Tiedättekö sen fiiliksen, kun heti maahan saapuessa aletaan kusettamaan taksin hinnoissa? Näin kävi Skopjen bussiasemalla ja siitä tulee heti vähän sellainen luotaantyöntävä fiilis. Taksikuskeilla voisi olla vähän enemmän pelisilmää siihen, millaisen ensivaikutelman haluavat maastaan antaa.
Saavuimme siis Skopjeen Sofiasta, Bulgariasta ja tarkoituksena oli päästä vajaan kahden kilometrin matka hotellille. Hinnaksi soviteltiin jo kymmentä euroa, kun edellinen taksi olisi vienyt vitosella. Metallirahakaan ei meinannut kelvata kuskille, mutta kyyti järjestyi lopulta kuudella eurolla ja sekin hinta oli luultavasti kolminkertainen.
Pohjois-Makedonia
Pohjois-Makedonia sai nimensä vasta vuonna 2019 pitkään kestäneen nimikiistan jälkeen, ja se on kirjoitushetkellä EU-jäsenyyttä tavoitteleva valtio. Täälläkin sai siis olla tarkkana roaming-kulujen kanssa.
Majoitus
Huomattavasti taksiasemaa paremmin tervetulleeksi meidät toivotettiin upeaan Marriotin hotelliin, joka sijaitsee aivan paraatipaikalla kaupungin hulppealla keskusaukiolla. Meillä oli varattuna Skopjeen vain kaksi yötä, joten valitsimme sen vuoksi Marriotin, sillä DoubleTree by Hilton sijaitsi parin kilometrin päässä, sivummalla keskustasta.
Erityismaininta täytyy antaa Marriotin kuntosalille, joka oli reissun tähän astisista hotellisaleista hienoin! Kuntolaitteita oli jokaiseen lähtöön, mutta suurimman vaikutuksen tekivät penkki, ylätalja ja monipuolinen käsipainovalikoima. Salin ilmastointi toimi myös moitteetta, vettä sai automaatista ja omenan mukaan välipalaksi.
Toisen plussapisteen Marriot saa aivan ihastuttavan kohteliaista harjoittelijoistaan. Saimme kahdelta nuorelta mieheltä niin loistavaa palvelua, että heidät kannattaa toden totta pitää palkkalistoilla. Sen verran sujuvasti hoituivat työt ja he edustivat hienosti hotellia.
Vielä kolmannen maininnan saa upea aamupala, jossa oli todella monipuolinen kasvistarjonta tuorepuuroinen. Ilkka arvosti munakaspistettä, ja monta herkkua jäi vielä maistamatta, kun valinnanvaraa oli niin paljon.
Nähtävyydet
Skopjen keskusaukiolla huomio kiinnittyy kahteen asiaan, joita ei voi olla huomaamatta. Patsaat ja kulkukoirat. Suurin patsaista on kerrostalon korkuinen Aleksanteri Suuren patsas, joka hallitsee Makedonia-aukioksi kutsuttavaa keskusaukiota.
Aukio tuntuukin olevan kaupungin sydän, jonka läpi ihmiset kiiruhtavat aamulla töihin ja töiden jälkeen istuvat viettämään aikaa. Illan tullen aukio täyttyy musiikista sekä kaupustelijoista. Aukion ympäriltä löytyy paljon liikkeitä, kauppoja sekä ravintoloita.
Vanha kivisilta
Vardar-joki halkoo kaupunkia ja yksi nähtävyyksistä onkin Vanha kivisilta, joka on rakennettu uudelleen vanhan mallia mukaillen. Toinen hieno silta löytyy ihan vierestä ja se on nimeltään Vapauden silta, kolmas silloista on omistettu Äiti Teresalle, joka oli syntynyt Skopjessa.
Basaarialue
Melkein heti siltojen jälkeen alkaa valtava basaarialue, joka muistuttaa osittain Outlet-kylää lukuisine liikkeineen. Basaarialueen sivustoilla on lisää myyntialueita, joista voi ostaa kaikkea ilotulitusraketeista pikkuhousuihin. Feikkivaatteiden, -kenkien ja -laukkujen valikoima on valtava.
Ravintoloita ja kahviloita löytyy paljon myös alueelta. Maksuvälineenä toimii sekalaisesti käteinen tai kortti, ja niin eurot kuin dinaarit kelpaavat.
Linnoitus
Suuntasimme kohti Skopjen linnoitusta ja saimme seuraksemme janoisen kulkukoiran, jolle löysimmekin vettä ja myös pienen kaukalon, josta se pystyi juomaan. Juomatarjoiluista innostuneena koira lähti seuraamaan meitä ja teki linnoitusretken kanssamme.
Saimme linnoituksella oppaaksi ystävällisen vartijan, joka lähti mielellään kertomaan meille tarinoita. Hän esitteli myös linnoitukselta kerättyjä kiviä, joilla on ollut erilaisia käyttötarkoituksia.
