Kotor, Montenegro – Vuoristomaisemia ja kissoja

Kotor Montenegro
Linnoitus Kotorinlahden suulla

Toisena risteilyaamuna heräilimme kilpaa auringon kanssa jo puoli kuuden maissa. Tämä oli hieman outoa, koska aikaeroakaan ei ollut kotisuomeen kuin tunti. Ehkä edellisen päivän uuvuttamina nukahdimme unillemme erityisen aikaisin, tai sitten meitä jännitti tämän aamuinen saapuminen kuvankauniiksi kuvaillulle Kotorinlahdelle.

Lahden suulle saapumiseen meni kuitenkin vielä aikaa, ja ehdimme (ja maltoimme) niukin-naukin käydä aamupalallakin ennen silmiähivelevän kauniiden maisemien lipumista ohi molemmin puolin ympärillämme.

Kotorinlahti
Luotsivene Kotorinlahdella

Saapuminen Kotorin lahdelle

Merestä kohosivat ensin kivikkoiset niemenkärjet, jotka lopulta vajaan kolmenkymmenen kilometrin aikana kohosivat jyrkiksi ja miltei 2000 metriä korkeiksi vuoriksi, jotka ympäröivät lahden viimeisessä perukassa odottavaa Kotoria.

Maisemat olivat todella kerta kaikkiaan upeat! Jos suunnittelet reissua Kotoriin, saavu laivalla ja pidä huoli että olet kannella kameran ja kiikareiden kanssa. Jos et suunnittele, kannustamme harkitsemaan asiaa uudelleen.

Katri Kotorinlahdella
Kelluva saari Kotorinlahdella
Hytin parveke toimi hyvin maisemien ihasteluun

Kotorin historia

Kotorin varhaisinta historiaa ei tunneta. Ensimmäinen maininta kaupungista – silloiselta nimeltään Ascrivium – on peräisin vuodelta 168 ennen ajanlaskun alkua, jolloin se kuului Rooman valtakuntaan. Kotorille tunnusomaiset keskiaikaiset linnoitukset ja vanhakaupunki ovat pääosin rakennettu kaupungin kuuluessa Venetsian tasavaltaan 1300-luvun loppupuolella.

Kotor on valittu Unescon maailmanperintöluetteloon peräti kaksinkertaisesti. Ensimmäinen valintaperuste on Kotorin keskiaikainen vanhakaupunki, Kotorinlahti ja sitä ympäröivä alue ja toinen Venetsian puolustusjärjestelmä, johon edellä mainitut linnoitukset kuuluvat.

Kirkontorni Kotorinlahdella
Kotorin kujia
Kotoria ympäröivät komeat vuoristot

Rantautuminen

Kotorin satama on kovin pieni, joten risteilyaluksemme jäi kauemmaksi merelle. Siirryimme laivalta rantaan tender-veneillä, jotka jäivät sukkuloimaan loppupäiväksi noin puolen tunnin välein laivan ja sataman välillä.

Rannassa partioi sankka joukko taksikuskeja, retkimyyjiä ja ties mitä kauppiaita. Ilmeisesti risteilyvieraat olivat enemmän kuin tervetulleita Kotoriin. Toisaalta risteilyalusten tuomat turistijoukot täyttävät pienen kaupungin tungokseen saakka, joten lieveilmiöiltäkään ei varmasti voida välttyä. Korona lienee näivettänyt taloutta myös Montenegrossa.

Kotorin Katedraali
Kissa kukkaruukun takana Kotorissa

Kaupunkiin tutustumista

Emme kuitenkaan halunneet lähteä puolihuolimattomasti retkelle jonnekin, vaan päätimme jäädä tutustumaan vanhaan kaupunkiin jalkaisin. Se osoittautui oivalliseksi päätökseksi.

Olimme myös etukäteen tarkistaneet, että Kotorista löytyy Hard Rock Cafe, ja paidathan on silloin käytävä ostamassa. Myymälä löytyikin helposti pian kaupungin muurien takaa, mutta valitettavasti ravintolaa ei tässä yhteydessä ollut lainkaan.

