Malta on pieni saarivaltio Välimerellä, Italian eteläpuolella. Se itsenäistyi vuonna 1964, jolloin se irtautui Britannian siirtomaavallasta. Tasavallaksi maa julistettiin vuonna 1974 ja se liittyi EU:hun vuonna 2004.

Maltan pääkaupunki Valletta on Unescon maailmanperintökohde ja se on yksi parhaiten säilyneistä linnoituskaupungeista Välimerellä.

Reittimme Maltalta Milanoon

Malta oli juhannusmatkamme ensimmäinen kohde. Meillä oli kymmenen päivää aikaa ehtiä Milanoon, josta olimme varanneet paluulennon Suomeen. Matkan varrella vierailemme neljässä eri maassa ja neljällä eri saarella.

Lento Maltalle

Saavuimme Maltalle illansuussa juhannusaatonaattona. Vaihdoimme Roomassa Finnairin koneesta Malta Airlinesin kyytiin. Maltan kone oli yksi ahtaimmista vielä toistaiseksi, jossa olemme olleet. Lähes 190-senttisen Ilkan piti istua ikkunan vieressä puoliksi poikittain.

Muuten runsaan tunnin mittainen lento sujui hyvin. Kentällä odotti sovitusti taksikyyti, joka olikin hyvä idea, sillä majapaikkamme sijainti Vallettan vanhassa ja mäkisessä kaupungissa oli huomaamaton. Siellä ei olisi ollut kiva etsiä matkalaukun kanssa oikeaa osoitetta keskellä yötä.

Vallettan vanhakaupunki on alunperin rakennettu 1500-luvulla. Hiekkakivestä rakennetun kaupungin talot ovat kaikki yksilöllisiä ja erilaisia, samoin kuin talojen huoneistot.

Majoitus The Coleridge Boutique Hotel

Olimme lopulta majapaikassamme The Coleridge Boutique Hotellissa noin klo 23. Pääsimme ovikoodilla sisään ja huoneemme avain odotti meitä eteisaulassa kirjekuoressa ohjeiden kera.

Kuljettuamme läpi ahtaista oviaukoista ja kapeista rappusista, meitä odotti iloinen yllätys, sillä huoneemme osoittautuikin oikeastaan huoneistoksi. Käytössämme oli iso eteinen, tilava kylpyhuone ja suuri makuuhuone, jossa oli seinän kokoinen enkelimaalaus.

Makuuhuoneesta pääsi myös parvekkeelle, josta avautui näkymä kadulle, ja wc:n yläpuolella oli pieni parvi, josta löytyi lisää nukkumatilaa.

Aamupalalla hotellin emäntä tuli toivottamaan meidät henkilökohtaisesti tervetulleiksi ja esitteli samalla myös eri maista tulleet nuoret työntekijänsä. Aamiaisen jälkeen hän haastatteli meidät lyhyesti ja tämän perusteella suositteli meille kiinnostavia kohteita Vallettasta ja muualtakin Maltalta. Loistavaa palvelua!

Nähtävyydet

Jalkauduimme hotellin emännän antamien ohjeiden mukaisesti keskustaan ja vain parin korttelin päässä huomasimmekin seisovamme kaupunkia halkovan pääkadun varressa Johanniittain Ritarikunnan suurmestarin palatsin vierellä.

Palace Armoury -museo

Suurmestarin palatsissa sijaitsee Palace Armoury -nimeä kantava asevarasto, joka on käytännössä ritarikunnan, ja samalla koko Maltan historiaa esittelevä museo.

Vuosina 1798–1800 Napoleonin joukot sekä tämän jälkeen britit rohmusivat asevaraston sisältöä omiin museoihinsa, mutta 1850-luvun lopulla varasto restauroitiin ja pyrittiin palauttamaan ennalleen niin hyvin kuin oli mahdollista. Tästä saakka asevarasto on toiminut museona ja ollut avoinna yleisölle.