Linnoitukselle ei ollut erikseen pääsymaksua, eikä opastus maksanut erikseen, joten ostimme vesipullot mukaan ja jätimme viidestä eurosta loput tipiksi vartijalle. Hän ilahtui eleestämme niin paljon, että halusi ottaa vielä selfiet ja neuvoi meille innokkaana lisää nähtävyyksiä.
Millenium Cross
Tiettävästi maailman suurin risti löytyy Vodno-vuoren huipulta ja se on 66 metriä korkea. Risti näkyy eri puolille Skopjea hyvin ja se toimikin meille hyvänä suunnistusapuna. Kaupungin keskusta oli kyllä muutenkin niin selkeä, ettei eksymisvaaraa juurikaan ollut.
Katukoirat
Makedonian aukiolla ei voinut olla huomaamatta rennosti makailevia ja välillä paikkaa vaihtavia katukoiria. Ne olivat isokokoisia, mutta rauhallisia. Yksi koirista lähti seuraamaan meitä basaarille päin ja palasi sitten takaisin aukiolle.
Huomasimme monilla koirista keltaisen numerolapun korvassa. Niiden avulla koirien sterilointia, rokotuksia sekä terveyttä voidaan seurata. Koirapopulaatiota yritetään näin hallita, mutta työsarkaa riittää selkeästi niin kauan, kuin koiria on kaduilla vapaana.
Pienpanimot
Keskusaukion ympäristö vaikutti Burger Kingeineen suunnitellun suuria kansanjoukkoja miellyttämään. Ilahdus olikin suuri, kun Kolektiv-ravintolan valikoimista löytyi kuin löytyikin aitoa pohjois-makedonialaista käsityöolutta.
Temov Brewery kertoo olevansa Pohjois-Makedonian vanhin käsityöpanimo, ja siltä kantilta katsottuna juuri heidän IPAnsa maistelua voi pitää jonkin asteisena merkkipaaluna olutnomadin kartalla. Olut itsessään ei lopulta ollut kovin erikoinen. Ei huono, mutta ei myöskään millään tavalla persoonallinen tai poikkeava.
Vaivaisen korttelin päässä keskusaukiolta sijaitsevassa, 60-lukulaista sosialismiarkkitehtuuria alkuperäisillä materiaaleilla huokuvassa ostoskeskuksessa sijaitsi Google Mapsin arvostelujen mukaan miltei täydet pisteet saavuttanut käsityöoluisiin keskittynyt baari.
Beertija Pub oli lopulta miltei mahdotonta löytää. Ostoskeskus jakaantui kaikkiaan viiteen kerrokseen. Todennäköisesti olimme ainoat ulkomaalaiset paikalla koko ostoskeskuksessa – katseista päätellen kenties vuosikymmeniin. Baaria ei vain tuntunut löytyvän sen paremmin Google Mapsin, kuin alkuasukkaidenkaan avulla.
Päädyimme lopulta koluamaan järjestelmällisesti koko ostoskeskuksen läpi, kunnes lopulta luovutettuamme etsinnät, löysimme keskuksen ulkopuolelta ajoluiskan parkkihalliin, ja sitä seuraamalla koko talon alla suojassa piilottelevan Beertija Pubin.
Beertija Pub osoittautui lopulta kaiken nähdyn vaivan väärtiksi ja oli lopulta yksi parhaista olutbaareista koko matkalla. Etsintä palkittiin paikallisen Pivara Bakrevskin Bak Pale Alella, joka oli kerrassaan oivallinen pale ale!
Oluensa eteen näin suuren vaivan näkevää turistia houkuteltiin saapumaan paikalle vielä uudelleenkin, sillä seuraavana päivänä avattaisiin tynnyrillinen vastapantua skopjelaisen Pivolabsin Veda White IPAaa. Saavuimme toki maistamaan vielä tätäkin herkkua, mutta myönnettävä on, että Skopjen mestaruuden vei Pivara Bakrevski.
Ravintolat
Vaikka kaupungin keskusaukiolta löytyi useita ravintoloita, ei niiden tarjonta kutkutellut meidän makuhermojamme. Pizzat Kolektiv-ravintolassa olivat oikein maittavat, mutta toisena iltana Ilkka turvautui Burger Kingin antimiin. Nopean lounaan kävimme nauttimassa läheisessä ostoskeskuksessa.
Muita huomioita
Kulkukoirien lisäksi kerjäläisiä näkyi jonkin verran ja muutama kaupustelija tuli lähelle, mutta muuten saimme liikkua rauhassa, myös basaarialueella. Julkisia emme käyttäneet, emmekä tällä visiitillä ehtineet lähteä tutustumaan luontokohteisiin, joita tästä vuoristoisesta maasta olisi varmasti löytynyt.
Matkamme jatkui varhain lauantaiaamuna kohti Kosovoa ja Albaniaa. Tällä kertaa olimme valinneet kyytimuodoksi yksityiskuljetuksen. Kuskimme Igor tuli noutamaan meitä hotellilta täsmällisesti ja sovitusti kello yhdeksän aikaan aamulla.