Kotorin kellotorni
Hard Rock Cafe Podgorica Kotor Montenegro

Varsinainen HRC-ravintola kyllä löytyy lähistöltä, mutta se oli vierailumme aikana remontissa. Eipä tarvinnut miettiä olisiko ollut vaivan arvoista käydä sielläkin.

Lounashetki

Päätimme pysähtyä läheiseen ravintolaan jatkamaan hieman hataraksi jäänyttä aamiaista. Katri sai puhuttua keittiöstä itselleen tomaattisen pasta-annoksen, josta pekoni oli jätetty pois.

Ilkka sen sijaan kunnostautui senkin edestä tilaamalla valtavan lautasellisen montenegrolaista makkaraa. Annoksesta jäi noin puolet syömättä vaikka se huuhdottiin alas montenegrolaisella kulutuslagerilla.

Matkailijan brunssi Kotorissa

Kieltäydyimme kohteliaasti tarjouksesta ottaa loput makkarat mukaan pussissa. Jännää, että niitä edes tarjottiin mukaan, sillä oli ilmeistä, että päivästä oli tulossa paahtavan kuuma.

I LOVE KOTOR

Näköaloja etsimässä

Olimme katsoneet kartasta jonkinlaisen patikkapolun, jota pitkin pääsisi kiipeämään vuoren rinnettä ylös. Korkeuksista yleensä avautuu mehukkaat näköalat, ja niin oli nytkin.

Polku oli kivipäällysteinen, mutta kivet olivat ikivanhat ja todella sileiksi kuluneet. Kiipeäminen oli siis hieman turhan jännittävää ainakin korkeanpaikankammoiselle Ilkalle.

Kotorin vahtikissa
Koira lepäilee keskaikaisen kirkon edessä vuoren rinteellä

Kiipesimme ylös aina vuonna 1518 rakennetulle Church of Our Lady of Remedy -kirkolle saakka. Sieltä avautuikin todella hienot näköalat Kotorin yli lahdelle! Kannattaa käydä katsomassa 360-videomme!

Kotorinlahden perukassa sijaitsee Kotorin kaupunki
Katri ja Kotor

Kirkon jälkeen polku kapeni, mäki jyrkkeni ja kivet muuttuivat entistä sileämmiksi. Tässä kohtaa Ilkka sanoi turvasanan ja pienen huilitauon jälkeen päätimme yhdessä palata takaisin alas.

Jyrkkiä rinteitä Kotorin takana kohoavalla vuorella

Se taisi olla ihan hyvä päätös, sillä myöhemmin alhaalta kaupungilta polkua kiikaroidessamme vaikutti siltä, että polkua olisi riittänyt vielä ainakin toinen samanlainen etappi ylös huipulle saakka. Siellä tosin olisivat odottaneet upeat venetsialaislinnotuksen rauniot!

Kivimuuri Kotorissa

Vanhan kaupungin kujat ja kissat

Päätimme siis palata alas, ja jatkoimme vanhoilla tunnelmallisilla kujilla vaeltamista. Kaupunki alkoi vaikuttaa kissojen valtaamalta. Niitä oli kaikkialla! Lopulta asiasta tuntui jo tehdyn vitsi, kun matkamuistomyymälöissäkin oli pääosassa kissa-aiheiset tuotteet.

Montenegrolaista käsityöolutta Kotorissa
Vuoret kohoavat joka puolella Kotorin ympärillä

Pysähdyimme vilvoittelemaan ravintolassa, joka kyltissään lupasi craft-olutta ja IPAa. Ja toden totta! Montenegrolaista käsityö-IPAa on nyt maistettu, ja se osoittautui erinomaiseksi!

Kotorin keskiaikaisia kaupunginmuureja

Jäimme vielä kiertelemään vanhankaupungin muureja ja kujia ennen paluuta tender-veneille ja takaisin laivallemme. Päivästä tuli todella onnistunut! Kiitos upean ja ihastuttavan Kotorin sekä häkellyttävien Kotorinlahden maisemien!

Kotorin kissapeto

Illallinen merinäköalalla

Olimme valinneet illallisajaksi aikaisimman vaihtoehdon, kello 18.30, jolloin illallisravintola aukesi. Halusimme nauttia kauniista maisemista myös illallisen aikana, joten pyysimme saada uuden pöydän ikkunan luota. Meille järjestettiin täydellisen mukava pöytä, jossa viihdyimme koko loppuristeilyn ajan.

