Brewdog Columbus -panimo
Perjantai 1. marraskuuta valkeni Renaissance -hotellin valkeiden lakanoiden välistä aikaeron ansiosta riittävän myöhään. Ehdin hieman lueskella lennolla mukana olijoiden yhteisen WhatsApp -ryhmän heräilyä ja liityin yhden porukan mukaan aamupalalle läheiseen Lexi’s on Third -deliin, josta saimmekin maittavan aamiaisen. Tämän jälkeen alkoivat porrastetut kuljetukset takaisin Brewdog Columbus -panimolle, jossa meillä oli esittelykierros panimon puolelle. Saimme maistaa kierroksen aikana kahta vastavalmistunutta olutta.
Ensimmäinen niistä oli Choco Libre, joka oli tavattoman hyvän makuista. Paksua kaakaota töpäkällä annoksella chiliä ja kanelia. Toinen oli itsensä panimomestarin meille suoraan tankista kannuun ja siitä mukiin laskema Jack Hammer, joka oli edellisen kanssa täysin erilainen, mutta oivallisen virkistävä! Kierros jatkui vielä hyvän aikaa ja päättyi lopuksi panimon toisessa päässä olevaan Overworks -panimoon, jossa pannaan villihiivalla hapanoluita. Kierros päättyi villihiivapuolelle, koska sieltä ei saanut enää palata “normaalin” panimon puolelle kontaminaatiovaaran vuoksi.
Tiesitkö että
- Ohion osavaltiossa oluen sallittu maksimialkoholiprosentti on 22%
- Brewdogin Columbuksen panimossa kulkee 3 mailia ruostumattomasta teräksestä valmistettua putkistoa
Panimokierroksen jälkeen oli aikaa nauttia lounasta DogTapissa ja maistella hieman lisää oluita. Olimmehan saaneet tervetuliaispussissamme myös 300 dollarilla ladatun Brewdog-lahjakortin. Bussit kuljettivat meidät takaisin hotellille, josta siirryin pienen seurueen mukana Brewdog Franklinton, josta oli määrä alkaa paikallisoppaan vetämä kierros. Olin kuitenkin sopinut tapaamisesta parin kaverin kanssa, jotka olivat tulossa panimolta vasta myöhemmällä bussilla, joten jäin sitten odottamaan heitä. Loppujen lopuksi päädyin viettämään pitkäksi venähtäneen illan aivan toisten uusien kavereiden kanssa Franklintonissa sekä läheisessä Land-Grant Brewing -panimon baarissa. Huhu luotettavasta lähteestä kertoo, että olimme palanneet takaisin Franklintoniin myöhemmin istuskelemaan sen kattoterassilla Brewdogin toisen perustajan, Jamesin kanssa, mutta tapahtuneesta ei ole olemassa Pokemon-kuvaa, joten en oikein usko tähän itsekään.
Seuraava päivä oli onneksi järjestetystä ohjelmasta vapaa. Otinkin kunnolla aikaeroa kiinni nukkumalla edellisen pitkäksi venähtäneen illan päätteeksi melkein puolille päivin. Sisäisen kellon ollessa aivan kuutamolla, etsin ensitöikseni itselleni aamupalaa ja löysinkin sellaista läheisestä Jack & Benny’s -aamupalakahvilaan. Paikkaa oli WhatsApp -ryhmässä suositeltu ja saihan siellä vatsansa täyteen. Tästä piristyneenä päätin suunnistaa läheiselle North Marketille tutustumaan sen tarjontaan. Markettia oli suositeltu WhatsAppin lisäksi myös materiaaleissa, jotka oli toimitettu meille jo etukäteen inspiraatioksi ja suosituksiksi paikallisista kokemisen ja näkemisen arvoisista paikoista.
North Market
North Market oli totta tosiaan visiitin arvoinen. Jo ulkopuolelle pystytetyt kojut kanoineen ja valtavine valikoimineen erilaisia vihanneksia ja hedelmiä sai minut kaivamaan 360-kameran esiin! Ovien sisäpuolella aukeni pääsy upeaan kauppahalliin, joka oli täynnä pieniä ja isompia kojuja myymässä kuka mitäkin leivonnaisista ja aterioista lihaan ja kalaan, sekä tietenkin jäätelöön ja olueen. Kierrettyäni koko paikan ympäri, istahdin ansaitusti oluelle The Barrel and Bottle -nimiseen olutkaupan ja kapakan yhdistelmään, huomasin tuoppini reunan yli tähystellessäni viereisessä kojussa olevan Jeni’s Splendid Ice Creams -jätskibaarin! Jäätelö toimii oivallisesti jälkiruuaksi myös oluelle! Valikoima oli siinä määrin laaja sekä mielikuvituksellinen, että en yhtään ihmettele Jeninkin mainitsemista erikseen olutpainotteisessa esimateriaalissamme.