Lue myös muut artikkelimme tältä matkalta
9 maan Balkanin kiertomatka
Kiertomatkamme Balkanin alueelle kesti vajaat kolmen viikkoa. Matkustimme autolla sekä bussilla ja ehdimme vierailla yhdeksässä eri maassa.
Bukarest – “Itä-Euroopan Pariisi”
Romanian pääkaupunki Bukarest on rosoinen kaupunkikohde, josta löytyy monipuolista nähtävää. Täältä käynnistyi Balkanin 9 maan kierroksemme.
Bulgarian Sofia on yksi Euroopan vanhimpia kaupunkeja
Bulgarian Sofia oli varsin viehättävä ja mutkaton kaupunkikohde. Keskeisimmät nähtävyydet olivat helposti saavutettavissa kävelyetäisyydellä.
Synkkien nähtävyyksien Niš Serbiassa
Teimme päiväretken Serbian kolmanneksi suurimpaan kaupunkiin nimeltään Niš. Vierailukohteemme olivat synkkiä, mutta samalla mielenkiintoisia.
7 comments
Skopje oli meille positiivinen yllätys, tykättiin kyllä todella paljon. Muutama kiva päiväretkikin sieltä tehtiin. Myös ihmiset olivat hämmästyttävän ystävällisiä. Mielellään tulisi uudestikin piipahdettua.
Mekin kävimme Skopjessa viime syksynä ja kiertelimme siellä neljä päivää sen lisäksi, että seurasimme lapsenlastemme Hip hop -tanssien maailmanmestaruuskilpailuja. Skopjea oli kyllä kiva kierrellä ja juuri nuo patsaat ja sillat olivat niitä asioita, jotka herättivät huomiomme. Ehdimme käydä myös Millennium Crossilla, jonne pääsee vaijerihissillä. Meillä oli oma auto, joten säästyimme tuollaisilta mahdollisilta taksihuijauksilta. Keskustan alueella tietysti kiertelimme pelkästään kävellen. Meidän majapaikkamme oli myös tosi sopiva meille. Studiohuoneisto parin kilometrin päässä keskustasta ja hinta neljältä yöltä yhteensä 82€. Jos menisimme uudelleen, valitsisimme saman, varsinkin sen takia, että auton sai parkkiin omalle paikalle lähikortteliin. Aila
Mikon ja Marikan tavoin minä tykkäsin myös Skopjesta. Oltiin siellä muistaakseni 3 tai 4 yötä, jonka aikana kaupunkia ehti kuljeskella ristiinrastiin ja tehdä päiväretken Matka-kanjonille. Se jäi kyllä mieleen, että ruoka ei ollut mitenkään erityisen hyvää. Ja heh, meilläkin vartija lähti opastamaan tuolla linnoituksella, tosin ei tainnut olla tuo sama henkilö 🙂
Minullakin jäi tuo mahtipontinen patsasmäärä mieleen ja äiti Teresan talo ja museo. Voisihan siellä käydä uudelleenkin.
Itsellä ihanat muistot, kun 8 vuotta sitten syyslomalla olimme siellä. Itsellä oli ehlä tapakulttuuri huomioiden liian lyhyt mekko, mutta enpä pahoja katseita saanut. Itselle vain tuli epämiellyttävä tunne.
Me myös tykättiin Skopjesta, oltiin siellä pari viikkoa hitaalla matkalla halki Balkanin loppusyksystä 2017. Kaupunkikuva oli silloin muuttunut aika vasta, nuo patsaat ja vanhaan tyyliin remontoidut rakennukset (tai niiden julkisivut) “ilmestyivät” Skopje2014 -projektin myötä. Tuonne ristikukkulalle mentiin lenkkeillen, siitä tuli muistaakseni joku 20 kilometrin polkujuoksu ja kiitettävästi nousumetrejä. Matka -kanjoni oli myös upea, kesällä ilmeisesti hyvinkin ruuhkainen, mutta marraskuussa tosi hiljainen luontokohde.
Hauska lukea että pienpanimoja on nykyään useampia, ja niiden oluetkin kuulostavat olevan hyviä – 2017 löydettiin yksi ainoa, ilmeisesti hiljattain aloittanut, pienpanimo jostain sieltä linnoituksen alueelta tai sen vierestä, ja sen tuotokset olivat silloin suoraan sanottuna ihan kammottavia 😀
Minulla oli ilo tutustua Marriot hotelliin Intiassa. Oli sellainen, että toistekin voisin mennä ketjun hotelliin. Aamiainen erinomainen ja huone.
Skopjeen minulla on kerran ollut lennot varattuna ja jouduin jättämään matkan silloin väliin. Makedoniassa pitäisi kyllä käydä mutta Skopje ei hirveän vetovoimaiselta tunnu