Ruokasalin ikkunanäkymä Kotorinlahdelle
MSC päivällisen ruokalista
Ilta Kotorinlahdella

Tee 360-kierros Kotorin vanhassa kaupungissa

Lue myös muut artikkelimme tästä matkasta


20 vastausta artikkeliin “Kotor, Montenegro – Vuoristomaisemia ja kissoja”

  1. Cilla Maria Travel avatar

    Montenegro on yks mun suosikkimaista Euroopassa. Oltiin viime syksynä 5 yötä Kotorissa Balkanin roadtripin aikana. Kiivettiin ylös linnoitukselle asti, ja se polku tuntui oikeasti loputtomalta. Aina kun luuli, että nyt tää pätkä on viimeinen, niin eteen avautui uusi. Huh. Mutta oli sieltä hienot auringonlaskumaisemat. Polku olis alas tullessa melko vaarallinen, koska mitään katuvaloja ei ollut.

    Kotorin kissoilla on muuten oma instagram-hashtagikin, #kotorkitties 😀

    1. Ilkka / Ne Tammelat avatar

      Kiitos kommentista, Cilla!

      Tuo polku ylös.. Se tuntui todellakin loputtomalta auringon paahtaessa koko ajan kuumemmin ja kuumemmin. Korkeanpaikankammoiselle tuolle pätkälle ei mahtunut onneksi aivan mahdottomia paikkoja, mutta mun täytyy miettiä aina vähän sitäkin kun kiivetään jonnekin. Yleensä nimenomaan alaspäin on vaikeampi tulla, kun näkee miten korkealla on. Tuohon kun lisää kapeat reitit, liukkaat ja vinot pinnat, olemattomat aidat/muurit ja pientareet, jyrkät pudotukset ja suin päin kohti ja ohi kiirehtivät lajitoverit, aletaan olla vähän sellaisilla vesillä, että mun pitää kiivetä alas silmät kiinni. Sekään ei oikein ole turvallista.

      Kotorin kissat olivat kyllä selvästi ihan oma instituutio. En voi sanoa olevani yllättynyt kuullessani hashtagista. Sen ne tosiaan ansaitsevat! 😀

  2. Mikko / Matkalla Missä Milloinkin avatar

    Kotor olisi upeaa päästä itsekin joskus näkemään. Todella kauniilta näyttävä paikka. Ja ylipäätään Montenegro laajemminkin olisi varmasti yksi niistä Euroopan kiinnostavimmista maista, jossa en vielä ole käynyt.

    1. Ilkka / Ne Tammelat avatar

      Kiitos kommentista, Mikko!

      Kotor oli tosiaan kaunis! Kannattaa ottaa kohdelistalle! Meillä ei ole Montenegrosta muuta kokemusta, mutta jos maisemat ovat samaa luokkaa Kotorin ulkopuolellakin, on kyseessä todellinen tuntematon helmi! Tuo Cillan Balkanin-roadtrip alkoi kiinnostaa tämän risteilyn jälkeen ihan uudella tavalla!

  3. Anne | Elämää Nomadina avatar

    Mekin ihastuimme Montenegroon kun käytiin siellä Balkanin road tripilla 2012. Kotoriin saavuttiin bussilla, ja kaupungista oli helppo tykätä heti, todella kaunis paikka jo sijainniltaan (tuo laivalla saapuminen epäilemättä oli hieno kokemus!), ja vanhakaupungin kujat ja linnoitus olivat hurmaavia. Meilä tosin jäi tuolloin kokemus vähän huonoksi, sillä ei oltu varattu mitään majoitusta etukäteen, ja elokuussa monet hostellit olivat täynnä (minkä nyt ei varsinaisesti olisi pitänyt olla mikään yllätys). Lopulta meidät ohjattiin johonkin yksityismajoitukseen, joka oli melko karmea luukku – huoneessamme ei ollut edes ovea, suihkusta tuli vain kylmää vettä ja paikan emäntä pössytteli sisällä. Ja kaiken lisäksi oli myös kiire, sillä ehdittiin olla kaupungissa vain yksi ilta ja aamulla matka jatkui Kroatiaan. Uusintavierailu olisi siis todellakin paikallaan!

