kompakti ja todella kiinnostava reissu oli!
Luinkin juuri toisesta blogista yöstä pallokorsussa, mutta teillä näyttää olleen vähän vähemmän jännittävämpi majoitus 😉
Vaikuttaa todella monipuoliselta alueelta vierailla, historiaa unohtamatta!
ps. Tosi herkullisen näköisiä ruoka-annoksia olette löytäneet.
Kiitos kommentista, Sanna!
Taisi olla allekirjoittaneen “syytä”, että yövyimme patjoilla ja lakanoilla. Toisaalta, tulipahan samalla vähän eri kokemuksia raportoitavaksi. Korsumajoitus oli kyllä melko karskin oloinen edes nähdä pikaisesti. Varmasti jännä elämys!
Nähtävää tosiaan riitti, suorastaan runsain mitoin. Ja ruokapuoli oli kaikin puolin erinomaista joka kohteessa! Isot kiitokset! Armeija marssii vatsallaan, mutta niin tekee näköjään myös bloggaaja. 😀
Mielenkiintoiselta vaikuttava paikka tosiaan! Ensisilmäyksellä ihmettelin, että mitä nuo vihreät kehykset tekee ”pilaamassa maisemaa”, mutta siinähän onkin hyvä idea takana. Oli vaan itselleni uusi konsepti:)
Kiitos kommentista, Hannele!
Minullekin olivat nuo kehykset ennestään vieraat. Tai olenhan keltaisissa National Geographic -raameissa poseerannut aiemminkin, mutta nämä olivatkin vihreät. Kyllä sitä kautta osasin ehkä aavistella, että kiinnostavia kuvauskohteita saattaisi onnistua haarukoimaan raamien taakse valokuvaan.
Hyvä idea tuo kyllä on minusta! Kyllä tällaisia mahtuu sinne tänne laitella. 🙂
Vironlahti kiinnostaisi kovasti käydä varsinkin sen historiallisesta kantilta. Harmi, ettei tänä kesänä ehditty sinne saakka. Ja olipas tosiaan kauniita ruoka-annoksia… varsinkin nuo letut, nam! Me nähtiin viime vuonna Virossa noita kehyksiä keltaisena (kuten tuossa aiemmassa kommentissa onkin mainittu) enkä millään ensin tajunnut, että miksi niitä siellä oli. Toki tajusin, että ne on kehyksiä mutta piti ihan googlata, että mistä ne sinne oli tupsahtaneet. Hauskaa, että Suomessakin niitä on.
Kiitos kommentista, Paula!
Ottakaa ihmeessä ensi kerralla Virolahti mukaan matkasuunnitelmiin. Noita keltaisia National Geographicin kehyksiä ollaan siellä täällä reissuilla nähty itsekin. Ihan hauska idea tosiaan. 🙂
Olipas mielenkiintoista luettavaa. En ole oikeasti edes tajunnut, että raja on noin lähellä Helsingistä katsottuna. Tuollahan tosiaan pystyisi käymään parin päivän reissulla hyvin.
Kiitos kommentista, Raija!
Eipä sinne rajalle tosiaan kovin pitkä matka ole Helsingistäkään. Parin päivän reissulla ehtii jo nähdä paljon! Kannattaa varautua myös siihen, että nämäkin kaikki osoittautuivat lopulta niin kiinnostaviksi, että niissä olisi viettänyt helposti pitkänkin tovin fiilistellessä.
Hei, ihanaa kun teillä on ollut sama kaiku askelten kuin meillä 🤩 Virolahti yllätti positiivisesti ja minua vähän harmitti kun me emme yöpyneet, tuo Harjun alue näytti tosi kivalta kun kävimme Kiessissä. Bunkkerimuseo oli tosi kiinnostava ja opastus kyllä antoi paljon. Me emme käyneet Keisarin puistossa, mutta tykkäsin paljon Pyterlahdesta 🤩 siellä oli rauhallista ja historiallista. Hyvä, hyvä Virolahti! Ai kun ihmiset löytäisivät Virolahden!
Kiitos kommentista, Tanja!
Ihan sama juttu meillä. Kaikki paikat olivat todella kiinnostavia ja niissä olisi vierähtänyt helposti pitempikin aika ällistellessä! Yöpyminen kannatti, sillä nähtävää oli tosiaan runsaasti. Virolahti osoittautui tosi kivaksi ja kiinnostavaksi paikaksi!