Museossa olikin vaikuttava kokoelma ritareille kuuluvia aseita, haarniskoja sekä muita asusteita eri aikakausilta. Myös museorakennus itsessään oli näyttävä.

Valletta ja sen lähiympäristö

Palace Armouryn lisäksi Vallettan koko keskusta on yhtä suurta ulkoilmamuseota. Keskustasta löytyy myös useita kirkkoja sekä taidenäyttelyitä. Ja tietysti myös matkamuistomyymälöitä, ravintoloita ja paljon paljon turisteja.

Valletta sijaitsee niemenkärjessä ja sen molemmilta rannoilta pääsee lauttakyydillä joko vastarannalle, tai pidemmällekin. Meitä kiinnostivat enemmän kaakkoispuolen historialliset linnoitukset “The Three Cities”, kuin luoteispuolella sijaitsevat shoppailutaivaat ja biletyspaikat.

Lauttamaksu vastarannalle oli vaivaiset kaksi euroa per henkilö. Naapurisaarelle Gozolle olisi päässyt 7,50 eurolla. Gozolla emme itse käyneet, mutta kuulemma se on suosittu vapaa-ajanviettopaikka paikallisille.

Gozolta löytyy myös todella vanhoja arkeologisia rakennelmia, joiden arvellaan olevan vanhempia kuin Egyptin pyramidien ja Englannin Stonehengen.

Mdina

Noin puolen tunnin ajomatkan päässä Vallettasta sijaitsee Maltan entinen pääkaupunki nimeltään Mdina. Kyseessä on yksi maailman parhaiten säilyneistä keskiaikaisista kaupungeista.

Mdinassa on kuvattu TV-sarjaa Game of Thrones ja kaupungin tunnetulla portilla patsastelikin runsaasti selfien ottajia. Itse kaupunki toi mieleen parin vuoden takaiset vierailumme Kotorissa ja Dubrovnikissa.

Näistä ainakin Dubrovnik on niin ikään toiminut Game of Thronesin kuvauspaikkana. Dubrovnik on ottanut TV-maineestaan kaiken irti ja sen kadut ja kaupunginmuurit suorastaan kuhisevat turisteja. Tämä näkyy tietysti myös muun muassa ravintoloiden ja majoitusten hintatasossa.

Ainakin tässä suhteessa Mdina oli huomattavasti viihtyisämpi ja rauhallisempi paikka ihastella keskiaikaisia näkymiä.

Panimot ja olut

Vaikka Maltallakin pannaan olutta, yhtään varsinaista panimoa emme Vallettasta löytäneet. Se on kyllä ymmärrettävää, koska keskiaikainen kaupunki ei välttämättä tarjoa panimolle kelvollista toimintaympäristöä.

Keskustasta löytyi kuitenkin pätevän oloinen olutravintola 67 Kapitali, jonka hanoista virtasi aitoa maltalaista käsityöolutta. Olut maistui virkistävältä ja raikkaalta, mutta tähän aistimukseen saattoi antaa oman säväyksensä 36 asteen lämpötila ravintolan ulkopuolella.

Oluissa olivat maut kohdillaan, mutta jollain tavalla näiden lämpimien maiden oluille tyypillisenä piirteenä tuntuu olevan keveys. Tässä helteessä se tuntui hyvältä, mutta jos veisin tätä olutta itselleni tuliaisiksi kotiin, saattaisin kokea pettymyksen maistellessani sitä koti-Suomessa syysiltojen alkaessa tummeta.

Paikallinen markettilager Cisk kuitenkin yllätti positiivisesti. En ole järin suuri markettilagerin ystävä, mutta paremman puutteessa maistan kyllä sellaistakin. Odotukset eivät olleet erityisen korkealla, mutta Cisk ei ollut ollenkaan huonommasta päästä omaa lajityyppiään.

