Kirjoitushetkellä Tanskan reissuja on kertynyt itselleni jo 13 kappaletta, joista suurin osa on liittynyt koiriin tavalla tai toisella. Ensimmäinen ja ehkä ikimuistoisin yhteinen reissumme tehtiin elokuussa 2011, kun olimme kesän aikana saaneet tiedon, että meille on syntynyt pitkään haaveilemamme broholminkoiranpentu Tanskassa, Ærøn saarella.

Matkan suunnitteluun oli aikaa reilu kuukausi ja kasvattajan toiveena olisi, että pentua ei kuljeteta lentokoneella, joten aloimme Ilkan kanssa kartoittamaan vaihtoehtoisia tapoja autoilla Tanskaan. Kumpikaan meistä ei ollut vielä silloin kovin innostunut ajomatkasta Ruotsin läpi ja pennun kanssa pitkä ajomatka takaisin ei myöskään houkutellut.

Päädyimme valitsemaan Finnlinesin autolautan Saksan Travemündeen, josta ajomatkaa perille vain noin 250 km. Lauttamatkasta on jo sen verran pitkä aika, että aika on kullannut muistot suurelta osin. Ehkä vahvimpana on jäänyt mieleen lauttamatkan pituus (28,5 h) ja vähäiset aktiviteetit lautalla. Siellä oli yksinkertaisesti tylsää, vaikka olimme varautuneet elokuvilla ja rästihommilla, joita tilavassa hytissämme saimme rauhassa tehdä. Pieni tax-free-myymälä oli auki vain muutaman tunnin ja yksi ravintola tarjoili kaiken tarvittavan ruuan. Taisi sieltä myös yksi baarikin löytyä. Kun satama häämötti vihdoinkin horisontissa, alkoi matkan jännittävin osuus olla lähellä.

 

Travemündeen lautta saapuu aina iltaisin klo 21.30 ja suunnitelmissamme oli ajaa suoraan Tanskan puolelle paikantamaan aikaisin seuraavana aamuna lähtevän lautan sijainti. Ajomatka menikin illan hämärtyessä vauhdikkaasti ja saimme maistella Saksan moottoriteiden huumaa muutaman sadan kilometrin matkalla. Siirtymä Tanskan puolelle sujui pysähdyksittä ja pian olimmekin löytäneet Fynshav’nin sataman, josta lauttamme lähtisi seuraavana aamuna kohti Ærøn saarta. Huomasimme matkalla muutaman hotellin, mutta totesimme, että voimme yhtä hyvin nukkua autossa ne muutamat tunnit, jotka meillä oli vielä aikaa. Elokuisena iltana autiossa, pilkkopimeässä lauttasatamassa nukkumisessa oli kieltämättä oma tunnelmansa.

Muutaman huonosti nukutun tunnin jälkeen kaunis aamu valkeni Tanskassa ja sataman rakennukseenkin tuli elämää, joten pääsimme suorittamaan aamutoimet ja olimme lähes virkeitä lauttamatkalle. Varmistus, että olemme menossa oikeaan lauttaan ja auto kyytiin. Nyt en enää muista, varasimmeko autopaikan etukäteen, mutta ainakin lomakaudella se kannattaa tehdä joko soittamalla lauttayhtiön asiakaspalveluun tai varaamalla netin kautta.

Fynshav > Søby -välinen matka kestää noin 70 minuuttia ja lauttaliikennöintiä hoitaa Ærøfærgerne. Edestakaisen lauttamatkan hinta kahdelta hengeltä auton kanssa maksoi reilut 100 euroa. Hinnat vaihtelevat sesongin mukaan ja ne kannattaa tarkistaa etukäteen lauttayhtiön nettisivuilta.

Ærøn saari on kokonaisuudessaan noin 20 kilometriä pitkä, joten jo nopean ajomatkan päästä saavuimme Ærøskobingin kaupunkiin, jossa tulevan koiramme kasvattaja asui. Onneksi olimme googlettaneet paikan jo tarkasti etukäteen, joten löysimme nopeasti perille. Paikalla oli myös pennunostajat Hollannista, joihin pidämme edelleen yhteyttä.

En ehkä koskaan unohda ensikohtaamista pentujen kanssa, kun kasvattaja laski heidät ulos pihalle temmeltämään. Nämä pienet hurmaavat termiitit olivat erittäin vilkkaita ja innokkaita maistelemaan kaikkea eteen tulevaa. Saimme tutustua pentuihin, heidän emäänsä ja kasvattajaan, jonka jälkeen siirryimme huolehtimaan pennun kauppaan liittyvistä yksityiskohdista.

 

 

 

Aikamme saarella oli valitettavan lyhyt ja lauttamatka takaisin kutsui jo muutaman tunnin kuluttua. Olimme voiton puolella ja kaikki pennun ostoon liittyvät asiat olivat sujuneet vaivattomasti. Pennun koti, emä ja kasvattaja vaikuttivat kaikki todella ihanilta ja kaikki se jännitys, mikä matkaan oli ladattu, alkoi pikkuhiljaa purkautumaan. Søbyn satamasta matkustimme taas jo tuttua reittiä takaisin Fynshav’iin, jossa hyvästelimme hollantilaiset ja heidän uuden perheenjäsenensä. Oli aika jatkaa ajomatkaa takaisin Travemündeen.

 

Lautta lähti Suomeen takaisin niinkin mielenkiintoiseen aikaan kuin kello kolme yöllä. Muistelen, että pääsimme lauttaan kuitenkin useita tunteja aikaisemmin ja saimme asettua rauhassa hyttiin koiranpennun kanssa. Edessä oli jälleen pitkä, lähes 30 tunnin kotimatka. Vieraskoreus karisi nopeasti pennulta ja eipä aikaakaan, kun se jo maisteli laivan sängyn lakanoita. Matkalle varatut lelut kiinnostivat vain nanosekunnin kunnes suussa oli taas jotain kiellettyä. Yritimme ulkoiluttaa pentua kannella mahdollisimman useasti, mutta viihdykkeet laivalla olivat kovin vähäisiä. Onneksi se välillä aina nukahti ja mekin saimme levätä.

 

 

 

 

 

 

 

Väsyneinä, mutta onnellisina palasimme kotiin ja arkielämä Pluton kanssa saattoi alkaa. Vaikka matkalle osui tunteita epäuskosta tylsyyden kautta väsymykseen, emme vaihtaisi hetkeään pois näistä kokemuksista. Pluton saaminen oli kaiken sen arvoista. Emme arvanneet silloin, miten monia koiramaisia seikkailuja meillä vielä olisikaan edessä Tanskaan ja muihin maihin!

Sittemmin olemme palanneet Ærøn saarelle vuosittain ja tutustuneet siihen pala kerrallaan lisää. Saarella on monia hienoja paikkoja, joista kerromme lisää erillisessä blogipostauksessa.

Oletko jo lukenut muut juttumme Tanskasta?