    1. Ilkka / Ne Tammelat avatar

      Kiitos kommentista, Anne!

      Kylläpäs reissunne otti yllättävän käänteen! Ainahan sitä yhden yön viettää miten hyvänsä, mutta varmasti reissuväsymyksessä tuo on ottanut hieman hermon päälle. Tuollaisia on aina aika ikävä alkaa ratkoa kun tilanne on jo päällä.

      Ehkäpä Kotor ansaitsee uusinnan jossain vaiheessa! 😀

  4. Tanja for Takeoff avatar

    Voi harmi kun ette menneet ylös asti! Mäkin oon korkeanpaikankammoinen, mutta tuo reitti on koko matkan (pientä peltovaellusta lukuunottamatta) kivettyä ja siellä on kunnon kaiteet. Maisemat alas ovat upeat. Sieltä on hauska katsella risteilyaluksia ja tietysti jos juuri oma laiva on laiturissa, on se varmasti vielä mieleenpainuvampaa.
    Me ei olla käyty linnoituksella kuuteen vuoteen, mutta viimeksi viime syksynä patikoimme vastapäisellä vuorella, josta on hienot näkymät juurikin Kotorin vanhaankaupunkiin ja linnoitusvuorelle.

    Balkanilla tosiaan tehdään sekä hyviä käsityöläisoluita että laadukkaita viinejä. Ja hahah, tunnistan annoskokojen ongelman. En ikinä jaksa syödä täällä kuin yhden ruokalajin, kun pääruuassa on niin paljon tekemistä. Täällä on kuitenkin ihan tavallista ottaa doggy bag mukaan. Ihmiset ovat pienituloisia, joten on ihan normaalia, ettei mitään heitetä hukkaan. Onhan se ekologistakin. Tosin eihän niitä ruokia laivalle olisi voinut viedäkään.

    1. Ilkka / Ne Tammelat avatar

      Kiitos kommentista, Tanja!

      Ylhäältä olisi varmasti ollut upeat näköalat. Meidän piti toisaalta ottaa huomioon myös se, ettemme olleet varautuneet ihan niin raskaaseen patikkaretkeen. Vettä oli tullut mukaan vähänlaisesti ja päivä oli todella kuuma. Itseasiassa kun pääsimme takaisin alas varjoisille kujille, mulle taisi iskeä joku auringonpistoksen esivapina päälle. Oli ihan hyvä että oltiin lähellä kioskeja, joista saatiin vähän kylmää kokista ja lisää vettä.

      Tuo makkara-annos oli kyllä aivan valtava. Mulla ei olisi kyllä ollut mitään sijoituspaikkaa sille doggy bagille. Makkaroita en olisi jaksanut syödä ja sitten sille olisi vain pitänyt seuraavaksi etsiä roskis kun olisivat alkaneet haista helteessä. 🙁

  5. Mari /Kodinvaihtaja avatar
    Mari /Kodinvaihtaja

    Hurjan upea kuva tuo viimeinen kuva vanhasta kaupungista. Haahuilen unelmissani jo vanhanksupungin kujilla varhaisaamuna

    1. Ilkka / Ne Tammelat avatar

      Kiitos kommentista, Mari!

      Kotor on kyllä todella kaunis ja tunnelmallinen kaupunki! Kävitkö katsomassa 360-videoitamme? Siellä on pätkä hortoilua tuolla kujillakin! 360-videoilta saa minusta hyvin kiinni paikan tunnelmasta, kun voi käännellä kuvaa joka suuntaan. 🙂

  6. Paula - Gone with the Gastons avatar

    Vitsi miten upean näköistä! Jotenkin nuo muurit ja kaikki muukin näyttää siltä, että ne on nähneet paljon elämää. Seurasin tätä teidän matkaa Instassa ja mietin kyllä, että tuonnehan on vielä päästävä. Pitäisikin ehkä miettiä jotain risteilyä kanssa niin näkisi pari maata samalla reissulla. Ja yleensä niissä on myös lapsille jotain hauskaa ohjelmaa myös.

    1. Ilkka / Ne Tammelat avatar

      Kiitos kommentista, Paula!