Humalointi toi mieleen tsekkioluen ja hieman yllättäen hiipivä ja viipyilevä jälkimaku nostivat Ciskin omassa sarjassaan pullonkaulan verran keskikastia korkeammalle.

Ravintolat

Googlasimme hieman ruokavaihtoehtoja etukäteen ja silmään pisti Eeetwell-pikaruokaketju, joka tarjoili tuoreista raaka-aineista mm. salaatteja ja bowleja. Ruokien esillepano tai ruokailukokemus puuhaarukoilla ei haitannut, sillä ruoka oli erittäin värikästä, maittavaa ja ravitsevaa.

Samaa ei voi sanoa sataman paraatipaikalla sijainneesta Brown-ravintolasta, jonka kasvisannos oli valtava lautasellinen tunkkaista pastaa oudonmakuisella kastikkeella. Ilkka löysi listalta jänistä, jossa olikin sitten perattavaa enemmän kuin tarpeeksi.

Ravintolaa vastapäätä oli pysäköity Costa Fascinosa ja se taisi jatkaa meidän tavoin matkaa Maltalta Sisiliaan. Mielenkiintoisempi ohjelmanumero oli seurata suurta taivaalle kohonnutta savupilveä, jonka aiheuttajana oli kauempana olevassa vierasvenesatamassa palanut huvipursi.

Satamasta löytyi myös Hard Rock Cafe, jossa kävimme vielä jälkkäreillä ja paitaostoksilla. Lähistöltä löytyi myös turisti-info sekä hieman edempää lauttalaitureita lähisaarille.

Kävellessämme takaisin hotellille, rannalla oli vielä paikallisten veneiden näytös musiikin säestyksellä, jota pysähdyimme välillä katsomaan.

Huomioitavaa

Meillä oli Maltalle varattuna vain kaksi yötä. Ehdimme kiertää päivän aikana Valletassa sekä Mdinasssa. Lisäpäivä olisi mahdollistanut saarivierailun tai esimerkiksi auton vuokrauksen.

Keskustassa valmisteltiin isoja juhannusjuhlia, joiden yhteydessä olisi ollut luvassa konsertteja sekä ilotulituksia seuraavana päivänä.

Maltalla liikenne oli vasemmanpuoleista ja brittiaikojen peruja olivat mm. sähkötöpselit, joten kannattaa pakata adapteri mukaan.

Korttimaksu toimi lähes joka paikassa, mutta käteistä käytettiin myös paljon. Uber-kyydit olivat kohtuuhintaisia ja niitä käytimme matkalla Mdinaan sekä lentokentälle mennessä.

Kohti Sisiliaa Ryanairin siivillä

Tutkimme ensin vaihtoehtoja siirtyä Maltalta Sisiliaan lautalla, mutta se osoittautui lopulta lentämiseen verrattuna hyvin hankalaksi ja hitaaksi vaihtoehdoksi. Lensimme siis Vallettasta suoraan Cataniaan ja pääsimme ensimmäistä kertaa Ryanairin kyytiin.

Lentokuviot Ryanairilla tapahtuivat lopulta aivan saman kaavan mukaan kuin kaikilla muillakin lentoyhtiöillä. Ohjeet kannattaa lukea hyvin etukäteen, sillä esim. check-inin tekeminen lentokentän tiskillä maksaa erikseen.

Oikeastaan mitään muuta kummempaa eroa ei ollut, paitsi hieman kovat penkit koneessa. Tunnin pituisen lennon niissä jaksoi nököttää aivan hyvin.

Laukkujen punnituksista ja lisämaksuista kuulleina ostimme toiselle meistä isomman matkatavaran ja sen myötä lippuun tuli myös upgrade, joka mahdollisti priority-jonon koneeseen. Tosin puolet porukasta oli tehnyt saman, joten jonotuksen määrä oli silti aika sama.

Lue myös muut artikkelimme tästä reissusta