Kun jätskit oli lusikoitu parempaan piiloon, lähdin ilman aikataulua suunnistamaan jalkaisin kohti pohjoista ja siellä häämöttäviä suositeltuja panimoita. Ehdin hortoilla muutamien kortteleiden matkan isompien katujen välissä idyllisissä amerikkalaisissa maisemissa. Useimmissa pihoissa oli edelleen Halloweenin jäljiltä kurpitsoja ja muuta mörkörekvisiittaa. Oli todella vekkulia kävellä näillä kaduilla!
Olin ottanut suunnakseni Hoof Hearted -panimoravintolan, jonka oli kerrottu olevan erikoistunut nyt kovassa nosteessa oleviin sour-oluisiin. En ole niiden valtava ystävä, mutta kaikkeahan on maistettava. Löysin kuitenkin listalta gose-olutta, josta olen pitänyt ensisiemauksesta saakka. Jälkeenpäin asioita tutkittuani opin, että gose kuuluu myös sour-oluiden perheeseen, ja löytyy siten myös tuon edellisen linkin kautta.
Bottle Share
Goseni ääressä aloin tutkia taas WhatsApp -ryhmää ja totesin ryhmäläisten olevan kokoontumassa bottle sharea varten aivan toisella suunnalla, kuin missä itse olin. Olin miltei unohtanut koko tilaisuuden, enkä oikein tiennyt edes mistä tässä on kyse. Olin kuitenkin varannut mukaani joitakin tölkkejä suomalaista Maku -panimon olutta, jota saa käsimatkatavaroillakin matkustava ostaa tuliaisiksi vielä lentokentältä. Tilasin siltä istumalta Lyft-kyydin hotellille hakemaan oluet jääkaapista ja kiirehdin Columbus Idea Foundryyn, jossa pullovaihtarit oli määrä pitää.
Lyftin kyydissä ajellessani olin huomannut sovelluksesta löytyvän toisen välilehden takaa myös sähköpotkulautojen sijainnit kartalta. Arvelin, että potkulaudan vuokraus onnistuisi kätevästi samalla sovelluksella, ja niinhän olikin! Tarjolla oli runsaasti myös muiden firmojen potkulautoja, mutta myös Lyftin. Niitä oli miltei joka kadunkulmassa, joten laudan sai alleen nopeasti ja kätevästi melkein missäpäin kaupunkia tahansa. Ajelin kiihdytysnappi laudassa ehkä noin kilometrin matkan hotellilta Idea Foundryyn, ja pienen etsiskelyn jälkeen löysin oikean sisäänkäynninkin. Tilaisuus oli jo ollut käynnissä tunnin verran, joten olin ehkäpä välttänyt pahimman ryntäilyn. Bottle share paljastui olevan eräänlaiset olut-nyyttikestit. Jokainen osallistuja oli tuonut tullessaan pari pulloa jotain erityisen hyvää tai paikallista olutta muille maisteltavaksi. Pulloista sai kaataa pieneen maistelumukiinsa maistiaisia vapaasti. Tarjolla oli myös vesipulloja, joilla sai huuhdottua mukinsa ja suunsa ennen seuraavaa maistiaista.
Tähän tuntiin taisi tiivistyä enemmän uusia oluita, kuin koko muuhun reissuun yhteensä!
Lue myös
Ne Tammelat
Matkablogi maailman äärillä
4 comments
Aika hienoa menoa, ainakin siltä osin mitä varmuudella muistit 😉 On kyllä ollut jokaisen taalan arvoinen tämä reissu!
Kiitos kommentista, Rami!
Tämä opintomatka oli erinomaisen täydellinen ja aivan nappiosuma. Matkaan tiivistyi miltei ainoastaan mukavia asioita ja sopivassa tahdissa. Välillä tuntui, että oli vähän tiukka aikataulu, mutta toisaalta ei tätä olisi aikuinen mies paljoa pitempään jaksanut.
Kustannuksia en ole surrut hetkeäkään. Enkä varsinkaan näin jälkeenpäin. Kuten sanoit, jokaisen taalan arvoinen kokemus!
Aikamoinen matka sulla on ollut! En nyt muista tuliko esiin jo aiemmin, mutta miten suuri osallistujajoukko teitä olikaan kaiken kaikkiaan?
Kiitos kysymyksestä, Mikko.
Piti ihan varmistaa kanssamatkustajilta, ja sain sellaisen luvun kuin “noin 265”. Toinen kaveri taas muisti varmuudella Brewdogin Jamesin sanoneen määräksi 245. Sovitaan siis tasan 250. 😀
Tämä täsmäisi kyllä hyvin koneen kokoon, joten pidän sitä oikean suuntaisena. Saman verran porukkaa kuljetettiin USA:sta takaisin Lontooseen ja edelleen Edinburgiin tutustumaan Brewdogin kotikontuihin.