      Kotor oli kyllä tosi kaunis! Ensin Kotorinlahden luonnonmaisemat ja sitten tuommoinen satukaupunki perillä. Risteillen on kyllä helppoa ja kätevää vierailla useammassa kohteessa saman matkan aikana!

  7. VEERAPIRITA / Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa avatar

    Kiva postaus! Tulipas ikävä Montenegroon. Meidän Balkanin road tripiltä juurikin Kotor on jäänyt erityisen lämpimästi mieleen, tykkäsin kauheasti maisemista ja tunnelmasta siellä – risteilyaluksien aikataulujen ulkopuolella. 🙂

    1. Ilkka / Ne Tammelat avatar

      Kiitos kommentista, Veera!

      Mukava kuulla, että tuli hyvät muistot mieleen! Kotor on kyllä todella kaunis, sekä itse kaupunki että sitä ympäröivä luonto!

      On totta, että risteilyalukset tuovat tullessaan turistiruuhkat. Kaupunki on pieni ja yhdeltäkin risteilijältä tulee isot laumat turisteja, puhumattakaan jos niitä on useita. Nyt koronan takia laivat kulkevat aika pienillä matkustajamäärillä, niin emme varmasti edes nähneet kaupunkia ihan pahimmillaan.

      Toisaalta kuitenkin laivat tuovat tullessaan asiakkaita ja rahaa – tuskin ne ilmaiseksi edes pysäköivät lahdelle päiväksi. En osaa sanoa minkälainen vaikutus niillä on kaupungin toimeentuloon, mutta jos hyötysuhde kippaa epäedulliseksi, voidaan risteilijöiden tulo varmasti estääkin. Niinhän teki jo Venetsia. 🤷

  8. elinanmatkalaukussa avatar
    elinanmatkalaukussa

    Kotor on kyllä nätti! Tykättiin siitä enemmän kuin Budvasta (?), kiivettiin kans tuonne ylös. Mun mielestä siitä puolesta välistä näkee maisemat tosi hyvin, joten ei kannata yhtään harmitella ettei tullu ylös asti kiivettyä. Ainakin näin ”aika kultaa muistot” 😀

    1. Ilkka / Ne Tammelat avatar

      Kiitos kommentista, Elina!

      Mukava kuulla, että puolivälistä näki ihan yhtä hyvin kuin ylhäältä. Tämä lohduttaa korkeanpaikankammoista. 😚

      Mua olisi kyllä kiinnostanut nähdä siellä ylhäällä olevat linnoituksetkin läheltä, mutta joskus täytyy osata luovuttaa. En kyllä tiedä miten pitkäksi tuo kiipeily olisi venähtänyt, jos oltaisiin ihan ylös saakka menty.

  9. Pirkko / Meriharakka avatar

    Meille jäi aikoinaan Kotorista kovin ruuhkainen käsitys, vaikka emme siellä risteilyllä olleetkaan. Mutta ehkä satamassa silloinkin oli joku risteilijä 🙂 Mutta toki sille on syynsä, että kaikki haluavat nähdä Kotorin, onhan se pieni, sellaisena helppo, ja niin söpö!

    1. Ilkka / Ne Tammelat avatar

      Kiitos kommentista, Pirkko!

      Voi hyvin olla, että olette olleet samaan aikaan risteilijän kanssa paikalla. Voin hyvin kuvitella, että väenpaljoudessa on merkittävä ero jos paikalla on laiva/laivoja, tai ei ole – Kotor ON todella pieni ja kujat kapeita. Siksi se varmasti onkin niin viehättävä! 🥰

  10. finintirol avatar
    finintirol

    Siellähän oli ”kissoja kuin Kreikassa”, no lähellähän se jo Kreikkaa onkin. En ole käynyt tuota rantaa Dubrovnikia pidemmällä. Siellä näyttää tosi komealta ja Kotorin lahti myös

    1. Ilkka / Ne Tammelat avatar

      Kiitos kommentista!

      Kissoja tosiaan riitti! 😁 Me kävimme tämän saman risteilyn loppupuolella myös Dubrovnikissa, mutta siitä enemmän myöhemmässä postauksessa. Nämä Adrianmeren rannikot ovat kyllä suorastaan pullollaan historiaa ja upeita maisemia!

      Hieno matkakohde!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *